#Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistus

Järjestyksenvalvontatoiminnan sääntelyn toimivuus

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Järjestyksenvalvontatoiminnan sääntelyn toimivuus

Ensimmäiset järjestyksenvalvontatoimintaa koskevat säännökset ovat jo vuodelta 1924, jolloin säädettiin julkisista huveista maaseudulla annettu asetus. Siinä säädettiin järjestysmiehen tehtävistä ja toimivaltuuksista. Järjestysmiehiä koskevat säännökset saatiin lain tasolle vuonna 1930 säädetyllä huvitilaisuuksien järjestysmiehistä annetulla lailla.

Järjestysmiesten toimivaltuuksia laajennettiin vuonna 1933 järjestyksen ja turvallisuuden tehostamiseksi annetussa laissa. Nämä molemmat lait kumottiin vuonna 1969 julkisista huvitilaisuuksista annetulla lailla. Järjestyksenvalvontatoiminnasta säädettiin sitten järjestyksenvalvojista annetussa laissa, joka oli osa kokoontumisvapautta sääntelevän lainsäädännön kokonaisuudistusta vuonna 1999. Tämän myötä järjestysmiehen käsitteestä tuli historiaa.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain uudistus tuli voimaan 2017, jonka myötä kumottiin järjestyksenvalvojista annettu laki. Lakiuudistukseen liittyen tein kyselytutkimuksen alan toimijoille järjestyksenvalvontatoiminnan sääntelystä, joka on aiemmin julkaistu JFT:ssä (4–5/2020). Tässä blogissa käydään läpi kyselytutkimuksen keskeiset tulokset, johon vastasi yhteensä 539 henkilöä.

Lakiuudistus selkeytti hajanaista sääntelyä

Järjestyksenvalvojatoimintaa koskevaa sääntelyä piti selkeänä yli puolet vastaajista, kun taas 16 prosenttia vastaajista oli eri mieltä (keskiarvo 3,5). Alan toimijat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä sääntelyyn ja sen selkeyteen. Järjestyksenvalvontatoimintaa koskevaa sääntelyä pitivät selkeimpänä työntekijät. Väittämäkysymysten jakaumat on esitetty alla olevassa kuviossa.

Aikaisempien tutkimusten perusteella yksityistä turvallisuusalaa koskenutta lainsäädäntöä pidettiin jokseenkin epäselvänä. Erityisesti siksi, että sääntely oli hajallaan eri laeissa. Lakiuudistuksen pääasiallisena tavoitteena olikin yksityistä turvallisuusalaa koskevan lainsäädännön selkiyttäminen.

Hajanaista sääntelyä kumottiin ja säännöksiä keskitettiin yhteen lakiin. Järjestyksenvalvontatoiminta tuli myös pääosin luvanvaraiseksi. Tutkimustulosten perusteella järjestyksenvalvontatoimintaa koskevan sääntelyn selkiyttämisessä on onnistuttu melko hyvin. Sääntelyn sekavuutta aiheuttaa kuitenkin esimerkiksi uuteen elinkeinolupaan liittyvät poikkeukset järjestyksenvalvontatoiminnassa.

Selkeät ja toimivat toimivaltuudet

Järjestyksenvalvojan toimivaltuuksia pidettiin pääsääntöisesti selkeinä ja toimivina. Lisäksi vastaajat pitivät järjestyksenvalvojan kiinniotto-oikeutta selkeänä. Toimivaltuuksia ja kiinniotto-oikeutta pitivät selkeimpänä työntekijät.

Lakiuudistuksessa järjestyksenvalvojan toimivaltuudet pysyivät lähes ennallaan. Järjestyksenvalvojalla ei ole enää velvollisuutta, vaan oikeus, estää henkilön pääsyä toimialueelleen tietyissä tapauksissa. Poistamisperusteita myös osin täsmennettiin.

Uutena poistamisperusteena on oikeus poistaa toimialueelta henkilö, joka oleskelee siellä ilmeisen oikeudettomasti. Säilössäpito-oikeutta myös hieman rajoitettiin. Järjestyksenvalvoja sai myös oikeuden rikoksesta epäillyn kiinniottamiseen, joka vastaa pakkokeinolain mukaista yleistä kiinniotto-oikeutta.

Järjestyksenvalvojan voimakeinojen käyttöä koskeva säännös vastaa nyt vartijan vastaavaa säännöstä. Aikaisempien tutkimuksiin verrattuna järjestyksenvalvojan toimivaltuudet ovat nyt selkeämmät.

Koulutus kehittyi

Järjestyksenvalvojan koulutuksen uudistaminen ja lisääminen olivat vastaajien mielestä tarpeellisia. Tarpeellisimpana uudistusta piti toimenkuvista muussa roolissa olleet henkilöt, kun taas vähiten tarpeellisena johto/yrittäjät.

Turvallisuusalan tutkintoja on uudistettu ja päivitetty melko hitaasti verrattuna toimialan kehittymiseen. Aikaisempien tutkimusten perusteella ammatillisessa koulutuksessa korostuivat lupakoulutuksien kehittämistarpeet ja nimenomaan niiden työelämälähtöisyys.

Jatkotutkimusta 

Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden näkökulmasta lakiuudistus on osoittanut onnistuneeksi. Tulevaisuudessa tulisi myös tutkia sekä järjestyksenvalvontapalveluiden toimeksiantajien näkemyksiä että valvontaviranomaisen näkemyksiä lakiuudistuksesta.

Esimerkiksi valvontaviranomaisen resurssit valvoa yksityistä turvallisuusalaa eivät ole lisääntyneet siinä määrin kuin elinkeinolupien määrä on lisääntynyt, joten viranomaiset tarvitsisivat lisää resursseja valvontaan.

Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden näkemyksiä alan lakiuudistuksesta

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden näkemyksiä alan lakiuudistuksesta

Lainvalmistelun ja erityisesti vaikutusten arviointien laadusta on keskusteltu julkisuudessa. Lain vaikutusten niin etukäteinen arviointi kuin jälkikäteinen seuranta on perinteisesti ollut vähäistä Suomessa.

Puutteelliset lain vaikutusten arvioinnit ja lain toimeenpanon vaatimien resurssien arvioinnit johtavat sääntelyhäiriöiden lisääntymiseen ja lisäävät yhteiskunnan kustannuksia. Lainsäädäntöä joudutaan tämän takia vähän väliä uudistamaan, kuten yksityisellä turvallisuusalalla on käynyt 2000-luvulla. Viimeisimpänä yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki (1085/2015) tuli voimaan 1.1.2017. Yksityisen turvallisuusalan osalta kyse on merkittävästä lakiuudistuksesta, jolla on ollut vaikutusta sekä alan toimijoihin että toimeksiantajiin.

Tämän takia toteutimme alan toimijoille kyselytutkimuksen alkuvuoden aikana, jossa tutkittiin yhtenä osana lakiuudistuksen jälkikäteisiä vaikutuksia. Kyselytutkimuksen aineisto ja menetelmät on esitetty tarkemmin toukokuun blogissa, jossa käsittelin keskeisiä tuloksia väkivaltakokemuksien osalta. Blogissa esiteltävät tutkimustulokset tullaan julkaisemaan tarkemmin tieteellisessä artikkelissa tulevan vuoden aikana.

Lainsäädännön selkeyttäminen

Lakiuudistuksen pääasiallisena tavoitteena oli yksityistä turvallisuusalaa koskevan lainsäädännön selkeyttäminen muun muassa keskittämällä yksityistä turvallisuusalaa koskeva lainsäädäntö pääsääntöisesti yhteen lakiin. Vastaajat kokivat lainsäädännön selkeyttämisen erittäin tärkeäksi asiaksi.

He eivät kuitenkaan pitäneet uudistettua lainsäädäntöä täysin selkeänä, koska he toivat esille useita kehittämistarpeita. Lisäksi he kokivat lainsäädännön olevan monilta osin vielä epäselvä. Sääntely koettiin myös vaikeaksi tulkita.

Elinkeinoluvan laajentuminen

Lakiuudistuksen myötä aiemmasta vartioimisliikeluvasta luovuttiin ja tilalle tuli turvallisuusalan elinkeinolupa, jonka piiriin kuuluu myös järjestyksenvalvontatoiminta, joka tuli pääosin luvanvaraiseksi.

Tutkimustuloksista ilmenee, että suuri osa vastaajista piti elinkeinoluvan laajentamista hyvänä ja tärkeänä asiana muun muassa alan valvonnan kannalta. Elinkeinoluvan poikkeukset ja omavalvonta aiheuttavat kuitenkin alalla sekavuutta.

Hyväksymistä edellyttävä turvasuojaustoiminta tuli lakiuudistuksen myötä myös elinkeinoluvan alaisuuteen. Kameravalvontajärjestelmät jätettiin sääntelyn ulkopuolelle. Vastaajat kokivat turvasuojausta koskevassa sääntelyssä olevan kehittämistarpeita. Kameravalvonta ja turvallisuusjärjestelmien suunnittelu tulisi ottaa elinkeinoluvan piiriin. Turvasuojausta koskeva sääntely koettiin epäselväksi ja käytännössä toimimattomaksi.

Toimivaltuudet

Vastaajat pitivät toimivaltuuksiin tehtyjä muutoksia selvästi tärkeimpänä ja onnistuneimpana uudistuksena.Vastaajat olivat tyytyväisiä nimenomaan toimivaltuuksien lisäämiseen, selkeyttämiseen ja järjestyksenvalvojan sekä vartijan toimivaltuuksien yhdenmukaistamiseen.

Toimivaltuuksiin liittyen myös voimankäyttövälineisiin liittyviä uudistuksia pidettiin tärkeänä. Vastaajat kokivat, että toimivaltuuksissa on kuitenkin myös jatkossa kehitettävää.Erityisesti esille nousi sairaaloissa työskentelevien vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien puutteet.

Toimivaltuuksien yhteydessä voidaan myös todeta, että vastaajat toivoivatalan toimijoiden rikosoikeudellisen vastuun ja suojan saattamista samalle tasolle kuin virkamiehillä. Tärkeänä kehittämiskohteena pidettiin lisäksi voimankäyttövälineisiin ja työturvallisuuteen liittyviä asioita.

Koulutukset

Lakiuudistuksen yhteydessä vartijan ja järjestyksenvalvojan koulutukseen tehtiin myös uudistuksia. Vastaajat nostivatkin esille koulutukseen liittyvien muutosten tärkeyden. Erityisesti koulutuksen lisäämistä ja kehittämistä pidettiin tärkeänä.

Toimivaltuuksiin ja koulutukseen tehtyjen uudistusten myötä lainsäätäjä velvoitti turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan laatimaan sekä yleiset että tarvittaessa kohdekohtaiset toimintaohjeet vartioimis- ja järjestyksenvalvojatehtäviin.

Vastaajien mielestä työnantajat eivät ole kuitenkaan antaneet työntekijöille tarpeeksi koulutusta lakiuudistukseen liittyen tai uudistaneet kohdeohjeita. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että johdon/yrittäjien mielipiteet kyseisistä asioista erosivat jonkin verran muiden toimenkuvien omaavien henkilöiden vastauksista.

Yhteenvetoa ja jatkotutkimusta

Kotimaisissa lainvalmisteluohjeissa tunnistetaan lainsäädännön jälkikäteisen vaikutusten arviointien tärkeys, mutta seuranta ei ole kuitenkaan velvoittavaa. Jälkikäteisen arvioinnin tavoitteena on selvittää millaisia vaikutuksia säädöksillä on ollut ja vastaavatko ne asetettuja tavoitteita. Seurannan avulla pystytään tuottamaan tietoa siitä, mitä muutostarpeita lainsäädännössä mahdollisesti on.

Kyselytutkimus osoittaa, että alan toimijoiden näkökulmasta lakiuudistuksen tavoitteet eivät ole täysin onnistuneet. Alan toimijat toivatkin esille useita kehittämistarpeita. Tulevaisuudessa tulisi myös tutkia sekä toimeksiantajien näkemyksiä että valvontaviranomaisen näkemyksiä lakiuudistuksen vaikutuksista, jotta voidaan selvittää mahdollisia sääntelyhäiriöiden olemassaoloa monipuolisemmin.

Jos lainsäädäntö ja sen täytäntöönpano ei ole kaikilta osin optimaalinen, kuten tutkimus osoitti, niin sen korjaamiseksi voidaan tarvittaessa käynnistää lainvalmisteluprosessi ja ohjeistaa sääntelyn kohdetahoja lainsäädännön soveltamisesta sekä vaatimuksista.

Ylipäätään lainvalmistelun tasoa koskevan yleisen keskustelun lisäksi tarvitaan konkreettista tutkimusta sääntelyn onnistumisista ja epäonnistumisista. Muuten on vaarana, että keskustelu sääntelyn toimivuudesta keskittyy anekdootteihin ja yksittäistapauksiin jäsentyneen kokonaiskuvan sijasta. Lainsäädännön jälkikäteisarviontia toteuttavaa empiiristä oikeustutkimusta tehdään Suomessa tarpeeseen nähden liian vähän ja alan osaajia on hyvin rajallinen joukko.