Blogi

Vähentävätkö vai lisäävätkö haalarikamerat rikollisuutta?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Vähentävätkö vai lisäävätkö haalarikamerat rikollisuutta?

Yle on nostanut esille poliisien haalarikamerat ja niiden käytön. Helsingin poliisilla on ollut koekäytössä haalarikameroita vuoden 2016 alusta saakka. Ylen tietopyynnön vastauksesta käy ilmi, että kameroilla kuvattiin lähes neljän vuoden aikana yhteensä 20 443 videotallennetta, joista vain 1352 merkittiin säilytettäväksi. Ylen haastattelemat asiantuntijat viittaavat kansainvälisiin positiivisiin tutkimustuloksiin haalarikameroiden käytöstä. Tämän takia tässä blogissa tarkastellaan aiheeseen liittyvää tutkimusta.

Haalarikameroiden käytön perusteista

Haalarikameroiden laajempaa käyttöä poliisitoiminnassa perustellaan useilla eri päämäärillä. Jotkut korostavat poliisin työturvallisuutta, rikoksentorjuntaa ja todistusaineiston keräämistä. Toiset korostavat poliisin toiminnan laillisuusvalvonnan lisäämistä.

Teorian tasolla mekanismit kytketään pelotevaikutuksiin: kameran nauhoittaessa raskauttavaa todistusaineistoa kertyy automaattisesti. Näkökulmasta riippuen sen toivotaan joko vähentävän poliisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai hillitsevän poliisin voimankäyttöä.

Uusi tutkimuskohde

Haalarikamerat ovat yksi nopeimmin leviävistä teknologioista lainvalvonnassa maailmanlaajuisesti. Kyseessä on verrattain uusi teknologia. Tutkijoiden kiinnostus haalarikameroiden käyttöä kohtaan on koko ajan lisääntynyt vauhdilla, ja kansainvälistä tutkimustietoa syntyykin yhä enenevissä määrin. Tehdyistä tutkimuksista huolimatta haalarikameroiden käytön hyödyistä on vielä vaikea kuitenkaan saada selvää kokonaiskuvaa.

Suomen Poliisihallitus julkaisi selvityksen vuonna 2017, jossa selvitetään poliisin haalarikameroiden laajemman käyttöönoton edellytyksiä sekä käyttöönoton vaikuttavuutta. Selvityksen SWOT-analyysissa todetaan, että kansainvälisten tutkimusten (ja käytännön kokemusten) perusteella haalarikameroilla on saavutettavissa kiistattomia hyötyjä.

Selvityksessä esimerkkinä mainitaan Cambridgen yliopiston tekemä tutkimus, jossa havaittiin poliisin toimintaan kohdistuneiden valitusten vähentyneen merkittävästi. Poliisihallituksen selvityksen keskiössä ovat lainsäädännölliset ja tekniset kysymykset, ja on ymmärrettävää, että kansainvälisen tutkimusnäytön kuvaus on siksi pintapuolisempaa.

Kahdeksan poliisiaseman satunnaistettu koe

Asia on kuitenkin tärkeä siksi, että Poliisihallituksen raportin kuvaus Cambridgen yliopiston laajemman tutkimusprojektin tuloksista on puutteellinen. Tutkimusprojektista on muun muassa julkaistu kolme artikkelia, ja kahdessa muussa esitetyt tulokset antavat haalarikameroiden vaikutuksesta pessimistisemmän arvion.

Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan poliisilaitosta, jossa mukana hieman yli 2000 poliisia, jotka arvottiin satunnaisesti työvuoroittain kameraa käyttäneeseen koeryhmään sekä kamerattomaan verrokkiryhmään.

Koska noin 4000 työvuoron satunnaistaminen tapahtui työvuoroittain, sama poliisi saattoi olla välillä koeryhmässä, välillä verrokkiryhmässä. Tutkimusprotokollan mukaan kameran tuli olla päällä koko työvuoron ajan. Poliisien tuli lisäksi ilmoittaa kameran olevan käytössä vuorovaikutustilanteen alkaessa, ja siten poliisin ei olisi pitänyt olla mahdollista itse päättää, onko kamera päällä vai ei kussakin tilanteessa. 

Ei merkittävää vaikutusta poliisin voimankäyttöön

Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkasteltiin muutoksia sekä poliisin voimankäytössä että poliisin väkivaltaisessa vastustamisessa. Tutkimuksen perusteella poliisin voimankäytön määrässä ei ollut juuri eroa haalarikameraa pitäneiden ja muiden työvuorojen välillä.

Sen sijaan tutkijat yllättyivät havaitessaan, että kameroiden käyttö lisäsi poliisiin kohdistunutta väkivaltaa noin 15 prosentilla verrattuna verrokkiryhmään. Näiden päätulosten lisäksi tutkimuksessa havaittiin haalarikameroiden vaikutuksen vaihtelevan poliisilaitoksittain: osassa asemia poliisin voimankäyttö lisääntyi, toisissa väheni.

Toisessa tutkimuksessa poliisilaitoskohtaisille eroille poliisin voimankäytössä etsitään syitä. Vaikka tutkimusprotokollan perusteella kameroiden päällä olo ei pitänyt olla poliisin päätettävissä, käytännössä poliisilaitokset noudattivat protokollaa vaihtelevasti.

Kun poliisilaitoksia tarkasteltiin ryhmiteltynä tutkimusprotokollan noudattamisen perusteella, havaittiin, että voimankäyttö väheni ainoastaan niillä laitoksilla, joissa poliisit noudattivat protokollaa tarkasti, eikä poliisi voinut itse päättää nauhoittamisesta.

Tutkijat päätyvät tulosten perusteella suosittamaan, että kameroiden tulisi olla päällä koko työvuoron ajan, ja antamaan vuorovaikutustilanteen alussa aina tiedon siitä, että kamera nauhoittaa. Tutkijat spekuloivat, että tällainen ilmoitus muistuttaa ”käyttäytymissäännöistä”, ja mahdollistaa kameroiden väkivaltaa vähentävän vaikutuksen toteutumisen.

Muiden uusimpien tutkimustulosten perusteella poliisit ovat yleisesti ottaen haalarikameroiden kannalla, erityisesti kun he ovat saaneet kokemusta niistä. Haalarikameroilla ei ole ollut suurta vaikutusta poliisin käyttäytymiseen missään mielessä.

Aiemmat tutkimukset osoittivat, että haalarikamerat vähentävät poliisien voimankäyttöä, mutta uusimmista tutkimuksista on saatu tuloksia asian puolesta ja vastaan. Haalarikamerat saattavat hillitä poliisin huonointa käyttäytymistä, mutta niillä on muuten vain vähän vaikutusta poliisin käyttäytymiseen.

Poliisin toimintaa koskevat valitukset vähenevät

Tutkimusprojektin kolmannessa artikkelissa, johon Suomen Poliisihallituksen raportissakin viitataan, tulokset ovat sen sijaan myönteisempiä. Päätuloksena havaitaan, että poliisin väärää toimintaa koskevat valitukset vähenivät 93 prosenttia hankkeen alkamisen jälkeen verrattuna aikaan ennen.

Kiinnostavaa kuitenkin on, että valitukset vähenivät sekä koe- että verrokkityövuoroissa käytännössä vastaavalla tavalla. Vastaavaan lopputulokseen on päästy myös uusimpien tutkimustulosten perusteella, sillä haalarikameroiden käyttö näyttää todella vähentäneen poliisiin kohdistuneiden valitusten määrää.

Kansalaisten suhtautuminen haalarikameroihin

Kansalaiset ovat myös yleisesti haalarikameroiden käytön kannalla. Tutkimustulokset eivät anna kuitenkaan selvää vastausta siihen, että haalarikamerat parantaisivat heidän näkemystään poliisista tai käyttäytymistä poliisia kohtaan.

Haalarikameroiden käyttö saattaa jopa pahentaa kansalaisten ja poliisin jo valmiiksi hankalaa suhdetta, erityisesti jos kansalaiset olettavat, että kameroita käytetään lisäämään poliisin vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä, mutta poliisi käyttää pääsääntöisesti kameroita kansalaisten vastuun lisäämiseen.  

Yhteenvetoa

Selvyyden vuoksi todettakoon, että tämän blogin tarkoituksena ei ole vastustaa haalarikameroiden laajempaa käyttöä poliisitoiminnassa. Kameroilla on saavutettavissa potentiaalisesti merkittäviä hyötyjä sekä poliisin että kansalaisten näkökulmasta, ja osa tutkimuksista viittaakin myönteisiin vaikutuksiin.

Tutkimustietoa puuttuu edelleen moniin tärkeisiin ja olennaisiin kysymyksiin liittyen. Tutkimusten tuottamaa tietoa odotellessa on kuitenkin melko selvää, että haalarikameroiden käyttö tulee edelleen lisääntymään.

Koska asia on ajankohtainen Suomessakin, olisi syytä seurata tarkasti, millaisia tuloksia uusista tutkimuksista saadaan. Vaikka ulkomaiset tutkimustulokset eivät välttämättä ole suoraan siirrettävissä Suomeen, niin antavat tutkimukset kuitenkin tärkeitä viitteitä siitä, miten käytettynä haalarikameroista saadaan suurin hyöty irti.

 

Oppilaitosturvallisuuden kehittämisestä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Oppilaitosturvallisuuden kehittämisestä

Oppilaitoksissa turvallisuuskysymyksistä on tullut entistä tärkeämpi osa niiden toimintaa. Turvallisuuskasvatuksessa on tapahtunut paljon muutoksia. Varsinkin koulukiusaaminen on ollut paljon esillä. Puhutaan myös monista muista uhkista, joista osa kohdistuu oppilaitoksiin ja sen henkilöstöön sekä opiskelijoihin. Uhat voivat olla lähtöisin niin oppilaitosten sisä- kuin ulkopuolelta. Yhtenä ikävänä esimerkkinä on Kuopion kouluhyökkäys syksyltä.

Koulusurmien jälkeisiä toimenpiteitä Suomessa

Jokelan koulusurmien jälkeen suomalaiset ihmettelivät tapahtunutta eivätkä voineet uskoa, että Suomessa voisi tapahtua jotain niin kamalaa. Ilmiötä pidettiin lähinnä vain amerikkalaisena. Kauhajoen koulusurmia ei enää tulkittu poikkeuksellisiksi, vaan syitä tapahtuneelle alettiin etsiä yhteiskunnasta.

Ensimmäisenä alettiin syyttää yksilöitä, kuten Kauhajoen poliisilaitoksen ampuma-aselupa-asioita hoitanutta rikoskomisariota. Vaasan hovioikeus ei muuttanut antamassaan ratkaisussa käräjäoikeuden ratkaisua, jolla rikoskomisariota koskeva syyte kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta oli hylätty.

Keskustelua on käyty myös kouluterveydenhuollon tilasta ja nuorten mielenterveyshuollosta. Kuntien välillä erot ovat suuria. Koulusurmien jälkeen vaadittiin lisää resursseja, mutta lupaukset ovat jääneet osin lunastamatta.

Viranomaiset ovat käynnistäneet myös laajasti toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ennalta ehkäistä koulusurmien kaltaisia väkivallantekoja ja lisätä viranomaisten toimintavalmiutta. Koulusurmien myötä ampuma-aselakia tiukennettiin. Poliisi on laatinut oppilaitoksille ohjeistuksen uhka-arvion tekemiseen sekä toimimiseen vaaratilanteissa.

Esimerkkejä maailmalta oppilaitosturvallisuudesta

Yhdysvalloissa tapahtunut Columbinen koulusurma vuonna 1999 aloitti uuden aikakauden, jonka myötä ilmapiiri oppilaitoksissa muuttui. Turvallisuuden nimissä oppilaitoksiin lisättiin yhä enemmän turvallisuustekniikkaa ja ruvettiin suorittamaan psykologista profilointia.

Yhdysvalloissa oppilaitoksilla ja minimitason vankiloilla on yllättävän paljon yhteisiä piirteitä muun muassa kurinpidon ja valvonnan kohdentamisessa. Oppilaitosten turvallisuusinvestoinnit ovat jopa ylittäneet vankiloiden ja lentokenttien tilauslukumäärät turvallisuusteknologian ja tiettyjen turvallisuustuotteiden osalta.

Britanniassa on puolestaan esimerkiksi käytetty kameravalvontaa oppilaitosten WC-tiloissa tupakoinnin estämiseksi. Lisäksi kameravalvontaa on käytetty luokkahuoneissa opiskelijoiden valvomiseksi. Kameravalvontaa on siis ruvettu käyttämään entistä enemmän opiskelijoiden sosiaaliseen kontrolliin.

Kentuckyn osavaltiossa tehdyssä tutkimuksessa opettajien turvallisuuskäsityksiin vaikuttikin merkittävästi heidän mahdollisuutensa sosiaaliseen kontrolliin. Tutkimustulosten mukaan opettajien käsitykset oppilaitosten turvallisuudesta vaihtelivat paljon opettajien kokemusten mukaan. Pelkkien rikosten, ilkivallan ja muiden vastaavien epäjärjestystä aiheuttavien tekijöiden sijasta opettajien turvallisuuskäsitykseen omasta oppilaitoksestaan vaikutti merkittävästi turvallisuuskulttuuri.

Yhdysvalloissa on vihdoin herätty keskustelemaan siitä, mihin suuntaan oppilaitosten turvallisuustoimintaa on oikein viety. Yhä useammassa oppilaitoksessa partioivat poliisit, joilla on oikeus määrätä erilaisista rikkomuksista seuraamuksia. Opiskelija voi saada esimerkiksi sakkoja asiattomasta käyttäytymisestä, kun ennen siitä selvisi opettajan puhuttelulla tai jälki-istunnolla.

Pahimmassa tapauksessa lapsena olemisesta voi joutua maksamaan koko loppuelämän, koska merkintä rikosrekisterissä saattaa maksaa nuorelle opiskelupaikan tai työpaikan tulevaisuudessa. Yhdysvalloissa on nyt vaadittu muutosta, koska järjestelmä lisää syrjäytymistä ja kriminalisoinnit eivät ole toimiva ratkaisu kehittää oppilaitosturvallisuutta. Epävirallinen kontrolli on siis vähentynyt, koska uusia tekoja on jatkuvasti kriminalisoitu ja poliisien valtuuksia lisätty.

Turvallisuuden kehittämisestä

Kehittämisen tavoitteena tulisi olla turvallinen oppilaitos, jossa henkilöstö voi tehdä töitä ja opiskelijat keskittyä opiskeluun siten, että kenenkään ei tarvitse pelätä esimerkiksi tapaturmia, väkivaltaa tai ympäristöstä johtuvalle sairaudelle altistumista.

Oppilaitoksissa turvallisuustyötä tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Kuitenkaan mikään yksittäinen tekijä ei ratkaise turvallisuustavoitteiden onnistumista, koska emergenttiin turvallisuustoimintaan tarvitaan yhteistyötä. Oppilaitoksen henkilöstön ja opiskelijoiden sekä sidosryhmien toiminta vaikuttaa yhteiseen turvallisuuteen. Turvallisuustoiminnalle tulee varata myös riittävät resurssit.

Oppilaitosturvallisuudesta keskusteltaessa täytyy korostaa, että oppilaitoksissa riskit ovat erittäin vähäisiä verrattuna esimerkiksi niihin riskeihin, jotka kohdistuvat opiskelijoihin heidän vapaa-aikanaan. Yhdysvalloissa ja Israelissa tehdyissä tutkimuksissa opiskelijoiden käsitykset oppilaitoksen turvallisuudesta vaihtelivat reilusti lähiympäristössä esiintyvien riskien perusteella. Erityisesti terrorismin uhka, jengit ja huumeet vaikuttivat alueellisesti oppilaitokseen, kuten myös opiskelijoiden perheiden sosioekonominen asema. Tutkimuksissa nousi esille myös se, että oppilaitosten ympäristö vaikutti enemmän turvallisuusmielikuvaan kuin oppilaitosten omaehtoiset turvallisuustoimet, joilla saattoi olla jopa negatiivinen vaikutus turvallisuuden tunteeseen.

Kotimaisten oppilaitosten turvallisuustoiminnan nykytilaa ei pidäkään nähdä negatiivisena ilmiönä, vaan ennen kaikkea mahdollisuutena. Positiivista on, että sekä oppilaitokset että viranomaiset ovat tehneet toimenpiteitä. Lisäksi aiheesta käydään keskustelua ja sitä tutkitaan eri näkökulmista. Myös erilaisia kehittämisverkostoja on perustettu ja koulutusta kehitetty. Nämä kaikki tekijät lisäävät ja vahvistavat turvallisuusosaamista. Oppilaitokset voivatkin käyttää turvallisuuden kehittämisessä koulutuksen ja kasvatuksen keinoja, joihin ne ovat erikoistuneet.

Yksityisen turvallisuusalan kasvanut rooli rikostorjunnassa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan kasvanut rooli rikostorjunnassa

Rikostorjunnalla pyritään vähentämään rikostilaisuuksia ja rikosten tekemistä vaikeutetaan vähentämällä niillä saavutettavissa olevat hyödyt. Rikollisuuden kustannukset yhteiskunnalle muodostuvat rikollisesta toiminnasta aiheutuvista nettokustannuksista ja kustannuksista, jotka käytetään rikostorjuntaan. Tutkimustulosten mukaan rikollisuudesta aiheutuvat kustannukset vaihtelevat 3–13 prosenttiin valtion bruttokansantuotteesta.

Yksityisen turvallisuusalan roolin kasvu vaikuttaa yhteiskunnassa potentiaalisiin rikoksiin hankaloittamalla mahdollista tekoa. Tällöin rikoksentekijän hyötyfunktio rikoksen toteuttamisesta pienenee, koska rikoksen epäonnistuminen on entistä todennäköisempää. Näin ollen yksityinen turvallisuusala voi aiheuttaa rikosten siirtymistä kohteisiin, jossa ei ole ostettu toimialan palveluita. Rikostorjunnan kannalta erilaisten toimijoiden vaikutukset ovat erilaisia ja kohdistuvat erilaisiin rikosriskeihin.

Yksityisen turvallisuusalan rikostorjunnalla on julkisen vallan rikostorjunnan substituutiovaikutuksen lisäksi myös muunlaisia vaikutuksia. Jos yksityinen rikostorjunta on rikollisten havaittavissa ennen rikoksentekoa, on tekijän helpompi vaihtaa rikoksenteko suojaamattomaan kohteeseen.

Yksityisellä rikostorjunnalla on tällöin rikoksia uudelleen jakava vaikutus. Suojautuminen rikoksilta voi olla kuitenkin merkki rikollisille, että kohteessa on jotakin arvokasta. Mikäli yksityinen rikostorjunta ei ole tekijän havaittavissa, niin tämän odotettu hyöty rikoksesta laskee, mikä vähentää yleisesti rikosten määrää.

Yksityisen ja julkisen rikostorjunnan suhteesta

Yhteiskunnan näkökulmasta kyse on ennen kaikkea julkisen ja yksityisen sektorin tehtävien yhteen sovittamisesta, kun yhä kasvavassa määrin julkisen sektorin toimintoja ulkoistetaan. Rikostorjunnan näkökulmasta olennaista on huomioida, että turvallisuus vaikuttaa yhteiskunnassa kaikkiin ihmisiin ja yhteisöihin. Turvallisuutta voidaankin tarkastella julkishyödykkeenä.

Toisaalta turvallisuutta voidaan tarkastella myös yksityishyödykkeenä, koska yksityisen turvallisuusalan rooli on kasvanut voimakkaasti. Tämä näkyy esimerkiksi kauppakeskuksissa, joissa turvallisuudesta huolehtivat yksityisen turvallisuusalan toimijat. Kauppakeskuksessa asioiville kuluttajille tämä ei suoranaisesti maksa. Kuitenkin on mahdollista, että kauppakeskuksen turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvät kustannukset voivat siirtyä osittain myös kuluttajahintoihin.

Tämän takia perinteisesti julkishyödykkeiden ylläpitäminen on kuulunut valtiolle, koska muilla toimijoilla ei ole kannustimia ja resursseja tämänkaltaisen yleishyödyllisen tilan ylläpitämiseksi. Yhteiskunnan muutos on kuitenkin johtanut tilaan, jossa perinteiset rakenteet ovat muuttuneet. Tästä yhtenä esimerkkinä toimivat juuri kauppakeskukset, jotka ovat yksityisomistuksessa olevia julkisia tiloja. Turvallisuusviranomaisilla ei ole resursseja niiden turvallisuuden ylläpitämiseen. Valtion voidaan katsoa pyrkivän ohjaamaan yksityisen turvallisuusalan toimia kohti julkisia intressejä.

Esimerkiksi Rigakosin tutkimuksen mukaan Kanadassa yksityisen turvallisuusalan toimijat toimivat eräänlaisena parapoliisina toimeksiantoalueilla. Vartijat osallistuivat jopa sosiaaliseen kontrolliin vuokrataloissa muun muassa pyytämällä vuokralaiselta hiljaisuusajalla soitettavan musiikin hiljentämistä. Mikäli vuokralainen ei totellut tätä pyyntöä, vartioimisliikkeen raporttia voitiin käyttää mahdollisen häädön perusteena. Tutkimuksessa nousi esille se, ettei poliisilla olisi ollut resursseja hoitaa kyseisenlaisia tehtäviä. Vartioimisliikkeen toimeksiantosopimukseen perustuva kontrolli oli näin koko alueen kannalta tehokkaampi ratkaisu.

Mitä pitäisi erityisesti huomioida?

Turvallisuuden yksityistämisellä voi olla vakavia sosiaalisia seurauksia, jos kehitys ei ole hallittua ja tarkoituksenmukaista. Tästä on maailmalta olemassa useita esimerkkejä, kun muun muassa vankeinhoitoa on yksityistetty.

Ilman sisäisen turvallisuuden kokonaisnäkemystä on uhkana juuri se kehitys, joka on jo osittain toteutunutkin Suomessa. Yksityinen turvallisuusala täyttää ne tarpeet, joihin viranomaiset eivät ole vastanneet. Tämän takia on tärkeää, että pystytään kyseenalaistamaan nykyisiä toimintakäytäntöjä.

Tarvitaan myös erilaisia ratkaisuehdotuksia toimintoihin, jotka sitovat viranomaisten resursseja huomattavassa määrin. On myös kriittisesti tarkasteltava sitä, mitkä tehtävät kuuluvat esimerkiksi lakisääteisesti poliisille ja mitkä tehtävät ovat ajautuneet poliisin hoidettavaksi.

Matthys on korostanut, että valtioiden olisi tärkeää tarkastella yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämistä integroituna ratkaisuna, jolloin voidaan huomioida kaikkien eri toimijoiden roolit. Valtio voi esimerkiksi säilyttää viranomaisen monopolin kriittisissä toiminnoissa, jolloin yksityinen turvallisuusala voidaan integroida täydentäväksi valtion turvallisuusinfrastruktuurin osaksi.

Keskeinen kysymys on se, missä määrin viranomaisille kuuluvia tehtäviä ja toimivaltaa voidaan siirtää yksityisen turvallisuusalan hoidettavaksi. Tärkeää on huomioida myös kustannustekijät. Toinen keskeinen kysymys liittyy kansalaisten oikeusturvaan, koska siitä on myös huolehdittava silloin, kun tehtäviä hoitavat yksityiset. Julkisen vallan käytöstä tulee olla säädelty lailla, joka läpäisee ihmis- ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Se on ennen kaikkea perustuslaillinen kysymys.

Lopuksi

Yksityisen turvallisuusalan tärkeä rooli rikostorjunnassa ja turvallisuuden sekä järjestyksen ylläpitämisessä on maailmanlaajuisesti tunnustettu, kun alan toimijoiden ammattitaito ja läsnäolo ovat vähentäneet rikosten sekä häiriökäyttäytymisen määrää useilla eri toimialueilla.

Ihmiset suhtautuvatkin tutkimusten mukaan pääsääntöisesti hyvin positiivisesti toimialaan. Yksityisen turvallisuusalan ja viranomaisten yhteistyö on ollut toimiva tapa vastata turvallisuustarpeisiin eri toimialueilla. Viranomaisten resurssit ovat rajalliset, joten juuri yhteistyön kehittämisen myötä yksityisen turvallisuusalan toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa tavalla, jolla olisi merkitystä koko yhteiskunnalle.

Yksityisen turvallisuusalan kehityksen seuraamiseksi ja ihmisten oikeusturvan sekä viranomaisvalvonnan tehostamiseksi on toimialaa koskevan tilastollisen tietopohjan kehittäminen tärkeää. Yhtenäisten tilastojen puute ja eri valtioiden sääntelyn sekä yhteiskuntajärjestelmien erot vaikeuttavat kansainvälistä vertailua ja luotettavan kokonaiskuvan muodostamista, joka on haastavaa myös kansallisella tasolla. Yhteiskunnissa tarvitaankin uutta tieteellistä tietoa turvallisuuden kehittämiseksi. Turvallisuusviranomaisia ja yksityistä turvallisuusalaa sekä muita toimijoita tukevalla tutkimuksella on tärkeä merkitys, jotta kasvaneisiin turvallisuustarpeisiin pystytään vastaamaan kustannustehokkaasti.

Turvallisuuskulttuurista ja sen tutkimusmenetelmistä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Turvallisuuskulttuurista ja sen tutkimusmenetelmistä

Organisaatio- ja turvallisuuskulttuurin eri määritelmistä ja sisällöistä voidaan käydä laajaa keskustelua eri tieteenalojen välillä. Johtamistutkimuksen vakiintuneena organisaatiokulttuurin määrittelynä voidaan pitää Scheinin perusolettamusten mallia, jonka jokin ryhmä on löytänyt tai kehittänyt oppiessaan käsittelemään ulkoiseen sopeutumiseen tai sisäiseen yhdentymiseen liittyviä ongelmia.

Organisaatiokulttuuri koostuu suhteellisen pysyvistä arvoista, uskomuksista, tavoista, perinteistä ja käytännöistä, jotka organisaation jäsenet jakavat keskenään, opettavat uusille työntekijöille ja siirtävät sukupolvelta seuraavalle sukupolvelle.

Laajimmillaan kulttuuri ymmärretään niin monitahoisena ilmiönä, että sitä ei voi mitenkään johtaa tai kontrolloida. Toinen ääripää taas yksinkertaistaa kulttuurin hyviksi johtamiskäytännöiksi, joita soveltamalla omaa toimintaa voidaan kehittää.

Turvallisuuskulttuurista

Turvallisuuskulttuurissa on puolestaan kyse merkityksistä ja käytännöistä, joilla varaudutaan riskeihin ja epätoivottuihin tilanteisiin sekä johdon hyväksymästä turvallisuustasosta. Se on osa organisaatiokulttuuria.

Turvallisuuskulttuuri on nähty jaettuina ja opittuina merkityksinä, kokemuksina ja tulkintoina, joiden avulla voidaan varautua ja ennaltaehkäistä riskejä. Turvallisuuskulttuuri on siis organisaation inhimillinen toimintatapa riskienhallinnassa ja se vaikuttaa turvallisuusjohtamiseen.

Turvallisuuskulttuuri voidaan tiivistää organisaation jäsenten kyvyksi ja tahdoksi ymmärtää turvallisuutta. Turvallisuus voidaan nähdä dynaamisena ja muokkautuvana tilana, jolloin organisaatiolla tulee olla tahto toimia turvallisesti, ehkäistä vaarojen toteutumista ja edistää turvallisuutta. Turvallisuuskulttuuri muodostuu siis organisatorisista ja psykologisista ulottuvuuksista sekä sosiaalisista prosesseista.

Eri lähestymistapoja turvallisuuskulttuurin tutkimiseen

Turvallisuuskulttuuria on tarkasteltu useiden eri tieteenalojen näkökulmasta. Onnettomuuksien syitä on esimerkiksi tutkittu yksilöiden toimintana osana organisaatiota. Tällaisella tutkimusotteella voidaan tutkia yksittäisen ihmisen motivaatiota toimia turvallisuusohjeistuksien mukaan ja tämän toiminnan yhteyttä organisaation turvallisuuskulttuuriin.

Tämän osa-alueen tutkimuksista voidaan johtaa turvallisuuskulttuuriin muun muassa Reasonin inhimillinen virhe onnettomuuksien taustalla. Höpflin mielestä turvallisuuskulttuurin yhtenäisyyden muodostumisen aikana tapahtuva normien muodostuminen estää ”laatikon ulkopuolella” tapahtuvan ajattelun. Näiden tutkimusten taustalla on se ajatus, että pinttyneet käytännöt organisaatiossa voivat aiheuttaa onnettomuuksia, vaikka toimintaa pyritään kehittämään vastakkaiseen suuntaan.

Yksilöiden toiminta osana yhteisöä ei ole siis täysin rationaalista. Uudet työntekijät pyrkivät sopeutumaan jo olemassa oleviin normeihin yhteisönsä osana ja välttämättä vaarallisiin käytäntöihin ei pystytä puuttumaan. Clarke on tutkinut osa-aikaisten työntekijöiden turvallisuuskulttuuria. Hänen mukaansa huoli työsuhteen jatkuvuudesta ja epävarmuus aiheuttavat sen, ettei osa-aikainen työntekijä sitoudu samalla tavalla yhteiseen turvallisuuskulttuuriin kuin vakinaiset työntekijät.

Maslown tarvehierarkia ja Hertzbergin motivaatiohygienia teoriat osoittavat turvallisuuden vaikutuksen yksilöiden motivaation ja työviihtyvyyden kannalta. Maslown mallissa ihmisten tarpeet lähtevätkin fysiologisista perustarpeista aina itsensä toteuttamiseen ja seuraavalle tasolle siirtyminen asteikossa onnistuu vasta, kun alemman tason tarpeet täytetty. Turvallisuuden tarpeet on Maslown hierarkiassa heti toisena tasona fyysisten tarpeiden jälkeen ja turvallisuus on Hertzbergin mukaan hygieniatekijä, joka aiheuttaa työtyytymättömyyttä.

Siponen ja Vance ovat tarkastelleet turvallisuuskulttuurin vaikutusta tietoturvallisuuspolitiikan noudattamiseen kriminologian teorioilla. Heidän mukaansa turvallisuusnormien rikkomista perustellaan samanlaisilla defenssitekniikoilla, joita voidaan käyttää esimerkiksi rasistisissa rikoksissa. Nämä neutralisointitekniikat vähättelevät aiheutunutta vahinkoa ja ne ovat eräänlaisia perusteluja sille, ettei oma toiminta ole haitallista, vaikka se rikkoisikin ohjeistuksia. Tietoturvallisuudessa juuri henkilöstön vääränlainen toiminta nousee suureksi riskiksi. Turvallisuuskulttuuri vaikuttaa siis organisaation jäsenten sisäisten ohjeistuksien noudattamiseen ja heikon kulttuurin organisaatiossa ohjeet voidaan kiertää esimerkiksi kiireen takia.

Oedewald ja Reiman tarkastelevat Hanėn ajatuksia suhteessa Scheinin malliin. Heidän mukaansa turvallisuuskulttuurin kannalta on tärkeintä juuri havainnoida ja ymmärtää ihmisten turvallisuususkomuksia, vakiintuneita käytäntöjä sekä perimmäisiä ajatuksia ja käsityksiä turvallisuudesta.

Turvallisuuskulttuurin arvioinnista

Turvallisuuskulttuurin arvioimiseksi on kehitetty useita menetelmiä ja ohjelmia. Monissa menetelmissä painotetaan ihmisten asenteiden mittaamista. Toisissa lähestymistavoissa puolestaan tarkastellaan auditoinnin tapaan organisaation prosesseja, jolloin oletetaan, että organisaatio pystyy ja haluaa toimia virallisesti määritellyllä tavalla. Tällöin erilaisin palkkio- tai rangaistusmenetelmin pyritään vaikuttamaan käyttäytymiseen halutulla tavalla.

Turvallisuuskulttuurin arvioinnissa on käytetty myös erilaisia indikaattoreita, kuten tapaturmia tai henkilöstön osallistumista turvallisuuskoulutukseen. Indikaattoreiden yhtenä ongelmana on, että niistä on vaikea päätellä, minkälaiset tulokset kertovat hyvästä ja minkälaiset huonosta turvallisuuskulttuurista.

Toinen ongelma liittyy siihen, että indikaattorit kertovat yleensä enemmän organisaation menneisyydestä kuin tulevaisuudesta. Siten niiden avulla on vaikea ennustaa organisaation turvallisuustasoa tulevaisuudessa. Turvallisuuskulttuurin merkitys juuri korostuu tämänkaltaisten ongelmien takia. Tämän takia on tärkeää, että huomiota kiinnitetään objektiivisten indikaattoreiden lisäksi myös henkilöstön subjektiivisiin käsityksiin, motivaatioon ja oletuksiin. Näistä voidaan tehdä oikein tulkitsemalla johtopäätöksiä myös siitä, kuinka turvallinen organisaatio on tulevaisuudessa.

Turvallisuuskulttuurin kehittämisestä

Turvallisuuskulttuurin kehittämishankkeista suurin osa on aiemmin painottunut turvallisuuskriittisille toimialoille, kuten ydinvoima-, ilmailu-, terveydenhuolto- ja raideliikennealalle sekä öljy- ja kemianteollisuuteen. Näillä toimialoilla organisaation ydintoiminnan nähdään selkeästi vaativan vähintään tietyntasoisia turvallisuustoimenpiteitä.

Hyvä turvallisuuskulttuuri luo organisaatioon turvallisten työtehtävien edellytykset ja mahdollistaa työtehtävissä tarpeellisten toimenpiteiden suorittamisen. Turvallisuuskulttuuria on tutkittu eri tutkimusmenetelmien avulla. Eri lähestymistapoja on käytettävä toisiaan täydentävästi, koska eri näkökulmista lähestyvä tutkimus hyödyntää parhaiten turvallisuuskulttuurin kehittämistä.

Organisaatioissa turvallisuuskulttuuri rakentuu useista eri tekijöistä. Turvallisuustyötä tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Kuitenkaan mikään yksittäinen tekijä ei ratkaise turvallisuustavoitteiden onnistumista, koska emergenttiin turvallisuustoimintaan tarvitaan yhteistyötä. Turvallisuuskulttuurin kehittämisessä onkin yksinkertaisuudessaan kyse siitä, onko koko henkilöstö mukana toiminnan kehittämisessä ja siten motivoitunut työskentelemään organisaation hyväksi. Kehittämisessä korostuu siten henkilöstöjohtamisen merkitys.

Valkokaulusrikollisuudesta

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkokaulusrikollisuudesta

Talousrikoksia tulee nykyään ilmi yhä useammin. Toisaalta monet talousrikokset ovat osin piilorikollisuutta, joka jää viranomaisilta huomaamatta. Talousrikollisuus ja sitä sivuava harmaa talous muuttavat lisäksi muotoaan jatkuvasti.

Tarkkaa kokonaiskuvaa talousrikollisuuden kokonaisuudesta ja määrästä onkin vaikea muodostaa. Selvää on kuitenkin se, että talousrikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle taloudellisia menetyksiä ja vaikuttaa monilla tavoin negatiivisesti yritysten toimintaan. Talousrikosten käsittelyajat ovat myös pitkiä, koska tapaukset ovat usein laajoja ja monimutkaisia.

Talousrikollisuus käsitteenä

Talousrikollisuus on monimuotoinen käsite, jolla voidaan tarkoittaa monia erilaisia asioita riippuen tarkastelijasta. Sosiologi Edwin Sutherland käytti 1940-luvulla nykyäänkin käytössä olevaa englanninkielistä termiä ”white collar crime” suomennettuna ”valkokaulusrikollisuus”, jolla hän tarkoitti sellaisia perinteisten väkivalta- tai varkausrikosten ulkopuolisia rikoksia, joiden tekijät olivat usein arvostetussa asemassa ja liittyivät yritystoimintaan.

Suomessa talousrikollisuudella tarkoitetaan yleensä sellaisia jonkin yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tapahtuvia huomattavaan välittömään tai välilliseen taloudelliseen hyötyyn tähtääviä rangaistavia tekoja tai laiminlyöntejä, joita ovat esimerkiksi vero-, kirjanpito-, arvopaperimarkkina-, rahanpesu- tai velallisen rikokset sekä osa työ- ja ympäristörikoksista.

Talousrikokset Suomessa

Yleisimpiä talousrikoksia Suomessa ovat verorikokset, yli 1000 tapausta per vuosi tullut ilmi viime vuosien aikana. Verohallinnon tekemistä rikosilmoituksista, jotka ovat koskeneet veropetoksia, yli 80 prosenttia on ollut törkeitä veropetoksia.

Arvopaperimarkkinarikokset ovat puolestaan erityisesti edellä mainittua ”valkokaulusrikollisuutta”, koska rikosten tekijöinä ovat pääsääntöisesti suurempien yritysten johtoon kuuluvia henkilöitä tai muita työntekijöitä, kuten lakimiehiä. Kyse on yleensä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä.

Finanssivalvonta määräsi syyskuussa Suomessa harvinaisen 1.45 miljoonan euron seuraamusmaksun Afarak Group Oyj:lle, koska yhtiö oli laiminlyönyt EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetuksen mukaisten velvollisuuksien noudattamisen liittyen sisäpiiritiedon julkistamiseen ja sisäpiiriluettelon laatimiseen.

Rahanpesurikoksilla tarkoitetaan puolestaan sellaista toimintaa, jossa jokin taho kierrättäärikollisesta tai laittomasta alkuperästä olevat varatlaillisen maksujärjestelmän läpivarojen tosiasiallisen luonteen, alkuperän tai omistajien peittämiseksi.

Työ- ja ympäristörikoksetkin voidaan katsoa kuuluvan talousrikollisuuden piiriin, jos tapauksessa on kyse yhteisön toiminnassa tai sitä hyväksi käyttäen tehty laiminlyönti, jossa pyritään huomattavaan taloudelliseen hyötyyn. Esimerkiksi työturvallisuusrikos tai ympäristönturmelemisrikos (esimerkiksi laiton päästö) voivat olla talousrikollisuutta.

Talousrikollisuuteen liittyvällä harmaalla taloudella tarkoitetaan sinänsä laillista yritystoimintaa, josta ei kuitenkaan suoriteta lakisääteisiä maksuja ja veroja.

Mikä selittää talousrikollisuutta? 

Talousrikollisuus on monimuotoista ja jatkuvasti liikkeessä olevaa. Siksi sitä on vaikea lokeroida tai yrittää tarkasti määrittää. Kriminologisesta näkökulmasta talousrikollisuutta voidaan yrittää ymmärtää erilaisten selitysmallien avulla.

Talousrikollisuutta voidaan selittää rationaalisen valinnan teorialla, jonka mukaan ihminen tavoittelee toiminnallaan omaa etuaan ja samalla punnitsee haitat ja hyödyt. Oletuksena on, että rikoksentekijät kykenevät tekemään harkittuja päätöksiä.

Päätösten rationaliteettia voivat rajoittaa kuitenkin erilaiset tekijät. Talousrikoksissa hyödyt, esimerkiksi raha, ovat melko helposti arvioitavissa. Lisäksi tekijöillä voi olla hyvä käsitys esimerkiksi valvonnan tasosta. Näin hyödyt ja haitat voivat olla helposti punnittavissa.

Oppimisteorian perusteella talousrikollisuus on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opittua. Talousrikollisuutta koskien voidaankin puhua organisaatioteoriasta, jossa työyhteisöillä on sosiaalistava vaikutus. Nykyään puhutaankin paljon yrityskulttuurista, joka sisäistyy helposti työntekijän identiteettiin. Esimerkiksi työyhteisön myönteiset asenteet talousrikollisuuteen voivat vaikuttaa.

Tutkimustietoa tarvitaan lisää

Talousrikollisuutta koskevaa tutkimustietoa on olemassa vain vähän verrattuna muuhun rikollisuuteen. Talousrikollisuuden syitä ja mekanismeja ei tunnetakaan vielä kovin hyvin. Tämä vaikeuttaa talousrikollisuuden torjuntaa.

On esimerkiksi esitetty erilaisia ja keskenään ristiriitaisia näkemyksiä sekä teorioita siitä, millaiset henkilöt yleensä päätyvät tekemään talousrikoksia. Tiedossa olevien talousrikosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että talousrikoksia tekevät ovat yleensä vanhempia ja paremmin toimeentulevia kuin muihin rikoksiin syyllistyvät.

Talousrikostorjunnan kehittäminen

Talousrikollisuuden aiheuttamassa taloudellisessa menetyksessä puhutaan helposti miljardeista euroista vuodessa Suomessa. Rikollisuus aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle, kun veroja ja veroluonteisia maksuja jää saamatta. Viranomaisten resursseja talousrikosten torjuntaa pitäisikin lisätä. Näin muun muassa talousrikosten käsittelyaikoja saataisiin lyhennettyä.

Yksityissektori on myös talousrikollisuuden ennalta estämisessä tärkeä toimija. Tehokas talousrikosten torjunta edellyttää yhteistyötä viranomaisten ja yksityissektorin välillä. Lisäksi kansainvälinen toimintaympäristö tuo omat haasteensa talousrikollisuuden torjuntaan.

Yksityisen turvallisuusalan kortit

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan kortit

Minulle tulee säännöllisesti kyselyitä yksityisen turvallisuusalan kortteihin liittyen. Tämän takia tässä blogissa käsitellään aihetta. Ensinnäkin vartijaksi, järjestyksenvalvojaksi ja turvasuojaajaksi hyväksymistä haetaan samalla tavalla. Hakemus toimitetaan poliisilaitokselle. Hakemus voidaan panna vireille myös sähköisesti. Hakijan tulee kuitenkin saapua henkilökohtaisesti poliisilaitokselle, jos se on erityisestä syystä tarpeen.

Poliisin hyväksymisestä annetaan todistukseksi vartija-, järjestyksenvalvoja- tai turvasuojaajakortti. Korttien etupuolen tiedot ovat tehtävänimikettä lukuun ottamatta samat: siinä ovat sen haltijan tunnistetiedot ja kuva.

Korteille yhteistä on se, että ne annetaan todistukseksi poliisin hyväksymisestä, myönteisestä päätöksestä hakijan hakemukseen. Hakijalle kielteinen päätös annetaan valitusosoituksineen kirjallisena päätöksenä.

Koska korttien valmistuminen kestää aikansa ja työn tekeminen pitää voida aloittaa viivytyksettä, kaikkien korttien osalta säädetään, että poliisin pyydettäessä (tarvittaessa) antama todistus toimii korttina, kunnes kortti toimitetaan hakijalle. Tilapäisille järjestyksenvalvojille järjestyksenvalvojakorttia ei anneta lainkaan. Erityissäännöksen perusteella poliisin antama päätös toimii järjestyksenvalvojakorttina.

Kortin mukana pitäminen ja esittäminen pyydettäessä

Kun kortti on annettu, on vartijan, järjestyksenvalvojan ja turvasuojaajan pidettävä sitä mukanaan tehtäviään suorittaessaan. Vartijan ja järjestyksenvalvojan on esitettävä se pyydettäessä toimenpiteen kohteelle, toimeksiantajan edustajalle, työnantajalle (omavalvonta) ja poliisille (viranomaisvalvonta).

Toimenpiteen kohteelle tai hänen edustajalleen (alaikäisten tai vajaavaltaisten tai muutoin tilapäisesti toimintakykynsä menettäneiden henkilöiden osalta) kortti on pyydettäessä näytettävä kokonaan ja riittävän pitkän aikaa tunnistetiedoksi, jotta he voivat tahtoessaan tehdä valituksen kortinhaltijan toiminnasta vastaavalle hoitajalle ja/tai poliisille.

Koska turvasuojaajien tehtävät ovat erilaisia kuin vartijoiden ja järjestyksenvalvojien, on myös tunnistamisen tarve oikeusturvan takaamiseksi erilainen. Lain perustelujen mukaan muulla turvasuojaajan työhön liittyvällä henkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi kuluttajaa, jolle turvasuojaajaksi hyväksytty markkinoi kasvotusten tuotteita, joiden asentaminen täyttää hyväksymistä edellyttävän turvasuojaustehtävän kriteerit.

Täysin ulkopuoliselle, vartijan tai järjestyksenvalvojan toimenpiteisiin tai turvasuojaajan toimeksiantoihin tai niiden hankkimiseen liittymättömälle henkilölle korttia ei tarvitse esittää. Kortti on tarkoitettu toimenpiteiden kohdehenkilöiden oikeusturvan varmistamiseen – ei vartijoiden, järjestyksenvalvojien ja turvasuojaajien kiusaamiseen tai tehtävien häirintään.

Kortin kaksoiskappale

Kaikkien korttien osalta yhteistä on myös se, että kortinhaltijan on viipymättä haettava poliisilaitokselta kortin kaksoiskappaletta, jos hänen henkilötietonsa ovat muuttuneet (esim. nimen vaihdos) tai kortti on kadonnut tai turmeltunut. Lisäksi kaikkien kortinhaltijoiden on heti luovutettava kortti poliisille, jos hyväksyminen on peruutettu tai jos kortinhaltijalle luovutetaan uusi kortti aikaisempaan korttiin merkityn hyväksymisen voimassaoloaikana.

Hyväksymisissä ja siten korteissa on myös joitakin eroavaisuuksia. Erot koskevat lähinnä vartijan ja järjestyksenvalvojan erilaisia koulutusvaatimuksia, jotka merkitään kortteihin eri tavoin. Käytännössä erovaisuudet johtavat erilaisiin menettelyihin silloin, kun korttien kaksoiskappaleisiin merkitään koulutuksia. Nämä merkinnät ovat kortin takapuolella.

Turvasuojaajien kortti poikkeaa muista korteista siltä osin, että korttiin merkitään työnantaja ja voidaan merkitä veronumero. Seuraavaksi käsitellään korttien eroavaisuuksia tarkemmin.

Vartijakortin voimankäyttökoulutuksia koskevat merkinnät 

Vartijan on viipymättä haettava poliisilaitokselta vartijakortin kaksoiskappaletta, jos hän on suorittanut hyväksytysti voimankäyttövälineiden käyttöä koskevan koulutuksen tai jos koira on vartijan ohjauksessa suorittanut tottelevaisuustarkastuksen eikä kyseisiä tietoja ole merkitty vartijakortille.

Voimankäyttökoulutuksia ovat vartijan teleskooppipatukkakoulutus, kaasusumutinkoulutus ja ampuma-asekoulutus. Ne voidaan siis merkitä ensimmäiseen, varsinaiseen korttiin, jos koulutukset on suoritettu hyväksytysti hyväksymistä haettaessa, tai ne voidaan merkitä korttiin myöhemmin, kun vartija hakee koulutuksen suorittamisen jälkeen kortin kaksoiskappaletta.

Kaksoiskappale on alkuperäistä korttia edullisempi. Mikään ei kuitenkaan estä myöskään hakemasta kokonaan uutta hyväksymistä, jolloin kortti on voimassa pääsääntöisesti viisi vuotta. Kaksoiskappale on voimassa vain saman ajan kuin alkuperäinen hyväksyminen.

Järjestyksenvalvojakortin voimankäyttökoulutuksia koskevat merkinnät.

Järjestyksenvalvojakorttiin tulee merkitä ne voimankäyttökoulutukset, joita järjestyksenvalvoja on suorittanut. Koulutukset voidaan suorittaa erillisinä tai osana turvallisuusalan tutkintokoulutuksia. Poliisi voi työturvallisuuden vuoksi edellyttää, että järjestyksenvalvoja on suorittanut järjestyksenvalvojan voimankäytön lisäkoulutuksen.

Voimankäyttövälineiden, kaasusumuttimen ja teleskooppipatukan (vain turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat järjestyksenvalvojat), kantamista varten on suoritettava omat erityiset käyttökoulutukset. Käyttökoulutukset ovat samat kuin vartijan vastaavat koulutukset. Sen vuoksi samalla todistuksella voi saada merkinnät molempiin kortteihin.

Turvasuojaajakorttiin tehtävät merkinnät

Turvasuojaajat työskentelevät usein rakennustyömailla, joilla työskentelevien on lainsäädännön mukaan pidettävä veronumero esillä. Erilaisten todistusten vähentämiseksi veronumero voidaan (ei ole pakko) merkitä turvasuojaajakorttiin.

Turvasuojaajakorttiin on merkittävä myös tieto siitä, toimiiko turvasuojaaja työsuhteessa olevana työntekijänä vai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Työsuhteessa olevaan työntekijään rinnastetaan myös muussa kuin työsuhteessa opiskeluun kuuluvaa työharjoittelua työnantajan lukuun suorittava henkilö.

Turvasuojaajakorttiin merkitään myös tieto turvasuojaajan työnantajasta. Tämä merkitsee sitä, että turvasuojaajakortti on tosiasiallisesti työnantajakohtainen. Työnantajan vaihtuessa turvasuojaaja joutuu hakemaan uutta turvasuojaajaksi hyväksyntää.

Työnantajan tai elinkeinonharjoittajan itsensä ilmoitusvelvollisuus työsuhteen päättymisestä on poliisin lupavalvonnassa tarpeellinen, koska turvasuojaajakortti on sidottu hyväksymistä edellyttävissä turvasuojaustehtävissä toimivan henkilön työsuhteeseen tai toimintaan itsenäisenä ammatinharjoittajana. Ilmoitus olisi tehtävä viipymättä, mutta kuitenkin seitsemän päivän kuluessa turvasuojaajan työsuhteen tai tehtävien hoitamisen päättymisestä.

Arkipäiväistynyt kyberrikollisuus

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Arkipäiväistynyt kyberrikollisuus

Nykyään saamme kokea yhä useammin erilaisia verkkotunnusten kalasteluyrityksiä tai kyberhyökkäyksien aiheuttamia tietojärjestelmien kaatumisia. Kyberrikollisuus onkin valitettavasti osa tätä päivää yhä enenevissä määrin, kun teknologia on mukana jokaisen arkipäivässä tavalla tai toisella.

Lähes kaikki tieto on erilaisissa päätelaitteissa tai niiden avulla saatavissa ja hallittavissa verkkoympäristöissä. Tämä toki positiivinen teknologinen kehitys on tuonut uusien mahdollisuuksien ohella myös uusia kyberrikollisuuteen liittyviä riskejä.

Kyberrikollisuudella tarkoitetaan verkkovälitteistä rikollisuutta ja rikoskäyttäytymistä, joka on hyvin kansainvälistä ja anonyymiä (ks. lisätietoa aiemmasta blogista).

Tietotekniikkaan kohdistuvat rikokset

Kyberrikollisuus voidaan jakaa tietotekniikkaan kohdistuviin ja tietokoneavusteisiin rikoksiin. Tietotekniikkaan kohdistuvilla rikoksilla tarkoitetaan sellaisia rikoksia, jotka kohdistuvat infrastruktuuriin ja sähköisiin järjestelmiin tai ohjelmiin.

Rikoslaissa säänneltyjä tähän kategoriaan kuuluvia rikoksia ovat esimerkiksi tietomurto ja tietoliikenteen häirintä. Esimerkkinä tietotekniikkaan kohdistuvasta rikoksesta voidaan mainita haittaohjelman lähettäminen sähköpostin välityksellä.

Tietotekniikkaan kohdistuvista rikoksista ja niiden määrästä on vain vähän tietoa, koska esimerkiksi yritykset eivät ole raportoineet viranomaisille tietomurroista maineen menettämisen pelossa. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen myötä ilmoitusvelvollisuudesta tuli kuitenkin lakisääteinen velvoite. Tietosuojavaltuutetun toimistoon oli viime vuonna tullutkin yli tuhat ilmoitusta tietoturvaloukkauksista.

Tietokoneavusteiset rikokset

Tietokoneavusteisilla rikoksilla tarkoitetaan puolestaan sellaisia rikoksia, joissa rikos tehdään tietokoneavusteisesti. Näistä rikoksista moni on niin sanottuja perinteisiä rikoksia. Esimerkkinä voidaan mainita petos, jossa käytetään tietokonetta apuna.

Tietokoneavusteisiin rikoksiin lukeutuu paljon laajempi joukko erilaisia rikosmuotoja kuin tietotekniikkaan kohdistuvissa rikoksissa. Esimerkiksi juuri tietojen kalastelu, jonka tarkoituksena on saada pankkitunnukset ja viedä kohteelta rahaa, kuuluu tietokoneavusteisiin rikoksiin.

Myös esimerkiksi laiton verkkolataaminen, sähköinen häirintä ja kiusaaminen, identiteettivarkaus ja kunnianloukkaus kuuluvat näihin rikoksiin. Vaikka sähköisestä häirinnästä ja kiusaamisesta ilmoitetaan harvemmin viranomaisille, tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kyseinen rikosmuoto on tänä päivänä melko yleistä. Sen sijaan fyysinen kiusaaminen on vähentynyt.

Rikosoikeudesta ja sanktioista

Kyberrikosten kotimaiseen rikosoikeuteen vaikuttaa keskeisesti Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus ja sen lisäpöytäkirja. Lisäksi Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet direktiivin tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä.

Rikoslaissa keskeisenä on rikoslain 38 luku, jossa säädetään tieto- ja viestintärikoksista. Kyberrikoksiin liittyviä kriminalisointeja sisältyy muihinkin rikoslain lukuihin, kuten 28 luvussa säädetään luvatonta käyttöä koskevista rikoksista, 34 luvussa yleisvaarallisista rikoksista ja 35 luvussa datavahingontekorikoksista.

Muut perinteisemmät kriminalisoinnit voivat tulla myös sovellettaviksi kyberrikostapauksissa. Rikosoikeuden näkökulmasta kyberrikollisuus muodostaa hajanaisen kokonaisuuden. Lisäksi kriminalisoinneissa on päällekkäisyyttä.

Rikosoikeudellisten seuraamusten lisäksi laiminlyönneistä voi aiheutua merkittäviä hallinnollisia sanktioita. Tietosuoja-asetuksen mukaisia hallinnollisia sanktioita ei ole Suomessa vielä langetettu, kuten muualla Euroopassa. Esimerkiksi Ison-Britannian tietosuojaviranomainen (Information Commissioner’s Office) määräsi Marriott-hotelliketjulle noin 110 miljoonan euron hallinnollisen sanktion. Syynä oli vuoden 2018 lopulla varausjärjestelmästä löydetty tietoturva-aukko, jonka kautta paljastui noin 500 miljoonan asiakkaan henkilötietoja.

Suomessa ensimmäiset hallinnolliset sanktiot voidaan määrätä elokuun alusta, kun toimintansa aloittaa toimivaltuutta käyttävä kolmijäseninen kollegio.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan poliisin rekisterien ja kokonaisrikollisuustutkimuksen tietojen perusteella voidaan todeta, että kyberrikollisuus on tullut hyvin yleiseksi. Kyberrikollisuus on myös usein linkittynyt muuhun rikollisuuteen ja on osana nykyaikaista massarikollisuutta. Kyberrikollisuuteen liittyvät rahavirrat on arvioitu jo huumerikollisuuteen rinnastuviksi.

Kyberrikollisuus on vielä melko nuori ilmiö, joten tämän takia siitä ei ole mahdollista muodostaa luotettavaa ja tarkkaa kokonaiskuvaa, vaikka ensimmäinen tietokoneviirus Creeper kehitettiin jo 1970-luvun alussa.

Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien työturvallisuus

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien työturvallisuus

Alkukesän aikana on tapahtunut useampi teräasehyökkäys vartijoita ja järjestyksenvalvojia kohtaan. Nämä ovat aiheuttaneet keskustelua yksityisen turvallisuusalan työturvallisuudesta. Turvallisuusalan ammattiliitto on myös korostanut, että työntekijöiden työturvallisuuteen on panostettava.

Tutkimustulokset osoittavat, että katuväkivalta on vähentynyt, mutta väkivalta sekä julkisen että yksityisen turvallisuusalan toimijoita kohtaan on puolestaan lisääntynyt. Vastaava ilmiö on havaittu muissakin länsimaissa.

Tutkimustuloksien perusteella voidaan todeta, että yksityisen turvallisuusalan toimijat kokevat työväkivaltaa erittäin paljon. Suurin osa koetusta väkivallasta on loukkaavaa käytöstä ja väkivallalla uhkaamista, mutta myös vakavaa fyysistä väkivaltaa joudutaan kohtaamaan, kuten alkukesän ikävät tapaukset osoittavat.

Tässä blogissa tarkastellaan vartijan ja järjestyksenvalvojan työturvallisuuden kehittämistä erityisesti lainsäädännön velvoitteiden näkökulmasta.

Työnantajan yleinen huolehtimisvelvollisuus

Työturvallisuuslaissa säädetään työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta. Työnantaja on velvollinen tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä.

Yksityisen turvallisuusalan työtehtävissä työturvallisuusasiat ovat osa ammattitaitoa. Työturvallisuusriskit on huomioitava jokapäiväisissä työtehtävissä.

Työtehtävissä joudutaan toimimaan haastavissa asiakaspalvelutilanteissa ja suorittamaan erilaisia toimenpiteitä, joissa on väkivallan uhka. Lisäksi alalla pääsääntöisesti työskennellään yksin, joten työn luonteen vuoksi on vaara joutua väkivallan kohteeksi tavanomaista suuremmalla todennäköisyydellä.

Yhteistyön merkitys korostuu suunnittelussa

Vartijan ja järjestyksenvalvojan työtehtäviin sekä työympäristöön liittyvät väkivaltariskit on tunnistettava ja selvitettävä, jotta niitä voidaan ennaltaehkäistä. Arviointi tulee toteuttaa yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kanssa. Lisäksi arvioinnissa voi käyttää hyväksi työpaikan työsuojeluhenkilöstöä ja tarvittaessa myös ulkopuolista asiantuntemusta.

Riskien arvioinnin myötä tunnistetaan mahdollinen väkivallan uhka ja sen muodot, jotka on otettava huomioon työmenetelmien ja työympäristön suunnittelussa. Turvallisuusjärjestelyillä voidaan ennaltaehkäistä väkivallan mahdollisuutta ja väkivaltatilanteen seurauksia.

Suunnittelussa on erittäin tärkeää huomioida myös toimeksiantaja, koska usein alan toimijan työympäristö on juuri asiakaskohteissa. Tämän takia toimeksiantajan turvallisuusratkaisut ovat merkittävä osa kohteessa työskentelevien henkilöiden ja asiakkaiden turvallisuutta.

Turvallisuusohjeisto kuntoon

Arvioinnin jälkeen tulee tehdä kirjallinen turvallisuusohjeisto, joka sisältää toimintaohjeet ja -mallit vaara- sekä väkivaltatilanteiden varalta. Valitettavan usein ohjeet on kuitenkin laadittu yleisille pohjille eikä niissä ole huomioitu oikeasti toimintaympäristön riskejä.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 82 §:ssä säädetään turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan yleisistä ja erityisistä toimintaohjeista. Turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan on laadittava yleiset toimintaohjeet kaikkiin vartioimistehtäviin ja järjestyksenvalvojatehtäviin.

Erityiset toimintaohjeet koskien vartioimisaluetta, vartioimiskohdetta tai toimialuetta tulee turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijalla olla, jos olot sitä erityisesti edellyttävät.

Nämä kohdekohtaiset toimintaohjeet olisi suositeltavaa laatia yhdessä työnantajan, työntekijöiden ja toimeksiantajan kanssa. Näin niissä voitaisiin ohjeistaa myös toimenpiteiden perusteista. Siten ne olisivat toiminnallisesti vartijan tai järjestyksenvalvojan oikeusturvan kannalta tärkeitä.

Perehdytys, koulutus ja raportointi

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työnantajan on perehdytettävä työntekijä työtehtäviin ja turvallisuusjärjestelyihin sekä hankittava työntekijöille työtehtävissä tarvittavat välineet ja varusteet.

Toimintaohjeet on aina pidettävä nähtävillä turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan toimipaikoilla, jotta vartijat ja järjestyksenvalvojat pystyvät perehtymään niihin. Ohjeet on myös tarvittaessa pidettävä nähtävillä vartioimisalueilla ja toimialueilla. Vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus perehtyä ohjeisiin.

Olennaista on myös harjoitella käytännössä turvallisuusohjeistuksen toimintamalleja ja valmistautua väkivaltatilanteiden kohtaamiseen. Voimankäytön koulutuksia lisättiin yksityisen turvallisuusalan lakiuudistuksen yhteydessä, mutta ne eivät yksistään ole riittäviä.

Vartijan ja järjestyksenvalvojan tulee huomioida päivittäisessä työskentelyssään väkivaltariskit ja huolehtia omasta työturvallisuudestaan. Varusteiden ja viestintävälineiden tulee olla aina kunnossa, jotta voi tarvittaessa hälyttää apua. Lisäksi suojavarusteiden ja voimankäyttövälineiden kunnosta on pidettävä huolta.

Kaikki väkivaltatilanteet tulisi raportoida ja käsitellä työyhteisössä sovitulla tavalla. Myös tilanteet, joista ei tarvitse laatia tapahtumailmoitusta. Raportointi tuottaa tietoa turvallisuutta uhkaavista ongelmista, jolloin tapauksia voidaan analysoida ja sen perusteella kehittää toimintamalleja.

Jälkihoidon merkitys

Vartijaan ja järjestyksenvalvojaan kohdistunut väkivalta tai sen uhka ovat vakavia asioita, joista saattaa seurata paitsi fyysisiä myös henkisiä vammoja. Henkiset vammat eivät aina ilmene heti, vaan saattavat tulla esiin vasta myöhemmin. Ne voivat olla hoitamattomina pitkäaikaisia.

Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että jälkihoito käynnistetään viipymättä työterveyshuollon toimesta. Väkivaltateon tai sen uhan aiheuttamia vaikutuksia pyritään vähentämään ja lieventämään, ja helpottamaan työhön paluuta ja työssä selviytymistä.

Järjestyksenvalvojan toimialueet

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Järjestyksenvalvojan toimialueet

Kesäkausi käynnistyy kovaa vauhtia ja erilaisia tapahtumia järjestetään paljon taas ympäri Suomea. Tapahtumajärjestäjät joutuvat huolehtimaan myös järjestyksestä ja turvallisuudesta. Järjestyksenvalvojan toimialueet herättävät useasti kysymyksiä, joten tämän takia asiaa tarkastellaan tässä blogissa.

Toimialueista

Järjestyksenvalvojan tehtävänä on suorittaa järjestyksenvalvontatehtävää yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain tarkoitetulla toimialueella. Toimialueella tarkoitetaan aluetta, jolle järjestyksenvalvoja on asetettu.

Järjestyksenvalvoja voidaan asettaa myös yleisötilaisuuden, leirintäalueen, aluksen ja majoitus- ja ravitsemisliikkeen välittömään läheisyyteen sekä yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämiseksi tarvittaville paikoitusalueille ja niille johtaville tiealueille sekä muille vastaaville tilaisuuden järjestämiseen liittyville alueille.

Järjestyksenvalvojan toimialuetta ei tule kuitenkaan asettaa laajemmaksi kuin se järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi on välttämätöntä.

Välitön läheisyys ja toimivaltuudet

Järjestyksenvalvojan toimialue ja niin sanottu välitön lähialue ovat sekä järjestyksenvalvojan tehtävien käytännön suorittamisen että oikeusturvan vuoksi tärkeitä määritelmiä. Järjestyksenvalvojalla on laissa säädetty erityinen asemansa, oikeus ja joissakin tilanteissa velvollisuus antaa muita velvoittavia ohjeita ja/tai määräyksiä, toimivaltuudet, oikeus käyttää voimakeinoja sekä korotettu rikosoikeudellinen suoja tehtäviään suorittaessaan toimialueellaan tai toimialueen välittömässä läheisyydessä.

Toimialueen ja mahdollisesti siihen liittyvän, fyysisin rajoin määritellyn lähialueen ulkopuolella järjestyksenvalvojan oikeudet ovat samat kuin kenellä tahansa henkilöllä. Muun muassa toimivaltuuksia ei ole, vaikka järjestyksenvalvoja olisi suorittamassa tehtäväänsä ja käyttäisi sen vuoksi järjestyksenvalvojan tunnuksia; toimialueensa ulkopuolella järjestyksenvalvoja toimii aina kuten muutkin jokamiehen oikeuksilla.

Järjestyksenvalvontatehtävän tarkoituksenmukaiseksi suorittamiseksi voi olla välttämätöntä, että järjestyksenvalvoja voi suorittaa tehtäväänsä myös toimialueensa välittömässä läheisyydessä. Jotta tämä alue ei laajenisi liiaksi (vrt. kielto ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, järjestyksenvalvojien työturvallisuus ja tehtävien hallittavuus), laissa määritellään alueet, jotka voivat kuulua järjestyksenvalvojan toimialueen laajennukseen.

Määritelmä ei ole kuitenkaan tyhjentävä. Sen sijaan toimialueet, jotka voivat laajentua, on määritelty tyhjentävästi. Alla olevassa taulukossa selvitetään, mitä niin sanotulla välittömällä läheisyydellä tarkoitetaan.

Toimialue Laajennus
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Lähialue määritellään tapauskohtaisesti fyysisesti havaittavissa olevien asioiden, kuten teiden, rakennusten, metsien, järvien, jokien avulla. Se voi olla määritelty esimerkiksi poliisin yleisötilaisuutta koskevassa päätöksessä tai ravintolan anniskeluluvassa, jossa edellytetään järjestyksenvalvojien asettamista.
Leirintäalue
Alus (laiva, terminaali)
Majoitusliike (hotelli, motelli)
Ravitsemisliike (ravintola, baari, yökerho)
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Paikoitusalue
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Toimialueelle tai paikoitusalueelle johtava tiealue
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Muu vastaava tilaisuuden järjestämiseen liittyvä alue (esim. yleisötilaisuuden käytössä oleva joukkoliikenteen pysäkki tai asema-alueen osa)

Esimerkki yleisötilaisuuden toimialueesta

Alla oleva kuva havainnollistaa sitä, minkälaisia alueita voi kuulua yleisötilaisuuden ja sen yhteyteen perustetun tilapäisen leirintäalueen välittömän läheisyyden alueisiin. Samalla esitetään yleisötilaisuuden toimialue laajimmillaan.

Tarvittaessa järjestyksenvalvojan toimialueen ulkopuolella oleville alueille (esim. lähistöllä sijaitsevat asunnot ja julkiset rakennukset pihoineen) voitaisiin rajoituksetta asettaa vartijoita suojaamaan omaisuutta ja kohteissa olevia henkilöitä.

Yksityisen tilaisuuden, yliopiston tai ammattikorkeakoulun välittömään läheisyyteen järjestyksenvalvojia ei saa asettaa lainkaan.

 

 

Tilastollisten analyysien hyödyntäminen riskienhallinnassa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Tilastollisten analyysien hyödyntäminen riskienhallinnassa

Useissa organisaatioissa tehdään systemaattista riskienhallintaa, mutta silti eri aineistojen hyödyntäminen on vielä hyvin rajallista. Riskienhallinnan ja turvallisuustoiminnan kehittämisen tukena voidaan käyttää tilastollista analyysia riskeistä. Kirjoittelin viime blogissa rekisteritutkimuksen hyödyntämisestä. Tässä blogissa tarkastellaan tilastollisten analyysien hyödyntämistä riskienhallinnassa.

Käytännön haasteita

Meillä ei ole samanlaisia perinteitä riskien ja turvallisuustapahtumien raportoinnissa kuin esimerkiksi taloushallinnon osalta, vaikka viime vuosina on useissa organisaatioissa panostettu erityisesti raportoinnin kehittämiseen.

Liian usein raportointikäytänteet ja toimintamallit ovat hyvin sekavia. Esimerkiksi turvallisuustapahtumia koskeva raportointi, jonka avulla voisi arvioida eri turvallisuuspalveluiden painopistealueita, on ollut vähäistä. Näin on siitä huolimatta, että tällaista tietoa on kerätty jo pitkään muun muassa hälytyskeskusten tietojärjestelmiin, joissa on kuitenkin hyvin rajalliset raportointiominaisuudet.

Toisena haasteena on, että turvallisuuspalveluiden ja -tuotteiden tarpeellisuutta ja arvoa on vaikea määrittää, koska on vaikeaa osoittaa, mitkä tapahtumat on kyetty estämään ja mitä olisi mahdollisesti tapahtunut, jos palvelua tai tuotetta ei olisi ollut käytössä.

Tämän takia syy–seuraussuhteita turvallisuuspalveluiden ja -tuotteiden sekä haittatapahtumien välillä ei voida kuvata yksiselitteisesti. Niinpä turvallisuustekijöiden arviointi perinteisten kustannus- ja toimintolaskelmien avulla onkin hankalaa.

Turvallisuusinvestoinnin yhteydessä on haastavaa arvioida esimerkiksi tilastollisesti, montako rikosta, onnettomuutta tai muuta riskiä investointi estää tai miten se vaikuttaa riskien todennäköisyyteen. Myös muuttuvat olosuhteet eri ajanjaksoina hankaloittavat riskien arviointia.

Paljon erilaisia aineistoja hyödyntämättä

Organisaatioissa on paljon erilaisia aineistoja, joita voitaisiin kuitenkin hyödyntää, mutta tieto on hajallaan useissa eri järjestelmissä ja palveluntarjoajilla. Olen toteuttanut eri organisaatioissa useita tilastollisia analyyseja, joissa voidaan hyödyntää monipuolisesti eri tilastoja (esim. tapaturmat, rikokset, läheltä piti -tilanteet, poikkeamat, tapahtumailmoitukset).

Lisäksi voidaan analysoida valvomoiden hälytystietoja, kuten turvallisuusjärjestelmien ja kiinteistöteknisten järjestelmien tietoja. Aineisto voidaan kerätä systemaattisesti organisaation eri toimipaikoissa, ja sen tarkemmalla analyysilla voidaan saada selvä käsitys siitä, miten turvallisuustilanne on kehittynyt, ja millaisia riskejä eri toimipaikkoihin tyypillisesti kohdistuu.

Viranomaisten alueelliset tilastot

Analyysissa voidaan hyödyntää sekä organisaation omia edellä mainittuja tietoja että poliisin ja pelastuslaitoksen alueellisia tilastoja. Organisaation omien raporttien perusteella voidaan muodostaa systemaattinen kuva siitä, missä ja milloin riskit ovat korkeimmat, ja tarkastella esimerkiksi sitä, onko hälytysten määrässä ja laadussa säännönmukaista vaihtelua viikonpäivän tai vuodenajan mukaan.

Näitä tietoja voidaan verrata alueellisiin tietoihin poliisin tietoon tulleista rikoksista ja pelastuslaitoksen hälytystehtävistä, ja tarkastella sitä, onko näiden välillä vastaavuutta. Näin saadaan parempi käsitys siitä, minne tehokkain valvonta tulisi kohdistaa, ja missä valvonnan tarve on vastaavasti vähäisempi.

Systemaattinen kuva ja palveluntarjoajien arviointia

Organisaation eri tilastoja käyttämällä voidaan muodostaa systemaattinen kuva siitä, milloin onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet tyypillisesti tapahtuvat. Tällöin voidaan vertailla esimerkiksi eri toimipaikkojen ja työvuorojen vaikutusta tapahtumiin.

Tilastollisen analyysin avulla voidaan myös arvioida palveluntarjoajia, kuten vartioimisliikettä. Lisäksi saadaan tutkittua tietoa omavalvonnan, vartiointipalveluiden ja teknisen valvonnan kehittämiseen, kun huomioidaan elinkaarikustannusten laskenta verrattuna nykyiseen palvelutuotannon toimintamalliin ja kustannustasoon.

Raportointisovellus

Tilastollisen analyysin jälkeen voidaan myös kehittää raportointia, kun tiedetään mistä ja missä muodossa eri aineisto on saatavilla. Suositeltavaa olisi toteuttaa raportointisovellus. Se voidaan toteuttaa helposti esimerkiksi Microsoftin Power BI -alustalle, jota muutenkin hyödynnetään jo useissa organisaatioissa.

Raportointisovelluksella toteutetaan aineiston visualisointi ja analytiikka. Sillä saadaan esimerkiksi kuukausi- ja vuosikohtaiset tilastot, joissa on mahdollisuus suodattaa tietoja esimerkiksi kohteen/hälytystyypin mukaan. Lisäksi saadaan dynaamiset tilastografiikat (päivittyvät suodattimien mukaan) ja näkymät nopeasti päivittyvään raaka-aineistoon.