#Myymälävarkaus

Lisääkö lakiuudistus muuntokelpoisten sakkojen määrää?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Lisääkö lakiuudistus muuntokelpoisten sakkojen määrää?

Kaupan alalla myymälävarkaudet ovat herättäneet keskustelua koronavirusepidemian aikana, kun rikoksentekijät ovat tehneet entistä röyhkeämpiä varkausrikoksia. Oikeusministeriö julkaisi hiljattain muun muassa myymälävarkauksien ehkäisyä kehittävän työryhmän loppuraportin.

Usein samat tutut päihdeongelmaiset henkilöt työllistävät myymälävarkauksilla kaupan alan yrittäjiä ja vartijoita. Vartija voi poliisimiehen ja kiinniotetun suostumuksella jättää kiinniotetun luovuttamatta poliisille ja vapauttaa tämän. Tämä on mahdollista, jos rikoksesta voi seurata vain sakkoa ja jos kiinniotetun henkilöllisyys on tunnettu tai kiinniotettu suostuu esittämään vartijalle henkilöllisyytensä selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Tällaisissa tilanteissa poliisi esittää henkilölle rangaistusmääräysvaatimuksen jälkikäteen, jonka käytön ehtona on asianomistajan suostumus.

Nykytilanteessa ainut rangaistus näille henkilöille on ollut se, että poliisi on vienyt heidät poliisilaitoksen kiinniottotiloihin selviämään. Sakon muuntorangaistus on herättänytkin erityisesti kaupan alalla keskustelua lakimuutoksen epäonnistumisesta.

Näpistystapauksien voimakas kasvu käräjäoikeuksissa

Lakimiehessä vastikään julkaistussa tutkimuksessa (Siro – Aaltonen 2020) osoitetaan, että näpistystapauksien määrä käräjäoikeuksissa on kasvanut voimakkaasti vuosien 2007–2008 muuntorangaistusuudistusten jälkeen.

Uudistuksen seurauksena rangaistusmääräysmenettelyssä määrättyjä sakkoja ei voinut enää muuntaa vankeudeksi. Vaikka poliisin tietoon tulleiden näpistysten määrä ei ole viime vuosina kasvanut, käräjäoikeudessa käsiteltyjen näpistysten lukumäärä on. Merkittävimpänä syynä tapahtuneelle muutokselle on todennäköisesti se, että näpistysrikosten asianomistajat eivät ole enää suostuneet rangaistusmääräysmenettelyyn, vaan ovat vaatineet asian käsittelyä tuomioistuimessa.

Tuomioistuimen ulkopuolella tapahtuvaa summaarista rikosasioiden käsittelyä koskeva lainsäädäntö uudistui vuonna 2016, kun laki sakon ja rikesakon määräämisestä tuli voimaan. Uudessa laissa asetettiin menettelyn edellytykseksi epäillyn suostumus. Samalla säädettiin summaariselle menettelylle rajoituksia silloin, kun epäilty oli syyllistynyt aiemmin samankaltaisiin tekoihin ja siirrettiin lievimmissä tapauksissa toimivaltaa syyttäjältä poliisille.

Tämän seurauksena käräjäoikeuksissa käsiteltävien näpistysten määrä kasvoi entisestään. Tällä hetkellä yli kymmenen prosenttia käräjäoikeuksien käsittelemistä rikosasioista on näpistyksiä. Vaikka näpistysasiat ovat rikosasioiksi yksinkertaisia ja nopeita käsitellä, niin ne ovat myös asioita, jotka tulisi voida käsitellä sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä. Tuhansien näpistysasioiden käsittelyä tuomioistuimissa voidaan pitää merkittävänä rikosoikeusjärjestelmän resurssien haaskauksena.

Lakiuudistus vireillä

Vireillä on lakiuudistus sakon muuntorangaistuksen määräämistä koskevan sääntelyn muuttamiseksi. Lakiuudistus on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021, jos koronavirusepidemia ei vaikuta eduskunnan aikatauluihin.

Lakiuudistuksessa ehdotetaan sakon muuntorangaistuksen käytön laajentamista. Toistuvasti samankaltaisiin rikkomuksiin syyllistyneen henkilön sakkorikos olisi jatkossa käsiteltävä tuomioistuinmenettelyssä. Toistuvuus tarkoittaisi seitsemää samankaltaista sakkorikosta vuoden sisällä. Tuomioistuimen määräämät sakot, joita ei saada perityksi, ovat muunnettavissa vankeudeksi, mutta poliisin määräämät sakot eivät.

Poliisin ja syyttäjälaitoksen arvioiden mukaan lakiuudistuksen hallituksen esityksessä mainittuja seitsemän tai useampikertaisia toistuvia rikosasioita olisi noin 9 600 vuosittain. Teot olisivat todennäköisesti useimmiten näpistyksiä, näpistyksen yrityksiä, lieviä petoksia sekä kulkuneuvon kuljettamisia oikeudetta ja muita liikennerikkomuksia.

Näitä asioita ei käsiteltäisi enää summaarisessa rikosprosessissa vaan varsinaisessa rikosasian oikeudenkäynnissä. Poliisin ja syyttäjälaitoksen mukaan vuosittaisia lisäkustannuksia lakiuudistuksesta tulisi ainakin 10,8 miljoonaa euroa ja näiden päälle Oikeusrekisterikeskuksen kertaluonteiset tietojärjestelmäkustannukset.

Kysymys tilastojen valossa

Kysymys kuuluu tilastojen valossa, missä määrin muutos (rangaistus- ja sakkomääräykset  → tuomioistuinsakot) on jo tapahtunut ennen lain voimaantuloa. Asiaa voidaan tarkastella Tilastokeskuksen Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset -tilaston avulla.

Tilastosta selviää, että päärikoksena näpistyksestä (sisältää myös yritykset) tuomittujen joukossa tuomioistuinsakkoihin tuomittujen osuus on kasvanut selvästi vuosina 2005–2019. Vuonna 2019 kaikista sakkoon tuomituista 31 % tuomittiin käräjäoikeudessa, 69 % sai rangaistus- tai sakkomääräyksen. Vuonna 2005, kun rangaistusmääräykset olivat vielä muuntokelpoisia, tuomioistuinsakkojen osuus seuraamuksista oli ainoastaan 3 %.

Jos asiaa tarkastellaan syyksi luettujen rikosten lukumäärän valossa, näpistysasioiden siirtyminen käräjäoikeuteen näyttäytyy vielä merkittävämpänä. Kaikissa käräjäoikeuden tuomioissa oli vuonna 2019 noin 14 300 näpistystä tai näpistyksen yritystä, kun vastaavaa määrä seurannan alussa oli ainoastaan reilut 3 000. Toisin sanoen vuonna 2019 yli puolet (55 %) kaikista syyksi luetuista näpistysrikoksista oli pää- tai oheisrikoksena käräjäoikeuden tuomiossa.

Yhteenvetoa

Tilastojen valossa vaikuttaa siltä, että näpistysrikoksista tuomituista sakoista merkittävä osa on jo tällä hetkellä muuntokelpoisia. Tarkastelua olisi syytä laajentaa myös liikennerikoksiin. Nähtäväksi siten jää, kuinka paljon lakiuudistus tulee muuttamaan seuraamuskäytäntöä vai onko merkittävin muutos itse asiassa tapahtunut jo.

Kriminaalipoliittisena näkökulmana voidaan vielä lopuksi nostaa esille Lappi-Seppälän jo vuonna 1982 julkaistussa artikkelissa esittämä kysymys siitä, että kuuluvatko rattijuopot todella vankilaan. Hinkkanen (2013) on kysynyt samaa sakkojen maksamisen laiminlyöjien osalta, että kuuluvatko he myöskään vankilaan.

Sakkovangit ovat tutkimusten mukaan syrjäytyneitä ja vakavasti terveysongelmaisia, jotka ovat aivan toisenlaisen hoidon ja tukitoimien tarpeessa. Kuitenkin niin kauan kuin sakkoja muunnetaan vankeudeksi, niin on selvää, että tuomioistuimissa lopulta muunnettujen sakkojen oikea suorituspaikka on vankila. Rikosoikeusjärjestelmän resursseja ei tule käyttää maksuajan myöntämiseen.

Vartijan kiinniotto-oikeus myymälävarkauksissa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Vartijan kiinniotto-oikeus myymälävarkauksissa

Myymälävarkaudet herättävät säännöllisesti keskustelua. Oikeusministeriö julkaisi kesäkuussa myymälävarkauksien ehkäisyä kehittävän työryhmän loppuraportin. Monet yksityisen turvallisuusalan kaupan alan toimeksiantajat ja asiakkaat eivät ole tietoisia vartijan toimivaltuuksista. Tämän takia voi tulla väärinymmärryksiä erityisesti kiinniottotilanteissa. Tässä blogissa tarkastellaan vartijan kiinniotto-oikeutta.

Vartijan ja yleinen kiinniotto-oikeus

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 16 §:n mukaan vartijalla on vartioimistehtävää suorittaessaan oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavattu rikoksesta epäilty, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Vartija saa ottaa kiinni myös henkilön, joka on viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan pidätettävä tai vangittava.

Vartijan kiinniotto-oikeus vastaa pakkokeinolain 2 luvun 2 §:n mukaista yleistä kiinniotto-oikeutta. Kiinniottamisella tarkoitetaan lyhytaikaista vapauden riistämistä jonkin laillisen toimenpiteen suorittamista varten. Kiinniotetulle on tavalla tai toisella täytynyt tehdä selväksi, että paikalta poistuminen tai vastarinta tullaan estämään.

Vartijan suorittaman kiinniottamisen ei tarvitse tapahtua voimakeinoja käyttämällä, mutta vartijalla on lain mukaan velvollisuus ilmoittaa toimenpiteen peruste sen kohteena olevalle. Vartijan toimenpiteen oikeudellisuus ei ole kuitenkaan riippuvainen ilmoitusvelvollisuudesta, koska vartijan suorittamassa kiinniottamisessa riittää, että kiinniotettava ymmärtää, että hänet on otettu kiinni.

Kiinnioton edellytyksistä

Vartijan kiinniotto-oikeus edellyttää, että rikoksesta epäilty on tavattu verekseltään tai pakenemasta. Rikoksesta epäillyn tapaamisella verekseltään tarkoitetaan sitä, kun tekijä tavoitetaan tekemästä rikosta tai heti teon jälkeen tekopaikalta tai sen välittömästä läheisyydestä, tai sitä, jos keskeytymätön takaa-ajo on aloitettu.

Pakenemisella tarkoitetaan sitä, kun rikoksesta epäiltyä ei ole tavattu aivan verekseltään, mutta olosuhteet osoittavat, että henkilö on tehnyt rikoksen vähän aikaisemmin. Verekseltään tavatun rikoksesta epäillyn päästyä pakenemaan tekopaikalta voidaan kiinniotto suorittaa, jos teosta on kulunut vain tunteja, ei vuorokausia. Verekseltään tai pakenemasta tavatusta rikoksesta epäillystä ei saa olla henkilöerehdyksen vaaraa.

Vartija saa ottaa kiinni myös henkilön, joka on viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan pidätettävä tai vangittava. Vartija ei ole kuitenkaan velvollinen ottamaan kiinni pidätettäväksi tai vangittavaksi määrättyjä etsintäkuulutettuja. Vartijan tulee varmistaa ennen kiinniottamista etsintäkuulutuksen olemassaolo ja se, että etsintäkuulutus koskee pidätettäväksi tai vangittavaksi määrättyä henkilöä, koska vartijalla ei ole oikeutta kaikkien etsintäkuulutettujen kiinniottoon.

Rikosoikeudellinen näkökulma

Vartijan kiinniotto-oikeus edellyttää aina rikosta, joka on laissa rangaistavaksi määrätty teko. Rikosoikeudellisen vastuun yleisten edellytyksien mukaan rikos on määritelty tunnusmerkistön mukaisesti oikeudenvastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä.

Teko on rikos vain, jos kaikki rikokselle asetettavat vaatimukset täyttyvät. Yksittäisen rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen on hyvin yksilöllistä, joten vartijan tulisi arvioida tilannetta kokonaisuutena ja ratkaista sen pohjalta, onko aihetta uskoa, että tekijä on syyllistynyt tunnusmerkistön mukaiseen tekoon.

Vartijan työn kannalta käytännön ongelmia tuottavat anastusrikokset. Henkilö syyllistyy myymälässä näpistykseen, kun hän laittaa tuotteen vaatteidensa sisään tai laukkuun anastustarkoituksessa, mutta käytännössä näyttöä anastustarkoituksesta saadaan kuitenkin vasta, kun henkilö ylittää kassalinjan.

Vartijan on siis perusteltua ottaa henkilö kiinni vasta teon täyttymisen jälkeen, joten myymälässä tapahtuvassa näpistyksessä vartija voi hyvin odottaa, maksaako henkilö tuotteen vai ei.

Ongelmia aiheuttavat myös tuotesuojaporttien hälytykset, koska hälytyksen lisäksi vaaditaan muutakin näyttöä kiinniottamisen suorittamiseksi. Vartija voi syyllistyä rikoslain mukaiseen kunnianloukkaukseen ottaessaan henkilön kiinni pelkästään tuotesuojaportin hälytyksen perusteella, jos hälytys osoittautuu virheelliseksi.

Luovutus poliisille vai vapauttaminen

Kiinniotettu on viipymättä luovutettava poliisille. Jos poliisille luovuttaminen ei ole mahdollista kohtuullisessa ajassa, vartija voi kuitenkin poliisimiehen ja kiinniotetun suostumuksella jättää kiinniotetun luovuttamatta poliisille ja vapauttaa tämän viipymättä, jos rikoksesta voi seurata vain sakkoa ja jos kiinniotetun henkilöllisyys on tunnettu tai kiinniotettu suostuu esittämään vartijalle henkilöllisyytensä selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Lain perustelujen mukaan pääsääntönä on, että kiinniotettu luovutetaan viipymättä poliisille.

Vartija voi kuitenkin vapauttaa kiinniotetun poliisille luovuttamisen sijasta. Tällä vältetään vartijan ja kiinniotetun mahdollinen pitkä poliisin paikalle tulon odottelu, mikä osaltaan lyhentää kiinniotetun tosiasiallista vapaudenmenetystä ja näin ollen parantaa hänen oikeusturvaansa.

Vapauttamisen edellytykset

Ensimmäisenä edellytyksenä vapauttamiselle on se, ettei kiinniotetun poliisille luovuttaminen onnistu kohtuullisessa ajassa. Kiinteitä aikarajoja ei ole, mutta käytännössä on katsottava, että yli tunnin kestävä odotus täyttää useimmiten aikaa koskevan edellytyksen.

Toisena edellytyksenä kiinniotetun vapauttamiselle on kiinniotetun henkilön ja poliisin suostumus. Jotta poliisi voi ennen suostumustaan arvioida, kuinka luotettavina kiinniotetun antamia henkilötietoja voidaan pitää ja mitkä ovat vapauttamisen edellytykset, tulee vartijan välittää poliisille kiinniotetun vartijalle antamat henkilötiedot ja se, mihin dokumentteihin annetut henkilötiedot perustuvat.

Kolmantena edellytyksenä vapauttamiselle onkin se, että kiinniotetun henkilöllisyys on tunnettu tai hän suostuu esittämään vartijalle henkilöllisyytensä selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Ongelmallista henkilöllisyyden selvittämisessä on, ettei kenelläkään ole velvollisuutta tehdä vartijalle selkoa henkilöllisyydestään. Henkilöllisyystodistuksen näyttäminen on aina vapaaehtoista, mutta kieltäytyminen tässä tapauksessa estää vapauttamisen.

Neljäntenä edellytyksenä kiinniotetun vapauttamiselle on se, että kiinniottamisen perustana olevasta rikoksesta voi seurata rangaistukseksi vain sakkoa. Kiinniotetun on kuitenkin vapauttamisen edellytyksenä suostuttava myös luovuttamaan mahdollisesti anastamansa omaisuus takaisin. Vartijalla on kuitenkin jo pakkokeinolaissa mainittujen edellytysten täyttyessä oikeus itseapuun.

Kiinniotetun säilöminen ja turvallisuustarkastus

Vartija voi pidätellä kiinniotettua poliisin saapumiseen asti. Kiinniotetulle voidaan tarvittaessa laittaa käsiraudat ja hänet voidaan kuljettaa esimerkiksi säilytyshuoneeseen odottamaan poliisin tuloa, jos kiinniotetun käyttäytyminen on vaarallista. Kiinniotettua ei saa kuitenkaan sulkea lukittuun tilaan yksin, koska vartijalla ei ole oikeutta säilössä pitämiseen.

Vartijalla on kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus tarkastaa kiinniotettu ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille.

Turvallisuustarkastuksessa pois otetut esineet ja aineet on lähtökohtaisesti luovutettava poliisille silloin kun kiinniotettu henkilökin luovutetaan. Esineet ja aineet on kuitenkin kiinniotetun vapauttamisen yhteydessä luovutettava takaisin kiinniotetulle, jos siihen ei lain mukaan ole estettä. Lain mukainen este on esimerkiksi se, että esineen hallussapito yleisellä paikalla on järjestyslaissa kielletty.