Blogi

Grooming-jengiskandaali Britanniassa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Grooming-jengiskandaali Britanniassa

Grooming tarkoittaa manipuloivaa prosessia, jossa aikuinen luo lapsen tai nuoren kanssa luottamuksellisen suhteen tarkoituksenaan valmistella häntä seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tämä voi tapahtua kasvotusten, mutta yhä useammin se tapahtuu verkossa, esimerkiksi sosiaalisen median, pelialustojen tai viestipalveluiden kautta. Tekijä voi aluksi esittää ystävällistä ja tukevansa uhria, mutta suhde muuttuu vähitellen painostavaksi ja hyväksikäyttöön tähtääväksi.

Groomingia voi esiintyä sekä yksittäisten tekijöiden että järjestäytyneiden rikollisryhmien toiminnassa. Kun kyse on yksittäisestä hyväksikäyttäjästä, tekijä usein luo luottamussuhteen lapseen tai nuoreen omia tarkoitusperiään varten. Tällaiset tapaukset ovat vakavia, mutta ne eivät välttämättä täytä järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkkejä.

Toisaalta grooming-jengit, jotka ovat olleet laajasti esillä erityisesti Britanniassa, ovat esimerkki järjestäytyneestä rikollisuudesta. Näissä tapauksissa ryhmät toimivat koordinoidusti ja systemaattisesti hyväksikäyttäen useita uhreja pitkän ajan kuluessa. Grooming-jengeillä on usein selkeä roolijako, ja heidän toimintansa voi sisältää myös muita rikollisia elementtejä, kuten uhrien kiristämistä, ihmiskauppaa ja huumausaineiden käyttöä kontrollikeinona.

Britanniassa on ruvettu puhumaan grooming-jengin sijasta ”mass rape and torture of young girls by gangs” tai ”mass rape gangs”. Grooming on koettu kaunistelevaksi ja todellista ongelmaa peitteleväksi termiksi.

Grooming-jengiskandaalit ovat herättäneet valtavasti huomiota ja kritiikkiä Britanniassa

Grooming-jengeihin liittyvät tapaukset alkoivat paljastua laajemmin 2010-luvulla, ja useita tapauksia, kuten Rotherhamin, Rochdalen ja Oxfordin skandaalit, pidetään Britannian historian vakavimpina hyväksikäyttötapauksina. Näissä kaupungeissa järjestäytyneet ryhmät hyväksikäyttivät satoja, jopa tuhansia alaikäisiä tyttöjä.

Huomiota on herättänyt se, että monissa tapauksissa, kuten Rotherhamissa ja Rochdalessa, tekijät olivat pakistanilaistaustaisia miehiä. Grooming-jengejä koskevien tapausten tutkimuksissa on noussut esiin, että viranomaiset eivät puuttuneet tapauksiin ajoissa pelätessään rasismisyytöksiä. Tämä on saattanut antaa rikollisille mahdollisuuden toimia pidempään ilman pelkoa kiinnijäämisestä.

Tapaukset, joissa järjestäytyneet ryhmät ovat systemaattisesti houkutelleet ja hyväksikäyttäneet alaikäisiä tyttöjä, ovatkin nostaneet esiin vakavia kysymyksiä viranomaisten vastuusta, poliittisesta päätöksenteosta ja uhrien oikeuksien toteutumisesta.

Vaikka useita jengin jäseniä on tuomittu vankeuteen, monet kokevat, että uhrien oikeudet ovat jääneet taka-alalle. Kritiikki on kohdistunut myös viranomaisiin, jotka epäonnistuivat estämään rikokset ajoissa, ja poliitikkoihin, jotka ovat vältelleet laajamittaisia selvityksiä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Hallituksen ja Labourin kanta

Britannian hallitus on vastustanut kansallisen selvityksen järjestämistä ja perustellut kantaansa sillä, että uhrien tarpeet ja toiveet ovat tärkeämpiä kuin uusi tutkinta. Labour-puolueen mukaan kansallinen selvitys voisi viivästyttää konkreettisia toimia, kuten syytteiden nostamista ja uhrien tukemista. Sen sijaan Labour on ehdottanut, että grooming-jengeihin liittyviä tapauksia tulisi käsitellä paikallisesti.

Tämä kanta on herättänyt raivoa ja kritiikkiä erityisesti konservatiivien ja kansalaisten keskuudessa. Useat asiantuntijat ovat todenneet, että näin vakavaa ja laajalle levinnyttä rikollisuutta ei voida käsitellä pelkästään paikallisella tasolla.

Toiset ovat verranneet grooming-jengiskandaalin käsittelyä pienempiin poliittisiin skandaaleihin, kuten ”Partygateen”, jossa tutkittiin pääministeri Boris Johnsonin juhlintaa pandemian aikana. Moni on kyseenalaistanut Labourin painopisteet ja ihmetellyt, miksi näin vakavaan asiaan ei suhtauduta vakavasti.

Tarve kansalliselle tutkinnalle

Useat poliitikot, kansalaisjärjestöt, kansalaiset ja mediassa puhuneet uhrit ovat vaatineet kansallista tutkintaa. Heidän mukaansa vain kattava ja riippumaton selvitys voi tuoda esiin grooming-jengien toiminnan laajuuden ja sen, kuinka viranomaiset ovat epäonnistuneet tehtävissään.

Britannian sisäministeri Yvette Cooper on ilmoittanut tiukemmista rangaistuksista lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, mutta monet kokevat, että tämä ei riitä. Kyse ei ole pelkästään tuomioiden koventamisesta, vaan siitä, että suurin osa rikollisista ei koskaan joudu oikeuden eteen ja rikosvastuuseen.

Grooming-jengiskandaali on yksi Britannian vakavimmista yhteiskunnallisista ja poliittisista kriiseistä. Kansallinen tutkinta voi olla välttämätön askel paitsi oikeuden toteutumiseksi myös julkisen luottamuksen palauttamiseksi Britannian oikeusjärjestelmään ja poliittiseen johtoon.

Turvallisuusoikeus – uusi vuosi, uudet kujeet

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Turvallisuusoikeus – uusi vuosi, uudet kujeet

Yhteiskuntamme oikeudellistuu entistä enemmän. Kyseessä on ilmiö, jossa oikeuden, lakien ja viranomaisten rooli yhteiskunnassa korostuu, kun päätöksentekoa ohjaa aiempaa enemmän sääntely. Tätä kehitystä voi tarkastella esimerkiksi politiikan, talouden ja yksilön oikeuksien näkökulmasta.

Perinteiset oikeudenalat ovat myös jatkuvassa muutoksessa yhteiskunnan kehityksen, teknologian vallankumouksen ja globaalien ongelmien myötä. Uudet oikeudenalat ovat nousseet keskiöön, kun lainsäätäjät ja juristit pyrkivät vastaamaan nykypäivän haasteisiin.

Digitalisaatio on muuttanut tapaa, kuinka elämme ja työskentelemme. Tämä heijastuu myös oikeuden kehitykseen, kun on tullut lisää sääntelyä tietosuojaan ja kyberturvallisuuteen liittyen. Lisäksi keinoälyoikeudelliset kysymykset ovat tärkeitä niin vastuukysymyksien kuin algoritmien läpinäkyvyyden osalta. Ylipäätään virtuaalinen todellisuus ja metaversumi luovat uusia oikeudellisia kysymyksiä, kuten kuka omistaa virtuaalikiinteistöt ja millaisia oikeuksia käyttäjien avatarilla on.

Alustatalous on synnyttänyt uusia oikeudellisia kysymyksiä esimerkiksi siitä, mikä on työntekijän ja yrittäjän raja. Avaruuden kaupallistuminen tuo myös aivan uusia oikeudellisia näkökulmia. Kuinka omistusoikeus avaruuden resursseihin määritellään? Mitä sääntöjä sovelletaan kansainvälisillä avaruusalueilla?

Turvallisuuden oikeudellistuminen

Turvallisuuteen liittyvien vaatimuksien lisääntyminen näkyy työpaikoilla, kodeissa, liikenteessä ja digitaalisessa maailmassa, kun turvallisuutta säädellään yhä yksityiskohtaisemmin. Tämä ei ole sattumaa, sillä nyky-yhteiskunnan riskit ovat moninaisia, ja niiden hallintaan tarvitaan tiukkoja, oikeudellisesti sitovia normeja.

Turvallisuusvaatimukset siis oikeudellistuvat, kun riskit monimutkaistuvat digitalisaation myötä. Tämä vaatii sääntelyä, jotta riittävä riskienhallinta, turvallisuustaso ja oikeusturva voidaan varmistaa. Tämä vaatii erityisesti kansainvälistä sääntelyä ja sopimuksia, jotka pyrkivät harmonisoimaan turvallisuusnormeja. Standardisoinnilla on tässä myös merkittävä rooli.

Kolikossa on kaksi puolta. Hyötyinä voidaan nähdä esimerkiksi, että selkeä sääntely tekee riskienhallinnasta ja turvallisuudesta johdonmukaisemman, kun vastuut ja velvoitteet lisääntyvät, sillä tällöin asioita käsitellään enemmän organisaatioiden johdossa ja hallituksessa. Lisäksi kansalaisten oikeudet vahvistuvat ja läpinäkyvyys lisääntyy. Myös valvonta tehostuu, kun viranomaisvalvonta lisääntyy sääntelyn noudattamisesta.

Haasteina voidaan nähdä muun muassa, että tiukat vaatimukset voivat nostaa kustannuksia ja aiheuttaa haasteita erityisesti pienille yrityksille, jolloin markkinat keskittyvät entisestään eri toimialoilla isommille yrityksille. Lisäksi lisääntyvä sääntely voi jäykistää toimintaa ja hidastaa innovaatioita.

Sääntelyviidakon monimutkaisuus lisääntyy ja voi tehdä sääntelyn noudattamisesta vaikeaa, jolloin oikeudelliset riskit lisääntyvät samalla kun tulee uusia hallinnollisia seuraamusmaksuja perinteisen rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän rinnalle.

Turvallisuuden oikeudellistuminen on osa laajempaa oikeudellistumisen ilmiötä. Vaikka sääntelyn tavoitteena on parantaa turvallisuutta, se herättää kysymyksiä sääntelyn tarpeesta ja erityisesti tehokkuudesta. Oikeudellistuminen on välttämätöntä yhteiskunnan turvaamiseksi, mutta tasapainon löytäminen on avainasemassa riskienhallinnassa.

Oikeudenalana turvallisuusoikeus

Oikeus ja turvallisuus kietoutuvat toisiinsa, ja tämä suhde on synnyttänyt uudenlaisia tutkimuksen ja opetuksen muotoja. Turvallisuusoikeuden yliopisto-opetusta tai professuuria ei ole ollut Suomessa. Maailmalla nämä teemat ovat kuitenkin vakiintuneempia osana tutkimusohjelmia ja -keskuksia.

Turvallisuusoikeus on oikeudenala, jossa yhdistyy perinteisten oikeudenalojen, kuten julkisoikeuden, rikosoikeuden, hallinto-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden, tarkastelua turvallisuuteen liittyvien kysymyksien osalta.

Turvallisuusoikeuteen voidaan katsoa kuuluvan perinteiset sisäisen turvallisuuden kysymykset, kuten turvallisuusviranomaistoiminta, yksityinen turvallisuusala, rikoksentorjunta ja kriisinhallinta. Kansainvälisen turvallisuuden kysymykset ovat myös keskeisiä kysymyksiä, kuten terrorismi, sotilaallinen turvallisuus ja kyberuhat. Ihmis- ja perusoikeuskysymykset ovat myös tärkeä osa turvallisuusoikeutta.

Kansainvälisesti turvallisuusoikeuteen liittyviä opintoja ja erikoistumisohjelmia on tarjolla eri yliopistoissa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Esimerkiksi New Yorkin yliopiston yhteydessä toimiva Reiss Center on Law and Security on yksi merkittävimmistä tutkimuskeskuksista, joka keskittyy oikeuden ja turvallisuuden väliseen suhteeseen.

Tutkimuskeskuksessa on lukuisia tunnettuja asiantuntijoita, joilla on sekä akateeminen että käytännön työkokemus, kuten Samuel Rascoff. Hän on New Yorkin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan professori ja yksi Reiss Center on Law and Security -tutkimuskeskuksen johtavista asiantuntijoista.

Hänen tutkimuksensa ja opetuksensa keskittyvät erityisesti kansallisen turvallisuuden, tiedustelutoiminnan ja terrorismin torjunnan oikeudellisiin kysymyksiin. Hän on toiminut aiemmin muun muassa New Yorkin kaupungin poliisilaitoksen tiedusteluosaston johtajana ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarina.

Just Security -foorumi

Reiss Center on Law and Security -tutkimuskeskus ylläpitää Just Security -foorumia, joka perustettiin New Yorkin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yhteyteen vuonna 2013. Just Security tarjoaa ajankohtaisia ja analyyttisia kirjoituksia kansallisesta turvallisuudesta, kansainvälisestä oikeudesta ja ihmisoikeuksista.

Foorumi toimii merkittävänä tietolähteenä tutkijoille, päättäjille ja suurelle yleisölle, tarjoten syväluotaavaa analyysia monimutkaisista ja ajankohtaisista teemoista. Se on laajasti lainattu ja käytetty lähde päätöksenteossa, tutkimuksessa ja mediassa. Just Security on erityisen arvostettu läpinäkyvyydestään ja korkeasta tieteellisestä sekä eettisestä tasostaan, mikä tekee siitä tärkeän niin oikeusalan ammattilaisille kuin suurelle yleisölle.

Just Security -foorumi analysoi ja kommentoi laajasti oikeuden ja turvallisuuden rajapinnassa tapahtuvaa päätöksentekoa ja poliittisia ilmiöitä. Foorumi käsittelee erityisesti Yhdysvaltain hallinnon politiikkaa, kuten kansallisen turvallisuuden strategioita, oikeuslaitoksen toimintaa, ulkopolitiikkaa ja ihmisoikeuslinjauksia. Ajankohtaisia aiheita voivat olla esimerkiksi presidentin toimeenpanomääräykset, lainsäädäntöuudistukset ja korkeimman oikeuden päätökset.

Foorumi nostaa esiin kysymyksiä vallan käytöstä ja poliittisesta vastuusta. Se tarkastelee esimerkiksi hallinnon väärinkäytöksiä, korruptiota ja tiedustelutoiminnan valvontaa. Vaikka Just Security esittää kriittisiä arvioita erityisesti vallassa olevista hallituksista ja politiikoista, se pyrkii edistämään faktapohjaista ja analyyttista keskustelua. Tällaiselle foorumille olisi Suomessakin tarvetta.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Turvallisuusoikeus on kasvava tutkimusalue, joka yhdistää oikeustieteen ja turvallisuuskysymykset. Tästä esimerkkinä on Reiss Center on Law and Security -tutkimuskeskus, joka näyttää suuntaa sille, miten oikeuden keinoin voidaan vastata turvallisuuden kysymyksiin globaalissa maailmassa ja käydä avointa tutkimukseen perustuvaa keskustelua turvallisuuskysymyksistä.

Olen itse ollut viime vuodet Vaasan yliopistossa tutkijana ja käynyt rehtoraatin kanssa keskustelua, kun yliopiston strategiaa on uudistettu, kuinka turvallisuusoikeuden tutkimuksen ja opettamisen kehittäminen kiinnittyy vahvasti yliopiston uuteen strategiaan.

Tämän osalta minulla on kunnia aloittaa vuoden vaihteessa turvallisuusoikeuden apulaisprofessorina (tenure track) ja päästä näin kehittämään tutkimusta sekä opetusta. Turvallisuusoikeuden tarve korostuukin entisestään yhä monimutkaisemmaksi muuttuvassa digitalisoituvassa maailmassa, jossa uhkat ylittävät valtioiden rajat ja koskettavat entistä enemmän yksilöitä sekä organisaatioita.

Valvonta hyvä, kontrolli paras

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Valvonta hyvä, kontrolli paras

Eduskunnan oikeusasiamiehen (EOA) ratkaisujen perusteella yksityisen turvallisuusalan valvonta on poliisilta jäänyt vajavaiseksi. Näin voidaan päätellä tuoreista ratkaisuista 24.9.2024, EOAK/5805/2023 ja 18.9.2024, EOAK/816/2023, EOAK/1287/2023 ja EOAK/1288/2023. Käsittelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa näitä ratkaisuita.

Sisäministeriön ja Poliisihallituksen EOA:lle antamien lausuntojen perusteella kontrollia yksityisten elinkeinonharjoittajien toimintaan tuskin, hivenen sarkastiseksi tulkittavaa vanhaa sananlaskua mukaillen, virkatyössä tavoitellaankaan. Eivät EOA:nkaan kehotukset missään tapauksessa kontrolliin yletä.

Viranomaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä toimivalta valvoa ja tarvittaessa puuttua yksityiseen elinkeinonharjoittamiseen, siis yleensä liiketoimintaan, onkin yksi lain yksityisistä turvallisuuspalveluista keskeisimmistä kysymyksistä. Toinen on yksityisen ja julkisen turvallisuusalan yhteistyön ja samalla viranomaisvalvonnan välinen suhde. Kuinka lähellä tai kaukana valvojan on oltava, jotta metsä erottuu puilta tai käsillä olevassa asiassa sopivammin alus merestä?

Ensimmäinen ratkaisu perustuu EOA:n oma-aloitteiseen valvontaan, jota hänen virastonsa suoritti yksityisellä turvallisuusalalla tapahtumiltaan poikkeuksellisen tapahtumarikkaan vuoden 2023 vuoksi. Ratkaisu koskee otsikkonsa mukaisesti yksityisen turvallisuusalan valvonnan ohjausta, valvontaa ja kehittämistä Poliisihallituksessa.

Toinen, useammasta kantelusta tehty yhdistetty ratkaisu koskee järjestyksenvalvontaa aluksilla. Syvällisemmin siinä on selvitetty matkustajalaivojen järjestyksenvalvojien käyttämiä säilöönottotiloja ja säilössä pitämisen käytänteitä sekä niihin kohdistuvaa viranomaisvalvontaa.

EOA:n selvitysten mahdolliset seuraamukset

EOA:n ankarin keino puuttua lainvastaiseen toimintaan on virkasyyte. EOA voi antaa virkamiehelle myös huomautuksen. Tavallisimmin hän ilmaisee käsityksensä menettelyn lainvastaisuudesta tai laiminlyönnistä ja muistuttaa lainmukaisesta tavasta toimia. Molemmissa käsillä olevissa tapauksissa EOA kiinnitti poliisihallinnon eri viranomaisten huomiota havaitsemiinsa puutteisiin ja virheellisyyksiin.

EOA voi vaihtoehtoisesti todeta, ettei selvitetyssä asiassa ole menetelty virheellisesti. Seuraamusten lisäksi EOA voi myös tehdä esityksen havaitsemansa virheen korjaamiseksi. Hän voi myös kiinnittää valtioneuvoston huomiota säännöksissä havaitsemiinsa puutteisiin. Toisessa, laivojen järjestyksenvalvontaa koskevassa tapauksessa EOA antoi ohjeita sekä virheiden korjaamistavasta että esitti käsityksensä lainsäädännön korjaamistarpeista.

Laivojen putkat hyväksymättä

Vaikka EOA toteaa, ettei selvitysaikana laivojen putkiin ole menehtynyt ketään. Valvojan (järjestyksenvalvojat) valvonnalla on merkitystä, kuten myös sillä, kuka (Poliisihallitus) ja miten ohjaa ja valvoo valvojaa (paikallispoliisia). Sitä mieltä on ainakin valvojan valvojan valvoja, eli kolmannen portaan valvoja EOA.

EOA:n suorittaman selvityksen perusteella aluksilla tapahtuvaa järjestyksenvalvontatoimintaa on valvottu varsin heikosti. Erityisen moitittavana EOA pitää sitä, että poliisi ei ollut tarkastanut tarkastuksen kohteena olleen aluksen säilytystiloja ja hyväksynyt niitä ennen niiden käyttöönottoa, vaikka laki tätä ehdottomasti vaatii. EOA ohjaa, että tämä asia tulisi viipymättä korjata.

Poliisi onkin jo ryhtynyt valvontatoimiin. EOA:n mielestä on myös varmistettava, että tilojen hyväksymiskriteerit ovat valtakunnallisesti yhtenäiset, mikä edellyttää Poliisihallituksen ohjeistusta. Lisäksi EOA:n käsityksen mukaan säilöönottoilmoitukset on vaadittava toimitettavaksi poliisille valvontaa varten. Asia ei ole volyymiltään aivan vähäinen, koska esimerkiksi selvityksen kohteena olleella yhdellä laivalla tehtiin noin 400 säilöönottoa vuodessa.

Lisäksi hieman lievemmin muotoiltuna EOA kiinnitti valvontaviranomaisten huomiota puutteisiin aluksien järjestyksenvalvojien valvonnasta. Johtopäätöksenään hän toteaa, että aluksille määrättyjen järjestyksenvalvojien toiminta on pitkälti jäänyt valvonnatta.

EOA:n käsityksen mukaan puutteet valvonnassa johtuvat muun ohella siitä, että järjestyksenvalvojan asettaminen aluksillekaan ei edellytä poliisin lupaa eikä siitä tarvitse edes ilmoittaa poliisille. Näin ollen poliisilla ei ole automaattisesti ollut tiedossa, mille aluksille on määrätty järjestyksenvalvojia ja keitä he ovat.

EOA kysyy: Onko yksityisen turvallisuusalan valvonta ja ohjaus poliisihallinnossa liian hajanaista ja vastaako kukaan valvonnan ja ohjauksen kokonaisuudesta?

Poliisin yksityiseen turvallisuusalaan kohdistama valvonta vaikuttaa EOA:lle annettujen selvitysten perusteella ensinäkemältä kovin paperinmakuiselta. Valvontatoiminta vaikuttaa painottuvan ennakolliseen valvontaan, eli elinkeinolupiin ja henkilökohtaisiin hyväksymisiin (kortit).

Valvontaresurssien niukkuuden ja valvottavan alan laajuuden vuoksi ennakollinen valvonta on varmasti tärkeää. Käsillä olevissa EOA:n ratkaisuissa kysytään kuitenkin sitä, kuka ensinnäkin tekee ja toiseksi kuka ohjaa ja valvoo ajantasaista valvontaa.

Silloin kyse on esimerkiksi alan toimijoiden lakisääteisten raporttien tarkastamisesta, elinkeinonharjoittajien toiminnan tarkastamisesta (esimerkiksi edellä käsiteltyjen alusten säilöönottotilojen tarkastuksista) sekä reagoimisesta kansalaisten tekemiin valituksiin, kanteluihin ja tutkintapyyntöihin.

Ajankohtaisesta valvonnasta vastaa pääsiassa paikallispoliisi, jota Poliisihallituksen turvallisuusalan valvonta (Mikkelissä) tässä tehtävässä ohjaa. Myös jälkikäteinen valvonta, eli esimerkiksi vartijoiden, järjestyksenvalvojien ja turvasuojaajien hyväksymisten peruuttaminen, on paikallispoliisin vastuulla.

Poliisihallitus vastaa

Turvallisuusalan valvontayksikön EOA:lle antaman lausunnon perusteella se valvoo poliisilaitosten yksityisen turvallisuusalan valvontatoimintaa muun muassa osana turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijoihin kohdistettavaa toimipaikkatarkastusprosessia. Poliisilaitokset toimittavat toimipaikkatarkastuksesta laatimansa pöytäkirjat valvontayksikölle, missä pöytäkirjat tarkastetaan.

Mikäli tarkastuksessa tulee ilmi poliisilaitoksen tarkastustoiminnasta tai pöytäkirjan täyttämisestä joitain huomioita / korjattavia asioita, niin valvontayksikössä ryhdytään asian edellyttämiin toimenpiteisiin (ohjaus, neuvonta, pöytäkirjan korjauskehotus).

EOA:n johtopäätökset

Vastoin Poliisihallituksen lupahallinnon vastuualueen lausuntoa, EOA toteaa ratkaisussaan, että sen yksityisen turvallisuusalan valvontaan ja ohjaukseen ei näytetä erityisesti panostettavan.

EOA:n ohjauksen perusteella käynnissä olevassa valvonnan kehittämistyössä tulisi muun muassa selkiyttää vastuunjakoa ja vastuuta valvonnan kokonaisuudesta Poliisihallituksessa, lupahallinnon vastuualueen resurssit tulisi turvata siten, että sillä on aito mahdollisuus ohjata, valvoa ja kehittää yksityisen turvallisuusalan valvontaa sekä yksityisen turvallisuusalan valvonnan resurssit ja osaaminen tulisi turvata myös poliisilaitoksilla.

Kokoavia johtopäätöksiä

Näitä EOA:n ratkaisuja tarkasteltaessa on huomioitava, että ne koskevat hyvin eritasoisia asioita. Valvonnan kokonaisuutta koskeva ensimmäinen ratkaisu on luonteeltaan yleinen. Alusten säilöönottotilojen toiminnallinen valvonta on alan sisällä erityiskysymys. Sen osalta voidaan havaita, että ennakollisen valvonnan ja ajantasaisen valvonnan välillä on katkos.

Tässä poikkeustilanteessa voisi EOA:n osoittamalla tavalla olla merkitystä sillä, että valvovalla poliisilla olisi ajantasainen tieto aluksella toimivista järjestyksenvalvojista. Tiedolla olisi merkitystä, koska he käyttävät poikkeuksellisen jäykkää toimivaltaa, säilöönotto-oikeutta (tosin aluksen päällikön luvalla), joka voi kestää yli vuorokaudenkin. Tätä henkilötietoa ei ole, koska järjestyksenvalvojat asettavan varustamon ei tarvitse heitä ilmoittaa.

Jos samojen järjestyksenvalvojien väärinkäytöksistä tulisi jatkuvasti ilmoituksia, voitaisiin ajantasaista valvontaa kohdistaa muutoin resurssia vievässä valvontakohteessa, aluksilla. Valvonta olisi silti erityistaitoja edellyttävä taitolaji sitä suorittavalle poliisille. Kohdehenkilöiden valitusten todennäköisyys kasvaa täysin oikeinkin toimivien järjestyksenvalvojien osalta tapahtumien määrän ollessa suuri. Ruotsinlaivojen legendan mukaan siellä sattuu ja tapahtuu, mikä on olennainen osa niiden viehätystä.

Sen sijaan, jos ilmoitusvelvollisuus laajennettaisiin koskemaan kaikkia järjestyksenvalvojan asettajia, esimerkiksi ravintoloita ja yleisötilaisuuksia, menettäisi henkilötieto varsin todennäköisesti toimijoiden suuren määrän ja liikkuvuuden vuoksi merkityksensä. Kymmenien tuhansien henkilöiden seurantaan poliisille tuskin saadaan resurssia.

Varsin todennäköisesti resurssi olisi poliisin muun toiminnan huomioiden myös väärin käytettyä, elleivät kehittyvät rekisterit ja tekoäly pian ratkaise valvonnan haasteita. Emme malta olla muistuttamatta, että olemme useita kertoja esittäneet, että ammattimainen järjestyksenvalvonta tulisi eriyttää harrastustoiminnasta alan kehittymiseen ja kehittämiseen liittyvien muiden perusteiden ohella valvonnan tarkoituksenmukaiseksi kohdistamiseksi.

EOA:n molemmat selvitykset ovat laaja-alaisia ja syviä. Ne perustuvat osaltaan valvontakohteina olleiden korkeiden viranomaisten omiin selvityksiin EOA:n esittämistä kysymyksistä. Yksityisen turvallisuusalan valvonnan kehittämisessä on siten syytä huomioida EOA:n ratkaisut. Lainsäädäntöehdotukset ovat rakentavia, eivätkä EOA:n esittämässä muodossa ole laajoja, vaan pikemminkin pienimuotoisia tarkennuksia olemassa olevaan sääntelyrunkoon.

Suomen kyberturvallisuusstrategia 2024-2035

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Suomen kyberturvallisuusstrategia 2024-2035

Suomen yhteiskunnan digitalisoituminen on edennyt kovaa vauhtia. Digitalisoituva maailma tuo mukanaan valtavia mahdollisuuksia, mutta myös uusia, monimutkaisia uhkia. Jotta Suomi voisi vastata tulevaisuuden haasteisiin ja hyödyntää digitalisaation tuomia etuja turvallisesti, on laadittu uusi kyberturvallisuusstrategia vuosille 2024–2035.

Kyberturvallisuusstrategia on päivitetty vastaamaan muuttunutta geopoliittista ja digitaalista ympäristöä. Kyberturvallisuus ei ole enää pelkästään tekninen kysymys, vaan olennainen osa kansallista turvallisuutta ja kokonaisturvallisuuden mallia. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, kuten infrastruktuurin, maanpuolustuksen ja talouselämän, turvaaminen edellyttää tehokkaita kyberturvallisuustoimia.

Neljä pilaria

Kyberturvallisuusstrategia nojaa neljään keskeiseen pilariin:

  1. Osaaminen, teknologia ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI): Suomen kyberturvallisuuden perusta on vahva osaaminen kaikilla tasoilla. Tavoitteena on edistää kansalaisten ja yritysten tietoturvavastuuta sekä varmistaa, että Suomi pysyy teknologiakehityksen kärjessä. Tekoälyn, kvanttiteknologian ja uusien verkostojen hyödyntäminen turvallisesti on keskiössä. Tämä tarkoittaa myös merkittäviä investointeja TKI-toimintaan ja uusien innovaatioiden tukemiseen.
  2. Varautuminen: Varautuminen on ennakoivaa toimintaa kyberuhkien torjumiseksi ja niihin reagoimiseksi. Tulevaisuuden uhat ovat ennakoimattomia, ja vihamielinen kybertoiminta todennäköisesti lisääntyy. Strategia korostaa erityisesti kriittisten infrastruktuurien turvaamista, jotta yhteiskunnan toiminta pysyy vakaana myös poikkeusoloissa.
  3. Yhteistoiminta: Strategia korostaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Suomi tekee tiivistä yhteistyötä EU:n ja Naton kanssa, ja yhteistoimintamalleja kehitetään jatkuvasti. Julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö on elintärkeää kyberuhkien torjumisessa.
  4. Reagointi ja vastatoimet: Vahva kyberturvallisuus tarkoittaa myös valmiutta nopeaan reagointiin kyberhyökkäyksissä. Suomi kehittää aktiivisesti kyberpuolustuskykyään ja valmiuttaan vastata valtiollisiin uhkiin, joissa kybertoiminta on keskeisessä roolissa. Tämä kattaa muun muassa kyberrikollisuuden torjunnan, tiedonvaihdon ja teknisen varautumisen.

Kyberturvallisuus liiketoiminnan mahdollistaja ja yhteistyö avainasemassa

Digitalisaatio ja turvallisuus eivät ole vastakohtia, vaan kyberturvallisuus nähdään myös merkittävänä liiketoiminnan mahdollistajana. Suomen kyberturvallisuusstrategia tähtää siihen, että Suomi houkuttelee investointeja, innovaatioita ja kyberturvallisuusosaajia niin kotimaasta kuin ulkomailta. Erityisesti kvanttiteknologian kehitys nähdään kriittisenä kilpailutekijänä, ja Suomi pyrkii omavaraisuuteen salausteknologioiden suhteen vuoteen 2030 mennessä.

EU ja Nato ovat keskeisiä kumppaneita kyberturvallisuuden edistämisessä. Suomi on aktiivinen toimija EU:n kyberturvallisuussääntelyssä, ja Nato-jäsenyys tuo mukanaan uusia velvoitteita ja mahdollisuuksia. Kyberturvallisuudessa on kyse sekä kansallisesta että kansainvälisestä vastuusta, ja yhteistyö muiden maiden ja organisaatioiden kanssa on olennaista kasvavien uhkien hallinnassa.

Kyberturvallisuusstrategia tarjoaa konkreettisen toimintasuunnitelman, jonka avulla Suomi pystyy kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Tämä edellyttää riittäviä resursseja ja sitoutumista kaikilta yhteiskunnan sektoreilta, mutta samalla se luo uusia mahdollisuuksia teknologiseen kehitykseen ja talouskasvuun. Viranomaisten ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö on olennaista.

Suomen kyberturvallisuusstrategian suhde EU:n kyberturvallisuusstrategiaan

Suomen kyberturvallisuusstrategia ja EU:n kyberturvallisuusstrategia ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, ja Suomen strategia perustuu pitkälti EU:n sääntelyyn ja yhteistyöhön. Molempien strategioiden tavoitteet ovat samansuuntaiset, mutta ne keskittyvät eri tasoihin: EU:n strategia asettaa laajempia sääntely- ja yhteistyöpuitteita, kun taas Suomen strategia keskittyy niiden toimeenpanoon ja soveltamiseen kansallisella tasolla.

Suomen strategia suhteutuu EU:n strategiaan muun muassa seuraavilla tavoilla:

  • NIS2-direktiivin implementointi: Suomen kyberturvallisuusstrategian yksi keskeisimmistä lähtökohdista on EU:n NIS2-direktiivin kansallinen toimeenpano. Direktiivi asettaa vaatimuksia kriittisten infrastruktuurien ja palveluiden turvallisuudelle ja vaatii jäsenvaltioita parantamaan kyberturvallisuuden valmiuksia erityisesti kriittisten sektoreiden osalta. Suomen strategia huomioi NIS2-direktiivin vaatimukset laajentamalla kansallisia valmiuksia ja luomalla uusia mekanismeja viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyölle.
  • Yhteiset eurooppalaiset kyberturvallisuusstandardit ja sertifiointi: EU:n kyberturvallisuusstrategia painottaa yhtenäisten kyberturvallisuusstandardien ja sertifiointijärjestelmien luomista, mikä varmistaa, että digitaaliset palvelut ja tuotteet ovat turvallisia koko EU:n alueella. Tämä tavoite heijastuu myös Suomen kyberturvallisuusstrategiassa, joka korostaa aktiivista roolia kyberturvallisuusstandardien ja sertifiointien kehittämisessä sekä niiden hyödyntämistä. Sertifiointi ja standardit ovat myös avainasemassa turvallisten teknologisten ratkaisujen kehittämisessä, joita Suomi haluaa edistää.
  • Kansainvälinen yhteistyö: EU:n kyberturvallisuusstrategian keskeinen elementti on kansainvälinen yhteistyö. EU haluaa vahvistaa jäsenvaltioiden ja muiden maiden välistä kyberpuolustusyhteistyötä ja parantaa kyberuhkien torjuntaa. Suomen kyberturvallisuusstrategia linjaa tämän mukaisesti kansallisen strategiansa tavoitteeksi tiivistää yhteistyötä sekä EU:n että Naton kanssa.
  • EU:n rahoitusohjelmat: EU:n kyberturvallisuusstrategia sisältää merkittäviä rahoitusohjelmia, joilla tuetaan kyberturvallisuuden tutkimusta ja innovaatioita. Suomen kyberturvallisuusstrategia pyrkii hyödyntämään näitä EU:n tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia kansallisen TKI-toiminnan (tutkimus, kehitys ja innovaatio) tukemiseksi.
  • Tietosuoja ja yksityisyys: EU:n kyberturvallisuusstrategia yhdistyy myös tietosuojasääntelyyn, jolla varmistetaan yksilöiden tietosuoja digitaalisessa ympäristössä. Suomen kyberturvallisuusstrategiassa otetaan huomioon tarve suojata kansalaisten yksityisyyttä ja tiedon eheyttä osana laajempaa kyberturvallisuutta. Suomen strategia pyrkii tukemaan kyberturvallisuuden ja tietosuojan yhteensovittamista niin, että digitaaliset palvelut ovat turvallisia ja kansalaisten tiedot suojattuja.

Suomen kyberturvallisuusstrategia 2024–2035 rakentuu vahvasti EU:n strategisten linjausten ja sääntelyn varaan. Suomen rooli on sekä EU:n sääntelyjen toimeenpanija että aktiivinen vaikuttaja, joka pyrkii hyödyntämään eurooppalaiset yhteistyö- ja rahoitusmahdollisuudet kansallisen kyberturvallisuuden vahvistamiseksi. Näin Suomi varmistaa, että se on vahva ja luotettava kumppani sekä EU:ssa että Naton puitteissa kyberuhkien torjunnassa.

CrowdStriken viallinen ohjelmistopäivitys aiheutti maailmanlaajuisia ongelmia – CrowdStriken ja Microsoftin tutkintaraportit

by
Kommentit pois päältä artikkelissa CrowdStriken viallinen ohjelmistopäivitys aiheutti maailmanlaajuisia ongelmia – CrowdStriken ja Microsoftin tutkintaraportit

CrowdStrike on yksi maailman johtavista tietoturvayhtiöistä. CrowdStrike julkaisi uuden päivityksen Falcon Sensor -tietoturvaohjelmaan 19.7.2024, joka sisälsi virheen estäen Windows-tietokoneiden ja -palvelimien käynnistymisen. Päivitys sisälsi muistivirheen, joka johti siihen, että CrowdStriken ajuri yritti lukea tietoja muistialueelta, joka ei kuulunut sille.

Tämä rikkoi Windowsin muistin turvallisuussääntöjä ja aiheutti Windowsin kaatumisen sinisellä ruudulla (Blue Screen of Death, BSOD). Kaatunut tietokone tai palvelin ei pystynyt käynnistymään uudelleen, vaan jäi uudelleenkäynnistymään.

CrowdStrike poisti virheellisen päivityksen jakelusta, mutta se oli jo ehtinyt vaikuttaa 8,5 miljoonaan Windows-tietokoneisiin ja -palvelimiin eri puolilla maailmaa, erityisesti länsimaissa. Se aiheutti laajoja ongelmia muun muassa pankkipalveluille, televisiolähetyksille, lentoyhtiöiden palveluille ja sairaaloille. Esimerkiksi tuhansia lentoja jouduttiin perumaan. Eikä edes CrowdStriken sponsorisopimus pelastanut Mercedeksen F1-tiimiä.

CrowdStrike ja Microsoft ovat julkaisseet omat raporttinsa tapahtuman tutkinnasta, jossa he käyvät läpi juurisyytä ja kuinka he pyrkivät estämään vastaavat tilanteet tulevaisuudessa.

Miten tämä pystyi tapahtumaan?

CrowdStrike käyttää Windows-ytimen ajureita, jotka ovat ohjelmistoja, jotka toimivat käyttöjärjestelmän ja laitteiston välillä. Ytimen ajurit ovat kriittisiä järjestelmän toiminnalle, mutta niillä on myös suuri valta ja vastuu.

Ytimen ajurit voivat muuttaa järjestelmän asetuksia, hallita laitteita ja päästä käsiksi kaikkiin muistin tietoihin. Siksi ytimen ajurit ovat yleisiä kohteita hyökkääjille.

CrowdStrike käyttää ytimen ajureita tarjotakseen haittaohjelmien torjuntakykyjä, kuten skannata tiedostoja, havaita epäilyttävää toimintaa ja estää ajamasta haitallista koodia. Nämä ovat tärkeitä tehtäviä, mutta ne vaativat myös huolellista ohjelmointia ja testausta.

CrowdStriken virhe oli ohjelmointivirhe, joka ei liittynyt Windowsin käyttöjärjestelmään tai sen tietoturvaominaisuuksiin. Windows ei voinut estää virhettä tapahtumasta, mutta se pystyi havaitsemaan sen ja pysäyttämään järjestelmän turvallisuuden vuoksi.

Windowsin tietoturvaominaisuuksista

Windows on itseään suojaava käyttöjärjestelmä, joka on tuonut kymmeniä uusia tietoturvaominaisuuksia ja arkkitehtuurisia muutoksia viimeisissä versioissaan. Windows on sitoutunut tukemaan ja tekemään yhteistyötä tietoturvatoimittajien kanssa, jotka käyttävät ytimen ajureita, mutta se tarjoaa myös vaihtoehtoisia ja turvallisempia tapoja tietoturvatyökaluille havaita ja reagoida uusiin uhkiin.

Windowsilla on useita integroituja tietoturvaominaisuuksia, jotka auttavat suojautumaan hyökkäyksiltä. Näihin kuuluvat seuraavat oletuksena käytössä olevat keskeiset ominaisuudet:

  1. Secure Boot: Tämä estää varhaisen käynnistyksen haittaohjelmia ja rootkittejä varmistamalla, että kaikki käynnistyksessä käytetyt ohjelmistot ovat allekirjoitettuja ja luotettavia.
  2. Measured Boot: Tämä tarjoaa TPM-pohjaisia (Trusted Platform Module) kryptografisia mittauksia käynnistysajan ominaisuuksista.
  3. Memory integrity: Tunnetaan myös nimellä Hypervisor-Protected Code Integrity (HVCI). Tämä estää dynaamisen koodin luomisen ajon aikana ytimessä ja auttaa varmistamaan ohjausvirran eheyden.
  4. Haavoittuvien ajurien estolista: Oletuksena käytössä oleva, käyttöjärjestelmään integroitu ja Microsoftin hallinnoima estolista, joka täydentää haitallisten ajurien estolistaa.
  5. Protected Local Security Authority: Oletuksena käytössä Windows 11:ssä, tämä suojaa useita tunnistetietoja. Laitteistopohjainen tunnistetietojen suojaus on oletuksena käytössä Windowsin yritysversioissa.
  6. Microsoft Defender Antivirus: Tämä on oletuksena käytössä Windowsissa ja tarjoaa haittaohjelmien torjuntakykyjä koko käyttöjärjestelmässä.

Mitä seuraavaksi?

Microsoft ja CrowdStrike lupaavat tehdä tiivistä yhteistyötä jatkossa varmistaakseen, että vastaavanlaiset ongelmat voidaan estää tulevaisuudessa. Windows jatkaa tietoturvaominaisuuksiensa kehittämistä ja on sitoutunut tarjoamaan kumppaneilleen turvallisia käyttöönotto-ohjeita sekä parhaita käytäntöjä, jotka tekevät tietoturvatuotteiden päivityksistä turvallisempia.

Windows pyrkii myös vähentämään ytimen ajureiden tarvetta päästä tärkeisiin tietoturvatietoihin. Lisäksi se pyrkii tarjoamaan parannettua eristämistä ja manipulointisuojausta uusilla teknologioilla, kuten Virtualization-Based Securityn (VBS) avulla. Windows myös mahdollistaa Zero Trust -lähestymistapoja.

Windows on sitoutunut tukemaan Rust-ohjelmointikieltä osana Microsoftin Secure Future Initiative (SFI) -ohjelmaa ja on äskettäin laajentanut Windows-ytimen tukea Rust-kielelle.

Molempien yhtiöiden raportit osoittavat, ettei virheen taustalla ollut tahallisuutta, vaan ohjelmointivirhe, joka pääsi läpi laadunvarmistuksesta. Tapahtuma osoitti, kuinka valtavat vaikutukset ohjelmointivirheellä voi olla maailmanlaajuisesti.

Kuva: Reddit

Ison Omenan tapauksen syytteet hylättiin

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Ison Omenan tapauksen syytteet hylättiin

Käsittelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa kauppakeskus Ison Omenan tapausta. Syyttäjä vaati Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa rangaistusta viidelle Securitaksen järjestyksenvalvojalle ja yhdelle vartijalle (jäljempänä vastaajat) Isossa Omenassa kiinniottotilanteen yhteydessä käytettyjen voimakeinojen vuoksi menehtyneen naishenkilön kuolemantuottamuksesta. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet 12.6.2024 antamassaan tuomiossa (R 23/3591).

Vastaajien vastausten ja videotallenteiden perusteella tehdyn tapahtumien kuvauksen perusteella kaksi järjestyksenvalvojaa oli ensin yrittänyt poistaa häiriötä aiheuttaneen naisen kauppakeskuksen tiloista. Nainen oli vastustanut poistamista, minkä vuoksi järjestyksenvalvojat olivat voimakeinoja käyttäen vieneet hänet maahan. Järjestyksenvalvojat olivat aluksi kaksin pitäneet naisen maassa vatsallaan pitämällä tämän käsiä hallintaotteessa.

Hetkeä myöhemmin vartija ja kolmas järjestyksenvalvoja olivat tulleet avustamaan tilanteessa. He pitivät nyt naista kiinni tämän edelleen maatessa vatsallaan maassa. Samalla ensin paikalla olleet järjestyksenvalvojat raudoittivat naisen kädet selän taakse.

Viimeiseksi paikalle tulleet kaksi järjestyksenvalvojaa olivat myöhemmin tulleet toisena paikalle saapuneiden vartijan ja järjestyksenvalvojan tilalle pitämään naista jaloista kiinni. Voimakeinojen käytöstä vapautuneet vartija ja järjestyksenvalvoja olivat siirtyneet lähelle pitämään yleisöä erillään kiinniottotilanteesta.

Naista oli pidetty maassa vatsallaan, jonka yhteydessä hänen oli havaittu menneen tajuttomaksi ja myöhemmin elottomaksi. Aloitetuista hätäensiaputoimista huolimatta nainen oli menehtynyt tapahtumapaikalle.

Kysymyksenasettelusta

Käräjäoikeuden mukaan asiassa on riidatonta, että vastaajilla on ollut hyväksyttävä ja laillinen peruste kohdehenkilön poistamiselle kauppakeskuksen tiloista. Edelleen riidatonta on, että voimakeinojen käytön aloittamiselle on ollut hyväksyttävä ja laillinen peruste sekä ensiaputoimet ovat olleet asianmukaisia tajuttomuuden havaitsemisen jälkeen.

Käräjäoikeuden kysymyksenasettelun mukaan asiassa onkin kysymys siitä, olivatko vastaajat maahan viemisen jälkeen käyttäneet liiallisia voimakeinoja ja oliko voimakeinojen käyttämistä jatkettu liian pitkään.

Edelleen kysymys on siitä, oliko voimakeinoja käytettäessä seurattu niiden kohteena olleen henkilön tilannetta ja vointia riittävästi. Kysymys on myös siitä, oliko vastaajien menettelyn ja kohdehenkilön menehtymisen välillä syy-yhteys.

Ratkaisun tosiseikkoihin liittyvät perustelut

Nainen oli vastustanut hänen poistamistaan kauppakeskuksesta. Seisaallaan ollessaan hän oli kyennyt liikkumaan siten, että hänen käsistään kiinni pitäneet järjestyksenvalvojat olivat heiluneet mukana. He eivät kyenneet saamaan naita hallintaan siten, että häntä olisi voinut turvallisesti kuljettaa kauppakeskuksen käytävällä. Nainen vietiin sen vuoksi voimakeinoja käyttäen maahan.

Kaikkien vastaajien kertomuksista ilmenee, että nainen oli maassa ollessaan jatkanut voimakasta vastarintaa. Videotallenteilta ilmenee, että naiselle oli onnistuttu laittamaan käsiraudat, kun voimakeinojen käyttämisen aloittamisesta oli kulunut aikaa noin seitsemän minuuttia 30 sekuntia. Käsirautojen laittaminen oli kestänyt noin minuutin, joten nainen oli vastustanut käsirautojen laittamista. Voimakkain vastarinta päättyi käsirautojen laittamiseen.

Järjestyksenvalvoja oli kumartunut naisen kasvoja kohti selvittääkseen tämän vointia, kun voimakeinojen aloittamisesta oli kulunut noin kymmenen minuuttia 30 sekuntia. Lähes välittömästi tämän jälkeen nainen oli käännetty kyljelleen ja häntä oli yritetty saada tajuihinsa.

Naiselta oli otettu käsiraudat pois, kun voimakeinojen aloittamisesta oli kulunut 13 minuuttia. Siten viimeisten havaintojen naisen vastarinnasta ja tajunnan palauttamiseksi aloitettujen toimien välillä on kulunut aikaa noin puolitoista minuuttia.

Asiassa on riidatonta, että vastaajilla on ollut voimakeinojen käyttämiselle hyväksyttävä ja laillinen peruste. Syyttäjän näkemyksen mukaan naisen maahan viemistä voitiin pitää hyväksyttävänä voimakeinona, mutta hänet olisi kuitenkin pitänyt nopeammin siirtää makuuasentoa edullisempaan asentoon esimerkiksi nostamalla hänet istumaan.

Käräjäoikeus totesi perusteluissaan, että pystyasennossa ollessaan nainen oli kyennyt heiluttamaan häntä poistamaan tulleita ja hänestä kiinnipitämiä henkilöitä melko kapealla suuria lasipintoja sisältävällä kauppakäytävällä, jossa on liikkunut paljon ihmisiä lähellä heitä.

Näissä olosuhteissa käräjäoikeus piti perusteltuna voimankäyttönä naisen viemistä maahan. Maassa ollessaan nainen oli jatkanut vastarintaa aluksi voimakkaampana ja käsirautojen laittamisen jälkeen selvästi vähäisempänä. Vastaajien kertomuksista ilmenee, ettei vastarinta ollut täysin päättynyt käsirautojen laittamiseen.

Käräjäoikeudessa kuullun, syyttäjän nimeämän asiantuntija Jani Niemen mukaan käsiraudoittamisen jälkeen henkilö pitää nostaa ylös niin pian kuin se on mahdollista, tilanne kokonaisuutena huomioiden. Tuomion perusteluissaan käräjäoikeus katsoi, että tässä tilanteessa naisen edelleen vastustaessa kiinnipitämistä, hänen istumaan tai seisomaan nostaminen olisi voinut aiheuttaa vaaraa hänelle itselleen taikka muille samassa tilassa olleille henkilöille.

Vastaajien kertomuksista ilmenee, ettei koulutuksessa ole opetettu istuvan henkilön hallintaa. Niemen ja toisen syyttäjän asiantuntijan Henri Rikanderin lausunnoista ja kertomuksista ilmenee, että henkilön pitäminen maassa pidempään ei ole suositeltavaa, mutta siihen ei liity tiedossa olevia riskejä kohdehenkilön terveydelle.

Vaikka vastaajien tarkoituksena on ollut pitää nainen maassa poliisin saapumiseen saakka, oli naista pidetty maassa vastarinnan päättymisen jälkeen alle kaksi minuuttia ennen kuin hänet oli käännetty kyljelleen ja pyritty saamaan tajuihinsa.

Edellä esitetyt seikat huomioiden, käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että vastaajat olisivat pitäneet naisen maassa vatsallaan kädet selän taakse raudoitettuna useiden minuuttien ajan, vaikka hänet olisi voinut asettaa edullisempaan asentoon.

Näyttö ja toimintaedellytykset ratkaisivat tapauksen

Käräjäoikeus totesi, että vastaajilla on ollut voimakeinojen käyttämiselle hyväksyttävä ja laillinen peruste. Erimielisyyttä oli siitä, että vaikka syyttäjänkin näkemyksen mukaan naisen maahan viemistä voitiin pitää hyväksyttävänä voimakeinona, olisi hänet pitänyt nopeammin siirtää makuuasentoa edullisempaan asentoon esimerkiksi nostamalla hänet istumaan.

Käräjäoikeus katsoi, että naisen edelleen vastustaessa kiinnipitämistä, hänen istumaan tai seisomaan nostaminen olisi voinut aiheuttaa vaaraa hänelle itselleen tai muille samassa tilassa olleille henkilöille. Lisäksi käräjäoikeus huomioi, ettei vastaajien voimankäyttökoulutuksessa ole opetettu istuvan henkilön hallintaa.

Naista oli pidetty maassa vastarinnan päättymisen jälkeen alle kaksi minuuttia, kun hänet oli käännetty kyljelleen ja pyritty saamaan tajuihinsa. Asiantuntijatodistajan lausunnosta ilmenee, että voimankäytön kohteena olevan henkilön tarkkailu on tärkeimpiä tehtäviä hallinnan aikana. Erityisesti kohdehenkilön hengitykseen on kiinnitettävä huomiota. Hänen hengitystään on mahdollista seurata puhumalla, katsomalla ja kädellä tunnustelemalla.

Käräjäoikeus arvioi tilannetta siten, että vastaajat olivat voineet ainakin käsirautojen laittamiseen saakka päätellä naisen huutamisen ja vastarinnan perusteella, ettei hänen vointinsa ollut heikentynyt. Nainen oli raudoittamisen jälkeenkin jännittänyt ja liikuttanut raajojaan.

Vastaajien kertomuksista ja videotallenteen perusteella on pääteltävissä, että kaikki vastaajat olivat seuranneet naisen vointia kiinnipitotilanteen aikana. Vastaajat olivat hyvin pian, naisen liikkeen lakkaamisen jälkeen, huomattuaan hänen tajuntansa heikentyneen, siirtäneet hänet kyljelleen ja ottaneet yhteyttä hätäkeskukseen aloittaen elvytyksen sen ohjeiden mukaan.

Esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus katsoi siksi jääneen näyttämättä, että vastaajat olisivat syytteen mukaisesti laiminlyöneet velvollisuutensa tarkkailla voimakeinojen käytön kohteena olleen henkilön fyysistä vointia ja tilaa.

Paljon esillä olleet asiat ennen tuomiota

Ennen tuomiota mediassa ja sosiaalisen median keskusteluissa tuotiin esille se, että naisella oli eräitä sairauksia. Lisäksi oli ruodittu vastaajien merkittävää ylivoimaa suhteessa kohdehenkilönä olleeseen naishenkilöön.

Käräjäoikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että vastaajien tiedossa olisi ollut sellaisia naisen terveydentilaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella heidän olisi pitänyt päätellä, ettei naisen vastarinta ollut erityisen vaarallista. Nämä seikat eivät myöskään ole olleet käräjäoikeuden mukaan ulkoisesti havaittavissa.

Kuolemansyylausunnon päätelmissä on todettu, että naisen perus- ja välittömäksi kuolemansyyksi merkitään kuolinsyytodistukseen tarkemmin määrittämätön kiinnipitotilanteessa tapahtunut sydänpysähdys. Kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi merkitään naisen eräs sairaus ja siihen saatu lääkehoito.

Lausunnon perusteluista käy ilmi, ettei ruumiinavauksessa ole todettu kaulan tai rintakehän alueen puristumista eikä ruumiinavauslöydösten ja esitietojen perusteella kiinnipitotilanteessa käytetty voima ole ollut sellaista, että se olisi voinut johtaa tukehtumiseen. Näin ollen lausunto selvästi poissulki sen mahdollisuuden, että vastaajat olisivat kiinni pitäessään estäneet naisen hengityksen.

Käräjäoikeuden perusteluissa kerrotaan, että lausunnossa kuvatun kaltaisia sydänperäisiä äkkikuolemia on tieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu tapahtuneen kiinnipitotilanteiden yhteydessä sekä kiihtyneessä mielentilassa olleilla henkilöillä. Taustalla on tyypillisesti vaikea sydämen rytmihäiriö, joka etenee sydänpysähdykseen. Tällaisesta rytmihäiriöstä ei jää sydämeen mitään jälkeä, joka voitaisiin kuoleman jälkeen tehtävissä tutkimuksissa todentaa.

Tällaisen kuoleman syitä ei edelleenkään täysin tunneta, mutta sen arvioidaan olevan monitekijäinen. Yhtenä mahdollisena taustatekijänä on mainittu elimistön omat hormonit, joita erittyy voimakkaan stressi ja kiihtymistilan yhteydessä. Korkeat stressihormonipitoisuudet voivat altistaa sydämen sähköisen toiminnan häiriölle.

Toisena mahdollisena taustatekijänä on mainittu päinmakuuasento, joka voi erityisesti ylipainoisella henkilöllä aiheuttaa muutoksia vatsa- ja rintaontelon sisäisessä paineessa. Nämä voivat vaikuttaa epäedullisesti verenkiertoon ja sydämen toimintaan. Asennon merkitystä on kuitenkin mahdotonta yksittäisessä tapauksessa jälkikäteen arvioida, sillä terveet ihmiset sietävät päinmakuuasentoa tyypillisesti hyvin.

Lausunnossa edelleen todetaan, että vaikeita psyykkisiä sairauksia sairastavilla henkilöillä tiedetään esiintyvän muuta väestöä enemmän sydänperäisiä äkkikuolemia. Sairaus itsessään ja sen edellyttämä lääkehoito, hoitoalueella olevana pitoisuutenakin, voivat altistaa vakaville sydänperäisille rytmihäiriöille. Tästä syystä naisen elinaikana todettu sairaus ja sen lääkehoito oli merkitty kuolintodistukseen kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi.

Käräjäoikeus totesi, että kuolemansyylausunnon mukaan naisen kuolinsyy jäi epäselväksi. Lausunnon perusteella käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kuolema olisi aiheutunut vastaajien menettelyn seurauksena. Siten syyte oli kaikkien vastaajien osalta hylättävä.

Tapauksen arviointia

Lakia yksityisistä turvallisuuspalveluista tarkastellen kysymys on kahdesta merkittävästä seikasta: 1) järjestyksenvalvojilla ja vartijoilla on lakisääteinen oikeus käyttää voimakeinoja, jotka voivat ääritapauksessa johtaa kohdehenkilön kuolemaan, eikä tällaisiakaan tapauksia tule suoraan arvioida rikoslain vastuuvapausperusteiden mukaisina hätävarjelutilanteina ja 2) onko voimakeinoja käytettäessä maahan viety kohdehenkilö nostettava välillä esimerkiksi istumaan hänen olonsa helpottamiseksi, mikäli kohdehenkilön toimenpiteet ja tilanne sen muutoin sallivat.

Kuolemantilanteiden ja voimankäyttötilanteissa aiheutettujen suhteellisen vähäisten kohdehenkilöiden vahingoittumistilanteiden vuoksi järjestyksenvalvojien ja vartijoiden voimankäyttöoikeuden tarkastelu on jäänyt tuomioistuimissamme vähäiseksi. Sattumalta merkittävää julkisuutta saaneita tapauksia oli nyt vähän ajan sisään kaksi. Käsillä olevan Ison Omenan tapauksen lisäksi oli Avarnin järjestyksenvalvojia pääkaupunkiseudun liikenneasemilla koskeva tapaus.

Mikäli muutoksenhakuasteet arvioivat tapaukset kuten käräjäoikeus, vahvistaisivat ennakkotapaukset järjestyksenvalvojien ja vartijoiden voimankäyttöoikeuden ja hätävarjelun erillistarkastelun, kuten poliisin osalta aiemmin. Huomionarvoista siten on, että myös syyttäjä tunnusti voimankäytön ja hätävarjelun erillistarkastelun.

Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa todetaan, että kertaalleen maahan viedyn kohdehenkilön nostamista istumaan ei kouluteta järjestyksenvalvojien ja vartijoiden voimankäyttökoulutuksessa. Syyttäjän väitteiden ja syyttäjän asiantuntijalausuntojen vuoksi seikalla oli käsillä olevan tapauksen ratkaisemisessa olennainen merkitys.

Tältä osin tuomion perusteluissa on myös rikoslain vastuuvapausperusteen piirteitä, koska menetelmän kouluttamattomuus huomioitiin järjestyksenvalvojien ja vartijoiden toiminnan oikeellisuutta arvioitaessa. Käräjäoikeus arvioi heidän toimineen saamansa koulutuksen ohjeiden mukaisesti.

Voimankäyttöteknisen tarkastelun lisäksi kysymys on ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin, toisin kuin poliisi, järjestyksenvalvoja tai vartija työskentelee usein yksin. Käsillä olevassa tapauksessa, jossa tilanteeseen on osallistunut kuusi yksityisen turvallisuusalan ammattilaista, on selkeä poikkeustapaus.

Toiseksi kysymys on voimankäyttökoulutuksen vähimmäismäärästä. Jos toimintaohjeita muutetaan siten, että järjestyksenvalvojan ja vartijan olisi kyettävä nostamaan poliisia odotettaessa kohdehenkilö istumaan, muuttuu voimankäyttö olennaisesti vaativammaksi, kuten vastaajat ja käsillä olevassa tapauksessa kuullut asiantuntijat ovat käräjäoikeudelle todistaneet.

Kaikille järjestyksenvalvojille ja vartijoille annettavan voimankäyttökoulutuksen selkeänä perustana on ollut se, että voimankäyttökeinot olisivat jokaiselle käyttäjälle sopien mahdollisimman helppoja ja kohdehenkilölle turvallisia. Järjestyksenvalvojien ja vartijoiden voimankäyttökeinot ovat sopeutuksia poliisin vastaavista voimakeinoista.

Sisäministeriön näiden Avarnin ja Securitaksen tapauksien vuoksi asettama työryhmä esitti yhtenä ehdotuksena voimankäyttökoulutuksen kehittämistä. Olemme aikaisemmissa kirjoituksissa esittäneet ammattimaisen yksityisen turvallisuusalan selvempää eriyttämistä harrastusluontoisesta toiminnasta. Lisäksi olemme ehdottaneet ammattimaisten järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien ja voimankäyttövälineiden kehittämistä tilapäisellä säilöönotto-oikeudella ja etälamauttimen kantamisen mahdollistamisella.

Emme ole vielä huomanneet, että sisäministeriön työryhmän ehdotuksia olisi jatkokäsitelty ja ryhdytty tuumasta toimeen. Järjestyksenvalvojien ja vartijoiden tehtävien laadusta ja määrästä johtuen on vain ajan kysymys, kun Ison Omenan tapauksen kaltaisia erittäin valitettavia, tapaturmaisia onnettomuuksia tapahtuu uudestaan. Mitkä olisivat parhaita toimenpiteitä sekä voimankäytön kohdehenkilöiden turvaamiseksi että turvallisuusalan työntekijöiden työturvallisuuden varmistamiseksi?

Rikollisverkostot kehittyvät

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Rikollisverkostot kehittyvät

Europol julkaisi vuonna 2024 ensimmäistä kertaa raportin EU:n rikollisverkostoista, johon se keräsi tietoja 821:stä EU:ssa toimivasta rikollisverkostosta. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ja useat Europolin kumppanimaat toimittivat tietoja Europolille EU:ssa toimivista uhkaavimmista rikollisverkostoista. Näissä rikollisverkostoissa on noin 25 000 jäsentä, jotka pystyvät toimimaan samanaikaisesti useissa eri maissa.

Raportissa tuodaan esiin niiden rikollisverkostojen ominaispiirteet, jotka muodostavat suurimman uhan EU:n sisäiselle turvallisuudelle. Raportin tavoitteena oli vahvistaa ymmärrystä rikollisverkostoista, jotta poliittiset päättäjät ja lainvalvontaviranomaiset voivat tehdä tietoon perustuvia poliittisia ja operatiivisia päätöksiä niiden torjumiseksi.

Tutkitut rikollisverkostot ovat aktiivisia useilla eri rikollisuuden aloilla, kuten huumekaupassa, petoksissa, omaisuusrikoksissa, maahanmuuttajien salakuljetuksessa, ihmiskaupassa, ympäristörikoksissa, väärentämisessä, kyberrikollisuudessa, kiristyksessä, ampuma-asekaupassa ja rahanpesussa.

Rikollisverkostot käyttävät väärin laillisia liiketoimintarakenteita eri aloilla, kuten rakennusalalla, majoitus- ja ravitsemisalalla sekä logistiikka-alalla. Nämä rikollisverkostot myös pesevät rikoshyötynsä eri tavoin, kuten sijoittamalla kiinteistöihin, arvokkaisiin tavaroihin tai kryptovaluuttaan.

Rikollisverkostoja yhdistävät piirteet

Jokainen rikollisverkostoista on omanlaisensa. Ne eroavat toisistaan merkittävästi muun muassa rakenteensa, rikollisen toimintansa, alueellisen hallintansa, pitkäikäisyytensä ja yhteistyömuotojensa osalta.

Tiettyjä yhdistäviä piirteitä voidaan kuitenkin havaita uhkaavimmissa rikollisverkostoissa. Yksi näistä on ketteryys. Rikollisverkostot pystyvät laajasti soluttautumaan laillisiin liiketoimintarakenteisiin ja käyttämään niitä väärin.

Rikollisverkostoista 86 prosenttia käyttää hyväkseen kyseisiä rakenteita, mikä edesauttaa rikollista toimintaa, mahdollistaa rahanpesun ja suojaa verkostoja paljastumiselta. Ketteryyttä osoittaa myös se, että nämä verkostot pystyvät reagoimaan nopeasti uusiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin, myös lainvalvonnan asettamiin haasteisiin.

Eräs verkostoja yhdistävä piirre on rajattomuus. Rikollisverkostoilla on kansainvälinen ja usein maailmanlaajuinen ulottuvuus, mutta ne rajoittavat rikollisen toimintansa tietylle alueelle tai vain tiettyihin maihin. 76 prosenttia rikollisverkostoista on paikalla tai aktiivisia 2-7 maassa. Verkostoissa on jäseniä kaikista EU:n jäsenvaltioista ja monista muista maista ympäri maailmaa.

Tutkituissa 821 rikollisverkostossa oli 112 kansalaisuutta. Rikollisverkostojen muodostuminen ja säilyminen perustuukin osaltaan myös vahvaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, mikä voi edesauttaa nuorten houkuttelemista järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Rikollisverkostot ovat yleensä erikoistuneet yhteen rikolliseen pääliiketoimintaan (82 prosenttia verkostoista) ja toimivat hyvin itsenäisesti. Lähes kaikki tutkitut verkostot (96 prosenttia) pesevät tuottonsa itse.

Niillä on lisäksi yleensä vahva johto, joka on usein lähellä toimintaa, mutta joka voi myös hallita etänä maailmanlaajuisista sijainneista. Vaikka vahva johtajuus on tärkeää, se ei välttämättä ole sidoksissa tiettyihin henkilöihin, ja se on joissakin tapauksissa korvattavissa. Suurin osa rikollisverkostoista onkin organisoitu hierarkkisesti, mutta myös horisontaalisemmat ja joustavammat verkostot voivat olla yhtä uhkaavia.

Puolet rikollisverkostoista harjoittaa päätoimenaan huumekauppaa. Muita rikollisuuden aloja ovat esimerkiksi jo aiemmin mainitut petokset, omaisuusrikokset, maahanmuuttajien salakuljetus ja ihmiskauppa.

Näillä rikollisilla toimilla on vakavia vaikutuksia EU:hun ja sen kansalaisiin. 68 prosenttia verkostoista käyttää väkivaltaa ja pelottelua toiminnassaan, kun taas 32 prosenttia välttää väkivaltaa, jotta ne pysyisivät virkavallan valvovan silmän ulkopuolella. Korruptiota harjoittaa puolestaan 71 prosenttia verkostoista helpottaakseen rikollista toimintaansa tai estääkseen lainvalvontaa tai oikeudellisia menettelyjä.

Entistä enemmän suunta kyberrikollisuuteen

Yhdeksän rikollisverkostoista oli erikoistunut kyberhyökkäyksiin pääasiallisena toimintanaan. Muutamat muut verkostot toimivat kyseisellä alalla petosten ja rahanpesun tukemiseksi. Venäläiset ja ukrainalaiset olivat näissä verkostoissa eniten edustettuina. Tällaista toimintaa havaittiin pääasiassa Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa.

Näissä rikollisverkostoissa saattaa olla esimerkiksi yli 100 jäsentä ja toimintaa johtaa pienempi ydinryhmä. Tämä ydinryhmä tarjoaa lunnasohjelmia kumppaneidensa käyttöön, jotka sitten toteuttavat kyberhyökkäyksen. Ydinryhmä hallinnoi neuvotteluja ja lunnaiden maksamista.

Ydinryhmä voi luovuttaa esimerkiksi 80 prosenttia saadusta summasta kumppaneilleen. Näiden verkostojen toiminnassa jäsenet, joilla on teknistä osaamista, ovat ratkaisevassa asemassa, sillä he kehittävät haittaohjelmia.

Europolin raportissa on maininta lainvalvontaviranomaisten onnistuneesta iskusta LockBit-kiristyshaittaohjelmaryhmää vastaan, mikä on vahingoittanut ryhmän toimintamahdollisuuksia. LockBit on yksi haitallisimmista tunnetuista kiristyshaittaohjelmista. LockBitin takana oleva ryhmä on ”ransomware-as-a-service” -verkosto.

Mikä tekee rikollisverkostoista kaikista uhkaavimpia?

Rikollisverkostoista tulee uhkaavampia, jos ne pääsevät soluttautumaan lailliseen liike-elämään. Soluttautumista tapahtuu lähes kaikilla aloilla. Rikollisten soluttautuminen koskee erityisesti rakennusalaa, majoitus- ja ravitsemisalaa sekä logistiikka-alaa.

Europolin keräämien tietojen perusteella järjestäytynyt rikollisuus on kansainvälistä ja rajatonta. Toisaalta tiedot osoittavat myös sen, että rikollisverkostot ovat uhkaavimpia silloin kun niiden maantieteellinen toiminta- ja vaikutusalue pysyy suhteellisen rajattuna.

Uhkaavimmat rikollisverkostot ovat usein myös pitkäikäisiä, ja ne ovat toimineet jo useita vuosia. Tutkituista verkostoista kolmasosa oli toiminut jopa 10 vuotta tai kauemmin. Ne ovat onnistuneet puolustautumaan niiden hajottamista vastaan, sillä ne tuntevat hyvin lainvalvontatekniikat ja käyttävät strategisesti vastatoimia välttääkseen lainvalvontaviranomaisten havaitsemisen, tutkimisen tai syytteeseenpanon.

Ne kykenevät myös jatkamaan rikollista liiketoimintaansa ympäristössä tapahtuvista muutoksista ja lainvalvonnan huomiosta huolimatta. Rikollisverkostot ovatkin mukautumiskykyisiä. Esimerkiksi kun verkostojen jäsenet on tuomittu vankilaan, he jatkavat rikollista liiketoimintaansa vankilasta käsin.

Lisäksi rikollisverkostoista tekee uhkaavampia niiden yhteistyömallit. Niillä voi olla tasavertaisia kumppanuuksia rikollisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Jos verkostot tarvitsevat teknistä asiantuntemusta tai matalan tason toimeenpanijoita, siirtävät ne osan rikollisesta prosessista ulkopuolisille palveluntarjoajille. Tämä lisää uhkaa entisestään, koska minkä tahansa kyvyn tai toiminnon voi saada maksua vastaan.

Uhkaa lisäävä tekijä on myös korruption ja/tai väkivallan käyttö. Kaikki uhkaavimmat rikollisverkostot eivät kuitenkaan käytä korruptiota tai väkivaltaa, vaikka suuri osa käyttääkin. Myös saatavilla olevat resurssit lisäävät uhkaa. Rikollisverkostot ovat vahvimmillaan silloin, kun niillä on jo runsaasti taloudellisia resursseja tai kun ne voivat helposti löytää niitä. Resurssit voivat olla rahan lisäksi materiaalia, tietoa ja viestintävälineitä.

Rikollisverkostojen keskeinen piirre on myös se, että ne pystyvät käyttämään ihmisiä, joilla on erityisiä taitoja ja tietoja. Lisäksi verkostot käyttävät yleensä asiantuntijatason digitaalisia tai teknologisia välineitä.

Europolin raportissa on maininta onnistuneesta lainvalvontaviranomaisten toiminnasta, jolla ne onnistuivat poistamaan Genesis Marketin, joka oli maailmanlaajuisesti yksi suurimmista varastettuja tilin tunnistetietoja hakkereille myyneistä rikollisten välittäjistä.

Markkinapaikka tarjosi myyntiin niin sanottuja botteja, jotka saastuttivat uhrien laitteet haittaohjelmilla tai tilien haltuunottohyökkäyksien avulla. Botin avulla rikolliset pääsivät käsiksi kaikkiin laitteisiin tallennettuihin tietoihin, kuten käyttäjätunnuksiin ja salasanoihin.

Tulevaisuutta silmällä pitäen

Europolin raportissa on nostettu esiin, että lainvalvontaviranomaisten tulisi ottaa jatkossa huomioon erityisesti rikollisverkostojen ketteryys, mukautumiskykyisyys ja kestävyys. Lisäksi tulisi tarkastella sekä rikollista päätoimintaa että liitännäistoimintaa, joka mahdollistaa ja tukee rikollisverkostojen menestymistä pitkällä aikavälillä.

Rikollisverkostojen rikollisen toiminnan torjumiseksi tarvitaan kansainvälistä ja alueiden välistä yhteistyötä, jota voitaisiin täydentää erityisillä yhteistyörakenteilla ja kumppanuuksilla sekä EU:n sisällä että maailmanlaajuisten kumppaneiden kanssa. Tiedustelutietoja tulee myös kehittää jatkuvasti, mikä puolestaan edellyttää jatkuvaa ja oikea-aikaista tiedonvaihtoa.

Poliisin avuksi asetetun järjestyksenvalvojan virkavastuu

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Poliisin avuksi asetetun järjestyksenvalvojan virkavastuu

Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa poliisin avuksi asetetun järjestyksenvalvojan virkavastuuta niin sanotun Avarn-jutun näkökulmasta. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus (R 23/4280) tuomitsi osan järjestyksenvalvojina toimineista vastaajista muun muassa törkeistä tai perusmuotoisista pahoinpitelyistä, mutta hylkäsi virkarikossyytteet. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Rikosoikeudellisella virkavastuulla tarkoitetaan erityisasemaan kuuluvaa laajempaa vastuuta työssä tehdyistä virheistä. Virkavastuun perusteista säädetään perustuslaissa. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Säännöksessä vahvistetaan hallin-non lainalaisuuden periaate. Perustuslain 118 §:n 1 momentin mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta.

Julkisen vallan käytölle virkavastuun perustavana tekijänä on ominaista, että julkisen vallan käyttö ilmentää yhteiskunnan toimintaa, jolla sen elimet toteuttavat oikeusjärjestystä. Virkavastuulla tapahtuvalle julkisen vallan käytölle on ominaista myös se, että asianomaisella on paitsi oikeus käyttää julkista valtaa myös velvollisuus ryhtyä johonkin julkisen vallan käyttöä sisältävään toimeen.

Erityisesti poliisin avuksi asetettujen järjestyksenvalvojien osalta näin on yleisesti ajateltu olevan. Miksi muutoin poliisin pitäisi lakiin perustuen antaa järjestyksenvalvojan asettamismääräys? Siksi oikeudellisesti erittäin merkittävä asia on myös se, että käräjäoikeus hylkäsi kaikki virkasyytteet perustellen, että järjestyksenvalvojien asema virkamiehenä on epäselvä.

Virkarikossyytteet ja puolustuksen puheenvuoro

Syyttäjät katsoivat, että rikoslain 40 luvun virkarikoksia koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi järjestyksenvalvojiin, koska järjestyksenvalvojat käyttävät julkista valtaa, kuten voimakeinoja. Lisäksi syyttäjät vetosivat yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain esitöissä esitettyihin kannanottoihin, joissa järjestyksenvalvojan kiinniotto-oikeutta on perusteltu muun muassa sillä, että järjestyksenvalvoja kuitenkin olisi rikosoikeudellista virkavastuuta koskevan sääntelyn piirissä.

Yhden vastaajien puolustusasianajajan lausuman perusteella rikoslain 40 luvun säännökset koskevat nimenomaan virkamiehiä. Mikäli järjestyksenvalvojalle oli ollut tarkoituksena luoda tiettyjä virkamiehille asetettuja vastuita ja velvollisuuksia, olisi järjestyksenvalvojia tullut myös suojata yhtä vahvasti kuin virkamiehiä on lainsäädännössä suojattu.

Järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta (myös väkivaltaisesta) on rangaistukseksi säädetty sakkoa ja enintään kuusi kuukautta vankeutta. Sen sijaan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta on säädetty ankara rikosvastuu. Puolustuksen mukaan tämä epäkohta on ollut esillä jo järjestyksenvalvojia koskevan vuoden 2017 lakiuudistuksen yhteydessä.

Puolustuksen päätelmän mukaan velvollisuuksien ja oikeuksien suojan tulee kulkea käsikädessä. Puolustuksen mukaan alan toimijoiden on ollut miltei mahdotonta hahmottaa, mitä vastuita heihin kohdistuu, kun lainsäädäntö on ollut epäselvä.

Virkarikosten soveltamisalan laajentaminen järjestyksenvalvojiin loukkaisi rikosoikeuden keskeistä periaatetta, laillisuusperiaatetta, jonka mukaan rangaistavan teon muodot on oltava tyhjentävästi lueteltu rangaistussäännöksessä. Näin ei tässä tapauksessa ole ollut.

Tuomion perustelut

Tuomion perusteluissa kiinnitettiin erityistä huomiota laillisuusperiaatteeseen ja sen osalta erityisesti siihen, että laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista ei ole erillistä mainintaa siitä, että järjestyksenvalvojat käyttäisivät julkista valtaa tai että heihin sovellettaisiin rikoslain 40 luvun säännöksiä.

Laillisuusperiaatteen osalta käräjäoikeus sovelsi korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja (KKO 2015:22, 2000:52, 2006:52 ja 2021:4). Samoin kuin kyseisissä ennakkoratkaisuissa, yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa ei ole nimenomaista viittausta virkarikoksia koskeviin rangaistussäännöksiin, katsottiin viittaussäännöksen puuttumisen olevan laillisuusperiaatteen vastaista. Tuomion perusteluiden mukaan tästä seurasi, että kaikki asiassa esitetyt syytteet virka-aseman väärinkäyttämisestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta oli hylättävä.

Ei virkavastuuta

Rikosoikeudellisesta virkavastuusta säädetään rikoslaissa. Rikoslain 40 luvun 12 § on soveltamisalasäännös, jonka mukaan 40 lukua koskevia säännöksiä sovelletaan virkamiesten lisäksi julkista valtaa käyttäviin henkilöihin.

Julkista valtaa käyttävällä henkilöllä tarkoitetaan rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdan mukaan a) henkilöä, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen, sekä b) henkilöä, jonka lain tai asetuksen nojalla taikka viranomaiselta lain tai asetuksen nojalla saadun toimeksiannon perusteella kuuluu osallistua kohdassa tarkoitetun päätöksen valmisteluun tekemällä päätösesitys tai -ehdotus, laatimalla selvitys tai suunnitelma, ottamalla näyte tai suorittamalla tarkastus taikka muulla vastaavalla tavalla.

Lain esitöissä on todettu, että rikoslain 17 luvun 6 §:ssä tarkoitetut järjestystä ylläpitävät henkilöt käyttävät tehtävissään kohdassa 5 a tarkoitettua julkista valtaa, minkä vuoksi heihin on siten yleensä sovellettava rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Eli järjestyksenvalvojien virkavastuusta on säädetty rikoslaissa, ja oikeammin lain esitöissä, eikä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa ole nimenomaista viittaussäännöstä rikoslain mahdollisesti sovellettavaksi tarkoitettuihin säännöksiin.

Kuten käräjäoikeuden tuomiossakin esitetään, yksityiselle turvallisuusalalle sovellettavan rikosoikeudellisen virkavastuun laajuus on avoin ja tulkinnallinen, koska lain perusteluissa on tyydytty vain toteamaan, että järjestystä ylläpitäviin henkilöihin on yleensä sovellettava rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Oikeustutkimusten perusteella virkavastuuta on tulkittava suppeasti ja lain tarkoituksesta käsin. Niissä virkavastuu kytketään nimenomaan niihin tilanteisiin, joissa toimivaltuuksien yhteydessä käytetään julkista valtaa. Yksityisellä turvallisuusalalla virkavastuuta sovelletaan silloin, kun käytetään toimivaltuuksia.

Järjestyksenvalvojille yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa säädetyt voimankäyttöoikeudet puolestaan liittyvät ensinnäkin tehtäviin ja lisäksi niiden suorittamiseksi annettuihin toimivaltuuksiin, joiden toteuttamiseksi voidaan käyttää välttämättömiä ja puolustettavia voimakeinoja. Virkavastuuta ei siis sovelleta, kun käytetään kaikille yksityishenkilöille kuuluvia oikeuttamisperusteita.

Rikosoikeudellisesta suojasta

Rikosoikeudellisen virkavastuun vastapainona yksityisen turvallisuusalan työtehtävissä nautitaan erityisestä rikosoikeudellisesta suojasta. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 101 §:n 2 momentissa on viittaussäännös sitä sääntelevään rikoslain 17 luvun 6 §:ään, minkä vuoksi suoja ei liene virkavastuun tavoin laillisuusperiaatteenkaan osalta epäselvä tai kyseenalainen.

Säännöksen mukaan järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen on säädetty rangaistavaksi. Joka käyttämällä tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa estää tai yrittää estää järjestystä ylläpitävää henkilöä suorittamasta hänelle lain tai asetuksen nojalla kuuluvaa tehtävää tai muuten vaikeuttaa sanotun tehtävän suorittamista, on tuomittava, jollei laissa muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Järjestystä ylläpitävällä henkilöllä tarkoitetaan säännöksessä mainittujen muiden tahojen lisäksi yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitettua vartijaa ja järjestyksenvalvojaa.

Järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamista koskevaan säännökseen sisältyvät sekä väkivaltaisen että väkivallattoman haitanteon kriminalisoinnit. Säännöksessä tarkoitettu väkivalta tai sillä uhkaaminen on aktiivista toimintaa, joka välittömästi tai välillisesti kohdistuu järjestystä ylläpitävään henkilöön, jolla tulee olla lakiin tai asetukseen perustuvan tehtävän edellyttämät valtuudet järjestyksenpitoon.

Tavallisimmin kyse on pahoinpitelystä tai pahoinpitelyn uhasta. Teko voi myös kohdistua järjestystä ylläpitävän henkilön vapauteen. Myös ulkopuoliseen henkilöön kohdistunut väkivalta tai uhkaus, jolla pyritään estämään järjestyksen ylläpito, täyttää tunnusmerkistön. Rangaistavaa on jo pelkkä järjestyksen ylläpitämisen estämisen yrittäminen. Tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä järjestyksen ylläpitämisen estymistä.

Ruotsista sääntelymallia virkavastuun ja suojan osalta

Jos muutosasteet toteavat kuten käräjäoikeus, että järjestyksenvalvojien virkavastuu on epäselvä, tulee asia korjata mahdollisimman pian lainsäädäntöteitse. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain yhtenä keskeisenä tarkoituksena on antaa oikeusturvaa vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimenpiteiden kohteille.

Tämän turvan on katsottava olevan olennaisesti puutteellinen, jos lainvoimaiseksi tuomioksi jää, ettei poliisin avuksi asetetuilla järjestyksenvalvojillakaan ole edes laillisia voimakeinoja käyttäessään virkavastuuta niistä.

Ylipäätään yksityisen turvallisuusalan toimijoiden oikeusturvan parantamiseksi myös rikosoikeudelliseen suojaan tulisi kiinnittää huomiota. Rikosoikeudellisen suojan tulisi määräytyä kuten virkamiehillä, koska yksityisellä turvallisuusalalla voidaan käyttää erityissäännösten nojalla julkista valtaa. Tätä ovat korostaneet niin yksityisen turvallisuusalan toimijat kuin tutkijat.

Ruotsissa vartijan ja järjestyksenvalvojan rikosoikeudellinen suoja määräytyy vastaavin perustein kuin virkamiehen suoja. Tämä olisi perusteltu ratkaisu myös Suomessa, joten yksityisen turvallisuusalan rikosoikeudellinen virkavastuu ja suoja tulisi siis saattaa samalle tasolle kuin virkamiehillä, koska sääntelyn perusteissa käytetyt argumentit ovat yhtä päteviä niin yksityisen turvallisuusalan kuin viranomaisten kohdalla.

Siten Avarn-jutussa erään puolustusasianajajan esittämä kritiikki siitä, että järjestyksenvalvojan ja virkamiesten rikosoikeudellinen suoja ei ole samalla tasolla, ei ole aiheeton. Heikompi suoja voi olla ennalta estävyyden kannalta ongelmallinen. Voisikohan tästä tapauksesta saatava ennakkoratkaisu johtaa myös tämän asian korjaamiseen?

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus – askel eteen vai kaksi taakse?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus – askel eteen vai kaksi taakse?

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän valmisteilla oleva uudistus on herättänyt paljon keskustelua. Valmistelussa on ehdotettu, että vanginvartijan viran erityinen kelpoisuusvaatimus muutettaisiin siten, että se kattaisi vankeinhoitoalan ammatillisen tutkinnon, turvallisuusalan tai sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon tai soveltuvan korkeakoulututkinnon. Lisäksi on ehdotettu, että rikosseuraamusalan ammatillinen tutkinto lakkautettaisiin ja sen sijaan panostettaisiin henkilöstö- ja täydennyskoulutukseen.

Koulutusvaatimuksista ja haasteista

Yhdistyneiden kansakuntien vankeinhoidon vähimmäissäännöissä (Nelson Mandela -säännöt) todetaan, että koko henkilöstöllä on oltava asianmukainen koulutustaso ja henkilöstölle on tarjottava mahdollisuudet sekä keinot hoitaa tehtävänsä ammattimaisesti.

Eurooppalaiset vankeinhoitosäännöt korostavat, että resurssien puute ei saa johtaa vankien ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Vankilahenkilökunnan rekrytoinnin, koulutuksen ja työolojen on mahdollistettava korkeatasoisen vankeinhoidon ylläpito.

Rikosseuraamuslaitoksen eri tarkastuksissa ja selvityksissä on noussut esille valvontahenkilöstön riittävyys. Esille on noussut myös koulutetun valvontahenkilöstön puute, joka on vankilaturvallisuuteen keskeisesti vaikuttava tekijä. Kouluttamattoman valvontahenkilöstön puutteet voivat vaarantaa turvallisuuden ja lisäävät koulutetun henkilöstön kuormitusta.

Kotimaisten ja kansainvälisten vaatimusten valossa on huolestuttavaa, että merkittävä osa valvontahenkilöstöstä on vailla asianmukaista koulutusta. Tämä puute vaarantaa vankilaturvallisuuden ja vaikeuttaa henkilökunnan kykyä toimia ammattimaisesti. Täytyy kuitenkin huomioida, että nykyinen koulutusjärjestelmä täyttää kansainväliset vaatimukset, joten sen rakenteeseen ei tarvitse siten tehdä uudistuksia.

Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiouudistus on myös aiheuttanut lisää haasteita, kun vankiloissa on jouduttu karsimaan valvonnan resursseista. Samaan aikaan vankimäärä on kasvussa ja Rikosseuraamuslaitoksen hallinto on paisunut. Siten on paineita saada kustannussäästöä, jonka kohteeksi on nyt otettu koulutusjärjestelmä.

Esimerkkiä Ranskasta

Ranskassa vanginvartijoiden koulutus yhdistää teoreettisen ja käytännön opetuksen. Koulutusohjelman tavoitteena on luoda ammattitaitoisia vanginvartijoita, jotka voivat tehokkaasti ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta vankiloissa samalla kun he kunnioittavat vankien oikeuksia ja edistävät heidän kuntoutustaan.​

Aluksi vanginvartijat käyvät läpi kahdeksan kuukautta kestävän peruskoulutuksen École Nationale d’Administration Pénitentiairessa. Tämä koulutusjakso sisältää sekä teoriaopetusta että käytännön harjoittelua vankiloissa. Koulutuksen aikana opiskelijat opiskelevat muun muassa vankilaturvallisuutta, lainsäädäntöä ja sosiaalisia taitoja, jotka ovat välttämättömiä vankien kanssa työskentelyssä.

Koulutuksen ensimmäinen vaihe keskittyy teoreettiseen oppimiseen, jossa käsitellään vankeinhoidon periaatteita, rikosoikeusjärjestelmää sekä vanginvartijan roolia ja velvollisuuksia. Toisessa vaiheessa opiskelijat suorittavat harjoittelujakson vankiloissa, jossa he pääsevät soveltamaan oppimaansa käytännössä ja saavat ohjausta kokeneilta vanginvartijoilta.

Koulutuksen jälkeen vanginvartijoille tarjotaan jatkuvaa täydennyskoulutusta uransa aikana. Tämä varmistaa, että he pysyvät ajan tasalla uusimmista vankilaturvallisuuden käytännöistä ja lainsäädännön muutoksista. Jatkokoulutus on keskeinen osa vanginvartijan ammattitaitoa ja urakehitystä.

Koulutusjärjestelmässä on huomioitu urakehitys. Esimerkiksi vankilan johtajaksi pääsy vaatii monivaiheisen koulutuksen työkokemuksen lisäksi. Johtajan koulutusohjelma sisältää sekä teoreettista että käytännön opetusta vankeinhoidon eri osa-alueista, mukaan lukien johtamista, turvallisuutta, lainsäädäntöä ja psykologiaa. Koulutus kestää useita kuukausia, ja siihen kuuluu myös harjoittelujaksoja eri vankiloissa​.

Koulutusjärjestelmän uudistamisessa turvallisuus keskiöön

Suomessa rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä turvallisuuden ja laadukkaan vankeinhoidon varmistamiseksi. Uudistuksen tulee huomioida sekä koulutuksen että turvallisuuden tavoitteet.

Koulutuksen kehittäminen on haasteellista nykyisten henkilö- ja taloudellisten resurssien puitteissa, mutta ongelmia ei kuitenkaan ratkaista lopettamalla koulutusta. Tämä vain vaarantaa vielä enemmän vankilaturvallisuutta, jonka kehittämisessä on paljon tekemistä Suomessa.

Rikosseuraamusalan työntekijöiden yhteistyö järjestäytyneen rikollisuuden kanssa on kasvava ongelma. Tämä näkyy viimeaikaisissa julkisuuteen tulleissa rikostapauksissa ja työntekijöiden sekä vankien välisissä suhteissa. Tapaukset ovat varmasti vain jäävuoren huippu ongelman todelliseen laajuuteen verrattuna.

Ruotsissa järjestäytyneen rikollisuuden myötävaikuttajia työskentelee laajasti eri viranomaisissa, ja Kriminalvårdenissa soluttautumistapausten määrä on ollut kasvussa. Esimerkiksi vuonna 2022 ilmoitettiin lähes 400 Kriminalvårdenin työntekijöihin liittyvää soluttautumis- tai myötävaikuttamisepäilyä.

Rikosseuraamusalan tutkintokoulutuksessa vanginvartijan ammatillinen identiteetti muodostuu tiiviissä opiskelijayhteisössä, mikä luo ammattiylpeyttä sekä yhteisiä ammatillisia arvoja ja normeja. Tämä yhteisöllisyys suojaa vaikuttamisyrityksiä vastaan ja madaltaa kynnystä ilmoittaa asioista. Lisäksi opiskelun aikana opiskelukavereiden ja opettajien tekemät havainnot mahdollisesta soveltumattomuudesta alalle ovat tärkeitä, esimerkiksi päihdeongelmat tai rikosmyönteiset asenteet tulevat ilmi ja niihin voidaan puuttua.

Koulutuksen sitouttava vaikutus ja merkitys vankilaturvallisuudelle

Koulutuksella on ollut alalle merkittävä, sitouttava vaikutus. Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen selvityksen mukaan vuosina 2011–2022 tutkintokoulutuksesta valmistuneista 81 prosenttia oli vuoden vaihteessa 2023–2024 edelleen alalla. Vanginvartijan tehtävässä vankilassa oli puolestaan 90 prosenttia valmistuneista.

Ei ole siten ihme, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen työntekijät ovat vastustaneet uudistusta, kun alan koulutuksella on pitkä historia. Koulutuskeskus on perustettu vuonna 1976. Työntekijät ovat nostaneet esille seuraavia argumentteja uudistukseen liittyen:

  • Tutkintokoulutus on välttämätön rikosseuraamusalan ohjaus- ja valvontatehtäviin, jotka edellyttävät julkisen vallan käytön ja perusoikeuksien kunnioittamisen osaamista.
  • Tutkinto on kansainvälisesti tunnustettu ja säädösten mukainen, mikä takaa työvoiman liikkuvuuden ja jatkokoulutusmahdollisuudet, joten uudistus alentaisi koulutuksen tasoa ja heikentäisi alan vetovoimaa.
  • Tutkintokoulutus tuottaa ammatillisen identiteetin ja eettisen ajattelun, jotka ovat tärkeitä alalla työskentelyssä. Koulutus lisää myös alalle sitoutumista ja pysyvyyttä, mikä on hyödyllistä sekä vangeille että yhteiskunnalle.
  • Tutkintokoulutusta voidaan kehittää joustavammaksi ja tehokkaammaksi ilman sen lakkauttamista, kuten luomalla jatkuvan haun malli sekä lisäämällä verkko-opintoja ja yksiköiden välistä yhteistyötä.

Rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmän uudistus on tärkeää, mutta on välttämätöntä varmistaa, ettei uudistus heikennä turvallisuutta ja että järjestäytyneen rikollisuuden soluttautuminen alalle estetään tehokkaasti. Tämä edellyttää sekä koulutuksen että turvallisuuden kehittämistä alalla. Näin voidaan varmistaa, että uudistus palvelee koulutuksen ja turvallisuuden tavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla.

Tällä hetkellä vallitsevalla vankiloiden turvallisuus- ja resurssitilanteella on kahdensuuntaiset vaikutukset: 1) vankien oikeusturva ei toteudu, mikäli he eivät voi suorittaa vankeusrangaistusta turvallisesti eivätkä osallistua tosiasiallisesti erilaisiin toimintoihin ja kuntoutuksiin rangaistusajan suunnitelman mukaisesti ja 2) päihteistä sekä rikollisesta elämäntavasta irtautuminen on erittäin vaikeaa, mikäli tarjolla on jatkuvasti huumausaineita ja vangit joutuvat pakotetuksi rikolliseen toimintaan, kuten vankilaan suuntautuvaan huumeiden salakuljetukseen.

Parhaatkaan kuntoutusohjelmat tai kattavasti tehdyt rangaistusajan suunnitelmat eivät toimi, mikäli olosuhteet vankiloissa eivät ole niiden toteutumiselle suotuisat. Näin ollen vankiloiden turvallisuus ja rikollisen toiminnan ehkäiseminen luovat perustan vankeuslain asettamille tavoitteille rikollisesta elämäntavasta irtautumiseen ja päihteistä vieroittautumiseen.

Rikosseuraamusalan ammatillisen tutkinnon lakkauttamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia vankilaturvallisuuteen. Lisäksi täytyy huomioida, että ehdotettu turvallisuusalan tai sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai soveltuva korkeakoulututkinto eivät sisällä esimerkiksi vankilaturvallisuuden kannalta mitään opetussisältöä. Tämän takia henkilöstön koulutus ja osaaminen tulee varmistaa, mitä myös kansainväliset vaatimukset edellyttävät.

Laillista ja laitonta voimankäyttöä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Laillista ja laitonta voimankäyttöä

Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden 1.2.2024 antamaa tuomiota (R 23/4280). Kyse on Suomen yksityisen turvallisuusalan tähän saakka laajimmasta ja seuratuimmasta oikeustapauksesta. Syytteiden mukaan 14 Avarnin järjestyksenvalvojaa ja yksi muu henkilö pahoinpiteli ihmisiä juna-asemilla ja niiden läheisyydessä Vantaalla ja Helsingissä vuosina 2020-2022.

Esitutkinnasta ja syytteistä uutisoitiin laajasti. Myös tuomiota on mediassa kommentoitu. Juttua ovat seuranneet ainakin Helsingin Sanomat, Yle ja MTV3:n Rikospaikka-ohjelma. Me myös olemme pohtineet ”Putkaa ja teiseriä” -kirjoituksessa järjestyksenvalvojien työympäristön muutoksia nuorisojengeihin liittyen ja toimintaedellytysten muutostarpeita. Lisäksi raportoimme sisäministeriön yksityisen turvallisuusalan koulutusta ja valvontaa koskevasta selvityksestä, jota ei virallisesti ole perusteltu tällä oikeudenkäynnillä.

Tuomiot ja niiden perustelut

Käräjäoikeuden mukaan 8/15 vastaajista syyllistyi niihin rikoksiin tai osaan niistä teoista, joista syyttäjä vaati heille rangaistusta. 7/15 vastaajan syytteet hylättiin kokonaan.

Hylätyt syytteet liittyivät pääasiassa perusmuotoisiin pahoinpitelyihin. Syyttäjän mukaan järjestyksenvalvojien käyttämiin voimakeinoihin ei ollut perusteita. Käräjäoikeus päätyi kuitenkin eri ratkaisuun. Hylätyissä syytteissä käräjäoikeus katsoi olevan kyse järjestyksenvalvojien lainmukaisesta voimakeinojen käyttämisestä.

Tuomion perusteluiden mukaan tapauksissa käytetyt voimakeinot olivat siten perusteltuja ja puolustettavia. Lisäksi käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet virkarikoksista kaikkien vastaajien osalta, sillä sen mukaan laki ei ollut näiltä osin riittävän selkeä.

Vain kaksi pahista

Käräjäoikeus tuomitsi kaksi järjestyksenvalvojaa pahoinpitelyistä ja muista rikoksista ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Toinen sai kolmen vuoden ja neljän kuukauden mittaisen tuomion viidestä törkeästä pahoinpitelystä, useista perusmuotoisista pahoinpitelyistä, kahdesta vapaudenriistosta, väärästä ilmiannosta, laittomasta uhkauksesta, huumausainerikoksesta sekä vaarallisen esineen hallussapidosta.

Toinen järjestyksenvalvoja puolestaan tuomittiin kolmesta törkeästä pahoinpitelystä, useista perusmuotoisista pahoinpitelyistä, kahdesta vapaudenriistosta sekä muista lievemmistä rikoksista.

Muille tuomituille viidelle vastaajalle käräjäoikeus tuomitsi joko ehdollista vankeutta tai sakkorangaistuksia. Rikosnimikkeinä heidän osaltaan oli lähinnä törkeitä tai perusmuotoisia pahoinpitelyitä ja/tai avunantoja niihin.

Kahdessa tapauksessa järjestyksenvalvojille tuomittua rangaistusta kovensi se, että rikoksen vaikuttimena oli käräjäoikeuden mukaan uhrin etninen alkuperä. Sosiaalisessa mediassa ja sittemmin laajemmin mediassa levinneiden videoiden perusteella vastaajien tekojen taustalla tulkittiin olevan laajasti rasismia. Yksi sisäministeriön selvityksessä ehdotettu toimenpidekin oli rasismin ehkäisyyn tähtäävä koulutus.

Tuomiot eivät ole lainvoimaisia. Syyttäjä ja osa vastaajista on ilmoittanut tyytymättömyytensä tuomioihin, ja muutama valituskin on jo tehty.

Virheellinen ennakkokäsityskö?

Media kertoi poliisilähteisiin ja poliisin esitutkintaan viitaten, että noin parinkymmenen pääkaupunkiseudun juna-aseman järjestyksenvalvojan väkivallan uhreiksi valikoitui pääasiassa heikommassa asemassa olevia ihmisiä, kuten päihtyneitä, jotka kuljetettiin tekojen ajaksi suojaisempaan paikkaan pahoinpideltäväksi.

Järjestyksenvalvojat kuvasivat tekojaan videolle ja myös jakoivat videoita jälkikäteen keskenään. Haalarikameravideot olivat merkittävä osa syyttäjän näyttöä järjestyksenvalvojia vastaan.

Tosiseikka on, että osa videotallenteilla näkyvästä järjestyksenvalvojien väkivallasta on tuomittavaa, eikä sitä voi puolustella. Siksi tekijät tuomittiin oikeusvaltiossa asianmukaisiin rangaistuksiin.

Sen sijaan kahden törkeämpiin rikoksiin syyllistyneen järjestyksenvalvojan ja yhteensä seitsemän järjestyksenvalvojan tuomioista ei voida vetää johtopäätöstä, että kaikki järjestyksenvalvojat olisivat väkivaltaisia, heidän koulutuksensa olisi liian vähäistä tai valvonta huonoa.

Ryhmä on niin pieni, että edes heidän työantajansa Avarnin mainetta ei pitäisi pelkästään tämän tapauksen perusteella arvioida, olkoonkin että tekoaika oli pitkähkö, noin kolme vuotta. Sisäministeriö lieneekin ollut kaukaa viisas, kun ei yksilöinyt tätä tapausta ministeriön tekemän selvityksen perusteeksi.

Ratkaisevan tärkeä kysymys lienee se, tuliko tapauksen myötä ilmi jäävuoren huippu yksityisen turvallisuusalan laittomasta voimankäytöstä, vai tuliko 2–7 järjestyksenvalvojan virheellisistä toimintamalleista paisuteltua Avarnia tai peräti koko järjestyksenvalvontatoimintaa koskeva ongelma, vai onko totuus jossakin näiden ääripäiden välillä.

Median roolista

Mediaakaan ei ole syytä arvostella. Sen tehtävä on nostaa esille yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita. Poliisin avuksi rautatieasemille määrättyjen järjestyksenvalvojien epäillyt ja tuomitut väkivaltarikokset ovat varmasti tällaisia.

Uutisissa on reilusti kerrottu myös siitä, että vain osa epäillyistä sai tuomion. Sitä ei kuitenkaan ainakaan erityisesti korostettu, että ainakin käräjäoikeuden tuomion perusteella jutun voidaan sanoa lässähtäneen.

Siitäkään emme ole havainneet vielä tarinoita, että miten jutun lopputulos on vaikuttanut yksityiseen turvallisuusalaan ja sen työntekijöihin. Onko sen selvittäminen, arvioiminen ja uutisoiminen vielä liian aikaista?

Aika näyttää, muotoutuuko jutusta yhtä merkittävä legenda kuin Helsingin kaupungin vartioimisliike FPS:ltä hankkimasta Stop Töhryille -kampanjasta, josta Palefacekin 2000-luvun ajankuvauksessaan räppää.

Nuorisojengien, nuorisorikollisuuden ja gangstaräpin yhteys on jo lainvoimaisillakin tuomioilla todettu pitävämmin, joten edellytykset ovat ainakin nyt hyvät. Ja onhan meillä hiljattain tuomittu töhertelevä Helsingin apulaispormestarikin.

Ennakkopäätöstä odotellessa

Kokemukseen ja tutkimukseen perustuen väitämme, että on olemassa seuraava oletus: jos syyttäjä syyttää yksityisen turvallisuusalan toimijaa väkivaltarikoksesta, epäilty tuomitaan käräjillä ja valituslupaa hovioikeudesta ei saa, jos kyse on sakkorangaistuksella sovitettavasta teosta.

Nyt laajasta julkisuudesta huolimatta Itä-Uudenmaan käräjäoikeus päätti hylätä 7/15 syytteistä perustellen epäillyt teot lainmukaiseksi voimakeinojen käytöksi. Ainakaan hetkellisesti edellä esitetty väitelause ei siis ole tosi.

Tästä seuraa, että tapauksen käräjäoikeuden järjestyksenvalvojien voimankäytön lainmukaisuuden arviointeja tulee erityisesti tarkastella. Näin on, vaikka käräjäoikeus ei ole muutoksenhakutuomioistuin ja sen ratkaisulla ei oikeusteoreettisesti siten ole ennakkoratkaisun arvoa.

Jos asiasta saadaan aikanaan hovioikeuden tai jopa korkeimman oikeuden ratkaisu, saataisiin samalla yksityisen turvallisuusalan palveluksessa olevien, poliisin avuksi määrättyjen järjestyksenvalvojien voimankäyttöoikeuksista kauan kaivattu ennakkoratkaisu.

Hovioikeuden ja etenkin korkeimman oikeuden ratkaisuun olisi kuitenkin niin pitkä aika, että asian tärkeyden vuoksi jo käsillä oleva käräjäoikeuden ratkaisu tulee tutkia tarkemmin ja hyödyntää muun muassa voimankäyttökoulutuksessa, koska ratkaisussa on erilaisia oikeudellisia arvioita voimankäytöstä runsaasti.