Jyri Paasonen

Blogi

Blogi

YKSITYISEN TURVALLISUUSALAN KANSAINVÄLINEN HISTORIA – OSA 1/2

by
Kommentit pois päältä artikkelissa YKSITYISEN TURVALLISUUSALAN KANSAINVÄLINEN HISTORIA – OSA 1/2

Yksityisellä turvallisuusalalla on pitkä historia. Olen yhdessä turvallisuusmuseon kanssa tekemässä toimialan kotimaisen historiikin, jossa haastatellaan yksityisen turvallisuusalan pioneereja, jotka ovat olleet kehittämässä toimialaa Suomessa ja maailmalla. Osana historiikkia olen tutkinut toimialan kehitystä eri valtioissa aina 1800-luvulta asti. Yksityisen turvallisuusalan toiminta on osa kriminologian toista päätutkimusaluetta, kontrollin tutkimusta. Tässä kaksiosaisessa blogisarjassa käsitellään toimialan kehitystä Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Keski-Euroopassa. Blogisarja julkaistaan myös Suomen kriminologisen yhdistyksen kriminologiablogissa.

Allan Pinkerton perustaa Yhdysvaltojen ensimmäisen etsivätoimiston

Yhdysvalloissa etsivätoiminta sai yksityisellä sektorilla alkunsa tarpeesta, jota julkinen poliisi ei pystynyt täyttämään. Julkinen valvonta oli 1800-luvulla kehittymätöntä ja hajanaista sekä keskittynyt rikollisuuden torjunnan sijaan partioiden näkyvillä oloon. Näin ollen yksityisetsivistä tuli olennainen osa valvontaa, ja myöhemmin he jopa muokkasivat poliisin tutkintametodeja.

Yhdysvaltojen ensimmäiset etsivätoiminta kehitettiin 1830-luvulla, ja ne laajenivat Allan Pinkertonin toimesta vuonna 1855 toimimaan suurten yritysten muun muassa huijauksiin ja kavalluksiin liittyvissä tutkimuksissa. Myös junarosvot saivat kokea yksityisetsivien taidot 1860- ja 1870-luvuilla, kun esimerkiksi rautatiet, kaivosyritykset ja vakuutusyhtiöt palkkasivat yksityisetsiviä jahtaamaan karkulaisia ja soluttautumaan lainsuojattomien jengeihin.

Yhdysvalloissa alkoi 1800-luvulla vakiintua osassa alueita laaja käsitys siitä, milloin tappaminen on itsepuolustusta. Tämä käsitys heijastelee vallankumouksellista ja raja-alueiden ideologiaa, amerikkalaista asekulttuuria sekä niihin liittyviä ihanteita kunniasta ja miehisyydestä, mikä tuo mukanaan fyysisen vastaamisen uhkiin tai loukkauksiin.

Alun perin itsepuolustuksen piti olla hyökkääjää pakenevan henkilön viimeinen keino, mutta 1800- ja 1900-luvuilla tuomioistuimet ja oikeustieteilijät hylkäsivät ”pakenemisvelvollisuuden” ja ”pidä oma puolesi” -näkemys sai kannatusta. Tätä muutosta edistivät revolverin ja toistuvan kiväärin keksinnöt 1800-luvulla, joiden myötä pakeneminen muuttui vaikeammaksi ja monet ihmiset katsoivat, että yksilön hengen sekä maineen suojaaminen vaati välitöntä reagointia pakenemisen sijaan.

Ranskassa valtio rajoitti yksityisen turvallisuusalan toimintaa

Ranskassa 1800-luvulla poliisi vakoili työntekijöitä ja oli enimmäkseen huolissaan työelämän riidoista, kuten työntekijäyhdistysten ja johdon riidoista. Poliisi pelkäsi, että nämä johtaisivat järjestäytyneeseen hallituksen vastaiseen rintamaan. Poliisin vakoojat palvelivatkin valtiota.

Ranskassa kansalliset ja kunnalliset viranomaiset kiistelivät siitä, pitäisikö yksityisiä toimijoita käyttää rikollisuuden torjuntaan tai poliisitoimintaan. Etsivätoiminta oli kuitenkin pääosin valtion hallinnassa, kansalliset viranomaiset halusivat käyttää salaisia agentteja poliittiseen valvontaan, kun taas paikalliset pormestarit halusivat palkata poliisivakoojia soluttautumaan ryöstäjien ja varkaiden jengeihin.

Näistä kahdesta valtion intressissä oli poliittinen valvonta, jossa salaisia taktiikoita päätettiin käyttää. Viranomaisilla oli myös kaikista kehittynein ja kattavin valvontaverkosto. Ranskan valtio rajoitti kuitenkin yksityisiltä toimijoilta toimivaltuuksia erityisesti rikosten tutkimisessa.

Cornhillin koruliikkeen ryöstö herätti keskustelun Isossa-Britanniassa

Englannissa ja Walesissa rikosten syytteeseenpano oli 1800-luvun alussa pääosin uhrien, heidän perheidensä tai kavereidensa harteilla. Saatavilla olevien seurakunnan konstaapelien tai yövartijoiden tehtävänä oli lähinnä pidättää ja tuoda epäillyt henkilöt paikallisen henkikirjoittajan eteen, joka itse joko kuunteli tapauksen, siirsi sen korkeammalle viranomaiselle tai vakavimmissa rikkomuksissa oikeudenistuntoon, jota johti valtion nimittämä tuomari. Syytteeseenpanot olivat kuitenkin tuohon aikaan kalliita ja aikaa vieviä.

Vähemmän varakkaille ihmisille kansanomaiset ja epäviralliset oikeudenmukaisuuden muodot tarjosivatkin halvemman ja yleensä välittömän vaihtoehdon kalliille oikeusjärjestelmälle. Tämä piti sisällään yhteisön jäsenten ilmaiseman kollektiivisen paheksunnan havaittuun loukkaavaan käytökseen. Epäiltyjä rikoksentekijöitä nöyryytettiin monilla tavoin, kuten kuljettamalla ja esittelemällä näyttävästi kaupungin läpi. Tätä ”kansanoikeutta” kansa käytti vaihtoehtona valtioperustaiselle rikosoikeusjärjestelmälle.

Painettu anteeksipyyntö oli myös yksi 1800-luvulla käytössä olleista keinoista saada oikeutta. Siinä sanomalehdessä julkaistiin anteeksipyyntö, jossa oli muun muassa rikoksentekijän ja uhrien nimet, asuinpaikka, rikoksentekoaika ja kuvaus rikoksesta. Lisäksi siinä oli usein toteamus uhrin käynnistämästä menettelystä rikoksentekijää vastaan, mutta koska rikoksentekijä julkisesti tunnustaa syyllisyytensä ja maksaa kaikki tarpeelliset kulut, uhri ystävällisesti pysäyttää virallisen syytteeseenpanon. Anteeksipyyntö päättyi yleensä juhlalliseen lupaukseen olla koskaan toistamasta rikosta. Tällainen käytäntö tyydytti yleensä sekä uhria että rikoksentekijää.

Painetut anteeksipyynnöt olivat sekä yksityisen että julkisen turvallisuuden ja oikeuden muoto, joka tarjosi mielenrauhaa uhrille ja osoitti muille ihmisille, että he olivat viattomia ja että heitä kohtaan oli tehty väärin. Lisäksi rikoksentekijä säästyi mahdolliselta vankeusrangaistukselta ja pääsi jatkamaan elämäänsä yhteisönsä keskuudessa.

Isossa-Britanniassa keskusteltiin Lontoossa vuonna 1865 tapahtuneen Cornhillin koruliikkeen ryöstön jälkeen turvallisuudesta ja sen muutoksesta, että kenellä on vastuu rikosten torjunnasta. Tapaus ei ollut käännekohta turvallisuuden historiassa, vaan se toimi välietappina pidemmän ajan muutoksessa kaupallisista turvallisuuskäytänteistä, jotka perustuivat yksityisten omistajien suoraan, henkilökohtaiseen valvontaan, asiantuntijoiden tarjoamiin turvallisuusratkaisuihin sekä julkisella että yksityisellä puolella.

Blogi

Privacy Shield -järjestely ei täytä enää EU:n tietosuojalainsäädännön vaatimuksia

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Privacy Shield -järjestely ei täytä enää EU:n tietosuojalainsäädännön vaatimuksia

Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Harri Karjalaisen kanssa Privacy Shield -järjestelyä ja siihen liittyvää merkittävää EU-tuomioistuimen päätöstä heinäkuulta.

Merkittävä osa pilvipalveluista on kansainvälisten, usein yhdysvaltalaisten, yritysten tarjoamia. EU:n yleinen tietosuoja-asetus sallii henkilötietojen siirron EU-alueen ulkopuolelle erikseen määritellyillä tavoilla, jotka on kuvattu tarkemmin komission sivuilla.

Yksi sallittu henkilötietojen siirtotapa on turvallisten valtioiden listaus. Siinä on mukana Yhdysvallat edellyttäen, että yritys noudattaa Privacy Shield -järjestelyä.

Privacy Shield -järjestely

EU:lla ja Yhdysvalloilla on vahvat taloudelliset suhteet. Henkilötietojen siirto on siten välttämätön osa tämän päivän kansainvälisessä digitaalitaloudessa. Esimerkiksi henkilötietoja kerätään, kun kuluttaja ostaa tavaroita tai palveluita verkossa, asioi sosiaalisessa mediassa tai tallentaa tietoja pilvipalveluun.

EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyssä sallitaan henkilötietojen siirto EU:sta yhdysvaltalaiselle palveluntarjoajalle, jos tarjojaja käsittelee henkilötietoja siten, että se noudattaa tietosuojasäännöksiä ja soveltaa suojatoimia.

Jos palveluntarjoajat haluavat hyödyntää Privacy Shield -järjestelyä, niiden on ilmoittauduttava Yhdysvaltojen kauppaministeriössä Privacy Shield -yrityksiksi. Kauppaministeriön vastuulla on hallinnoida Privacy Shield -järjestelyä ja varmistaa, että yritykset täyttävät velvoitteensa. Lisäksi yritysten on uudistettava järjestelynsä vuosittain. Jos yritykset laiminlyövät tämän, ne eivät voi enää hyödyntää Privacy Shield -järjestelyä vastaanottaessaan ja käyttäessään EU:sta siirrettyjä henkilötietoja.

Kauppaministeriön sivustolla voi tarkastaa onko yhdysvaltalainen palveluntarjoaja mukana järjestelyssä. Privacy Shield -listalla on yli 5 500 yritystä, jossa selostetaan millaisia henkilötietoja yritykset käyttävät ja millaisia palveluja ne tarjoavat.

EU-tuomioistuimen merkittävä ratkaisu

EU-tuomioistuin antoi merkittävän ratkaisun 16.7.2020, jossa se kumoaa komission päätöksen EU:n ja USA:n välisen Privacy Shield -järjestelyn tietosuojan tason riittävyydestä.

Ratkaisun mukaan Yhdysvaltojen lainsäädäntöön sisältyvät viranomaisten oikeudet (esim. tiedustelulainsäädäntö) tarkastella ja käyttää henkilötietoja, eivät täytä enää EU:n tietosuojalainsäädännön vaatimuksia. Ratkaisussaan tuomioistuin ottaa kantaa myös mallisopimuslausekkeisiin henkilötietojen siirtojen perusteena kolmansiin maihin.

Euroopan tietosuojaneuvosto on arvioinut tuomion vaikutuksia täysistunnossaan ja antanut yleisimpiin kysymyksiin vastauksia. Suomessa tietosuojavaltuutetun toimisto ei ole vielä antanut ohjeita rekisterinpitäjille.

Miten Privacy Shieldin päättyminen vaikuttaa käytännössä suomalaisiin rekisterinpitäjiin?

Uusia tietojärjestelmiä ja pilvipalveluita käyttöönotettaessa tulee aina kiinnittää huomioita tietojen sijaintiin. Tietosuoja-asetuksen kannalta turvallisinta rekisterinpitäjän kannalta on käyttää palveluntarjoajia, jotka säilyttävät tiedot Euroopassa. Useimmilla eurooppalaisilla palveluntarjoajilla tämä on lähtökohta, ja myös monet yhdysvaltalaiset yritykset tarjoavat mahdollisuuden tietojen tallentamiseen EU-alueelle.

Mikäli nykyinen palveluntarjoaja tallentaa tiedot Yhdysvaltoihin (aiemmin Privacy Shield katsottiin riittäväksi turvamekanismiksi), kannattaa selvittää, onko mahdollista siirtää tiedot EU-alueella olevaan konesaliin. Ellei tämä onnistu, tietojen käsittely Privacy Shieldin päätyttyä ei enää vastaa sääntelyn vaatimuksia.

Euroopan komissio ja Yhdysvaltojen kauppaministeriö neuvottelevat Privacy Shield -järjestelyn tulevaisuudesta sekä mahdollisesta jatkosta. Toivottavaa on, että ratkaisu löytyy, mutta aikataulusta ja toteutumisesta ei ole takeita.

Blogi

Vartijan kiinniotto-oikeus myymälävarkauksissa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Vartijan kiinniotto-oikeus myymälävarkauksissa

Myymälävarkaudet herättävät säännöllisesti keskustelua. Oikeusministeriö julkaisi kesäkuussa myymälävarkauksien ehkäisyä kehittävän työryhmän loppuraportin. Monet yksityisen turvallisuusalan kaupan alan toimeksiantajat ja asiakkaat eivät ole tietoisia vartijan toimivaltuuksista. Tämän takia voi tulla väärinymmärryksiä erityisesti kiinniottotilanteissa. Tässä blogissa tarkastellaan vartijan kiinniotto-oikeutta.

Vartijan ja yleinen kiinniotto-oikeus

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 16 §:n mukaan vartijalla on vartioimistehtävää suorittaessaan oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavattu rikoksesta epäilty, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Vartija saa ottaa kiinni myös henkilön, joka on viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan pidätettävä tai vangittava.

Vartijan kiinniotto-oikeus vastaa pakkokeinolain 2 luvun 2 §:n mukaista yleistä kiinniotto-oikeutta. Kiinniottamisella tarkoitetaan lyhytaikaista vapauden riistämistä jonkin laillisen toimenpiteen suorittamista varten. Kiinniotetulle on tavalla tai toisella täytynyt tehdä selväksi, että paikalta poistuminen tai vastarinta tullaan estämään.

Vartijan suorittaman kiinniottamisen ei tarvitse tapahtua voimakeinoja käyttämällä, mutta vartijalla on lain mukaan velvollisuus ilmoittaa toimenpiteen peruste sen kohteena olevalle. Vartijan toimenpiteen oikeudellisuus ei ole kuitenkaan riippuvainen ilmoitusvelvollisuudesta, koska vartijan suorittamassa kiinniottamisessa riittää, että kiinniotettava ymmärtää, että hänet on otettu kiinni.

Kiinnioton edellytyksistä

Vartijan kiinniotto-oikeus edellyttää, että rikoksesta epäilty on tavattu verekseltään tai pakenemasta. Rikoksesta epäillyn tapaamisella verekseltään tarkoitetaan sitä, kun tekijä tavoitetaan tekemästä rikosta tai heti teon jälkeen tekopaikalta tai sen välittömästä läheisyydestä, tai sitä, jos keskeytymätön takaa-ajo on aloitettu.

Pakenemisella tarkoitetaan sitä, kun rikoksesta epäiltyä ei ole tavattu aivan verekseltään, mutta olosuhteet osoittavat, että henkilö on tehnyt rikoksen vähän aikaisemmin. Verekseltään tavatun rikoksesta epäillyn päästyä pakenemaan tekopaikalta voidaan kiinniotto suorittaa, jos teosta on kulunut vain tunteja, ei vuorokausia. Verekseltään tai pakenemasta tavatusta rikoksesta epäillystä ei saa olla henkilöerehdyksen vaaraa.

Vartija saa ottaa kiinni myös henkilön, joka on viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan pidätettävä tai vangittava. Vartija ei ole kuitenkaan velvollinen ottamaan kiinni pidätettäväksi tai vangittavaksi määrättyjä etsintäkuulutettuja. Vartijan tulee varmistaa ennen kiinniottamista etsintäkuulutuksen olemassaolo ja se, että etsintäkuulutus koskee pidätettäväksi tai vangittavaksi määrättyä henkilöä, koska vartijalla ei ole oikeutta kaikkien etsintäkuulutettujen kiinniottoon.

Rikosoikeudellinen näkökulma

Vartijan kiinniotto-oikeus edellyttää aina rikosta, joka on laissa rangaistavaksi määrätty teko. Rikosoikeudellisen vastuun yleisten edellytyksien mukaan rikos on määritelty tunnusmerkistön mukaisesti oikeudenvastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä.

Teko on rikos vain, jos kaikki rikokselle asetettavat vaatimukset täyttyvät. Yksittäisen rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen on hyvin yksilöllistä, joten vartijan tulisi arvioida tilannetta kokonaisuutena ja ratkaista sen pohjalta, onko aihetta uskoa, että tekijä on syyllistynyt tunnusmerkistön mukaiseen tekoon.

Vartijan työn kannalta käytännön ongelmia tuottavat anastusrikokset. Henkilö syyllistyy myymälässä näpistykseen, kun hän laittaa tuotteen vaatteidensa sisään tai laukkuun anastustarkoituksessa, mutta käytännössä näyttöä anastustarkoituksesta saadaan kuitenkin vasta, kun henkilö ylittää kassalinjan.

Vartijan on siis perusteltua ottaa henkilö kiinni vasta teon täyttymisen jälkeen, joten myymälässä tapahtuvassa näpistyksessä vartija voi hyvin odottaa, maksaako henkilö tuotteen vai ei.

Ongelmia aiheuttavat myös tuotesuojaporttien hälytykset, koska hälytyksen lisäksi vaaditaan muutakin näyttöä kiinniottamisen suorittamiseksi. Vartija voi syyllistyä rikoslain mukaiseen kunnianloukkaukseen ottaessaan henkilön kiinni pelkästään tuotesuojaportin hälytyksen perusteella, jos hälytys osoittautuu virheelliseksi.

Luovutus poliisille vai vapauttaminen

Kiinniotettu on viipymättä luovutettava poliisille. Jos poliisille luovuttaminen ei ole mahdollista kohtuullisessa ajassa, vartija voi kuitenkin poliisimiehen ja kiinniotetun suostumuksella jättää kiinniotetun luovuttamatta poliisille ja vapauttaa tämän viipymättä, jos rikoksesta voi seurata vain sakkoa ja jos kiinniotetun henkilöllisyys on tunnettu tai kiinniotettu suostuu esittämään vartijalle henkilöllisyytensä selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Lain perustelujen mukaan pääsääntönä on, että kiinniotettu luovutetaan viipymättä poliisille.

Vartija voi kuitenkin vapauttaa kiinniotetun poliisille luovuttamisen sijasta. Tällä vältetään vartijan ja kiinniotetun mahdollinen pitkä poliisin paikalle tulon odottelu, mikä osaltaan lyhentää kiinniotetun tosiasiallista vapaudenmenetystä ja näin ollen parantaa hänen oikeusturvaansa.

Vapauttamisen edellytykset

Ensimmäisenä edellytyksenä vapauttamiselle on se, ettei kiinniotetun poliisille luovuttaminen onnistu kohtuullisessa ajassa. Kiinteitä aikarajoja ei ole, mutta käytännössä on katsottava, että yli tunnin kestävä odotus täyttää useimmiten aikaa koskevan edellytyksen.

Toisena edellytyksenä kiinniotetun vapauttamiselle on kiinniotetun henkilön ja poliisin suostumus. Jotta poliisi voi ennen suostumustaan arvioida, kuinka luotettavina kiinniotetun antamia henkilötietoja voidaan pitää ja mitkä ovat vapauttamisen edellytykset, tulee vartijan välittää poliisille kiinniotetun vartijalle antamat henkilötiedot ja se, mihin dokumentteihin annetut henkilötiedot perustuvat.

Kolmantena edellytyksenä vapauttamiselle onkin se, että kiinniotetun henkilöllisyys on tunnettu tai hän suostuu esittämään vartijalle henkilöllisyytensä selvittämiseksi tarpeelliset tiedot. Ongelmallista henkilöllisyyden selvittämisessä on, ettei kenelläkään ole velvollisuutta tehdä vartijalle selkoa henkilöllisyydestään. Henkilöllisyystodistuksen näyttäminen on aina vapaaehtoista, mutta kieltäytyminen tässä tapauksessa estää vapauttamisen.

Neljäntenä edellytyksenä kiinniotetun vapauttamiselle on se, että kiinniottamisen perustana olevasta rikoksesta voi seurata rangaistukseksi vain sakkoa. Kiinniotetun on kuitenkin vapauttamisen edellytyksenä suostuttava myös luovuttamaan mahdollisesti anastamansa omaisuus takaisin. Vartijalla on kuitenkin jo pakkokeinolaissa mainittujen edellytysten täyttyessä oikeus itseapuun.

Kiinniotetun säilöminen ja turvallisuustarkastus

Vartija voi pidätellä kiinniotettua poliisin saapumiseen asti. Kiinniotetulle voidaan tarvittaessa laittaa käsiraudat ja hänet voidaan kuljettaa esimerkiksi säilytyshuoneeseen odottamaan poliisin tuloa, jos kiinniotetun käyttäytyminen on vaarallista. Kiinniotettua ei saa kuitenkaan sulkea lukittuun tilaan yksin, koska vartijalla ei ole oikeutta säilössä pitämiseen.

Vartijalla on kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus tarkastaa kiinniotettu ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille.

Turvallisuustarkastuksessa pois otetut esineet ja aineet on lähtökohtaisesti luovutettava poliisille silloin kun kiinniotettu henkilökin luovutetaan. Esineet ja aineet on kuitenkin kiinniotetun vapauttamisen yhteydessä luovutettava takaisin kiinniotetulle, jos siihen ei lain mukaan ole estettä. Lain mukainen este on esimerkiksi se, että esineen hallussapito yleisellä paikalla on järjestyslaissa kielletty.

Blogi

Kriisijohtaminen ja -viestintä – miten johtaa kriisitilanteessa?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Kriisijohtaminen ja -viestintä – miten johtaa kriisitilanteessa?

Koronavirusepidemia on aiheuttanut monessa yrityksessä kriisitilanteen. Kriisi on tavanomaisesta toiminnasta poikkeava tilanne, joka tulee eteen ennakoimatta, kuten ihmishenkiä vaativa tai vakavia loukkaantumisia aiheuttava onnettomuus, suuria aineellisia ja taloudellisia vahinkoja aiheuttava ongelma, yrityksen maineen ja luotettavuuden vaarantava ennakoimaton tapahtuma.

Koronavirusepidemia on herättänyt kysymyksen, miten yritykset ovat varautuneet toiminnan jatkuvuuteen ja miten niiden kriisijohtaminen sekä -viestintä toimivat. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Mikko Luomalan kanssa aiheeseen liittyviä viimeisimpiä kansainvälisiä tutkimuksia.

Mukautuminen kriiseihin ja kriisijohtaminen

Tutkimustulosten mukaan mitään parhainta tapaa valmistautua ja varautua kriiseihin ei ole olemassa, vaan yritysten on mukauduttava tilanteisiin ja kriiseihin, jotka tulevat niille eteen. Mukautuminen tilanteisiin tuokin yrityksille lisäarvoa. Kriisin aikana riskien ottaminen yrityksessä ei voikaan vähentyä, koska muutoin yrityksen kyky saada liiketoiminnallisia mahdollisuuksia heikkenee.

Yrityksessä tehokas toiminta ja reagointi kriisitilanteen toteutuessa vaatii valmiit tarkastuslistat ja eri toimijoiden sekä heidän vastuidensa määrittelyt. Kriisiryhmään on koottu eri toimintojen edustajat ja määritelty jokaisen vastuut ja tehtävät. Ryhmän koko ja kokoonpano vaihtelevat kriisin luonteesta riippuen. Keskeistä kuitenkin on, että ryhmä on tottunut toimimaan toistensa kanssa tai heillä on siihen hyvät valmiudet taitojensa ja kokemuksensa avulla.

Kriisijohtamisen merkitys korostuu. Sillä pyritään minimoimaan ihmismenetykset ja loukkaantumiset sekä taloudelliset ja tuotannolliset vahingot. Tavoitteena onkin palauttaa yrityksen normaali toiminta mahdollisimman nopeasti.

Yhteistyön ja viestinnän merkitys korostuu 

Lentoasemien toimintaa koskevista tutkimuksista voidaan ottaa hyvin oppia myös laajemmin yritysten kriisijohtamiseen ja -viestintään. Toimiva lentoasema perustuu toimivaan viestintään sidosryhmien välillä, priorisointiin eri toimintojen suhteen ja operatiivisten toimintojen järjestelyyn. Lentoasema kykenee varautumaan kriisitilanteisiin systemaattisesti suunnittelemalla ja ennakoimalla lentoaseman toimintoja koskien ihmismuuttujia, tarvikkeita, järjestelmiä ja tilan elementtejä.

Ennakoiva suunnittelu ja varautuminen poikkeusoloihin on välttämätöntä, jotta kriisinhallinta on toimivaa ja ennen kaikkea tehokasta. Keskeistä kriisitilanteissa on viestintä henkilöstön ja sidosryhmien välillä.

Käytännössä on siis suunniteltava ennakkoon mihin varaudutaan, miten tilanteita johdetaan, mitä viestitään sisäisesti ja ulkoisesti, miten resurssit ja vastuut jaetaan, miten harjoitellaan ennakkoon tilanteiden varalle sekä miten annetaan palautetta osallistujille ja sidosryhmille toiminnan tuloksesta.

Vastuullisuus vaikuttaa yritykseen positiivisesti

Kun median esille nostamien yritysskandaalien vaikutusta yrityksiin on tutkittu, on havaittu, että skandaalit saavat nykyään enemmän seuraajia, mutta samalla myös seuraajien määrä laskee nopeammin kuin aikaisemmin, eli kriisit unohdetaan nopeammin. On vaikea ennustaa, kuinka kauan mikäkin kriisi kestää ja miten kauan yritys on huomion kohteena. Yrityksen vaikeuksien kieltäminen ei ole kuitenkaan suositeltava ratkaisu.

Yritykset, jotka tekevät väärinkäytöksiä ja piilottelevat virheitänsä, kärsivät tutkimusten mukaan suurempia tappioita ja maineriskejä kuin yritykset, jotka myöntävät virheensä. Jälkivastuullinen toiminta on vaikuttava keino vahingoittuneen maineen korjaamisessa.

Yritysten vastuullinen käyttäytyminen ja vahinkojen vaikutusten pienentäminen vaikuttavat seuraamusten suuruuteen niitä lieventävästi, kun väärinkäytökset tulevat esille yrityksessä. Yhteiskuntavastuullisen toiminnan lisääminen yrityksessä lisää yrityksen kykyä selvitä myös tulevaisuudessa kriiseistä.

Medianäkyvyyden ja julkisuuden vaikutus

Negatiivisen uutisoinnin vaikutusta yrityksiin on myös tutkittu. Negatiivisella uutisoinnilla on kolminkertainen vaikutus ihmisten käsitykseen yrityksen maineesta kuin positiivisella uutisoinnilla.  Medianäkyvyys ja julkisuus voivat olla yritysten maineelle negatiivista, vaikka viestinnässä olisi positiivinen sävy. Tämä selittyy sillä, että negatiivisten uutisten vaikutus on suurempi kuin positiivisten uutisten vaikutus yritysten maineelle.

Yksilötasolla uutiset vaikuttavat eri tavalla yksilön käsitykseen yrityksestä. Niillä yksilöillä, joilla on ennestään positiivinen kuva yrityksestä, ei negatiivinen uutisointi tutkimusten mukaan merkittävästi muuta heidän käsitystään yrityksestä.

Ne yritykset, joilla on jo ennestään huono maine julkisuudessa, keräävät enemmän negatiivista mainetta, kun taas yritykset, joilla on ennestään positiivinen maine, keräävät enemmän positiivista mainetta.

Ei ole selkeää tutkimustulosta siitä, miten mediassa tapahtuva viestintä vaikuttaa lyhytaikaisesti yrityksen arvoon. Kuitenkin tiedetään, että medianäkyvyys muuttaa esimerkiksi sijoittajien uskomuksia yrityksestä, mikä puolestaan vaikuttaa sijoittajien sijoituskäyttäytymiseen ja lopulta yrityksen arvoon.

Lopuksi

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että yhteistyö yrityksen sisäisten toimintojen ja sidosryhmien kanssa sekä selkeät vastuunjaot vähentävät kriisien vaikutusta. Positiivisen maineen ylläpitämiseksi yritysten tulee myös avoimesti viestitä tilanteista ja toiminnoista.

Yhteiskuntavastuullinen toiminta, jossa huomioidaan ympäristölliset ja taloudelliset näkökulmat, lisäävät kriiseistä selviämistä. Myös ajan tasalla olevat kriisisuunnitelmat, mukautuminen kriisitilanteisiin ja henkilöstön kouluttaminen sekä harjoittelu kriisitilanteiden varalle lisäävät kriiseistä selviämistä.

Alkuvuonna kuollut liikkeenjohdon ikoni Jack Welch kuvailee kriisiä tulipalon sammuttamiseksi. Hänen mukaansa johdon tulee kriisitilanteessa toisaalta ponnistella kriisin hallitsemiseksi, mutta myös pitääkseen päivittäisen toiminnan erillään kriisistä ja arjen rattaat pyörimässä. Welch toteaa myös, että on vaikea laatia sääntöjä, jotka soveltuisivat universaalisti kaikenlaisiin kriiseihin. Hän esittää kuitenkin viisi perusoletusta, joiden tulisi suunnata kriisihallinnan toimia:

  1. Oleta, että ongelma on pahempi kuin näyttää.
  2. Oleta, että maailmassa ei ole salaisuuksia ja, että jokainen saa lopulta selville kaiken.
  3. Oleta, että sinä ja organisaatiosi tapa käsitellä kriisiä esitetään pahimmassa mahdollisessa valossa.
  4. Oleta, että prosesseissa ja ihmisissä tapahtuu muutoksia.
  5. Oleta, että organisaatiosi selviytyy kriiseistä ja on sen jälkeen entistä vahvempi.
Blogi

Vakuutuskorvaukset ravintoloille koronavirusepidemiasta

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Vakuutuskorvaukset ravintoloille koronavirusepidemiasta

Eduskunta päätti 2.4.2020, että ravintolat suljetaan Suomessa 4.4.2020 koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Tuotteiden ulosmyynti asiakkaille on ollut kuitenkin sallittua. Sulkeminen ei koske sellaisia ravintoloita, jotka eivät ole avoinna yleisölle, kuten henkilöstöravintolat. Päätös aiheutti ravintolayrittäjille taloudellisen katastrofin, koska tuloa ei ole tullut ollenkaan tai se on ollut vähäistä verrattuna normaaliin tilanteeseen.

Usealla ravintolayrittäjällä on keskeytysvakuutus, joka kattaa myös epidemiakeskeytysvahingot. Keskeytysvakuutuksen tarkoituksena on korvata yritykselle menetys, joka syntyy, kun yrityksen toiminta keskeytyy äkillisesti.

Voisi ajatella, että juuri nyt koronaviruksen aiheuttama pandemia ja siitä seuranneet vaikutukset yhteiskuntaan oikeuttaisivat korvaukseen kyseisen vakuutuksen perusteella. Eri vakuutusyhtiöt ovat kuitenkin systemaattisesti tehneet kielteiset korvauspäätökset ravintolayrittäjille.

Vakuutusehdoista

Vakuutusyhtiöiden kielteisissä korvauspäätöksissä vedotaan vakuutusehtoihin, joiden mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka on suoranainen seuraus 1) Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta 2) tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Lisäksi 3) määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee liittyä välittömästi vakuutetun liiketoimintaan.

Täyttyvät ehdot

Epidemiavakuutuksen korvattavuuden osalta on kiistatonta kohta 1 (Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antama velvoittava määräys) ja kohta 3 (määräyksestä aiheutuvat toimenpiteet liittyvät välittömästi vakuutetun liiketoimintaan), koska Suomen hallitus on todennut yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa maan olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi.

Näin ollen on päädytty ottamaan käyttöön valmiuslaki (1552/2011). Hallitus on tehnyt linjaukset toimenpiteistä ja antanut valmiuslain käyttöönottoasetukset sekä soveltamisasetukset eduskunnalle.

Eduskunta siis päätti valtioneuvoston antaman asetuksen ravintoloiden aukiolon väliaikaisesta rajoittamisesta tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi (173/2020) mukaisesti, että ravintolat kaikissa Suomen maakunnissa suljetaan. Eduskunnan päätös vaikutti näin välittömästi ravintoloiden liiketoimintaan.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta (HE 25/2020) todetaan myös, että ravintoloiden sulkemisella on välittömät vaikutukset ravitsemisalan yrittäjien mahdollisuuksiin harjoittaa ammattiaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vakuutusehdon kohdat 1 ja 3 täyttyvät siis vakuutusyhtiöidenkin mielestä.

Kielteisen korvauspäätöksen ehto

Ehdon kohta 2, jonka mukaan velvoittava määräys tulee antaa tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelain perusteella, johtaa vakuutusyhtiöiden mukaan kielteiseen korvauspäätökseen.

Tämä on mielenkiintoinen oikeudellisesti tarkasteltuna, koska hallituksen esityksessä (HE 25/2020) nimenomaisesti perustellaan, että säädettäväksi ehdotettavien rajoitusten tavoitteena on väestön terveyden suojeleminen ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn säilyttäminen tartuntatautilain (1227/2016) 3 §:n 7 kohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen epidemian oloissa.

Valtioneuvosto katsoi, että valmiuslakiin ennalta luodut toimivaltuudet eivät mahdollista ravintoloiden sulkemista. Eduskunta suoraan perustuslain 23 §:n nojalla hyväksyi perusoikeuspoikkeuksena lain (laki majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta 153/2020), jollaista elinkeinovapautta vahvasti rajoittavana ei normaalioloissa koskaan hyväksyttäisi.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti lausunnossaan (PeVL 7/2020 vp) huomiota sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta siihen, että jossakin määrin elinkeinovapauteen puuttuvista toimenpiteistä säädetään jo valmiiksi myös esimerkiksi tartuntatautilain 58 §:ssä.

Vallitsevien olosuhteiden ja kiireellisyyden vuoksi ei kuitenkaan tartuntatautilain muutosta tehty, vaan valittiin toinen lainsäädännöllinen vaihtoehto, jossa poikettiin säädösvalmistelua koskevista ohjeista.

Perustuslakivaliokunta (PeVM 2/2020 vp) on vielä korostanut, että valmiuslain valtuuksien kunkin käyttöönottoasetuksen johtolauseeseen tulee sisällyttää maininta sen oikeusperustasta. Käytännössä tässä tapauksessa se tarkoittaa juuri tartuntatautilain mukaista poikkeuksellista epidemian oloa, jonka perusteella ravintolat suljettiin eduskunnan toimesta. Tämä on tuotu esille lainvalmisteluasiakirjoissa ja eduskuntakäsittelyn eri vaiheissa.

Valitusta ja vahingonkorvausta vireille

Vakuutusyhtiöt siis katsovat, että koska juuri tartuntatautilakiin ei ole lisätty ravintoloiden sulkemista koskevaa säännöstä, vaan rajoitukset on toteutettu muiden säädösten kautta, eivät he ole vakuutusehtojen perusteella korvausvelvollisia.

Useat ravintolayrittäjät ovat maksaneet vakuutusyhtiöille vakuutuksesta, jonka pitäisi korvata epidemiatilanteesta aiheutuva liiketoiminnan keskeytysvahinko. Kysymys herääkin, että milloin vakuutuksesta on sitten hyötyä, jos epidemian aikana ei epidemiavakuutuksesta korvata lainsäädännöllisen muotoilun takia, joka on tuotu esille lainvalmistelussakin? Ravintolayrittäjien kannattaisi valittaa kielteisestä korvauspäätöksestä edellä mainituilla perusteluilla.

Samaan aikaan liikejuridiikan asiantuntijat ovat tuoneet esille myös näkemyksen siitä, että valtion pitäisi maksaa vahingonkorvauksia yrityksille, joiden liiketoiminta on estetty tai merkittävästi rajoitettu koronaviruksen liittyvien viranomaistoimien seurauksena. Ravintoloille esitetty kompensaatiota myynnin menetyksistä ja tuesta uudelleenpalkkaukseen on saanut paljon arvostelua osakseen. Oikeusturvavakuutuksesta kannattaisi siis hakea korvausta, jotta lakimies voisi hakea vahingonkorvausta. Tosin tästäkin voi saada vakuutusyhtiöltä kielteisen korvauspäätöksen.

Blogi

Koronavirusepidemian vaikutuksista rikollisuuteen

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Koronavirusepidemian vaikutuksista rikollisuuteen

Mediassa on noussut keskusteluun minkälaisia vaikutuksia koronavirusepidemialla on rikollisuuteen, kuten miten esimerkiksi Uudenmaan liikkumisrajoitukset vaikuttavat huumerikollisuuteen. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Mikko Luomalan kanssa sitä, minkälaista keskustelua kriminologiassa käydään aiheesta maailmalla.

Liikkumisrajoituksien vaikutuksia

Koronavirusepidemian aikana positiivinen uutinen on, että liikkumisrajoitukset saavat tietynlaisen rikollisuuden vähentymään. Tämä on toisaalta ihan luonnollista, kun esimerkiksi ravintolat ovat suljettu, niin viikonloppuyöt rauhoittuvat keskustoissa merkittävästi.

Kotitalouksien osalta omaisuusrikokset vähenevät, kun ihmiset pysyttelevät sisätiloissa. Samoin autot ovat turvassa kotipihoilla ja autotalleissa. Tämän takia voimme olettaa kotitalouksiin ja autoihin kohdistuvien rikoksien vähentymistä. Vapaa-ajan asunnot ovat puolestaan houkuttelevampi vaihtoehto.

Negatiivisena puolena kotioloissa pysymisessä on, että tämä kasvattaa erityisesti perheväkivaltaa. Alkoholin lisääntynyt käyttö kotona lisää väkivaltarikosriskejä, kun ravintolat ovat suljettu ja meillä Alkoissa kauppa käy. Lisäksi koronavirusepidemian takia moni on lomautettuna. Suuri osa lapsiin kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä tapahtuu kodeissa ja lasten fyysinen kaltoinkohtelu on useasti vanhempien aiheuttamaa.

Vaikutukset työpaikalla tehtäviin rikoksiin ja uudet rikosmahdollisuudet

Työpaikoilla kiusaaminen ja varkaudet tulevat vähentymään, koska useissa työpaikoissa on hyvin hiljaista. Vartioimattomat työpaikat saattavat olla puolestaan alttiita murtautumiselle. Tästä on maailmalla jo useita esimerkkejä, kun eri paikkakunnilla kiertävät rikolliset hyödyntävät tilaisuuden. Lisäksi huumeiden saatavuus heikentyy ja hinnat nousevat, mikä osaltaan vaikuttaa omaisuusrikollisuuteen.

Poikkeusolot luovat myös uusia mahdollisuuksia rikollisille. Useissa valtioissa on tarjottu rahallista tukea yrityksille koronavirusepidemiasta selviämiseen. Rikolliset ovatkin alkaneet tehdä väärennettyjä rahoitushakemuksia.

Myös tiettyjen tuotteiden, kuten kasvosuojaimet ja lääketieteellisten tarvikkeiden, saatavuus koronavirusepidemian aikana tarjoaa mahdollisuuden rikollisille. Näistä on jo maailmalla useita esimerkkejä, kun on varastettu muun muassa sairaalasta happipulloja. Meillä puolestaan Huoltovarmuuskeskuksen laajasti julkisuudessa ollut hengityssuojainhankintojen puutteellinen menettely toimii yhtenä esimerkkinä.

Verkkorikolliset hereillä tilanteesta

Verkkorikolliset hyödyntävät sekä koronavirusta että ihmisten lisääntynyttä verkon käyttöä epidemian aikana. Verkkorikolliset yrittävät huijata ihmisiä lähettelemällä muun muassa erilaisia koronavirusaiheisia kalastelusähköposteja. Jos erehtyy klikkaamaan liitetiedostoa tai linkkiä, niin haittaohjelma saastuttaa laitteen.

Yhtenä esimerkkinä on Android-puhelimien käyttäjille suunnattu CovidLock-sovellus, joka lupaa tarjota seurantaa koronavirustartuntojen leviämisestä. Sovellus on oikeasti kiristyshaittaohjelma, joka lukitsee puhelimen verkkorikollisten salasanan taakse. Uhreilta vaaditaan 100 dollaria vastaavaa summaa bitcoineina. Vaatimusta tehostetaan uhkauksella tuhota puhelimeen tallennetut kuvat ja tiedostot sekä paljastaa sosiaalisen median tilit.

Kevättä rinnassa

Suurin ja dramaattisin vähennys rikollisuudessa on erityisesti julkisilla paikoilla, kun ravintolat ovat suljettu, erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat peruttu sekä kauppakeskukset ovat hiljentyneet.

Toisaalta kevätkelien myötä ihmiset liikkuvat nyt ulkona, kun liikuntaharrastukset ovat myös rajallisemmat. Oppilaitosten sulkemisen takia useissa valtioissa on tullutkin ongelmia, kun nuoriso kuluttaa aikaa kaduilla eivätkä välitä rajoituksista.

Turhautuneet nuoret ja myös aikuiset ovat ilmiö, jonka kehitystä täytyy seurata epidemian aikana. Näistä on myös ikäviä tapauksia, kun henkilöt ovat tahallaan sylkeneet poliisien ja pelastusviranomaisten päälle. Maailmalla onkin jo annettu ensimmäisiä vankeustuomioita, kun henkilö on tahallaan levittänyt koronavirusta.

Poliisit ovat myös ottaneet uutta teknologiaa käyttöön liikkumisrajoituksien valvonnassa. Esimerkiksi Isossa-Britannissa on droneja käytetty ihmisten valvontaan ja kulkuneuvojen rekisterikilpien taltioimiseen.

Koronavirusepidemia on luonut erilaisia ei-odotettuja ilmiöitä meille kaikille, joista yhtenä on rikollisuuden muutokset. Nämä muutokset rikosriskeissä tulee nopeasti huomioida ja pyrkiä ennalta ehkäisemään niitä.

Blogi

Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden hyödyntäminen poikkeusoloissa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden hyödyntäminen poikkeusoloissa

Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa yksityisen turvallisuusalan toimijoiden hyödyntämistä, jos koronaviruksen vuoksi liikkumista rajoitetaan valtion poikkeustilamääräyksin ja -ohjein sekä suosituksin vielä lisää Suomessa.

Ensiksi suljetaan palvelualojen yrityksiä ja varastojen täytyessä tai henkilöstöresurssin vajauksen vuoksi myöhemmin teollisia tuotantolaitoksia. Käytettävissä olevat sisäisen turvallisuuden viranomaisresurssit ja puolustusvoimilta saatava virka-apu keskitetään keskustaajamiin, jossa on suurin tarve.

Samalla pienemmät kaupungit ja kunnat sekä niiden alueella olevien yritysten tuotantotilat jäävät yhteiskunnan perustoiminnalle kriittisiä toimintoja lukuun ottamatta normaalitilannetta heikommalle viranomaisturvalle. Yksityisasuntoihin murtautuminen ei houkuttele, koska asukkaat ovat kotona liikkumisrajoituksen takia. Toisaalta vapaa-ajan asunnot ovat houkuttelevampi vaihtoehto.

Samaan aikaan erityisesti palvelualoja tukitoimintona palvelevia järjestyksenvalvojia lomautetaan kiihtyvää tahtia, kun muun muassa ravintolat ja yökerhot ovat suljettu. Monella järjestyksenvalvojalla on lompakossaan myös vartijakortti. Nämä henkilöt ovat koulutettuja ja monet kokeneita toimimaan ihmisten kanssa erilaisissa turvallisuustehtävissä.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki mahdollistaa hyviä toimintamalleja – poikkeustilanteessa tehtävänkuvia ja toimivaltuuksia voitaisiin laajentaa

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa kielletään vartioimisliikkeiltä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevien tehtävien vastaanottaminen. Kiellettyä on lähinnä katurauhatyyppisten tehtävien vastaanottaminen.

Sen sijaan missään ei kielletä esimerkiksi kuntia ja niiden alueella toimivia yrityksiä tekemästä yhteishankintoja omaisuuden turvaamiseksi ja henkilöiden koskemattomuuden suojaamiseksi sekä rikosten ennalta estämiseksi ja selvittämiseksi.

Kunnat ja yritykset voisivat yhdessä hankkia esimerkiksi näkyvästi kunnan alueella vartioimisalueiksi yksilöidyissä kohteissa kiertävän piirivartioinnin. Jos vartioimisalueita tai kohteita olisi suuri määrä, ja vartiointipalveluiden yhteishankinta riittävän hyvin resursoitu ja suunniteltu, voisi kunnan alue vaikuttaa kokonaan vartioidulta.

Turvallisuustekniikan tehokkaampi hyödyntäminen ja työturvallisuuden huomioiminen

Monissa kohteissa on jo nyt hyvätasoista turvallisuustekniikkaa, jonka voisi ottaa tilapäisesti tehokkaampaan valvontakäyttöön yhdessä vartioimisliikkeen hälytyskeskuksen ja piirivartioinnin hälytysluonteisen toiminnan yhdistelmänä.

Kun työturvallisuuteen liittyvästä riittävästä suojautumisesta koronavirustartuntoja vastaan huolehdittaisiin, vartijat voisivat turvata normaalioloja kattavammin kunnan viranomaisten toimintaa. Esimerkkinä voisivat olla vaikka sosiaalitoimen henkilökunnan koskemattomuuden suojaaminen kotikäynneillä.

Myös pääsyn estämiset ja poistamiset kunnan sulkemista tiloista voisivat olla tehtävälistalla. Kunnilla on raskas vastuu poikkeustilojen aikana tilojensa siisteydestä ja hygieenisyydestä, jolloin desinfioituihin ja sen jälkeen suljettuihin tiloihin ei saisi päästä normaalioloissa melko harmittomaltakin tuntuvia vierailijoita.

Ihmisten liikkumisen ja harrastusten rajaaminen voi kiristää tunnelmaa myös kodeissa. Vaikka kotirauhaturvallisuuden tyyppistä palvelua ei voida tarjota, esimerkiksi kunnan vuokratalojen yleisiin tiloihin voitaisiin tarvittaessa kohdentaa vartiointia. Yksittäisissä tapauksissa henkilöille voitaisiin hankkia myös henkilösuojelua, jolloin vartija voisi esimerkiksi mennä hälytettynä paikalle suojeltavan henkilön antamalla avaimella.

Vaihtoehtoisesti yksittäisten turvattomuutta kokevien henkilöiden suojaa voitaisiin tilapäisesti tehostaa esimerkiksi turvatalotoimintaa laajentamalla. Turvallisuuspalvelut esimerkiksi kunnan tyhjillään oleviin vuokra-asuntoihin voitaisiin hankkia vartioimisliikkeeltä.

Tunnelma voi tiivistyä

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa on määritelty lukuisia kohteita, joissa julkisiin tiloihin, kuten liikenneasemille ja sairaaloihin, voidaan asettaa järjestyksenvalvojia.  Jos koronaviruksen leviämisen estämiseksi annetaan lisää valtion poikkeustilamääräyksiä, voisiko poliisin resurssia ajatella täydennettäväksi esimerkiksi ammatikseen järjestyksenvalvojan työtä tekevillä henkilöillä?

Voitaisiinko heidän resurssiaan kohdentaa poliisin apuna ennalta estävään turvallisuustyöhön, esimerkiksi valvomaan mahdollisia ulkonaliikkumiskieltoja? Tässä tilanteessa tehokas koulutus työhön kutsuttaville järjestyksenvalvojille ja/tai vartijoille voisi olla kannatettava ajatus.

Lainmukaisuuden varmistaminen

Jotta toiminta olisi lainmukaista, se tulisi sopia ja suunnitella huolella. Tämä koskee niin yksittäisiä toimeksiantoja kuin alueella yhdessä toteutettavia malleja. Laki edellyttää vartioimisliikkeiltä yleisiä toimintaohjeita ja tarvittaessa kohdekohtaisia toimintaohjeita. Myös toimeksiantosopimukset, joista jälkikäteen voidaan arvioida toiminnan lainmukaisuutta, on tehtävä myös poikkeusolosuhteissa.

Kunnan viranomaiset, joilla on valtion määräysten, ohjeiden ja suositusten toimeenpanovastuu, ja yritykset voisivat paikallisessa turvallisuussuunnittelussaan mahdollisesti poliisin kanssa yhteistyössä kartoittaa riskinsä ja ryhtyä niiden mukaisiin toimenpiteisiin.

Valtion rooliksi jäisi myöhemmin mahdollisesti korvata yhdessä päätetyistä toimenpiteistä aiheutuneita lisäkuluja. Yksityisten turvallisuuspalveluiden osalta tämä voisi tapahtua osana yritysten pelastamista koskevaa ratkaisua. Vaikka korvausta ei saataisi, yhdessä hankittujen palveluiden kulut jakautuisivat laajemmille hartioille.

Yhteistyöllä selvitään

Saatoimme maalata liian synkkää kuvaa. Voi olla, että yhteiskuntamme toimii melko häiriöttömästi rajoitetun ajan kestävän pandemian kanssa. Kun kuitenkin varaudutaan muillakin toimilla, olisi hyvä huomioida myös henkilöiden koskemattomuuden suojaamisen ja omaisuuden turvaamisen tarpeet.

Ennalta estäminen voi tulla jälkikäteen arvioiden merkittävästi edullisemmaksi yksittäisille yrityksille kuin esimerkiksi työkalujen ja tuotantolaitteiden hankkiminen juuri silloin, kun niitä jo kipeimmin käytössä tarvittaisiin, tilannetta hyväksi käyttäneiden varastettua ne. Henkilöihin kohdistuneista teoista puhumattakaan.

Parhaimmat rikollisemme osaavat kyllä seurata maan yleistä tilannetta ja turvallisuuspalveluiden suuntautumista. Tilaisuus saattaa tehdä varkaan myös henkilöstä, joka ei tee normaalioloissa rikoksia.

Blogi

Robotiikan mahdollisuudet turvallisuusalalla

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Robotiikan mahdollisuudet turvallisuusalalla

Olemme toteuttaneet kehittämis- ja tutkimusprojekteja, joiden tavoitteena on ollut selvittää turvallisuuspalveluprosesseja ja arvioida niiden toteutettavuutta robotisoiduilla ratkaisuilla eri toimialoilla. Teknisen toteutettavuuden rinnalla on arvioitu muun muassa prosessien taloudellista kannattavuutta. Lisäksi on selvitetty sääntelyn asettamat rajoitukset automaattiselle valvonnalle.

Vaikka teknologia on tuonut mahdollisuuksia erilaisten hälytysten ja videokuvan välittämiseen vartiointikohteista, on vartiointi pääsääntöisesti silti vielä hyvin työvoimavaltainen ala. Vartioimisliikkeitä on myös lukumäärältään paljon, vaikkakin alalla on muutamia suuria toimijoita, joille markkinat ovat keskittyneet. Tämä tekee vartiointitoiminnasta hyvin kilpailtua, ja siksi katteet palveluntarjoajille ovat pieniä.

Automaation kannalta valvonta on houkutteleva käyttötapaus, koska monet vartiointitehtävät ovat usein toistuvia ja yksinkertaisia. Robotiikalla on mahdollista tehdä kustannustehokkaasti jatkuvaa liikkuvaa valvontaa ja käydä tarvittaessa tarkistamassa haluttuja kohteita lähempää. Lisäksi robotiikkaa voidaan hyödyntää myös siivoukseen ja kiinteistöhuoltoon liittyvissä tehtävissä, joten näiden synenergia on ilmeinen. Maailmalla on tullut markkinoille turvallisuusrobotteja, kuten kuvassa oleva hongkongilaisen yhtiön valmistama robotti.

Robotin käyttökelpoisuudesta

Robotin käyttökelpoisuuden ratkaisee käytännössä kaksi asiaa: tekninen toteutettavuus ja taloudellinen kannattavuus. Tekninen toteutettavuus on käytännössä kiinni siitä, onko tehtävä yleensä totutettavissa robottitekniikalla. Robotit ovat parhaimmillaan toistuvissa yksinkertaisissa töissä. Mikäli tehtävä vaatii pitkälle menevää päättelyä, on ihminen tuotava mukaan prosessiin.

Taloudellinen kannattavuus taas riippuu tehtävän kustannuksista ja saavutettavasta hyödystä sekä robottijärjestelmän vaatimasta investoinnista. Liikkuvat robotit ovat vielä hintavia, mutta käyttökulut ovat pienet ihmisen palkkaan verrattuna, joten mitä suurempi robotin käyttöaste on, sitä houkuttelevampi robottiratkaisu yleensä on.

Automaatioratkaisulla voidaan saavuttaa tyypillisesti noin 50 prosentin säästö kustannuksissa. On kuitenkin huomioitava, että automaatioratkaisulla voidaan saavuttaa myös merkittävästi suurempi palvelutaso, koska automaatioratkaisun juoksevat kulut ovat pienet. Usein myös koneiden käyttöaste ratkaisee kuinka paljon kustannuksia se voi säästää. Mikäli samaa konetta voidaan hyödyntää myös muihin tehtäviin, nousee sen käyttöaste merkittävästi ja saavutettavissa olevat edut paranevat myös.

Esimerkki kaupan alalta

Suurimmassa osassa kaupan alan kohteista vartijoita ei vakituisesti ole, vaan siellä tehdään hälytysvartiointia ja aika ajoin myymälä- sekä piirivartiointia. Myymälöiden logistiikan automatisointi vaatisi suurempia toimintamallien muutoksia, jotta robotiikalla voitaisiin saavuttaa merkittäviä hyötyjä. Nykyisellään kaupat ovat vielä haastavia nykytekniikalle, jotta esimerkiksi hyllytystä voitaisiin automatisoida ja suurempia rullakoita liikuttaa

Projektissa löydettiin robotisoidulle ratkaisulle mahdollisuus lattian koneelliselle siivoukselle myymälässä, johon voisi yhdistää myös valvontatehtäviä. Laskimme, että tällaisella yhdistelmällä voisi saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Lisäetuna automatisoidulla siivouksella saadaan myös sähkönsäästöä, koska automaattinen siivous mahdollistaa kaupan valojen ja ilmastoinnin sulkemisen aikaisemmin, koska robotit eivät tarvitse valoa.

Muita älykkäitä ratkaisuja, jotka nähtiin tarpeellisiksi myymälöissä, oli tehokkaampi kassavirtavalvonta. Sen tavoitteena olisi varmistaa, että hihnalta menevä tuote menee myös kassajärjestelmään. Lisäksi kalliiden tavaroiden monitorointiin toivottiin ratkaisua, jolla voitaisiin havaita mahdollisia anastusyrityksiä. Esimerkiksi toivottiin, että saataisiin hälytys, jos sovituskoppiin menevien tavaroiden ja sieltä tulevien tavaroiden lukumäärä ei täsmää.

Kameravalvonnan tehostaminen 

Kaupan alalla kameravalvonta on aktiivisessa käytössä, mutta suurelta osin valvonta kuitenkin perustuu tapahtumien jälkikäteiseen havainnointiin esimerkiksi rikosten selvittämisen apukeinona. Jos kameravalvonnalla on rikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus, on epäselvää, missä määrin se aiheutuu kameroiden olemassaolossa ja missä määrin reaaliaikaisen kuvan seurannassa tehdyistä havainnoista.

Kameroiden reaaliaikainen valvonta aiheuttaa merkittäviä työvoimakustannuksia, ja tästä johtuen reaaliaikaisen kuvan seuranta on väistämättä satunnaista. Suurta kameramäärää hyödyntävän etävalvontatyön keskeisenä haasteena on olennaisen informaation erottaminen valtavasta videokuvan määrästä, kun yhdessä myymälässä on useita kymmeniä kameroita.

Etävalvonta olisi tehokkaampaa, jos kamerat välittäisivät pelkän videokuvan lisäksi muuta reaaliaikaista tietoa kohteen tapahtumista etävalvonnan käyttöön, jolloin valvontaa suorittavat henkilöt voisivat seurata oikeita kohteita oikeaan aikaan.

Videoanalytiikan mahdollisuudet

Videoanalytiikkaan perustuvat tekniset ratkaisut mahdollistavat kameroiden välittämän tiedon muuttamisen reaaliaikaisesti analysoitavaan muotoon. Tällöin videokuvan lisäksi hälytyskeskukseen välittyy esimerkiksi tietoa valvottavan tilan henkilömääristä ja heidän liikkeestään ympäri tilaa. Älykkään kameravalvonnan tuottamaan dataan voidaan rakentaa erilaisia ehtoja, joiden toteutuessa valvontaan välittyy hälytys tavallisuudesta poikkeavasta tilanteesta.

Myymälöiden kameravalvontajärjestelmä maksaa asennuksineen useita kymmeniä tuhansia euroja, joten jo taloudellisten näkökulmien perusteella olisi olennaista selvittää, kuinka videoanalytiikkaa voitaisiin hyödyntää paremmin etävalvonnan tehostamisen näkökulmasta. Videoanalytiikka mahdollistaa muun muassa tilan henkilömäärän, henkilöiden iän ja sukupuolen, liikkeen, valaistuksen yllättävän muutoksen ja kameran sabotointiyrityksen automaattisen havaitsemisen.

Syntyvää videoanalytiikka-aineistoa voitaisiin hyödyntää kahdella tavalla. Suuren datamassan avulla voidaan tehdä analyyseja, joissa myymälöiden tapahtumadataa verrataan turvallisuustapahtuma- ja kassatapahtuma-aineistoon. Analyysimenetelminä käytetään sekä perinteistä monimuuttuja-analyysia että erilaisia koneoppimismalleja. Näin pyritään löytämään aineistosta sellaisia tilanteita, joissa varkaudet ja muut häiriötilanteet ovat keskimäärin yleisempiä.

Tällaisella analyysilla voidaan luoda parempi tilannekuva siitä, missä riskit ovat, missä päin kohdetta ihmiset pääosin liikkuvat, ja milloin myymälävarkaudet tapahtuvat. Tätä tietoa voidaan myös hyödyntää organisaatiossa turvallisuusraportoinnin ja -seurannan osana. Mitä hyödyllisemmäksi videoanalytiikkatieto osoittautuu turvallisuusriskien ennustamisessa, sitä suurempi potentiaali reaaliaikaisen valvonnan kehittämisellä on.

Videoanalytiikkatietoa voidaan hyödyntää myös liiketoiminnan, erityisesti myynnin ja markkinoinnin kehittämisen apuvälineenä. Asiakkaiden liikkeistä ympäri myymälää saadaan systemaattista tietoa, ja tätä tietoa voidaan esimerkiksi verrata kassatapahtumiin eri tuotteiden myynnistä. Ketjutasolla saadaan tarkempaa tietoa kunkin myymälän asiakasprofiilista, jota voidaan puolestaan hyödyntää markkinoinnin kohdentamisessa.

Kameravalvontajärjestelmä voi tarjota tukea myös robotin paikannukseen. Lisäksi esimerkiksi päivittäistavarakaupoissa muuttuu tietyt alueet usein. Kameradatalla voidaan ylläpitää päivitettyä karttaa vapaista alueista, joka helpottaisi esimerkiksi automaattisen siivouskoneen polun suunnittelua myymälässä.

Liiketoiminnallinen houkuttelevuus

Projekteissa on tutkittu, miten eri toimialojen toistuvia prosesseja voitaisiin tehostaa robotiikalla ja automaatiolla. Esimerkiksi kaupan alan kohteissa tunnistettiin monia prosesseja, joiden automatisointi on mahdollista. Osa näistä prosesseista on sellaisia, että niiden automatisointi ei ole järkevää, mikäli tarkasteluun ei oteta saman tyyppisiä kohteita laajemmin. Lisäksi tunnistettaviin prosesseihin on vielä hyvin vähän saatavilla valmiita ratkaisuja markkinoilta.

Kaupallisesti kiinnostavimmat prosessit, jotka ovat myös teknisesti toteutettavissa, olivat koneellinen siivous, jätehuolto ja kiinteistöhuollon koneelliset työt, jotka voidaan laajentaa tekemään myös valvontaa. Näissä robotisoinnilla korvattavissa prosesseissa saavutettava säästö on suurin.

On hyvä huomata, että yksittäisen koneen tai tehtävän automatisointi harvoin antaa kuitenkaan liiketaloudellisesti hyvää lopputulosta. Automaatiosta ja robotisoinnista saadaan suurin hyöty, kun kokonainen prosessi ja mahdollisesti useampi prosessi automatisoidaan järjestelmäksi, jota voidaan valvoa ja ohjata yhtenä kokonaisuutena.

Robotit varmasti tulevat lähitulevaisuudessa lisääntymään turvallisuusalalla, mutta varsinainen RoboCob vaatii kuitenkin vielä pidemmän kehityskaaren.

Blogi

Vähentävätkö vai lisäävätkö haalarikamerat rikollisuutta?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Vähentävätkö vai lisäävätkö haalarikamerat rikollisuutta?

Yle on nostanut esille poliisien haalarikamerat ja niiden käytön. Helsingin poliisilla on ollut koekäytössä haalarikameroita vuoden 2016 alusta saakka. Ylen tietopyynnön vastauksesta käy ilmi, että kameroilla kuvattiin lähes neljän vuoden aikana yhteensä 20 443 videotallennetta, joista vain 1352 merkittiin säilytettäväksi. Ylen haastattelemat asiantuntijat viittaavat kansainvälisiin positiivisiin tutkimustuloksiin haalarikameroiden käytöstä. Tämän takia tässä blogissa tarkastellaan aiheeseen liittyvää tutkimusta.

Haalarikameroiden käytön perusteista

Haalarikameroiden laajempaa käyttöä poliisitoiminnassa perustellaan useilla eri päämäärillä. Jotkut korostavat poliisin työturvallisuutta, rikoksentorjuntaa ja todistusaineiston keräämistä. Toiset korostavat poliisin toiminnan laillisuusvalvonnan lisäämistä.

Teorian tasolla mekanismit kytketään pelotevaikutuksiin: kameran nauhoittaessa raskauttavaa todistusaineistoa kertyy automaattisesti. Näkökulmasta riippuen sen toivotaan joko vähentävän poliisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai hillitsevän poliisin voimankäyttöä.

Uusi tutkimuskohde

Haalarikamerat ovat yksi nopeimmin leviävistä teknologioista lainvalvonnassa maailmanlaajuisesti. Kyseessä on verrattain uusi teknologia. Tutkijoiden kiinnostus haalarikameroiden käyttöä kohtaan on koko ajan lisääntynyt vauhdilla, ja kansainvälistä tutkimustietoa syntyykin yhä enenevissä määrin. Tehdyistä tutkimuksista huolimatta haalarikameroiden käytön hyödyistä on vielä vaikea kuitenkaan saada selvää kokonaiskuvaa.

Suomen Poliisihallitus julkaisi selvityksen vuonna 2017, jossa selvitetään poliisin haalarikameroiden laajemman käyttöönoton edellytyksiä sekä käyttöönoton vaikuttavuutta. Selvityksen SWOT-analyysissa todetaan, että kansainvälisten tutkimusten (ja käytännön kokemusten) perusteella haalarikameroilla on saavutettavissa kiistattomia hyötyjä.

Selvityksessä esimerkkinä mainitaan Cambridgen yliopiston tekemä tutkimus, jossa havaittiin poliisin toimintaan kohdistuneiden valitusten vähentyneen merkittävästi. Poliisihallituksen selvityksen keskiössä ovat lainsäädännölliset ja tekniset kysymykset, ja on ymmärrettävää, että kansainvälisen tutkimusnäytön kuvaus on siksi pintapuolisempaa.

Kahdeksan poliisiaseman satunnaistettu koe

Asia on kuitenkin tärkeä siksi, että Poliisihallituksen raportin kuvaus Cambridgen yliopiston laajemman tutkimusprojektin tuloksista on puutteellinen. Tutkimusprojektista on muun muassa julkaistu kolme artikkelia, ja kahdessa muussa esitetyt tulokset antavat haalarikameroiden vaikutuksesta pessimistisemmän arvion.

Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan poliisilaitosta, jossa mukana hieman yli 2000 poliisia, jotka arvottiin satunnaisesti työvuoroittain kameraa käyttäneeseen koeryhmään sekä kamerattomaan verrokkiryhmään.

Koska noin 4000 työvuoron satunnaistaminen tapahtui työvuoroittain, sama poliisi saattoi olla välillä koeryhmässä, välillä verrokkiryhmässä. Tutkimusprotokollan mukaan kameran tuli olla päällä koko työvuoron ajan. Poliisien tuli lisäksi ilmoittaa kameran olevan käytössä vuorovaikutustilanteen alkaessa, ja siten poliisin ei olisi pitänyt olla mahdollista itse päättää, onko kamera päällä vai ei kussakin tilanteessa. 

Ei merkittävää vaikutusta poliisin voimankäyttöön

Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkasteltiin muutoksia sekä poliisin voimankäytössä että poliisin väkivaltaisessa vastustamisessa. Tutkimuksen perusteella poliisin voimankäytön määrässä ei ollut juuri eroa haalarikameraa pitäneiden ja muiden työvuorojen välillä.

Sen sijaan tutkijat yllättyivät havaitessaan, että kameroiden käyttö lisäsi poliisiin kohdistunutta väkivaltaa noin 15 prosentilla verrattuna verrokkiryhmään. Näiden päätulosten lisäksi tutkimuksessa havaittiin haalarikameroiden vaikutuksen vaihtelevan poliisilaitoksittain: osassa asemia poliisin voimankäyttö lisääntyi, toisissa väheni.

Toisessa tutkimuksessa poliisilaitoskohtaisille eroille poliisin voimankäytössä etsitään syitä. Vaikka tutkimusprotokollan perusteella kameroiden päällä olo ei pitänyt olla poliisin päätettävissä, käytännössä poliisilaitokset noudattivat protokollaa vaihtelevasti.

Kun poliisilaitoksia tarkasteltiin ryhmiteltynä tutkimusprotokollan noudattamisen perusteella, havaittiin, että voimankäyttö väheni ainoastaan niillä laitoksilla, joissa poliisit noudattivat protokollaa tarkasti, eikä poliisi voinut itse päättää nauhoittamisesta.

Tutkijat päätyvät tulosten perusteella suosittamaan, että kameroiden tulisi olla päällä koko työvuoron ajan, ja antamaan vuorovaikutustilanteen alussa aina tiedon siitä, että kamera nauhoittaa. Tutkijat spekuloivat, että tällainen ilmoitus muistuttaa ”käyttäytymissäännöistä”, ja mahdollistaa kameroiden väkivaltaa vähentävän vaikutuksen toteutumisen.

Muiden uusimpien tutkimustulosten perusteella poliisit ovat yleisesti ottaen haalarikameroiden kannalla, erityisesti kun he ovat saaneet kokemusta niistä. Haalarikameroilla ei ole ollut suurta vaikutusta poliisin käyttäytymiseen missään mielessä.

Aiemmat tutkimukset osoittivat, että haalarikamerat vähentävät poliisien voimankäyttöä, mutta uusimmista tutkimuksista on saatu tuloksia asian puolesta ja vastaan. Haalarikamerat saattavat hillitä poliisin huonointa käyttäytymistä, mutta niillä on muuten vain vähän vaikutusta poliisin käyttäytymiseen.

Poliisin toimintaa koskevat valitukset vähenevät

Tutkimusprojektin kolmannessa artikkelissa, johon Suomen Poliisihallituksen raportissakin viitataan, tulokset ovat sen sijaan myönteisempiä. Päätuloksena havaitaan, että poliisin väärää toimintaa koskevat valitukset vähenivät 93 prosenttia hankkeen alkamisen jälkeen verrattuna aikaan ennen.

Kiinnostavaa kuitenkin on, että valitukset vähenivät sekä koe- että verrokkityövuoroissa käytännössä vastaavalla tavalla. Vastaavaan lopputulokseen on päästy myös uusimpien tutkimustulosten perusteella, sillä haalarikameroiden käyttö näyttää todella vähentäneen poliisiin kohdistuneiden valitusten määrää.

Kansalaisten suhtautuminen haalarikameroihin

Kansalaiset ovat myös yleisesti haalarikameroiden käytön kannalla. Tutkimustulokset eivät anna kuitenkaan selvää vastausta siihen, että haalarikamerat parantaisivat heidän näkemystään poliisista tai käyttäytymistä poliisia kohtaan.

Haalarikameroiden käyttö saattaa jopa pahentaa kansalaisten ja poliisin jo valmiiksi hankalaa suhdetta, erityisesti jos kansalaiset olettavat, että kameroita käytetään lisäämään poliisin vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä, mutta poliisi käyttää pääsääntöisesti kameroita kansalaisten vastuun lisäämiseen.  

Yhteenvetoa

Selvyyden vuoksi todettakoon, että tämän blogin tarkoituksena ei ole vastustaa haalarikameroiden laajempaa käyttöä poliisitoiminnassa. Kameroilla on saavutettavissa potentiaalisesti merkittäviä hyötyjä sekä poliisin että kansalaisten näkökulmasta, ja osa tutkimuksista viittaakin myönteisiin vaikutuksiin.

Tutkimustietoa puuttuu edelleen moniin tärkeisiin ja olennaisiin kysymyksiin liittyen. Tutkimusten tuottamaa tietoa odotellessa on kuitenkin melko selvää, että haalarikameroiden käyttö tulee edelleen lisääntymään.

Koska asia on ajankohtainen Suomessakin, olisi syytä seurata tarkasti, millaisia tuloksia uusista tutkimuksista saadaan. Vaikka ulkomaiset tutkimustulokset eivät välttämättä ole suoraan siirrettävissä Suomeen, niin antavat tutkimukset kuitenkin tärkeitä viitteitä siitä, miten käytettynä haalarikameroista saadaan suurin hyöty irti.

 

Blogi

Oppilaitosturvallisuuden kehittämisestä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Oppilaitosturvallisuuden kehittämisestä

Oppilaitoksissa turvallisuuskysymyksistä on tullut entistä tärkeämpi osa niiden toimintaa. Turvallisuuskasvatuksessa on tapahtunut paljon muutoksia. Varsinkin koulukiusaaminen on ollut paljon esillä. Puhutaan myös monista muista uhkista, joista osa kohdistuu oppilaitoksiin ja sen henkilöstöön sekä opiskelijoihin. Uhat voivat olla lähtöisin niin oppilaitosten sisä- kuin ulkopuolelta. Yhtenä ikävänä esimerkkinä on Kuopion kouluhyökkäys syksyltä.

Koulusurmien jälkeisiä toimenpiteitä Suomessa

Jokelan koulusurmien jälkeen suomalaiset ihmettelivät tapahtunutta eivätkä voineet uskoa, että Suomessa voisi tapahtua jotain niin kamalaa. Ilmiötä pidettiin lähinnä vain amerikkalaisena. Kauhajoen koulusurmia ei enää tulkittu poikkeuksellisiksi, vaan syitä tapahtuneelle alettiin etsiä yhteiskunnasta.

Ensimmäisenä alettiin syyttää yksilöitä, kuten Kauhajoen poliisilaitoksen ampuma-aselupa-asioita hoitanutta rikoskomisariota. Vaasan hovioikeus ei muuttanut antamassaan ratkaisussa käräjäoikeuden ratkaisua, jolla rikoskomisariota koskeva syyte kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta oli hylätty.

Keskustelua on käyty myös kouluterveydenhuollon tilasta ja nuorten mielenterveyshuollosta. Kuntien välillä erot ovat suuria. Koulusurmien jälkeen vaadittiin lisää resursseja, mutta lupaukset ovat jääneet osin lunastamatta.

Viranomaiset ovat käynnistäneet myös laajasti toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ennalta ehkäistä koulusurmien kaltaisia väkivallantekoja ja lisätä viranomaisten toimintavalmiutta. Koulusurmien myötä ampuma-aselakia tiukennettiin. Poliisi on laatinut oppilaitoksille ohjeistuksen uhka-arvion tekemiseen sekä toimimiseen vaaratilanteissa.

Esimerkkejä maailmalta oppilaitosturvallisuudesta

Yhdysvalloissa tapahtunut Columbinen koulusurma vuonna 1999 aloitti uuden aikakauden, jonka myötä ilmapiiri oppilaitoksissa muuttui. Turvallisuuden nimissä oppilaitoksiin lisättiin yhä enemmän turvallisuustekniikkaa ja ruvettiin suorittamaan psykologista profilointia.

Yhdysvalloissa oppilaitoksilla ja minimitason vankiloilla on yllättävän paljon yhteisiä piirteitä muun muassa kurinpidon ja valvonnan kohdentamisessa. Oppilaitosten turvallisuusinvestoinnit ovat jopa ylittäneet vankiloiden ja lentokenttien tilauslukumäärät turvallisuusteknologian ja tiettyjen turvallisuustuotteiden osalta.

Britanniassa on puolestaan esimerkiksi käytetty kameravalvontaa oppilaitosten WC-tiloissa tupakoinnin estämiseksi. Lisäksi kameravalvontaa on käytetty luokkahuoneissa opiskelijoiden valvomiseksi. Kameravalvontaa on siis ruvettu käyttämään entistä enemmän opiskelijoiden sosiaaliseen kontrolliin.

Kentuckyn osavaltiossa tehdyssä tutkimuksessa opettajien turvallisuuskäsityksiin vaikuttikin merkittävästi heidän mahdollisuutensa sosiaaliseen kontrolliin. Tutkimustulosten mukaan opettajien käsitykset oppilaitosten turvallisuudesta vaihtelivat paljon opettajien kokemusten mukaan. Pelkkien rikosten, ilkivallan ja muiden vastaavien epäjärjestystä aiheuttavien tekijöiden sijasta opettajien turvallisuuskäsitykseen omasta oppilaitoksestaan vaikutti merkittävästi turvallisuuskulttuuri.

Yhdysvalloissa on vihdoin herätty keskustelemaan siitä, mihin suuntaan oppilaitosten turvallisuustoimintaa on oikein viety. Yhä useammassa oppilaitoksessa partioivat poliisit, joilla on oikeus määrätä erilaisista rikkomuksista seuraamuksia. Opiskelija voi saada esimerkiksi sakkoja asiattomasta käyttäytymisestä, kun ennen siitä selvisi opettajan puhuttelulla tai jälki-istunnolla.

Pahimmassa tapauksessa lapsena olemisesta voi joutua maksamaan koko loppuelämän, koska merkintä rikosrekisterissä saattaa maksaa nuorelle opiskelupaikan tai työpaikan tulevaisuudessa. Yhdysvalloissa on nyt vaadittu muutosta, koska järjestelmä lisää syrjäytymistä ja kriminalisoinnit eivät ole toimiva ratkaisu kehittää oppilaitosturvallisuutta. Epävirallinen kontrolli on siis vähentynyt, koska uusia tekoja on jatkuvasti kriminalisoitu ja poliisien valtuuksia lisätty.

Turvallisuuden kehittämisestä

Kehittämisen tavoitteena tulisi olla turvallinen oppilaitos, jossa henkilöstö voi tehdä töitä ja opiskelijat keskittyä opiskeluun siten, että kenenkään ei tarvitse pelätä esimerkiksi tapaturmia, väkivaltaa tai ympäristöstä johtuvalle sairaudelle altistumista.

Oppilaitoksissa turvallisuustyötä tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Kuitenkaan mikään yksittäinen tekijä ei ratkaise turvallisuustavoitteiden onnistumista, koska emergenttiin turvallisuustoimintaan tarvitaan yhteistyötä. Oppilaitoksen henkilöstön ja opiskelijoiden sekä sidosryhmien toiminta vaikuttaa yhteiseen turvallisuuteen. Turvallisuustoiminnalle tulee varata myös riittävät resurssit.

Oppilaitosturvallisuudesta keskusteltaessa täytyy korostaa, että oppilaitoksissa riskit ovat erittäin vähäisiä verrattuna esimerkiksi niihin riskeihin, jotka kohdistuvat opiskelijoihin heidän vapaa-aikanaan. Yhdysvalloissa ja Israelissa tehdyissä tutkimuksissa opiskelijoiden käsitykset oppilaitoksen turvallisuudesta vaihtelivat reilusti lähiympäristössä esiintyvien riskien perusteella. Erityisesti terrorismin uhka, jengit ja huumeet vaikuttivat alueellisesti oppilaitokseen, kuten myös opiskelijoiden perheiden sosioekonominen asema. Tutkimuksissa nousi esille myös se, että oppilaitosten ympäristö vaikutti enemmän turvallisuusmielikuvaan kuin oppilaitosten omaehtoiset turvallisuustoimet, joilla saattoi olla jopa negatiivinen vaikutus turvallisuuden tunteeseen.

Kotimaisten oppilaitosten turvallisuustoiminnan nykytilaa ei pidäkään nähdä negatiivisena ilmiönä, vaan ennen kaikkea mahdollisuutena. Positiivista on, että sekä oppilaitokset että viranomaiset ovat tehneet toimenpiteitä. Lisäksi aiheesta käydään keskustelua ja sitä tutkitaan eri näkökulmista. Myös erilaisia kehittämisverkostoja on perustettu ja koulutusta kehitetty. Nämä kaikki tekijät lisäävät ja vahvistavat turvallisuusosaamista. Oppilaitokset voivatkin käyttää turvallisuuden kehittämisessä koulutuksen ja kasvatuksen keinoja, joihin ne ovat erikoistuneet.