Rikosuutisointia seuraamalla päätyy helposti mielikuvaan, että rikollisuus lisääntyy. Tosiasiassa monet rikoslajit ovat monissa länsimaissa laskeneet viimeiset parikymmentä vuotta. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Mikko Aaltosen kanssa sitä, mikä selittää rikollisuuden laskua länsimaissa.

Rikollisuuden laskutrendi

Suomessa poliisin tietoon tulleiden rikosten lukumäärä suhteutettuna asukaslukuun on laskenut vuoden 1990 huippuvuoden noin tuhannesta rikoksesta 10 000 asukasta kohden vuoden 2014 alle 800 rikokseen 10 000 asukasta kohden. Erityisesti henkirikokset ja varkaudet ovat vähentyneet selvästi.

Havainnot Suomen rikostilanteen laskutrendistä ovat samankaltaisia lähes kaikissa länsimaissa. Kun 1960–1980-luvuilla väkivalta ja omaisuurikokset vielä kasvoivat, niin 1990-luvulle tultaessa ne kääntyivät laskuun.

Ensimmäisenä ilmiöön havahtuivat yhdysvaltalaiset tutkijat. He olivat erityisen kiinnostuneita New Yorkissa tapahtuneesta voimakkaasta rikollisuuden laskusta. Myöhemmin kansainvälinen tutkijayhteisö tuli lopputulokseen, että samankaltainen rikollisuuden laskeva trendi esiintyi suuressa osassa Länsi- ja Pohjois-Eurooppaa sekä Australiassa. Tutkijat päättelivät, että ilmiön taustalla voisi olla kaikissa maissa samankaltaiset rikollisuuden laskuun vaikuttavat mekanismit.

Ilmiön selittäminen onkin noussut viime vuosina yhdeksi merkittävimmistä haasteista kriminologian tutkimuksen kansainvälisellä kentällä. Yksimielisyyttä ei kuitenkaan ole siitä, mikä on todella aiheuttanut rikollisuuden laskun.

Tutkijoilla kilpailevia näkökantoja

Chicagon yliopiston julkaiseman arvostetun Crime & Justice: Review of Research -kirjasarjan yksi numero on omistettu rikollisuuden laskun syitä etsiville tutkimuksille. Kirjan artikkeleissa useat tutkijat pääsevät esittelemään keskenään kilpailevia näkökantoja.

Tutkijat etsivät tyypillisesti syitä kontrollipolitiikan osa-alueista, kuten ankarammista rangaistuksista ja poliisin toiminnan tehostumisesta. Osa tutkijoista etsii syitä yhteiskunnan olosuhteista, kuten talouden suhdanteista, tulonjaosta ja väestörakenteen muutoksista.

Turvallisuushypoteesi

Englantilainen professori Graham Farrell tutkimusryhmineen on valtavirrasta poiketen korostanut yksityisen turvallisuusalan kasvun merkitystä ja turvallisuusteknologian kehitystä. Farrell, Tilley ja Tseloni käsittelevät artikkelissaan turvallisuushypoteesiksi (security hypothesis) nimettyä teoriaa ja siitä kumpuavaa selitystä sekä selitysten suhdetta muihin vallitseviin selitysmalleihin.

Turvallisuushypoteesia kannattavat tutkijat osoittavat kiistattomasti, että turvallisuusteknologia vaikuttaa muun muassa autovarkauksien ja autoista varastamisen vähenemiseen. Tilastot osoittavat, että tilaisuus tekee varkaan -tyyppiset autovarkaudet lähtivät 1990-luvun alussa nopeasti laskuun sen jälkeen, kun Isossa-Britanniassa ja Australiassa ajonestolaitteet yleistyivät.

Tilastot kuitenkin myös osoittavat, että ammattimaisemmin tehtyjen autovarkauksien väheneminen on ollut hitaampaa. Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että kehittyneempi turvallisuusteknologia on estänyt nimenomaan nuorten ja vähemmän taitavien varkaiden toimintaa.

Omaisuusrikoksilla ja väkivallalla kytkös

Vaikka asiaa ei ole yhtä tarkasti tutkittu Suomessa, Rikollisuustilannekatsauksessa julkaistut tiedot viittaavat kehityksen olleen samankaltaista täälläkin. Johtopäätösten vetämistä kuitenkin vaikeuttaa lainsäädännön ja rikosnimikkeiden muutokset, mutta kiistatonta on, että autovarkaudet ovat laskeneet Suomessakin koko 2000-luvun.

Turvallisuushypoteesia kannattavien tutkijoiden mukaan erityisen selvästi turvallisuusteknologian merkitys on näkynyt myös asuntomurtojen ja myymälävarkauksien vähenemisenä.

Farrell ja kumppanit myöntävät silti, että väkivaltarikollisuuden laskua turvallisuusteknologia ei yksiselitteisesti selitä. Tutkimusryhmä nostaakin esiin mahdollisuuden, että omaisuusrikosten väheneminen olisi epäsuorasti vähentänyt myös väkivaltaa.

Uskottava teoria, näyttö puuttuu

Rikosuratutkimuksesta nousee esiin kiinnostavia havaintoja. Jos rikosuransa alussa olevat nuoret ovat tehneet vakavia omaisuusrikoksia, kuten autovarkauksia ja ryöstöjä, he päätyvät usein ”kroonisiksi rikollisiksi”. Vanhemmalla iällä heillä on myös isompi riski päätyä pitkälle väkivaltarikosten uralle.

Havainnoista voisi vetää johtopäätöksen: jos vakavat omaisuusrikokset onnistuttaisiin ennaltaehkäisemään nuoruuden kriittisinä vuosina, se vähentäisi väkivaltakäyttäytymisen ja pitkien rikosurien syntymistä. Ajatus on teoreettisesti uskottava, mutta näyttöä sen paikkansapitävyydestä ei vielä ole.

Eri näkemyksillä on ansionsa

Turvallisuushypoteesi on yksi monesta kilpailevasta selityksestä rikollisuuden laskulle länsimaissa. Eräiltä osin hypoteesi on niin vakuuttava, että sen selitysvoima säilynee jatkossakin ainakin omaisuusrikosten vähenemisen keskeisenä tulkintana. Muillakin malleilla on ansionsa.

Ilmiötä käsittelevistä kirjoista voimme suositella joululukemiseksi ainakin Franklin Zimringin New Yorkiin keskittyvää teosta The City that Became Safe ja Steven Pinkerin pitkällä aikavälillä tapahtunutta väkivallan muutosta luotaavaa kirjaa Better Angels of Our Nature.