Presidentti Risto Ryti allekirjoitti asetuksen yksityisetsivän ammatista 11.2.1944. Asetus annettiin toisen maailmansodan pyörteissä jatkosodan ollessa käynnissä. Moskovan välirauha allekirjoitettiin 19.9.1944. Sotasyyllisenä tuomitun kansallissankarimme Rytin vahvistaman asetuksen ydinajatus on voimassa edelleen. Yksityisetsivän tehtävänä on asiakkaansa toimeksiantosopimukseen perustuen usein ennalta estää tai paljastaa rikoksia. Yksityisetsivältä edellytetään nuhteettomuutta ja luotettavuutta. Tehtävät tulee puolestaan suorittaa hyvin pitkälle jokamiehen oikeuksin.

Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistukset 2000-luvulla

Vuoden 2002 yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa yksityisetsiviä koskeva lainsäädäntö harmonisoitiin muiden vartioimistehtävien kanssa. Tehtävän suorittaminen edellytti vartioimisliikelupaa silloiselta sisäasiainministeriön poliisiosastolta, ja yksityisetsivät hyväksyttiin vartijoiksi. Yksityisetsivät saivat samat lakisääteiset toimivaltuudet kuin muutkin vartijat. Vartijan toimivaltuuksista ja voimankäyttöoikeuksista on rikostenpaljastustehtävissä joko vähän tai ei lainkaan hyötyä.

Tuoreimmassa uudistuksessa vuodelta 2015 yksityisetsivätehtävät, tai tarkemmin rikosten paljastamista koskevat vartioimistehtävät, siirtyivät muiden vartioimistehtävien tavoin turvallisuusalan elinkeinoluvan piiriin. Tehtävä tai sen suorittamiseen liittyvät toimivaltuudet eivät muuttuneet mitenkään. Yksityisetsiviä koskeva sääntely ei ollut millään tavoin uudistuksien kohteena. Siten yksityisetsivän tehtävää ei ole enää vuoden 1944 asetuksen kumoamisen jälkeen vuonna 2002 lainsäädännössä ollut.

Keskeisenä vartioimistehtävän määritelmät

Yksityisetsivän näkökulmasta tehtävät on määritelty kahdessa eri vartioimistehtävän määritelmässä. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 2.1 §:n 2 kohdan määritelmän perusteella vartioimistehtävällä tarkoitetaan omaisuuden vartioimista, henkilön koskemattomuuden suojaamista sekä vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneen rikoksen paljastamista samoin kuin näiden tehtävien valvomista. Lain 2.1 §:n 3 kohdan mukaan myymälätarkkailulla tarkoitetaan puolestaan vartioimistehtävää, jossa vartioidaan myymälässä myytävää omaisuutta.

Rikosten paljastamista koskevan tehtävän ja myymälätarkkailun sääntely eroaa muusta omaisuuden ja henkilöiden vartioimisesta lähinnä kahdelta keskeiseltä osalta. Rikosten paljastamista voi tehdä muuallakin kuin vartioimisalueella (2.1 §:n 7 kohta). Se voi kohdentua vartioimiskohteeseen (2.1 §:n 8 kohta), eli henkilöön, esineeseen sekä muuhun omaisuuteen, jonka vartiointia toimeksiantosopimus koskee. Toiseksi lain 22.2 §:n poikkeussäännöksen perusteella, jos tehtävä sitä edellyttää, vartija saa käyttää myymälätarkkailussa ja muissa vastaavissa rikosten paljastamiseen liittyvissä tehtävissä sekä henkivartijatehtävissä ja arvokuljetustehtävissä muuta kuin vartijan asua.

Yksityisetsivän tehtävissä keskiössä tieto

Yksityisetsivät tarjoavat palveluksiaan sekä yrityksille että yksityishenkilöille. Yksityisetsivä voi suorittaa yrityksen toimeksiannosta sisäistä tarkkailua, kuten tarkkailla yrityksessä tapahtuvaa hävikkiä, selvittää tietovuotoja tai tehdä koeostoja asiakkaana esiintyen.  Yritys voi selvityttää myös kilpailijoiden epärehellistä toimintaa yksityisetsivän avulla. Vakuutusyhtiöt käyttävät myös yksityisetsivien palveluksia esimerkiksi vakuutuspetoksen selvittämiseksi. Yksityishenkilön toimeksiannosta yksityisetsivä voi kerätä näyttöä esimerkiksi kadonneesta henkilöstä, häirinnästä, rikoksista, uskottomuudesta tai väkivallasta.

Yksityisetsivän eri toimeksiannoissa tieto onkin usein avainasemassa. Tietoa on paljon saatavilla, mutta lainsäädännöllä on pyritty rajoittamaan tiedon käyttöä. Viranomaistoiminnan osalta pääsääntönä on julkisuus, mutta julkisuudesta on lukuisia rajoituksia. Yritystoiminnassa ja yksityishenkilöiden osalta tietoja pyritään myös suojaamaan. Liikesalaisuuksia ja henkilön yksityisyyttä suojataan perustuslaista lähtien ja entistä enemmän myös EU-lainsäädännöllä.

Kun yksityisetsivillä ei ole viranomaisoikeuksia eikä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa säädetä tiedonhankintaan liittyvistä toimivaltuuksista, voidaan rikosten paljastamista koskevissa tehtävissä nojautua lähinnä toimeksiantajan yksityisetsivälle toimittamiin tietoihin ja julkisiin tietolähteisiin.

Lainsäädännön kehittämistarpeista

Yksityisetsivän osalta tiedonhaut eri viranomaisrekistereistä eivät ole mahdollisia. Yksityisetsivät eivät myöskään voi hyödyntää turvallisuustekniikkaa viranomaisten tavoin. Kuunteleminen ja tarkkaileminen piilotetuilla laitteilla on salakatseluna ja salakuunteluna kriminalisoitu.

On painavia syitä sille, miksi vain turvallisuusviranomaisilla on tarkasti laissa rajoitettuja tiedonsaantioikeuksia. Viranomaisten resurssit ovat ja tulevat aina olemaan rajalliset verrattuna olemassa olevan tiedon määrään ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin henkilöiden ja omaisuuden suojelemisessa sekä jo tapahtuneiden rikosten selvittämisessä.

2000-luvulla tehtyjen lakiuudistuksien myötä perinteinen yksityisetsivän ammatti on unohdettu kokonaan. Verkkorikollisuus kasvaa ja aiheuttaa haasteita rikosprosessille. Yksityisetsivät tekevät tänä päivänä entistä enemmän verkkorikosten tutkintaa. Olisiko nyt aika taas tunnustaa tosiasiat ja selvittää esimerkiksi, millaisia tietoja ja tietolähteitä sekä tiedonhankintakeinoja yksityiselle turvallisuusalalle voisi lainsäädäntöä uudistamalla avata?

Asiassa jouduttaisiin tarkastelemaan vastakkain useita perusoikeuksia, esimerkiksi omaisuuden suojaa ja yksityisyyden suojaa. Haastettavaksi tulisi se perinteinen perustuslain tulkinta, että yksityisyyden suojaa ei saa loukata, vaikka sille olisi omaisuuden suojan ja elinkeinonvapauden näkökulmasta miten painavat perusteet tahansa. Toinen todennäköinen tapa on nimittäin vähemmän lainsäätäjän ja viranomaisen hallinnassa – yksityinen turvallisuusala kehittyy toiminnallisesti lainsäädäntöä nopeammin, kuten on historiassa käynyt useamman kerran.