Blogi

Turvallisuuden megatrendit 2024

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Turvallisuuden megatrendit 2024

Security Industry Association (SIA) järjestää vuosittain Securing New Ground -tapahtuman, jossa teollisuuden johtajat ja talouskumppanit kokoontuvat. Tapahtumassa keskustellaan alan trendeistä ja ideoita jaetaan avoimesti.

Ennen tapahtumaa SIA selvitti kyselyn avulla jäseniltään, mitkä tekijät vaikuttivat heidän liiketoimintapäätöksiinsä ja mitä trendejä he seurasivat. SIA kysyi myös, mitkä aiemmat trendit olivat edelleen merkityksellisiä, mitkä trendit eivät enää olleet niin vaikuttavia ja mitä trendejä SIA:n julkaisemaan vuosittaiseen raporttiin voitaisiin lisätä. Tämän kaiken perusteella SIA muodosti raportin vuoden 2024 turvallisuuden megatrendeistä, joita on tarkasteltu tässä blogissa.

1. Tekoälyn turvallisuus

Tekoälyn turvallisuutta voidaan arvioida kolmen kysymyksen avulla: 1) miten voimme luottaa tekoälyyn, 2) miten varmistetaan tekoälyn eettinen soveltaminen ja 3) miten varmistetaan tekoälyn kyberturvallisuus?

Tekoälyn käytön lisääntymisen myötä kaikenkokoisten organisaatioiden on tarpeellista panostaakattavaan ja ennakoivaan turvallisuuteen, erityisesti kyberturvallisuuteen, jolloin organisaatiot voivat suunnitella, kehittää ja ottaa käyttöön koneoppimismalleja mahdollisimman turvallisesti.

Erilaiset tekoälyn käytön turvallisuuteen liittyvät työkalut ja alustat ovat olennaisia, koska ilman niitä on vain ajan kysymys, milloin organisaatio joutuu tietoturvaloukkauksen kohteeksi.

2. Tekoäly: ei pelkästään kameravalvontaa, vaan visuaalista älyä

Tekoäly on muuttamassa pysyvästi kameravalvontaa. Se on muuttumassa visuaaliseksi älyksi.Kameravalvonnasta on tulossa nopeasti kaikenkattava työkalu turvallisuusalalle. Se on muuttumassa tallentavasta työkalusta joksikin aivan muuksi. Kamerat ovat alustoja useille tunnistimille, kuten ääni-, kemikaali- ja lämpötilatunnistimille.

Tekoäly ja kameroiden tunnistimiin sovellettu analytiikka tekevät kameroista moninkertaisesti arvokkaampia käyttäjille kuin pelkät kamerat ovat. Visuaalisen älyn kyvyt kehittyvät, ja organisaatiot alkavat luoda visuaalisen älyn infrastruktuuria. Turvallisuusalan perushaaste on se, tuleeko se johtamaan tällä kasvualueella, kun kameravalvonnasta tulee visuaalista älyä.

3. Generatiivinen tekoäly

Generatiivinen tekoäly ja laajat kielimallit ovat tulleet maailmalla viime aikoina yhä tunnetummiksi. Nykyään on olemassa lukuisia tekoälysovelluksia, jotka voivat auttaa erilaisissa työtehtävissä, kuten ohjelmoijia koodin kirjoittamisessa.

Näiden teknologioiden kehittyessä ja käyttöönoton laajetessa ne tulevat vaikuttamaan turvallisuusalaan kolmella ensisijaisella alueella: 1) laajoja kielimallisovelluksia tullaan soveltamaan turvallisuusjärjestelmien dataan, 2) generatiivista tekoälyä tullaan käyttämään sisällön tuottamiseen ja 3) generatiivisia tekoälysovelluksia tullaan soveltamaan liiketoiminnan toiminnallisten haasteiden ratkaisemiseen.

4. Tekoälyn sääntely 

Tekoäly tulee muuttamaan voimakkaasti turvallisuusalaa, minkä myötä tulee myös sitä koskevaa sääntelyä, joka luo puitteet tekoälylle. Sääntely lisää luottamusta ja läpinäkyvyyttä tekoälyn käyttöön.

Monet uskovat, että sääntely tulee toisaalta myös nopeuttamaan tekoälyteknologian kehittämistä. Sääntelyn myötä tekoälytulevaisuus tulee edellyttämään enemmän vaatimustenmukaisuuden noudattamista, tietosuojaa ja todennäköisesti vielä enemmän avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä algoritmeihin liittyen. 

5. Enemmän vastinetta turvallisuusinvestoinneille 

Turvallisuusjärjestelmät ja -ratkaisut tulevat tarjoamaan yhä enemmän vastinetta turvallisuusinvestoinneille. Ne tarjoavat liiketoiminta-arvoa ydinturvallisuustarpeen yli. Kun turvallisuusjärjestelmät ja -ratkaisut tuottavat yli perustuoton, tulee näistä ratkaisuista entistä välttämättömämpiä alan toimijoille ja yritysten omistajille.

Välttämättömyys on tulossa hyvin näkyväksi erityisesti kulunvalvontasektorilla. Jos jollakin tämän luettelon trendillä on suuri vaikutus turvallisuusalan toimijaan, se on tämä. Turvallisuusalan toimijoiden on aina tarvinnut osoittaa turvallisuusinvestoinnin kannattavuus sitä hankkivalle taholle, että investointi vähentää kalliita turvallisuuspoikkeamia. Turvallisuus näyttääkin arvonsa, kun mitään ei tapahdu!  

6. SaaS-palvelut muokkaavat liiketoimintamalleja

Kun turvallisuusmarkkinoilla siirrytään voimakkaasti SaaS-palveluihin ja palveluiden toimitusmalleihin, merkitsee tämä laajoja muutoksia integraattoreiden liiketoiminnalle ja myös koko turvallisuusalalle.

Perinteiset paikan päällä toteutettavat laitepohjaiset ratkaisut antavat periksi mallille, jossa turvallisuusratkaisuja myydään tilauksina, jotka on sidottu yritysasiakkaiden liiketoiminnan tulokseen. Turvallisuusalan on navigoitava tässä kehityksessä samalla, kun on myös tuettava vanhoja järjestelmiä.

7. Teknologiajättiläisten vaikutus turvallisuusalaan

Teknologiajättiläisten, kuten Applen, Googlen, Metan, Microsoftin ja Amazonin, markkina-aseman vuoksi niiden on mahdollista vaikuttaa nopeasti kokonaisiin toimialoihin, myös turvallisuusalaan. Pelkästään jo niiden kyky toimittaa massiiviselle asiakaskunnalleen laitteistoa ja pilviratkaisuja (usein uusinta tekoälyä käyttäen) antaa niille valtavan vaikuttamismahdollisuuden. Teknologiajättiläiset pystyvät myös muuttamaan ihmisten odotuksia.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa henkilö voi mennä Home Depotiin, valita laadukkaan älylukon ja tunnin sisällä saada sen asennetuksi, wifiin yhdistetyksi, etäkäytön otettua käyttöön, iPhone tai Android -ohjauksen mahdollistettua, käyttöoikeudet määriteltyä ja rekisteröidä useita käyttäjiä. Teknologiajättiläiset nostavat asiakaskokemuksen rimaa ja tekevät mahdolliseksi palveluiden sekä teknologioiden integraation saumattomuuden.

8. Pilvipalvelut keskittyvät entistä enemmän

Tämä trendi on kuin arvoitus: on pilvinen päivä, mutta taivaalla on vain muutama pilvi. Pilvipalveluiden lujittaminen ja hallitsevien pilvipalveluiden tarjoajien suuremman vaikutusvallan haaliminen ovat yhteydessä teknologiajättiläisten vaikutusta koskevaan trendiin, koska ne hallitsevat pilvimarkkinoita.

Vain muutama yritys hallitsee pilvipalveluita, sillä Amazon Web Services (AWS), Google Cloud ja Microsoft Azure omistavat yhdessä kaksi kolmasosaa markkinoista. Monille turvallisuusalan toimijoille, jotka ajattelevat turvallisuusalan tulevaisuutta, tämä aiheuttaa levottomuutta.

Turvallisuusratkaisut ovat hyvin marginaalinen osa teknologiajättiläisten tulovirtaa pilvipalveluissa. Lisäksi asiakkaat voivat keskittää omat pilvipalvelunsa yhdelle toimijalle, jolloin he haluavat saada kaikki samaan pilveen. Tämä voi aiheuttaa puolestaan haasteita turvallisuusalan toimijoille, jos he ovat keskittäneet omat ratkaisunsa yhteen pilvipalveluun.

 9. Kiinteistömarkkinoiden uudelleenoptimointi 

Viime vuodet ovat olleet haastavia kiinteistömarkkinoille, erityisesti toimistorakennuksille. Etätyön lisääntyminen vähensi toimistorakennusten käyttötarvetta. Samaan aikaan korot nousivat tasaisesti. Moniperheasuntojen vuokrien kasvuvauhti hidastui tai tasaantui, ja kaupallisten toimistotilojen vuokrahinnat putosivat. Tämä on pakottanut vuokranantajat harkitsemaan uudelleen teknologiakustannuksia ja rauhoittamaan kiinteistöteknologiamarkkinoita.

Tämä tulee johtamaan toimistojen muuntamiseen asunnoiksi ja rakennusjärjestelmien yhteenliittämiseen (myös turvallisuuden) toiminnan tehokkuuden lisäämiseksi. Tämä suuntaus voi kuitenkin luoda mahdollisuuksia turvallisuusalalle. Tärkeää olisi pystyä yhdistämään turvallisuustekniset järjestelmät kiinteistöteknisiin järjestelmiin. Asiakkaat haluavat jatkuvasti seurata muun muassa kulunvalvontajärjestelmien tietoa toimitilojen käytöstä ja hyödyntää niitä tehokkaammin.

10. IT:n ja OT:n lähentyminen

Tietotekniikka (IT) ja operatiivinen teknologia (OT) lähentyvät nopeasti toisiaan. Lisäksi OT-järjestelmät integroituvat organisaation tietoympäristöön. Tämä lähentyminen vaatii laajempien ja monimutkaisempien ratkaisuiden luomista, mikä lisää riskejä, mikä puolestaan luo mahdollisuuksia turvallisuusalalle. IT:n ja OT:n lähentyminen luo myös tarpeen standardeille yhteentoimivuuden ja kyberturvallisuuden vuoksi.

 

Kuva: Axis

Marseillen verinen jengisota

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Marseillen verinen jengisota

Suomessa on ollut esillä jengirikollisuus, erityisesti katujengit ja ruotsalaisen jengirikollisuuden leviäminen Suomeen. Olen tutkijavaihdossa Ranskassa ja mukana kansainvälisessä rikosseuraamusalan tutkimushankkeessa. Ranskassa on paljon käyty keskustelua jengirikollisuudesta, kun Marseillessa on ollut käynnissä verinen jengisota.

Tärkeä satamakaupunki

Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, joka sijaitsee Rhônejoen suulla Etelä-Ranskassa Välimeren rannalla. Kaupungin yksi merkittävä nähtävyys on vanha satama, josta kaupunki on saanut alkunsa. Satama on toiminut antiikin ajoista saakka.

Sataman myötä Marseillella on myös ollut merkittävä rooli ja pitkä historia huumekaupassa. Kaupunki on ollut 1930-luvulta lähtien tärkeä keskus French Connection -verkostossa, joka oli vuosikymmeniä maailman suurin heroiinin tuottaja- ja salakuljetusverkosto.

Korsikalaistaustaisten mafiaryhmien johtama French Connection toi unikkokasveista uutetun morfiinin Lähi-idästä ja Aasiasta Marseilleen, jossa sen laboratoriot tekivät siitä heroiinia vietäväksi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

French Connection -verkoston teki tunnetuksi William Friedkinin samanniminen elokuva vuodelta 1971, jonka suomenkielinen nimi on Kovaotteiset miehet. Elokuvan pääosassa esiintyi Gene Hackman. Se oli ensimmäinen parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittaja, joka on kielletty alle 17-vuotiailta Yhdysvalloissa.

Käynnissä oleva jengisota

Marseillen jengirikollisuus on pahentunut 1990-luvulta lähtien. Rikollisuus on painottunut erityisesti huume- ja väkivaltarikollisuuteen. Tällä hetkellä on käynnissä kahden jengin, Yodan ja DZ Mafian, välinen sota, kun he kilpailevat huumemarkkinoista kaupungin pahamaineisilla pohjoisilla alueilla.

Ainakin 45 ihmistä on tapettu kaupungin jengisodassa viime vuoden aikana. Osa uhreista ja tekijöistä on teini-ikäisiä. Lisäksi sivullisia on saanut surmansa jengien yhteenotoissa. Jengiläiset ovat jakaneet iskuja suorana Snapchatissa.

Poliisi on ollut erityisen huolissaan siitä, että aiemmin huumekauppaan liittyvät henkirikokset koskivat alueen laajentamista tai toisen jengin alueen valtaamista. Viime vuosien aikana jengien väliset henkirikokset ovat olleet enemmän terrorin kohdistamista kilpailijoihin.

Poliisi on todennut, että kyseessä on paradigman muutos, kun jengiläiset tappavat nyt jo pelotellakseen. Lisäksi tappajat ovat nyt nuorempia ja vähemmän ammattimaisia kuin aiemmin. Jengeille tappajien värväämisestä on tullutkin arkipäivää, kun he houkuttelevat rahalla teini-ikäisiä tekemään henkirikoksia.

Poliisi iskenyt kovaa, mutta loppua ei näy

Poliisi on lähettänyt erikoisyksikkönsä Marseilleen, jotta väkivalta saataisiin loppumaan. Poliisi on iskenyt kovaa jengien huumekauppapaikkoihin. He ovat pidättäneet yli tuhat henkilöä, takavarikoineet tuhansia aseita ja kymmenien miljoonien eurojen edestä rikollista omaisuutta.

Poliisin strategia on ollut iskeä erityisesti jengien resursseihin ja vaikeuttaa näin toimintaa. Lisäksi he ovat kohdistaneet iskuja rahanpesuverkostoihin. Tämän seurauksena muun muassa Mohamed ”Mimo” Djeha pidätettiin Algeriassa viime vuonna. Hän on ollut vuosia yksi Ranskan johtava huumekauppias.

Poliisin iskuista huolimatta jengisota on jatkunut verisenä, vaikka poliisi on raportoinut lisääntyneistä pidätyksistä ja takavarikoinneista. Ennusteiden mukaan väkivalta tulee jatkumaan ja jopa pahenemaan entisestään tämän vuoden aikana jengien välillä.

Myös muiden väkivaltaa edistävien tekijöiden, kuten sosioekonomisen eriarvoisuuden, näkymät ovat negatiiviset. Niiden kaupunginosien asukkaat, joissa jengit toimivat, ovat äskettäin kertoneet medialle haluttomuudestaan tehdä yhteistyötä poliisin kanssa kostotoimien pelon ja etnisen syrjinnän vuoksi. Näillä alueilla on suuri väestö, joka tuntee itsensä etnisesti ja uskonnollisesti syrjäytyneeksi.

Vieraillessaan Marseillessa viime vuonna presidentti Emmanuel Macron ilmoitti toimenpiteistä koulunkäynnin eriarvoisuutta vastaan. Presidentin mukaan toimenpiteet estäisivät nuorten värväämistä jengeihin. ”Olemme täällä panttivankeja. Pelkäämme mennä ulos yöllä, kaikki haluavat lähteä”, yksi Marseillen asukas kertoi presidentille vierailun aikana.

Muistokirjoitus | Veijo Vironen 1947–2023

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Muistokirjoitus | Veijo Vironen 1947–2023

Pitkän uran turvallisuusalalla tehnyt Veijo Vironen on kuollut Suomen itsenäisyyspäivänä. Tämä blogi on omistettu hänen muistolleen ja se pohjautuu hänen haastatteluunsa, joka on julkaistu Yksityisen turvallisuusalan historia -teoksessa.

Turvallisuusalan työtehtävät alkavat

Veijo Vironen syntyi Tammelassa vuonna 1947. Hän oli ammattikoulun käytyään vuodesta 1965 eteenpäin muutaman vuoden töissä Hälytyspalvelu Oy:ssä, joka oli Suomen Teollisuuden Vartioinnin (STV) tekniikan edeltäjä. Hän toimi siellä hälytyslaiteasentajana ja kesäisin myös vartijana. Vartijan hommista Viroselle on jäänyt mieleen vartiokello, jota vedettiin kohteessa. Hän ajoi myös omalla autolla autopiirissä. Hänellä oli silloin 54-mallinen Mersu 170SV.

Työ oli mielenkiintoista. Silloin ei ollut koulutuksia, vanhempi vartija vain opasti. Vartijan tehtävissä oli vain taskulamppu, pamppu ja vartijan asu. Vironen ajeli joskus myös STV:n kuplavolkkareilla, joissa oli katolla valtavan iso kyltti, jossa luki Suomen Teollisuuden Vartiointi. Ilmanvastus oli niin kova, ettei auto kulkenut maantiellä kuin 80 kilometriä tunnissa. Siihen aikaan oli kuitenkin tärkeää, että kyltti näkyi joka paikkaan.

Asennustehtävissä 1960-luvun loppupuolella asennettiin vain relekeskuksia, jotka olivat äärimmäisen yksinkertaisia laitteita. Sitten tulivat ensimmäiset tilavalvontalaitteet. 1970-luvun puolella laitettiin pankin holviin ultraääni-ilmaisin. Usein laitettiin myös värähtelykoskettimia ikkunoihin ja magneettikytkimiä oviin.

Alan toimijoita ja tekniikkaa tarkastamaan

Vironen meni vuonna 1977 töihin Vahinkovakuutusyhdistykseen, joka myöhemmin yhdistettiin Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon (nykyisin Finanssiala ry). Hän oli siellä ensimmäinen rikosturvallisuuden asiantuntija ja kävi muun muassa tarkastamassa hälytyslaitteita ympäri Suomen. Piti käydä katsomassa, täyttivätkö laitteet vaatimukset, jotta vakuutusyhtiö antoi alennusta. Vironen kiersi noin pari sataa kohdetta vuosittain. Hän oli myös samalla murtosuojaustoimikunnan eli murtokoplan sihteerinä, vartioimisliiketoimikunnan sihteerinä ja rikosilmoituslaitostoimikunnan sihteerinä.

Vartioimisliiketarkastuksista Viroselle on jäänyt mieleen esimerkiksi tapaus 1980-luvun alusta. Silloin ei vielä ollut vartioimisliikelakia, joka tuli voimaan vuonna 1983. Henkilö, joka sisäasiainministeriössä kirjoitti kyseistä lakia, pyysi päästä mielenkiinnosta mukaan katsomaan vartioimisliikkeiden tarkastuksia. He sitten kiersivät päivällä ja välillä yöllä vartioimisliikkeitä. Kun he kerran kävivät aamulla Pitäjänmäellä yhdessä vartioimisliikkeessä ja halusivat nähdä papereista, minkälaista henkilökuntaa siellä oli, ei sieltä löytynyt mitään tietoa esimerkiksi siitä, ketkä olivat edellisenä yönä olleet vartijoina.

Vironen sanoi, että vartioimisliikkeellä ei pitäisi olla vakuutusyhtiöiden hyväksyntää, mutta sillä oli. Ministeriön virkamies sanoi, että ei kyllä pitäisi olla poliisinkaan hyväksyntää sellaisella vartioimisliikkeellä, jolla ei ole mitään papereita. Tarkastuksien kautta saatiinkin paljon vaatimuksia, miten asiat pitää kirjata lakiin. Tiedoista täytyi löytyä esimerkiksi, ketkä ovat olleet töissä ja mitä piirejä he ovat ajaneet. Koska lakiin tuli myös koulutusta, piti siitä löytyä tiedot, että miten on koulutettu, miten on aseita ja niin edelleen. Lainsäädännön myötä asiat muuttuivatkin kovasti.

Toisessa tapauksessa Vironen meni työkaverinsa kanssa katsomaan yöllä seudun suurinta vartioimisliikettä Turussa, sen hälytyskeskusta. Hälytyskeskus oli hyvin suojattu. He pääsivät kadulta ensimmäisestä ovesta sisään, kun sieltä tuli joku vartija ulos. Vartija päästi heidät sisään kysymättä mitään. Seuraavassa ovessa oli kulunvalvonta, mutta siellä oli kortti valmiina lukijassa. Vironen kaverinsa kanssa vain työnsi sen sinne, ja he pääsivät eteenpäin. Viimeinen ovi johti suoraan hälytyskeskukseen. Se oli selällään auki, ja vartija istui siellä jalat pöydällä.

Tiirikkamies Luotolainen

1980-luvun alkupuolella Virosen esimies halusi lähteä hänen kanssa käymään Abloylla. He menivät sinne, ja siellä oli kuuluisa tiirikkamies Luotolainen, joka oli kehittänyt Abloyn lukkoon vempeleen, jolla lukko saadaan auki. Luotolainen halusi näyttää, kuinka lukko aukeaa. Paikalla oli myös pari Helsingin poliisilaitoksen komisariota ja Abloyn ihmisiä.

Luotolainen kaiveli välineitä esiin ja otti vempeleen, jolla lukko saadaan auki. Lukko ei kuitenkaan auennut. Toisena konstina Luotolainen yritti porata reiän haittatangon kohdalle ja sitä kautta päästä käsiksi haittatankoon ja saada lukko aukeamaan. Lukko ei silläkään konstilla auennut. Luotolainen lähti kiukuspäissään sieltä sitten pois.

Poliisi pyysi Virosta ja hänen esimiestään jäämään vielä vähäksi aikaa sisälle. Kun he menivät ulos, olivat poliisit laittaneet Luotolaisen poliisiautoon ja lähtivät viemään häntä pois. Siinä oli sellainen tilanne, että kaikilla rosvoilla oli ikään kuin oma sormenjälki tiirikoinneissa, ja poliisit tiesivät ne. He tiesivät tarkkaan, milloin Luotolainen oli ollut asialla. Luotolainen oli päässyt vankilasta vähän aikaa aikaisemmin ja oli taas heti mennyt tekemään keikan.

Eri työtehtävien kautta yrittäjäksi

Vironen oli keskusliitossa yhdeksän vuotta, jonka jälkeen hän meni töihin Philipsille turvallisuusjärjestelmien myyntihenkilöksi ja hälytysjärjestelmien tuotepäälliköksi. Siihen aikaan turvallisuustekniikka oli jo aika hyvässä mallissa. Vironen oli monta kertaa koulutuksessa Eindhovenissa Hollannissa.

Philipsiltä Vironen siirtyi Myymäläetsivät Oy:öön, koska Philips lopetti hälytysjärjestelmien valmistuksen, eikä Virosta enää huvittanut jatkaa siellä. Myymäläetsivät kuului Euromarket-konserniin, joka oli iso monialayritys. Vironen hoiti siellä tekniikan osuutta, kunnes hän otti toimitusjohtajan tehtävän hoitaakseen. Se oli aika rankkaa aikaa. Yritys oli päässyt jo niin huonoon kuntoon, että velkaa oli paljon. Yritys myi STV:lle kaikki muut toimipisteet paitsi Helsingin. Siinä vaiheessa Vironen päätti myös lähteä yrityksestä.

Vironen perusti oman turvallisuuskonsultointia tarjonneen yrityksen vuonna 1990. Melkein saman tien tuli lama. Kun Vironen aloitti konsulttina, oli turvallisuuskonsultointia tehneitä henkilöitä aika monta. Suurin osa oli eläkkeellä olleita poliiseja tai upseereita. Virosella oli kädet täynnä töitä. Hän teki konsultointitehtäviä yli 10 vuotta.

Opetustehtäviin ja Turvallisuusmuseon perustaminen

Hän meni Vantaan ammattiopistoon opettajaksi 2000-luvun alkupuolella. Silloin tuli myös alan lakiuudistus. Vironen on ollut kehittämässä alan koulutuksen ensimmäisiä näyttötutkintoja. Alan koulutuksessa onkin tapahtunut ajan saatossa valtava kehitys.

Hän jäi eläkkeellä opettajan tehtävistä reilu kymmenen vuotta sitten. Eläkkeellä olleessaan hän on ollut perustamassa Turvallisuusmuseota. Vironen on ollut kehittämässä alaa Suomessa. Hänen muistonsa jää elämään.

Sisäministeriön pitäisi käynnistää yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntöhanke

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Sisäministeriön pitäisi käynnistää yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntöhanke

Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa sisäministeriön työryhmän loppuraporttia, joka julkaistiin syyskuun lopussa. Sisäministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli arvioida yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitetun vartioimisliike- ja järjestyksenvalvojatoiminnan koulutusta, ohjausta ja valvontaa sekä tehdä tarvittavat ehdotukset niiden kehittämiseksi.

Työryhmän tavoitteena oli myös arvioida keinoja yhdenvertaisuuden toteutumisen kehittämiseksi yksityisellä turvallisuusalalla. Lisäksi työryhmä arvioi, olisiko järjestyksenvalvojan koulutukseen tai tehtävään hakeutuvaan kohdistuvaa soveltuvuuden arviointia kehitettävä.

Loppuraportissa ei oteta kantaa siihen, miksi se sai toimeksiantonsa eikä siihen, mihin ongelmaan sen esittämät suositukset olisivat ratkaisu. Ennakoimme aiemmassa ”Putkaa ja teiseriä” -kirjoituksessa, ettei työryhmässä selvitettäisi ikävien taustojen juurisyitä. Tältä osin ei tarvinnut pettyä. Työryhmä teki ”ministeriön takuulla” toimeksiantonsa mukaisen selvityksen alan koulutuksen ja valvonnan kehittämistarpeista.

Paljon hyvääkin

Vaikka turvallisuustilanteemme ikävää kehitystä ei tahdota nähdä eikä vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimintaedellytyksiä parantaa, on työryhmän suosituksissa paljon hyvääkin. Osa suosituksista olisi jopa alan perusoletuksia mullistavia. Sen vuoksi raportin suosituksia koskeva osio sisältää vastuunrajoituksen, että ”työryhmän käytettävissä olleen ajan puitteissa suosituksia ei ole voitu perustaa laajaan aineistoon tai laajoihin selvityksiin. Siksi suositukset ovat luonteeltaan alustavia”.

Niinhän se on, että lainsäädäntömuutoksia edellyttävät suositukset tarvitsisivat kattavan ehdotuskohtaisen vaikuttavuusarvion, kuten työryhmän sihteeri, viimeisimmän yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntömuutoksen valmistellut poliisiylitarkastaja Timo Kerttula varmasti tietää. Esimerkiksi nekin koulutusten rakenteisiin liittyvät muutokset, jotka olisivat mahdollisia voimassa olevalla sääntelylläkin, tarvitsisivat toteutuakseen armotonta virkatyötä. Olisihan se myös kiva, että kouluttajilta ja koulutettavilta sekä lystin maksavilta kysyttäisiin.

Loppuraportti ei sisällä esitystä työn jatkamisesta. Sisäministeriön raporttia koskevassa tiedotteessa kuitenkin valaistaan, että mahdollisista yksityistä turvallisuusalaa koskevista jatkotoimenpiteistä linjataan myöhemmin. Lisäksi työryhmän raportti tullaan työryhmän puheenjohtajan, poliisijohtaja Stefan Gerkmanin lupauksin lähettämään lausuntokierrokselle.

Suositukset kootusti

Työryhmän loppuraportti sisältää 16 suositusta, jotka jakautuvat viiteen eri ryhmään. Ne ovat yleiset suositukset, koulutus, ohjaus- ja valvonta, soveltuvuus alalle ja yhdenvertaisuuden kehittäminen. Lisäksi työryhmässä edustettuna ollut Palvelualojen ammattiliitto PAM jätti loppuraportista eriävän mielipiteen pitäen esitettyjä toimenpiteitä oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä.

Loppuraportin mukaan osa suosituksista edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia, kun taas osa suosituksista koskee muuta kuin lainsäädännön kehittämistä. Työryhmä päätyi seuraaviin suosituksiin:

  1. Lisätään osaamisvaatimuksia järjestyksenvalvojan koulutukseen ja kouluttajakoulutukseen.
  2. Vahvistetaan Poliisiammattikorkeakoulun yksityisen turvallisuusalan koulutukseen liittyviä resursseja.
  3. Poistetaan laista mahdollisuus asettaa tilaisuuksiin kouluttamattomia järjestyksenvalvojia.
  4. Lisätään voimankäyttövälineiden lakisääteisen kertauskoulutusvaatimuksen piiriin myös muut työssään voimankäyttövälineitä kantavat kuin turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat järjestyksenvalvojat.
  5. Kumotaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 27 §:n säännös järjestyksenvalvojana toimimisen lisäedellytyksistä ja siirretään sääntely tältä osin sisäministeriön asetukseen.
  6. Säädetään pakollinen työharjoittelu väliaikaisen vartijan koulutuksen ja vartijan koulutuksen väliin.
  7. Etsitään keinoja vahvistaa työnantajan mahdollisuuksia työntekijöiden taustan selvittämiseen.
  8. Yhdenmukaistetaan ja kehitetään poliisilaitosten valvontakäytäntöjä.
  9. Vahvistetaan poliisilaitosten ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden paikallista yhteistyötä.
  10. Kohdistetaan viranomaisvalvontaa nykyistä enemmän järjestyksenvalvonnan lisäksi myös käytännön vartioimisliiketoimintaan.
  11. Sidotaan vartijaksi ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymiseen työssä tai palveluksessa olemisen vaatimus.
  12. Säädetään omavalvontasuunnitelmista yksityisellä turvallisuusalalla laissa.
  13. SORA-lainsäädäntöä tulee noudattaa ja koulutuksen järjestäjän tulee tuntea toimintaa ohjaava lainsäädäntö.
  14. Vahvistetaan yhdenvertaisuuden toteutumista säätämällä asetustasolla erikseen yhdenvertaisuus- ja erilaisten ihmisten kohtaamista koskevasta koulutuksesta.
  15. Tuetaan yksityisen turvallisuusalan vapaaehtoista mahdollisuutta järjestää henkilöstölleen yhdenvertaisuuden toteutumista vahvistava verkkokoulutus.
  16. Vahvistetaan yksityisen turvallisuusalan valmiuksia yhdenvertaisuussuunnitteluun ja tehostetaan yhdenvertaisuussuunnitelmien valvontaa.

Suositusten pintaraapaisu

Sisäministeriön loppuraportin tiedotteen 29.9.2023 kirkuva klikkiotsikko oli, että ”Yksityisen turvallisuusalan työryhmä esittää järjestyksenvalvojien koulutuksen pidentämistä”. Edellä listatuista suosituksista 1–2, 4–5 ja 13 sekä vapaaehtoisesti 14 koskee tätä tavoitetta. Kärkenä olisi voimakeinojen käytön lakisääteisiä edellytyksiä koskevan opetuksen lisääminen.

Alan valvonnan osalta työryhmä esittää, että turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijoiden omavalvonnasta säädettäisiin lainsäädännöllä (suositus 12). Nykyisin omavalvonnasta ei säädetä laissa ja työryhmän arvion mukaan omavalvonnan taso yrityksissä vaihtelee. Keinona olisi yritysten velvollisuus laatia omavalvontasuunnitelma, jossa olisi kuvattava, miten toiminnassa käytännössä huolehditaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännösten noudattamisesta ja miten sitä seurataan.

Poliisinkin toimintaan kiinnitettiin huomiota. Poliisilaitosten valvontakäytäntöjä tulisi edelleen yhtenäistää ja kehittää (suositus 8). Käytännön valvontatyössä keskeistä on vahvistaa paikallisten poliisilaitosten ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden yhteistyötä (suositus 9).

Valmiiksi pureskelematon maistuu ja lainsäädäntöhanketta odotellessa

Jos työryhmän suositukset edes osaksi toteutuisivat, tarkoittaisivat ne järjestyksenvalvontatoiminnan ammattimaistumista. Lisäksi jos niin sanottuja tilapäisiä järjestyksenvalvojia ei hyväksyttäisi, Suomen vähälumisessa suvessa viikonloppujen yleisötilaisuuksissa järjestyksenvalvojat saisivat hinnoitella palvelunsa kuten lääkärit.

Vinha voisi olla näkymä myös esimerkiksi hälytyskeskuksissa ja liikekiinteistöjen auloissa. Usein hieman kollegoitaan vähemmän adrenaliinia erittävät hälytyskeskuspäivystäjät ja aulapalvelijat pitäisi korvata voimankäytön eksperteillä. Nokkela rikostenpaljastaja (yksityisetsivä) toki voi olla edelleenkin, vaikka vartijakoulutuksessa ei tästä alan osasta mainittaisi edelleenkään sanaakaan.

Mielestämme sisäministeriön tiedotteessaan nostamia, jo työryhmän toimeksiannon otsikosta ilmeneviä suosituksia mielenkiintoisempia ovatkin suositus 3 (jonka toteutuessa yksityisen turvallisuusalan harrastaminen vähenisi), pakollista työharjoittelua koskeva suositus 6 (jossa erityisesti kiinnostavat työmarkkinaosapuolten näkemykset), työnantajien oikeutta hankkia työntekijöiden taustaselvityksiä koskeva suositus 7 (joka on työoikeudellisesta näkökulmasta juristille helmi) sekä vartijaksi ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen työssäoloedellytystä koskeva suositus 11.

Sisäministeriön pitäisi käynnistää lainsäädäntöhanke, jotta kerralla saataisiin tarkasteltua yksityisen turvallisuusalan yhteiskunnallista roolia ja sääntelytarpeita kattavampana kokonaisuutena, jotta muutaman vuoden päästä ei oltaisi taas samassa tilanteessa. Lainsäädäntöä kehitettäessä on tärkeää varmistaa myös laadukas lainvalmistelu. Puutteellinen lainvalmistelun laatu johtaa sääntelyhäiriöiden lisääntymiseen. Tästä seuraa oravanpyörä, jossa lainsäädäntöä joudutaan vähän väliä uudistamaan.

Pelastuslakiuudistus – vastuu palovaroittimista rakennuksen omistajalle

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Pelastuslakiuudistus – vastuu palovaroittimista rakennuksen omistajalle

Pelastuslaki muuttuu 1.1.2024. Uudella pelastuslain muuttamisesta annetulla lailla (436/2023) lakiin lisätään esimerkiksi säännökset siviilivalmiusneuvottelukunnasta (auttaa sisäministeriötä pelastustoimen kehittämisessä) ja rakennushankkeen aikana tehtävien palotarkastusten edellytyksistä sekä pelastuslain mukaisia tiedonsaantioikeuksia, rekisterisäännöksiä, määritelmiä ja termejä täsmennetään sekä täydennetään.

Myös pelastuslain palovaroittimia koskevaa 17 §:ää tarkennetaan. Tarkennuksella selkeytetään palovaroittimia koskevia vastuukysymyksiä ja parannetaan asumisturvallisuuden edellytyksiä. Palovaroittimia koskeva uudistus tulee kuitenkin voimaan vasta vuonna 2026.

Pelastuslakiuudistuksen tarkoituksena on, että pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan suorituskyky sekä voimavarat varmistetaan ottaen huomioon kansalliset ja alueelliset palvelutarpeet, pelastusviranomaisten johto- ja tilannekeskuskokonaisuus yhtenäistetään sekä huolehditaan sen kytkeytymisestä muiden viranomaisten johto- ja tilannekeskuksiin.

Asuntojen palovaroittimia koskevien muutosten tavoitteena on puolestaan velvoitteiden nykyistä parempi toteutuminen ja sääntelyn selkeyttäminen sekä tilanteen parantaminen niin, että jatkossa lähtökohtaisesti kaikissa asunnoissa olisi toimivat palovaroittimet.

Palovaroittimet säädettiin pakolliseksi vuonna 1999. Velvoitetta täsmennettiin vuonna 2004 kohdistamalla palovaroittimen hankintavelvollisuus huoneiston haltijalle. Majoitustiloissa, hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa vastaava velvoite on toiminnanharjoittajalla.

Palovaroittimista säädetään myös rakennusten paloturvallisuudesta annetussa ympäristöministeriön asetuksessa (848/2017), jonka 38 §:n mukaan asuntojen, majoitustilojen, hoitolaitosten, päivähoitolaitosten, päiväkotien ja muiden varhaiskasvatuksen tilojen sekä koulujen on oltava varustettu tarkoituksenmukaisella laitteistolla, joka varhaisessa vaiheessa ilmoittaa alkavasta palosta. Tämä vaatimus voidaan täyttää sähköverkkoon kytketyllä palovaroittimella, paloilmoittimella tai hätäkeskukseen kytketyllä paloilmoittimella.

Rakennuksen omistajan tulee huolehtia palovaroittimien hankinnasta (17 § 1 momentti)

Lakiuudistuksen jälkeen rakennuksen omistaja (nykyisin huoneiston haltija) on velvollinen huolehtimaan siitä, että asunto varustetaan riittävällä määrällä palovaroittimia tai muita laitteita, jotka mahdollisimman aikaisin havaitsevat alkavan tulipalon ja varoittavat asunnossa olevia.

Rakennuksen omistajalla tarkoitetaan lain esitöiden mukaan muun muassa asunto-osakeyhtiötä, asumisoikeusyhteisöä ja vuokratalon omistajaa. Esimerkiksi uusiin asuinrakennuksiin asennetaan sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet jo rakentamisvaiheessa, jolloin ne ovat osa rakennuksen yhteistä sähköjärjestelmää.

Lain esitöissä on todettu, että tulipalon havaitseminen ja paikallaolijoiden varoittaminen voidaan toteuttaa erilaisilla teknisillä ratkaisuilla, kuten paloilmoittimella. Palon mahdollisimman aikainen havaitseminen edellyttääkin yleensä savu- ja palokaasuihin reagoivien ilmaisimien käyttöä.

Erityisryhmät tulee myös ottaa huomioon esimerkiksi niin, että varoitus annetaan tarvittaessa muutenkin kuin äänimerkillä. Hoitolaitoksissa voi joissain tapauksissa olla tarpeen, että laitteen antama varoitusääni ohjataan tiloihin, joista henkilökunta sen kuulee ja voi ryhtyä toimenpiteisiin hoidettavien varoittamiseksi ja pelastamiseksi.

Majoitustiloissa ja pelastuslain 18 §:ssä tarkoitetuissa hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa palovaroittimien ja muiden laitteiden hankkiminen on edelleen kuitenkin toiminnanharjoittajalla.

Rakennuksen omistajan tulee huolehtia palovaroittimien toimintakunnosta (17 § 2 momentti)

Rakennuksen omistajan tulee jatkossa huolehtia myös siitä, että palovaroittimet ja muut laitteet pidetään toimintakunnossa. Huoneiston asukkaan on viipymättä ilmoitettava omistajalle palovaroittimien ja muiden laitteiden vioista.

Kunnossapitovastuu on siten rakennuksen omistajalla. Asukas vastaa puolestaan siitä, että hän ilmoittaa omistajalle palovaroittimien ja muiden laitteiden vioista, kuten pariston loppumisesta, heti vian havaittuaan. Asukkaalla tarkoitetaan esimerkiksi taloyhtiöiden asukkaita ja vuokralle annetun pientalon asukkaita.

Palovaroittimen toimintakunnossa pitäminen tarkoittaa lain esitöiden perusteella pariston vaihtamista ja palovaroittimen uusimista, kun sen käyttöikä päättyy tai jos se vikaantuu. Korjaavat toimet on tehtävä viipymättä. Täytyy muistaa, että myös sähköverkkoon kytketyissä palovaroittimissa on paristo varmentamassa varoittimen toimintaa.

Paristojen vaihto on tarkoituksenmukaista tehdä säännöllisesti ja palovaroittimien uusiminen suunnitellusti. Huomioida tulee myös, että palovaroittimen käyttöikä on yleensä enintään kymmenen vuotta.

Majoitustiloissa ja pelastuslain 18 §:ssä tarkoitetuissa hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa palovaroittimien ja muiden laitteiden toimintakunnosta huolehtimisvastuu on kuitenkin toiminnanharjoittajalla.

Rakennuksen omistajan oikeus päästä huoneistoon velvollisuuden toteuttamista varten (17 § 4 momentti)

Rakennuksen omistajalla tai hänen edustajallaan on oikeus päästä huoneistoon, kun se on välttämätöntä palovaroittimen hankinta- ja kunnossapitovelvollisuuden toteuttamista varten. Käynti huoneistossa on kuitenkin järjestettävä huoneiston haltijalle sopivana aikana kohtuullisen ajan kuluessa, jollei työn kiireellisyys tai laatu muuta vaadi.

Säännös vastaa, mitä eräissä voimassa olevissa asumista koskevissa laeissa säädetään rakennuksen omistavan tahon tai sen edustajan oikeudesta tietyissä tapauksissa päästä asuntoon.

Nyt säädetyn velvoitteen tarkoitus on kuitenkin koskea kaikkia asuntoja ja asumismuotoja silloinkin, kun velvoitteesta ei ole säädetty erikseen asumismuotoa koskevassa erityislainsäädännössä.

Uudistuksen vaikutukset ja siirtymäaika

Palovaroittimien hankinta- ja kunnossapitovastuun siirtäminen rakennuksen omistajan vastuulle merkitsee uutta velvoitetta suurelle osalle asuinrakennusten omistajia. Vaikutukset kohdistuvat erityisesti asunto-osakeyhtiöihin ja muihin vastaaviin yhteisöihin, joissa palovaroittimen puuttuminen tai toimimattomuus vaikuttaa myös naapuriasuntojen paloturvallisuuteen.

Vaikutukset riippuvat siitä, onko asunnoissa ennestään paristopalovaroittimet vai sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet. Lisäksi asuntojen määrällä ja koolla sekä rakennuksen omistajuudella on merkitystä. Esimerkiksi omakotitalossa asunnon haltija on usein myös rakennuksen omistaja, jolloin lakiuudistus ei aiheuta toimintatapojen muutoksia tai taloudellisia vaikutuksia. Vastaavasti on myös, jos rakennuksessa on jo sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet.

Lakiuudistus parantaa rakennusten paloturvallisuutta esimerkiksi siten, että taloyhtiössä asukkaan kykenemättömyys vaihtaa palovaroitinta tai sen paristoa ei aiheuta enää vaaratilanteita, kun vastuu on rakennuksen omistajalla. Lisäksi tulee muistaa, että lakiuudistus koskee myös vapaa-ajan asuntoja.

Palovaroittimia koskevaan uudistukseen laadittiin kahden vuoden siirtymäsäännös, jotta rakennusten omistajille, kuten taloyhtiöille, jää aikaa suunnitella muutosta. Lain esitöissä on korostettu, että esimerkiksi jos asunnoissa on paristopalovaroittimet, taloyhtiöllä ei monesti ole tietoa, millaiset varoittimet asunnoissa on tai onko niitä riittävä määrä. Toimintakunnosta huolehtimisen kannalta onkin helpompaa, jos asunnoissa on taloyhtiön hankkimat ja asentamat palovaroittimet, jolloin ne ovat samanlaiset ja samanikäiset kaikissa asunnoissa.

Yksityisetsivätoiminnan huomioiminen lainsäädännön kehittämisessä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisetsivätoiminnan huomioiminen lainsäädännön kehittämisessä

Presidentti Risto Ryti allekirjoitti asetuksen yksityisetsivän ammatista 11.2.1944. Asetus annettiin toisen maailmansodan pyörteissä jatkosodan ollessa käynnissä. Moskovan välirauha allekirjoitettiin 19.9.1944. Sotasyyllisenä tuomitun kansallissankarimme Rytin vahvistaman asetuksen ydinajatus on voimassa edelleen. Yksityisetsivän tehtävänä on asiakkaansa toimeksiantosopimukseen perustuen usein ennalta estää tai paljastaa rikoksia. Yksityisetsivältä edellytetään nuhteettomuutta ja luotettavuutta. Tehtävät tulee puolestaan suorittaa hyvin pitkälle jokamiehen oikeuksin.

Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistukset 2000-luvulla

Vuoden 2002 yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa yksityisetsiviä koskeva lainsäädäntö harmonisoitiin muiden vartioimistehtävien kanssa. Tehtävän suorittaminen edellytti vartioimisliikelupaa silloiselta sisäasiainministeriön poliisiosastolta, ja yksityisetsivät hyväksyttiin vartijoiksi. Yksityisetsivät saivat samat lakisääteiset toimivaltuudet kuin muutkin vartijat. Vartijan toimivaltuuksista ja voimankäyttöoikeuksista on rikostenpaljastustehtävissä joko vähän tai ei lainkaan hyötyä.

Tuoreimmassa uudistuksessa vuodelta 2015 yksityisetsivätehtävät, tai tarkemmin rikosten paljastamista koskevat vartioimistehtävät, siirtyivät muiden vartioimistehtävien tavoin turvallisuusalan elinkeinoluvan piiriin. Tehtävä tai sen suorittamiseen liittyvät toimivaltuudet eivät muuttuneet mitenkään. Yksityisetsiviä koskeva sääntely ei ollut millään tavoin uudistuksien kohteena. Siten yksityisetsivän tehtävää ei ole enää vuoden 1944 asetuksen kumoamisen jälkeen vuonna 2002 lainsäädännössä ollut.

Keskeisenä vartioimistehtävän määritelmät

Yksityisetsivän näkökulmasta tehtävät on määritelty kahdessa eri vartioimistehtävän määritelmässä. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 2.1 §:n 2 kohdan määritelmän perusteella vartioimistehtävällä tarkoitetaan omaisuuden vartioimista, henkilön koskemattomuuden suojaamista sekä vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneen rikoksen paljastamista samoin kuin näiden tehtävien valvomista. Lain 2.1 §:n 3 kohdan mukaan myymälätarkkailulla tarkoitetaan puolestaan vartioimistehtävää, jossa vartioidaan myymälässä myytävää omaisuutta.

Rikosten paljastamista koskevan tehtävän ja myymälätarkkailun sääntely eroaa muusta omaisuuden ja henkilöiden vartioimisesta lähinnä kahdelta keskeiseltä osalta. Rikosten paljastamista voi tehdä muuallakin kuin vartioimisalueella (2.1 §:n 7 kohta). Se voi kohdentua vartioimiskohteeseen (2.1 §:n 8 kohta), eli henkilöön, esineeseen sekä muuhun omaisuuteen, jonka vartiointia toimeksiantosopimus koskee. Toiseksi lain 22.2 §:n poikkeussäännöksen perusteella, jos tehtävä sitä edellyttää, vartija saa käyttää myymälätarkkailussa ja muissa vastaavissa rikosten paljastamiseen liittyvissä tehtävissä sekä henkivartijatehtävissä ja arvokuljetustehtävissä muuta kuin vartijan asua.

Yksityisetsivän tehtävissä keskiössä tieto

Yksityisetsivät tarjoavat palveluksiaan sekä yrityksille että yksityishenkilöille. Yksityisetsivä voi suorittaa yrityksen toimeksiannosta sisäistä tarkkailua, kuten tarkkailla yrityksessä tapahtuvaa hävikkiä, selvittää tietovuotoja tai tehdä koeostoja asiakkaana esiintyen.  Yritys voi selvityttää myös kilpailijoiden epärehellistä toimintaa yksityisetsivän avulla. Vakuutusyhtiöt käyttävät myös yksityisetsivien palveluksia esimerkiksi vakuutuspetoksen selvittämiseksi. Yksityishenkilön toimeksiannosta yksityisetsivä voi kerätä näyttöä esimerkiksi kadonneesta henkilöstä, häirinnästä, rikoksista, uskottomuudesta tai väkivallasta.

Yksityisetsivän eri toimeksiannoissa tieto onkin usein avainasemassa. Tietoa on paljon saatavilla, mutta lainsäädännöllä on pyritty rajoittamaan tiedon käyttöä. Viranomaistoiminnan osalta pääsääntönä on julkisuus, mutta julkisuudesta on lukuisia rajoituksia. Yritystoiminnassa ja yksityishenkilöiden osalta tietoja pyritään myös suojaamaan. Liikesalaisuuksia ja henkilön yksityisyyttä suojataan perustuslaista lähtien ja entistä enemmän myös EU-lainsäädännöllä.

Kun yksityisetsivillä ei ole viranomaisoikeuksia eikä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa säädetä tiedonhankintaan liittyvistä toimivaltuuksista, voidaan rikosten paljastamista koskevissa tehtävissä nojautua lähinnä toimeksiantajan yksityisetsivälle toimittamiin tietoihin ja julkisiin tietolähteisiin.

Lainsäädännön kehittämistarpeista

Yksityisetsivän osalta tiedonhaut eri viranomaisrekistereistä eivät ole mahdollisia. Yksityisetsivät eivät myöskään voi hyödyntää turvallisuustekniikkaa viranomaisten tavoin. Kuunteleminen ja tarkkaileminen piilotetuilla laitteilla on salakatseluna ja salakuunteluna kriminalisoitu.

On painavia syitä sille, miksi vain turvallisuusviranomaisilla on tarkasti laissa rajoitettuja tiedonsaantioikeuksia. Viranomaisten resurssit ovat ja tulevat aina olemaan rajalliset verrattuna olemassa olevan tiedon määrään ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin henkilöiden ja omaisuuden suojelemisessa sekä jo tapahtuneiden rikosten selvittämisessä.

2000-luvulla tehtyjen lakiuudistuksien myötä perinteinen yksityisetsivän ammatti on unohdettu kokonaan. Verkkorikollisuus kasvaa ja aiheuttaa haasteita rikosprosessille. Yksityisetsivät tekevät tänä päivänä entistä enemmän verkkorikosten tutkintaa. Olisiko nyt aika taas tunnustaa tosiasiat ja selvittää esimerkiksi, millaisia tietoja ja tietolähteitä sekä tiedonhankintakeinoja yksityiselle turvallisuusalalle voisi lainsäädäntöä uudistamalla avata?

Asiassa jouduttaisiin tarkastelemaan vastakkain useita perusoikeuksia, esimerkiksi omaisuuden suojaa ja yksityisyyden suojaa. Haastettavaksi tulisi se perinteinen perustuslain tulkinta, että yksityisyyden suojaa ei saa loukata, vaikka sille olisi omaisuuden suojan ja elinkeinonvapauden näkökulmasta miten painavat perusteet tahansa. Toinen todennäköinen tapa on nimittäin vähemmän lainsäätäjän ja viranomaisen hallinnassa – yksityinen turvallisuusala kehittyy toiminnallisesti lainsäädäntöä nopeammin, kuten on historiassa käynyt useamman kerran.

Maastopalot riehuvat eri puolella maailmaa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Maastopalot riehuvat eri puolella maailmaa

Maastopalot ovat riehuneet elokuun aikana muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja useissa Euroopan maissa, kuten Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Maastopalolla tarkoitetaan suunnittelematonta luonnonalueella palavaa tulipaloa. Maastopalo kattaa käsitteenä myös esimerkiksi metsäpalot ja ruohikkopalot.

Maastopalot voivat syttyä usean eri tekijän takia. Luonnollisia syttymissyitä ovat esimerkiksi salama, kuivuus ja kova tuuli sekä kuuma ilma. Usein palojen taustalla onkin kuuma sää ja kuivuus. Luonnollisten syttymissyiden lisäksi maastopaloja aiheuttavat valitettavasti myös ihmiset. Ihmisten aiheuttamia syttymissyitä ovat esimerkiksi avotulen tekeminen, kulotus tai kipinä metsäkoneesta.

Ilmastonmuutoksesta ja maastopalojen vaikutuksista

Ilmastonmuutos on olennainen tekijä maastopalojen syttymiselle. Esimerkiksi pohjoiset alueet ovat lämmenneet moninkertaisella nopeudella maapallon keskimääräiseen lämpenemistahtiin verrattuna; arktinen alue on lämmennyt nelinkertaisella nopeudella.

Ilmastonmuutoksen osalta on otettava huomioon yhtäaikainen laaja maastopalo. Ihmisiä voidaan joutua evakuoimaan laajalta alueelta savukaasujen tai hallitsemattomasti leviävän palon vuoksi, millä voi olla muun muassa vakavia sosiaalisia vaikutuksia. Omaisuusvahingot voivat olla myös mittavat palaneen metsän, rakennusten ja kriittisen infrastruktuurin myötä.

Useamman yhtäaikaisen maastopalon vaikutukset voivatkin vaikuttaa laajasti yhteiskunnan toimintaan vaurioittamalla kriittistä infrastruktuuria tai haittaamalla teollisuutta. Maastopalon vaikutusalueella voi sijaita esimerkiksi sähköverkon ja tietoliikenteen laitteita, ja palo tai sen levittämät savukaasut voivat haitata olennaisesti teollisuuden tuotantolaitosten toimintaa.

Maastopalot voivat vaikuttaa myös merkittävästi liikenteeseen, jolloin logistiikkaketjuihin voi tulla häiriöitä. Lisäksi laajat maastopalot aiheuttavat merkittäviä pelastustoimen resurssitarpeita ja vaativat useasti kansainvälistä apua.

Havaijin maastopalot

Havaijin maastopalot ovat sarja eri saarilla elokuussa tapahtuneita maastopaloja. Olin toissa talvena tutkijavaihdossa Havaijilla. Olen paikallisten turvallisuusalan kavereiden kanssa ollut yhteydessä maastopaloista.

Maastopalot aiheutuivat kuivista olosuhteista ja hirmumyrsky Doran kovista tuulista, joiden voimakkuus oli jopa 35 metriä sekunnissa. Pahiten paloista on kärsinyt Mauin saari, joka on tunnettu lomasaari. Saarella sijaitsee myös Lahainan kaupunki, joka on Havaijin kuningaskunnan historiallinen pääkaupunki. Lahaina tuhoutui lähes täysin ja monet sen historiallisista rakennuksista paloivat.

Maastopalo tappoi ainakin 115 ihmistä ja vaurioitti tai tuhosi yli 2 000 rakennusta. Ihmisiä pakeni mereen, josta rannikkovartiosta yritti heitä pelastaa. Etsintätöitä tehdään edelleen ja uhriluku voi vielä nousta. Pelastusviranomaiset eivät pystyneet hoitamaan kaikkia tehtäviä, koska puhelinlinjat ja hätänumero eivät maastopalojen takia toimineet. Samoin sairaalajärjestelmän kantokyky oli äärirajoilla loukkaantuneiden ihmisten määrästä.

Tällä hetkellä tutkinta on käynnissä ja epäillään, että voimakkaassa tuulessa putoavat voimalinjat näyttävät aiheuttaneen tulipaloja. Mauin piirikunta on nostanutkin oikeusjutun sähköyhtiötä vastaan väittäen, että he ovat pitäneet sähkölinjansa jännitteisenä huolimatta siitä, että kansallinen sääpalvelu antoi voimakkaan tuulivaroituksen ja maastopalovaroituksen.

Maastopalot Suomessa

Vuosittain Suomessa syttyy noin 1 000–6 000 maastopaloa. Suuri vaihteluväli johtuu sään suuresta vaikutuksesta palon syttymis- ja leviämisriskeihin. Pelastustoimen PRONTO-tietokantaan kirjattiin 2 265 maastopaloa vuonna 2022. Ylivoimaisesti eniten paloja syttyi toukokuussa, yhteensä 690.

Myös maaston ominaispiirteillä (esimerkiksi metsien rakenteella ja puulajien kehityksellä) on vaikutusta palon syttymiseen, voimakkuuteen ja leviämiseen. Paloihin vaikuttavat lisäksi ihmisen toiminta niin palojen sytyttäjänä kuin sammuttajanakin.

Suomessa suurin osa maastopaloista johtuu ihmisen toiminnasta. Esimerkiksi salaman sytyttämät maastopalot ovat kuitenkin usein suurempia ja vaikeammin sammutettavia kuin ihmisen aiheuttamat palot. Suomessa laajoja metsäpaloja on ollut lähivuosina esimerkiksi Muhoksella vuonna 2020 ja Kalajoella vuonna 2021.

Maastopalojen vaaraa ennustetaan Ilmatieteen laitoksen indeksillä

Maastopaloja pyritään ennustamaan, jotta niihin pystytään varautumaan ja niitä pystytään estämään. Tätä erittäin tärkeää ennustamistyötä tekee Suomessa Ilmatieteen laitos.

Maaston paloherkkyyttä arvioidaan säähavaintojen (mennyt sää), ennusteiden (tuleva sää) ja maaston kuivuutta arvioivan indeksin avulla, joka perustuu maaston kuivuutta arvioivaan laskentamalliin.

Tämän laskentamallin avulla arvioidaan puoliavoimen puuttoman maaston, kuten avohakkuualueen, humuksen (hajonneen eloperäisen aineksen) pintakosteutta. Malli laskee humuksen pintakosteuden kolmen senttimetrin paksuiselle kerrokselle ruohikkopaloindeksin laskemiseen ja kuuden senttimetrin paksuiselle kerrokselle metsäpaloindeksin laskemiseen.

Ennustusten perusteella Ilmatieteen laitos antaa ruohikkopalovaroituksia (keväisin) ja metsäpalovaroituksia. Näiden varoitusten voimassaolosta päättää Ilmatieteen laitoksen Turvallisuussääpalvelun päivystävä meteorologi.

Varoitusjärjestelmän merkitystä ei voi vähätellä, sillä sen perusteella sekä pelastusviranomaiset että kansalaiset saavat arvokasta tietoa. Sen lisäksi, että maastopalovaaran ennustaminen ja ennustamisen kehittäminen on elintärkeää, tulee muistaa myös muut maastopaloilta suojaavat tekijät, kuten metsänhoidolliset asiat sekä kattavat metsätie- ja paloasemaverkostot.

Yksityisen turvallisuusalan henkilörekisteri – kumpi on tärkeämpää: journalistinen tarkoitus vai kansallinen turvallisuus?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan henkilörekisteri – kumpi on tärkeämpää: journalistinen tarkoitus vai kansallinen turvallisuus?

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (KHO 2022:112) on kyse Ylen toimittajan Poliisihallitukselle esittämästä tietopyynnöstä, jossa hän on pyytänyt saada Poliisihallitukselta sähköisenä kopiona järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä, mukaan lukien väliaikaisen vartijakortin saaneet henkilöt ja tilapäiset järjestyksenvalvojat, koskevan henkilörekisterin.

Aineisto koski poliisin hallintoasiain tietojärjestelmään sisältyviä noin 60 000 henkilöä koskevia tietoja, jotka on pyydetty toimittamaan journalistisiin tarkoituksiin. Poliisihallitus ei luovuttanut tietoja pyydetyllä tavalla, vaan rajasi ne annettavaksi nähtäväksi Poliisihallituksen tiloissa siten, että tietopyynnön esittäjä saapuu paikalle tutustumaan tietopyynnön kohteena oleviin tietoihin erikseen sovittavan menettelyn mukaisesti.

Tapauksessa on ollut ensin Helsingin hallinto-oikeuden (15.6.2020, nro 20/0561/1) ja myöhemmin korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavana kysymys siitä, onko Poliisihallitus voinut kieltäytyä luovuttamasta toimittajalle tämän pyytämää tietoaineistoa sähköisessä muodossa.

Tapauksen käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa

Toimittaja oli pyytänyt Poliisihallitukselta sähköisessä muodossa luetteloa järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneista henkilöistä siten, että listasta ilmenee henkilön koko nimi, syntymäaika, kansalaisuus, sukupuoli, myöntänyt viranomainen, myöntämispäivämäärä, voimassaoloaika, koulutustiedot, ehdot ja rajoitukset sekä koiratieto.

Helsingin hallinto-oikeus on todennut esitettyjen asiakirjojen perusteella, ettei tällaista listausta ole suoraan tulostettavissa poliisin hallintoasiain tietojärjestelmästä, vaan se tulee erikseen luoda. Hallinto-oikeus on näin ollen todennut, ettei kyse ole julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetyn rekisterin tiedoista.

Hallinto-oikeus on katsonut, että tietopyytäjän pyytämät tiedot muodostavat julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetun viranomaisen henkilörekisterin. Kyseisessä lainkohdassa on säädetty erityisedellytyksiä sille, että tällaiseen henkilörekisteriin sisältyviä henkilötietoja voidaan luovuttaa kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa.

Tietojen luovuttaminen sähköisessä muodossa on kuitenkin julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla viranomaisen harkinnassa silloinkin, kun kyse on 3 momentissa tarkoitetuista tiedoista. Näin ollen Poliisihallitus on voinut julkisuuslain 16 §:n 2 momentissa säädetyn harkintavaltansa nojalla esittämillään syillä kieltäytyä luovuttamasta tietoja valittajan pyytämässä sähköisessä muodossa, vaikka 3 momentissa säädetyt luovuttamisen edellytykset sinänsä olisivat käsillä.

Tapauksen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Toimittaja oli pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Poliisihallituksen päätökset kumotaan ja Poliisihallitus velvoitetaan luovuttamaan toimittajan pyytämät tiedot tietopyynnön mukaisesti. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana ensinnäkin, onko pyydettyjen henkilötietojen antamiselle poliisin hallintoasiain tietojärjestelmästä pyydetyllä tavalla julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetut edellytykset ja mikä on mainitun lainkohdan suhde sovellettavaksi tulevaan saman pykälän 2 momentin säännökseen nähden.

Ratkaistavana oli myös se, onko poliisin hallintoasiain tietojärjestelmä joko sinällään julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetty rekisteri tai sisältyykö siihen järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä koskeva sanotussa lainkohdassa tarkoitettu rekisteri vai onko kysymys saman momentin toisessa virkkeessä tarkoitetusta muusta julkisesta asiakirjasta.

Lisäksi korkein hallinto-oikeus arvioi kysymystä tietojen antamistapaa koskevista edellytyksistä sovellettavan julkisuuslain 16 §:n 2 momentin säännöksen perusteella ja tässä yhteydessä toimittajan valituksessa esitetyn johdosta otti kantaa myös siihen, mikä merkitys julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä koskevalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä ja sen muuttamisesta annetulla direktiivillä mahdollisesti on nyt esillä olevan tietojen antamistapaa koskevan kysymyksen ratkaisemisessa.

Korkein hallinto-oikeus oli ensinnäkin arvioinut tapauksessa, että julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset tietojen luovuttamiselle sähköisenä kopiona täyttyvät. Korkein hallinto-oikeus oli todennut 16 §:n 3 momentin osalta, että lainkohdassa tarkoitettujen luovutuksensaajaa koskevien edellytysten on täytyttävä, jotta tietoja voidaan antaa lainkohdassa tarkoitetuilla tiedonantotavoilla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lainkohdan sanamuodosta ”saa antaa” huolimatta on katsottava, että lainkohdalla ei ole tarkoitettu antaa viranomaiselle henkilötietojen antamistapaa koskevaa harkintavaltaa, vaan kysymys on tietojen lainkohdassa tarkoitetuilla tavoilla tapahtuvan antamisen ehdottomien edellytysten arvioimisesta. Tällä tulkinnalla korkein hallinto-oikeus argumentoi Poliisihallituksen antaman päätöksen perusteluja vastaan, jonka mukaan edellä mainitun säännöksen tulkinnan mukainen harkinta tietojen antamisesta ei olisi viranomaista pakottava velvollisuus.

Ratkaistavana olleeseen asiaan siitä, onko Poliisihallituksen hallintoasiain tietojärjestelmä julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu rekisteri, korkein hallinto-oikeus on yhtä mieltä Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisun kanssa, ettei sanottu lainkohta tule sovellettavaksi. Ratkaisunsa korkein hallinto-oikeus on perustanut näkemykseen, ettei hallintoasiain tietojärjestelmään sisälly järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä koskevaa sanotussa lainkohdassa tarkoitettua rekisteriä.

Tähän nähden ja kun lisäksi on otettu huomioon Poliisihallituksen päätöksentekohetkellä voimassa olleen henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 3 §:n 2 momentti ja 3 momentin 6 kohta sekä asiakirjoista saatava selvitys, järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneita henkilöitä koskevien tietojen ei voida katsoa sisältyvän hallintoasiain tietojärjestelmään pelkkinä ratkaisuina taikka ratkaisuja koskevina valmiina luetteloina tai koosteina sen kaltaisesti kuin julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä on katsottava tarkoitetun.

Tietojen antamistapaa koskevassa arvioinnissa korkein hallinto-oikeus on siis katsonut sovellettavaksi julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toista virkettä, joka koskee tietojen antamista sähköisessä muodossa muusta julkisesta asiakirjasta kuin momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta rekisteristä. Sovellettavan lainkohdan takia tietojen antaminen toimittajan pyytämällä tavalla sähköisessä muodossa on Poliisihallituksen harkinnassa.

Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin todennut, ettei viranomaisen harkinta asiassa ole vapaata, vaan Poliisihallituksen tulee harkinnassaan ottaa huomioon mitä, julkisuuslain 17 §:n 1 momentissa on säädetty. Harkinnassa tulee erityisesti ottaa huomioon pyydettyjen tietojen käyttötarkoitus suhteessa julkisuusperiaatteeseen ja sen tarkoitukseen sekä tässä yhteydessä kiinnitettävä huomiota siihen, että tietoja on nyt pyydetty journalistisessa eli julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta keskeisessä tarkoituksessa.

Poliisihallitus ei ollut päätöksissään käyttänyt sovellettavan lainkohdan osalta osoitettua harkintavaltaa, vaan se on päätöksessään soveltanut virheellisesti julkisuuslain 16 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä. Korkein hallinto-oikeus on tältä osin katsonut, että Poliisihallituksen päätökset on kumottava ja asia palautettava Poliisihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi asian ratkaisemiseksi julkisuuslain 16 §:n 2 momentin toisen virkkeen soveltamista koskevalta osalta.

Tietopyyntö Ylelle luovutetusta henkilörekisteristä ja henkilötietojen käsittely journalistisissa tarkoituksissa

Minulla on voimassa oleva hyväksyntä sekä vartijaksi että järjestyksenvalvojaksi. Tämän takia tein Ylen tietosuojavastaavalle kirjallisen tietosuoja-asetuksen mukaisen tietopyynnön 18.5.2023, koska he saivat Poliisihallitukselta yksityisen turvallisuusalan henkilörekisterin, jossa on myös minun henkilötietoni. Tietopyynnössä tiedustelin, että mitä henkilötietoja heillä on minusta, miten niitä käsitellään ja kuka on niitä käsitellyt.

Ylen tietosuojavastaava vastasi kirjallisesti 24.5.2023, että kyseiset tiedot on hankittu Ylelle ainoastaan journalistista tarkoitusta varten ja tästä syystä tietosuoja-asetuksen mukainen tarkastusoikeus ei päde kyseisiin tietoihin, koska tietopyynnön osalta on kyse niin sanotusta journalistisesta poikkeuksesta.

Tietosuojalain 27 §:ssä säädetään journalistisesta poikkeuksesta, joka tarkoittaa käytännössä sitä, ettei tietosuoja-asetus sellaisenaan päde journalistiseen tiedonkäsittelyyn. Jäsenvaltioille on säädetty velvollisuus tietosuoja-asetuksen 85 artiklan mukaisesti sovittaa yhteen asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, mukaan lukien käsittely journalistisia tarkoituksia ja akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten. Lisäksi jäsenvaltioille on asetettu velvollisuus säätää käsittelylle journalistisia tarkoituksia varten muun muassa poikkeuksia tai vapautuksia rekisteröityjen oikeuksiin.

Tietosuojalain 27 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen käsittelyyn journalistisia tarkoituksia varten ei sovelleta tietosuoja-asetuksen 13 § artiklaa. Näin ollen rekisteröidyillä ei ole tarkastusoikeutta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa kyseessä olleista Poliisihallituksen Ylelle toimittamista järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneista henkilöistä ja heidän henkilötiedoistaan.

Kolikossa kaksi puolta

Korkein hallinto-oikeus on asianmukaisesti tarkastellut ennakkopäätöksessään julkisuuslaissa tarkoitettuja edellytyksiä rekisterin luovutukselle ja siihen liittyviä tietosuojanäkökulmia. Kolikossa on kuitenkin myös toinen puoli, kun kyseessä on yksityinen turvallisuusala, joka on merkittävässä roolissa kansallisessa turvallisuudessa Suomessa.

Yksityinen turvallisuusala vastaa lähes kokonaan turvallisuus- ja huoltokriittisten organisaatioiden turvallisuudesta. Tähän on myös herätty turvallisuusviranomaisissa, kun turvallisuusympäristö on muuttunut. Huoltovarmuuskeskukseen on perustettu yksityisen turva-alan pooli, kun on ymmärretty alan merkitys huoltovarmuuskysymyksien kannalta.

Yksityisen turvallisuusalan toimijoita on varattukin merkittävästi Puolustusvoimien toimesta. Julkisuuslain 24 §:n 10 kohdassa on salassa pidettäväksi määritelty asiakirjat, jotka koskevat muun muassa Puolustusvoimien varustamista, kokoonpanoa, sijoitusta tai käyttöä, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vahingoita tai vaaranna maanpuolustuksen etua. Puolustusvoimien varaajan tulee käsitellä varausasiakirjoja salassapitoluokituksen mukaisesti, mutta toimittaja voi saada Poliisihallitukselta koko yksityisen turvallisuusalan henkilörekisterin journalistisessa tarkoituksessa.

Tämän osalta voidaan kysyä, että kumpi on tärkeämpää: journalistinen tarkoitus vai kansallinen turvallisuus? Korkeimman hallinto-oikeuden tuomarit eivät edes pohtineet henkilörekisterin turvallisuusnäkökohtia ratkaisussaan. Tätä voidaan pitää hyvin erikoisena, koska tällainen henkilörekisteri kiinnostaa jo eri valtioiden tiedustelupalveluita. Myös rikollisten voisi luulla olevan kiinnostunut tällaisestä henkilörekisteristä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu on julkisesti kaikkien saatavilla, joten on hyvin helppo jäljittää kyseenomainen toimittaja ja yrittää tehdä tietomurto.

Tämän takia tietopyynnössä tiedustelin, että miten henkilörekisteriä käsitellään ja kuka on niitä käsitellyt. Olisi erittäin tärkeää varmistaa tällaisen henkilörekisterin suojaaminen ja tietoturva, kuten viranomaisetkin vaativat turvallisuusluokitellun tiedon osalta. Poliisihallitus korosti vastineessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että tällaisia henkilötietoja hallinnoidessaan Poliisihallituksella on tietosuoja- ja tietoturvalainsäädännön mukaisesti velvollisuus huolehtia asianmukaisesta riskienhallinnasta ja rekisteröityjen oikeuksien toteuttamisesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden valituksessa toimittaja on perustellut, että hänen tarkoituksenaan on tietopyynnön kohteena olevan aineiston perusteella tarkastella yksityistä turvallisuusalaa ja sen suhdetta lainvalvontaan ja vallankäyttöön sekä sitä, missä määrin viranomaiset ovat myöntäneet järjestyksenvalvonta- ja vartijakortteja henkilöille, joilla on läheisiä kytköksiä ääriliikkeisiin. Toimittajan mukaan nämä asiat ovat jo itsessään sellaisia oikeutetun yhteiskunnallisen keskustelun kannalta merkittäviä kysymyksiä, jotka puoltavat tietojen antamista vaaditulla tavalla. Lisäksi tehokkaat isojen tietomassojen analyysikeinot ovat nykyään yhä välttämättömämpi osa journalistin työtä ja median yhteiskunnallisen tehtävän toteuttamista.

Olen samaa mieltä toimittajan kanssa, että on tärkeää yhteiskunnan kannalta käydä keskustelua yksityisen turvallisuusalan toimijoista ja heidän kytköksistään. Yhtä tärkeää olisi myös tarkastella asiaa turvallisuusviranomaisten osalta. Ylipäätään enemmän pitäisi käydä keskustelua koko turvallisuusalasta ja sen tulevaisuudesta, koska korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta käy hyvin ilmi, miten huonosti julkisuus- ja tietosuojasääntely sekä turvallisuusala on yhdistettävissä.

Toivottavasti moni muukin pohtii, että miksi korkeimman hallinto-oikeuden tuomarit jättivät turvallisuuskysymykset esittämättä, vaikka Poliisihallitus niitä korosti omassa vastineessaan. Itse liputtaisin kansallisen turvallisuuden puolesta nykyisessä maailman tilanteessa, koska myös turvallisuus ja yksityisyyden suoja ovat perusoikeuksia.

Putkaa ja teiseriä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Putkaa ja teiseriä

Järjestyksenvalvojien uutisoitiin käyttäytyneen väkivaltaisesti kohdehenkilöitänsä kohtaan pääradan varrella Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Samoihin aikoihin kauppakeskuksessa kiinniottotilanteen yhteydessä menehtyi järjestyksenvalvojien voimankäytön kohdehenkilö.

Sisäministeriö on asettanut työryhmän, joka arvioi yksityisen turvallisuusalan ohjausta, valvontaa ja koulutusta. Sisäministeriön tarkoituksena on siis suomalaiseen tapaan etsiä ”syyllinen” ja hoitaa ainakin näennäisesti varsinaisen ongelman reunoilla olevia asioita. Tapahtumien juurisyitä ei ainakaan työryhmän tehtävänannon perusteella selvitetä.

Myöskään ratkaisuja siihen, miksi järjestyksenvalvojat ovat rautatieasemilla mahdollisesti päätyneet käyttämään tarpeettoman kovia voimakeinoja tai miksi kohdehenkilö saattoi saada surmansa neljän turvallisuusalan ammattilaisen rauhoittaessa häntä keskellä kauppakeskuksen käytävää, ei selvitettäne.

Toki työryhmän toimeksiantona olevalla yksityisen turvallisuusalan ohjauksen, valvonnan ja koulutuksen kehittämisellä on suurtakin merkitystä, mutta niistä voi löytää vain osaratkaisuja ”maton alle lakaistaviin”, varsinaista ratkaisua odottaviin asioihin. Niiden ratkaisemisessa on jo menetetty ainakin vuosikymmen ja yksi laaja lainsäädäntöhanke.

Uudessa hallitusohjelmassa on todettu, että yksityistä turvallisuusalaa koskevat lainsäädäntötarpeet tarkistetaan alan kasvun ja sisäisen turvallisuustilanteen muuttumisen vuoksi. Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa aihetta.

Niin kaunis on maa ja tuuheat hongat kesäisin

Kun yksityisen turvallisuusalan lainsäädännön kokonaisuudistusta tehtiin kymmenen vuotta sitten, niin lähtökohtana oli edelleen se, että vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien tulee olla mahdollisimman lähellä jokamiehen oikeuksia ja että koko alan toimintaedellytykset määritellään alan osaamiseltaan heikoimpien toimijoiden, harrastustoimintana yleisötilaisuuksissa harjoitettavan järjestyksenvalvonnan mukaisesti.

Kun pöly on laskeutunut ja ehkä sen jälkeen, kun sisäministeriön asettama työryhmä on selvittänyt ja antanut suosituksensa turvallisuusalan toimintaedellytysten kehittämiselle, voitaisiin tarkastella myös alan toimintaa jo muuttuneessa ja yhä synkempään suuntaan menossa olevassa maailmantilanteessa.

Reaalimaailman ratkaisut edellyttävät tosiasioiden tunnustamista. Maamme vilkkaimmilla paikoilla, rautatieasemilla ja kauppakeskuksissa, ei voida olettaa, että järjestyksenvalvojat kykenisivät aina ja kaikissa tilanteissa toimimaan kestohymy säilyttäen, ohjaamalla ja neuvomalla. Aina ei ole mahdollista sivulliset turvaten ”paljain käsin” käydä lukumääräisesti ja usein myös paremmin aseistautuneita kohdehenkilöitä vastaan, joilla usein on vielä yllätys puolellaan.

Joskus tulee jopa mieleen, että järjestyksenvalvojien ilmeinen turhautuminen tilanteeseen ei ole aivan aiheeton. Tosiasia on myös se, ettei poliiseja, joiden avuksi järjestyksenvalvojia näihin paikkoihin asetetaan, ole ainakaan nopeasti tulossa siinä määrin lisää, että järjestyksenvalvojien tehtäväksi jäisi vain mukavien asiakkaiden ohjaileminen oikeille käytäville.

Karrikoinnista ei pidä kuitenkaan vetää vääriä johtopäätöksiä. Yksityinen turvallisuusala on ja tulee varmasti pysymään palvelualana, koska kysymys on liiketoiminasta, jossa turvataan toisen, joko julkisen tai yksityisen asiakkaan, toimintamahdollisuuksia. Kenenkään toimeksiantajan toiveissa ei varmasti ole, että kiltisti maksavia asiakkaita kohdellaan väärin järjestyksenvalvojan toimesta. Jos järjestyksenvalvoja käyttäytyy väkivaltaisesti, on hän liiketalouden pelisäännöin yleensä varsin pian työtön työnhakija.

Juurisyitäkö?

Voisiko rautatieasemien järjestyksenvalvojien moitittava käyttäytyminen johtua siitä, että kaikki rautatieasemilla liikkuvat kansalaiset eivät ole lintukodon mallikansalaisia, vaan joukossa on henkilöitä, jotka tahtovat aidosti toisille pahaa, voivat pahoin, ovat erilaisten päihteiden ja huumeiden vaikutuksen alaisina, ovat aseistautuneita, ovat vaarallisia, kantavat vaarallisia tarttumatauteja ja ovat piittaamattomia muista ihmisistä sekä kohdistavat vihansa usein näissä paikoissa lähimpänä paikalla oleviin yhteiskunnan ja järjestyksen edustajiin, järjestyksenvalvojiin?

Onko niin, että vain poliisi kohtaa tällä hetkellä kuumimpana puheenaiheena olevaa nuorisojengiväkivaltaa, eikä ilmiö kohdistu lainkaan juuri näillä eräillä keskeisimmillä nuorison kohtaamispaikoilla toimiviin järjestyksenvalvojiin?

Olisiko poikkeuksellisesti ja erittäin valitettavalla tavalla kauppakeskuksessa surmansa saaneen henkilön kohtalo voitu välttää, jos järjestyksenvalvojilla olisi ollut lakisääteinen oikeus siirtää hänet rauhoittumaan lukittuun odotustilaan, jossa häntä olisi voitu edes koskematta tarkkailla sen sijaan, että neljä henkilöä oli hänen päällään häntä rauhoittamassa?

Putkaa

Peruskoulutuksen saaneilla järjestyksenvalvojilla on yleisötilaisuuksissa oikeus viedä ja valvoa kohdehenkilöä poliisin etukäteen hyväksymässä säilöönottotilassa. Kauppakeskuksen ja joukkoliikenteen aseman monesti jo ammattitutkinnon suorittaneilla, poliisin tai rajavartijoiden avuksi asetetuilla järjestyksenvalvojilla tätä oikeutta ei ole.

Monissa kauppakeskuksissa ja asemilla on olemassa tai niihin olisi helposti rakennettavissa tiloja, joissa henkilöitä voitaisiin valvoa lyhyitä aikoja, esimerkiksi viidestätoista minuutista kahteen tuntiin. Oikeanlaiset ja valvotut säilöönottotilat voisivat palvella yhteiskuntaa monin tavoin. Ainakin se olisi harvinaisempaa, että tavallisten kansalaisten tarvitsisi katsella, kun järjestyksenvalvojat painavat kohdehenkilöä kauppakeskuksen lattiaan rauhoittumaan ja odottamaan poliisin saapumista.

Ja teiseriä

Poliisilla on hyviä kokemuksia etälamauttimesta. Se on tehokas voimankäyttöväline ja oikein käytettynä se olisi erittäin tarkoituksenmukainen myös julkisilla paikoilla työskenteleville järjestyksenvalvojille.

Jos voimankäytön kohdehenkilöllä on teräase tai muu vaarallinen väline, voivat kaasusumutin ja teleskooppipatukka olla riittämättömiä välineitä laillisen välineylivoiman saavuttamiseksi. Lisäksi etälamautin olisi usein turvallisempi vaihtoehto täysin viattomille sivullisille.

Poliisi on aiheuttanut vain vähän vakavia vammoja etälamauttimella. Emme usko, että turvallisuusalalla, jossa Poliisiammattikorkeakoulu on kouluttanut satoja voimankäyttökouluttajia, ja jotka kertaavat säännöllisesti osaamistaan, kukaan kuvitteleekaan, että kyseisiä välineitä annettaisiin kaikkien käsiin. Alalla, jossa euro puhuu, tällaisia välineitä päätyisi varmasti koulutettujen ja osaavien henkilöiden välineiksi.

Vaikka alalla on suuren henkilöstömäärän vuoksi varmasti myös sopimattomia henkilöitä, on suuressa määrässä myös olemassa voimankäyttöön erittäin hyvin perehtyneitä henkilöitä, joista jotkut koulutuksensa ja kokemuksensa vuoksi voivat vetää vertoja jopa valtion voimankäyttökoneistolle.

Valitettavasti on silti varsin todennäköistä, että joskus jotakin tarkoittamatonta sattuu, kun voimankäyttötilanteita on päivittäin. Kysymys onkin se, sattuuko vahinkoja enemmän vai vähemmän, jos järjestyksenvalvojien välineet saatetaan ajan tasalle, kuten poliisi jatkuvasti omien voimankäyttövälineidensä osalta tekee?

Pelkkä mahdollisuus, että järjestyksenvalvoja voisi lamauttaa väkivaltaisen kohdehenkilön, voisi keskipitkällä aikavälillä vähentää ihmisten halukkuutta väkivaltaiseen käyttäytymiseen järjestyksenvalvojia ja toisiaan kohtaan.

Vaikka valtiovallanhan ei toki tarvitse välittää ”maksusoturin” työturvallisuudesta, inhimillisesti ajatellen järjestyksenvalvoja on ihminen siinä missä valtion palkkaa saava poliisikin. Myös järjestyksenvalvojan työturvallisuudella pitäisi olla merkitystä.

Valtaosa vartioimis- ja järjestyksenvalvontaliikkeistä tekee hyvää tai jopa erittäin hyvää työtä työntekijöidensä työturvallisuuden eteen ja jopa laissa tarkoitetulla tavalla yhteistyössä virkavallan sekä asiakkaidensa kanssa.

Miten pitäisi edetä?

Edellä ehdotettuja muutoksia ei voi hoitaa mukavasti muuttamalla vähän koulutussuunnitelmia ja palkkaamalla lisää alaa valvovia poliiseja, vaan ne edellyttäisivät lainsäädäntömuutoksia. Ennen kuin ensimmäinen perustuslakivaliokunnan kuulema valtiosääntöasiantuntija ehtii älähtämään asian olevan perustuslakikysymys, todettakoon, että säilössäpitoa koskeva toimivalta ja vartijoiden toimeksiannot poliisien putkavalvonnassa säädettiin mahdolliseksi ilman perustuslainsäätämisjärjestystä.

Etälamautinta vastustaville muistutettakoon, että vartijoiden voimankäyttövälineisiin kuuluvat jo nykyisellään kaasusumuttimet ja rajoitetuilla vartioimisalueilla tai rajoitetuissa tehtävissä ampuma-aseetkin. Aseista vahvimman, tiedon, käyttäminen ja jakaminen viranomaisten kanssa molempiin suuntiin lienee juridisesti kaikkein haasteellisin rasti.

Jos ja kun sisäministeriön työryhmä päätyy suosittamaan lisää voimankäyttökoulutusta kaikille vartijoille ja järjestyksenvalvojille sekä viranomaisvalvonnan tehostamista, voisiko samalla selvittää, että mahdollistaisiko koulutuksen lisääminen ja kohdentaminen sekä viranomaisen valvonnan tehostaminen samalla myös poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetettavien järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien ja voimankäyttövälineiden kehittämisen nykyisten uhkakuvien edellyttämälle tasolle?

Voisiko kehitystyössä ottaa huomioon myös valtiontalouden ja liike-elämän realiteetit? Poliisit kertovat usein, että he eivät ole koskaan käyttäneet ampuma-asetta, vaikka heillä sellainen on. Samoin useat vartijat ja järjestyksenvalvojat kertovat, että he eivät ole koskaan joutuneet voimankäyttötilanteeseen, jossa olisi tarvinnut voimankäyttövälinettä.

Poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetettavilla järjestyksenvalvojilla voimankäyttötilanteisiin joutuminen on todennäköisempää, mutta suurimmassa osassa kohteita ei kuitenkaan päivittäinen aktiviteetti. Onko silloin tarkoituksenmukaista kouluttaa kaikkia kymmeniätuhansia turvallisuusalan työntekijöitä voimankäyttäjiksi, vai olisiko koulutusta syytä merkittävästi kohdentaa?

Ala tarvitsee työntekijöitä myös sellaisiin tehtäviin, joissa voimankäyttötilanteet eivät ole todennäköisiä ja osassa, kuten hälytyskeskuksissa, voimankäyttötilanteet ovat lähes mahdottomia. Suuri osa palvelualan ammattilaisista jättää alan valitsematta, jos sen koulutus painottuu voimakkaasti voimankäyttöön.

Ratkaisu ei ole joko tai, vaan sekä että

Valtiomme nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on aivan mahdollisuuksien rajoissa, että jo nyt eduskuntavaalien jälkeen koittavat ajat, että poliisille ei myönnetä aina lisää rahaa lisätalousarviossa, kun poliisiylijohtaja käy sitä telkkarissa pyytämässä.

Ja vaikka poliisien määrää lisättäisiinkin ja resurssilisäys vielä kohdennettaisiin rautatieasemille ja kauppakeskuksiin, kestää kohdentaminen yleensä vain sen aikaa, kunnes seuraava poliittinen päätös poliisin tehtävien priorisoinnista jonkin ajankohtaisen ilmiön taltuttamiseksi syntyy.

Lisäksi yrittäjä ei voi luottaa siihen, että poliisi pysyy hänen kauppansa läheisyydessä. Partiot kun joutuvat lähtemään tehtäville muihinkin osoitteisiin, kun kutsu käy. Järjestyksenvalvoja sen sijaan pysyy kauppakeskuksessa niin kauan kuin työnantajalle palvelusta maksetaan ja työntekijät uskaltavat tehtäviään ”etulinjassa” tehdä.

Poliisin ja yksityisen turvallisuusalan yhteistyö on kehittynyt hyvin. Poliisiammattikorkeakoulussa juuri voimankäyttökouluttajien koulutukseen on panostettu. Paikallisesti on sovittu hyviä käytäntöjä. Yksityinen turvallisuusala hyötyisi kenttäpartioiden lisäämisestä ja poliisin toiminnan kohdistamisesta kenttätyöhön. Mitä nopeammin poliisi ehtii paikalle järjestyksenvalvojan avuksi, sitä turvallisempaa on hänen työnsä ja vakavimpia voimankäyttötilanteita syntyy vähemmän. Vaikka poliisin resurssia lisättäisiin, usein tilanteisiin ensin ehtivien, tapahtumapaikalla yleensä jo olevien järjestyksenvalvojien toimintaedellytysten kehittämistä ei saisi laiminlyödä.

Pääsimme ensin Natoon, mutta Ruotsi korjasi ensin järjestyksenvalvojien toimintaedellytykset

Ehkä juuri edellä käsiteltyjen tosiseikkojen vuoksi mallimaassamme Ruotsissa on päädytty toimivaltuuksiltaan ja koulutukseltaan merkittävästi eroaviin järjestyksenvalvojiin. Tunnettu tosiasia on, että osassa Ruotsia turvallisuustilanne on Suomea heikompi ja tässä jutussa mainitut juurisyyt askeleen pari pidemmälle väärään suuntaan kehittyneitä.

Kun meillä päädyttiin alan lainsäädäntöuudistuksessa vain kirjaamaan lakiin olemassa olevia käytäntöjä, eikä jo silloin nähtävissä ollutta tarvetta edelleen kehittää ammattimaisesti hoidettuja turvallisuuspalveluita eri kohteissa.

Meillä on tarvetta kehittää myös alan toimijoiden toimivaltuuksia kriittisen infrastruktuurin kohteiden vartioinnissa, kuten fyysisen hybridiuhan torjuntaan liittyen ja mahdollisuuden puuttua luvattoman dronen lennätykseen. Lienee nyt järkevin vaihtoehto taas kerran naapurin mallin kopioiminen, kuten monessa muussakin asiassa on aiemmin toimittu.

Tietosuojavaltuutetun päätöksistä tutkimustuloksia

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Tietosuojavaltuutetun päätöksistä tutkimustuloksia

Meillä on käynnissä kyberrikoksiin liittyvä tutkimushanke, jossa olemme keskittyneet erityisesti kyberrikosten rangaistuskäytäntöön tuomioistuimissa vuosina 2015–2019. Olemme aiemmissa tutkimuksissa tarkastelleet tietosuojarikoksia, mutta emme tietosuojan valvontaviranomaisen päätöksiä ja antamia seuraamuksia.

Finlexissä on julkaistu tietosuojavaltuutetun päätöksiä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen, rikosasioiden tietosuojalain ja henkilötietolain tulkinnasta. Tarkastelemme tutkimuksessamme näitä päätöksiä vuosilta 2018–2022. Tutkimus on julkaisuprosessissa, joten tässä yhteydessä on esitelty keskeiset tulokset päätöksien osalta.

Kaiken kaikkiaan päätöksiä oli julkaistu yhteensä 119 (taulukko 1), joista 48 päätöstä oli tietosuojavaltuutetun ratkaisemia ja 55 päätöstä apulaistietosuojavaltuutetun ratkaisemia. Tietosuojavaltuutetun seuraamuskollegio oli puolestaan ratkaissut kymmenen tapausta. Yksi päätös oli korkeimman hallinto-oikeuden, joka koski uskonnollisen saarnaamistyön yhteydessä keräämiä henkilötietoja.

Taulukko 1. Tietosuojatapausten päätöksentekijät vuosina 2018–2022.    

Päätöksentekijä Lukumäärä
KHO 1
Apulaistietosuojavaltuutettu 55
Apulaistietosuojavaltuutettu ja seuraamuskollegio 5
Tietosuojavaltuutettu 48
Tietosuojavaltuutetun seuraamuskollegio 10
Yhteensä 119

Tapauksista suurin osa (109 tapausta) oli päätöksiä. Joukossa oli myös esimerkiksi muutamia kannanottoja, lausuntoja ja määräyksiä (taulukko 2).

Taulukko 2. Tietosuojatapausten ratkaisut vuosina 2018–2022.    

 Ratkaisu Lukumäärä
Kannanotto 2
Lausunto 2
Määräys 2
Päätös 109
Päätös ja ohjaus 3
Muu 1
Yhteensä 119

Suurin osa päätöksistä kohdistui yrityksiin (86 tapausta). Neljätoista tapausta koski kunnan viranomaista ja kahdeksan valtion viranomaista. Tapaukset liittyivät myös usean eri toimialan toimintaan, ja niistä neljätoista kohdistui yksityisen pysäköinninvalvonnan yrityksiin, neljätoista suoramarkkinointiyrityksiin, kahdeksan julkiseen terveydenhuoltoon ja viisi hakukoneyhtiöihin sekä viisi liikennevakuutuskeskukseen. Loput tapaukset jakaantuivat tasaisesti eri toimialojen kesken ja joidenkin tapausten osalta ei voitu luotettavasti selvittää tietosuojavaltuutetun asiakirjoista, mitä organisaatiota tai yritystä päätös koski.

Hallinnollisia seuraamusmaksuja määrättiin yhteensä 2 182 800 euron edestä vuosina 2020–2022 (taulukko 3). Vuosina 2018 ja 2019 ei määrätty yhtään hallinnollista seuraamusmaksua. Suurin hallinnollinen seuraamusmaksu oli 750 000 euroa, joka kohdistui yksityiseen perintätoimistoon. Seuraamusmaksuja määrättiin yhteensä 18 tapauksessa. Maksujen keskiarvo oli 128 400 euroa.

Taulukko 3. Määrätyt hallinnolliset seuraamusmaksut vuosina 2018–2022.

Kohde Seuraamusmaksu (€) Vuosi
Posti 100 000 2020
Yritys (toimiala tuntematon) 16 000 2020
Yritys (toimiala tuntematon) 12 500 2020
Suoramarkkinointiyritys 7 000 2020
Taksiyhtiö 72 000 2020
Ammattikorkeakoulu 25 000 2021
Terveyspalveluyritys 608 000 2021
Liikennevakuutuskeskus 52 000 2021
Matkailualan yritys 6 500 2021
Terveyspalveluyritys 5 000 2021
Yksityinen pysäköinninvalvontayritys 75 000 2021
Lehden kustantaja 8 500 2021
Suoramarkkinointiyritys 8 300 2022
Lehdet ja uutispalvelut 85 000 2022
Laivayhtiö 230 000 2022
Terveyspalveluyritys 122 000 2022
Yksityinen perintätoimisto 750 000 2022
Yhteensä 2 182 800  

Päätöksissä oli myös useita turvallisuustekniikkaan liittyneitä tapauksia. Esimerkiksi tietosuojavaltuutetun antamassa päätöksessä 26.05.2020 käsiteltiin taksialan yrityksen kameravalvonnan lainmukaisuutta ja tietojen minimoinnin näkökulmaa.

Päätöksessä arvioitiin sijaintitietojen, äänitietojen ja kameravalvontavideon tietojen keräämisen perusteita ja tietojen keräämisen minimoinnin tarvetta sekä tietosuojaa koskevaa vaikutusten arviointia ja profilointia. Osa autoista keräsi sekä ääntä että kuvaa. Tietojen keräämistä yritettiin oikeuttaa turvallisuussyiden perusteella. Rekisteripitäjällä oli ollut noin neljä miljoonaa asiakasta ja yli 2 000 taksiautoa.

Apulaistietosuojavaltuutettu ja seuraamuskollegio antoivat taksialan yritykselle 72 000 euron hallinnollisen seuraamusmaksun puutteista kameravalvonnan tasapainotestin tekemisessä, äänen keräämisen osalta tehtävän minimointiperiaatteen laiminlyömisestä, tietojenkäsittelyn avoimuuden laiminlyömisestä, kaikkien tietojenkäsittelijöiden määrittelyn laiminlyömisestä, tietojenkäsittelyn vaikutusten arvioinnin puutteellisuudesta ja siitä, että tietoselosteet eivät vastanneet tietojenkäsittelyn kokonaiskuvaa.

Johtopäätöksiä

Tietosuojavaltuutetun antamista päätöksistä merkittävä osa koski yrityksiä. Yksittäisiä julkista sektoria koskeneita päätöksiä oli myös eri organisaatioihin liittyen. Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon tietosuojassa oli puutteita, ja yhdessä päätöksessä tehtiin hallinnollista seuraamusmaksun määräämisharkintaa, mutta tietosuojalaki ei mahdollista hallinnollisen seuraamuksen määräämistä julkiselle toimijalle.

Suomessa tulisi seurata aktiivisesti muiden EU:n jäsenvaltioiden tietosuojan valvontaviranomaisten päätöksiä ja linjanvetoja, koska kyberrikollisuus on hyvin kansainvälistä. Kyberrikollisuus on merkittävä haaste koko rikosoikeusjärjestelmälle.

Kyberturvallisuuden kannalta kontrollien tehokkuudella ja organisaatioiden riskienhallinnan sekä sääntelyn toimivuudella on merkitystä, jotta voidaan suojata tehokkaasti henkilötietoja. Kyberrikoksella voidaankin vahingoittaa laajasti yhteiskuntaa.

Tämän takia olisi tärkeää tehdä jatkossa vertailevaa tutkimusta tietosuojan valvontaviranomaisten välillä eri valtioissa ja tutkia myös hallinnollisen seuraamusjärjestelmän hyötyjä tietosuojan sekä kyberturvallisuuden kehittämisen näkökulmasta.