Blogi

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus – askel eteen vai kaksi taakse?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus – askel eteen vai kaksi taakse?

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän valmisteilla oleva uudistus on herättänyt paljon keskustelua. Valmistelussa on ehdotettu, että vanginvartijan viran erityinen kelpoisuusvaatimus muutettaisiin siten, että se kattaisi vankeinhoitoalan ammatillisen tutkinnon, turvallisuusalan tai sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon tai soveltuvan korkeakoulututkinnon. Lisäksi on ehdotettu, että rikosseuraamusalan ammatillinen tutkinto lakkautettaisiin ja sen sijaan panostettaisiin henkilöstö- ja täydennyskoulutukseen.

Koulutusvaatimuksista ja haasteista

Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöissä (Nelson Mandela -säännöt) todetaan, että koko henkilöstöllä on oltava asianmukainen koulutustaso ja henkilöstölle on tarjottava mahdollisuudet sekä keinot hoitaa tehtävänsä ammattimaisesti.

Eurooppalaiset vankeinhoitosäännöt korostavat, että resurssien puute ei saa johtaa vankien ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Vankilahenkilökunnan rekrytoinnin, koulutuksen ja työolojen on mahdollistettava korkeatasoisen vankeinhoidon ylläpito.

Rikosseuraamuslaitoksen eri tarkastuksissa ja selvityksissä on noussut esille valvontahenkilöstön riittävyys. Esille on noussut myös koulutetun valvontahenkilöstön puute, joka on vankilaturvallisuuteen keskeisesti vaikuttava tekijä. Kouluttamattoman valvontahenkilöstön puutteet voivat vaarantaa turvallisuuden ja lisäävät koulutetun henkilöstön kuormitusta.

Kotimaisten ja kansainvälisten vaatimusten valossa on huolestuttavaa, että merkittävä osa valvontahenkilöstöstä on vailla asianmukaista koulutusta. Tämä puute vaarantaa vankilaturvallisuuden ja vaikeuttaa henkilökunnan kykyä toimia ammattimaisesti. Täytyy kuitenkin huomioida, että nykyinen koulutusjärjestelmä täyttää kansainväliset vaatimukset, joten sen rakenteeseen ei tarvitse siten tehdä uudistuksia.

Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistus on myös aiheuttanut lisää haasteita, kun vankiloissa on jouduttu karsimaan valvonnan resursseista. Samaan aikaan vankimäärä on kasvussa ja Rikosseuraamuslaitoksen hallinto on paisunut. Siten on paineita saada kustannussäästöä, jonka kohteeksi on nyt otettu koulutusjärjestelmä.

Esimerkkiä Ranskasta

Ranskassa vanginvartijoiden koulutus yhdistää teoreettisen ja käytännön opetuksen. Koulutusohjelman tavoitteena on luoda ammattitaitoisia vanginvartijoita, jotka voivat tehokkaasti ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta vankiloissa samalla kun he kunnioittavat vankien oikeuksia ja edistävät heidän kuntoutustaan.​

Aluksi vanginvartijat käyvät läpi kahdeksan kuukautta kestävän peruskoulutuksen École Nationale d’Administration Pénitentiairessa. Tämä koulutusjakso sisältää sekä teoriaopetusta että käytännön harjoittelua vankiloissa. Koulutuksen aikana opiskelijat opiskelevat muun muassa vankilaturvallisuutta, lainsäädäntöä ja sosiaalisia taitoja, jotka ovat välttämättömiä vankien kanssa työskentelyssä.

Koulutuksen ensimmäinen vaihe keskittyy teoreettiseen oppimiseen, jossa käsitellään vankeinhoidon periaatteita, rikosoikeusjärjestelmää sekä vanginvartijan roolia ja velvollisuuksia. Toisessa vaiheessa opiskelijat suorittavat harjoittelujakson vankiloissa, jossa he pääsevät soveltamaan oppimaansa käytännössä ja saavat ohjausta kokeneilta vanginvartijoilta.

Koulutuksen jälkeen vanginvartijoille tarjotaan jatkuvaa täydennyskoulutusta uransa aikana. Tämä varmistaa, että he pysyvät ajan tasalla uusimmista vankilaturvallisuuden käytännöistä ja lainsäädännön muutoksista. Jatkokoulutus on keskeinen osa vanginvartijan ammattitaitoa ja urakehitystä.

Koulutusjärjestelmässä on huomioitu urakehitys. Esimerkiksi vankilan johtajaksi pääsy vaatii monivaiheisen koulutuksen työkokemuksen lisäksi. Johtajan koulutusohjelma sisältää sekä teoreettista että käytännön opetusta vankeinhoidon eri osa-alueista, mukaan lukien johtamista, turvallisuutta, lainsäädäntöä ja psykologiaa. Koulutus kestää useita kuukausia, ja siihen kuuluu myös harjoittelujaksoja eri vankiloissa​.

Koulutusjärjestelmän uudistamisessa turvallisuus keskiöön

Suomessa rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä turvallisuuden ja laadukkaan vankeinhoidon varmistamiseksi. Uudistuksen tulee huomioida sekä koulutuksen että turvallisuuden tavoitteet.

Koulutuksen kehittäminen on haasteellista nykyisten henkilö- ja taloudellisten resurssien puitteissa, mutta ongelmia ei kuitenkaan ratkaista lopettamalla koulutusta. Tämä vain vaarantaa vielä enemmän vankilaturvallisuutta, jonka kehittämisessä on paljon tekemistä Suomessa.

Rikosseuraamusalan työntekijöiden yhteistyö järjestäytyneen rikollisuuden kanssa on kasvava ongelma. Tämä näkyy viimeaikaisissa julkisuuteen tulleissa rikostapauksissa ja työntekijöiden sekä vankien välisissä suhteissa. Tapaukset ovat varmasti vain jäävuoren huippu ongelman todelliseen laajuuteen verrattuna.

Ruotsissa järjestäytyneen rikollisuuden myötävaikuttajia työskentelee laajasti eri viranomaisissa, ja Kriminalvårdenissa soluttautumistapausten määrä on ollut kasvussa. Esimerkiksi vuonna 2022 ilmoitettiin lähes 400 Kriminalvårdenin työntekijöihin liittyvää soluttautumis- tai myötävaikuttamisepäilyä.

Rikosseuraamusalan tutkintokoulutuksessa vanginvartijan ammatillinen identiteetti muodostuu tiiviissä opiskelijayhteisössä, mikä luo ammattiylpeyttä sekä yhteisiä ammatillisia arvoja ja normeja. Tämä yhteisöllisyys suojaa vaikuttamisyrityksiä vastaan ja madaltaa kynnystä ilmoittaa asioista. Lisäksi opiskelun aikana opiskelukavereiden ja opettajien tekemät havainnot mahdollisesta soveltumattomuudesta alalle ovat tärkeitä, esimerkiksi päihdeongelmat tai rikosmyönteiset asenteet tulevat ilmi ja niihin voidaan puuttua.

Koulutuksen sitouttava vaikutus ja merkitys vankilaturvallisuudelle

Koulutuksella on ollut alalle merkittävä, sitouttava vaikutus. Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen selvityksen mukaan vuosina 2011–2022 tutkintokoulutuksesta valmistuneista 81 prosenttia oli vuoden vaihteessa 2023–2024 edelleen alalla. Vanginvartijan tehtävässä vankilassa oli puolestaan 90 prosenttia valmistuneista.

Ei ole siten ihme, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen työntekijät ovat vastustaneet uudistusta, kun alan koulutuksella on pitkä historia. Koulutuskeskus on perustettu vuonna 1976. Työntekijät ovat nostaneet esille seuraavia argumentteja uudistukseen liittyen:

  • Tutkintokoulutus on välttämätön rikosseuraamusalan ohjaus- ja valvontatehtäviin, jotka edellyttävät julkisen vallan käytön ja perusoikeuksien kunnioittamisen osaamista.
  • Tutkinto on kansainvälisesti tunnustettu ja säädösten mukainen, mikä takaa työvoiman liikkuvuuden ja jatkokoulutusmahdollisuudet, joten uudistus alentaisi koulutuksen tasoa ja heikentäisi alan vetovoimaa.
  • Tutkintokoulutus tuottaa ammatillisen identiteetin ja eettisen ajattelun, jotka ovat tärkeitä alalla työskentelyssä. Koulutus lisää myös alalle sitoutumista ja pysyvyyttä, mikä on hyödyllistä sekä vangeille että yhteiskunnalle.
  • Tutkintokoulutusta voidaan kehittää joustavammaksi ja tehokkaammaksi ilman sen lakkauttamista, kuten luomalla jatkuvan haun malli sekä lisäämällä verkko-opintoja ja yksiköiden välistä yhteistyötä.

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus on tärkeää, mutta on välttämätöntä varmistaa, ettei uudistus heikennä turvallisuutta ja että järjestäytyneen rikollisuuden soluttautuminen alalle estetään tehokkaasti. Tämä edellyttää sekä koulutuksen että turvallisuuden kehittämistä alalla. Näin voidaan varmistaa, että uudistus palvelee koulutuksen ja turvallisuuden tavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla.

Tällä hetkellä vallitsevalla vankiloiden turvallisuus- ja resurssitilanteella on kahdensuuntaiset vaikutukset: 1) vankien oikeusturva ei toteudu, mikäli he eivät voi suorittaa vankeusrangaistusta turvallisesti eivätkä osallistua tosiasiallisesti erilaisiin toimintoihin ja kuntoutuksiin rangaistusajan suunnitelman mukaisesti ja 2) päihteistä sekä rikollisesta elämäntavasta irtautuminen on erittäin vaikeaa, mikäli tarjolla on jatkuvasti huumausaineita ja vangit joutuvat pakotetuksi rikolliseen toimintaan, kuten vankilaan suuntautuvaan huumeiden salakuljetukseen.

Parhaatkaan kuntoutusohjelmat tai kattavasti tehdyt rangaistusajan suunnitelmat eivät toimi, mikäli olosuhteet vankiloissa eivät ole niiden toteutumiselle suotuisat. Näin ollen vankiloiden turvallisuus ja rikollisen toiminnan ehkäiseminen luovat perustan vankeuslain asettamille tavoitteille rikollisesta elämäntavasta irtautumiseen ja päihteistä vieroittautumiseen.

Rikosseuraamusalan ammatillisen tutkinnon lakkauttamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia vankilaturvallisuuteen. Lisäksi täytyy huomioida, että ehdotettu turvallisuusalan tai sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai soveltuva korkeakoulututkinto eivät sisällä esimerkiksi vankilaturvallisuuden kannalta mitään opetussisältöä. Tämän takia henkilöstön koulutus ja osaaminen tulee varmistaa, mitä myös kansainväliset vaatimukset edellyttävät.

Laillista ja laitonta voimankäyttöä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Laillista ja laitonta voimankäyttöä

Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden 1.2.2024 antamaa tuomiota (R 23/4280). Kyse on Suomen yksityisen turvallisuusalan tähän saakka laajimmasta ja seuratuimmasta oikeustapauksesta. Syytteiden mukaan 14 Avarnin järjestyksenvalvojaa ja yksi muu henkilö pahoinpiteli ihmisiä juna-asemilla ja niiden läheisyydessä Vantaalla ja Helsingissä vuosina 2020-2022.

Esitutkinnasta ja syytteistä uutisoitiin laajasti. Myös tuomiota on mediassa kommentoitu. Juttua ovat seuranneet ainakin Helsingin Sanomat, Yle ja MTV3:n Rikospaikka-ohjelma. Me myös olemme pohtineet ”Putkaa ja teiseriä” -kirjoituksessa järjestyksenvalvojien työympäristön muutoksia nuorisojengeihin liittyen ja toimintaedellytysten muutostarpeita. Lisäksi raportoimme sisäministeriön yksityisen turvallisuusalan koulutusta ja valvontaa koskevasta selvityksestä, jota ei virallisesti ole perusteltu tällä oikeudenkäynnillä.

Tuomiot ja niiden perustelut

Käräjäoikeuden mukaan 8/15 vastaajista syyllistyi niihin rikoksiin tai osaan niistä teoista, joista syyttäjä vaati heille rangaistusta. 7/15 vastaajan syytteet hylättiin kokonaan.

Hylätyt syytteet liittyivät pääasiassa perusmuotoisiin pahoinpitelyihin. Syyttäjän mukaan järjestyksenvalvojien käyttämiin voimakeinoihin ei ollut perusteita. Käräjäoikeus päätyi kuitenkin eri ratkaisuun. Hylätyissä syytteissä käräjäoikeus katsoi olevan kyse järjestyksenvalvojien lainmukaisesta voimakeinojen käyttämisestä.

Tuomion perusteluiden mukaan tapauksissa käytetyt voimakeinot olivat siten perusteltuja ja puolustettavia. Lisäksi käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet virkarikoksista kaikkien vastaajien osalta, sillä sen mukaan laki ei ollut näiltä osin riittävän selkeä.

Vain kaksi pahista

Käräjäoikeus tuomitsi kaksi järjestyksenvalvojaa pahoinpitelyistä ja muista rikoksista ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Toinen sai kolmen vuoden ja neljän kuukauden mittaisen tuomion viidestä törkeästä pahoinpitelystä, useista perusmuotoisista pahoinpitelyistä, kahdesta vapaudenriistosta, väärästä ilmiannosta, laittomasta uhkauksesta, huumausainerikoksesta sekä vaarallisen esineen hallussapidosta.

Toinen järjestyksenvalvoja puolestaan tuomittiin kolmesta törkeästä pahoinpitelystä, useista perusmuotoisista pahoinpitelyistä, kahdesta vapaudenriistosta sekä muista lievemmistä rikoksista.

Muille tuomituille viidelle vastaajalle käräjäoikeus tuomitsi joko ehdollista vankeutta tai sakkorangaistuksia. Rikosnimikkeinä heidän osaltaan oli lähinnä törkeitä tai perusmuotoisia pahoinpitelyitä ja/tai avunantoja niihin.

Kahdessa tapauksessa järjestyksenvalvojille tuomittua rangaistusta kovensi se, että rikoksen vaikuttimena oli käräjäoikeuden mukaan uhrin etninen alkuperä. Sosiaalisessa mediassa ja sittemmin laajemmin mediassa levinneiden videoiden perusteella vastaajien tekojen taustalla tulkittiin olevan laajasti rasismia. Yksi sisäministeriön selvityksessä ehdotettu toimenpidekin oli rasismin ehkäisyyn tähtäävä koulutus.

Tuomiot eivät ole lainvoimaisia. Syyttäjä ja osa vastaajista on ilmoittanut tyytymättömyytensä tuomioihin, ja muutama valituskin on jo tehty.

Virheellinen ennakkokäsityskö?

Media kertoi poliisilähteisiin ja poliisin esitutkintaan viitaten, että noin parinkymmenen pääkaupunkiseudun juna-aseman järjestyksenvalvojan väkivallan uhreiksi valikoitui pääasiassa heikommassa asemassa olevia ihmisiä, kuten päihtyneitä, jotka kuljetettiin tekojen ajaksi suojaisempaan paikkaan pahoinpideltäväksi.

Järjestyksenvalvojat kuvasivat tekojaan videolle ja myös jakoivat videoita jälkikäteen keskenään. Haalarikameravideot olivat merkittävä osa syyttäjän näyttöä järjestyksenvalvojia vastaan.

Tosiseikka on, että osa videotallenteilla näkyvästä järjestyksenvalvojien väkivallasta on tuomittavaa, eikä sitä voi puolustella. Siksi tekijät tuomittiin oikeusvaltiossa asianmukaisiin rangaistuksiin.

Sen sijaan kahden törkeämpiin rikoksiin syyllistyneen järjestyksenvalvojan ja yhteensä seitsemän järjestyksenvalvojan tuomioista ei voida vetää johtopäätöstä, että kaikki järjestyksenvalvojat olisivat väkivaltaisia, heidän koulutuksensa olisi liian vähäistä tai valvonta huonoa.

Ryhmä on niin pieni, että edes heidän työantajansa Avarnin mainetta ei pitäisi pelkästään tämän tapauksen perusteella arvioida, olkoonkin että tekoaika oli pitkähkö, noin kolme vuotta. Sisäministeriö lieneekin ollut kaukaa viisas, kun ei yksilöinyt tätä tapausta ministeriön tekemän selvityksen perusteeksi.

Ratkaisevan tärkeä kysymys lienee se, tuliko tapauksen myötä ilmi jäävuoren huippu yksityisen turvallisuusalan laittomasta voimankäytöstä, vai tuliko 2–7 järjestyksenvalvojan virheellisistä toimintamalleista paisuteltua Avarnia tai peräti koko järjestyksenvalvontatoimintaa koskeva ongelma, vai onko totuus jossakin näiden ääripäiden välillä.

Median roolista

Mediaakaan ei ole syytä arvostella. Sen tehtävä on nostaa esille yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita. Poliisin avuksi rautatieasemille määrättyjen järjestyksenvalvojien epäillyt ja tuomitut väkivaltarikokset ovat varmasti tällaisia.

Uutisissa on reilusti kerrottu myös siitä, että vain osa epäillyistä sai tuomion. Sitä ei kuitenkaan ainakaan erityisesti korostettu, että ainakin käräjäoikeuden tuomion perusteella jutun voidaan sanoa lässähtäneen.

Siitäkään emme ole havainneet vielä tarinoita, että miten jutun lopputulos on vaikuttanut yksityiseen turvallisuusalaan ja sen työntekijöihin. Onko sen selvittäminen, arvioiminen ja uutisoiminen vielä liian aikaista?

Aika näyttää, muotoutuuko jutusta yhtä merkittävä legenda kuin Helsingin kaupungin vartioimisliike FPS:ltä hankkimasta Stop Töhryille -kampanjasta, josta Palefacekin 2000-luvun ajankuvauksessaan räppää.

Nuorisojengien, nuorisorikollisuuden ja gangstaräpin yhteys on jo lainvoimaisillakin tuomioilla todettu pitävämmin, joten edellytykset ovat ainakin nyt hyvät. Ja onhan meillä hiljattain tuomittu töhertelevä Helsingin apulaispormestarikin.

Ennakkopäätöstä odotellessa

Kokemukseen ja tutkimukseen perustuen väitämme, että on olemassa seuraava oletus: jos syyttäjä syyttää yksityisen turvallisuusalan toimijaa väkivaltarikoksesta, epäilty tuomitaan käräjillä ja valituslupaa hovioikeudesta ei saa, jos kyse on sakkorangaistuksella sovitettavasta teosta.

Nyt laajasta julkisuudesta huolimatta Itä-Uudenmaan käräjäoikeus päätti hylätä 7/15 syytteistä perustellen epäillyt teot lainmukaiseksi voimakeinojen käytöksi. Ainakaan hetkellisesti edellä esitetty väitelause ei siis ole tosi.

Tästä seuraa, että tapauksen käräjäoikeuden järjestyksenvalvojien voimankäytön lainmukaisuuden arviointeja tulee erityisesti tarkastella. Näin on, vaikka käräjäoikeus ei ole muutoksenhakutuomioistuin ja sen ratkaisulla ei oikeusteoreettisesti siten ole ennakkoratkaisun arvoa.

Jos asiasta saadaan aikanaan hovioikeuden tai jopa korkeimman oikeuden ratkaisu, saataisiin samalla yksityisen turvallisuusalan palveluksessa olevien, poliisin avuksi määrättyjen järjestyksenvalvojien voimankäyttöoikeuksista kauan kaivattu ennakkoratkaisu.

Hovioikeuden ja etenkin korkeimman oikeuden ratkaisuun olisi kuitenkin niin pitkä aika, että asian tärkeyden vuoksi jo käsillä oleva käräjäoikeuden ratkaisu tulee tutkia tarkemmin ja hyödyntää muun muassa voimankäyttökoulutuksessa, koska ratkaisussa on erilaisia oikeudellisia arvioita voimankäytöstä runsaasti.

Tekoälyn hyödyntäminen rikollisessa toiminnassa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Tekoälyn hyödyntäminen rikollisessa toiminnassa

Tekoälyä kehitetään jatkuvasti ympäri maailmaa. Tekoäly on jo nyt osoittanut kykenevänsä monimutkaiseen luovaan työhön. Sen lisäksi, että tekoälyä kehitetään ihmisten avuksi, sillä on, kuten kaikilla asioilla aina yleensä on, kääntöpuolensa. Yksi näistä on tekoälyn hyödyntäminen rikollisessa toiminnassa.

Euroopassa on havaittu tekoälyn hyödyntäminen rikollisessa toiminnassa, ja siihen halutaan puuttua tehokkaasti. Tämän takia Euroopan lainvalvontayhteisöä auttava Europol Innovation Lab järjesti aiheeseen liittyen useita työpajoja asiantuntijoiden kanssa.

Julkinen osa tuloksista julkaistiin viime vuonna. Työpajoissa tutkittiin muun muassa, kuinka rikolliset voivat väärinkäyttää laajoja kielimalleja, kuten OpenAI:n kehittämää ChatGPT:tä. Kyseinen malli valittiin työpajojen käsittelyn kohteeksi, koska se on muun muassa tällä hetkellä yleisimmin käytetty julkisesti saatavilla oleva laaja kielimalli.

Rikollisen toiminnan mahdollisuudet

Vaikka laajat kielimallit mahdollistavat paljon, niihin sisältyy myös riskejä, sillä niitä voidaan käyttää rikolliseen toimintaan. Tämän takia esimerkiksi ChatGPT:hen on asennettu turvaominaisuuksia, jotka arvioivat syötetyn tekstin sisältöä. Jos tekstissä on esimerkiksi seksuaalista, vihamielistä tai väkivaltaista sisältöä, turvaominaisuudet rajoittavat kielimallin kykyä vastata tällaisiin kehotteisiin.

Monet näistä turvaominaisuuksista on kuitenkin melko helppo kiertää. Käyttäjät voivat esimerkiksi tarkentaa tapaa, jolla kysymys esitetään. Jos mahdollinen rikollinen ei tiedä tietystä rikollisuuden alueesta mitään, voi kielimalli nopeuttaa tutkimusprosessia merkittävästi tarjoamalla keskeisiä tietoja, joita voidaan tutkia myöhemmissä vaiheissa. Rikolliset voivat oppia kielimallien avulla esimerkiksi kyberrikollisuudesta tai terrorismista.

Europolin asiantuntijat tunnistivat työpajoissa tiettyjä ChatGPT:n väärinkäyttötapauksia, jotka eivät kuitenkaan ole tyhjentäviä. ChatGPT:tä voidaan käyttää esimerkiksi tietojenkalastelutarkoituksiin, sillä se pystyy laatimaan todella aidon oloisia tekstejä käyttäjän kehotteen perusteella. Aiemmin monet tietojenkalasteluhuijaukset olivat helposti havaittavissa kielioppi- ja kirjoitusvirheiden vuoksi, mutta nykyään laajojen kielimallien avulla on mahdollista esiintyä organisaationa tai yksilönä erittäin realistisella tavalla, vaikka rikollinen ei juuri osaisi vaadittua kieltä.

ChatGPT tarjoaakin rikollisille uusia mahdollisuuksia erityisesti sosiaaliseen manipulointiin liittyvissä rikoksissa, koska kielimalli pystyy vastaamaan viesteihin kontekstissa ja omaksumaan tietyn kirjoitustyylin. Lisäksi erityyppisille verkkopetoksille voidaan antaa lisää uskottavuutta ja luotettavuutta käyttämällä ChatGPT:tä väärennetyn sosiaalisen median tilin luomiseen, esimerkiksi vilpillisen sijoitustarjouksen mainostamiseen.

Aiemmin rikollisten on pitänyt laatia itse erilaiset petolliset viestit. Nykyään laajojen kielimallien avulla muun muassa massatuotetut tietojenkalastelut ja verkkopetokset voidaan luoda nopeammin, paljon realistisempina ja huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Laajoja kielimalleja voidaan käyttää myös imitoimaan tiettyjen yksilöiden tai ryhmien puhetta. Tätä kykyä voidaan käyttää väärin harhauttamalla rikoksen uhrit luottamaan rikollisiin.

ChatGPT soveltuu lisäksi tehokkaasti propagandaan, disinformaatioon ja terrorismiin liittyviin väärinkäyttötapauksiin. Mallia voidaan käyttää sellaisen tiedon keräämiseen, joka voi edistää terroristitoimintaa, kuten terrorismin rahoitusta tai anonyymiä tiedostojen jakamista. Kielimallin kyky tuottaa aidon kuuloista tekstiä nopeasti ja laajassa mittakaavassa tekee mallista ihanteellisen propaganda- ja disinformaatiotarkoituksiin. Sen avulla käyttäjät voivat tuottaa ja levittää tiettyä kertomusta heijastavia viestejä suhteellisen pienellä vaivalla.

ChatGPT pystyy tuottamaan myös koodia useilla eri ohjelmointikielillä. Tällä ominaisuudella on merkittävä vaikutus kyberrikollisuuteen. Esimerkiksi ChatGPT:n nykyisellä versiolla pystyy jo luomaan perustyökaluja haitallisiin tarkoituksiin, kuten tietojenkalastelusivujen tai haitallisten Microsoft Visual Basic for Applications (VBA) -komentosarjojen tuottamiseen. Pelkästään näiden perustyökalujen avulla henkilö, jolla ei ole teknistä osaamista, pystyy hyödyntämään uhrin järjestelmään kohdistuvaa hyökkäysvektoria. Tämä on erittäin hyödyllistä niille rikollisille, joilla on vähän tai ei ollenkaan tietoa koodauksesta.

Vaikka ChatGPT:n tuottamat työkalut ovat vielä melko yksinkertaisia, käytetään niitä rikollisiin toimiin aktiivisesti. Kielimalleja kehitetään jatkuvasti, mikä auttaa myös rikollisia toimijoita. Esimerkiksi osaavampi käyttäjä voi hyödyntää parannettuja ominaisuuksia kehittääkseen tai jopa automatisoidakseen kehittyneitä kyberrikollisia toimintatapoja. Turvaominaisuudet, jotka estävät ChatGPT:tä tarjoamasta mahdollisesti haitallista koodia, toimivat vain, jos malli ymmärtää, mitä se tekee. Jos kehotteet jaetaan yksittäisiin vaiheisiin, on suhteellisen helppoa ohittaa nämä turvatoimenpiteet.

Mitä tulee ottaa huomioon?

Edellä esitellyt laajojen kielimallien rikolliset käyttötavat ovat vain pieni osa sitä rikollista kokonaisuutta, johon laajoja kielimalleja voi käyttää. Tekniikan kehittyessä myös rikolliset käyttötavat kehittyvät ja niiden laatu paranee. Jo nyt, se, miten kielimalleja käytetään rikolliseen toimintaan, on erittäin huolestuttavaa.

Tulevaisuudessa rikollisten kielimalleja hyödyntävien ”tuotosten” odotetaan olevan entistä aidomman oloisia, monimutkaisempia ja vaikeammin erotettavissa ihmisen tuottamasta ”tuotoksesta”. Työtä tekoälymallien tuottaman tekstin havaitsemiseksi tehdään jatkuvasti, mutta ainakaan vielä ei ole olemassa riittävän tarkkaa työkalua kyseiseen tehtävään. Myös Euroopan unionissa on havahduttu asiaan. Tällä hetkellä unionissa viimeistelläänkin tekoälyjärjestelmien sääntelemiseksi tekoälylakia (AI Act), jonka Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2024.

Kun tekniikka kehittyy ja uusia malleja tulee saataville, on erittäin tärkeää, että lainvalvontaviranomaiset pysyvät kehityksessä mukana väärinkäytösten ennakoimiseksi ja estämiseksi. Tämän takia Europolin järjestämissä työpajoissa oli tarkoituksena muun ohessa myös esittää suosituksia siitä, kuinka lainvalvonta voi olla paremmin valmistautunut tulevaan.

Työpajoissa todettiin muun muassa, että ensinnäkin on äärimmäisen tärkeää lisätä tietoisuutta laajojen kielimallien mahdollisesta rikollisesta hyödyntämisestä, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset porsaanreiät löydetään ja tukitaan mahdollisimman nopeasti. Toiseksi lainvalvontaviranomaisten on ymmärrettävä, mihin kaikkiin rikollisuuden alueisiin laajoilla kielimalleilla voi olla vaikutusta, jotta he voivat paremmin ennustaa, ehkäistä ja tutkia erilaisia ​​rikollisia väärinkäytöksiä.

Kolmanneksi lainvalvontaviranomaisten on kehitettävä taitoja, joita tarvitaan ChatGPT:n kaltaisten mallien hyödyntämiseen. Tämä tarkoittaa sen ymmärtämistä, kuinka tämäntyyppisiä järjestelmiä voidaan hyödyntää tiedon lisäämiseksi, olemassa olevan asiantuntemuksen laajentamiseksi ja vaadittujen tulosten saavuttamiseksi. Neljänneksi on tärkeää olla yhteydessä teknologian kehittäjien kanssa sen varmistamiseksi, että turvallisuusominaisuuksista huolehditaan ja että niitä kehitetään jatkuvasti.

Turvallisuuden megatrendit 2024

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Turvallisuuden megatrendit 2024

Security Industry Association (SIA) järjestää vuosittain Securing New Ground -tapahtuman, jossa teollisuuden johtajat ja talouskumppanit kokoontuvat. Tapahtumassa keskustellaan alan trendeistä ja ideoita jaetaan avoimesti.

Ennen tapahtumaa SIA selvitti kyselyn avulla jäseniltään, mitkä tekijät vaikuttivat heidän liiketoimintapäätöksiinsä ja mitä trendejä he seurasivat. SIA kysyi myös, mitkä aiemmat trendit olivat edelleen merkityksellisiä, mitkä trendit eivät enää olleet niin vaikuttavia ja mitä trendejä SIA:n julkaisemaan vuosittaiseen raporttiin voitaisiin lisätä. Tämän kaiken perusteella SIA muodosti raportin vuoden 2024 turvallisuuden megatrendeistä, joita on tarkasteltu tässä blogissa.

1. Tekoälyn turvallisuus

Tekoälyn turvallisuutta voidaan arvioida kolmen kysymyksen avulla: 1) miten voimme luottaa tekoälyyn, 2) miten varmistetaan tekoälyn eettinen soveltaminen ja 3) miten varmistetaan tekoälyn kyberturvallisuus?

Tekoälyn käytön lisääntymisen myötä kaikenkokoisten organisaatioiden on tarpeellista panostaakattavaan ja ennakoivaan turvallisuuteen, erityisesti kyberturvallisuuteen, jolloin organisaatiot voivat suunnitella, kehittää ja ottaa käyttöön koneoppimismalleja mahdollisimman turvallisesti.

Erilaiset tekoälyn käytön turvallisuuteen liittyvät työkalut ja alustat ovat olennaisia, koska ilman niitä on vain ajan kysymys, milloin organisaatio joutuu tietoturvaloukkauksen kohteeksi.

2. Tekoäly: ei pelkästään kameravalvontaa, vaan visuaalista älyä

Tekoäly on muuttamassa pysyvästi kameravalvontaa. Se on muuttumassa visuaaliseksi älyksi.Kameravalvonnasta on tulossa nopeasti kaikenkattava työkalu turvallisuusalalle. Se on muuttumassa tallentavasta työkalusta joksikin aivan muuksi. Kamerat ovat alustoja useille tunnistimille, kuten ääni-, kemikaali- ja lämpötilatunnistimille.

Tekoäly ja kameroiden tunnistimiin sovellettu analytiikka tekevät kameroista moninkertaisesti arvokkaampia käyttäjille kuin pelkät kamerat ovat. Visuaalisen älyn kyvyt kehittyvät, ja organisaatiot alkavat luoda visuaalisen älyn infrastruktuuria. Turvallisuusalan perushaaste on se, tuleeko se johtamaan tällä kasvualueella, kun kameravalvonnasta tulee visuaalista älyä.

3. Generatiivinen tekoäly

Generatiivinen tekoäly ja laajat kielimallit ovat tulleet maailmalla viime aikoina yhä tunnetummiksi. Nykyään on olemassa lukuisia tekoälysovelluksia, jotka voivat auttaa erilaisissa työtehtävissä, kuten ohjelmoijia koodin kirjoittamisessa.

Näiden teknologioiden kehittyessä ja käyttöönoton laajetessa ne tulevat vaikuttamaan turvallisuusalaan kolmella ensisijaisella alueella: 1) laajoja kielimallisovelluksia tullaan soveltamaan turvallisuusjärjestelmien dataan, 2) generatiivista tekoälyä tullaan käyttämään sisällön tuottamiseen ja 3) generatiivisia tekoälysovelluksia tullaan soveltamaan liiketoiminnan toiminnallisten haasteiden ratkaisemiseen.

4. Tekoälyn sääntely 

Tekoäly tulee muuttamaan voimakkaasti turvallisuusalaa, minkä myötä tulee myös sitä koskevaa sääntelyä, joka luo puitteet tekoälylle. Sääntely lisää luottamusta ja läpinäkyvyyttä tekoälyn käyttöön.

Monet uskovat, että sääntely tulee toisaalta myös nopeuttamaan tekoälyteknologian kehittämistä. Sääntelyn myötä tekoälytulevaisuus tulee edellyttämään enemmän vaatimustenmukaisuuden noudattamista, tietosuojaa ja todennäköisesti vielä enemmän avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä algoritmeihin liittyen. 

5. Enemmän vastinetta turvallisuusinvestoinneille 

Turvallisuusjärjestelmät ja -ratkaisut tulevat tarjoamaan yhä enemmän vastinetta turvallisuusinvestoinneille. Ne tarjoavat liiketoiminta-arvoa ydinturvallisuustarpeen yli. Kun turvallisuusjärjestelmät ja -ratkaisut tuottavat yli perustuoton, tulee näistä ratkaisuista entistä välttämättömämpiä alan toimijoille ja yritysten omistajille.

Välttämättömyys on tulossa hyvin näkyväksi erityisesti kulunvalvontasektorilla. Jos jollakin tämän luettelon trendillä on suuri vaikutus turvallisuusalan toimijaan, se on tämä. Turvallisuusalan toimijoiden on aina tarvinnut osoittaa turvallisuusinvestoinnin kannattavuus sitä hankkivalle taholle, että investointi vähentää kalliita turvallisuuspoikkeamia. Turvallisuus näyttääkin arvonsa, kun mitään ei tapahdu!  

6. SaaS-palvelut muokkaavat liiketoimintamalleja

Kun turvallisuusmarkkinoilla siirrytään voimakkaasti SaaS-palveluihin ja palveluiden toimitusmalleihin, merkitsee tämä laajoja muutoksia integraattoreiden liiketoiminnalle ja myös koko turvallisuusalalle.

Perinteiset paikan päällä toteutettavat laitepohjaiset ratkaisut antavat periksi mallille, jossa turvallisuusratkaisuja myydään tilauksina, jotka on sidottu yritysasiakkaiden liiketoiminnan tulokseen. Turvallisuusalan on navigoitava tässä kehityksessä samalla, kun on myös tuettava vanhoja järjestelmiä.

7. Teknologiajättiläisten vaikutus turvallisuusalaan

Teknologiajättiläisten, kuten Applen, Googlen, Metan, Microsoftin ja Amazonin, markkina-aseman vuoksi niiden on mahdollista vaikuttaa nopeasti kokonaisiin toimialoihin, myös turvallisuusalaan. Pelkästään jo niiden kyky toimittaa massiiviselle asiakaskunnalleen laitteistoa ja pilviratkaisuja (usein uusinta tekoälyä käyttäen) antaa niille valtavan vaikuttamismahdollisuuden. Teknologiajättiläiset pystyvät myös muuttamaan ihmisten odotuksia.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa henkilö voi mennä Home Depotiin, valita laadukkaan älylukon ja tunnin sisällä saada sen asennetuksi, wifiin yhdistetyksi, etäkäytön otettua käyttöön, iPhone tai Android -ohjauksen mahdollistettua, käyttöoikeudet määriteltyä ja rekisteröidä useita käyttäjiä. Teknologiajättiläiset nostavat asiakaskokemuksen rimaa ja tekevät mahdolliseksi palveluiden sekä teknologioiden integraation saumattomuuden.

8. Pilvipalvelut keskittyvät entistä enemmän

Tämä trendi on kuin arvoitus: on pilvinen päivä, mutta taivaalla on vain muutama pilvi. Pilvipalveluiden lujittaminen ja hallitsevien pilvipalveluiden tarjoajien suuremman vaikutusvallan haaliminen ovat yhteydessä teknologiajättiläisten vaikutusta koskevaan trendiin, koska ne hallitsevat pilvimarkkinoita.

Vain muutama yritys hallitsee pilvipalveluita, sillä Amazon Web Services (AWS), Google Cloud ja Microsoft Azure omistavat yhdessä kaksi kolmasosaa markkinoista. Monille turvallisuusalan toimijoille, jotka ajattelevat turvallisuusalan tulevaisuutta, tämä aiheuttaa levottomuutta.

Turvallisuusratkaisut ovat hyvin marginaalinen osa teknologiajättiläisten tulovirtaa pilvipalveluissa. Lisäksi asiakkaat voivat keskittää omat pilvipalvelunsa yhdelle toimijalle, jolloin he haluavat saada kaikki samaan pilveen. Tämä voi aiheuttaa puolestaan haasteita turvallisuusalan toimijoille, jos he ovat keskittäneet omat ratkaisunsa yhteen pilvipalveluun.

 9. Kiinteistömarkkinoiden uudelleenoptimointi 

Viime vuodet ovat olleet haastavia kiinteistömarkkinoille, erityisesti toimistorakennuksille. Etätyön lisääntyminen vähensi toimistorakennusten käyttötarvetta. Samaan aikaan korot nousivat tasaisesti. Moniperheasuntojen vuokrien kasvuvauhti hidastui tai tasaantui, ja kaupallisten toimistotilojen vuokrahinnat putosivat. Tämä on pakottanut vuokranantajat harkitsemaan uudelleen teknologiakustannuksia ja rauhoittamaan kiinteistöteknologiamarkkinoita.

Tämä tulee johtamaan toimistojen muuntamiseen asunnoiksi ja rakennusjärjestelmien yhteenliittämiseen (myös turvallisuuden) toiminnan tehokkuuden lisäämiseksi. Tämä suuntaus voi kuitenkin luoda mahdollisuuksia turvallisuusalalle. Tärkeää olisi pystyä yhdistämään turvallisuustekniset järjestelmät kiinteistöteknisiin järjestelmiin. Asiakkaat haluavat jatkuvasti seurata muun muassa kulunvalvontajärjestelmien tietoa toimitilojen käytöstä ja hyödyntää niitä tehokkaammin.

10. IT:n ja OT:n lähentyminen

Tietotekniikka (IT) ja operatiivinen teknologia (OT) lähentyvät nopeasti toisiaan. Lisäksi OT-järjestelmät integroituvat organisaation tietoympäristöön. Tämä lähentyminen vaatii laajempien ja monimutkaisempien ratkaisuiden luomista, mikä lisää riskejä, mikä puolestaan luo mahdollisuuksia turvallisuusalalle. IT:n ja OT:n lähentyminen luo myös tarpeen standardeille yhteentoimivuuden ja kyberturvallisuuden vuoksi.

 

Kuva: Axis

Marseillen verinen jengisota

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Marseillen verinen jengisota

Suomessa on ollut esillä jengirikollisuus, erityisesti katujengit ja ruotsalaisen jengirikollisuuden leviäminen Suomeen. Olen tutkijavaihdossa Ranskassa ja mukana kansainvälisessä rikosseuraamusalan tutkimushankkeessa. Ranskassa on paljon käyty keskustelua jengirikollisuudesta, kun Marseillessa on ollut käynnissä verinen jengisota.

Tärkeä satamakaupunki

Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, joka sijaitsee Rhônejoen suulla Etelä-Ranskassa Välimeren rannalla. Kaupungin yksi merkittävä nähtävyys on vanha satama, josta kaupunki on saanut alkunsa. Satama on toiminut antiikin ajoista saakka.

Sataman myötä Marseillella on myös ollut merkittävä rooli ja pitkä historia huumekaupassa. Kaupunki on ollut 1930-luvulta lähtien tärkeä keskus French Connection -verkostossa, joka oli vuosikymmeniä maailman suurin heroiinin tuottaja- ja salakuljetusverkosto.

Korsikalaistaustaisten mafiaryhmien johtama French Connection toi unikkokasveista uutetun morfiinin Lähi-idästä ja Aasiasta Marseilleen, jossa sen laboratoriot tekivät siitä heroiinia vietäväksi Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

French Connection -verkoston teki tunnetuksi William Friedkinin samanniminen elokuva vuodelta 1971, jonka suomenkielinen nimi on Kovaotteiset miehet. Elokuvan pääosassa esiintyi Gene Hackman. Se oli ensimmäinen parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittaja, joka on kielletty alle 17-vuotiailta Yhdysvalloissa.

Käynnissä oleva jengisota

Marseillen jengirikollisuus on pahentunut 1990-luvulta lähtien. Rikollisuus on painottunut erityisesti huume- ja väkivaltarikollisuuteen. Tällä hetkellä on käynnissä kahden jengin, Yodan ja DZ Mafian, välinen sota, kun he kilpailevat huumemarkkinoista kaupungin pahamaineisilla pohjoisilla alueilla.

Ainakin 45 ihmistä on tapettu kaupungin jengisodassa viime vuoden aikana. Osa uhreista ja tekijöistä on teini-ikäisiä. Lisäksi sivullisia on saanut surmansa jengien yhteenotoissa. Jengiläiset ovat jakaneet iskuja suorana Snapchatissa.

Poliisi on ollut erityisen huolissaan siitä, että aiemmin huumekauppaan liittyvät henkirikokset koskivat alueen laajentamista tai toisen jengin alueen valtaamista. Viime vuosien aikana jengien väliset henkirikokset ovat olleet enemmän terrorin kohdistamista kilpailijoihin.

Poliisi on todennut, että kyseessä on paradigman muutos, kun jengiläiset tappavat nyt jo pelotellakseen. Lisäksi tappajat ovat nyt nuorempia ja vähemmän ammattimaisia kuin aiemmin. Jengeille tappajien värväämisestä on tullutkin arkipäivää, kun he houkuttelevat rahalla teini-ikäisiä tekemään henkirikoksia.

Poliisi iskenyt kovaa, mutta loppua ei näy

Poliisi on lähettänyt erikoisyksikkönsä Marseilleen, jotta väkivalta saataisiin loppumaan. Poliisi on iskenyt kovaa jengien huumekauppapaikkoihin. He ovat pidättäneet yli tuhat henkilöä, takavarikoineet tuhansia aseita ja kymmenien miljoonien eurojen edestä rikollista omaisuutta.

Poliisin strategia on ollut iskeä erityisesti jengien resursseihin ja vaikeuttaa näin toimintaa. Lisäksi he ovat kohdistaneet iskuja rahanpesuverkostoihin. Tämän seurauksena muun muassa Mohamed ”Mimo” Djeha pidätettiin Algeriassa viime vuonna. Hän on ollut vuosia yksi Ranskan johtava huumekauppias.

Poliisin iskuista huolimatta jengisota on jatkunut verisenä, vaikka poliisi on raportoinut lisääntyneistä pidätyksistä ja takavarikoinneista. Ennusteiden mukaan väkivalta tulee jatkumaan ja jopa pahenemaan entisestään tämän vuoden aikana jengien välillä.

Myös muiden väkivaltaa edistävien tekijöiden, kuten sosioekonomisen eriarvoisuuden, näkymät ovat negatiiviset. Niiden kaupunginosien asukkaat, joissa jengit toimivat, ovat äskettäin kertoneet medialle haluttomuudestaan tehdä yhteistyötä poliisin kanssa kostotoimien pelon ja etnisen syrjinnän vuoksi. Näillä alueilla on suuri väestö, joka tuntee itsensä etnisesti ja uskonnollisesti syrjäytyneeksi.

Vieraillessaan Marseillessa viime vuonna presidentti Emmanuel Macron ilmoitti toimenpiteistä koulunkäynnin eriarvoisuutta vastaan. Presidentin mukaan toimenpiteet estäisivät nuorten värväämistä jengeihin. ”Olemme täällä panttivankeja. Pelkäämme mennä ulos yöllä, kaikki haluavat lähteä”, yksi Marseillen asukas kertoi presidentille vierailun aikana.

Muistokirjoitus | Veijo Vironen 1947–2023

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Muistokirjoitus | Veijo Vironen 1947–2023

Pitkän uran turvallisuusalalla tehnyt Veijo Vironen on kuollut Suomen itsenäisyyspäivänä. Tämä blogi on omistettu hänen muistolleen ja se pohjautuu hänen haastatteluunsa, joka on julkaistu Yksityisen turvallisuusalan historia -teoksessa.

Turvallisuusalan työtehtävät alkavat

Veijo Vironen syntyi Tammelassa vuonna 1947. Hän oli ammattikoulun käytyään vuodesta 1965 eteenpäin muutaman vuoden töissä Hälytyspalvelu Oy:ssä, joka oli Suomen Teollisuuden Vartioinnin (STV) tekniikan edeltäjä. Hän toimi siellä hälytyslaiteasentajana ja kesäisin myös vartijana. Vartijan hommista Viroselle on jäänyt mieleen vartiokello, jota vedettiin kohteessa. Hän ajoi myös omalla autolla autopiirissä. Hänellä oli silloin 54-mallinen Mersu 170SV.

Työ oli mielenkiintoista. Silloin ei ollut koulutuksia, vanhempi vartija vain opasti. Vartijan tehtävissä oli vain taskulamppu, pamppu ja vartijan asu. Vironen ajeli joskus myös STV:n kuplavolkkareilla, joissa oli katolla valtavan iso kyltti, jossa luki Suomen Teollisuuden Vartiointi. Ilmanvastus oli niin kova, ettei auto kulkenut maantiellä kuin 80 kilometriä tunnissa. Siihen aikaan oli kuitenkin tärkeää, että kyltti näkyi joka paikkaan.

Asennustehtävissä 1960-luvun loppupuolella asennettiin vain relekeskuksia, jotka olivat äärimmäisen yksinkertaisia laitteita. Sitten tulivat ensimmäiset tilavalvontalaitteet. 1970-luvun puolella laitettiin pankin holviin ultraääni-ilmaisin. Usein laitettiin myös värähtelykoskettimia ikkunoihin ja magneettikytkimiä oviin.

Alan toimijoita ja tekniikkaa tarkastamaan

Vironen meni vuonna 1977 töihin Vahinkovakuutusyhdistykseen, joka myöhemmin yhdistettiin Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon (nykyisin Finanssiala ry). Hän oli siellä ensimmäinen rikosturvallisuuden asiantuntija ja kävi muun muassa tarkastamassa hälytyslaitteita ympäri Suomen. Piti käydä katsomassa, täyttivätkö laitteet vaatimukset, jotta vakuutusyhtiö antoi alennusta. Vironen kiersi noin pari sataa kohdetta vuosittain. Hän oli myös samalla murtosuojaustoimikunnan eli murtokoplan sihteerinä, vartioimisliiketoimikunnan sihteerinä ja rikosilmoituslaitostoimikunnan sihteerinä.

Vartioimisliiketarkastuksista Viroselle on jäänyt mieleen esimerkiksi tapaus 1980-luvun alusta. Silloin ei vielä ollut vartioimisliikelakia, joka tuli voimaan vuonna 1983. Henkilö, joka sisäasiainministeriössä kirjoitti kyseistä lakia, pyysi päästä mielenkiinnosta mukaan katsomaan vartioimisliikkeiden tarkastuksia. He sitten kiersivät päivällä ja välillä yöllä vartioimisliikkeitä. Kun he kerran kävivät aamulla Pitäjänmäellä yhdessä vartioimisliikkeessä ja halusivat nähdä papereista, minkälaista henkilökuntaa siellä oli, ei sieltä löytynyt mitään tietoa esimerkiksi siitä, ketkä olivat edellisenä yönä olleet vartijoina.

Vironen sanoi, että vartioimisliikkeellä ei pitäisi olla vakuutusyhtiöiden hyväksyntää, mutta sillä oli. Ministeriön virkamies sanoi, että ei kyllä pitäisi olla poliisinkaan hyväksyntää sellaisella vartioimisliikkeellä, jolla ei ole mitään papereita. Tarkastuksien kautta saatiinkin paljon vaatimuksia, miten asiat pitää kirjata lakiin. Tiedoista täytyi löytyä esimerkiksi, ketkä ovat olleet töissä ja mitä piirejä he ovat ajaneet. Koska lakiin tuli myös koulutusta, piti siitä löytyä tiedot, että miten on koulutettu, miten on aseita ja niin edelleen. Lainsäädännön myötä asiat muuttuivatkin kovasti.

Toisessa tapauksessa Vironen meni työkaverinsa kanssa katsomaan yöllä seudun suurinta vartioimisliikettä Turussa, sen hälytyskeskusta. Hälytyskeskus oli hyvin suojattu. He pääsivät kadulta ensimmäisestä ovesta sisään, kun sieltä tuli joku vartija ulos. Vartija päästi heidät sisään kysymättä mitään. Seuraavassa ovessa oli kulunvalvonta, mutta siellä oli kortti valmiina lukijassa. Vironen kaverinsa kanssa vain työnsi sen sinne, ja he pääsivät eteenpäin. Viimeinen ovi johti suoraan hälytyskeskukseen. Se oli selällään auki, ja vartija istui siellä jalat pöydällä.

Tiirikkamies Luotolainen

1980-luvun alkupuolella Virosen esimies halusi lähteä hänen kanssa käymään Abloylla. He menivät sinne, ja siellä oli kuuluisa tiirikkamies Luotolainen, joka oli kehittänyt Abloyn lukkoon vempeleen, jolla lukko saadaan auki. Luotolainen halusi näyttää, kuinka lukko aukeaa. Paikalla oli myös pari Helsingin poliisilaitoksen komisariota ja Abloyn ihmisiä.

Luotolainen kaiveli välineitä esiin ja otti vempeleen, jolla lukko saadaan auki. Lukko ei kuitenkaan auennut. Toisena konstina Luotolainen yritti porata reiän haittatangon kohdalle ja sitä kautta päästä käsiksi haittatankoon ja saada lukko aukeamaan. Lukko ei silläkään konstilla auennut. Luotolainen lähti kiukuspäissään sieltä sitten pois.

Poliisi pyysi Virosta ja hänen esimiestään jäämään vielä vähäksi aikaa sisälle. Kun he menivät ulos, olivat poliisit laittaneet Luotolaisen poliisiautoon ja lähtivät viemään häntä pois. Siinä oli sellainen tilanne, että kaikilla rosvoilla oli ikään kuin oma sormenjälki tiirikoinneissa, ja poliisit tiesivät ne. He tiesivät tarkkaan, milloin Luotolainen oli ollut asialla. Luotolainen oli päässyt vankilasta vähän aikaa aikaisemmin ja oli taas heti mennyt tekemään keikan.

Eri työtehtävien kautta yrittäjäksi

Vironen oli keskusliitossa yhdeksän vuotta, jonka jälkeen hän meni töihin Philipsille turvallisuusjärjestelmien myyntihenkilöksi ja hälytysjärjestelmien tuotepäälliköksi. Siihen aikaan turvallisuustekniikka oli jo aika hyvässä mallissa. Vironen oli monta kertaa koulutuksessa Eindhovenissa Hollannissa.

Philipsiltä Vironen siirtyi Myymäläetsivät Oy:öön, koska Philips lopetti hälytysjärjestelmien valmistuksen, eikä Virosta enää huvittanut jatkaa siellä. Myymäläetsivät kuului Euromarket-konserniin, joka oli iso monialayritys. Vironen hoiti siellä tekniikan osuutta, kunnes hän otti toimitusjohtajan tehtävän hoitaakseen. Se oli aika rankkaa aikaa. Yritys oli päässyt jo niin huonoon kuntoon, että velkaa oli paljon. Yritys myi STV:lle kaikki muut toimipisteet paitsi Helsingin. Siinä vaiheessa Vironen päätti myös lähteä yrityksestä.

Vironen perusti oman turvallisuuskonsultointia tarjonneen yrityksen vuonna 1990. Melkein saman tien tuli lama. Kun Vironen aloitti konsulttina, oli turvallisuuskonsultointia tehneitä henkilöitä aika monta. Suurin osa oli eläkkeellä olleita poliiseja tai upseereita. Virosella oli kädet täynnä töitä. Hän teki konsultointitehtäviä yli 10 vuotta.

Opetustehtäviin ja Turvallisuusmuseon perustaminen

Hän meni Vantaan ammattiopistoon opettajaksi 2000-luvun alkupuolella. Silloin tuli myös alan lakiuudistus. Vironen on ollut kehittämässä alan koulutuksen ensimmäisiä näyttötutkintoja. Alan koulutuksessa onkin tapahtunut ajan saatossa valtava kehitys.

Hän jäi eläkkeellä opettajan tehtävistä reilu kymmenen vuotta sitten. Eläkkeellä olleessaan hän on ollut perustamassa Turvallisuusmuseota. Vironen on ollut kehittämässä alaa Suomessa. Hänen muistonsa jää elämään.

Sisäministeriön pitäisi käynnistää yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntöhanke

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Sisäministeriön pitäisi käynnistää yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntöhanke

Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa sisäministeriön työryhmän loppuraporttia, joka julkaistiin syyskuun lopussa. Sisäministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli arvioida yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitetun vartioimisliike- ja järjestyksenvalvojatoiminnan koulutusta, ohjausta ja valvontaa sekä tehdä tarvittavat ehdotukset niiden kehittämiseksi.

Työryhmän tavoitteena oli myös arvioida keinoja yhdenvertaisuuden toteutumisen kehittämiseksi yksityisellä turvallisuusalalla. Lisäksi työryhmä arvioi, olisiko järjestyksenvalvojan koulutukseen tai tehtävään hakeutuvaan kohdistuvaa soveltuvuuden arviointia kehitettävä.

Loppuraportissa ei oteta kantaa siihen, miksi se sai toimeksiantonsa eikä siihen, mihin ongelmaan sen esittämät suositukset olisivat ratkaisu. Ennakoimme aiemmassa ”Putkaa ja teiseriä” -kirjoituksessa, ettei työryhmässä selvitettäisi ikävien taustojen juurisyitä. Tältä osin ei tarvinnut pettyä. Työryhmä teki ”ministeriön takuulla” toimeksiantonsa mukaisen selvityksen alan koulutuksen ja valvonnan kehittämistarpeista.

Paljon hyvääkin

Vaikka turvallisuustilanteemme ikävää kehitystä ei tahdota nähdä eikä vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimintaedellytyksiä parantaa, on työryhmän suosituksissa paljon hyvääkin. Osa suosituksista olisi jopa alan perusoletuksia mullistavia. Sen vuoksi raportin suosituksia koskeva osio sisältää vastuunrajoituksen, että ”työryhmän käytettävissä olleen ajan puitteissa suosituksia ei ole voitu perustaa laajaan aineistoon tai laajoihin selvityksiin. Siksi suositukset ovat luonteeltaan alustavia”.

Niinhän se on, että lainsäädäntömuutoksia edellyttävät suositukset tarvitsisivat kattavan ehdotuskohtaisen vaikuttavuusarvion, kuten työryhmän sihteeri, viimeisimmän yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntömuutoksen valmistellut poliisiylitarkastaja Timo Kerttula varmasti tietää. Esimerkiksi nekin koulutusten rakenteisiin liittyvät muutokset, jotka olisivat mahdollisia voimassa olevalla sääntelylläkin, tarvitsisivat toteutuakseen armotonta virkatyötä. Olisihan se myös kiva, että kouluttajilta ja koulutettavilta sekä lystin maksavilta kysyttäisiin.

Loppuraportti ei sisällä esitystä työn jatkamisesta. Sisäministeriön raporttia koskevassa tiedotteessa kuitenkin valaistaan, että mahdollisista yksityistä turvallisuusalaa koskevista jatkotoimenpiteistä linjataan myöhemmin. Lisäksi työryhmän raportti tullaan työryhmän puheenjohtajan, poliisijohtaja Stefan Gerkmanin lupauksin lähettämään lausuntokierrokselle.

Suositukset kootusti

Työryhmän loppuraportti sisältää 16 suositusta, jotka jakautuvat viiteen eri ryhmään. Ne ovat yleiset suositukset, koulutus, ohjaus- ja valvonta, soveltuvuus alalle ja yhdenvertaisuuden kehittäminen. Lisäksi työryhmässä edustettuna ollut Palvelualojen ammattiliitto PAM jätti loppuraportista eriävän mielipiteen pitäen esitettyjä toimenpiteitä oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä.

Loppuraportin mukaan osa suosituksista edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia, kun taas osa suosituksista koskee muuta kuin lainsäädännön kehittämistä. Työryhmä päätyi seuraaviin suosituksiin:

  1. Lisätään osaamisvaatimuksia järjestyksenvalvojan koulutukseen ja kouluttajakoulutukseen.
  2. Vahvistetaan Poliisiammattikorkeakoulun yksityisen turvallisuusalan koulutukseen liittyviä resursseja.
  3. Poistetaan laista mahdollisuus asettaa tilaisuuksiin kouluttamattomia järjestyksenvalvojia.
  4. Lisätään voimankäyttövälineiden lakisääteisen kertauskoulutusvaatimuksen piiriin myös muut työssään voimankäyttövälineitä kantavat kuin turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat järjestyksenvalvojat.
  5. Kumotaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 27 §:n säännös järjestyksenvalvojana toimimisen lisäedellytyksistä ja siirretään sääntely tältä osin sisäministeriön asetukseen.
  6. Säädetään pakollinen työharjoittelu väliaikaisen vartijan koulutuksen ja vartijan koulutuksen väliin.
  7. Etsitään keinoja vahvistaa työnantajan mahdollisuuksia työntekijöiden taustan selvittämiseen.
  8. Yhdenmukaistetaan ja kehitetään poliisilaitosten valvontakäytäntöjä.
  9. Vahvistetaan poliisilaitosten ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden paikallista yhteistyötä.
  10. Kohdistetaan viranomaisvalvontaa nykyistä enemmän järjestyksenvalvonnan lisäksi myös käytännön vartioimisliiketoimintaan.
  11. Sidotaan vartijaksi ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymiseen työssä tai palveluksessa olemisen vaatimus.
  12. Säädetään omavalvontasuunnitelmista yksityisellä turvallisuusalalla laissa.
  13. SORA-lainsäädäntöä tulee noudattaa ja koulutuksen järjestäjän tulee tuntea toimintaa ohjaava lainsäädäntö.
  14. Vahvistetaan yhdenvertaisuuden toteutumista säätämällä asetustasolla erikseen yhdenvertaisuus- ja erilaisten ihmisten kohtaamista koskevasta koulutuksesta.
  15. Tuetaan yksityisen turvallisuusalan vapaaehtoista mahdollisuutta järjestää henkilöstölleen yhdenvertaisuuden toteutumista vahvistava verkkokoulutus.
  16. Vahvistetaan yksityisen turvallisuusalan valmiuksia yhdenvertaisuussuunnitteluun ja tehostetaan yhdenvertaisuussuunnitelmien valvontaa.

Suositusten pintaraapaisu

Sisäministeriön loppuraportin tiedotteen 29.9.2023 kirkuva klikkiotsikko oli, että ”Yksityisen turvallisuusalan työryhmä esittää järjestyksenvalvojien koulutuksen pidentämistä”. Edellä listatuista suosituksista 1–2, 4–5 ja 13 sekä vapaaehtoisesti 14 koskee tätä tavoitetta. Kärkenä olisi voimakeinojen käytön lakisääteisiä edellytyksiä koskevan opetuksen lisääminen.

Alan valvonnan osalta työryhmä esittää, että turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijoiden omavalvonnasta säädettäisiin lainsäädännöllä (suositus 12). Nykyisin omavalvonnasta ei säädetä laissa ja työryhmän arvion mukaan omavalvonnan taso yrityksissä vaihtelee. Keinona olisi yritysten velvollisuus laatia omavalvontasuunnitelma, jossa olisi kuvattava, miten toiminnassa käytännössä huolehditaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännösten noudattamisesta ja miten sitä seurataan.

Poliisinkin toimintaan kiinnitettiin huomiota. Poliisilaitosten valvontakäytäntöjä tulisi edelleen yhtenäistää ja kehittää (suositus 8). Käytännön valvontatyössä keskeistä on vahvistaa paikallisten poliisilaitosten ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden yhteistyötä (suositus 9).

Valmiiksi pureskelematon maistuu ja lainsäädäntöhanketta odotellessa

Jos työryhmän suositukset edes osaksi toteutuisivat, tarkoittaisivat ne järjestyksenvalvontatoiminnan ammattimaistumista. Lisäksi jos niin sanottuja tilapäisiä järjestyksenvalvojia ei hyväksyttäisi, Suomen vähälumisessa suvessa viikonloppujen yleisötilaisuuksissa järjestyksenvalvojat saisivat hinnoitella palvelunsa kuten lääkärit.

Vinha voisi olla näkymä myös esimerkiksi hälytyskeskuksissa ja liikekiinteistöjen auloissa. Usein hieman kollegoitaan vähemmän adrenaliinia erittävät hälytyskeskuspäivystäjät ja aulapalvelijat pitäisi korvata voimankäytön eksperteillä. Nokkela rikostenpaljastaja (yksityisetsivä) toki voi olla edelleenkin, vaikka vartijakoulutuksessa ei tästä alan osasta mainittaisi edelleenkään sanaakaan.

Mielestämme sisäministeriön tiedotteessaan nostamia, jo työryhmän toimeksiannon otsikosta ilmeneviä suosituksia mielenkiintoisempia ovatkin suositus 3 (jonka toteutuessa yksityisen turvallisuusalan harrastaminen vähenisi), pakollista työharjoittelua koskeva suositus 6 (jossa erityisesti kiinnostavat työmarkkinaosapuolten näkemykset), työnantajien oikeutta hankkia työntekijöiden taustaselvityksiä koskeva suositus 7 (joka on työoikeudellisesta näkökulmasta juristille helmi) sekä vartijaksi ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen työssäoloedellytystä koskeva suositus 11.

Sisäministeriön pitäisi käynnistää lainsäädäntöhanke, jotta kerralla saataisiin tarkasteltua yksityisen turvallisuusalan yhteiskunnallista roolia ja sääntelytarpeita kattavampana kokonaisuutena, jotta muutaman vuoden päästä ei oltaisi taas samassa tilanteessa. Lainsäädäntöä kehitettäessä on tärkeää varmistaa myös laadukas lainvalmistelu. Puutteellinen lainvalmistelun laatu johtaa sääntelyhäiriöiden lisääntymiseen. Tästä seuraa oravanpyörä, jossa lainsäädäntöä joudutaan vähän väliä uudistamaan.

Pelastuslakiuudistus – vastuu palovaroittimista rakennuksen omistajalle

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Pelastuslakiuudistus – vastuu palovaroittimista rakennuksen omistajalle

Pelastuslaki muuttuu 1.1.2024. Uudella pelastuslain muuttamisesta annetulla lailla (436/2023) lakiin lisätään esimerkiksi säännökset siviilivalmiusneuvottelukunnasta (auttaa sisäministeriötä pelastustoimen kehittämisessä) ja rakennushankkeen aikana tehtävien palotarkastusten edellytyksistä sekä pelastuslain mukaisia tiedonsaantioikeuksia, rekisterisäännöksiä, määritelmiä ja termejä täsmennetään sekä täydennetään.

Myös pelastuslain palovaroittimia koskevaa 17 §:ää tarkennetaan. Tarkennuksella selkeytetään palovaroittimia koskevia vastuukysymyksiä ja parannetaan asumisturvallisuuden edellytyksiä. Palovaroittimia koskeva uudistus tulee kuitenkin voimaan vasta vuonna 2026.

Pelastuslakiuudistuksen tarkoituksena on, että pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan suorituskyky sekä voimavarat varmistetaan ottaen huomioon kansalliset ja alueelliset palvelutarpeet, pelastusviranomaisten johto- ja tilannekeskuskokonaisuus yhtenäistetään sekä huolehditaan sen kytkeytymisestä muiden viranomaisten johto- ja tilannekeskuksiin.

Asuntojen palovaroittimia koskevien muutosten tavoitteena on puolestaan velvoitteiden nykyistä parempi toteutuminen ja sääntelyn selkeyttäminen sekä tilanteen parantaminen niin, että jatkossa lähtökohtaisesti kaikissa asunnoissa olisi toimivat palovaroittimet.

Palovaroittimet säädettiin pakolliseksi vuonna 1999. Velvoitetta täsmennettiin vuonna 2004 kohdistamalla palovaroittimen hankintavelvollisuus huoneiston haltijalle. Majoitustiloissa, hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa vastaava velvoite on toiminnanharjoittajalla.

Palovaroittimista säädetään myös rakennusten paloturvallisuudesta annetussa ympäristöministeriön asetuksessa (848/2017), jonka 38 §:n mukaan asuntojen, majoitustilojen, hoitolaitosten, päivähoitolaitosten, päiväkotien ja muiden varhaiskasvatuksen tilojen sekä koulujen on oltava varustettu tarkoituksenmukaisella laitteistolla, joka varhaisessa vaiheessa ilmoittaa alkavasta palosta. Tämä vaatimus voidaan täyttää sähköverkkoon kytketyllä palovaroittimella, paloilmoittimella tai hätäkeskukseen kytketyllä paloilmoittimella.

Rakennuksen omistajan tulee huolehtia palovaroittimien hankinnasta (17 § 1 momentti)

Lakiuudistuksen jälkeen rakennuksen omistaja (nykyisin huoneiston haltija) on velvollinen huolehtimaan siitä, että asunto varustetaan riittävällä määrällä palovaroittimia tai muita laitteita, jotka mahdollisimman aikaisin havaitsevat alkavan tulipalon ja varoittavat asunnossa olevia.

Rakennuksen omistajalla tarkoitetaan lain esitöiden mukaan muun muassa asunto-osakeyhtiötä, asumisoikeusyhteisöä ja vuokratalon omistajaa. Esimerkiksi uusiin asuinrakennuksiin asennetaan sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet jo rakentamisvaiheessa, jolloin ne ovat osa rakennuksen yhteistä sähköjärjestelmää.

Lain esitöissä on todettu, että tulipalon havaitseminen ja paikallaolijoiden varoittaminen voidaan toteuttaa erilaisilla teknisillä ratkaisuilla, kuten paloilmoittimella. Palon mahdollisimman aikainen havaitseminen edellyttääkin yleensä savu- ja palokaasuihin reagoivien ilmaisimien käyttöä.

Erityisryhmät tulee myös ottaa huomioon esimerkiksi niin, että varoitus annetaan tarvittaessa muutenkin kuin äänimerkillä. Hoitolaitoksissa voi joissain tapauksissa olla tarpeen, että laitteen antama varoitusääni ohjataan tiloihin, joista henkilökunta sen kuulee ja voi ryhtyä toimenpiteisiin hoidettavien varoittamiseksi ja pelastamiseksi.

Majoitustiloissa ja pelastuslain 18 §:ssä tarkoitetuissa hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa palovaroittimien ja muiden laitteiden hankkiminen on edelleen kuitenkin toiminnanharjoittajalla.

Rakennuksen omistajan tulee huolehtia palovaroittimien toimintakunnosta (17 § 2 momentti)

Rakennuksen omistajan tulee jatkossa huolehtia myös siitä, että palovaroittimet ja muut laitteet pidetään toimintakunnossa. Huoneiston asukkaan on viipymättä ilmoitettava omistajalle palovaroittimien ja muiden laitteiden vioista.

Kunnossapitovastuu on siten rakennuksen omistajalla. Asukas vastaa puolestaan siitä, että hän ilmoittaa omistajalle palovaroittimien ja muiden laitteiden vioista, kuten pariston loppumisesta, heti vian havaittuaan. Asukkaalla tarkoitetaan esimerkiksi taloyhtiöiden asukkaita ja vuokralle annetun pientalon asukkaita.

Palovaroittimen toimintakunnossa pitäminen tarkoittaa lain esitöiden perusteella pariston vaihtamista ja palovaroittimen uusimista, kun sen käyttöikä päättyy tai jos se vikaantuu. Korjaavat toimet on tehtävä viipymättä. Täytyy muistaa, että myös sähköverkkoon kytketyissä palovaroittimissa on paristo varmentamassa varoittimen toimintaa.

Paristojen vaihto on tarkoituksenmukaista tehdä säännöllisesti ja palovaroittimien uusiminen suunnitellusti. Huomioida tulee myös, että palovaroittimen käyttöikä on yleensä enintään kymmenen vuotta.

Majoitustiloissa ja pelastuslain 18 §:ssä tarkoitetuissa hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa palovaroittimien ja muiden laitteiden toimintakunnosta huolehtimisvastuu on kuitenkin toiminnanharjoittajalla.

Rakennuksen omistajan oikeus päästä huoneistoon velvollisuuden toteuttamista varten (17 § 4 momentti)

Rakennuksen omistajalla tai hänen edustajallaan on oikeus päästä huoneistoon, kun se on välttämätöntä palovaroittimen hankinta- ja kunnossapitovelvollisuuden toteuttamista varten. Käynti huoneistossa on kuitenkin järjestettävä huoneiston haltijalle sopivana aikana kohtuullisen ajan kuluessa, jollei työn kiireellisyys tai laatu muuta vaadi.

Säännös vastaa, mitä eräissä voimassa olevissa asumista koskevissa laeissa säädetään rakennuksen omistavan tahon tai sen edustajan oikeudesta tietyissä tapauksissa päästä asuntoon.

Nyt säädetyn velvoitteen tarkoitus on kuitenkin koskea kaikkia asuntoja ja asumismuotoja silloinkin, kun velvoitteesta ei ole säädetty erikseen asumismuotoa koskevassa erityislainsäädännössä.

Uudistuksen vaikutukset ja siirtymäaika

Palovaroittimien hankinta- ja kunnossapitovastuun siirtäminen rakennuksen omistajan vastuulle merkitsee uutta velvoitetta suurelle osalle asuinrakennusten omistajia. Vaikutukset kohdistuvat erityisesti asunto-osakeyhtiöihin ja muihin vastaaviin yhteisöihin, joissa palovaroittimen puuttuminen tai toimimattomuus vaikuttaa myös naapuriasuntojen paloturvallisuuteen.

Vaikutukset riippuvat siitä, onko asunnoissa ennestään paristopalovaroittimet vai sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet. Lisäksi asuntojen määrällä ja koolla sekä rakennuksen omistajuudella on merkitystä. Esimerkiksi omakotitalossa asunnon haltija on usein myös rakennuksen omistaja, jolloin lakiuudistus ei aiheuta toimintatapojen muutoksia tai taloudellisia vaikutuksia. Vastaavasti on myös, jos rakennuksessa on jo sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet.

Lakiuudistus parantaa rakennusten paloturvallisuutta esimerkiksi siten, että taloyhtiössä asukkaan kykenemättömyys vaihtaa palovaroitinta tai sen paristoa ei aiheuta enää vaaratilanteita, kun vastuu on rakennuksen omistajalla. Lisäksi tulee muistaa, että lakiuudistus koskee myös vapaa-ajan asuntoja.

Palovaroittimia koskevaan uudistukseen laadittiin kahden vuoden siirtymäsäännös, jotta rakennusten omistajille, kuten taloyhtiöille, jää aikaa suunnitella muutosta. Lain esitöissä on korostettu, että esimerkiksi jos asunnoissa on paristopalovaroittimet, taloyhtiöllä ei monesti ole tietoa, millaiset varoittimet asunnoissa on tai onko niitä riittävä määrä. Toimintakunnosta huolehtimisen kannalta onkin helpompaa, jos asunnoissa on taloyhtiön hankkimat ja asentamat palovaroittimet, jolloin ne ovat samanlaiset ja samanikäiset kaikissa asunnoissa.

Yksityisetsivätoiminnan huomioiminen lainsäädännön kehittämisessä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisetsivätoiminnan huomioiminen lainsäädännön kehittämisessä

Presidentti Risto Ryti allekirjoitti asetuksen yksityisetsivän ammatista 11.2.1944. Asetus annettiin toisen maailmansodan pyörteissä jatkosodan ollessa käynnissä. Moskovan välirauha allekirjoitettiin 19.9.1944. Sotasyyllisenä tuomitun kansallissankarimme Rytin vahvistaman asetuksen ydinajatus on voimassa edelleen. Yksityisetsivän tehtävänä on asiakkaansa toimeksiantosopimukseen perustuen usein ennalta estää tai paljastaa rikoksia. Yksityisetsivältä edellytetään nuhteettomuutta ja luotettavuutta. Tehtävät tulee puolestaan suorittaa hyvin pitkälle jokamiehen oikeuksin.

Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistukset 2000-luvulla

Vuoden 2002 yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa yksityisetsiviä koskeva lainsäädäntö harmonisoitiin muiden vartioimistehtävien kanssa. Tehtävän suorittaminen edellytti vartioimisliikelupaa silloiselta sisäasiainministeriön poliisiosastolta, ja yksityisetsivät hyväksyttiin vartijoiksi. Yksityisetsivät saivat samat lakisääteiset toimivaltuudet kuin muutkin vartijat. Vartijan toimivaltuuksista ja voimankäyttöoikeuksista on rikostenpaljastustehtävissä joko vähän tai ei lainkaan hyötyä.

Tuoreimmassa uudistuksessa vuodelta 2015 yksityisetsivätehtävät, tai tarkemmin rikosten paljastamista koskevat vartioimistehtävät, siirtyivät muiden vartioimistehtävien tavoin turvallisuusalan elinkeinoluvan piiriin. Tehtävä tai sen suorittamiseen liittyvät toimivaltuudet eivät muuttuneet mitenkään. Yksityisetsiviä koskeva sääntely ei ollut millään tavoin uudistuksien kohteena. Siten yksityisetsivän tehtävää ei ole enää vuoden 1944 asetuksen kumoamisen jälkeen vuonna 2002 lainsäädännössä ollut.

Keskeisenä vartioimistehtävän määritelmät

Yksityisetsivän näkökulmasta tehtävät on määritelty kahdessa eri vartioimistehtävän määritelmässä. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 2.1 §:n 2 kohdan määritelmän perusteella vartioimistehtävällä tarkoitetaan omaisuuden vartioimista, henkilön koskemattomuuden suojaamista sekä vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneen rikoksen paljastamista samoin kuin näiden tehtävien valvomista. Lain 2.1 §:n 3 kohdan mukaan myymälätarkkailulla tarkoitetaan puolestaan vartioimistehtävää, jossa vartioidaan myymälässä myytävää omaisuutta.

Rikosten paljastamista koskevan tehtävän ja myymälätarkkailun sääntely eroaa muusta omaisuuden ja henkilöiden vartioimisesta lähinnä kahdelta keskeiseltä osalta. Rikosten paljastamista voi tehdä muuallakin kuin vartioimisalueella (2.1 §:n 7 kohta). Se voi kohdentua vartioimiskohteeseen (2.1 §:n 8 kohta), eli henkilöön, esineeseen sekä muuhun omaisuuteen, jonka vartiointia toimeksiantosopimus koskee. Toiseksi lain 22.2 §:n poikkeussäännöksen perusteella, jos tehtävä sitä edellyttää, vartija saa käyttää myymälätarkkailussa ja muissa vastaavissa rikosten paljastamiseen liittyvissä tehtävissä sekä henkivartijatehtävissä ja arvokuljetustehtävissä muuta kuin vartijan asua.

Yksityisetsivän tehtävissä keskiössä tieto

Yksityisetsivät tarjoavat palveluksiaan sekä yrityksille että yksityishenkilöille. Yksityisetsivä voi suorittaa yrityksen toimeksiannosta sisäistä tarkkailua, kuten tarkkailla yrityksessä tapahtuvaa hävikkiä, selvittää tietovuotoja tai tehdä koeostoja asiakkaana esiintyen.  Yritys voi selvityttää myös kilpailijoiden epärehellistä toimintaa yksityisetsivän avulla. Vakuutusyhtiöt käyttävät myös yksityisetsivien palveluksia esimerkiksi vakuutuspetoksen selvittämiseksi. Yksityishenkilön toimeksiannosta yksityisetsivä voi kerätä näyttöä esimerkiksi kadonneesta henkilöstä, häirinnästä, rikoksista, uskottomuudesta tai väkivallasta.

Yksityisetsivän eri toimeksiannoissa tieto onkin usein avainasemassa. Tietoa on paljon saatavilla, mutta lainsäädännöllä on pyritty rajoittamaan tiedon käyttöä. Viranomaistoiminnan osalta pääsääntönä on julkisuus, mutta julkisuudesta on lukuisia rajoituksia. Yritystoiminnassa ja yksityishenkilöiden osalta tietoja pyritään myös suojaamaan. Liikesalaisuuksia ja henkilön yksityisyyttä suojataan perustuslaista lähtien ja entistä enemmän myös EU-lainsäädännöllä.

Kun yksityisetsivillä ei ole viranomaisoikeuksia eikä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa säädetä tiedonhankintaan liittyvistä toimivaltuuksista, voidaan rikosten paljastamista koskevissa tehtävissä nojautua lähinnä toimeksiantajan yksityisetsivälle toimittamiin tietoihin ja julkisiin tietolähteisiin.

Lainsäädännön kehittämistarpeista

Yksityisetsivän osalta tiedonhaut eri viranomaisrekistereistä eivät ole mahdollisia. Yksityisetsivät eivät myöskään voi hyödyntää turvallisuustekniikkaa viranomaisten tavoin. Kuunteleminen ja tarkkaileminen piilotetuilla laitteilla on salakatseluna ja salakuunteluna kriminalisoitu.

On painavia syitä sille, miksi vain turvallisuusviranomaisilla on tarkasti laissa rajoitettuja tiedonsaantioikeuksia. Viranomaisten resurssit ovat ja tulevat aina olemaan rajalliset verrattuna olemassa olevan tiedon määrään ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin henkilöiden ja omaisuuden suojelemisessa sekä jo tapahtuneiden rikosten selvittämisessä.

2000-luvulla tehtyjen lakiuudistuksien myötä perinteinen yksityisetsivän ammatti on unohdettu kokonaan. Verkkorikollisuus kasvaa ja aiheuttaa haasteita rikosprosessille. Yksityisetsivät tekevät tänä päivänä entistä enemmän verkkorikosten tutkintaa. Olisiko nyt aika taas tunnustaa tosiasiat ja selvittää esimerkiksi, millaisia tietoja ja tietolähteitä sekä tiedonhankintakeinoja yksityiselle turvallisuusalalle voisi lainsäädäntöä uudistamalla avata?

Asiassa jouduttaisiin tarkastelemaan vastakkain useita perusoikeuksia, esimerkiksi omaisuuden suojaa ja yksityisyyden suojaa. Haastettavaksi tulisi se perinteinen perustuslain tulkinta, että yksityisyyden suojaa ei saa loukata, vaikka sille olisi omaisuuden suojan ja elinkeinonvapauden näkökulmasta miten painavat perusteet tahansa. Toinen todennäköinen tapa on nimittäin vähemmän lainsäätäjän ja viranomaisen hallinnassa – yksityinen turvallisuusala kehittyy toiminnallisesti lainsäädäntöä nopeammin, kuten on historiassa käynyt useamman kerran.

Maastopalot riehuvat eri puolella maailmaa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Maastopalot riehuvat eri puolella maailmaa

Maastopalot ovat riehuneet elokuun aikana muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja useissa Euroopan maissa, kuten Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Maastopalolla tarkoitetaan suunnittelematonta luonnonalueella palavaa tulipaloa. Maastopalo kattaa käsitteenä myös esimerkiksi metsäpalot ja ruohikkopalot.

Maastopalot voivat syttyä usean eri tekijän takia. Luonnollisia syttymissyitä ovat esimerkiksi salama, kuivuus ja kova tuuli sekä kuuma ilma. Usein palojen taustalla onkin kuuma sää ja kuivuus. Luonnollisten syttymissyiden lisäksi maastopaloja aiheuttavat valitettavasti myös ihmiset. Ihmisten aiheuttamia syttymissyitä ovat esimerkiksi avotulen tekeminen, kulotus tai kipinä metsäkoneesta.

Ilmastonmuutoksesta ja maastopalojen vaikutuksista

Ilmastonmuutos on olennainen tekijä maastopalojen syttymiselle. Esimerkiksi pohjoiset alueet ovat lämmenneet moninkertaisella nopeudella maapallon keskimääräiseen lämpenemistahtiin verrattuna; arktinen alue on lämmennyt nelinkertaisella nopeudella.

Ilmastonmuutoksen osalta on otettava huomioon yhtäaikainen laaja maastopalo. Ihmisiä voidaan joutua evakuoimaan laajalta alueelta savukaasujen tai hallitsemattomasti leviävän palon vuoksi, millä voi olla muun muassa vakavia sosiaalisia vaikutuksia. Omaisuusvahingot voivat olla myös mittavat palaneen metsän, rakennusten ja kriittisen infrastruktuurin myötä.

Useamman yhtäaikaisen maastopalon vaikutukset voivatkin vaikuttaa laajasti yhteiskunnan toimintaan vaurioittamalla kriittistä infrastruktuuria tai haittaamalla teollisuutta. Maastopalon vaikutusalueella voi sijaita esimerkiksi sähköverkon ja tietoliikenteen laitteita, ja palo tai sen levittämät savukaasut voivat haitata olennaisesti teollisuuden tuotantolaitosten toimintaa.

Maastopalot voivat vaikuttaa myös merkittävästi liikenteeseen, jolloin logistiikkaketjuihin voi tulla häiriöitä. Lisäksi laajat maastopalot aiheuttavat merkittäviä pelastustoimen resurssitarpeita ja vaativat useasti kansainvälistä apua.

Havaijin maastopalot

Havaijin maastopalot ovat sarja eri saarilla elokuussa tapahtuneita maastopaloja. Olin toissa talvena tutkijavaihdossa Havaijilla. Olen paikallisten turvallisuusalan kavereiden kanssa ollut yhteydessä maastopaloista.

Maastopalot aiheutuivat kuivista olosuhteista ja hirmumyrsky Doran kovista tuulista, joiden voimakkuus oli jopa 35 metriä sekunnissa. Pahiten paloista on kärsinyt Mauin saari, joka on tunnettu lomasaari. Saarella sijaitsee myös Lahainan kaupunki, joka on Havaijin kuningaskunnan historiallinen pääkaupunki. Lahaina tuhoutui lähes täysin ja monet sen historiallisista rakennuksista paloivat.

Maastopalo tappoi ainakin 115 ihmistä ja vaurioitti tai tuhosi yli 2 000 rakennusta. Ihmisiä pakeni mereen, josta rannikkovartiosta yritti heitä pelastaa. Etsintätöitä tehdään edelleen ja uhriluku voi vielä nousta. Pelastusviranomaiset eivät pystyneet hoitamaan kaikkia tehtäviä, koska puhelinlinjat ja hätänumero eivät maastopalojen takia toimineet. Samoin sairaalajärjestelmän kantokyky oli äärirajoilla loukkaantuneiden ihmisten määrästä.

Tällä hetkellä tutkinta on käynnissä ja epäillään, että voimakkaassa tuulessa putoavat voimalinjat näyttävät aiheuttaneen tulipaloja. Mauin piirikunta on nostanutkin oikeusjutun sähköyhtiötä vastaan väittäen, että he ovat pitäneet sähkölinjansa jännitteisenä huolimatta siitä, että kansallinen sääpalvelu antoi voimakkaan tuulivaroituksen ja maastopalovaroituksen.

Maastopalot Suomessa

Vuosittain Suomessa syttyy noin 1 000–6 000 maastopaloa. Suuri vaihteluväli johtuu sään suuresta vaikutuksesta palon syttymis- ja leviämisriskeihin. Pelastustoimen PRONTO-tietokantaan kirjattiin 2 265 maastopaloa vuonna 2022. Ylivoimaisesti eniten paloja syttyi toukokuussa, yhteensä 690.

Myös maaston ominaispiirteillä (esimerkiksi metsien rakenteella ja puulajien kehityksellä) on vaikutusta palon syttymiseen, voimakkuuteen ja leviämiseen. Paloihin vaikuttavat lisäksi ihmisen toiminta niin palojen sytyttäjänä kuin sammuttajanakin.

Suomessa suurin osa maastopaloista johtuu ihmisen toiminnasta. Esimerkiksi salaman sytyttämät maastopalot ovat kuitenkin usein suurempia ja vaikeammin sammutettavia kuin ihmisen aiheuttamat palot. Suomessa laajoja metsäpaloja on ollut lähivuosina esimerkiksi Muhoksella vuonna 2020 ja Kalajoella vuonna 2021.

Maastopalojen vaaraa ennustetaan Ilmatieteen laitoksen indeksillä

Maastopaloja pyritään ennustamaan, jotta niihin pystytään varautumaan ja niitä pystytään estämään. Tätä erittäin tärkeää ennustamistyötä tekee Suomessa Ilmatieteen laitos.

Maaston paloherkkyyttä arvioidaan säähavaintojen (mennyt sää), ennusteiden (tuleva sää) ja maaston kuivuutta arvioivan indeksin avulla, joka perustuu maaston kuivuutta arvioivaan laskentamalliin.

Tämän laskentamallin avulla arvioidaan puoliavoimen puuttoman maaston, kuten avohakkuualueen, humuksen (hajonneen eloperäisen aineksen) pintakosteutta. Malli laskee humuksen pintakosteuden kolmen senttimetrin paksuiselle kerrokselle ruohikkopaloindeksin laskemiseen ja kuuden senttimetrin paksuiselle kerrokselle metsäpaloindeksin laskemiseen.

Ennustusten perusteella Ilmatieteen laitos antaa ruohikkopalovaroituksia (keväisin) ja metsäpalovaroituksia. Näiden varoitusten voimassaolosta päättää Ilmatieteen laitoksen Turvallisuussääpalvelun päivystävä meteorologi.

Varoitusjärjestelmän merkitystä ei voi vähätellä, sillä sen perusteella sekä pelastusviranomaiset että kansalaiset saavat arvokasta tietoa. Sen lisäksi, että maastopalovaaran ennustaminen ja ennustamisen kehittäminen on elintärkeää, tulee muistaa myös muut maastopaloilta suojaavat tekijät, kuten metsänhoidolliset asiat sekä kattavat metsätie- ja paloasemaverkostot.