#Vankilaturvallisuus

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus – askel eteen vai kaksi taakse?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus – askel eteen vai kaksi taakse?

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän valmisteilla oleva uudistus on herättänyt paljon keskustelua. Valmistelussa on ehdotettu, että vanginvartijan viran erityinen kelpoisuusvaatimus muutettaisiin siten, että se kattaisi vankeinhoitoalan ammatillisen tutkinnon, turvallisuusalan tai sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon tai soveltuvan korkeakoulututkinnon. Lisäksi on ehdotettu, että rikosseuraamusalan ammatillinen tutkinto lakkautettaisiin ja sen sijaan panostettaisiin henkilöstö- ja täydennyskoulutukseen.

Koulutusvaatimuksista ja haasteista

Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöissä (Nelson Mandela -säännöt) todetaan, että koko henkilöstöllä on oltava asianmukainen koulutustaso ja henkilöstölle on tarjottava mahdollisuudet sekä keinot hoitaa tehtävänsä ammattimaisesti.

Eurooppalaiset vankeinhoitosäännöt korostavat, että resurssien puute ei saa johtaa vankien ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Vankilahenkilökunnan rekrytoinnin, koulutuksen ja työolojen on mahdollistettava korkeatasoisen vankeinhoidon ylläpito.

Rikosseuraamuslaitoksen eri tarkastuksissa ja selvityksissä on noussut esille valvontahenkilöstön riittävyys. Esille on noussut myös koulutetun valvontahenkilöstön puute, joka on vankilaturvallisuuteen keskeisesti vaikuttava tekijä. Kouluttamattoman valvontahenkilöstön puutteet voivat vaarantaa turvallisuuden ja lisäävät koulutetun henkilöstön kuormitusta.

Kotimaisten ja kansainvälisten vaatimusten valossa on huolestuttavaa, että merkittävä osa valvontahenkilöstöstä on vailla asianmukaista koulutusta. Tämä puute vaarantaa vankilaturvallisuuden ja vaikeuttaa henkilökunnan kykyä toimia ammattimaisesti. Täytyy kuitenkin huomioida, että nykyinen koulutusjärjestelmä täyttää kansainväliset vaatimukset, joten sen rakenteeseen ei tarvitse siten tehdä uudistuksia.

Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistus on myös aiheuttanut lisää haasteita, kun vankiloissa on jouduttu karsimaan valvonnan resursseista. Samaan aikaan vankimäärä on kasvussa ja Rikosseuraamuslaitoksen hallinto on paisunut. Siten on paineita saada kustannussäästöä, jonka kohteeksi on nyt otettu koulutusjärjestelmä.

Esimerkkiä Ranskasta

Ranskassa vanginvartijoiden koulutus yhdistää teoreettisen ja käytännön opetuksen. Koulutusohjelman tavoitteena on luoda ammattitaitoisia vanginvartijoita, jotka voivat tehokkaasti ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta vankiloissa samalla kun he kunnioittavat vankien oikeuksia ja edistävät heidän kuntoutustaan.​

Aluksi vanginvartijat käyvät läpi kahdeksan kuukautta kestävän peruskoulutuksen École Nationale d’Administration Pénitentiairessa. Tämä koulutusjakso sisältää sekä teoriaopetusta että käytännön harjoittelua vankiloissa. Koulutuksen aikana opiskelijat opiskelevat muun muassa vankilaturvallisuutta, lainsäädäntöä ja sosiaalisia taitoja, jotka ovat välttämättömiä vankien kanssa työskentelyssä.

Koulutuksen ensimmäinen vaihe keskittyy teoreettiseen oppimiseen, jossa käsitellään vankeinhoidon periaatteita, rikosoikeusjärjestelmää sekä vanginvartijan roolia ja velvollisuuksia. Toisessa vaiheessa opiskelijat suorittavat harjoittelujakson vankiloissa, jossa he pääsevät soveltamaan oppimaansa käytännössä ja saavat ohjausta kokeneilta vanginvartijoilta.

Koulutuksen jälkeen vanginvartijoille tarjotaan jatkuvaa täydennyskoulutusta uransa aikana. Tämä varmistaa, että he pysyvät ajan tasalla uusimmista vankilaturvallisuuden käytännöistä ja lainsäädännön muutoksista. Jatkokoulutus on keskeinen osa vanginvartijan ammattitaitoa ja urakehitystä.

Koulutusjärjestelmässä on huomioitu urakehitys. Esimerkiksi vankilan johtajaksi pääsy vaatii monivaiheisen koulutuksen työkokemuksen lisäksi. Johtajan koulutusohjelma sisältää sekä teoreettista että käytännön opetusta vankeinhoidon eri osa-alueista, mukaan lukien johtamista, turvallisuutta, lainsäädäntöä ja psykologiaa. Koulutus kestää useita kuukausia, ja siihen kuuluu myös harjoittelujaksoja eri vankiloissa​.

Koulutusjärjestelmän uudistamisessa turvallisuus keskiöön

Suomessa rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä turvallisuuden ja laadukkaan vankeinhoidon varmistamiseksi. Uudistuksen tulee huomioida sekä koulutuksen että turvallisuuden tavoitteet.

Koulutuksen kehittäminen on haasteellista nykyisten henkilö- ja taloudellisten resurssien puitteissa, mutta ongelmia ei kuitenkaan ratkaista lopettamalla koulutusta. Tämä vain vaarantaa vielä enemmän vankilaturvallisuutta, jonka kehittämisessä on paljon tekemistä Suomessa.

Rikosseuraamusalan työntekijöiden yhteistyö järjestäytyneen rikollisuuden kanssa on kasvava ongelma. Tämä näkyy viimeaikaisissa julkisuuteen tulleissa rikostapauksissa ja työntekijöiden sekä vankien välisissä suhteissa. Tapaukset ovat varmasti vain jäävuoren huippu ongelman todelliseen laajuuteen verrattuna.

Ruotsissa järjestäytyneen rikollisuuden myötävaikuttajia työskentelee laajasti eri viranomaisissa, ja Kriminalvårdenissa soluttautumistapausten määrä on ollut kasvussa. Esimerkiksi vuonna 2022 ilmoitettiin lähes 400 Kriminalvårdenin työntekijöihin liittyvää soluttautumis- tai myötävaikuttamisepäilyä.

Rikosseuraamusalan tutkintokoulutuksessa vanginvartijan ammatillinen identiteetti muodostuu tiiviissä opiskelijayhteisössä, mikä luo ammattiylpeyttä sekä yhteisiä ammatillisia arvoja ja normeja. Tämä yhteisöllisyys suojaa vaikuttamisyrityksiä vastaan ja madaltaa kynnystä ilmoittaa asioista. Lisäksi opiskelun aikana opiskelukavereiden ja opettajien tekemät havainnot mahdollisesta soveltumattomuudesta alalle ovat tärkeitä, esimerkiksi päihdeongelmat tai rikosmyönteiset asenteet tulevat ilmi ja niihin voidaan puuttua.

Koulutuksen sitouttava vaikutus ja merkitys vankilaturvallisuudelle

Koulutuksella on ollut alalle merkittävä, sitouttava vaikutus. Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen selvityksen mukaan vuosina 2011–2022 tutkintokoulutuksesta valmistuneista 81 prosenttia oli vuoden vaihteessa 2023–2024 edelleen alalla. Vanginvartijan tehtävässä vankilassa oli puolestaan 90 prosenttia valmistuneista.

Ei ole siten ihme, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen työntekijät ovat vastustaneet uudistusta, kun alan koulutuksella on pitkä historia. Koulutuskeskus on perustettu vuonna 1976. Työntekijät ovat nostaneet esille seuraavia argumentteja uudistukseen liittyen:

  • Tutkintokoulutus on välttämätön rikosseuraamusalan ohjaus- ja valvontatehtäviin, jotka edellyttävät julkisen vallan käytön ja perusoikeuksien kunnioittamisen osaamista.
  • Tutkinto on kansainvälisesti tunnustettu ja säädösten mukainen, mikä takaa työvoiman liikkuvuuden ja jatkokoulutusmahdollisuudet, joten uudistus alentaisi koulutuksen tasoa ja heikentäisi alan vetovoimaa.
  • Tutkintokoulutus tuottaa ammatillisen identiteetin ja eettisen ajattelun, jotka ovat tärkeitä alalla työskentelyssä. Koulutus lisää myös alalle sitoutumista ja pysyvyyttä, mikä on hyödyllistä sekä vangeille että yhteiskunnalle.
  • Tutkintokoulutusta voidaan kehittää joustavammaksi ja tehokkaammaksi ilman sen lakkauttamista, kuten luomalla jatkuvan haun malli sekä lisäämällä verkko-opintoja ja yksiköiden välistä yhteistyötä.

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus on tärkeää, mutta on välttämätöntä varmistaa, ettei uudistus heikennä turvallisuutta ja että järjestäytyneen rikollisuuden soluttautuminen alalle estetään tehokkaasti. Tämä edellyttää sekä koulutuksen että turvallisuuden kehittämistä alalla. Näin voidaan varmistaa, että uudistus palvelee koulutuksen ja turvallisuuden tavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla.

Tällä hetkellä vallitsevalla vankiloiden turvallisuus- ja resurssitilanteella on kahdensuuntaiset vaikutukset: 1) vankien oikeusturva ei toteudu, mikäli he eivät voi suorittaa vankeusrangaistusta turvallisesti eivätkä osallistua tosiasiallisesti erilaisiin toimintoihin ja kuntoutuksiin rangaistusajan suunnitelman mukaisesti ja 2) päihteistä sekä rikollisesta elämäntavasta irtautuminen on erittäin vaikeaa, mikäli tarjolla on jatkuvasti huumausaineita ja vangit joutuvat pakotetuksi rikolliseen toimintaan, kuten vankilaan suuntautuvaan huumeiden salakuljetukseen.

Parhaatkaan kuntoutusohjelmat tai kattavasti tehdyt rangaistusajan suunnitelmat eivät toimi, mikäli olosuhteet vankiloissa eivät ole niiden toteutumiselle suotuisat. Näin ollen vankiloiden turvallisuus ja rikollisen toiminnan ehkäiseminen luovat perustan vankeuslain asettamille tavoitteille rikollisesta elämäntavasta irtautumiseen ja päihteistä vieroittautumiseen.

Rikosseuraamusalan ammatillisen tutkinnon lakkauttamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia vankilaturvallisuuteen. Lisäksi täytyy huomioida, että ehdotettu turvallisuusalan tai sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai soveltuva korkeakoulututkinto eivät sisällä esimerkiksi vankilaturvallisuuden kannalta mitään opetussisältöä. Tämän takia henkilöstön koulutus ja osaaminen tulee varmistaa, mitä myös kansainväliset vaatimukset edellyttävät.

Rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäiseminen ja vankilaturvallisuuden kehittäminen Suomessa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäiseminen ja vankilaturvallisuuden kehittäminen Suomessa

Rikosseuraamuslaitos on rahoittanut Vaasan yliopiston tutkimus- ja kehittämishanketta. Hankkeen tavoitteena oli selvittää vankilarikollisuutta ilmiönä sekä löytää keinoja vankilarikollisuuden ennalta ehkäisemiseen ja siten parantaa vankilaturvallisuutta sekä vankien kuntoutusolosuhteita ja oikeusturvaa. Hankkeen toisena tavoitteena oli tunnistaa ja kehittää erityisesti turvallisuuden ja kuntoutuksen sekä kuntoutusedellytysten välisiä tekijöitä.

Hankkeen tehtävät jakautuivat myös kahteen vaiheeseen. Hankkeen ensimmäinen vaihe oli tutkimuksellinen. Siinä tehtiin aluksi aiheen kansainvälinen kirjallisuuskatsaus. Tämän jälkeen tarkasteltiin Pohjoismaiden tilannetta. Sitten tehtiin empiirisen aineiston analysointi, jossa käytettiin monipuolista ja laaja-alaista aineistoa. Tämän pohjalta tehtiin yhteensä kymmenen tutkimusaiheeseen liittyvää artikkelia, joista osa on julkaistu viime vuonna ja osa julkaistaan tämän vuoden aikana. Linkit julkaistuihin artikkeleihin on blogin lopussa.

Hankkeen toisessa vaiheessa puolestaan laadittiin tutkimustuloksien pohjalta kehittämistoimenpiteitä Riihimäen vankilaan yhdessä henkilöstön kanssa. Lisäksi tehtiin kyselytutkimukset sekä vangeille että henkilöstölle. Hankkeen loppuraportti on julkaistu yliopiston julkaisusarjassa. Tässä blogissa tarkastellaan hankkeen keskeisiä tuloksia.

Vankilaturvallisuus heikentynyt

Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvien vankien (JR-vanki) määrä on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja sen myötä vankiloiden turvallisuus on heikentynyt. Haasteet eivät näytä helpottavan lähitulevaisuudessa, koska on odotettavissa, että JR-vankien määrä tulee lisääntymään. Lisäksi katujengeihin kuuluvien vankien määrä on lisääntynyt viime aikoina. Mitä enemmän esitutkintaviranomaiset kohdistavat toimia JR-ryhmiin, sitä enemmän se näkyy vankipopulaatiossa.

Suomen vankiloissa on tällä hetkellä noin 200 järjestäytyneisiin JR-ryhmiin kuuluvaa vankia tai tutkintavankia. Järjestäytynyt rikollisuus erityisryhmänä asettaa merkittäviä haasteita Rikosseuraamuslaitoksen toiminnalle rangaistusten täytäntöönpanossa ja tutkintavankeuden toimeenpanossa. Viime vuosien aikana erityisesti henkilöstöön kohdistuva uhka ja väkivalta ovat lisääntyneet. Myös JR-ryhmien muihin vankeihin kohdistama uhka, painostus ja väkivalta ovat lisääntyneet.

Sinänsä pienellä vankiryhmällä on suuri merkitys vankeuslain asettamien tavoitteiden toteutumiselle. Tämä näkyy erityisesti ylimpien laillisuusvalvojien vankiloihin tekemillä tarkastuksilla: mitä enemmän tietyssä vankilassa on JR-vankeja, sitä enemmän on havaittu ongelmia. Piilorikollisuudella on merkittävä rooli ylipäätään rikollisuudessa, mutta vankilarikollisuudessa se korostuu, koska vankilakulttuurissa pätee voimakkaasti ns. vaikenemisen laki. Tämä käy ilmi myös poliisin esitutkintaan päätyneistä vankien välisistä väkivaltatapauksista.

Tuomioistuimissa käsitellyt tapaukset (esim. Turun hovioikeuden tuomio 21/106505 ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 20/109664) kuvastavat hyvin, kuinka JR-ryhmät käyttävät vankeusaikaa ja vankiloita systemaattisesti huumausainekaupan harjoittamiseen.  Huumausainekauppa vaikuttaa hyvin negatiivisesti vankilaturvallisuuteen. Lisäksi pidetään velkalistoja ja peritään velkoja väkivaltaisesti.

Vankilassa on myös vankeja, jotka pyrkivät irtaantumaan päihteistä ja rikollisuudesta. Käytännössä kuka tahansa poistumisluvan saanut vanki tai valvomattomaan tapaamiseen luvan saanut henkilö on alttiina huumausaineiden salakuljetukseen painostamiselle. Vankien omaisia on myös lähestytty vankilan ulkopuolella ja heitä on painostettu huumausaineiden salakuljetukseen. Salakuljetuksesta kieltäytymisen seurauksena on uhattu käyttää väkivaltaa kyseistä vankia kohtaan.

Päihdetyö on yksi tärkeimmistä keinoista uusintarikollisuuden vähentämisessä ja pyrittäessä edistämään vankien sijoittumista yhteiskuntaan. Toisaalta vieroittautuminen on vaikeaa, jos samalla selliosastolla käytetään päihteitä. Parhaatkaan kuntoutusohjelmat tai kattavasti tehdyt rangaistusajan suunnitelmat eivät toimi, mikäli olosuhteet vankiloissa eivät ole niiden toteutumiselle suotuisat. Näin ollen vankiloiden turvallisuus ja rikollisen toiminnan ehkäiseminen luovat perustan vankeuslain asettamille tavoitteille rikollisesta elämäntavasta irtautumiseen ja päihteistä vieroittautumiseen.

Vankiloihin liittyvästä tutkimuksesta

Vankilaturvallisuuteen ja vankeusaikaiseen rikollisuuteen liittyvä tutkimus on ollut Suomessa aiemmin hyvin vähäistä. Kansainvälinen tutkimus on tähän saakka keskittynyt lähinnä Pohjois-Amerikkaan, ja tutkimukset ovat olleet pääasiassa sosiologisia sekä vankilakulttuuriin keskittyviä, mutta niissä on myös tutkittu vankilaväkivaltaa.

Kansainvälisestä tutkimuksesta voidaan yhteenvetona todeta, että vankilaväkivallan tutkimuksessa on keskitytty aiemmin siihen, miten vangin henkilökohtaiset ominaisuudet ja vankeusaikaa edeltävä elämäntilanne vaikuttavat vankeusaikaiseen käyttäytymiseen. Tähänastinen tutkimus on ollut tärkeää, mutta suosituimmat tutkijoiden edelleen hyväksymät teoriat ovat syntyneet pääasiassa 1900-luvun puolivälissä ja näin vanhentuneet, vaikka nämä ovat edelleen sovellettavissa.

Vankiloiden kuntoutus- ja työtoimintaan liittyen on Suomessa puolestaan tehty vähän enemmän tutkimusta, kun systemaattista ohjelmatoimintaa on järjestetty vankiloissa noin 20 vuoden ajan. Ohjelmatoiminnan tärkeimpänä tavoitteena onkin edistää rikoksetonta elämäntapaa ja vähentää vapautumisen jälkeistä uusintarikollisuutta. Vangeista keskimäärin 55 prosenttia osallistuu arkipäivisin erilaisiin toimintoihin.

Tyni ja Aaltonen (2021) ovat tehneet tutkimuksen, jossa he ovat tarkastelleet ohjelmatoiminnan vaikuttavuutta. Tutkimustuloksien mukaan ohjelmatoiminnan osalta ei ole selvää näyttöä yhdenkään ohjelman uusintarikollisuusvaikutuksista. Merkittävä osa ohjelmia suorittaneista syyllistyy uusiin rikoksiin ja palaa takaisin vankilaan. Tutkimuksessa havaittiin myös puutteita ohjelmien toteutuksessa ja niitä koskevien järjestelmäkirjausten saatavuudessa sekä luotettavuudessa.

Vastaavasti Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuustilastot eivät ole kovin luotettavat. Esimerkiksi vankilan henkilöstölle tehdyn kyselyn tulosten perusteella henkilöstö kohtaa huomattavasti enemmän väkivaltaa kuin tilastoista voisi päätellä. Tilastojen epäluotettavuuteen viittaa myös vertailu Ruotsin, Norjan ja Tanskan vastaaviin tilastoihin, joissa vankien välisiä väkivaltatapauksia ja henkilöstöön kohdistuvia väkivalta- tai uhkatilanteita raportoidaan monikertainen määrä Suomeen verrattuna. Tämän takia tilastointia tulisi kehittää, jotta riskitekijöitä voitaisiin tunnistaa paremmin ja väkivaltatilanteita ennalta ehkäistä tehokkaammin.

Toteutuvatko vankeuslain tavoitteet ja miten lainsäädäntöä tulisi kehittää?

Vankeuslain täytäntöönpanon yhtenä tavoitteena on estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. JR-ryhmät käyttävät rangaistusaikaa ja vankiloita systemaattisesti rikollisen toiminnan harjoittamiseen. Vankeuslaissa on valvontatyön osalta säädetty toimivaltuuksista turvallisuuden ylläpitämiseksi, laitosjärjestyksen varmistamiseksi ja järjestysrikkomusten sekä rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi ja selvittämiseksi.

Suomessa Rikosseuraamuslaitoksen pitäisi selkeästi luokitella vankilat ja vangit, kuten myös kansainväliset vankeinhoidon vähimmäissäännöt edellyttävät ja muissa Pohjoismaissa on tehty. Tämä helpottaisi vankien sijoittelua, kun vankiloilla olisi selkeämmät roolit, jolloin voitaisiin paremmin arvioida sijoittelussa riskitekijöitä ja vangin tarpeita osana rangaistusajan suunnitelmaa.

Korkeamman turvaluokituksen vankiloihin voisi sijoittaa JR-vankeja ja muita ammattirikollisia, jolloin resursseja ja turvallisuusjärjestelyitä voisi mitoittaa luokittelun mukaisesti. Näin voitaisiin myös hyödyntää nykyteknologiaa tehokkaammin, kuten muissa Pohjoismaissa tehdään. Korkean turvallisuustason vankiloissa tulisi ottaa käyttöön vartaloskannerit, haalarikamerat, laitteet luvattomien matkapuhelimien ja dronejen havaitsemiseen sekä estämiseen. Vankilan muutkin toiminnot ja päiväjärjestykset voitaisiin määritellä yhteismitallisiksi luokituksen mukaisesti, jolloin myös vankien yhdenvertainen kohtelu toteutuisi nykyistä paremmin. Tämä parantaisi myös henkilöstön työturvallisuutta.

Vankeuslaki muodostaa vangin yhteydenpidon valvonnan osalta pullonkaulan. Tällä hetkellä sääntely on samaa avolaitosten ja suljettujen vankiloiden tehostetun valvontaosastojen osalta. Varmuusosastojen määrä, sijainnit sekä sijoittamisen edellytykset mahdollistavat tehokkaan yhteydenpidon valvonnan vain hyvin pienen vankimäärän osalta. Tätä ei voida pitää riittävänä, kun huomioidaan esimerkiksi JR-vankien määrä. Yhteydenpidon valvontaa koskevaa sääntelyä tulisikin muuttaa kolmiportaiseksi, kuten Norjassa.

Turvallisuustietorekisteriin tulisi pystyä tallentamaan kattavammin tietoja myös muista kuin vangeista tai tutkintavangeista. Esimerkkinä voidaan mainita ehdonalaisvalvonnassa olevia tai vankilaan tulevia koskeva yhdyskuntaseuraamustoimistossa hankittu vihjetieto. Rikosseuraamuslaitoksessa tulisi toimia myös vangin tuntomerkkien ottamisen ja tallentamisen osalta samalla tavalla kuin poliisissa. Tällöin erityisesti vangin tatuoinnit tulisi valokuvata kattavasti ja tallentaa kuvat rekisteriin.

Rikosseuraamuslaitoksen uudistukset ja mallia muista Pohjoismaista

Rikosseuraamuslaitoksen viime vuoden organisaatiouudistus ja Roti-asiakastietojärjestelmä ovat saaneet voimakasta kritiikkiä. Lisäksi viime vuonna neljässä vankilassa otettiin käyttöön tehostetun valvonnan osastoja, joilla on pyritty puuttumaan vankiloiden heikentyneeseen turvallisuuteen. Osastoille ei ole kuitenkaan lisätty toimivaltuuksia tai resursseja tehokkaamman valvonnan suorittamiseen. Tehostetun valvonnan osastoille sijoittaminen on myös aiheuttanut kanteluita vangeilta, koska Suomessa ei ole vankien luokittelua tehty, kuten muissa Pohjoismaissa.

Rikosseuraamuslaitoksen resurssit ovat hyvin rajalliset, mikä näkyy päivittäin vankilaturvallisuudessa ja valvontahenkilöstön lukumäärässä sekä henkilöstön työhyvinvoinnissa. Kuntoutusohjelmien vaikutukset ovat olleet myös heikkoja. Niukkoja resursseja olisi syytä käyttää tehokkaasti toimenpiteisiin, joilla voidaan vaikuttaa vankilaturvallisuuteen ja todistetusti torjua rangaistusaikaista rikollisuutta sekä kuntouttaa vankeja.

Hankkeessa Riihimäen vankilassa tehdyt kehittämistoimenpiteet osoittavat, että hyvällä johtamisella, riskienhallinnalla ja henkilöstön osallistamisella voidaan kehittää toimintaa ja saada aikaiseksi merkittäviä tuloksia. Riihimäen vankilan toimintatavat ja työkalut tulisi ottaa käyttöön valtakunnallisesti koko Rikosseuraamuslaitoksessa, jolloin toimintatavat saataisiin yhdenmukaistettua.

Ylipäätään Suomessa tulisi seurata aktiivisesti muiden Pohjoismaiden tilannetta ja hyväksi todettuja käytäntöjä sekä pyrkiä käymään laajemmin keskustelua Rikosseuraamuslaitoksen roolista rikosoikeudellisessa järjestelmässä erityisesti rikollisuuden torjunnan näkökulmasta. Esitutkintaviranomaisten kansainväliset operaatiot järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan aiheuttavat saman kaltaisia haasteita eri valtioissa vankiloihin.

Vankiloissa tapahtuvaa ja sieltä organisoitua rikollisuutta torjumalla turvataan samalla vankien perusoikeuksia, edistetään vankeuslain kuntouttavaa tarkoitusta ja viime kädessä suojataan koko yhteiskuntaa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamilta haitoilta. Tässä onnistuminen edellyttää kuitenkin vankien strategista sijoittelua sekä tehokasta tiedonhankintaa, jotta tietoa voidaan hyödyntää kaikissa vankeuslain mukaisissa päätöksissä.

Hankkeessa jo julkaistut artikkelit ja loppuraportti

Paasonen, J. & Vainio, J.: Vankilaturvallisuus ja -väkivalta – vankilan henkilöstön kokema fyysinen ja henkinen väkivalta. Kriminologia 1:2022. Suomen Kriminologinen Yhdistys Ry. https://kriminologia.journal.fi/article/view/110816

Paasonen, J., Lindfors, H. & Vainio, J.: Turvallisuusselvitys vai turha selvitys? Defensor Legis 4/2022, s. 962–980. https://www.edilex.fi/defensor_legis/1000850006.pdf

Paasonen, J. & Vainio, J. & Hietapakka, J.: Vangin tatuoinnit osana tuntomerkkien ottamista. Edilex 2022/12. https://www.edilex.fi/artikkelit/26470.pdf

Vainio, J. & Paasonen, J.: Vankilan tarkastustoiminta ja päihteettömyyden valvonta. Edilex 2022/31. https://www.edilex.fi/artikkelit/27727

Vainio, J. & Paasonen, J.: Turvallisuustiedonhallinta Rikosseuraamuslaitoksessa. Defensor Legis 2/2022, s. 440–459. https://www.edilex.fi/defensor_legis/1000680005.pdf

Vainio, J.: Vankia koskeva lupaharkinta ja päätöksenteko. Edilex 2022/39. https://www.edilex.fi/artikkelit/28287

Paasonen, J. & Vainio, J.: Miten kehittää vankilaturvallisuutta ja vankien kuntoutusta? Vankien kuntoutumismahdollisuuksien ja oikeusturvan parantaminen vankilaturvallisuutta kehittämällä sekä rangaistusaikaista rikollisuutta ehkäisemällä -hankkeen loppuraportti. Vaasan yliopiston raportteja 38/2023. https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/15298

 

Rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäiseminen ja estäminen

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäiseminen ja estäminen

Vankilaturvallisuudesta on käyty paljon julkisuudessa viime vuosien aikana keskustelua, kun erityisesti järjestäytynyt rikollisuus on ollut otsikoissa, kuten Ylen jutussa kenellä on valta vankilassa. Esillä on ollut vankien väliset väkivaltatilanteet, vankien toisiinsa kohdistama painostaminen ja huumekauppa. Valvontahenkilökuntaa on joutunut pahoinpitelyiden kohteeksi sekä työtehtävissä että vapaa-ajalla.

Rikosseuraamuslaitoksen organisointiin ja johtamiseen liittyen on myös tehty viime vuosina useita arviointeja ja selvityksiä, joissa turvallisuusasiat ovat nousseet esille. Viimeisimpänä on julkaistu Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuden ja valvontatyön ulkoinen arviointi (Paasonen 2021) ja selvitys Rikosseuraamuslaitoksen kyvystä vastata järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamiin haasteisiin (Holopainen 2021). Rikosseuraamuslaitoksessa on käynnissä parhaillaan organisaatiouudistus, jossa myös pyritään kehittämään turvallisuutta.

Lainsäädännön tavoitteena rikosten jatkamisen estäminen vankeusaikana

Vankeuslain 1 luvun 2 §:n mukaan vankeuden täytäntöönpanon tavoitteena on lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan edistämällä vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan sekä estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. Lain esitöissä (HE 263/2004 vp) todetaan, että tavoitteenasettelussa ilmaistaan entistä selvemmin uusintarikollisuuteen vaikuttaminen sekä rikoksettoman elämäntavan ja vangin yhteiskuntaan sijoittumisen edistäminen. Järjestäytyneen rikollisuuden ja huumausainerikollisuuden lisääntyminen vaatii toisaalta, että täytäntöönpanon tavoitteeksi tulee nykyistä selvemmin asettaa myös rikosten jatkamisen estäminen vankeusaikana.

Tutkintavankeuslain (768/2005) 1 luvun 3 §:n mukaan tutkintavankeuden tarkoituksena on turvata rikoksen esitutkinta, tuomioistuinkäsittely ja rangaistuksen täytäntöönpano sekä estää rikollisen toiminnan jatkaminen.  Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain (400/2015) 2 §:n mukaan yhdyskuntaseuraamuksen tavoitteena on rangaistuksen täytäntöönpanon aikana tukea tuomittua hänen sosiaalisen selviytymisensä edistämiseksi sekä lisätä hänen valmiuksiaan elää rikoksetonta elämää.

Myös ministerikomitean suosituksessa jäsenvaltioille eurooppalaisista vankeinhoitosäännöistä ja Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöissä korostetaan, että vankeudella pyritään ensisijaisesti suojelemaan yhteiskuntaa rikoksilta ja vähentämään uusintarikollisuutta.

Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjaukset

Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuuslinjauksien mukaan vankeuslain täytäntöönpanon tavoitteen kautta määrittyy myös Rikosseuraamuslaitoksen rooli yhteiskunnan turvallisuusviranomaisten kentässä. Rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäisemisessä ja estämisessä on keskeisessä roolissa turvallisuustieto, jolla tarkoitetaan eri lähteistä saatua informaatiota ja kokemusperäistä tietoa henkilöihin, työhön, työympäristöön ja työoloihin liittyvistä riskeistä.

Turvallisuustietoa käytetään turvallisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi sekä rikosten estämiseksi, onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi ja vahinkojen minimoimiseksi. Tiedonhankintaa suoritetaan rangaistusten täytäntöönpanon ja tutkintavankeuden turvaamiseksi. Tällä edistetään myös Rikosseuraamuslaitoksen strategian toteutumista.

Tiedonhankinta on keskeinen tekijä vankeusaikaisen rikollisuuden ehkäisemisessä. Tehokkaalla tiedonhankinnalla voidaan varautua poikkeaviin ja turvallisuutta uhkaaviin tapahtumiin. Tiedonhankinta tukee viranomaisten yhteistyötä sekä vankilatasolla että poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen rikostiedustelu- sekä analyysitoiminnassa. Myös yhdyskuntaseuraamuksissa tehtyjen havaintojen tulee välittyä riittävän tehokkaasti Rikosseuraamuslaitoksessa ja yhteistyöviranomaisissa.  Riskienhallinta ja yksiköiden rajat ylittävä tiedonhankinta sekä viranomaisyhteistyö kuuluvat turvalliseen rangaistuksen täytäntöönpanoon.

Huumausainekauppa haasteena vankilaturvallisuudelle

Erityisesti järjestäytyneet rikollisryhmät käyttävät rangaistusaikaa ja vankiloita systemaattisesti rikollisen toiminnan harjoittamiseen. Huumausainekauppa on laajamittaista vankiloissa, minkä seurauksena aiheutuu muitakin ongelmia vankilaturvallisuudelle.

Huumausainekauppaa pitäisi pyrkiä estämään tehokkaammin, koska sitä harjoittavat vangit perivät maksua vankilaan salakuljetettavista huumeista, vankien maksamattomista veloista ja vaativat suojelurahoja tai maksua osastoilla asumisesta muilta vangeilta. Muita vankeja myös pakotetaan ottamaan huumeita, jolloin heidän kanssaan saadaan syntymään velkasuhde, josta seuraa velanperintää ja vankien välistä väkivaltaa.

Tuomioistuimissa käsitellyissä tapauksissa (esimerkiksi Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 20/109664) salakuljettajana on toiminut vangin seurustelukumppaniksi arvioitu henkilö. Vankien omaisia on myös lähestytty vankilan ulkopuolella ja painostettu huumausaineiden salakuljetukseen. Salakuljetuksesta kieltäytymisen seurauksena on uhattu käyttää väkivaltaa kyseistä vankia kohtaan. Turun hovioikeuden tuomiosta (21/106505) on hyvin nähtävissä, että käytännössä kuka tahansa poistumisluvan saanut vanki on alttiina huumausaineiden salakuljetukseen painostamiselle.

Keskeiset keinot vankeusaikaisen rikollisuuden ehkäisemiseen ja estämiseen

Tehokkaan turvallisuustiedonhankinnan organisoiminen ja mahdollistaminen on keskeisin keino vankeusaikaisen rikollisuuden ehkäisemiseen sekä estämiseen.  Tämä sisältää muun muassa kirjeiden lukemista, puheluiden kuuntelua, tarkastustoimintaa, koiratoimintaa, vankiloiden ja viranomaisten yhteistyötä sekä vangeilta tulevan vihjetiedon hyödyntämistä.

Turvallisuustiedon hyödyntämisessä keskeistä on hankittujen tietojen arvioiminen, yhdisteleminen ja analysoiminen kokonaiskuvan luomiseksi, mikä on tällä hetkellä puutteellista Rikosseuraamuslaitoksessa, koska varsinaista turvallisuustiedon analysointia ei tee yksikään virkamies. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa on kymmeniä virkamiehiä tekemässä pelkästään analyysityötä, jota hyödynnetään yhdessä myös muiden turvallisuusviranomaisten kanssa.

Yksittäisissä vankiloissa on turvallisuusvartijaryhmiä, joilla on edes vähän resurssia kerätä ja hyödyntää turvallisuustietoa. Heillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta tehdä laadukasta analyysityötä, koska heitä on kielletty seuraamasta muihin vankiloihin sijoitettujen järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvien vankien ja muiden ammattirikollisten toimintaa. Eri vankiloiden välillä turvallisuustiedonvaihto on henkilösidonnaista. Ei ole yhdenmukaista valtakunnallista toimintamallia, jossa toiminta olisi organisoitua ja turvallisuustietoa voitaisiin hyödyntää päätöksenteossa. Tämä on vankilaturvallisuuden ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta merkittävä ongelma.

Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistus mahdollisuus kehittää rikostorjuntaa

Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistuksen yhteydessä pitäisi rangaistusaikaisen rikollisuuden ehkäisemiseen ja estämiseen panostaa erityisesti kehittämällä turvallisuustiedonhankintaa ja -analysointia, jota koordinoitaisiin valtakunnallisesti.

Koordinoinnin avulla voitaisiin kerätä yhteistyössä yksiköistä tietoa ja tehdä tilannekuvaa, jossa pitäisi myös huomioida turvallisuusraportoinnin ja seurannan kehittäminen samalla kertaa. Yksiköissä pitäisi puolestaan olla vastuuhenkilö, joka koordinoisi toimintaa ja osallistuisi säännöllisiin valtakunnallisiin palavereihin sekä jakaisi turvallisuustietoa omassa yksikössä.

Tämän myötä voitaisiin kehittää yhteistyötä muiden turvallisuusviranomaisten kanssa, kun turvallisuustiedonhankkimisen, vastaanottamisen ja käsittelemisen edellytykset olisivat uskottavat Rikosseuraamuslaitoksessa. Näin pystyttäisiin kehittämään turvallisuustoimintaa ja estämään vankeusaikaista rikollisuutta tehokkaammin, millä puolestaan olisi vaikutusta yhteiskunnan turvallisuuteen.