Alkukesän aikana on tapahtunut useampi teräasehyökkäys vartijoita ja järjestyksenvalvojia kohtaan. Nämä ovat aiheuttaneet keskustelua yksityisen turvallisuusalan työturvallisuudesta. Turvallisuusalan ammattiliitto on myös korostanut, että työntekijöiden työturvallisuuteen on panostettava.

Tutkimustulokset osoittavat, että katuväkivalta on vähentynyt, mutta väkivalta sekä julkisen että yksityisen turvallisuusalan toimijoita kohtaan on puolestaan lisääntynyt. Vastaava ilmiö on havaittu muissakin länsimaissa.

Tutkimustuloksien perusteella voidaan todeta, että yksityisen turvallisuusalan toimijat kokevat työväkivaltaa erittäin paljon. Suurin osa koetusta väkivallasta on loukkaavaa käytöstä ja väkivallalla uhkaamista, mutta myös vakavaa fyysistä väkivaltaa joudutaan kohtaamaan, kuten alkukesän ikävät tapaukset osoittavat.

Tässä blogissa tarkastellaan vartijan ja järjestyksenvalvojan työturvallisuuden kehittämistä erityisesti lainsäädännön velvoitteiden näkökulmasta.

Työnantajan yleinen huolehtimisvelvollisuus

Työturvallisuuslaissa säädetään työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta. Työnantaja on velvollinen tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä.

Yksityisen turvallisuusalan työtehtävissä työturvallisuusasiat ovat osa ammattitaitoa. Työturvallisuusriskit on huomioitava jokapäiväisissä työtehtävissä.

Työtehtävissä joudutaan toimimaan haastavissa asiakaspalvelutilanteissa ja suorittamaan erilaisia toimenpiteitä, joissa on väkivallan uhka. Lisäksi alalla pääsääntöisesti työskennellään yksin, joten työn luonteen vuoksi on vaara joutua väkivallan kohteeksi tavanomaista suuremmalla todennäköisyydellä.

Yhteistyön merkitys korostuu suunnittelussa

Vartijan ja järjestyksenvalvojan työtehtäviin sekä työympäristöön liittyvät väkivaltariskit on tunnistettava ja selvitettävä, jotta niitä voidaan ennaltaehkäistä. Arviointi tulee toteuttaa yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kanssa. Lisäksi arvioinnissa voi käyttää hyväksi työpaikan työsuojeluhenkilöstöä ja tarvittaessa myös ulkopuolista asiantuntemusta.

Riskien arvioinnin myötä tunnistetaan mahdollinen väkivallan uhka ja sen muodot, jotka on otettava huomioon työmenetelmien ja työympäristön suunnittelussa. Turvallisuusjärjestelyillä voidaan ennaltaehkäistä väkivallan mahdollisuutta ja väkivaltatilanteen seurauksia.

Suunnittelussa on erittäin tärkeää huomioida myös toimeksiantaja, koska usein alan toimijan työympäristö on juuri asiakaskohteissa. Tämän takia toimeksiantajan turvallisuusratkaisut ovat merkittävä osa kohteessa työskentelevien henkilöiden ja asiakkaiden turvallisuutta.

Turvallisuusohjeisto kuntoon

Arvioinnin jälkeen tulee tehdä kirjallinen turvallisuusohjeisto, joka sisältää toimintaohjeet ja -mallit vaara- sekä väkivaltatilanteiden varalta. Valitettavan usein ohjeet on kuitenkin laadittu yleisille pohjille eikä niissä ole huomioitu oikeasti toimintaympäristön riskejä.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 82 §:ssä säädetään turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan yleisistä ja erityisistä toimintaohjeista. Turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan on laadittava yleiset toimintaohjeet kaikkiin vartioimistehtäviin ja järjestyksenvalvojatehtäviin.

Erityiset toimintaohjeet koskien vartioimisaluetta, vartioimiskohdetta tai toimialuetta tulee turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijalla olla, jos olot sitä erityisesti edellyttävät.

Nämä kohdekohtaiset toimintaohjeet olisi suositeltavaa laatia yhdessä työnantajan, työntekijöiden ja toimeksiantajan kanssa. Näin niissä voitaisiin ohjeistaa myös toimenpiteiden perusteista. Siten ne olisivat toiminnallisesti vartijan tai järjestyksenvalvojan oikeusturvan kannalta tärkeitä.

Perehdytys, koulutus ja raportointi

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työnantajan on perehdytettävä työntekijä työtehtäviin ja turvallisuusjärjestelyihin sekä hankittava työntekijöille työtehtävissä tarvittavat välineet ja varusteet.

Toimintaohjeet on aina pidettävä nähtävillä turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan toimipaikoilla, jotta vartijat ja järjestyksenvalvojat pystyvät perehtymään niihin. Ohjeet on myös tarvittaessa pidettävä nähtävillä vartioimisalueilla ja toimialueilla. Vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus perehtyä ohjeisiin.

Olennaista on myös harjoitella käytännössä turvallisuusohjeistuksen toimintamalleja ja valmistautua väkivaltatilanteiden kohtaamiseen. Voimankäytön koulutuksia lisättiin yksityisen turvallisuusalan lakiuudistuksen yhteydessä, mutta ne eivät yksistään ole riittäviä.

Vartijan ja järjestyksenvalvojan tulee huomioida päivittäisessä työskentelyssään väkivaltariskit ja huolehtia omasta työturvallisuudestaan. Varusteiden ja viestintävälineiden tulee olla aina kunnossa, jotta voi tarvittaessa hälyttää apua. Lisäksi suojavarusteiden ja voimankäyttövälineiden kunnosta on pidettävä huolta.

Kaikki väkivaltatilanteet tulisi raportoida ja käsitellä työyhteisössä sovitulla tavalla. Myös tilanteet, joista ei tarvitse laatia tapahtumailmoitusta. Raportointi tuottaa tietoa turvallisuutta uhkaavista ongelmista, jolloin tapauksia voidaan analysoida ja sen perusteella kehittää toimintamalleja.

Jälkihoidon merkitys

Vartijaan ja järjestyksenvalvojaan kohdistunut väkivalta tai sen uhka ovat vakavia asioita, joista saattaa seurata paitsi fyysisiä myös henkisiä vammoja. Henkiset vammat eivät aina ilmene heti, vaan saattavat tulla esiin vasta myöhemmin. Ne voivat olla hoitamattomina pitkäaikaisia.

Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että jälkihoito käynnistetään viipymättä työterveyshuollon toimesta. Väkivaltateon tai sen uhan aiheuttamia vaikutuksia pyritään vähentämään ja lieventämään, ja helpottamaan työhön paluuta ja työssä selviytymistä.