Blogi

Turvallisuuskulttuurista ja sen tutkimusmenetelmistä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Turvallisuuskulttuurista ja sen tutkimusmenetelmistä

Organisaatio- ja turvallisuuskulttuurin eri määritelmistä ja sisällöistä voidaan käydä laajaa keskustelua eri tieteenalojen välillä. Johtamistutkimuksen vakiintuneena organisaatiokulttuurin määrittelynä voidaan pitää Scheinin perusolettamusten mallia, jonka jokin ryhmä on löytänyt tai kehittänyt oppiessaan käsittelemään ulkoiseen sopeutumiseen tai sisäiseen yhdentymiseen liittyviä ongelmia.

Organisaatiokulttuuri koostuu suhteellisen pysyvistä arvoista, uskomuksista, tavoista, perinteistä ja käytännöistä, jotka organisaation jäsenet jakavat keskenään, opettavat uusille työntekijöille ja siirtävät sukupolvelta seuraavalle sukupolvelle.

Laajimmillaan kulttuuri ymmärretään niin monitahoisena ilmiönä, että sitä ei voi mitenkään johtaa tai kontrolloida. Toinen ääripää taas yksinkertaistaa kulttuurin hyviksi johtamiskäytännöiksi, joita soveltamalla omaa toimintaa voidaan kehittää.

Turvallisuuskulttuurista

Turvallisuuskulttuurissa on puolestaan kyse merkityksistä ja käytännöistä, joilla varaudutaan riskeihin ja epätoivottuihin tilanteisiin sekä johdon hyväksymästä turvallisuustasosta. Se on osa organisaatiokulttuuria.

Turvallisuuskulttuuri on nähty jaettuina ja opittuina merkityksinä, kokemuksina ja tulkintoina, joiden avulla voidaan varautua ja ennaltaehkäistä riskejä. Turvallisuuskulttuuri on siis organisaation inhimillinen toimintatapa riskienhallinnassa ja se vaikuttaa turvallisuusjohtamiseen.

Turvallisuuskulttuuri voidaan tiivistää organisaation jäsenten kyvyksi ja tahdoksi ymmärtää turvallisuutta. Turvallisuus voidaan nähdä dynaamisena ja muokkautuvana tilana, jolloin organisaatiolla tulee olla tahto toimia turvallisesti, ehkäistä vaarojen toteutumista ja edistää turvallisuutta. Turvallisuuskulttuuri muodostuu siis organisatorisista ja psykologisista ulottuvuuksista sekä sosiaalisista prosesseista.

Eri lähestymistapoja turvallisuuskulttuurin tutkimiseen

Turvallisuuskulttuuria on tarkasteltu useiden eri tieteenalojen näkökulmasta. Onnettomuuksien syitä on esimerkiksi tutkittu yksilöiden toimintana osana organisaatiota. Tällaisella tutkimusotteella voidaan tutkia yksittäisen ihmisen motivaatiota toimia turvallisuusohjeistuksien mukaan ja tämän toiminnan yhteyttä organisaation turvallisuuskulttuuriin.

Tämän osa-alueen tutkimuksista voidaan johtaa turvallisuuskulttuuriin muun muassa Reasonin inhimillinen virhe onnettomuuksien taustalla. Höpflin mielestä turvallisuuskulttuurin yhtenäisyyden muodostumisen aikana tapahtuva normien muodostuminen estää ”laatikon ulkopuolella” tapahtuvan ajattelun. Näiden tutkimusten taustalla on se ajatus, että pinttyneet käytännöt organisaatiossa voivat aiheuttaa onnettomuuksia, vaikka toimintaa pyritään kehittämään vastakkaiseen suuntaan.

Yksilöiden toiminta osana yhteisöä ei ole siis täysin rationaalista. Uudet työntekijät pyrkivät sopeutumaan jo olemassa oleviin normeihin yhteisönsä osana ja välttämättä vaarallisiin käytäntöihin ei pystytä puuttumaan. Clarke on tutkinut osa-aikaisten työntekijöiden turvallisuuskulttuuria. Hänen mukaansa huoli työsuhteen jatkuvuudesta ja epävarmuus aiheuttavat sen, ettei osa-aikainen työntekijä sitoudu samalla tavalla yhteiseen turvallisuuskulttuuriin kuin vakinaiset työntekijät.

Maslown tarvehierarkia ja Hertzbergin motivaatiohygienia teoriat osoittavat turvallisuuden vaikutuksen yksilöiden motivaation ja työviihtyvyyden kannalta. Maslown mallissa ihmisten tarpeet lähtevätkin fysiologisista perustarpeista aina itsensä toteuttamiseen ja seuraavalle tasolle siirtyminen asteikossa onnistuu vasta, kun alemman tason tarpeet täytetty. Turvallisuuden tarpeet on Maslown hierarkiassa heti toisena tasona fyysisten tarpeiden jälkeen ja turvallisuus on Hertzbergin mukaan hygieniatekijä, joka aiheuttaa työtyytymättömyyttä.

Siponen ja Vance ovat tarkastelleet turvallisuuskulttuurin vaikutusta tietoturvallisuuspolitiikan noudattamiseen kriminologian teorioilla. Heidän mukaansa turvallisuusnormien rikkomista perustellaan samanlaisilla defenssitekniikoilla, joita voidaan käyttää esimerkiksi rasistisissa rikoksissa. Nämä neutralisointitekniikat vähättelevät aiheutunutta vahinkoa ja ne ovat eräänlaisia perusteluja sille, ettei oma toiminta ole haitallista, vaikka se rikkoisikin ohjeistuksia. Tietoturvallisuudessa juuri henkilöstön vääränlainen toiminta nousee suureksi riskiksi. Turvallisuuskulttuuri vaikuttaa siis organisaation jäsenten sisäisten ohjeistuksien noudattamiseen ja heikon kulttuurin organisaatiossa ohjeet voidaan kiertää esimerkiksi kiireen takia.

Oedewald ja Reiman tarkastelevat Hanėn ajatuksia suhteessa Scheinin malliin. Heidän mukaansa turvallisuuskulttuurin kannalta on tärkeintä juuri havainnoida ja ymmärtää ihmisten turvallisuususkomuksia, vakiintuneita käytäntöjä sekä perimmäisiä ajatuksia ja käsityksiä turvallisuudesta.

Turvallisuuskulttuurin arvioinnista

Turvallisuuskulttuurin arvioimiseksi on kehitetty useita menetelmiä ja ohjelmia. Monissa menetelmissä painotetaan ihmisten asenteiden mittaamista. Toisissa lähestymistavoissa puolestaan tarkastellaan auditoinnin tapaan organisaation prosesseja, jolloin oletetaan, että organisaatio pystyy ja haluaa toimia virallisesti määritellyllä tavalla. Tällöin erilaisin palkkio- tai rangaistusmenetelmin pyritään vaikuttamaan käyttäytymiseen halutulla tavalla.

Turvallisuuskulttuurin arvioinnissa on käytetty myös erilaisia indikaattoreita, kuten tapaturmia tai henkilöstön osallistumista turvallisuuskoulutukseen. Indikaattoreiden yhtenä ongelmana on, että niistä on vaikea päätellä, minkälaiset tulokset kertovat hyvästä ja minkälaiset huonosta turvallisuuskulttuurista.

Toinen ongelma liittyy siihen, että indikaattorit kertovat yleensä enemmän organisaation menneisyydestä kuin tulevaisuudesta. Siten niiden avulla on vaikea ennustaa organisaation turvallisuustasoa tulevaisuudessa. Turvallisuuskulttuurin merkitys juuri korostuu tämänkaltaisten ongelmien takia. Tämän takia on tärkeää, että huomiota kiinnitetään objektiivisten indikaattoreiden lisäksi myös henkilöstön subjektiivisiin käsityksiin, motivaatioon ja oletuksiin. Näistä voidaan tehdä oikein tulkitsemalla johtopäätöksiä myös siitä, kuinka turvallinen organisaatio on tulevaisuudessa.

Turvallisuuskulttuurin kehittämisestä

Turvallisuuskulttuurin kehittämishankkeista suurin osa on aiemmin painottunut turvallisuuskriittisille toimialoille, kuten ydinvoima-, ilmailu-, terveydenhuolto- ja raideliikennealalle sekä öljy- ja kemianteollisuuteen. Näillä toimialoilla organisaation ydintoiminnan nähdään selkeästi vaativan vähintään tietyntasoisia turvallisuustoimenpiteitä.

Hyvä turvallisuuskulttuuri luo organisaatioon turvallisten työtehtävien edellytykset ja mahdollistaa työtehtävissä tarpeellisten toimenpiteiden suorittamisen. Turvallisuuskulttuuria on tutkittu eri tutkimusmenetelmien avulla. Eri lähestymistapoja on käytettävä toisiaan täydentävästi, koska eri näkökulmista lähestyvä tutkimus hyödyntää parhaiten turvallisuuskulttuurin kehittämistä.

Organisaatioissa turvallisuuskulttuuri rakentuu useista eri tekijöistä. Turvallisuustyötä tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Kuitenkaan mikään yksittäinen tekijä ei ratkaise turvallisuustavoitteiden onnistumista, koska emergenttiin turvallisuustoimintaan tarvitaan yhteistyötä. Turvallisuuskulttuurin kehittämisessä onkin yksinkertaisuudessaan kyse siitä, onko koko henkilöstö mukana toiminnan kehittämisessä ja siten motivoitunut työskentelemään organisaation hyväksi. Kehittämisessä korostuu siten henkilöstöjohtamisen merkitys.

Valkokaulusrikollisuudesta

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkokaulusrikollisuudesta

Talousrikoksia tulee nykyään ilmi yhä useammin. Toisaalta monet talousrikokset ovat osin piilorikollisuutta, joka jää viranomaisilta huomaamatta. Talousrikollisuus ja sitä sivuava harmaa talous muuttavat lisäksi muotoaan jatkuvasti.

Tarkkaa kokonaiskuvaa talousrikollisuuden kokonaisuudesta ja määrästä onkin vaikea muodostaa. Selvää on kuitenkin se, että talousrikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle taloudellisia menetyksiä ja vaikuttaa monilla tavoin negatiivisesti yritysten toimintaan. Talousrikosten käsittelyajat ovat myös pitkiä, koska tapaukset ovat usein laajoja ja monimutkaisia.

Talousrikollisuus käsitteenä

Talousrikollisuus on monimuotoinen käsite, jolla voidaan tarkoittaa monia erilaisia asioita riippuen tarkastelijasta. Sosiologi Edwin Sutherland käytti 1940-luvulla nykyäänkin käytössä olevaa englanninkielistä termiä ”white collar crime” suomennettuna ”valkokaulusrikollisuus”, jolla hän tarkoitti sellaisia perinteisten väkivalta- tai varkausrikosten ulkopuolisia rikoksia, joiden tekijät olivat usein arvostetussa asemassa ja liittyivät yritystoimintaan.

Suomessa talousrikollisuudella tarkoitetaan yleensä sellaisia jonkin yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tapahtuvia huomattavaan välittömään tai välilliseen taloudelliseen hyötyyn tähtääviä rangaistavia tekoja tai laiminlyöntejä, joita ovat esimerkiksi vero-, kirjanpito-, arvopaperimarkkina-, rahanpesu- tai velallisen rikokset sekä osa työ- ja ympäristörikoksista.

Talousrikokset Suomessa

Yleisimpiä talousrikoksia Suomessa ovat verorikokset, yli 1000 tapausta per vuosi tullut ilmi viime vuosien aikana. Verohallinnon tekemistä rikosilmoituksista, jotka ovat koskeneet veropetoksia, yli 80 prosenttia on ollut törkeitä veropetoksia.

Arvopaperimarkkinarikokset ovat puolestaan erityisesti edellä mainittua ”valkokaulusrikollisuutta”, koska rikosten tekijöinä ovat pääsääntöisesti suurempien yritysten johtoon kuuluvia henkilöitä tai muita työntekijöitä, kuten lakimiehiä. Kyse on yleensä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä.

Finanssivalvonta määräsi syyskuussa Suomessa harvinaisen 1.45 miljoonan euron seuraamusmaksun Afarak Group Oyj:lle, koska yhtiö oli laiminlyönyt EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetuksen mukaisten velvollisuuksien noudattamisen liittyen sisäpiiritiedon julkistamiseen ja sisäpiiriluettelon laatimiseen.

Rahanpesurikoksilla tarkoitetaan puolestaan sellaista toimintaa, jossa jokin taho kierrättäärikollisesta tai laittomasta alkuperästä olevat varatlaillisen maksujärjestelmän läpivarojen tosiasiallisen luonteen, alkuperän tai omistajien peittämiseksi.

Työ- ja ympäristörikoksetkin voidaan katsoa kuuluvan talousrikollisuuden piiriin, jos tapauksessa on kyse yhteisön toiminnassa tai sitä hyväksi käyttäen tehty laiminlyönti, jossa pyritään huomattavaan taloudelliseen hyötyyn. Esimerkiksi työturvallisuusrikos tai ympäristönturmelemisrikos (esimerkiksi laiton päästö) voivat olla talousrikollisuutta.

Talousrikollisuuteen liittyvällä harmaalla taloudella tarkoitetaan sinänsä laillista yritystoimintaa, josta ei kuitenkaan suoriteta lakisääteisiä maksuja ja veroja.

Mikä selittää talousrikollisuutta? 

Talousrikollisuus on monimuotoista ja jatkuvasti liikkeessä olevaa. Siksi sitä on vaikea lokeroida tai yrittää tarkasti määrittää. Kriminologisesta näkökulmasta talousrikollisuutta voidaan yrittää ymmärtää erilaisten selitysmallien avulla.

Talousrikollisuutta voidaan selittää rationaalisen valinnan teorialla, jonka mukaan ihminen tavoittelee toiminnallaan omaa etuaan ja samalla punnitsee haitat ja hyödyt. Oletuksena on, että rikoksentekijät kykenevät tekemään harkittuja päätöksiä.

Päätösten rationaliteettia voivat rajoittaa kuitenkin erilaiset tekijät. Talousrikoksissa hyödyt, esimerkiksi raha, ovat melko helposti arvioitavissa. Lisäksi tekijöillä voi olla hyvä käsitys esimerkiksi valvonnan tasosta. Näin hyödyt ja haitat voivat olla helposti punnittavissa.

Oppimisteorian perusteella talousrikollisuus on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opittua. Talousrikollisuutta koskien voidaankin puhua organisaatioteoriasta, jossa työyhteisöillä on sosiaalistava vaikutus. Nykyään puhutaankin paljon yrityskulttuurista, joka sisäistyy helposti työntekijän identiteettiin. Esimerkiksi työyhteisön myönteiset asenteet talousrikollisuuteen voivat vaikuttaa.

Tutkimustietoa tarvitaan lisää

Talousrikollisuutta koskevaa tutkimustietoa on olemassa vain vähän verrattuna muuhun rikollisuuteen. Talousrikollisuuden syitä ja mekanismeja ei tunnetakaan vielä kovin hyvin. Tämä vaikeuttaa talousrikollisuuden torjuntaa.

On esimerkiksi esitetty erilaisia ja keskenään ristiriitaisia näkemyksiä sekä teorioita siitä, millaiset henkilöt yleensä päätyvät tekemään talousrikoksia. Tiedossa olevien talousrikosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että talousrikoksia tekevät ovat yleensä vanhempia ja paremmin toimeentulevia kuin muihin rikoksiin syyllistyvät.

Talousrikostorjunnan kehittäminen

Talousrikollisuuden aiheuttamassa taloudellisessa menetyksessä puhutaan helposti miljardeista euroista vuodessa Suomessa. Rikollisuus aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle, kun veroja ja veroluonteisia maksuja jää saamatta. Viranomaisten resursseja talousrikosten torjuntaa pitäisikin lisätä. Näin muun muassa talousrikosten käsittelyaikoja saataisiin lyhennettyä.

Yksityissektori on myös talousrikollisuuden ennalta estämisessä tärkeä toimija. Tehokas talousrikosten torjunta edellyttää yhteistyötä viranomaisten ja yksityissektorin välillä. Lisäksi kansainvälinen toimintaympäristö tuo omat haasteensa talousrikollisuuden torjuntaan.

Yksityisen turvallisuusalan kortit

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan kortit

Minulle tulee säännöllisesti kyselyitä yksityisen turvallisuusalan kortteihin liittyen. Tämän takia tässä blogissa käsitellään aihetta. Ensinnäkin vartijaksi, järjestyksenvalvojaksi ja turvasuojaajaksi hyväksymistä haetaan samalla tavalla. Hakemus toimitetaan poliisilaitokselle. Hakemus voidaan panna vireille myös sähköisesti. Hakijan tulee kuitenkin saapua henkilökohtaisesti poliisilaitokselle, jos se on erityisestä syystä tarpeen.

Poliisin hyväksymisestä annetaan todistukseksi vartija-, järjestyksenvalvoja- tai turvasuojaajakortti. Korttien etupuolen tiedot ovat tehtävänimikettä lukuun ottamatta samat: siinä ovat sen haltijan tunnistetiedot ja kuva.

Korteille yhteistä on se, että ne annetaan todistukseksi poliisin hyväksymisestä, myönteisestä päätöksestä hakijan hakemukseen. Hakijalle kielteinen päätös annetaan valitusosoituksineen kirjallisena päätöksenä.

Koska korttien valmistuminen kestää aikansa ja työn tekeminen pitää voida aloittaa viivytyksettä, kaikkien korttien osalta säädetään, että poliisin pyydettäessä (tarvittaessa) antama todistus toimii korttina, kunnes kortti toimitetaan hakijalle. Tilapäisille järjestyksenvalvojille järjestyksenvalvojakorttia ei anneta lainkaan. Erityissäännöksen perusteella poliisin antama päätös toimii järjestyksenvalvojakorttina.

Kortin mukana pitäminen ja esittäminen pyydettäessä

Kun kortti on annettu, on vartijan, järjestyksenvalvojan ja turvasuojaajan pidettävä sitä mukanaan tehtäviään suorittaessaan. Vartijan ja järjestyksenvalvojan on esitettävä se pyydettäessä toimenpiteen kohteelle, toimeksiantajan edustajalle, työnantajalle (omavalvonta) ja poliisille (viranomaisvalvonta).

Toimenpiteen kohteelle tai hänen edustajalleen (alaikäisten tai vajaavaltaisten tai muutoin tilapäisesti toimintakykynsä menettäneiden henkilöiden osalta) kortti on pyydettäessä näytettävä kokonaan ja riittävän pitkän aikaa tunnistetiedoksi, jotta he voivat tahtoessaan tehdä valituksen kortinhaltijan toiminnasta vastaavalle hoitajalle ja/tai poliisille.

Koska turvasuojaajien tehtävät ovat erilaisia kuin vartijoiden ja järjestyksenvalvojien, on myös tunnistamisen tarve oikeusturvan takaamiseksi erilainen. Lain perustelujen mukaan muulla turvasuojaajan työhön liittyvällä henkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi kuluttajaa, jolle turvasuojaajaksi hyväksytty markkinoi kasvotusten tuotteita, joiden asentaminen täyttää hyväksymistä edellyttävän turvasuojaustehtävän kriteerit.

Täysin ulkopuoliselle, vartijan tai järjestyksenvalvojan toimenpiteisiin tai turvasuojaajan toimeksiantoihin tai niiden hankkimiseen liittymättömälle henkilölle korttia ei tarvitse esittää. Kortti on tarkoitettu toimenpiteiden kohdehenkilöiden oikeusturvan varmistamiseen – ei vartijoiden, järjestyksenvalvojien ja turvasuojaajien kiusaamiseen tai tehtävien häirintään.

Kortin kaksoiskappale

Kaikkien korttien osalta yhteistä on myös se, että kortinhaltijan on viipymättä haettava poliisilaitokselta kortin kaksoiskappaletta, jos hänen henkilötietonsa ovat muuttuneet (esim. nimen vaihdos) tai kortti on kadonnut tai turmeltunut. Lisäksi kaikkien kortinhaltijoiden on heti luovutettava kortti poliisille, jos hyväksyminen on peruutettu tai jos kortinhaltijalle luovutetaan uusi kortti aikaisempaan korttiin merkityn hyväksymisen voimassaoloaikana.

Hyväksymisissä ja siten korteissa on myös joitakin eroavaisuuksia. Erot koskevat lähinnä vartijan ja järjestyksenvalvojan erilaisia koulutusvaatimuksia, jotka merkitään kortteihin eri tavoin. Käytännössä erovaisuudet johtavat erilaisiin menettelyihin silloin, kun korttien kaksoiskappaleisiin merkitään koulutuksia. Nämä merkinnät ovat kortin takapuolella.

Turvasuojaajien kortti poikkeaa muista korteista siltä osin, että korttiin merkitään työnantaja ja voidaan merkitä veronumero. Seuraavaksi käsitellään korttien eroavaisuuksia tarkemmin.

Vartijakortin voimankäyttökoulutuksia koskevat merkinnät 

Vartijan on viipymättä haettava poliisilaitokselta vartijakortin kaksoiskappaletta, jos hän on suorittanut hyväksytysti voimankäyttövälineiden käyttöä koskevan koulutuksen tai jos koira on vartijan ohjauksessa suorittanut tottelevaisuustarkastuksen eikä kyseisiä tietoja ole merkitty vartijakortille.

Voimankäyttökoulutuksia ovat vartijan teleskooppipatukkakoulutus, kaasusumutinkoulutus ja ampuma-asekoulutus. Ne voidaan siis merkitä ensimmäiseen, varsinaiseen korttiin, jos koulutukset on suoritettu hyväksytysti hyväksymistä haettaessa, tai ne voidaan merkitä korttiin myöhemmin, kun vartija hakee koulutuksen suorittamisen jälkeen kortin kaksoiskappaletta.

Kaksoiskappale on alkuperäistä korttia edullisempi. Mikään ei kuitenkaan estä myöskään hakemasta kokonaan uutta hyväksymistä, jolloin kortti on voimassa pääsääntöisesti viisi vuotta. Kaksoiskappale on voimassa vain saman ajan kuin alkuperäinen hyväksyminen.

Järjestyksenvalvojakortin voimankäyttökoulutuksia koskevat merkinnät.

Järjestyksenvalvojakorttiin tulee merkitä ne voimankäyttökoulutukset, joita järjestyksenvalvoja on suorittanut. Koulutukset voidaan suorittaa erillisinä tai osana turvallisuusalan tutkintokoulutuksia. Poliisi voi työturvallisuuden vuoksi edellyttää, että järjestyksenvalvoja on suorittanut järjestyksenvalvojan voimankäytön lisäkoulutuksen.

Voimankäyttövälineiden, kaasusumuttimen ja teleskooppipatukan (vain turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat järjestyksenvalvojat), kantamista varten on suoritettava omat erityiset käyttökoulutukset. Käyttökoulutukset ovat samat kuin vartijan vastaavat koulutukset. Sen vuoksi samalla todistuksella voi saada merkinnät molempiin kortteihin.

Turvasuojaajakorttiin tehtävät merkinnät

Turvasuojaajat työskentelevät usein rakennustyömailla, joilla työskentelevien on lainsäädännön mukaan pidettävä veronumero esillä. Erilaisten todistusten vähentämiseksi veronumero voidaan (ei ole pakko) merkitä turvasuojaajakorttiin.

Turvasuojaajakorttiin on merkittävä myös tieto siitä, toimiiko turvasuojaaja työsuhteessa olevana työntekijänä vai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Työsuhteessa olevaan työntekijään rinnastetaan myös muussa kuin työsuhteessa opiskeluun kuuluvaa työharjoittelua työnantajan lukuun suorittava henkilö.

Turvasuojaajakorttiin merkitään myös tieto turvasuojaajan työnantajasta. Tämä merkitsee sitä, että turvasuojaajakortti on tosiasiallisesti työnantajakohtainen. Työnantajan vaihtuessa turvasuojaaja joutuu hakemaan uutta turvasuojaajaksi hyväksyntää.

Työnantajan tai elinkeinonharjoittajan itsensä ilmoitusvelvollisuus työsuhteen päättymisestä on poliisin lupavalvonnassa tarpeellinen, koska turvasuojaajakortti on sidottu hyväksymistä edellyttävissä turvasuojaustehtävissä toimivan henkilön työsuhteeseen tai toimintaan itsenäisenä ammatinharjoittajana. Ilmoitus olisi tehtävä viipymättä, mutta kuitenkin seitsemän päivän kuluessa turvasuojaajan työsuhteen tai tehtävien hoitamisen päättymisestä.

Arkipäiväistynyt kyberrikollisuus

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Arkipäiväistynyt kyberrikollisuus

Nykyään saamme kokea yhä useammin erilaisia verkkotunnusten kalasteluyrityksiä tai kyberhyökkäyksien aiheuttamia tietojärjestelmien kaatumisia. Kyberrikollisuus onkin valitettavasti osa tätä päivää yhä enenevissä määrin, kun teknologia on mukana jokaisen arkipäivässä tavalla tai toisella.

Lähes kaikki tieto on erilaisissa päätelaitteissa tai niiden avulla saatavissa ja hallittavissa verkkoympäristöissä. Tämä toki positiivinen teknologinen kehitys on tuonut uusien mahdollisuuksien ohella myös uusia kyberrikollisuuteen liittyviä riskejä.

Kyberrikollisuudella tarkoitetaan verkkovälitteistä rikollisuutta ja rikoskäyttäytymistä, joka on hyvin kansainvälistä ja anonyymiä (ks. lisätietoa aiemmasta blogista).

Tietotekniikkaan kohdistuvat rikokset

Kyberrikollisuus voidaan jakaa tietotekniikkaan kohdistuviin ja tietokoneavusteisiin rikoksiin. Tietotekniikkaan kohdistuvilla rikoksilla tarkoitetaan sellaisia rikoksia, jotka kohdistuvat infrastruktuuriin ja sähköisiin järjestelmiin tai ohjelmiin.

Rikoslaissa säänneltyjä tähän kategoriaan kuuluvia rikoksia ovat esimerkiksi tietomurto ja tietoliikenteen häirintä. Esimerkkinä tietotekniikkaan kohdistuvasta rikoksesta voidaan mainita haittaohjelman lähettäminen sähköpostin välityksellä.

Tietotekniikkaan kohdistuvista rikoksista ja niiden määrästä on vain vähän tietoa, koska esimerkiksi yritykset eivät ole raportoineet viranomaisille tietomurroista maineen menettämisen pelossa. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen myötä ilmoitusvelvollisuudesta tuli kuitenkin lakisääteinen velvoite. Tietosuojavaltuutetun toimistoon oli viime vuonna tullutkin yli tuhat ilmoitusta tietoturvaloukkauksista.

Tietokoneavusteiset rikokset

Tietokoneavusteisilla rikoksilla tarkoitetaan puolestaan sellaisia rikoksia, joissa rikos tehdään tietokoneavusteisesti. Näistä rikoksista moni on niin sanottuja perinteisiä rikoksia. Esimerkkinä voidaan mainita petos, jossa käytetään tietokonetta apuna.

Tietokoneavusteisiin rikoksiin lukeutuu paljon laajempi joukko erilaisia rikosmuotoja kuin tietotekniikkaan kohdistuvissa rikoksissa. Esimerkiksi juuri tietojen kalastelu, jonka tarkoituksena on saada pankkitunnukset ja viedä kohteelta rahaa, kuuluu tietokoneavusteisiin rikoksiin.

Myös esimerkiksi laiton verkkolataaminen, sähköinen häirintä ja kiusaaminen, identiteettivarkaus ja kunnianloukkaus kuuluvat näihin rikoksiin. Vaikka sähköisestä häirinnästä ja kiusaamisesta ilmoitetaan harvemmin viranomaisille, tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kyseinen rikosmuoto on tänä päivänä melko yleistä. Sen sijaan fyysinen kiusaaminen on vähentynyt.

Rikosoikeudesta ja sanktioista

Kyberrikosten kotimaiseen rikosoikeuteen vaikuttaa keskeisesti Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus ja sen lisäpöytäkirja. Lisäksi Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet direktiivin tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä.

Rikoslaissa keskeisenä on rikoslain 38 luku, jossa säädetään tieto- ja viestintärikoksista. Kyberrikoksiin liittyviä kriminalisointeja sisältyy muihinkin rikoslain lukuihin, kuten 28 luvussa säädetään luvatonta käyttöä koskevista rikoksista, 34 luvussa yleisvaarallisista rikoksista ja 35 luvussa datavahingontekorikoksista.

Muut perinteisemmät kriminalisoinnit voivat tulla myös sovellettaviksi kyberrikostapauksissa. Rikosoikeuden näkökulmasta kyberrikollisuus muodostaa hajanaisen kokonaisuuden. Lisäksi kriminalisoinneissa on päällekkäisyyttä.

Rikosoikeudellisten seuraamusten lisäksi laiminlyönneistä voi aiheutua merkittäviä hallinnollisia sanktioita. Tietosuoja-asetuksen mukaisia hallinnollisia sanktioita ei ole Suomessa vielä langetettu, kuten muualla Euroopassa. Esimerkiksi Ison-Britannian tietosuojaviranomainen (Information Commissioner’s Office) määräsi Marriott-hotelliketjulle noin 110 miljoonan euron hallinnollisen sanktion. Syynä oli vuoden 2018 lopulla varausjärjestelmästä löydetty tietoturva-aukko, jonka kautta paljastui noin 500 miljoonan asiakkaan henkilötietoja.

Suomessa ensimmäiset hallinnolliset sanktiot voidaan määrätä elokuun alusta, kun toimintansa aloittaa toimivaltuutta käyttävä kolmijäseninen kollegio.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan poliisin rekisterien ja kokonaisrikollisuustutkimuksen tietojen perusteella voidaan todeta, että kyberrikollisuus on tullut hyvin yleiseksi. Kyberrikollisuus on myös usein linkittynyt muuhun rikollisuuteen ja on osana nykyaikaista massarikollisuutta. Kyberrikollisuuteen liittyvät rahavirrat on arvioitu jo huumerikollisuuteen rinnastuviksi.

Kyberrikollisuus on vielä melko nuori ilmiö, joten tämän takia siitä ei ole mahdollista muodostaa luotettavaa ja tarkkaa kokonaiskuvaa, vaikka ensimmäinen tietokoneviirus Creeper kehitettiin jo 1970-luvun alussa.

Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien työturvallisuus

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien työturvallisuus

Alkukesän aikana on tapahtunut useampi teräasehyökkäys vartijoita ja järjestyksenvalvojia kohtaan. Nämä ovat aiheuttaneet keskustelua yksityisen turvallisuusalan työturvallisuudesta. Turvallisuusalan ammattiliitto on myös korostanut, että työntekijöiden työturvallisuuteen on panostettava.

Tutkimustulokset osoittavat, että katuväkivalta on vähentynyt, mutta väkivalta sekä julkisen että yksityisen turvallisuusalan toimijoita kohtaan on puolestaan lisääntynyt. Vastaava ilmiö on havaittu muissakin länsimaissa.

Tutkimustuloksien perusteella voidaan todeta, että yksityisen turvallisuusalan toimijat kokevat työväkivaltaa erittäin paljon. Suurin osa koetusta väkivallasta on loukkaavaa käytöstä ja väkivallalla uhkaamista, mutta myös vakavaa fyysistä väkivaltaa joudutaan kohtaamaan, kuten alkukesän ikävät tapaukset osoittavat.

Tässä blogissa tarkastellaan vartijan ja järjestyksenvalvojan työturvallisuuden kehittämistä erityisesti lainsäädännön velvoitteiden näkökulmasta.

Työnantajan yleinen huolehtimisvelvollisuus

Työturvallisuuslaissa säädetään työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta. Työnantaja on velvollinen tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä.

Yksityisen turvallisuusalan työtehtävissä työturvallisuusasiat ovat osa ammattitaitoa. Työturvallisuusriskit on huomioitava jokapäiväisissä työtehtävissä.

Työtehtävissä joudutaan toimimaan haastavissa asiakaspalvelutilanteissa ja suorittamaan erilaisia toimenpiteitä, joissa on väkivallan uhka. Lisäksi alalla pääsääntöisesti työskennellään yksin, joten työn luonteen vuoksi on vaara joutua väkivallan kohteeksi tavanomaista suuremmalla todennäköisyydellä.

Yhteistyön merkitys korostuu suunnittelussa

Vartijan ja järjestyksenvalvojan työtehtäviin sekä työympäristöön liittyvät väkivaltariskit on tunnistettava ja selvitettävä, jotta niitä voidaan ennaltaehkäistä. Arviointi tulee toteuttaa yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kanssa. Lisäksi arvioinnissa voi käyttää hyväksi työpaikan työsuojeluhenkilöstöä ja tarvittaessa myös ulkopuolista asiantuntemusta.

Riskien arvioinnin myötä tunnistetaan mahdollinen väkivallan uhka ja sen muodot, jotka on otettava huomioon työmenetelmien ja työympäristön suunnittelussa. Turvallisuusjärjestelyillä voidaan ennaltaehkäistä väkivallan mahdollisuutta ja väkivaltatilanteen seurauksia.

Suunnittelussa on erittäin tärkeää huomioida myös toimeksiantaja, koska usein alan toimijan työympäristö on juuri asiakaskohteissa. Tämän takia toimeksiantajan turvallisuusratkaisut ovat merkittävä osa kohteessa työskentelevien henkilöiden ja asiakkaiden turvallisuutta.

Turvallisuusohjeisto kuntoon

Arvioinnin jälkeen tulee tehdä kirjallinen turvallisuusohjeisto, joka sisältää toimintaohjeet ja -mallit vaara- sekä väkivaltatilanteiden varalta. Valitettavan usein ohjeet on kuitenkin laadittu yleisille pohjille eikä niissä ole huomioitu oikeasti toimintaympäristön riskejä.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 82 §:ssä säädetään turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan yleisistä ja erityisistä toimintaohjeista. Turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan on laadittava yleiset toimintaohjeet kaikkiin vartioimistehtäviin ja järjestyksenvalvojatehtäviin.

Erityiset toimintaohjeet koskien vartioimisaluetta, vartioimiskohdetta tai toimialuetta tulee turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijalla olla, jos olot sitä erityisesti edellyttävät.

Nämä kohdekohtaiset toimintaohjeet olisi suositeltavaa laatia yhdessä työnantajan, työntekijöiden ja toimeksiantajan kanssa. Näin niissä voitaisiin ohjeistaa myös toimenpiteiden perusteista. Siten ne olisivat toiminnallisesti vartijan tai järjestyksenvalvojan oikeusturvan kannalta tärkeitä.

Perehdytys, koulutus ja raportointi

Työturvallisuuslaki edellyttää, että työnantajan on perehdytettävä työntekijä työtehtäviin ja turvallisuusjärjestelyihin sekä hankittava työntekijöille työtehtävissä tarvittavat välineet ja varusteet.

Toimintaohjeet on aina pidettävä nähtävillä turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan toimipaikoilla, jotta vartijat ja järjestyksenvalvojat pystyvät perehtymään niihin. Ohjeet on myös tarvittaessa pidettävä nähtävillä vartioimisalueilla ja toimialueilla. Vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus perehtyä ohjeisiin.

Olennaista on myös harjoitella käytännössä turvallisuusohjeistuksen toimintamalleja ja valmistautua väkivaltatilanteiden kohtaamiseen. Voimankäytön koulutuksia lisättiin yksityisen turvallisuusalan lakiuudistuksen yhteydessä, mutta ne eivät yksistään ole riittäviä.

Vartijan ja järjestyksenvalvojan tulee huomioida päivittäisessä työskentelyssään väkivaltariskit ja huolehtia omasta työturvallisuudestaan. Varusteiden ja viestintävälineiden tulee olla aina kunnossa, jotta voi tarvittaessa hälyttää apua. Lisäksi suojavarusteiden ja voimankäyttövälineiden kunnosta on pidettävä huolta.

Kaikki väkivaltatilanteet tulisi raportoida ja käsitellä työyhteisössä sovitulla tavalla. Myös tilanteet, joista ei tarvitse laatia tapahtumailmoitusta. Raportointi tuottaa tietoa turvallisuutta uhkaavista ongelmista, jolloin tapauksia voidaan analysoida ja sen perusteella kehittää toimintamalleja.

Jälkihoidon merkitys

Vartijaan ja järjestyksenvalvojaan kohdistunut väkivalta tai sen uhka ovat vakavia asioita, joista saattaa seurata paitsi fyysisiä myös henkisiä vammoja. Henkiset vammat eivät aina ilmene heti, vaan saattavat tulla esiin vasta myöhemmin. Ne voivat olla hoitamattomina pitkäaikaisia.

Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että jälkihoito käynnistetään viipymättä työterveyshuollon toimesta. Väkivaltateon tai sen uhan aiheuttamia vaikutuksia pyritään vähentämään ja lieventämään, ja helpottamaan työhön paluuta ja työssä selviytymistä.

Järjestyksenvalvojan toimialueet

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Järjestyksenvalvojan toimialueet

Kesäkausi käynnistyy kovaa vauhtia ja erilaisia tapahtumia järjestetään paljon taas ympäri Suomea. Tapahtumajärjestäjät joutuvat huolehtimaan myös järjestyksestä ja turvallisuudesta. Järjestyksenvalvojan toimialueet herättävät useasti kysymyksiä, joten tämän takia asiaa tarkastellaan tässä blogissa.

Toimialueista

Järjestyksenvalvojan tehtävänä on suorittaa järjestyksenvalvontatehtävää yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain tarkoitetulla toimialueella. Toimialueella tarkoitetaan aluetta, jolle järjestyksenvalvoja on asetettu.

Järjestyksenvalvoja voidaan asettaa myös yleisötilaisuuden, leirintäalueen, aluksen ja majoitus- ja ravitsemisliikkeen välittömään läheisyyteen sekä yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämiseksi tarvittaville paikoitusalueille ja niille johtaville tiealueille sekä muille vastaaville tilaisuuden järjestämiseen liittyville alueille.

Järjestyksenvalvojan toimialuetta ei tule kuitenkaan asettaa laajemmaksi kuin se järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi on välttämätöntä.

Välitön läheisyys ja toimivaltuudet

Järjestyksenvalvojan toimialue ja niin sanottu välitön lähialue ovat sekä järjestyksenvalvojan tehtävien käytännön suorittamisen että oikeusturvan vuoksi tärkeitä määritelmiä. Järjestyksenvalvojalla on laissa säädetty erityinen asemansa, oikeus ja joissakin tilanteissa velvollisuus antaa muita velvoittavia ohjeita ja/tai määräyksiä, toimivaltuudet, oikeus käyttää voimakeinoja sekä korotettu rikosoikeudellinen suoja tehtäviään suorittaessaan toimialueellaan tai toimialueen välittömässä läheisyydessä.

Toimialueen ja mahdollisesti siihen liittyvän, fyysisin rajoin määritellyn lähialueen ulkopuolella järjestyksenvalvojan oikeudet ovat samat kuin kenellä tahansa henkilöllä. Muun muassa toimivaltuuksia ei ole, vaikka järjestyksenvalvoja olisi suorittamassa tehtäväänsä ja käyttäisi sen vuoksi järjestyksenvalvojan tunnuksia; toimialueensa ulkopuolella järjestyksenvalvoja toimii aina kuten muutkin jokamiehen oikeuksilla.

Järjestyksenvalvontatehtävän tarkoituksenmukaiseksi suorittamiseksi voi olla välttämätöntä, että järjestyksenvalvoja voi suorittaa tehtäväänsä myös toimialueensa välittömässä läheisyydessä. Jotta tämä alue ei laajenisi liiaksi (vrt. kielto ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, järjestyksenvalvojien työturvallisuus ja tehtävien hallittavuus), laissa määritellään alueet, jotka voivat kuulua järjestyksenvalvojan toimialueen laajennukseen.

Määritelmä ei ole kuitenkaan tyhjentävä. Sen sijaan toimialueet, jotka voivat laajentua, on määritelty tyhjentävästi. Alla olevassa taulukossa selvitetään, mitä niin sanotulla välittömällä läheisyydellä tarkoitetaan.

Toimialue Laajennus
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Lähialue määritellään tapauskohtaisesti fyysisesti havaittavissa olevien asioiden, kuten teiden, rakennusten, metsien, järvien, jokien avulla. Se voi olla määritelty esimerkiksi poliisin yleisötilaisuutta koskevassa päätöksessä tai ravintolan anniskeluluvassa, jossa edellytetään järjestyksenvalvojien asettamista.
Leirintäalue
Alus (laiva, terminaali)
Majoitusliike (hotelli, motelli)
Ravitsemisliike (ravintola, baari, yökerho)
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Paikoitusalue
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Toimialueelle tai paikoitusalueelle johtava tiealue
Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden järjestämispaikka Muu vastaava tilaisuuden järjestämiseen liittyvä alue (esim. yleisötilaisuuden käytössä oleva joukkoliikenteen pysäkki tai asema-alueen osa)

Esimerkki yleisötilaisuuden toimialueesta

Alla oleva kuva havainnollistaa sitä, minkälaisia alueita voi kuulua yleisötilaisuuden ja sen yhteyteen perustetun tilapäisen leirintäalueen välittömän läheisyyden alueisiin. Samalla esitetään yleisötilaisuuden toimialue laajimmillaan.

Tarvittaessa järjestyksenvalvojan toimialueen ulkopuolella oleville alueille (esim. lähistöllä sijaitsevat asunnot ja julkiset rakennukset pihoineen) voitaisiin rajoituksetta asettaa vartijoita suojaamaan omaisuutta ja kohteissa olevia henkilöitä.

Yksityisen tilaisuuden, yliopiston tai ammattikorkeakoulun välittömään läheisyyteen järjestyksenvalvojia ei saa asettaa lainkaan.

 

 

Tilastollisten analyysien hyödyntäminen riskienhallinnassa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Tilastollisten analyysien hyödyntäminen riskienhallinnassa

Useissa organisaatioissa tehdään systemaattista riskienhallintaa, mutta silti eri aineistojen hyödyntäminen on vielä hyvin rajallista. Riskienhallinnan ja turvallisuustoiminnan kehittämisen tukena voidaan käyttää tilastollista analyysia riskeistä. Kirjoittelin viime blogissa rekisteritutkimuksen hyödyntämisestä. Tässä blogissa tarkastellaan tilastollisten analyysien hyödyntämistä riskienhallinnassa.

Käytännön haasteita

Meillä ei ole samanlaisia perinteitä riskien ja turvallisuustapahtumien raportoinnissa kuin esimerkiksi taloushallinnon osalta, vaikka viime vuosina on useissa organisaatioissa panostettu erityisesti raportoinnin kehittämiseen.

Liian usein raportointikäytänteet ja toimintamallit ovat hyvin sekavia. Esimerkiksi turvallisuustapahtumia koskeva raportointi, jonka avulla voisi arvioida eri turvallisuuspalveluiden painopistealueita, on ollut vähäistä. Näin on siitä huolimatta, että tällaista tietoa on kerätty jo pitkään muun muassa hälytyskeskusten tietojärjestelmiin, joissa on kuitenkin hyvin rajalliset raportointiominaisuudet.

Toisena haasteena on, että turvallisuuspalveluiden ja -tuotteiden tarpeellisuutta ja arvoa on vaikea määrittää, koska on vaikeaa osoittaa, mitkä tapahtumat on kyetty estämään ja mitä olisi mahdollisesti tapahtunut, jos palvelua tai tuotetta ei olisi ollut käytössä.

Tämän takia syy–seuraussuhteita turvallisuuspalveluiden ja -tuotteiden sekä haittatapahtumien välillä ei voida kuvata yksiselitteisesti. Niinpä turvallisuustekijöiden arviointi perinteisten kustannus- ja toimintolaskelmien avulla onkin hankalaa.

Turvallisuusinvestoinnin yhteydessä on haastavaa arvioida esimerkiksi tilastollisesti, montako rikosta, onnettomuutta tai muuta riskiä investointi estää tai miten se vaikuttaa riskien todennäköisyyteen. Myös muuttuvat olosuhteet eri ajanjaksoina hankaloittavat riskien arviointia.

Paljon erilaisia aineistoja hyödyntämättä

Organisaatioissa on paljon erilaisia aineistoja, joita voitaisiin kuitenkin hyödyntää, mutta tieto on hajallaan useissa eri järjestelmissä ja palveluntarjoajilla. Olen toteuttanut eri organisaatioissa useita tilastollisia analyyseja, joissa voidaan hyödyntää monipuolisesti eri tilastoja (esim. tapaturmat, rikokset, läheltä piti -tilanteet, poikkeamat, tapahtumailmoitukset).

Lisäksi voidaan analysoida valvomoiden hälytystietoja, kuten turvallisuusjärjestelmien ja kiinteistöteknisten järjestelmien tietoja. Aineisto voidaan kerätä systemaattisesti organisaation eri toimipaikoissa, ja sen tarkemmalla analyysilla voidaan saada selvä käsitys siitä, miten turvallisuustilanne on kehittynyt, ja millaisia riskejä eri toimipaikkoihin tyypillisesti kohdistuu.

Viranomaisten alueelliset tilastot

Analyysissa voidaan hyödyntää sekä organisaation omia edellä mainittuja tietoja että poliisin ja pelastuslaitoksen alueellisia tilastoja. Organisaation omien raporttien perusteella voidaan muodostaa systemaattinen kuva siitä, missä ja milloin riskit ovat korkeimmat, ja tarkastella esimerkiksi sitä, onko hälytysten määrässä ja laadussa säännönmukaista vaihtelua viikonpäivän tai vuodenajan mukaan.

Näitä tietoja voidaan verrata alueellisiin tietoihin poliisin tietoon tulleista rikoksista ja pelastuslaitoksen hälytystehtävistä, ja tarkastella sitä, onko näiden välillä vastaavuutta. Näin saadaan parempi käsitys siitä, minne tehokkain valvonta tulisi kohdistaa, ja missä valvonnan tarve on vastaavasti vähäisempi.

Systemaattinen kuva ja palveluntarjoajien arviointia

Organisaation eri tilastoja käyttämällä voidaan muodostaa systemaattinen kuva siitä, milloin onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet tyypillisesti tapahtuvat. Tällöin voidaan vertailla esimerkiksi eri toimipaikkojen ja työvuorojen vaikutusta tapahtumiin.

Tilastollisen analyysin avulla voidaan myös arvioida palveluntarjoajia, kuten vartioimisliikettä. Lisäksi saadaan tutkittua tietoa omavalvonnan, vartiointipalveluiden ja teknisen valvonnan kehittämiseen, kun huomioidaan elinkaarikustannusten laskenta verrattuna nykyiseen palvelutuotannon toimintamalliin ja kustannustasoon.

Raportointisovellus

Tilastollisen analyysin jälkeen voidaan myös kehittää raportointia, kun tiedetään mistä ja missä muodossa eri aineisto on saatavilla. Suositeltavaa olisi toteuttaa raportointisovellus. Se voidaan toteuttaa helposti esimerkiksi Microsoftin Power BI -alustalle, jota muutenkin hyödynnetään jo useissa organisaatioissa.

Raportointisovelluksella toteutetaan aineiston visualisointi ja analytiikka. Sillä saadaan esimerkiksi kuukausi- ja vuosikohtaiset tilastot, joissa on mahdollisuus suodattaa tietoja esimerkiksi kohteen/hälytystyypin mukaan. Lisäksi saadaan dynaamiset tilastografiikat (päivittyvät suodattimien mukaan) ja näkymät nopeasti päivittyvään raaka-aineistoon.

Mitä hyötyä rekisteritutkimuksista olisi turvallisuusalan toimijoille?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä hyötyä rekisteritutkimuksista olisi turvallisuusalan toimijoille?

Eri viranomaisten rekisteröimiä tietoja käytetään rikollisuutta koskevien tilastojen laadintaan, keskeisimpänä poliisin tietoon tulleet rikokset ja tuomioistuimien ratkaisut. Tutkimusten kannalta rekisterit muodostuvat erityisen käyttökelpoisiksi silloin, kun niihin yhdistetään yksilöityjä tietoja muista rekistereistä.

Rekisteritietojen laajempi hyödyntäminen tarjoaisi merkittäviä uusia mahdollisuuksia viranomaisille ja yksityisen turvallisuusalan toimijoille. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Mikko Aaltosen kanssa rekisteritutkimusta ja sen hyödyntämistä turvallisuusalalla.

Mitä on rekisteritutkimus?

Kun puhumme rekisteritutkimuksesta, tarkoitamme usein tutkimusta, jonka aineisto perustuu useamman eri viranomaisen rekisteröimiin tietoihin. Esimerkiksi kriminologinen rekisteritutkimus on koko 2000-luvun lisääntynyt selvästi erityisesti Pohjoismaissa ja Alankomaissa (Lyngstad & Skardhamar 2011).

Suomessa rekisteritutkimus onnistuu hyvän väestökirjanpidon ja henkilötunnuksen järjestelmällisen käytön ansiosta, jotka mahdollistavat saman yksilön luotettavan identifioinnin eri rekistereistä.

Sitä mukaa kun laskentateho lisääntyy, suurienkin rekisteriaineistojen käsittely muuttuu yhä vaivattomammaksi. Rekisteriaineistojen kulut eivät myöskään kasva otoskoon kasvaessa samaa tahtia kuin kasvavat kyselytutkimuksissa.

Suurilla rekisteriaineistoilla voidaan tutkia myös harvinaisia ilmiöitä. Rikollisuuden tutkimuksen kannalta hyvää on myös se, että rekisteritutkimuksella tavoitetaan sellaisetkin väestöryhmät, jotka vastaavat heikosti kyselytutkimuksiin. Silti rekisteriaineistoja hyödynnetään Suomessa liian vähän.

Koe- ja verrokkiryhmät

Rekisteriaineistot ovat viime vuosina olleet erityisen hyödyllisiä niin sanottujen luonnollisten koeasetelmien analyysissa. Luonnollisen koeasetelman idea on helpointa ymmärtää klassisen satunnaistetun kokeen ideaalin kautta. Klassinen satunnaistettu koe on tutkimus, jossa jokin ihmisjoukko arvotaan satunnaisesti koe- ja verrokkiryhmään. Satunnaistamisen idea on saavuttaa lähtötilanne, jossa sekä koe- että verrokkiryhmät ovat ominaisuuksiltaan keskimäärin samanlaisia.

Satunnaistamisen jälkeen tutkimuksen kohteena oleva interventio eli arvioinnin kohteena oleva toimenpide (esimerkiksi päihdekuntoutus) kohdistetaan vain koeryhmään, ja verrokkiryhmän lopputulemien avulla päätellään, mitä koeryhmälle olisi tapahtunut ilman toimenpiteeseen osallistumista. Tällöin ero koe- ja verrokkiryhmän välillä kertoo intervention vaikutuksen. Tietoisen satunnaistamisen sijaan luonnollisessa kokeessa koe- ja verrokkiryhmät syntyvät esimerkiksi jonkun politiikkamuutoksen kautta (ks. esim. Pekkarinen & Uusitalo 2012).

Lähtökohdiltaan liian erilaiset koe- ja verrokkiryhmät ovat perusongelma esimerkiksi rikosseuraamusten uusintarikollisuusvaikutusten tutkimuksessa. Vaikka saatavilla olisi hyvä rekisteriaineisto esimerkiksi vankeuteen ja yhdyskuntapalveluun tuomituista, kahden liian erilaisen ryhmän suora vertailu uusia rikoksia tekevien osuudesta ei tuota luotettavaa arviota tuomion vaikutuksista.

Luonnollisten kokeiden osalta pääongelma on se, etteivät hyvät tutkimusasetelmat ja hyvät kysymykset usein kohtaa. Lisäksi tällaisten tutkimusasetelmien hyödyntäminen vaatii hyvää menetelmäosaamista.

Olisikin suotavaa, että satunnaistettujen kokeiden mahdollisuutta ei unohdettaisi, varsinkin kun ”kokeilukulttuurin” edistäminen on mainittu jopa hallitusohjelmassa (Uusitalo 2015). Paljon julkisuutta saanut perustulokokeilu on ongelmineenkin edistysaskel suomalaisessa arviointikulttuurissa.

Pohjoismaissa vähän tutkimusta

Norjalainen Synøve Nygaard Andersen ja yhdysvaltalainen Jordan Hyatt ovat tehneet meta-analyysin, jossa he ovat tutkineet viime vuosikymmeninä satunnaistettujen koeasetelmien käyttöä kriminologian alalla Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa. Pohjoismaissa satunnaistettuja kokeita tehdään käytännössä kuitenkin erittäin harvoin.

Kriminologiaan liittyviä kotimaisia poikkeuksia ovat koulukiusaamista vähentävä KiVa Koulu -hanke, ja Andre Souranderin tutkimusryhmän pienten lasten vanhemmille suunnattu vanhempainvalmennusohjelma. Näiden hankkeiden vaikutuksia on arvioitu satunnaistettujen kokeiden avulla.

Miksi satunnaistettuja kokeita ei Suomessa juuri tehdä?

Syitä on monia. Andersen ja Hyatt nostivat esiin tärkeän näkökohdan: ongelma on usein se, että tuloksia halutaan nopeasti, ja kustannussyistä koe- sekä verrokkiryhmien seurantaa ei voida jatkaa kovin pitkään.

Rekisteriaineistojen järkevämpi hyödyntäminen olisi kuitenkin hyvä ratkaisu ongelmaan. Kun alkuperäiseen koeasetelmaan on käytetty paljon resursseja, hankkeen vaikutuksia olisi myös hyvä tutkia uudestaan viiden tai kymmenen vuoden päästä.

Mikäli tutkimukseen osallistuvilta henkilöiltä pyydetään alussa tarvittavat luvat, seurantatutkimuksen voi järjestää puhtaasti rekisterien pohjalta ilman, että henkilöltä kysytään uudestaan lupaa. Näin voitaisiin analysoida rikollisuuden lisäksi muita vastemuuttujia, esimerkiksi työssäkäyntiä, mielenterveysongelmia, väkivallan uhriksi joutumista tai muita kiinnostavia asioita, joihin arvioitava interventio voisi potentiaalisesti vaikuttaa.

Miten turvallisuusalalla voitaisiin hyödyntää rekisteritutkimusta?

Suurin osa edellä mainituista tutkimuksista liittyy julkisen sektorin ja erityisesti rikosseuraamusjärjestelmän toimien vaikuttavuuden arviointiin. Satunnaistettuja koeasetelmia ja rekisteritietoja voisi kuitenkin hyödyntää myös turvallisuusalan toimenpiteiden rikollisuusvaikutusten arvioinnissa.

Monessa tapauksessa yksityisellä turvallisuusalalla arviointi olisi helpompaa kuin esimerkiksi rikosseuraamusalalla, koska yksityisen turvallisuusalan toimenpiteen vaikutusten arvioinnin voi monesti tehdä aluetasolla. Satunnaistamisen kohteena voisivat olla esimerkiksi saman toimeksiantajan eri toimipisteet.

Yliopiston tai vaikkapa tutkimuslaitoksen kanssa yhteistyössä tehtävään hankkeeseen olisi mahdollista myös saada aluetasoiset rekisteritietojen linkkaukset. Lopputuloksena saataisiin luotettava arvio turvallisuustoimenpiteiden vaikutuksesta, ja työtä olisi helppo jatkaa kustannus-hyötyanalyysilla.

Mitä pitäisi huomioida työturvallisuusrikostapauksessa?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä pitäisi huomioida työturvallisuusrikostapauksessa?

Työturvallisuuteen vaikuttava keskeinen lainsäädäntö on uudistettu 2000-luvun aikana. Työturvallisuuslain tavoitteena on kielto- ja käskynormien sijaan antaa työpaikoille vastuuta työturvallisuuden toteuttamiseksi. Viranomaisvalvonta ja yksityiskohtainen sääntely ovat siten pienemmässä roolissa.

Tämän myötä lain katsotaan rakentuvan turvallisuusjohtamisen ajatukselle. Konkreettisesti muutos näkyy työturvallisuuden hallinnan aikaisempaa selkeämpänä kytkemisenä työnantajan velvollisuudeksi, jatkuvan työympäristön ja työolosuhteiden arvioinnin sekä kehittämisen korostumisena.

Turvallisuusjohtamisen organisoinnin osalta olennaista on toimintajärjestelmien, vastuiden ja velvollisuuksien määrittäminen sekä riittävien resurssien varaaminen tavoitteiden toteuttamiseksi. Organisaatioiden on tärkeää huomioida työturvallisuusvastuiden kohdentuminen, koska entistä enemmän käytetään muun muassa alihankkijoita ja toimitaan yhteisillä työpaikoilla.

Työturvallisuusrikosasioista saa lukea valitettavasti kuukausittain uutisista, kuinka työtapaturman sattuessa työnantajan edustajille on tuomittu sakkorangaistukset ja työnantajalle yhteisösakkoa. Rikosoikeudellisilla seuraamuksilla voi ollakin merkittäviä vaikutuksia organisaation liiketoiminnalle ja maineelle. Tässä blogissa käsitellään työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistöä ja rikosprosessia.

Työturvallisuusrikoksesta

Työturvallisuusrikoksesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä. Säännöksen perusteena on työturvallisuusmääräysten rikkomisen luonne yhteisörikollisuuden muotona. Vaadittava turvallisuustaso saavutetaan monesti vasta työnantajaorganisaation eri tasoilla vaikuttavien vastuuhenkilöiden yhteistoiminnan tuloksena. Esimerkiksi ilman riittävää ja pätevää esimieskuntaa ei tarpeellisen työnopastuksen kaltainen turvallisuusvelvoite voi useinkaan tulla täytetyksi.

Turvallisuustason säilymistä on organisaatioissa myös erikseen valvottava. Työturvallisuuteen liittyvien säännösten rikkominen aiheuttaa yleensä vaaratilanteita, joten tulee huo­mioida siihen liittyvä velvollisuus ottaa huomioon toiminnan etäiset ja välillisetkin seuraukset.

Työturvallisuusrikoksen rangaistavuus edellyttää, että työnantaja tai tämän edustaja on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan. Puutteellisuudella tai epäkohdalla tarkoitetaan työturvallisuusmääräysten vastaisia seikkoja yleensä. Epäkohdan rangaistavana aiheuttamistapana on vastuuhenkilön työturvallisuusmääräysten noudattamisen valvomisen laiminlyönti alaisessaan työssä. Valvontavelvollisuus tarkoittaa kahta asiaa.

Ensinnäkin esimiehen on valvottava, että työntekijät täyttävät heille kuuluvat turvallisuustehtävät. Toiseksi esimiehen on asemansa edellyttämällä tavalla valvottava, että hänen alaisuudessaan olevat esimiehet noudattavat heille määrättyjä turvallisuusvelvoitteita ja esimerkiksi täyttävät oman valvontavelvollisuutensa.

Valvontavelvollisuuksien laiminlyönnistä ei itsessään seuraa rangaistus, vaan edellytyksenä on, että laiminlyönti on johtanut turvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan syntyyn. Laiminlyönnin rangaistavuuden edellytyksenä on se, että valvontavelvollisella on ollut edellytykset ja käytännön mahdollisuudet suoriutua valvontatehtävästä. Valvonnan kattavuudelle ei myöskään voida asettaa kohtuuttomia vaatimuksia.

Työnantaja tai tämän edustaja tuomitaan työturvallisuusrikoksesta myös, jos hän tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa turvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä. Tässäkään tilanteessa ei kerrotuista työsuojelun edellytyksistä huolehtimisen laiminlyönti ole sinänsä rangaistavaa. Jotta laiminlyönti olisi rangaistavaa, tulee sen seurauksena olla turvallisuusmääräysten mukaisten olojen rikkoutuminen tai saavuttamatta jääminen. Vastuuhenkilöiden tulisikin toiminnan laadun mukaisesti ennakoida ja seurata tekemiensä ratkaisujen vaikutuksia työn turvallisuuteen.

Säännöksessä mainituilla työsuojelun taloudellisilla edellytyksillä tarkoitetaan sellaisia aineellisia voimavaroja, jotka ovat tarpeen työturvallisuusmääräysten noudattamiseksi. Esimerkiksi määrärahaa tai investointia tarkoittavan perustellun esityksen hylkääminen voidaan katsoa kyseisen säännöksen rikkomiseksi.

Toiminnan järjestämistä koskevilla työsuojelun edellytyksillä tarkoitetaan organisatorisia ehtoja, jotka on täytettävä työn turvallisuuden takaamiseksi. Säännöksen rikkomisena voidaan pitää muun muassa sitä, ettei työntekijöiden tai työnjohdon lukumäärää, valintaa ja opastusta ole järjestetty työn vaarallisuuden edellyttämällä tavalla.

Rangaistavaa on myös muunlaisten työsuojelun edellytysten laiminlyönti. Säännös ei estä mahdollisuutta siirtää vastuuta työturvallisuusasioista organisaation ylemmiltä tasoilta alemmille. Vastuusta voi tällöin vapautua, jos tehtäviä siirretään vain sellaisille henkilöille, joilla on riittävät taidot ja tarpeelliset toimivaltuudet tehtävien tehokkaaseen hoitamiseen.

Vastuun syntyminen ei edellytä työtapaturman sattumista. Vastuu syntyy jo säännösten vastaisesta tilanteesta. Vastuu toteutuu käytännössä kuitenkin yleensä vasta tilanteissa, joissa on sattunut työtapaturma. Työturvallisuusrikoksen ohella voidaan tällöin mahdollisesti tuomita rangaistus myös vamman- tai kuolemantuottamuksesta.

Vastuun kohdentumisesta

Työturvallisuusrikoksen vastuun kohdentumisesta on säädetty rikoslain 47 luvun 7 §:ssä. Säännöksen mukaan rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.

Vastuun kohdentumisen pääperusteena on se, että työnantaja tai tämän edustaja on rikostunnusmerkistön mukaisella menettelyllä rikkonut juuri hänelle kuuluvia velvollisuuksia. Esimiesten velvollisuudet on määritelty esimerkiksi työsopimuksissa tai niitä täydentävissä toimenkuvauksissa, julkisyhteisöjen ohje- tai johtosäännöissä taikka vakiintuneessa käytännössä.

Rangaistusvastuu ei sulkeudu pois sillä perusteella, ettei kysymyksessä olevien tehtävien hoitamista ole annettu kenenkään velvollisuudeksi. Toimenkuvauksien epäselvyys ja puutteellisuus on luettava sellaisten esimiesten syyksi, joille tehtäväjaon vahvistaminen työnantajan organisaatiossa kuuluu.

Myös työnantajan edustaja voi olla vastuussa työturvallisuusrikoksesta. Näin on esimerkiksi yhteisömuotoisten työnantajien kohdalla. Myös monissa muissa tapauksissa toimivaltuuksia ja velvollisuuksia on delegoitu eteenpäin, jolloin myös vastuu saattaa siirtyä delegoinnin mukana. Työnantajan edustajana toimivalla työtä johtavalla ja valvovalla henkilöllä tarkoitetaan esimiestehtävissä toimivaa henkilöä millä organisaation tasolla tahansa ylimmästä johdosta työnjohtotasoon.

Vastuun syntyminen ei edellytä, että työnantajan edustaja tuntee tarkasti turvallisuusmääräykset. Se, joka ryhtyy esimieheksi, on velvollinen ottamaan selvää määräyksistä ja turvallisuusriskeistä. Vastuuhenkilöiden tulee myös ennakoida ja seurata työn turvallisuutta. Työpaikalla tehty työsuojelutarkastuskaan ei vapauta vastuusta siltä osin kuin huomautuksia ei ole tehty.

Velvollisuuksien sisältöä täsmentävinä määreinä säännöksessä mainitaan asianomaisten tehtävien ja toimivaltuuksien laatu ja laajuus. Laadulla viitataan työtehtävien sisältöön ja esimerkiksi siihen, toimiiko asianomainen suoritusportaan työntekijöiden lähimpänä esimiehenä vai organisaation keski- tai ylimmässä johdossa. Laajuus liittyy esimiehen asemaan joko alijohdossa tai ylemmässä johdossa. Sillä viitataan esimerkiksi siihen, minkälaiset euromääräiset tai muulla tavoin määritellyt rajat esimiehen päätösvallan käytölle on asetettu.

Vastuuta kohdennettaessa on otettava huomioon myös esimiehen osuus lainvastaisen tilan syntyyn tai jatkumiseen. Esimerkiksi työnjohtajan tietoisuus työsuojeluepäkohdasta aiheuttaa hänelle toimintavelvollisuuden. Hänen tulee vähintäänkin ilmoittaa asiasta omille esimiehilleen. Vaikka lainvastaisen tilan syntyminen johtuisi jonkun esimiehen laiminlyönnistä, muutkin esimiehet ovat velvollisia toimimaan tilanteen jatkumisen estämiseksi. Heidän tulee käyttää omien toimivaltuuksiensa mukaisia keinoja lainvastaisen tilan vaikutusten rajoittamiseen. Työnantajaan ovat verrattavissa myös muut työn teettäjät ja toiminnan järjestäjät, joiden alaisessa työssä sovelletaan työturvallisuuslakia, siitä huolimatta, että he eivät ole työtä suorittavan henkilön työnantajia.

Vastuun kohdentumisperusteiden soveltaminen ei merkitse sitä, että vain yksi henkilö voidaan katsoa rikokseen syylliseksi. Esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja oikeuskäsittelyssä on löydettävä kaikki ne, jotka ovat rangaistavalla tavalla vaikuttaneet lainvastaisen tilan syntyyn tai jatkumiseen.

Oikeushenkilön rangaistusvastuusta

Työturvallisuusrikoksia koskevassa rikoslain 47 luvun 9 §:ssä on säädetty oikeushenkilön rangaistusvastuusta. Säännöksen mukaan työturvallisuusrikokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta on säädetty. Rikoslain 9 luvun 1 §:n mukaan yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on virallisen syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on rikoslaissa säädetty rikoksen seuraamukseksi.

Rikoslain 9 luvun 2 §:ssä säädetään rangaistusvastuun edellytyksistä. Säännöksen mukaan oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Yhteisösakkoon tuomitaan, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen.

Rikoslain 9 luvun 3 §:n mukaan rikos katsotaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi, jos sen tekijä on toiminut oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja hän kuuluu oikeushenkilön johtoon tai on virka- tai työsuhteessa oikeushenkilöön taikka on toiminut oikeushenkilön edustajalta saamansa toimeksiannon perusteella. Oikeushenkilöllä ei ole oikeutta saada rikoksentekijältä korvausta maksamastaan yhteisösakosta, ellei korvausvelvollisuus perustu yhteisöistä tai säätiöistä annettuihin säädöksiin.

Työturvallisuusrikosasioiden rikosprosessista

Työnantajan on olennaista ymmärtää rikosprosessiin liittyvät erityiskysymykset oikeusturvan varmistamiseksi, koska työturvallisuusrikosasioissa on usein havaittavissa, että ne ovat edenneet puutteellisesti tutkittuna oikeudenkäyntiin. Yleensä puutteet liittyvät vääriin johtopäätöksiin esimerkiksi vastuutahosta, työpaikan olosuhteista, asiaan liittyvästä koneesta tai laitteesta.

Työtapaturmatapauksien poliisikuulusteluissa asianomistajat usein korostavat työnantajan puutteita ja samalla vähättelevät oman huolimattomuutensa syytä tapaturmalle. Asianomistajat saattavat luulla, että oman huolimattomuutensa esille tuominen voi vaikeuttaa muun muassa korvausten saamista. Lisäksi erilaiset käsitteet tuottavat ongelmia niin asianomistajille kuin kuulustelijoille, jonka myötä asianomistajat voivat ilmaista asioita virheellisesti.

Rikosprosessin esitutkinta- ja syyteharkintavaiheessa on työsuojeluviranomaisen ilmoituksella ja lausunnolla hyvin korostunut merkitys. Työsuojeluviranomainen tekee yleensä työtapaturman satuttua työsuojelutarkastuksen ja tekee siitä ilmoituksen poliisille. Ilmoituksessa otetaan kantaa muun muassa tapauksen yksityiskohtiin ja sovellettaviin säännöksiin, vastuun kohdentamiseen sekä asianosaisiin. Poliisin tutkinta etenee useasti työsuojeluviranomaisen ilmoituksen mukaisesti. Työsuojeluviranomainen antaa lisäksi lausunnon ennen syyteharkinnan päättämistä.

Työsuojeluviranomaisen korostunut merkitys rikosprosessin alussa ei huomioi riittävästi työnantajan edustajien oikeusturvaa, koska vaarana on, että jo esitutkintavaiheessa on epätasapaino epäiltyjen vahingoksi. Esitutkinnassa tulisi ottaa huomioon myös työnantajan edustajien syyttömyyttä tukevia tosiseikkoja, kuten kuinka työtä tehdään käytännössä sekä toimialan yleisiä käytäntöjä. Lisäksi jo esitutkintavaiheessa tulisi kuulla eri asiantuntijoita, jotka voisivat kertoa syyteharkinnan kannalta keskeisiä tapaukseen liittyviä tosiseikkoja esimerkiksi työympäristön olosuhteista, koneen tai laitteen teknisistä yksityiskohdista.

Oikeuskäytännössä onkin useita tapauksia, joissa puutteellinen esitutkinta on tullut esille vasta tuomioistuinkäsittelyssä, kun tutkinnassa ei ole otettu huomioon mahdollisia eri vastuutahoja. Tapaukset ovat epäiltyjen kannalta ongelmallisia, jos syyttäjä on nostanut syytteen, niin harvoin sitä enää peruutetaan. Lisäksi työsuojeluviranomainen yleensä pysyy näkökannassaan.

Osassa tapauksista oikeita vastuutahoja on saatettu jopa kuulla oikeudenkäynneissä todistajana. Tällaisissa tapauksissa syytetty on saanut vasta hovioikeudelta tai korkeimmalta oikeudelta vapauttavan päätöksen, kun puolestaan oikea vastuutaho selviää ilman rangaistusta, koska työturvallisuusrikosta koskeva syyteoikeus on jo tässä vaiheessa usein vanhentunut.

Lopuksi

Organisaatioissa tulisi tehdä systemaattista riskienhallintaa. Hyvä turvallisuuskulttuuri luo turvalliset työtehtävien hoitamisen edellytykset ja mahdollistaa työtehtävissä tarpeellisten toimenpiteiden suorittamisen. Turvallisuuskulttuurissa on kyse merkityksistä ja käytännöistä, joilla varaudutaan riskeihin ja epätoivottuihin tilanteisiin sekä johdon hyväksymästä turvallisuustasosta.

Työnantaja on päävelvollinen huolehtimaan turvallisuudesta, mutta myös työntekijöillä on vastuunsa. Turvallisuustyössä tulisikin hyödyntää koko henkilöstöä, koska turvallisuuskulttuuri on osa organisaatiokulttuuria. Turvallisuuskulttuuri on siis organisaation tapa toimia turvallisuuden suhteen, ja se vaikuttaa turvallisuusjohtamiseen.

Turvallisuustoiminta tulee dokumentoida järjestelmällisesti niin, että tehdyt toimenpiteet ja velvollisuudet voidaan todentaa dokumentaation pohjalta. Dokumentaa­tion avulla voidaan myös ohjata koko organisaation toimintaa poikkeustilanteissa valmiiksi suunniteltujen toimintamallien avulla. Dokumentointi on erityisen tärkeää oikeusturvakysymysten takia, koska esimerkiksi juuri työtapaturman sattuessa tarvitaan näyttöä turvallisuusjärjestelyiden hallinnasta ja toteutuksesta.

Rikosprosessin näkökulmasta olisi suositeltavaa jo esitutkintavaiheessa hyödyntää työturvallisuusrikosasioihin perehtynyttä lakimiestä, jotta epäiltyjen oikeusturva voitaisiin varmistaa paremmin jo rikosprosessin alkuvaiheessa.

Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden näkemyksiä alan lakiuudistuksesta

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden näkemyksiä alan lakiuudistuksesta

Lainvalmistelun ja erityisesti vaikutusten arviointien laadusta on keskusteltu julkisuudessa. Lain vaikutusten niin etukäteinen arviointi kuin jälkikäteinen seuranta on perinteisesti ollut vähäistä Suomessa.

Puutteelliset lain vaikutusten arvioinnit ja lain toimeenpanon vaatimien resurssien arvioinnit johtavat sääntelyhäiriöiden lisääntymiseen ja lisäävät yhteiskunnan kustannuksia. Lainsäädäntöä joudutaan tämän takia vähän väliä uudistamaan, kuten yksityisellä turvallisuusalalla on käynyt 2000-luvulla. Viimeisimpänä yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki (1085/2015) tuli voimaan 1.1.2017. Yksityisen turvallisuusalan osalta kyse on merkittävästä lakiuudistuksesta, jolla on ollut vaikutusta sekä alan toimijoihin että toimeksiantajiin.

Tämän takia toteutimme alan toimijoille kyselytutkimuksen alkuvuoden aikana, jossa tutkittiin yhtenä osana lakiuudistuksen jälkikäteisiä vaikutuksia. Kyselytutkimuksen aineisto ja menetelmät on esitetty tarkemmin toukokuun blogissa, jossa käsittelin keskeisiä tuloksia väkivaltakokemuksien osalta. Blogissa esiteltävät tutkimustulokset tullaan julkaisemaan tarkemmin tieteellisessä artikkelissa tulevan vuoden aikana.

Lainsäädännön selkeyttäminen

Lakiuudistuksen pääasiallisena tavoitteena oli yksityistä turvallisuusalaa koskevan lainsäädännön selkeyttäminen muun muassa keskittämällä yksityistä turvallisuusalaa koskeva lainsäädäntö pääsääntöisesti yhteen lakiin. Vastaajat kokivat lainsäädännön selkeyttämisen erittäin tärkeäksi asiaksi.

He eivät kuitenkaan pitäneet uudistettua lainsäädäntöä täysin selkeänä, koska he toivat esille useita kehittämistarpeita. Lisäksi he kokivat lainsäädännön olevan monilta osin vielä epäselvä. Sääntely koettiin myös vaikeaksi tulkita.

Elinkeinoluvan laajentuminen

Lakiuudistuksen myötä aiemmasta vartioimisliikeluvasta luovuttiin ja tilalle tuli turvallisuusalan elinkeinolupa, jonka piiriin kuuluu myös järjestyksenvalvontatoiminta, joka tuli pääosin luvanvaraiseksi.

Tutkimustuloksista ilmenee, että suuri osa vastaajista piti elinkeinoluvan laajentamista hyvänä ja tärkeänä asiana muun muassa alan valvonnan kannalta. Elinkeinoluvan poikkeukset ja omavalvonta aiheuttavat kuitenkin alalla sekavuutta.

Hyväksymistä edellyttävä turvasuojaustoiminta tuli lakiuudistuksen myötä myös elinkeinoluvan alaisuuteen. Kameravalvontajärjestelmät jätettiin sääntelyn ulkopuolelle. Vastaajat kokivat turvasuojausta koskevassa sääntelyssä olevan kehittämistarpeita. Kameravalvonta ja turvallisuusjärjestelmien suunnittelu tulisi ottaa elinkeinoluvan piiriin. Turvasuojausta koskeva sääntely koettiin epäselväksi ja käytännössä toimimattomaksi.

Toimivaltuudet

Vastaajat pitivät toimivaltuuksiin tehtyjä muutoksia selvästi tärkeimpänä ja onnistuneimpana uudistuksena.Vastaajat olivat tyytyväisiä nimenomaan toimivaltuuksien lisäämiseen, selkeyttämiseen ja järjestyksenvalvojan sekä vartijan toimivaltuuksien yhdenmukaistamiseen.

Toimivaltuuksiin liittyen myös voimankäyttövälineisiin liittyviä uudistuksia pidettiin tärkeänä. Vastaajat kokivat, että toimivaltuuksissa on kuitenkin myös jatkossa kehitettävää.Erityisesti esille nousi sairaaloissa työskentelevien vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien puutteet.

Toimivaltuuksien yhteydessä voidaan myös todeta, että vastaajat toivoivatalan toimijoiden rikosoikeudellisen vastuun ja suojan saattamista samalle tasolle kuin virkamiehillä. Tärkeänä kehittämiskohteena pidettiin lisäksi voimankäyttövälineisiin ja työturvallisuuteen liittyviä asioita.

Koulutukset

Lakiuudistuksen yhteydessä vartijan ja järjestyksenvalvojan koulutukseen tehtiin myös uudistuksia. Vastaajat nostivatkin esille koulutukseen liittyvien muutosten tärkeyden. Erityisesti koulutuksen lisäämistä ja kehittämistä pidettiin tärkeänä.

Toimivaltuuksiin ja koulutukseen tehtyjen uudistusten myötä lainsäätäjä velvoitti turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan laatimaan sekä yleiset että tarvittaessa kohdekohtaiset toimintaohjeet vartioimis- ja järjestyksenvalvojatehtäviin.

Vastaajien mielestä työnantajat eivät ole kuitenkaan antaneet työntekijöille tarpeeksi koulutusta lakiuudistukseen liittyen tai uudistaneet kohdeohjeita. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että johdon/yrittäjien mielipiteet kyseisistä asioista erosivat jonkin verran muiden toimenkuvien omaavien henkilöiden vastauksista.

Yhteenvetoa ja jatkotutkimusta

Kotimaisissa lainvalmisteluohjeissa tunnistetaan lainsäädännön jälkikäteisen vaikutusten arviointien tärkeys, mutta seuranta ei ole kuitenkaan velvoittavaa. Jälkikäteisen arvioinnin tavoitteena on selvittää millaisia vaikutuksia säädöksillä on ollut ja vastaavatko ne asetettuja tavoitteita. Seurannan avulla pystytään tuottamaan tietoa siitä, mitä muutostarpeita lainsäädännössä mahdollisesti on.

Kyselytutkimus osoittaa, että alan toimijoiden näkökulmasta lakiuudistuksen tavoitteet eivät ole täysin onnistuneet. Alan toimijat toivatkin esille useita kehittämistarpeita. Tulevaisuudessa tulisi myös tutkia sekä toimeksiantajien näkemyksiä että valvontaviranomaisen näkemyksiä lakiuudistuksen vaikutuksista, jotta voidaan selvittää mahdollisia sääntelyhäiriöiden olemassaoloa monipuolisemmin.

Jos lainsäädäntö ja sen täytäntöönpano ei ole kaikilta osin optimaalinen, kuten tutkimus osoitti, niin sen korjaamiseksi voidaan tarvittaessa käynnistää lainvalmisteluprosessi ja ohjeistaa sääntelyn kohdetahoja lainsäädännön soveltamisesta sekä vaatimuksista.

Ylipäätään lainvalmistelun tasoa koskevan yleisen keskustelun lisäksi tarvitaan konkreettista tutkimusta sääntelyn onnistumisista ja epäonnistumisista. Muuten on vaarana, että keskustelu sääntelyn toimivuudesta keskittyy anekdootteihin ja yksittäistapauksiin jäsentyneen kokonaiskuvan sijasta. Lainsäädännön jälkikäteisarviontia toteuttavaa empiiristä oikeustutkimusta tehdään Suomessa tarpeeseen nähden liian vähän ja alan osaajia on hyvin rajallinen joukko.