Lainvalmistelun ja erityisesti vaikutusten arviointien laadusta on keskusteltu julkisuudessa. Lain vaikutusten niin etukäteinen arviointi kuin jälkikäteinen seuranta on perinteisesti ollut vähäistä Suomessa.

Puutteelliset lain vaikutusten arvioinnit ja lain toimeenpanon vaatimien resurssien arvioinnit johtavat sääntelyhäiriöiden lisääntymiseen ja lisäävät yhteiskunnan kustannuksia. Lainsäädäntöä joudutaan tämän takia vähän väliä uudistamaan, kuten yksityisellä turvallisuusalalla on käynyt 2000-luvulla. Viimeisimpänä yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki (1085/2015) tuli voimaan 1.1.2017. Yksityisen turvallisuusalan osalta kyse on merkittävästä lakiuudistuksesta, jolla on ollut vaikutusta sekä alan toimijoihin että toimeksiantajiin.

Tämän takia toteutimme alan toimijoille kyselytutkimuksen alkuvuoden aikana, jossa tutkittiin yhtenä osana lakiuudistuksen jälkikäteisiä vaikutuksia. Kyselytutkimuksen aineisto ja menetelmät on esitetty tarkemmin toukokuun blogissa, jossa käsittelin keskeisiä tuloksia väkivaltakokemuksien osalta. Blogissa esiteltävät tutkimustulokset tullaan julkaisemaan tarkemmin tieteellisessä artikkelissa tulevan vuoden aikana.

Lainsäädännön selkeyttäminen

Lakiuudistuksen pääasiallisena tavoitteena oli yksityistä turvallisuusalaa koskevan lainsäädännön selkeyttäminen muun muassa keskittämällä yksityistä turvallisuusalaa koskeva lainsäädäntö pääsääntöisesti yhteen lakiin. Vastaajat kokivat lainsäädännön selkeyttämisen erittäin tärkeäksi asiaksi.

He eivät kuitenkaan pitäneet uudistettua lainsäädäntöä täysin selkeänä, koska he toivat esille useita kehittämistarpeita. Lisäksi he kokivat lainsäädännön olevan monilta osin vielä epäselvä. Sääntely koettiin myös vaikeaksi tulkita.

Elinkeinoluvan laajentuminen

Lakiuudistuksen myötä aiemmasta vartioimisliikeluvasta luovuttiin ja tilalle tuli turvallisuusalan elinkeinolupa, jonka piiriin kuuluu myös järjestyksenvalvontatoiminta, joka tuli pääosin luvanvaraiseksi.

Tutkimustuloksista ilmenee, että suuri osa vastaajista piti elinkeinoluvan laajentamista hyvänä ja tärkeänä asiana muun muassa alan valvonnan kannalta. Elinkeinoluvan poikkeukset ja omavalvonta aiheuttavat kuitenkin alalla sekavuutta.

Hyväksymistä edellyttävä turvasuojaustoiminta tuli lakiuudistuksen myötä myös elinkeinoluvan alaisuuteen. Kameravalvontajärjestelmät jätettiin sääntelyn ulkopuolelle. Vastaajat kokivat turvasuojausta koskevassa sääntelyssä olevan kehittämistarpeita. Kameravalvonta ja turvallisuusjärjestelmien suunnittelu tulisi ottaa elinkeinoluvan piiriin. Turvasuojausta koskeva sääntely koettiin epäselväksi ja käytännössä toimimattomaksi.

Toimivaltuudet

Vastaajat pitivät toimivaltuuksiin tehtyjä muutoksia selvästi tärkeimpänä ja onnistuneimpana uudistuksena.Vastaajat olivat tyytyväisiä nimenomaan toimivaltuuksien lisäämiseen, selkeyttämiseen ja järjestyksenvalvojan sekä vartijan toimivaltuuksien yhdenmukaistamiseen.

Toimivaltuuksiin liittyen myös voimankäyttövälineisiin liittyviä uudistuksia pidettiin tärkeänä. Vastaajat kokivat, että toimivaltuuksissa on kuitenkin myös jatkossa kehitettävää.Erityisesti esille nousi sairaaloissa työskentelevien vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien puutteet.

Toimivaltuuksien yhteydessä voidaan myös todeta, että vastaajat toivoivatalan toimijoiden rikosoikeudellisen vastuun ja suojan saattamista samalle tasolle kuin virkamiehillä. Tärkeänä kehittämiskohteena pidettiin lisäksi voimankäyttövälineisiin ja työturvallisuuteen liittyviä asioita.

Koulutukset

Lakiuudistuksen yhteydessä vartijan ja järjestyksenvalvojan koulutukseen tehtiin myös uudistuksia. Vastaajat nostivatkin esille koulutukseen liittyvien muutosten tärkeyden. Erityisesti koulutuksen lisäämistä ja kehittämistä pidettiin tärkeänä.

Toimivaltuuksiin ja koulutukseen tehtyjen uudistusten myötä lainsäätäjä velvoitti turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan laatimaan sekä yleiset että tarvittaessa kohdekohtaiset toimintaohjeet vartioimis- ja järjestyksenvalvojatehtäviin.

Vastaajien mielestä työnantajat eivät ole kuitenkaan antaneet työntekijöille tarpeeksi koulutusta lakiuudistukseen liittyen tai uudistaneet kohdeohjeita. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että johdon/yrittäjien mielipiteet kyseisistä asioista erosivat jonkin verran muiden toimenkuvien omaavien henkilöiden vastauksista.

Yhteenvetoa ja jatkotutkimusta

Kotimaisissa lainvalmisteluohjeissa tunnistetaan lainsäädännön jälkikäteisen vaikutusten arviointien tärkeys, mutta seuranta ei ole kuitenkaan velvoittavaa. Jälkikäteisen arvioinnin tavoitteena on selvittää millaisia vaikutuksia säädöksillä on ollut ja vastaavatko ne asetettuja tavoitteita. Seurannan avulla pystytään tuottamaan tietoa siitä, mitä muutostarpeita lainsäädännössä mahdollisesti on.

Kyselytutkimus osoittaa, että alan toimijoiden näkökulmasta lakiuudistuksen tavoitteet eivät ole täysin onnistuneet. Alan toimijat toivatkin esille useita kehittämistarpeita. Tulevaisuudessa tulisi myös tutkia sekä toimeksiantajien näkemyksiä että valvontaviranomaisen näkemyksiä lakiuudistuksen vaikutuksista, jotta voidaan selvittää mahdollisia sääntelyhäiriöiden olemassaoloa monipuolisemmin.

Jos lainsäädäntö ja sen täytäntöönpano ei ole kaikilta osin optimaalinen, kuten tutkimus osoitti, niin sen korjaamiseksi voidaan tarvittaessa käynnistää lainvalmisteluprosessi ja ohjeistaa sääntelyn kohdetahoja lainsäädännön soveltamisesta sekä vaatimuksista.

Ylipäätään lainvalmistelun tasoa koskevan yleisen keskustelun lisäksi tarvitaan konkreettista tutkimusta sääntelyn onnistumisista ja epäonnistumisista. Muuten on vaarana, että keskustelu sääntelyn toimivuudesta keskittyy anekdootteihin ja yksittäistapauksiin jäsentyneen kokonaiskuvan sijasta. Lainsäädännön jälkikäteisarviontia toteuttavaa empiiristä oikeustutkimusta tehdään Suomessa tarpeeseen nähden liian vähän ja alan osaajia on hyvin rajallinen joukko.