#Rikostorjunta

Rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäiseminen ja estäminen

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäiseminen ja estäminen

Vankilaturvallisuudesta on käyty paljon julkisuudessa viime vuosien aikana keskustelua, kun erityisesti järjestäytynyt rikollisuus on ollut otsikoissa, kuten Ylen jutussa kenellä on valta vankilassa. Esillä on ollut vankien väliset väkivaltatilanteet, vankien toisiinsa kohdistama painostaminen ja huumekauppa. Valvontahenkilökuntaa on joutunut pahoinpitelyiden kohteeksi sekä työtehtävissä että vapaa-ajalla.

Rikosseuraamuslaitoksen organisointiin ja johtamiseen liittyen on myös tehty viime vuosina useita arviointeja ja selvityksiä, joissa turvallisuusasiat ovat nousseet esille. Viimeisimpänä on julkaistu Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuden ja valvontatyön ulkoinen arviointi (Paasonen 2021) ja selvitys Rikosseuraamuslaitoksen kyvystä vastata järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamiin haasteisiin (Holopainen 2021). Rikosseuraamuslaitoksessa on käynnissä parhaillaan organisaatiouudistus, jossa myös pyritään kehittämään turvallisuutta.

Lainsäädännön tavoitteena rikosten jatkamisen estäminen vankeusaikana

Vankeuslain 1 luvun 2 §:n mukaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. Lain esitöissä (HE 263/2004 vp) todetaan, että tavoitteenasettelussa ilmaistaan entistä selvemmin uusintarikollisuuteen vaikuttaminen sekä rikoksettoman elämäntavan ja vangin yhteiskuntaan sijoittumisen edistäminen. Järjestäytyneen rikollisuuden ja huumausainerikollisuuden lisääntyminen vaatii toisaalta, että täytäntöönpanon tavoitteeksi tulee nykyistä selvemmin asettaa myös rikosten jatkamisen estäminen vankeusaikana.

Tutkintavankeuslain (768/2005) 1 luvun 3 §:n mukaan tutkintavankeuden tarkoituksena on turvata rikoksen esitutkinta, tuomioistuinkäsittely ja rangaistuksen täytäntöönpano sekä estää rikollisen toiminnan jatkaminen.  Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain (400/2015) 2 §:n mukaan yhdyskuntaseuraamuksen tavoitteena on rangaistuksen täytäntöönpanon aikana tukea tuomittua hänen sosiaalisen selviytymisensä edistämiseksi sekä lisätä hänen valmiuksiaan elää rikoksetonta elämää.

Myös ministerikomitean suosituksessa jäsenvaltioille eurooppalaisista vankeinhoitosäännöistä ja Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöissä korostetaan, että vankeudella pyritään ensisijaisesti suojelemaan yhteiskuntaa rikoksilta ja vähentämään uusintarikollisuutta.

Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjaukset

Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjauksien mukaan vankeuslain täytäntöönpanon tavoitteen kautta määrittyy myös Rikosseuraamuslaitoksen rooli yhteiskunnan turvallisuusviranomaisten kentässä. Rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäisemisessä ja estämisessä on keskeisessä roolissa turvallisuustieto, jolla tarkoitetaan eri lähteistä saatua informaatiota ja kokemusperäistä tietoa henkilöihin, työhön, työympäristöön ja työoloihin liittyvistä riskeistä.

Turvallisuustietoa käytetään turvallisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi sekä rikosten estämiseksi, onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi ja vahinkojen minimoimiseksi. Tiedonhankintaa suoritetaan rangaistusten täytäntöönpanon ja tutkintavankeuden turvaamiseksi. Tällä edistetään myös Rikosseuraamuslaitoksen strategian toteutumista.

Tiedonhankinta on keskeinen tekijä vankeusaikaisen rikollisuuden ehkäisemisessä. Tehokkaalla tiedonhankinnalla voidaan varautua poikkeaviin ja turvallisuutta uhkaaviin tapahtumiin. Tiedonhankinta tukee viranomaisten yhteistyötä sekä vankilatasolla että poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen rikostiedustelu- sekä analyysitoiminnassa. Myös yhdyskuntaseuraamuksissa tehtyjen havaintojen tulee välittyä riittävän tehokkaasti Rikosseuraamuslaitoksessa ja yhteistyöviranomaisissa.  Riskienhallinta ja yksiköiden rajat ylittävä tiedonhankinta sekä viranomaisyhteistyö kuuluvat turvalliseen rangaistuksen täytäntöönpanoon.

Huumausainekauppa haasteena vankilaturvallisuudelle

Erityisesti järjestäytyneet rikollisryhmät käyttävät rangaistusaikaa ja vankiloita systemaattisesti rikollisen toiminnan harjoittamiseen. Huumausainekauppa on laajamittaista vankiloissa, minkä seurauksena aiheutuu muitakin ongelmia vankilaturvallisuudelle.

Huumausainekauppaa pitäisi pyrkiä estämään tehokkaammin, koska sitä harjoittavat vangit perivät maksua vankilaan salakuljetettavista huumeista, vankien maksamattomista veloista ja vaativat suojelurahoja tai maksua osastoilla asumisesta muilta vangeilta. Muita vankeja myös pakotetaan ottamaan huumeita, jolloin heidän kanssaan saadaan syntymään velkasuhde, josta seuraa velanperintää ja vankien välistä väkivaltaa.

Tuomioistuimissa käsitellyissä tapauksissa (esimerkiksi Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 20/109664) salakuljettajana on toiminut vangin seurustelukumppaniksi arvioitu henkilö. Vankien omaisia on myös lähestytty vankilan ulkopuolella ja painostettu huumausaineiden salakuljetukseen. Salakuljetuksesta kieltäytymisen seurauksena on uhattu käyttää väkivaltaa kyseistä vankia kohtaan. Turun hovioikeuden tuomiosta (21/106505) on hyvin nähtävissä, että käytännössä kuka tahansa poistumisluvan saanut vanki on alttiina huumausaineiden salakuljetukseen painostamiselle.

Keskeiset keinot vankeusaikaisen rikollisuuden ehkäisemiseen ja estämiseen

Tehokkaan turvallisuustiedonhankinnan organisoiminen ja mahdollistaminen on keskeisin keino vankeusaikaisen rikollisuuden ehkäisemiseen sekä estämiseen.  Tämä sisältää muun muassa kirjeiden lukemista, puheluiden kuuntelua, tarkastustoimintaa, koiratoimintaa, vankiloiden ja viranomaisten yhteistyötä sekä vangeilta tulevan vihjetiedon hyödyntämistä.

Turvallisuustiedon hyödyntämisessä keskeistä on hankittujen tietojen arvioiminen, yhdisteleminen ja analysoiminen kokonaiskuvan luomiseksi, mikä on tällä hetkellä puutteellista Rikosseuraamuslaitoksessa, koska varsinaista turvallisuustiedon analysointia ei tee yksikään virkamies. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on kymmeniä virkamiehiä tekemässä pelkästään analyysityötä, jota hyödynnetään yhdessä myös muiden turvallisuusviranomaisten kanssa.

Yksittäisissä vankiloissa on turvallisuusvartijaryhmiä, joilla on edes vähän resurssia kerätä ja hyödyntää turvallisuustietoa. Heillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta tehdä laadukasta analyysityötä, koska heitä on kielletty seuraamasta muihin vankiloihin sijoitettujen järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvien vankien ja muiden ammattirikollisten toimintaa. Eri vankiloiden välillä turvallisuustiedonvaihto on henkilösidonnaista. Ei ole yhdenmukaista valtakunnallista toimintamallia, jossa toiminta olisi organisoitua ja turvallisuustietoa voitaisiin hyödyntää päätöksenteossa. Tämä on vankilaturvallisuuden ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta merkittävä ongelma.

Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistus mahdollisuus kehittää rikostorjuntaa

Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistuksen yhteydessä pitäisi rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäisemiseen ja estämiseen panostaa erityisesti kehittämällä turvallisuustiedonhankintaa ja -analysointia, jota koordinoitaisiin valtakunnallisesti.

Koordinoinnin avulla voitaisiin kerätä yhteistyössä yksiköistä tietoa ja tehdä tilannekuvaa, jossa pitäisi myös huomioida turvallisuusraportoinnin ja seurannan kehittäminen samalla kertaa. Yksiköissä pitäisi puolestaan olla vastuuhenkilö, joka koordinoisi toimintaa ja osallistuisi säännöllisiin valtakunnallisiin palavereihin sekä jakaisi turvallisuustietoa omassa yksikössä.

Tämän myötä voitaisiin kehittää yhteistyötä muiden turvallisuusviranomaisten kanssa, kun turvallisuustiedonhankkimisen, vastaanottamisen ja käsittelemisen edellytykset olisivat uskottavat Rikosseuraamuslaitoksessa. Näin pystyttäisiin kehittämään turvallisuustoimintaa ja estämään vankeusaikaista rikollisuutta tehokkaammin, millä puolestaan olisi vaikutusta yhteiskunnan turvallisuuteen.

Yksityisen turvallisuusalan kasvanut rooli rikostorjunnassa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan kasvanut rooli rikostorjunnassa

Rikostorjunnalla pyritään vähentämään rikostilaisuuksia ja rikosten tekemistä vaikeutetaan vähentämällä niillä saavutettavissa olevat hyödyt. Rikollisuuden kustannukset yhteiskunnalle muodostuvat rikollisesta toiminnasta aiheutuvista nettokustannuksista ja kustannuksista, jotka käytetään rikostorjuntaan. Tutkimustulosten mukaan rikollisuudesta aiheutuvat kustannukset vaihtelevat 3–13 prosenttiin valtion bruttokansantuotteesta.

Yksityisen turvallisuusalan roolin kasvu vaikuttaa yhteiskunnassa potentiaalisiin rikoksiin hankaloittamalla mahdollista tekoa. Tällöin rikoksentekijän hyötyfunktio rikoksen toteuttamisesta pienenee, koska rikoksen epäonnistuminen on entistä todennäköisempää. Näin ollen yksityinen turvallisuusala voi aiheuttaa rikosten siirtymistä kohteisiin, jossa ei ole ostettu toimialan palveluita. Rikostorjunnan kannalta erilaisten toimijoiden vaikutukset ovat erilaisia ja kohdistuvat erilaisiin rikosriskeihin.

Yksityisen turvallisuusalan rikostorjunnalla on julkisen vallan rikostorjunnan substituutiovaikutuksen lisäksi myös muunlaisia vaikutuksia. Jos yksityinen rikostorjunta on rikollisten havaittavissa ennen rikoksentekoa, on tekijän helpompi vaihtaa rikoksenteko suojaamattomaan kohteeseen.

Yksityisellä rikostorjunnalla on tällöin rikoksia uudelleen jakava vaikutus. Suojautuminen rikoksilta voi olla kuitenkin merkki rikollisille, että kohteessa on jotakin arvokasta. Mikäli yksityinen rikostorjunta ei ole tekijän havaittavissa, niin tämän odotettu hyöty rikoksesta laskee, mikä vähentää yleisesti rikosten määrää.

Yksityisen ja julkisen rikostorjunnan suhteesta

Yhteiskunnan näkökulmasta kyse on ennen kaikkea julkisen ja yksityisen sektorin tehtävien yhteen sovittamisesta, kun yhä kasvavassa määrin julkisen sektorin toimintoja ulkoistetaan. Rikostorjunnan näkökulmasta olennaista on huomioida, että turvallisuus vaikuttaa yhteiskunnassa kaikkiin ihmisiin ja yhteisöihin. Turvallisuutta voidaankin tarkastella julkishyödykkeenä.

Toisaalta turvallisuutta voidaan tarkastella myös yksityishyödykkeenä, koska yksityisen turvallisuusalan rooli on kasvanut voimakkaasti. Tämä näkyy esimerkiksi kauppakeskuksissa, joissa turvallisuudesta huolehtivat yksityisen turvallisuusalan toimijat. Kauppakeskuksessa asioiville kuluttajille tämä ei suoranaisesti maksa. Kuitenkin on mahdollista, että kauppakeskuksen turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvät kustannukset voivat siirtyä osittain myös kuluttajahintoihin.

Tämän takia perinteisesti julkishyödykkeiden ylläpitäminen on kuulunut valtiolle, koska muilla toimijoilla ei ole kannustimia ja resursseja tämänkaltaisen yleishyödyllisen tilan ylläpitämiseksi. Yhteiskunnan muutos on kuitenkin johtanut tilaan, jossa perinteiset rakenteet ovat muuttuneet. Tästä yhtenä esimerkkinä toimivat juuri kauppakeskukset, jotka ovat yksityisomistuksessa olevia julkisia tiloja. Turvallisuusviranomaisilla ei ole resursseja niiden turvallisuuden ylläpitämiseen. Valtion voidaan katsoa pyrkivän ohjaamaan yksityisen turvallisuusalan toimia kohti julkisia intressejä.

Esimerkiksi Rigakosin tutkimuksen mukaan Kanadassa yksityisen turvallisuusalan toimijat toimivat eräänlaisena parapoliisina toimeksiantoalueilla. Vartijat osallistuivat jopa sosiaaliseen kontrolliin vuokrataloissa muun muassa pyytämällä vuokralaiselta hiljaisuusajalla soitettavan musiikin hiljentämistä. Mikäli vuokralainen ei totellut tätä pyyntöä, vartioimisliikkeen raporttia voitiin käyttää mahdollisen häädön perusteena. Tutkimuksessa nousi esille se, ettei poliisilla olisi ollut resursseja hoitaa kyseisenlaisia tehtäviä. Vartioimisliikkeen toimeksiantosopimukseen perustuva kontrolli oli näin koko alueen kannalta tehokkaampi ratkaisu.

Mitä pitäisi erityisesti huomioida?

Turvallisuuden yksityistämisellä voi olla vakavia sosiaalisia seurauksia, jos kehitys ei ole hallittua ja tarkoituksenmukaista. Tästä on maailmalta olemassa useita esimerkkejä, kun muun muassa vankeinhoitoa on yksityistetty.

Ilman sisäisen turvallisuuden kokonaisnäkemystä on uhkana juuri se kehitys, joka on jo osittain toteutunutkin Suomessa. Yksityinen turvallisuusala täyttää ne tarpeet, joihin viranomaiset eivät ole vastanneet. Tämän takia on tärkeää, että pystytään kyseenalaistamaan nykyisiä toimintakäytäntöjä.

Tarvitaan myös erilaisia ratkaisuehdotuksia toimintoihin, jotka sitovat viranomaisten resursseja huomattavassa määrin. On myös kriittisesti tarkasteltava sitä, mitkä tehtävät kuuluvat esimerkiksi lakisääteisesti poliisille ja mitkä tehtävät ovat ajautuneet poliisin hoidettavaksi.

Matthys on korostanut, että valtioiden olisi tärkeää tarkastella yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämistä integroituna ratkaisuna, jolloin voidaan huomioida kaikkien eri toimijoiden roolit. Valtio voi esimerkiksi säilyttää viranomaisen monopolin kriittisissä toiminnoissa, jolloin yksityinen turvallisuusala voidaan integroida täydentäväksi valtion turvallisuusinfrastruktuurin osaksi.

Keskeinen kysymys on se, missä määrin viranomaisille kuuluvia tehtäviä ja toimivaltaa voidaan siirtää yksityisen turvallisuusalan hoidettavaksi. Tärkeää on huomioida myös kustannustekijät. Toinen keskeinen kysymys liittyy kansalaisten oikeusturvaan, koska siitä on myös huolehdittava silloin, kun tehtäviä hoitavat yksityiset. Julkisen vallan käytöstä tulee olla säädelty lailla, joka läpäisee ihmis- ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Se on ennen kaikkea perustuslaillinen kysymys.

Lopuksi

Yksityisen turvallisuusalan tärkeä rooli rikostorjunnassa ja turvallisuuden sekä järjestyksen ylläpitämisessä on maailmanlaajuisesti tunnustettu, kun alan toimijoiden ammattitaito ja läsnäolo ovat vähentäneet rikosten sekä häiriökäyttäytymisen määrää useilla eri toimialueilla.

Ihmiset suhtautuvatkin tutkimusten mukaan pääsääntöisesti hyvin positiivisesti toimialaan. Yksityisen turvallisuusalan ja viranomaisten yhteistyö on ollut toimiva tapa vastata turvallisuustarpeisiin eri toimialueilla. Viranomaisten resurssit ovat rajalliset, joten juuri yhteistyön kehittämisen myötä yksityisen turvallisuusalan toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa tavalla, jolla olisi merkitystä koko yhteiskunnalle.

Yksityisen turvallisuusalan kehityksen seuraamiseksi ja ihmisten oikeusturvan sekä viranomaisvalvonnan tehostamiseksi on toimialaa koskevan tilastollisen tietopohjan kehittäminen tärkeää. Yhtenäisten tilastojen puute ja eri valtioiden sääntelyn sekä yhteiskuntajärjestelmien erot vaikeuttavat kansainvälistä vertailua ja luotettavan kokonaiskuvan muodostamista, joka on haastavaa myös kansallisella tasolla. Yhteiskunnissa tarvitaankin uutta tieteellistä tietoa turvallisuuden kehittämiseksi. Turvallisuusviranomaisia ja yksityistä turvallisuusalaa sekä muita toimijoita tukevalla tutkimuksella on tärkeä merkitys, jotta kasvaneisiin turvallisuustarpeisiin pystytään vastaamaan kustannustehokkaasti.