Blogi

Yksityisen turvallisuusalan kortit

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan kortit

Minulle tulee säännöllisesti kyselyitä yksityisen turvallisuusalan kortteihin liittyen. Tämän takia tässä blogissa käsitellään aihetta. Ensinnäkin vartijaksi, järjestyksenvalvojaksi ja turvasuojaajaksi hyväksymistä haetaan samalla tavalla. Hakemus toimitetaan poliisilaitokselle. Hakemus voidaan panna vireille myös sähköisesti. Hakijan tulee kuitenkin saapua henkilökohtaisesti poliisilaitokselle, jos se on erityisestä syystä tarpeen.

Poliisin hyväksymisestä annetaan todistukseksi vartija-, järjestyksenvalvoja- tai turvasuojaajakortti. Korttien etupuolen tiedot ovat tehtävänimikettä lukuun ottamatta samat: siinä ovat sen haltijan tunnistetiedot ja kuva.

Korteille yhteistä on se, että ne annetaan todistukseksi poliisin hyväksymisestä, myönteisestä päätöksestä hakijan hakemukseen. Hakijalle kielteinen päätös annetaan valitusosoituksineen kirjallisena päätöksenä.

Koska korttien valmistuminen kestää aikansa ja työn tekeminen pitää voida aloittaa viivytyksettä, kaikkien korttien osalta säädetään, että poliisin pyydettäessä (tarvittaessa) antama todistus toimii korttina, kunnes kortti toimitetaan hakijalle. Tilapäisille järjestyksenvalvojille järjestyksenvalvojakorttia ei anneta lainkaan. Erityissäännöksen perusteella poliisin antama päätös toimii järjestyksenvalvojakorttina.

Kortin mukana pitäminen ja esittäminen pyydettäessä

Kun kortti on annettu, on vartijan, järjestyksenvalvojan ja turvasuojaajan pidettävä sitä mukanaan tehtäviään suorittaessaan. Vartijan ja järjestyksenvalvojan on esitettävä se pyydettäessä toimenpiteen kohteelle, toimeksiantajan edustajalle, työnantajalle (omavalvonta) ja poliisille (viranomaisvalvonta).

Toimenpiteen kohteelle tai hänen edustajalleen (alaikäisten tai vajaavaltaisten tai muutoin tilapäisesti toimintakykynsä menettäneiden henkilöiden osalta) kortti on pyydettäessä näytettävä kokonaan ja riittävän pitkän aikaa tunnistetiedoksi, jotta he voivat tahtoessaan tehdä valituksen kortinhaltijan toiminnasta vastaavalle hoitajalle ja/tai poliisille.

Koska turvasuojaajien tehtävät ovat erilaisia kuin vartijoiden ja järjestyksenvalvojien, on myös tunnistamisen tarve oikeusturvan takaamiseksi erilainen. Lain perustelujen mukaan muulla turvasuojaajan työhön liittyvällä henkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi kuluttajaa, jolle turvasuojaajaksi hyväksytty markkinoi kasvotusten tuotteita, joiden asentaminen täyttää hyväksymistä edellyttävän turvasuojaustehtävän kriteerit.

Täysin ulkopuoliselle, vartijan tai järjestyksenvalvojan toimenpiteisiin tai turvasuojaajan toimeksiantoihin tai niiden hankkimiseen liittymättömälle henkilölle korttia ei tarvitse esittää. Kortti on tarkoitettu toimenpiteiden kohdehenkilöiden oikeusturvan varmistamiseen – ei vartijoiden, järjestyksenvalvojien ja turvasuojaajien kiusaamiseen tai tehtävien häirintään.

Kortin kaksoiskappale

Kaikkien korttien osalta yhteistä on myös se, että kortinhaltijan on viipymättä haettava poliisilaitokselta kortin kaksoiskappaletta, jos hänen henkilötietonsa ovat muuttuneet (esim. nimen vaihdos) tai kortti on kadonnut tai turmeltunut. Lisäksi kaikkien kortinhaltijoiden on heti luovutettava kortti poliisille, jos hyväksyminen on peruutettu tai jos kortinhaltijalle luovutetaan uusi kortti aikaisempaan korttiin merkityn hyväksymisen voimassaoloaikana.

Hyväksymisissä ja siten korteissa on myös joitakin eroavaisuuksia. Erot koskevat lähinnä vartijan ja järjestyksenvalvojan erilaisia koulutusvaatimuksia, jotka merkitään kortteihin eri tavoin. Käytännössä erovaisuudet johtavat erilaisiin menettelyihin silloin, kun korttien kaksoiskappaleisiin merkitään koulutuksia. Nämä merkinnät ovat kortin takapuolella.

Turvasuojaajien kortti poikkeaa muista korteista siltä osin, että korttiin merkitään työnantaja ja voidaan merkitä veronumero. Seuraavaksi käsitellään korttien eroavaisuuksia tarkemmin.

Vartijakortin voimankäyttökoulutuksia koskevat merkinnät 

Vartijan on viipymättä haettava poliisilaitokselta vartijakortin kaksoiskappaletta, jos hän on suorittanut hyväksytysti voimankäyttövälineiden käyttöä koskevan koulutuksen tai jos koira on vartijan ohjauksessa suorittanut tottelevaisuustarkastuksen eikä kyseisiä tietoja ole merkitty vartijakortille.

Voimankäyttökoulutuksia ovat vartijan teleskooppipatukkakoulutus, kaasusumutinkoulutus ja ampuma-asekoulutus. Ne voidaan siis merkitä ensimmäiseen, varsinaiseen korttiin, jos koulutukset on suoritettu hyväksytysti hyväksymistä haettaessa, tai ne voidaan merkitä korttiin myöhemmin, kun vartija hakee koulutuksen suorittamisen jälkeen kortin kaksoiskappaletta.

Kaksoiskappale on alkuperäistä korttia edullisempi. Mikään ei kuitenkaan estä myöskään hakemasta kokonaan uutta hyväksymistä, jolloin kortti on voimassa pääsääntöisesti viisi vuotta. Kaksoiskappale on voimassa vain saman ajan kuin alkuperäinen hyväksyminen.

Järjestyksenvalvojakortin voimankäyttökoulutuksia koskevat merkinnät.

Järjestyksenvalvojakorttiin tulee merkitä ne voimankäyttökoulutukset, joita järjestyksenvalvoja on suorittanut. Koulutukset voidaan suorittaa erillisinä tai osana turvallisuusalan tutkintokoulutuksia. Poliisi voi työturvallisuuden vuoksi edellyttää, että järjestyksenvalvoja on suorittanut järjestyksenvalvojan voimankäytön lisäkoulutuksen.

Voimankäyttövälineiden, kaasusumuttimen ja teleskooppipatukan (vain turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat järjestyksenvalvojat), kantamista varten on suoritettava omat erityiset käyttökoulutukset. Käyttökoulutukset ovat samat kuin vartijan vastaavat koulutukset. Sen vuoksi samalla todistuksella voi saada merkinnät molempiin kortteihin.

Turvasuojaajakorttiin tehtävät merkinnät

Turvasuojaajat työskentelevät usein rakennustyömailla, joilla työskentelevien on lainsäädännön mukaan pidettävä veronumero esillä. Erilaisten todistusten vähentämiseksi veronumero voidaan (ei ole pakko) merkitä turvasuojaajakorttiin.

Turvasuojaajakorttiin on merkittävä myös tieto siitä, toimiiko turvasuojaaja työsuhteessa olevana työntekijänä vai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Työsuhteessa olevaan työntekijään rinnastetaan myös muussa kuin työsuhteessa opiskeluun kuuluvaa työharjoittelua työnantajan lukuun suorittava henkilö.

Turvasuojaajakorttiin merkitään myös tieto turvasuojaajan työnantajasta. Tämä merkitsee sitä, että turvasuojaajakortti on tosiasiallisesti työnantajakohtainen. Työnantajan vaihtuessa turvasuojaaja joutuu hakemaan uutta turvasuojaajaksi hyväksyntää.

Työnantajan tai elinkeinonharjoittajan itsensä ilmoitusvelvollisuus työsuhteen päättymisestä on poliisin lupavalvonnassa tarpeellinen, koska turvasuojaajakortti on sidottu hyväksymistä edellyttävissä turvasuojaustehtävissä toimivan henkilön työsuhteeseen tai toimintaan itsenäisenä ammatinharjoittajana. Ilmoitus olisi tehtävä viipymättä, mutta kuitenkin seitsemän päivän kuluessa turvasuojaajan työsuhteen tai tehtävien hoitamisen päättymisestä.

Arkipäiväistynyt kyberrikollisuus

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Arkipäiväistynyt kyberrikollisuus

Nykyään saamme kokea yhä useammin erilaisia verkkotunnusten kalasteluyrityksiä tai kyberhyökkäyksien aiheuttamia tietojärjestelmien kaatumisia. Kyberrikollisuus onkin valitettavasti osa tätä päivää yhä enenevissä määrin, kun teknologia on mukana jokaisen arkipäivässä tavalla tai toisella.

Lähes kaikki tieto on erilaisissa päätelaitteissa tai niiden avulla saatavissa ja hallittavissa verkkoympäristöissä. Tämä toki positiivinen teknologinen kehitys on tuonut uusien mahdollisuuksien ohella myös uusia kyberrikollisuuteen liittyviä riskejä.

Kyberrikollisuudella tarkoitetaan verkkovälitteistä rikollisuutta ja rikoskäyttäytymistä, joka on hyvin kansainvälistä ja anonyymiä (ks. lisätietoa aiemmasta blogista).

Tietotekniikkaan kohdistuvat rikokset

Kyberrikollisuus voidaan jakaa tietotekniikkaan kohdistuviin ja tietokoneavusteisiin rikoksiin. Tietotekniikkaan kohdistuvilla rikoksilla tarkoitetaan sellaisia rikoksia, jotka kohdistuvat infrastruktuuriin ja sähköisiin järjestelmiin tai ohjelmiin.

Rikoslaissa säänneltyjä tähän kategoriaan kuuluvia rikoksia ovat esimerkiksi tietomurto ja tietoliikenteen häirintä. Esimerkkinä tietotekniikkaan kohdistuvasta rikoksesta voidaan mainita haittaohjelman lähettäminen sähköpostin välityksellä.

Tietotekniikkaan kohdistuvista rikoksista ja niiden määrästä on vain vähän tietoa, koska esimerkiksi yritykset eivät ole raportoineet viranomaisille tietomurroista maineen menettämisen pelossa. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen myötä ilmoitusvelvollisuudesta tuli kuitenkin lakisääteinen velvoite. Tietosuojavaltuutetun toimistoon oli viime vuonna tullutkin yli tuhat ilmoitusta tietoturvaloukkauksista.

Tietokoneavusteiset rikokset

Tietokoneavusteisilla rikoksilla tarkoitetaan puolestaan sellaisia rikoksia, joissa rikos tehdään tietokoneavusteisesti. Näistä rikoksista moni on niin sanottuja perinteisiä rikoksia. Esimerkkinä voidaan mainita petos, jossa käytetään tietokonetta apuna.

Tietokoneavusteisiin rikoksiin lukeutuu paljon laajempi joukko erilaisia rikosmuotoja kuin tietotekniikkaan kohdistuvissa rikoksissa. Esimerkiksi juuri tietojen kalastelu, jonka tarkoituksena on saada pankkitunnukset ja viedä kohteelta rahaa, kuuluu tietokoneavusteisiin rikoksiin.

Myös esimerkiksi laiton verkkolataaminen, sähköinen häirintä ja kiusaaminen, identiteettivarkaus ja kunnianloukkaus kuuluvat näihin rikoksiin. Vaikka sähköisestä häirinnästä ja kiusaamisesta ilmoitetaan harvemmin viranomaisille, tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kyseinen rikosmuoto on tänä päivänä melko yleistä. Sen sijaan fyysinen kiusaaminen on vähentynyt.

Rikosoikeudesta ja sanktioista

Kyberrikosten kotimaiseen rikosoikeuteen vaikuttaa keskeisesti Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus ja sen lisäpöytäkirja. Lisäksi Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet direktiivin tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä.

Rikoslaissa keskeisenä on rikoslain 38 luku, jossa säädetään tieto- ja viestintärikoksista. Kyberrikoksiin liittyviä kriminalisointeja sisältyy muihinkin rikoslain lukuihin, kuten 28 luvussa säädetään luvatonta käyttöä koskevista rikoksista, 34 luvussa yleisvaarallisista rikoksista ja 35 luvussa datavahingontekorikoksista.

Muut perinteisemmät kriminalisoinnit voivat tulla myös sovellettaviksi kyberrikostapauksissa. Rikosoikeuden näkökulmasta kyberrikollisuus muodostaa hajanaisen kokonaisuuden. Lisäksi kriminalisoinneissa on päällekkäisyyttä.

Rikosoikeudellisten seuraamusten lisäksi laiminlyönneistä voi aiheutua merkittäviä hallinnollisia sanktioita. Tietosuoja-asetuksen mukaisia hallinnollisia sanktioita ei ole Suomessa vielä langetettu, kuten muualla Euroopassa. Esimerkiksi Ison-Britannian tietosuojaviranomainen (Information Commissioner’s Office) määräsi Marriott-hotelliketjulle noin 110 miljoonan euron hallinnollisen sanktion. Syynä oli vuoden 2018 lopulla varausjärjestelmästä löydetty tietoturva-aukko, jonka kautta paljastui noin 500 miljoonan asiakkaan henkilötietoja.

Suomessa ensimmäiset hallinnolliset sanktiot voidaan määrätä elokuun alusta, kun toimintansa aloittaa toimivaltuutta käyttävä kolmijäseninen kollegio.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan poliisin rekisterien ja kokonaisrikollisuustutkimuksen tietojen perusteella voidaan todeta, että kyberrikollisuus on tullut hyvin yleiseksi. Kyberrikollisuus on myös usein linkittynyt muuhun rikollisuuteen ja on osana nykyaikaista massarikollisuutta. Kyberrikollisuuteen liittyvät rahavirrat on arvioitu jo huumerikollisuuteen rinnastuviksi.

Kyberrikollisuus on vielä melko nuori ilmiö, joten tämän takia siitä ei ole mahdollista muodostaa luotettavaa ja tarkkaa kokonaiskuvaa, vaikka ensimmäinen tietokoneviirus Creeper kehitettiin jo 1970-luvun alussa.

Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien työturvallisuus

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien työturvallisuus

Alkukesän aikana on tapahtunut useampi teräasehyökkäys vartijoita ja järjestyksenvalvojia kohtaan. Nämä ovat aiheuttaneet keskustelua yksityisen turvallisuusalan työturvallisuudesta. Turvallisuusalan ammattiliitto on myös korostanut, että työntekijöiden työturvallisuuteen on panostettava.

Tutkimustulokset osoittavat, että katuväkivalta on vähentynyt, mutta väkivalta sekä julkisen että yksityisen turvallisuusalan toimijoita kohtaan on puolestaan lisääntynyt. Vastaava ilmiö on havaittu muissakin länsimaissa.

Tutkimustuloksien perusteella voidaan todeta, että yksityisen turvallisuusalan toimijat kokevat työväkivaltaa erittäin paljon. Suurin osa koetusta väkivallasta on loukkaavaa käytöstä ja väkivallalla uhkaamista, mutta myös vakavaa fyysistä väkivaltaa joudutaan kohtaamaan, kuten alkukesän ikävät tapaukset osoittavat.

Tässä blogissa tarkastellaan vartijan ja järjestyksenvalvojan työturvallisuuden kehittämistä erityisesti lainsäädännön velvoitteiden näkökulmasta.

Työnantajan yleinen huolehtimisvelvollisuus

Työturvallisuuslaissa säädetään työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta. Työnantaja on velvollinen tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä.

Yksityisen turvallisuusalan työtehtävissä työturvallisuusasiat ovat osa ammattitaitoa. Työturvallisuusriskit on huomioitava jokapäiväisissä työtehtävissä.

Työtehtävissä joudutaan toimimaan haastavissa asiakaspalvelutilanteissa ja suorittamaan erilaisia toimenpiteitä, joissa on väkivallan uhka. Lisäksi alalla pääsääntöisesti työskennellään yksin, joten työn luonteen vuoksi on vaara joutua väkivallan kohteeksi tavanomaista suuremmalla todennäköisyydellä.

Yhteistyön merkitys korostuu suunnittelussa

Vartijan ja järjestyksenvalvojan työtehtäviin sekä työympäristöön liittyvät väkivaltariskit on tunnistettava ja selvitettävä, jotta niitä voidaan ennaltaehkäistä. Arviointi tulee toteuttaa yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kanssa. Lisäksi arvioinnissa voi käyttää hyväksi työpaikan työsuojeluhenkilöstöä ja tarvittaessa myös ulkopuolista asiantuntemusta.

Riskien arvioinnin myötä tunnistetaan mahdollinen väkivallan uhka ja sen muodot, jotka on otettava huomioon työmenetelmien ja työympäristön suunnittelussa. Turvallisuusjärjestelyillä voidaan ennaltaehkäistä väkivallan mahdollisuutta ja väkivaltatilanteen seurauksia.

Suunnittelussa on erittäin tärkeää huomioida myös toimeksiantaja, koska usein alan toimijan työympäristö on juuri asiakaskohteissa. Tämän takia toimeksiantajan turvallisuusratkaisut ovat merkittävä osa kohteessa työskentelevien henkilöiden ja asiakkaiden turvallisuutta.

Turvallisuusohjeisto kuntoon

Arvioinnin jälkeen tulee tehdä kirjallinen turvallisuusohjeisto, joka sisältää toimintaohjeet ja -mallit vaara- sekä väkivaltatilanteiden varalta. Valitettavan usein ohjeet on kuitenkin laadittu yleisille pohjille eikä niissä ole huomioitu oikeasti toimintaympäristön riskejä.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 82 §:ssä säädetään turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan yleisistä ja erityisistä toimintaohjeista. Turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan on laadittava yleiset toimintaohjeet kaikkiin vartioimistehtäviin ja järjestyksenvalvojatehtäviin.

Erityiset toimintaohjeet koskien vartioimisaluetta, vartioimiskohdetta tai toimialuetta tulee turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijalla olla, jos olot sitä erityisesti edellyttävät.

Nämä kohdekohtaiset toimintaohjeet olisi suositeltavaa laatia yhdessä työnantajan, työntekijöiden ja toimeksiantajan kanssa. Näin niissä voitaisiin ohjeistaa myös toimenpiteiden perusteista. Siten ne olisivat toiminnallisesti vartijan tai järjestyksenvalvojan oikeusturvan kannalta tärkeitä.

Perehdytys, koulutus ja raportointi

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työnantajan on perehdytettävä työntekijä työtehtäviin ja turvallisuusjärjestelyihin sekä hankittava työntekijöille työtehtävissä tarvittavat välineet ja varusteet.

Toimintaohjeet on aina pidettävä nähtävillä turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan toimipaikoilla, jotta vartijat ja järjestyksenvalvojat pystyvät perehtymään niihin. Ohjeet on myös tarvittaessa pidettävä nähtävillä vartioimisalueilla ja toimialueilla. Vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus perehtyä ohjeisiin.

Olennaista on myös harjoitella käytännössä turvallisuusohjeistuksen toimintamalleja ja valmistautua väkivaltatilanteiden kohtaamiseen. Voimankäytön koulutuksia lisättiin yksityisen turvallisuusalan lakiuudistuksen yhteydessä, mutta ne eivät yksistään ole riittäviä.

Vartijan ja järjestyksenvalvojan tulee huomioida päivittäisessä työskentelyssään väkivaltariskit ja huolehtia omasta työturvallisuudestaan. Varusteiden ja viestintävälineiden tulee olla aina kunnossa, jotta voi tarvittaessa hälyttää apua. Lisäksi suojavarusteiden ja voimankäyttövälineiden kunnosta on pidettävä huolta.

Kaikki väkivaltatilanteet tulisi raportoida ja käsitellä työyhteisössä sovitulla tavalla. Myös tilanteet, joista ei tarvitse laatia tapahtumailmoitusta. Raportointi tuottaa tietoa turvallisuutta uhkaavista ongelmista, jolloin tapauksia voidaan analysoida ja sen perusteella kehittää toimintamalleja.

Jälkihoidon merkitys

Vartijaan ja järjestyksenvalvojaan kohdistunut väkivalta tai sen uhka ovat vakavia asioita, joista saattaa seurata paitsi fyysisiä myös henkisiä vammoja. Henkiset vammat eivät aina ilmene heti, vaan saattavat tulla esiin vasta myöhemmin. Ne voivat olla hoitamattomina pitkäaikaisia.

Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että jälkihoito käynnistetään viipymättä työterveyshuollon toimesta. Väkivaltateon tai sen uhan aiheuttamia vaikutuksia pyritään vähentämään ja lieventämään, ja helpottamaan työhön paluuta ja työssä selviytymistä.

Järjestyksenvalvojan toimialueet

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Järjestyksenvalvojan toimialueet

Kesäkausi käynnistyy kovaa vauhtia ja erilaisia tapahtumia järjestetään paljon taas ympäri Suomea. Tapahtumajärjestäjät joutuvat huolehtimaan myös järjestyksestä ja turvallisuudesta. Järjestyksenvalvojan toimialueet herättävät useasti kysymyksiä, joten tämän takia asiaa tarkastellaan tässä blogissa.

Toimialueista

Järjestyksenvalvojan tehtävänä on suorittaa järjestyksenvalvontatehtävää yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain tarkoitetulla toimialueella. Toimialueella tarkoitetaan aluetta, jolle järjestyksenvalvoja on asetettu.

Järjestyksenvalvoja voidaan asettaa myös yleisötilaisuuden, leirintäalueen, aluksen ja majoitus- ja ravitsemisliikkeen välittömään läheisyyteen sekä yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämiseksi tarvittaville paikoitusalueille ja niille johtaville tiealueille sekä muille vastaaville tilaisuuden järjestämiseen liittyville alueille.

Järjestyksenvalvojan toimialuetta ei tule kuitenkaan asettaa laajemmaksi kuin se järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi on välttämätöntä.

Välitön läheisyys ja toimivaltuudet

Järjestyksenvalvojan toimialue ja niin sanottu välitön lähialue ovat sekä järjestyksenvalvojan tehtävien käytännön suorittamisen että oikeusturvan vuoksi tärkeitä määritelmiä. Järjestyksenvalvojalla on laissa säädetty erityinen asemansa, oikeus ja joissakin tilanteissa velvollisuus antaa muita velvoittavia ohjeita ja/tai määräyksiä, toimivaltuudet, oikeus käyttää voimakeinoja sekä korotettu rikosoikeudellinen suoja tehtäviään suorittaessaan toimialueellaan tai toimialueen välittömässä läheisyydessä.

Toimialueen ja mahdollisesti siihen liittyvän, fyysisin rajoin määritellyn lähialueen ulkopuolella järjestyksenvalvojan oikeudet ovat samat kuin kenellä tahansa henkilöllä. Muun muassa toimivaltuuksia ei ole, vaikka järjestyksenvalvoja olisi suorittamassa tehtäväänsä ja käyttäisi sen vuoksi järjestyksenvalvojan tunnuksia; toimialueensa ulkopuolella järjestyksenvalvoja toimii aina kuten muutkin jokamiehen oikeuksilla.

Järjestyksenvalvontatehtävän tarkoituksenmukaiseksi suorittamiseksi voi olla välttämätöntä, että järjestyksenvalvoja voi suorittaa tehtäväänsä myös toimialueensa välittömässä läheisyydessä. Jotta tämä alue ei laajenisi liiaksi (vrt. kielto ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, järjestyksenvalvojien työturvallisuus ja tehtävien hallittavuus), laissa määritellään alueet, jotka voivat kuulua järjestyksenvalvojan toimialueen laajennukseen.

Määritelmä ei ole kuitenkaan tyhjentävä. Sen sijaan toimialueet, jotka voivat laajentua, on määritelty tyhjentävästi. Alla olevassa taulukossa selvitetään, mitä niin sanotulla välittömällä läheisyydellä tarkoitetaan.

Toimialue Laajennus
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Lähialue määritellään tapauskohtaisesti fyysisesti havaittavissa olevien asioiden, kuten teiden, rakennusten, metsien, järvien, jokien avulla. Se voi olla määritelty esimerkiksi poliisin yleisötilaisuutta koskevassa päätöksessä tai ravintolan anniskeluluvassa, jossa edellytetään järjestyksenvalvojien asettamista.
Leirintäalue
Alus (laiva, terminaali)
Majoitusliike (hotelli, motelli)
Ravitsemisliike (ravintola, baari, yökerho)
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Paikoitusalue
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Toimialueelle tai paikoitusalueelle johtava tiealue
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Muu vastaava tilaisuuden järjestämiseen liittyvä alue (esim. yleisötilaisuuden käytössä oleva joukkoliikenteen pysäkki tai asema-alueen osa)

Esimerkki yleisötilaisuuden toimialueesta

Alla oleva kuva havainnollistaa sitä, minkälaisia alueita voi kuulua yleisötilaisuuden ja sen yhteyteen perustetun tilapäisen leirintäalueen välittömän läheisyyden alueisiin. Samalla esitetään yleisötilaisuuden toimialue laajimmillaan.

Tarvittaessa järjestyksenvalvojan toimialueen ulkopuolella oleville alueille (esim. lähistöllä sijaitsevat asunnot ja julkiset rakennukset pihoineen) voitaisiin rajoituksetta asettaa vartijoita suojaamaan omaisuutta ja kohteissa olevia henkilöitä.

Yksityisen tilaisuuden, yliopiston tai ammattikorkeakoulun välittömään läheisyyteen järjestyksenvalvojia ei saa asettaa lainkaan.

 

 

Tilastollisten analyysien hyödyntäminen riskienhallinnassa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Tilastollisten analyysien hyödyntäminen riskienhallinnassa

Useissa organisaatioissa tehdään systemaattista riskienhallintaa, mutta silti eri aineistojen hyödyntäminen on vielä hyvin rajallista. Riskienhallinnan ja turvallisuustoiminnan kehittämisen tukena voidaan käyttää tilastollista analyysia riskeistä. Kirjoittelin viime blogissa rekisteritutkimuksen hyödyntämisestä. Tässä blogissa tarkastellaan tilastollisten analyysien hyödyntämistä riskienhallinnassa.

Käytännön haasteita

Meillä ei ole samanlaisia perinteitä riskien ja turvallisuustapahtumien raportoinnissa kuin esimerkiksi taloushallinnon osalta, vaikka viime vuosina on useissa organisaatioissa panostettu erityisesti raportoinnin kehittämiseen.

Liian usein raportointikäytänteet ja toimintamallit ovat hyvin sekavia. Esimerkiksi turvallisuustapahtumia koskeva raportointi, jonka avulla voisi arvioida eri turvallisuuspalveluiden painopistealueita, on ollut vähäistä. Näin on siitä huolimatta, että tällaista tietoa on kerätty jo pitkään muun muassa hälytyskeskusten tietojärjestelmiin, joissa on kuitenkin hyvin rajalliset raportointiominaisuudet.

Toisena haasteena on, että turvallisuuspalveluiden ja -tuotteiden tarpeellisuutta ja arvoa on vaikea määrittää, koska on vaikeaa osoittaa, mitkä tapahtumat on kyetty estämään ja mitä olisi mahdollisesti tapahtunut, jos palvelua tai tuotetta ei olisi ollut käytössä.

Tämän takia syy–seuraussuhteita turvallisuuspalveluiden ja -tuotteiden sekä haittatapahtumien välillä ei voida kuvata yksiselitteisesti. Niinpä turvallisuustekijöiden arviointi perinteisten kustannus- ja toimintolaskelmien avulla onkin hankalaa.

Turvallisuusinvestoinnin yhteydessä on haastavaa arvioida esimerkiksi tilastollisesti, montako rikosta, onnettomuutta tai muuta riskiä investointi estää tai miten se vaikuttaa riskien todennäköisyyteen. Myös muuttuvat olosuhteet eri ajanjaksoina hankaloittavat riskien arviointia.

Paljon erilaisia aineistoja hyödyntämättä

Organisaatioissa on paljon erilaisia aineistoja, joita voitaisiin kuitenkin hyödyntää, mutta tieto on hajallaan useissa eri järjestelmissä ja palveluntarjoajilla. Olen toteuttanut eri organisaatioissa useita tilastollisia analyyseja, joissa voidaan hyödyntää monipuolisesti eri tilastoja (esim. tapaturmat, rikokset, läheltä piti -tilanteet, poikkeamat, tapahtumailmoitukset).

Lisäksi voidaan analysoida valvomoiden hälytystietoja, kuten turvallisuusjärjestelmien ja kiinteistöteknisten järjestelmien tietoja. Aineisto voidaan kerätä systemaattisesti organisaation eri toimipaikoissa, ja sen tarkemmalla analyysilla voidaan saada selvä käsitys siitä, miten turvallisuustilanne on kehittynyt, ja millaisia riskejä eri toimipaikkoihin tyypillisesti kohdistuu.

Viranomaisten alueelliset tilastot

Analyysissa voidaan hyödyntää sekä organisaation omia edellä mainittuja tietoja että poliisin ja pelastuslaitoksen alueellisia tilastoja. Organisaation omien raporttien perusteella voidaan muodostaa systemaattinen kuva siitä, missä ja milloin riskit ovat korkeimmat, ja tarkastella esimerkiksi sitä, onko hälytysten määrässä ja laadussa säännönmukaista vaihtelua viikonpäivän tai vuodenajan mukaan.

Näitä tietoja voidaan verrata alueellisiin tietoihin poliisin tietoon tulleista rikoksista ja pelastuslaitoksen hälytystehtävistä, ja tarkastella sitä, onko näiden välillä vastaavuutta. Näin saadaan parempi käsitys siitä, minne tehokkain valvonta tulisi kohdistaa, ja missä valvonnan tarve on vastaavasti vähäisempi.

Systemaattinen kuva ja palveluntarjoajien arviointia

Organisaation eri tilastoja käyttämällä voidaan muodostaa systemaattinen kuva siitä, milloin onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet tyypillisesti tapahtuvat. Tällöin voidaan vertailla esimerkiksi eri toimipaikkojen ja työvuorojen vaikutusta tapahtumiin.

Tilastollisen analyysin avulla voidaan myös arvioida palveluntarjoajia, kuten vartioimisliikettä. Lisäksi saadaan tutkittua tietoa omavalvonnan, vartiointipalveluiden ja teknisen valvonnan kehittämiseen, kun huomioidaan elinkaarikustannusten laskenta verrattuna nykyiseen palvelutuotannon toimintamalliin ja kustannustasoon.

Raportointisovellus

Tilastollisen analyysin jälkeen voidaan myös kehittää raportointia, kun tiedetään mistä ja missä muodossa eri aineisto on saatavilla. Suositeltavaa olisi toteuttaa raportointisovellus. Se voidaan toteuttaa helposti esimerkiksi Microsoftin Power BI -alustalle, jota muutenkin hyödynnetään jo useissa organisaatioissa.

Raportointisovelluksella toteutetaan aineiston visualisointi ja analytiikka. Sillä saadaan esimerkiksi kuukausi- ja vuosikohtaiset tilastot, joissa on mahdollisuus suodattaa tietoja esimerkiksi kohteen/hälytystyypin mukaan. Lisäksi saadaan dynaamiset tilastografiikat (päivittyvät suodattimien mukaan) ja näkymät nopeasti päivittyvään raaka-aineistoon.

Mitä hyötyä rekisteritutkimuksista olisi turvallisuusalan toimijoille?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä hyötyä rekisteritutkimuksista olisi turvallisuusalan toimijoille?

Eri viranomaisten rekisteröimiä tietoja käytetään rikollisuutta koskevien tilastojen laadintaan, keskeisimpänä poliisin tietoon tulleet rikokset ja tuomioistuimien ratkaisut. Tutkimusten kannalta rekisterit muodostuvat erityisen käyttökelpoisiksi silloin, kun niihin yhdistetään yksilöityjä tietoja muista rekistereistä.

Rekisteritietojen laajempi hyödyntäminen tarjoaisi merkittäviä uusia mahdollisuuksia viranomaisille ja yksityisen turvallisuusalan toimijoille. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Mikko Aaltosen kanssa rekisteritutkimusta ja sen hyödyntämistä turvallisuusalalla.

Mitä on rekisteritutkimus?

Kun puhumme rekisteritutkimuksesta, tarkoitamme usein tutkimusta, jonka aineisto perustuu useamman eri viranomaisen rekisteröimiin tietoihin. Esimerkiksi kriminologinen rekisteritutkimus on koko 2000-luvun lisääntynyt selvästi erityisesti Pohjoismaissa ja Alankomaissa (Lyngstad & Skardhamar 2011).

Suomessa rekisteritutkimus onnistuu hyvän väestökirjanpidon ja henkilötunnuksen järjestelmällisen käytön ansiosta, jotka mahdollistavat saman yksilön luotettavan identifioinnin eri rekistereistä.

Sitä mukaa kun laskentateho lisääntyy, suurienkin rekisteriaineistojen käsittely muuttuu yhä vaivattomammaksi. Rekisteriaineistojen kulut eivät myöskään kasva otoskoon kasvaessa samaa tahtia kuin kasvavat kyselytutkimuksissa.

Suurilla rekisteriaineistoilla voidaan tutkia myös harvinaisia ilmiöitä. Rikollisuuden tutkimuksen kannalta hyvää on myös se, että rekisteritutkimuksella tavoitetaan sellaisetkin väestöryhmät, jotka vastaavat heikosti kyselytutkimuksiin. Silti rekisteriaineistoja hyödynnetään Suomessa liian vähän.

Koe- ja verrokkiryhmät

Rekisteriaineistot ovat viime vuosina olleet erityisen hyödyllisiä niin sanottujen luonnollisten koeasetelmien analyysissa. Luonnollisen koeasetelman idea on helpointa ymmärtää klassisen satunnaistetun kokeen ideaalin kautta. Klassinen satunnaistettu koe on tutkimus, jossa jokin ihmisjoukko arvotaan satunnaisesti koe- ja verrokkiryhmään. Satunnaistamisen idea on saavuttaa lähtötilanne, jossa sekä koe- että verrokkiryhmät ovat ominaisuuksiltaan keskimäärin samanlaisia.

Satunnaistamisen jälkeen tutkimuksen kohteena oleva interventio eli arvioinnin kohteena oleva toimenpide (esimerkiksi päihdekuntoutus) kohdistetaan vain koeryhmään, ja verrokkiryhmän lopputulemien avulla päätellään, mitä koeryhmälle olisi tapahtunut ilman toimenpiteeseen osallistumista. Tällöin ero koe- ja verrokkiryhmän välillä kertoo intervention vaikutuksen. Tietoisen satunnaistamisen sijaan luonnollisessa kokeessa koe- ja verrokkiryhmät syntyvät esimerkiksi jonkun politiikkamuutoksen kautta (ks. esim. Pekkarinen & Uusitalo 2012).

Lähtökohdiltaan liian erilaiset koe- ja verrokkiryhmät ovat perusongelma esimerkiksi rikosseuraamusten uusintarikollisuusvaikutusten tutkimuksessa. Vaikka saatavilla olisi hyvä rekisteriaineisto esimerkiksi vankeuteen ja yhdyskuntapalveluun tuomituista, kahden liian erilaisen ryhmän suora vertailu uusia rikoksia tekevien osuudesta ei tuota luotettavaa arviota tuomion vaikutuksista.

Luonnollisten kokeiden osalta pääongelma on se, etteivät hyvät tutkimusasetelmat ja hyvät kysymykset usein kohtaa. Lisäksi tällaisten tutkimusasetelmien hyödyntäminen vaatii hyvää menetelmäosaamista.

Olisikin suotavaa, että satunnaistettujen kokeiden mahdollisuutta ei unohdettaisi, varsinkin kun ”kokeilukulttuurin” edistäminen on mainittu jopa hallitusohjelmassa (Uusitalo 2015). Paljon julkisuutta saanut perustulokokeilu on ongelmineenkin edistysaskel suomalaisessa arviointikulttuurissa.

Pohjoismaissa vähän tutkimusta

Norjalainen Synøve Nygaard Andersen ja yhdysvaltalainen Jordan Hyatt ovat tehneet meta-analyysin, jossa he ovat tutkineet viime vuosikymmeninä satunnaistettujen koeasetelmien käyttöä kriminologian alalla Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa. Pohjoismaissa satunnaistettuja kokeita tehdään käytännössä kuitenkin erittäin harvoin.

Kriminologiaan liittyviä kotimaisia poikkeuksia ovat koulukiusaamista vähentävä KiVa Koulu -hanke, ja Andre Souranderin tutkimusryhmän pienten lasten vanhemmille suunnattu vanhempainvalmennusohjelma. Näiden hankkeiden vaikutuksia on arvioitu satunnaistettujen kokeiden avulla.

Miksi satunnaistettuja kokeita ei Suomessa juuri tehdä?

Syitä on monia. Andersen ja Hyatt nostivat esiin tärkeän näkökohdan: ongelma on usein se, että tuloksia halutaan nopeasti, ja kustannussyistä koe- sekä verrokkiryhmien seurantaa ei voida jatkaa kovin pitkään.

Rekisteriaineistojen järkevämpi hyödyntäminen olisi kuitenkin hyvä ratkaisu ongelmaan. Kun alkuperäiseen koeasetelmaan on käytetty paljon resursseja, hankkeen vaikutuksia olisi myös hyvä tutkia uudestaan viiden tai kymmenen vuoden päästä.

Mikäli tutkimukseen osallistuvilta henkilöiltä pyydetään alussa tarvittavat luvat, seurantatutkimuksen voi järjestää puhtaasti rekisterien pohjalta ilman, että henkilöltä kysytään uudestaan lupaa. Näin voitaisiin analysoida rikollisuuden lisäksi muita vastemuuttujia, esimerkiksi työssäkäyntiä, mielenterveysongelmia, väkivallan uhriksi joutumista tai muita kiinnostavia asioita, joihin arvioitava interventio voisi potentiaalisesti vaikuttaa.

Miten turvallisuusalalla voitaisiin hyödyntää rekisteritutkimusta?

Suurin osa edellä mainituista tutkimuksista liittyy julkisen sektorin ja erityisesti rikosseuraamusjärjestelmän toimien vaikuttavuuden arviointiin. Satunnaistettuja koeasetelmia ja rekisteritietoja voisi kuitenkin hyödyntää myös turvallisuusalan toimenpiteiden rikollisuusvaikutusten arvioinnissa.

Monessa tapauksessa yksityisellä turvallisuusalalla arviointi olisi helpompaa kuin esimerkiksi rikosseuraamusalalla, koska yksityisen turvallisuusalan toimenpiteen vaikutusten arvioinnin voi monesti tehdä aluetasolla. Satunnaistamisen kohteena voisivat olla esimerkiksi saman toimeksiantajan eri toimipisteet.

Yliopiston tai vaikkapa tutkimuslaitoksen kanssa yhteistyössä tehtävään hankkeeseen olisi mahdollista myös saada aluetasoiset rekisteritietojen linkkaukset. Lopputuloksena saataisiin luotettava arvio turvallisuustoimenpiteiden vaikutuksesta, ja työtä olisi helppo jatkaa kustannus-hyötyanalyysilla.

Mitä pitäisi huomioida työturvallisuusrikostapauksessa?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä pitäisi huomioida työturvallisuusrikostapauksessa?

Työturvallisuuteen vaikuttava keskeinen lainsäädäntö on uudistettu 2000-luvun aikana. Työturvallisuuslain tavoitteena on kielto- ja käskynormien sijaan antaa työpaikoille vastuuta työturvallisuuden toteuttamiseksi. Viranomaisvalvonta ja yksityiskohtainen sääntely ovat siten pienemmässä roolissa.

Tämän myötä lain katsotaan rakentuvan turvallisuusjohtamisen ajatukselle. Konkreettisesti muutos näkyy työturvallisuuden hallinnan aikaisempaa selkeämpänä kytkemisenä työnantajan velvollisuudeksi, jatkuvan työympäristön ja työolosuhteiden arvioinnin sekä kehittämisen korostumisena.

Turvallisuusjohtamisen organisoinnin osalta olennaista on toimintajärjestelmien, vastuiden ja velvollisuuksien määrittäminen sekä riittävien resurssien varaaminen tavoitteiden toteuttamiseksi. Organisaatioiden on tärkeää huomioida työturvallisuusvastuiden kohdentuminen, koska entistä enemmän käytetään muun muassa alihankkijoita ja toimitaan yhteisillä työpaikoilla.

Työturvallisuusrikosasioista saa lukea valitettavasti kuukausittain uutisista, kuinka työtapaturman sattuessa työnantajan edustajille on tuomittu sakkorangaistukset ja työnantajalle yhteisösakkoa. Rikosoikeudellisilla seuraamuksilla voi ollakin merkittäviä vaikutuksia organisaation liiketoiminnalle ja maineelle. Tässä blogissa käsitellään työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistöä ja rikosprosessia.

Työturvallisuusrikoksesta

Työturvallisuusrikoksesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä. Säännöksen perusteena on työturvallisuusmääräysten rikkomisen luonne yhteisörikollisuuden muotona. Vaadittava turvallisuustaso saavutetaan monesti vasta työnantajaorganisaation eri tasoilla vaikuttavien vastuuhenkilöiden yhteistoiminnan tuloksena. Esimerkiksi ilman riittävää ja pätevää esimieskuntaa ei tarpeellisen työnopastuksen kaltainen turvallisuusvelvoite voi useinkaan tulla täytetyksi.

Turvallisuustason säilymistä on organisaatioissa myös erikseen valvottava. Työturvallisuuteen liittyvien säännösten rikkominen aiheuttaa yleensä vaaratilanteita, joten tulee huo­mioida siihen liittyvä velvollisuus ottaa huomioon toiminnan etäiset ja välillisetkin seuraukset.

Työturvallisuusrikoksen rangaistavuus edellyttää, että työnantaja tai tämän edustaja on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan. Puutteellisuudella tai epäkohdalla tarkoitetaan työturvallisuusmääräysten vastaisia seikkoja yleensä. Epäkohdan rangaistavana aiheuttamistapana on vastuuhenkilön työturvallisuusmääräysten noudattamisen valvomisen laiminlyönti alaisessaan työssä. Valvontavelvollisuus tarkoittaa kahta asiaa.

Ensinnäkin esimiehen on valvottava, että työntekijät täyttävät heille kuuluvat turvallisuustehtävät. Toiseksi esimiehen on asemansa edellyttämällä tavalla valvottava, että hänen alaisuudessaan olevat esimiehet noudattavat heille määrättyjä turvallisuusvelvoitteita ja esimerkiksi täyttävät oman valvontavelvollisuutensa.

Valvontavelvollisuuksien laiminlyönnistä ei itsessään seuraa rangaistus, vaan edellytyksenä on, että laiminlyönti on johtanut turvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan syntyyn. Laiminlyönnin rangaistavuuden edellytyksenä on se, että valvontavelvollisella on ollut edellytykset ja käytännön mahdollisuudet suoriutua valvontatehtävästä. Valvonnan kattavuudelle ei myöskään voida asettaa kohtuuttomia vaatimuksia.

Työnantaja tai tämän edustaja tuomitaan työturvallisuusrikoksesta myös, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa turvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä. Tässäkään tilanteessa ei kerrotuista työsuojelun edellytyksistä huolehtimisen laiminlyönti ole sinänsä rangaistavaa. Jotta laiminlyönti olisi rangaistavaa, tulee sen seurauksena olla turvallisuusmääräysten mukaisten olojen rikkoutuminen tai saavuttamatta jääminen. Vastuuhenkilöiden tulisikin toiminnan laadun mukaisesti ennakoida ja seurata tekemiensä ratkaisujen vaikutuksia työn turvallisuuteen.

Säännöksessä mainituilla työsuojelun taloudellisilla edellytyksillä tarkoitetaan sellaisia aineellisia voimavaroja, jotka ovat tarpeen työturvallisuusmääräysten noudattamiseksi. Esimerkiksi määrärahaa tai investointia tarkoittavan perustellun esityksen hylkääminen voidaan katsoa kyseisen säännöksen rikkomiseksi.

Toiminnan järjestämistä koskevilla työsuojelun edellytyksillä tarkoitetaan organisatorisia ehtoja, jotka on täytettävä työn turvallisuuden takaamiseksi. Säännöksen rikkomisena voidaan pitää muun muassa sitä, ettei työntekijöiden tai työnjohdon lukumäärää, valintaa ja opastusta ole järjestetty työn vaarallisuuden edellyttämällä tavalla.

Rangaistavaa on myös muunlaisten työsuojelun edellytysten laiminlyönti. Säännös ei estä mahdollisuutta siirtää vastuuta työturvallisuusasioista organisaation ylemmiltä tasoilta alemmille. Vastuusta voi tällöin vapautua, jos tehtäviä siirretään vain sellaisille henkilöille, joilla on riittävät taidot ja tarpeelliset toimivaltuudet tehtävien tehokkaaseen hoitamiseen.

Vastuun syntyminen ei edellytä työtapaturman sattumista. Vastuu syntyy jo säännösten vastaisesta tilanteesta. Vastuu toteutuu käytännössä kuitenkin yleensä vasta tilanteissa, joissa on sattunut työtapaturma. Työturvallisuusrikoksen ohella voidaan tällöin mahdollisesti tuomita rangaistus myös vamman- tai kuolemantuottamuksesta.

Vastuun kohdentumisesta

Työturvallisuusrikoksen vastuun kohdentumisesta on säädetty rikoslain 47 luvun 7 §:ssä. Säännöksen mukaan rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.

Vastuun kohdentumisen pääperusteena on se, että työnantaja tai tämän edustaja on rikostunnusmerkistön mukaisella menettelyllä rikkonut juuri hänelle kuuluvia velvollisuuksia. Esimiesten velvollisuudet on määritelty esimerkiksi työsopimuksissa tai niitä täydentävissä toimenkuvauksissa, julkisyhteisöjen ohje- tai johtosäännöissä taikka vakiintuneessa käytännössä.

Rangaistusvastuu ei sulkeudu pois sillä perusteella, ettei kysymyksessä olevien tehtävien hoitamista ole annettu kenenkään velvollisuudeksi. Toimenkuvauksien epäselvyys ja puutteellisuus on luettava sellaisten esimiesten syyksi, joille tehtäväjaon vahvistaminen työnantajan organisaatiossa kuuluu.

Myös työnantajan edustaja voi olla vastuussa työturvallisuusrikoksesta. Näin on esimerkiksi yhteisömuotoisten työnantajien kohdalla. Myös monissa muissa tapauksissa toimivaltuuksia ja velvollisuuksia on delegoitu eteenpäin, jolloin myös vastuu saattaa siirtyä delegoinnin mukana. Työnantajan edustajana toimivalla työtä johtavalla ja valvovalla henkilöllä tarkoitetaan esimiestehtävissä toimivaa henkilöä millä organisaation tasolla tahansa ylimmästä johdosta työnjohtotasoon.

Vastuun syntyminen ei edellytä, että työnantajan edustaja tuntee tarkasti turvallisuusmääräykset. Se, joka ryhtyy esimieheksi, on velvollinen ottamaan selvää määräyksistä ja turvallisuusriskeistä. Vastuuhenkilöiden tulee myös ennakoida ja seurata työn turvallisuutta. Työpaikalla tehty työsuojelutarkastuskaan ei vapauta vastuusta siltä osin kuin huomautuksia ei ole tehty.

Velvollisuuksien sisältöä täsmentävinä määreinä säännöksessä mainitaan asianomaisten tehtävien ja toimivaltuuksien laatu ja laajuus. Laadulla viitataan työtehtävien sisältöön ja esimerkiksi siihen, toimiiko asianomainen suoritusportaan työntekijöiden lähimpänä esimiehenä vai organisaation keski- tai ylimmässä johdossa. Laajuus liittyy esimiehen asemaan joko alijohdossa tai ylemmässä johdossa. Sillä viitataan esimerkiksi siihen, minkälaiset euromääräiset tai muulla tavoin määritellyt rajat esimiehen päätösvallan käytölle on asetettu.

Vastuuta kohdennettaessa on otettava huomioon myös esimiehen osuus lainvastaisen tilan syntyyn tai jatkumiseen. Esimerkiksi työnjohtajan tietoisuus työsuojeluepäkohdasta aiheuttaa hänelle toimintavelvollisuuden. Hänen tulee vähintäänkin ilmoittaa asiasta omille esimiehilleen. Vaikka lainvastaisen tilan syntyminen johtuisi jonkun esimiehen laiminlyönnistä, muutkin esimiehet ovat velvollisia toimimaan tilanteen jatkumisen estämiseksi. Heidän tulee käyttää omien toimivaltuuksiensa mukaisia keinoja lainvastaisen tilan vaikutusten rajoittamiseen. Työnantajaan ovat verrattavissa myös muut työn teettäjät ja toiminnan järjestäjät, joiden alaisessa työssä sovelletaan työturvallisuuslakia, siitä huolimatta, että he eivät ole työtä suorittavan henkilön työnantajia.

Vastuun kohdentumisperusteiden soveltaminen ei merkitse sitä, että vain yksi henkilö voidaan katsoa rikokseen syylliseksi. Esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja oikeuskäsittelyssä on löydettävä kaikki ne, jotka ovat rangaistavalla tavalla vaikuttaneet lainvastaisen tilan syntyyn tai jatkumiseen.

Oikeushenkilön rangaistusvastuusta

Työturvallisuusrikoksia koskevassa rikoslain 47 luvun 9 §:ssä on säädetty oikeushenkilön rangaistusvastuusta. Säännöksen mukaan työturvallisuusrikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta on säädetty. Rikoslain 9 luvun 1 §:n mukaan yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on virallisen syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on rikoslaissa säädetty rikoksen seuraamukseksi.

Rikoslain 9 luvun 2 §:ssä säädetään rangaistusvastuun edellytyksistä. Säännöksen mukaan oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Yhteisösakkoon tuomitaan, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen.

Rikoslain 9 luvun 3 §:n mukaan rikos katsotaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi, jos sen tekijä on toiminut oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja hän kuuluu oikeushenkilön johtoon tai on virka- tai työsuhteessa oikeushenkilöön taikka on toiminut oikeushenkilön edustajalta saamansa toimeksiannon perusteella. Oikeushenkilöllä ei ole oikeutta saada rikoksentekijältä korvausta maksamastaan yhteisösakosta, ellei korvausvelvollisuus perustu yhteisöistä tai säätiöistä annettuihin säädöksiin.

Työturvallisuusrikosasioiden rikosprosessista

Työnantajan on olennaista ymmärtää rikosprosessiin liittyvät erityiskysymykset oikeusturvan varmistamiseksi, koska työturvallisuusrikosasioissa on usein havaittavissa, että ne ovat edenneet puutteellisesti tutkittuna oikeudenkäyntiin. Yleensä puutteet liittyvät vääriin johtopäätöksiin esimerkiksi vastuutahosta, työpaikan olosuhteista, asiaan liittyvästä koneesta tai laitteesta.

Työtapaturmatapauksien poliisikuulusteluissa asianomistajat usein korostavat työnantajan puutteita ja samalla vähättelevät oman huolimattomuutensa syytä tapaturmalle. Asianomistajat saattavat luulla, että oman huolimattomuutensa esille tuominen voi vaikeuttaa muun muassa korvausten saamista. Lisäksi erilaiset käsitteet tuottavat ongelmia niin asianomistajille kuin kuulustelijoille, jonka myötä asianomistajat voivat ilmaista asioita virheellisesti.

Rikosprosessin esitutkinta- ja syyteharkintavaiheessa on työsuojeluviranomaisen ilmoituksella ja lausunnolla hyvin korostunut merkitys. Työsuojeluviranomainen tekee yleensä työtapaturman satuttua työsuojelutarkastuksen ja tekee siitä ilmoituksen poliisille. Ilmoituksessa otetaan kantaa muun muassa tapauksen yksityiskohtiin ja sovellettaviin säännöksiin, vastuun kohdentamiseen sekä asianosaisiin. Poliisin tutkinta etenee useasti työsuojeluviranomaisen ilmoituksen mukaisesti. Työsuojeluviranomainen antaa lisäksi lausunnon ennen syyteharkinnan päättämistä.

Työsuojeluviranomaisen korostunut merkitys rikosprosessin alussa ei huomioi riittävästi työnantajan edustajien oikeusturvaa, koska vaarana on, että jo esitutkintavaiheessa on epätasapaino epäiltyjen vahingoksi. Esitutkinnassa tulisi ottaa huomioon myös työnantajan edustajien syyttömyyttä tukevia tosiseikkoja, kuten kuinka työtä tehdään käytännössä sekä toimialan yleisiä käytäntöjä. Lisäksi jo esitutkintavaiheessa tulisi kuulla eri asiantuntijoita, jotka voisivat kertoa syyteharkinnan kannalta keskeisiä tapaukseen liittyviä tosiseikkoja esimerkiksi työympäristön olosuhteista, koneen tai laitteen teknisistä yksityiskohdista.

Oikeuskäytännössä onkin useita tapauksia, joissa puutteellinen esitutkinta on tullut esille vasta tuomioistuinkäsittelyssä, kun tutkinnassa ei ole otettu huomioon mahdollisia eri vastuutahoja. Tapaukset ovat epäiltyjen kannalta ongelmallisia, jos syyttäjä on nostanut syytteen, niin harvoin sitä enää peruutetaan. Lisäksi työsuojeluviranomainen yleensä pysyy näkökannassaan.

Osassa tapauksista oikeita vastuutahoja on saatettu jopa kuulla oikeudenkäynneissä todistajana. Tällaisissa tapauksissa syytetty on saanut vasta hovioikeudelta tai korkeimmalta oikeudelta vapauttavan päätöksen, kun puolestaan oikea vastuutaho selviää ilman rangaistusta, koska työturvallisuusrikosta koskeva syyteoikeus on jo tässä vaiheessa usein vanhentunut.

Lopuksi

Organisaatioissa tulisi tehdä systemaattista riskienhallintaa. Hyvä turvallisuuskulttuuri luo turvalliset työtehtävien hoitamisen edellytykset ja mahdollistaa työtehtävissä tarpeellisten toimenpiteiden suorittamisen. Turvallisuuskulttuurissa on kyse merkityksistä ja käytännöistä, joilla varaudutaan riskeihin ja epätoivottuihin tilanteisiin sekä johdon hyväksymästä turvallisuustasosta.

Työnantaja on päävelvollinen huolehtimaan turvallisuudesta, mutta myös työntekijöillä on vastuunsa. Turvallisuustyössä tulisikin hyödyntää koko henkilöstöä, koska turvallisuuskulttuuri on osa organisaatiokulttuuria. Turvallisuuskulttuuri on siis organisaation tapa toimia turvallisuuden suhteen, ja se vaikuttaa turvallisuusjohtamiseen.

Turvallisuustoiminta tulee dokumentoida järjestelmällisesti niin, että tehdyt toimenpiteet ja velvollisuudet voidaan todentaa dokumentaation pohjalta. Dokumentaa­tion avulla voidaan myös ohjata koko organisaation toimintaa poikkeustilanteissa valmiiksi suunniteltujen toimintamallien avulla. Dokumentointi on erityisen tärkeää oikeusturvakysymysten takia, koska esimerkiksi juuri työtapaturman sattuessa tarvitaan näyttöä turvallisuusjärjestelyiden hallinnasta ja toteutuksesta.

Rikosprosessin näkökulmasta olisi suositeltavaa jo esitutkintavaiheessa hyödyntää työturvallisuusrikosasioihin perehtynyttä lakimiestä, jotta epäiltyjen oikeusturva voitaisiin varmistaa paremmin jo rikosprosessin alkuvaiheessa.

Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden näkemyksiä alan lakiuudistuksesta

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden näkemyksiä alan lakiuudistuksesta

Lainvalmistelun ja erityisesti vaikutusten arviointien laadusta on keskusteltu julkisuudessa. Lain vaikutusten niin etukäteinen arviointi kuin jälkikäteinen seuranta on perinteisesti ollut vähäistä Suomessa.

Puutteelliset lain vaikutusten arvioinnit ja lain toimeenpanon vaatimien resurssien arvioinnit johtavat sääntelyhäiriöiden lisääntymiseen ja lisäävät yhteiskunnan kustannuksia. Lainsäädäntöä joudutaan tämän takia vähän väliä uudistamaan, kuten yksityisellä turvallisuusalalla on käynyt 2000-luvulla. Viimeisimpänä yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki (1085/2015) tuli voimaan 1.1.2017. Yksityisen turvallisuusalan osalta kyse on merkittävästä lakiuudistuksesta, jolla on ollut vaikutusta sekä alan toimijoihin että toimeksiantajiin.

Tämän takia toteutimme alan toimijoille kyselytutkimuksen alkuvuoden aikana, jossa tutkittiin yhtenä osana lakiuudistuksen jälkikäteisiä vaikutuksia. Kyselytutkimuksen aineisto ja menetelmät on esitetty tarkemmin toukokuun blogissa, jossa käsittelin keskeisiä tuloksia väkivaltakokemuksien osalta. Blogissa esiteltävät tutkimustulokset tullaan julkaisemaan tarkemmin tieteellisessä artikkelissa tulevan vuoden aikana.

Lainsäädännön selkeyttäminen

Lakiuudistuksen pääasiallisena tavoitteena oli yksityistä turvallisuusalaa koskevan lainsäädännön selkeyttäminen muun muassa keskittämällä yksityistä turvallisuusalaa koskeva lainsäädäntö pääsääntöisesti yhteen lakiin. Vastaajat kokivat lainsäädännön selkeyttämisen erittäin tärkeäksi asiaksi.

He eivät kuitenkaan pitäneet uudistettua lainsäädäntöä täysin selkeänä, koska he toivat esille useita kehittämistarpeita. Lisäksi he kokivat lainsäädännön olevan monilta osin vielä epäselvä. Sääntely koettiin myös vaikeaksi tulkita.

Elinkeinoluvan laajentuminen

Lakiuudistuksen myötä aiemmasta vartioimisliikeluvasta luovuttiin ja tilalle tuli turvallisuusalan elinkeinolupa, jonka piiriin kuuluu myös järjestyksenvalvontatoiminta, joka tuli pääosin luvanvaraiseksi.

Tutkimustuloksista ilmenee, että suuri osa vastaajista piti elinkeinoluvan laajentamista hyvänä ja tärkeänä asiana muun muassa alan valvonnan kannalta. Elinkeinoluvan poikkeukset ja omavalvonta aiheuttavat kuitenkin alalla sekavuutta.

Hyväksymistä edellyttävä turvasuojaustoiminta tuli lakiuudistuksen myötä myös elinkeinoluvan alaisuuteen. Kameravalvontajärjestelmät jätettiin sääntelyn ulkopuolelle. Vastaajat kokivat turvasuojausta koskevassa sääntelyssä olevan kehittämistarpeita. Kameravalvonta ja turvallisuusjärjestelmien suunnittelu tulisi ottaa elinkeinoluvan piiriin. Turvasuojausta koskeva sääntely koettiin epäselväksi ja käytännössä toimimattomaksi.

Toimivaltuudet

Vastaajat pitivät toimivaltuuksiin tehtyjä muutoksia selvästi tärkeimpänä ja onnistuneimpana uudistuksena.Vastaajat olivat tyytyväisiä nimenomaan toimivaltuuksien lisäämiseen, selkeyttämiseen ja järjestyksenvalvojan sekä vartijan toimivaltuuksien yhdenmukaistamiseen.

Toimivaltuuksiin liittyen myös voimankäyttövälineisiin liittyviä uudistuksia pidettiin tärkeänä. Vastaajat kokivat, että toimivaltuuksissa on kuitenkin myös jatkossa kehitettävää.Erityisesti esille nousi sairaaloissa työskentelevien vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien puutteet.

Toimivaltuuksien yhteydessä voidaan myös todeta, että vastaajat toivoivatalan toimijoiden rikosoikeudellisen vastuun ja suojan saattamista samalle tasolle kuin virkamiehillä. Tärkeänä kehittämiskohteena pidettiin lisäksi voimankäyttövälineisiin ja työturvallisuuteen liittyviä asioita.

Koulutukset

Lakiuudistuksen yhteydessä vartijan ja järjestyksenvalvojan koulutukseen tehtiin myös uudistuksia. Vastaajat nostivatkin esille koulutukseen liittyvien muutosten tärkeyden. Erityisesti koulutuksen lisäämistä ja kehittämistä pidettiin tärkeänä.

Toimivaltuuksiin ja koulutukseen tehtyjen uudistusten myötä lainsäätäjä velvoitti turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan laatimaan sekä yleiset että tarvittaessa kohdekohtaiset toimintaohjeet vartioimis- ja järjestyksenvalvojatehtäviin.

Vastaajien mielestä työnantajat eivät ole kuitenkaan antaneet työntekijöille tarpeeksi koulutusta lakiuudistukseen liittyen tai uudistaneet kohdeohjeita. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että johdon/yrittäjien mielipiteet kyseisistä asioista erosivat jonkin verran muiden toimenkuvien omaavien henkilöiden vastauksista.

Yhteenvetoa ja jatkotutkimusta

Kotimaisissa lainvalmisteluohjeissa tunnistetaan lainsäädännön jälkikäteisen vaikutusten arviointien tärkeys, mutta seuranta ei ole kuitenkaan velvoittavaa. Jälkikäteisen arvioinnin tavoitteena on selvittää millaisia vaikutuksia säädöksillä on ollut ja vastaavatko ne asetettuja tavoitteita. Seurannan avulla pystytään tuottamaan tietoa siitä, mitä muutostarpeita lainsäädännössä mahdollisesti on.

Kyselytutkimus osoittaa, että alan toimijoiden näkökulmasta lakiuudistuksen tavoitteet eivät ole täysin onnistuneet. Alan toimijat toivatkin esille useita kehittämistarpeita. Tulevaisuudessa tulisi myös tutkia sekä toimeksiantajien näkemyksiä että valvontaviranomaisen näkemyksiä lakiuudistuksen vaikutuksista, jotta voidaan selvittää mahdollisia sääntelyhäiriöiden olemassaoloa monipuolisemmin.

Jos lainsäädäntö ja sen täytäntöönpano ei ole kaikilta osin optimaalinen, kuten tutkimus osoitti, niin sen korjaamiseksi voidaan tarvittaessa käynnistää lainvalmisteluprosessi ja ohjeistaa sääntelyn kohdetahoja lainsäädännön soveltamisesta sekä vaatimuksista.

Ylipäätään lainvalmistelun tasoa koskevan yleisen keskustelun lisäksi tarvitaan konkreettista tutkimusta sääntelyn onnistumisista ja epäonnistumisista. Muuten on vaarana, että keskustelu sääntelyn toimivuudesta keskittyy anekdootteihin ja yksittäistapauksiin jäsentyneen kokonaiskuvan sijasta. Lainsäädännön jälkikäteisarviontia toteuttavaa empiiristä oikeustutkimusta tehdään Suomessa tarpeeseen nähden liian vähän ja alan osaajia on hyvin rajallinen joukko.

Mikä selittää rikollisuuden laskua länsimaissa?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Mikä selittää rikollisuuden laskua länsimaissa?

Rikosuutisointia seuraamalla päätyy helposti mielikuvaan, että rikollisuus lisääntyy. Tosiasiassa monet rikoslajit ovat monissa länsimaissa laskeneet viimeiset parikymmentä vuotta. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Mikko Aaltosen kanssa sitä, mikä selittää rikollisuuden laskua länsimaissa.

Rikollisuuden laskutrendi

Suomessa poliisin tietoon tulleiden rikosten lukumäärä suhteutettuna asukaslukuun on laskenut vuoden 1990 huippuvuoden noin tuhannesta rikoksesta 10 000 asukasta kohden vuoden 2014 alle 800 rikokseen 10 000 asukasta kohden. Erityisesti henkirikokset ja varkaudet ovat vähentyneet selvästi.

Havainnot Suomen rikostilanteen laskutrendistä ovat samankaltaisia lähes kaikissa länsimaissa. Kun 1960–1980-luvuilla väkivalta ja omaisuurikokset vielä kasvoivat, niin 1990-luvulle tultaessa ne kääntyivät laskuun.

Ensimmäisenä ilmiöön havahtuivat yhdysvaltalaiset tutkijat. He olivat erityisen kiinnostuneita New Yorkissa tapahtuneesta voimakkaasta rikollisuuden laskusta. Myöhemmin kansainvälinen tutkijayhteisö tuli lopputulokseen, että samankaltainen rikollisuuden laskeva trendi esiintyi suuressa osassa Länsi- ja Pohjois-Eurooppaa sekä Australiassa. Tutkijat päättelivät, että ilmiön taustalla voisi olla kaikissa maissa samankaltaiset rikollisuuden laskuun vaikuttavat mekanismit.

Ilmiön selittäminen onkin noussut viime vuosina yhdeksi merkittävimmistä haasteista kriminologian tutkimuksen kansainvälisellä kentällä. Yksimielisyyttä ei kuitenkaan ole siitä, mikä on todella aiheuttanut rikollisuuden laskun.

Tutkijoilla kilpailevia näkökantoja

Chicagon yliopiston julkaiseman arvostetun Crime & Justice: Review of Research -kirjasarjan yksi numero on omistettu rikollisuuden laskun syitä etsiville tutkimuksille. Kirjan artikkeleissa useat tutkijat pääsevät esittelemään keskenään kilpailevia näkökantoja.

Tutkijat etsivät tyypillisesti syitä kontrollipolitiikan osa-alueista, kuten ankarammista rangaistuksista ja poliisin toiminnan tehostumisesta. Osa tutkijoista etsii syitä yhteiskunnan olosuhteista, kuten talouden suhdanteista, tulonjaosta ja väestörakenteen muutoksista.

Turvallisuushypoteesi

Englantilainen professori Graham Farrell tutkimusryhmineen on valtavirrasta poiketen korostanut yksityisen turvallisuusalan kasvun merkitystä ja turvallisuusteknologian kehitystä. Farrell, Tilley ja Tseloni käsittelevät artikkelissaan turvallisuushypoteesiksi (security hypothesis) nimettyä teoriaa ja siitä kumpuavaa selitystä sekä selitysten suhdetta muihin vallitseviin selitysmalleihin.

Turvallisuushypoteesia kannattavat tutkijat osoittavat kiistattomasti, että turvallisuusteknologia vaikuttaa muun muassa autovarkauksien ja autoista varastamisen vähenemiseen. Tilastot osoittavat, että tilaisuus tekee varkaan -tyyppiset autovarkaudet lähtivät 1990-luvun alussa nopeasti laskuun sen jälkeen, kun Isossa-Britanniassa ja Australiassa ajonestolaitteet yleistyivät.

Tilastot kuitenkin myös osoittavat, että ammattimaisemmin tehtyjen autovarkauksien väheneminen on ollut hitaampaa. Tästä voisi tehdä johtopäätöksen, että kehittyneempi turvallisuusteknologia on estänyt nimenomaan nuorten ja vähemmän taitavien varkaiden toimintaa.

Omaisuusrikoksilla ja väkivallalla kytkös

Vaikka asiaa ei ole yhtä tarkasti tutkittu Suomessa, Rikollisuustilannekatsauksessa julkaistut tiedot viittaavat kehityksen olleen samankaltaista täälläkin. Johtopäätösten vetämistä kuitenkin vaikeuttaa lainsäädännön ja rikosnimikkeiden muutokset, mutta kiistatonta on, että autovarkaudet ovat laskeneet Suomessakin koko 2000-luvun.

Turvallisuushypoteesia kannattavien tutkijoiden mukaan erityisen selvästi turvallisuusteknologian merkitys on näkynyt myös asuntomurtojen ja myymälävarkauksien vähenemisenä.

Farrell ja kumppanit myöntävät silti, että väkivaltarikollisuuden laskua turvallisuusteknologia ei yksiselitteisesti selitä. Tutkimusryhmä nostaakin esiin mahdollisuuden, että omaisuusrikosten väheneminen olisi epäsuorasti vähentänyt myös väkivaltaa.

Uskottava teoria, näyttö puuttuu

Rikosuratutkimuksesta nousee esiin kiinnostavia havaintoja. Jos rikosuransa alussa olevat nuoret ovat tehneet vakavia omaisuusrikoksia, kuten autovarkauksia ja ryöstöjä, he päätyvät usein ”kroonisiksi rikollisiksi”. Vanhemmalla iällä heillä on myös isompi riski päätyä pitkälle väkivaltarikosten uralle.

Havainnoista voisi vetää johtopäätöksen: jos vakavat omaisuusrikokset onnistuttaisiin ennaltaehkäisemään nuoruuden kriittisinä vuosina, se vähentäisi väkivaltakäyttäytymisen ja pitkien rikosurien syntymistä. Ajatus on teoreettisesti uskottava, mutta näyttöä sen paikkansapitävyydestä ei vielä ole.

Eri näkemyksillä on ansionsa

Turvallisuushypoteesi on yksi monesta kilpailevasta selityksestä rikollisuuden laskulle länsimaissa. Eräiltä osin hypoteesi on niin vakuuttava, että sen selitysvoima säilynee jatkossakin ainakin omaisuusrikosten vähenemisen keskeisenä tulkintana. Muillakin malleilla on ansionsa.

Ilmiötä käsittelevistä kirjoista voimme suositella joululukemiseksi ainakin Franklin Zimringin New Yorkiin keskittyvää teosta The City that Became Safe ja Steven Pinkerin pitkällä aikavälillä tapahtunutta väkivallan muutosta luotaavaa kirjaa Better Angels of Our Nature.

Kuinka yksityistä turvallisuusalaa valvotaan?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuinka yksityistä turvallisuusalaa valvotaan?

Hiekka tiimalasissa on valumassa loppuun, kun yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain elinkeinolupaa koskeva kahden vuoden siirtymäaika on päättymässä kuluvan vuoden vaihteeseen. Elinkeinolupien laajenemisen myötä on herännyt keskustelua, että kuinka yksityisen turvallisuusalan valvonta toimii. Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa alan valvontaa ja sen sääntelyä.

Erityissäännelty toimiala

Ensinnäkin täytyy korostaa, että yksityinen turvallisuusala on Suomessa erityissäännelty toimiala. Toiminnan on oltava yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain ja muun voimassa olevan lainsäädännön mukaista.

On syytä huomata, että yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa säädetään nimenomaisesti turvallisuuteen liittyvien tehtävien suorittamisesta. Niin sanottujen oheistehtävien suorittamiseen yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukainen valvontavastuu ei ulotu; niihin sovelletaan mahdollisesti muuta voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Valvonnan jaottelusta

Yksityisen turvallisuusalan valvontaa voidaan jaotella esimerkiksi valvonnan suorittajan, valvonnan kohteen ja valvonnan ajoituksen perusteella. Tämä viitekehys voidaan nähdä myös yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännösten taustalla. Jaottelu voidaan havaita säännösten asiasisällön lisäksi lain rakenteesta. Viitekehystä ei tosin mainita lain esitöissä.

Tarkasteltaessa yksityisten turvallisuuspalveluiden valvontaa valvonnan suorittajan perusteella, voidaan tehdä karkea jaottelu viranomaisvalvontaan ja omavalvontaan. Valvonnan kohteita ja samalla omavalvonnan suorittajia ovat: työntekijän asemassa usein olevat vartijat ja järjestyksenvalvojat sekä turvasuojaajat, työnantajan asemassa olevat turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijat, varauksin turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa esimiesasemassa olevat henkilöt, vastaavat hoitajat ja yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa erityissäännöksin säädellyt kouluttajat. Valvonnan ajoituksen perusteella valvonta voidaan puolestaan jaotella ennakolliseen, ajantasaiseen ja jälkikäteiseen valvontaan.

Omavalvonnasta

Omavalvonta on järjestetty yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa kolmeen erilaiseen tehtäväkokonaisuuteen tai valvonnan tasoon:

  1. Elinkeinoluvan haltijalle (työnantaja) on säädetty vastuita.
  2. Vastaavalle hoitajalle on nimenomaisesti säädetyt tehtävät ja toimivaltuudet.
  3. Vartijat, järjestyksenvalvojat, turvasuojaajat (työntekijät) ja kouluttajat ovat henkilökohtaisessa vastuussa omista toimenpiteistään.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa vähäisemmälle huomiolle ovat jääneet työnjohto-oikeutta käyttävät, elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat toimihenkilöt ja/tai muut esimiesasemassa olevat henkilöt. Heidän vastuuasemansa järjestyy lähinnä yleisten työoikeudellisten säännösten perusteella.

Elinkeinoluvan haltijat ovat vastuussa toiminnan yleisistä edellytyksistä. Toiminnan lainmukaisuudesta yritystasolla ja työnantajan puolelta yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännöksiin liittyen vastaa vastaava hoitaja. Samalla kyse on alan omavalvonnan lakisääteisestä järjestämisestä. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan vastaavan hoitajan keskeinen tehtävä on toimia yhdyshenkilönä valvontaviranomaisille, eli toisin sanoen toimia linkkinä omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan välillä.

Vartijat, järjestyksenvalvojat ja turvasuojaajat ovat vastuussa omista teoistaan. Virheellisesti suoritetut toimenpiteet tai esimerkiksi voimakeinojen käytön liioitteleminen voi johtaa henkilökohtaisten hyväksymisten peruuttamiseen. Kyseessä on ensisijaisesti asiakaspalvelutehtävä. Koska tehtävissä voidaan puuttua muiden ihmisten perusoikeuksiin (toimivaltuudet ja voimainkäyttöoikeus), on vartijoiden ja järjestyksenvalvojien tarkasti hallittava sanojaan ja tekojaan. Usein unohtuva asia on myös se, että esimerkiksi väkivaltainen käyttäytyminen myös vapaa-ajalla voi johtaa työtehtävän edellytyksenä olevien henkilökohtaisten hyväksymisien peruuttamiseen.

Yksityisen turvallisuusalan viranomaisvalvonta

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain viitekehyksessä ennakollista viranomaisvalvontaa on säädetty lähinnä turvallisuusalan elinkeinolupaa ja vastaavaa hoitajaa koskevassa 6 luvussa. Luku sisältää myös keskeisiä ennakollisen, ajantasaisen ja jälkikäteisen valvonnan työvälineitä koskevan sääntelyn.

Näitä välineitä ovat luvanhaltijan velvollisuus ilmoittaa keskeisistä muutoksista (muutosilmoitus), toimeksiantosopimusten tekemistä ja säilyttämistä koskeva velvollisuus, tehtävien suorittamista koskevat säännökset, velvollisuus ylläpitää ajantasaisia henkilöstö- ja työvuorotiedostoja ja toimintaohjeiden antaminen.

Myös omavalvonnassa keskeistä vastaavaa hoitajaa koskeva sääntely on keskitetty kyseiseen lukuun. Sen sijaan henkilökohtaisia hyväksymisiä (vrt. ennakollinen viranomaisvalvonta) koskevat säännökset on sisällytetty eri yksityisten turvallisuuspalvelujen toimialoja koskeviin lukuihin 2–5. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 7 luvussa säännellään ajantasaista ja jälkikäteistä viranomaisvalvontaa.

Yksityisen turvallisuusalan toimijat ovat poliisin erityisessä valvonnassa. Jos omavalvonta pettää, seurauksena voi olla viranomaisvalvontaan liittyvät toimenpiteet. Varsinaista viranomaisvalvontaa koskevat säännökset on koottu yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 6 ja 7 lukuun. Elinkeinoluvat, vastaavaksi hoitajaksi hyväksymiset ja järjestyksenvalvojakouluttajan sekä voimankäyttökouluttajan hyväksymiset myöntää ja tarvittaessa peruuttaa Poliisihallitus.

Vartijoiden, järjestyksenvalvojien ja hyväksymistä edellyttävissä turvasuojaustehtävissä toimivien hyväksynnän tehtäviinsä myöntää ja tarvittaessa peruuttaa poliisilaitos. Menettelyillä pyritään varmistamaan sekä alan yritysten, niiden johtajien, vastaavien hoitajien, osan kouluttajista ja työntekijöiden rehellisyys, luotettavuus ja sopivuus alan tehtäviin. Valvonnasta vastaa pääasiassa se viranomainen, joka myöntää ja tarvittaessa peruuttaa hyväksymisen tai luvan. Poliisilaitoksilla on alueellinen valvontavastuu toimialueellaan, kun Poliisihallituksella on toimivalta koko maassa.

Muu viranomaisvalvonta

On huomattava, että kuten muihinkin toimialoihin Suomessa, kohdistetaan myös yksityisen turvallisuusalan toimijoihin muiden viranomaisten valvontaa. Poliisin toimintaa alan valvojana ja muun muassa vartijoita ja järjestyksenvalvojia silloin, kuin heidän tehtävänsä sisältää julkiseen hallintotehtävään rinnastettavia tehtäviä, valvovat myös eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. Mikäli jompikumpi katsoo lausunnossaan, että alan toimijan toimintatavoissa on huomautettavaa, on toimijan muutettava toimintamalliaan lausunnossa ohjattua vastaavaksi.

Lisäksi Opetushallitus valvoo alan koulutusta. Tietosuojavaltuutettu valvoo henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta ja ihmisten tietosuojaoikeuksien toteutumista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun liittyviä asioita. Työturvallisuusviranomaiset valvovat puolestaan alan työntekijöiden työturvallisuuteen liittyviä asioita.

Alan lupamenettely

Sekä turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijoita että niissä työskenteleviä ihmisiä valvotaan omissa menettelyissään. Turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan viranomaisvalvonnan ensimmäinen vaihe on elinkeinoluvan myöntämiseen liittyvä lupamenettely (ennakollinen valvonta).

Lupamenettelyllä pyritään varmistamaan se, että alalle tulee toimijoiksi ainoastaan luotettavia ja rehellisiä sekä muutoinkin alalle sopivia toimijoita, joilla on lisäksi riittävät taloudelliset edellytykset toimeksiantojen suorittamiselle.

Ennakollinen valvonta on poliisin rajalliset resurssit huomioiden välttämätöntä. Mikäli alalle hyväksyttäisiin toimijoiksi kaikki halukkaat, olisi ajantasaiseen valvontaan kohdennettava merkittävästi nykyistä enemmän resursseja.

Elinkeinoluvan haltijan valvonta

Turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijaa valvotaan (lähes) ajantasaisesti tarkastamalla vuosi-ilmoituksia ja tekemällä toimipaikkojen tarkastuksia sekä muita ad-hoc tarkastuksia

Jälkikäteiseksi valvonnaksi voidaan määritellä elinkeinoluvan peruttaminen väliaikaisesti, määräajaksi tai kokonaan. Silloin jo tapahtuneen jatkuvan virheellisen toiminnan tai ääritapauksessa rikoksen vuoksi elinkeinolupa voidaan Poliisihallituksen toimesta peruuttaa. Jos työnantajan hyväksyminen peruutetaan, vartija, järjestyksenvalvoja tai hyväksymistä edellyttävissä tehtävissä turvasuojaaja eivät voi suorittaa tehtäviään niiden palveluksessa.

Alan toimijoiden valvonta

Henkilöiden, vastaavien hoitajien, vartijoiden, järjestyksenvalvojien, turvasuojaajien ja alan kouluttajien ennakollista valvontaa ovat henkilökohtaiset hyväksymiset, eräänlaiset kirjalliset toimintaluvat, joiden fyysinen tunnus on viranomaisen päätös tai kortti.

Ennakolliseksi, mutta ajantasaiseen valvontaan pyrkiväksi voidaan katsoa hyväksymisten uudistamiset määräajoin, pääsääntöisesti viiden vuoden välein. Menettely varmistaa sen, että poliisi tarkastaa ainakin alan toimijoiden rekisteritiedot hyväksymistä uudistettaessa. Hyväksymisten uudistaminen edellyttää toimijan rehellisyyden ja luotettavuuden sekä alalle soveltuvuuden jatkuvuutta.

Eräänlaiseksi ajantasaiseksi valvontamenettelyksi voidaan katsoa myös korttien kaksoiskappaleiden hakemista koskeva vaatimus silloin, kun toimija on suorittanut korttiin merkittäviä, voimankäyttövälineiden kantamiseen liittyviä koulutuksia.

Vastaava hoitaja on vastuussa siitä, että voimankäyttövälineitä ei anneta sellaisten vartijoiden tai järjestyksenvalvojien kantoon, joilta kertauskoulutukset ovat jääneet suorittamatta. Omavalvonnan valvominen poliisin toimesta voidaan katsoa erääksi ajantasaisen valvonnan muodoksi. Jälkikäteistä valvontaa ovat henkilökohtaisten hyväksymisten peruuttamiset määräajaksi tai kokonaan tai kirjallisten varoitusten antaminen.

Valvontaviranomaisen ohjaus

Valvonnan lisäksi poliisin tulisi antaa ohjausta. Vaikka ohjauksen laatua ei hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa perustella, tulisi Poliisihallituksen antaa alaisensa poliisihallinnon (poliisilaitokset) lisäksi ohjeita esimerkiksi vastauksien tai lausuntojen muodossa yksittäistapauksissa ohjausta pyytäville turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijoille ja muille alan toimijoille sekä kansalaisille.

Silloin, kun asia koskee rikosilmoitusta, tutkintapyyntöä tai kanteluun rinnastettavaa asiaa, Poliisihallitus ohjaa kansalaista kääntymään tilanteesta riippuen joko vastaavan hoitajan tai tapahtumapaikan poliisilaitoksen puoleen.