Kyberrikollisuus on voimakkaasti kasvava rikollisuuden muoto, mitä ilmentää esimerkiksi se, että kyberrikollisuuden torjunta on noussut viime vuosina useiden valtioiden turvallisuusstrategioiden keskeiseksi painopistealueeksi. Liikenne- ja viestintäministeriö on valmistellut ehdotusta valtioneuvoston periaatepäätökseksi kyberturvallisuuden kehittämisohjelmasta vuosille 2021–2030. Eu­roopan komissio puolestaan julkaisi EU-tasoisen ky­berturvallisuusstrategian joulukuussa 2020. Tarkastelemme tässä blogissa Mikko Luomalan kanssa kyberrikollisuuden kustannuksia ja seurannan kehittämistä.

Perinteinen rikollisuus siirtyy verkkovälitteiseksi 

Perinteinen rikollisuus on siirtynyt voimakkaasti verkkovälitteiseksi, jota koronavirusepidemia on vielä vauhdittanut osaltaan. Tunnetuimpana viimeaikaisena esimerkkinä on Tor-verkossa tapahtuva huumausaineiden kauppa, josta on julkaistu mielenkiintoinen kotimainen tutkimus.

Kyberrikosten yhteydessä korostetaan usein rikoskäyttäytymisen kansainvälistä skaalautuvuutta ja yhdenkin tekijän potentiaalisten uhrien suurta määrää. Tästä ikävänä esimerkkinä on Vastaamon tietomurto, jonka myötä Tilastokeskuksen tilastojen mukaan sekä kiristysrikosten (n. 19 000 ilmoitusta lisää) että yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä koskevien rikosten (n. 21 000 ilmoitusta lisää) määrät kasvoivat merkittävästi vuonna 2020 verrattuna edellisvuoteen.

Toisaalta rikollisuuden siirtyminen verkkovälitteiseksi ja siitä jäävät digitaaliset jalanjäljet voivat avata merkittäviä mahdollisuuksia myös rikostorjunnalle, kuten FBI:n Anom-operaatio osoittaa. Anom-nimisellä sovelluksella oli yli 11 000 käyttäjää ympäri maailman, jonka myötä poliisit iskivät yhtäaikaisesti rikollisjärjestöjä vastaan. Keskusrikospoliisi kertoi kesäkuussa ottaneensa kiinni lähes sata ihmistä Suomessa. Helsingin käräjäoikeus antoi heinäkuun puolessa välissä tuomion Anom-viesteihin liittyvässä jutussa, jossa marihuanaa oli järjestelty Espanjasta Suomeen lähemmäs 180 kilon edestä.

Kyberhyökkäysten kustannuksista ja kokonaiskuvasta

Maailmanlaa­juisesti kyberhyökkäysten kustannuksista on esitetty erilaisia arvioita. Niiden on arvioitu olevan jopa 600 miljardia dollaria vuosittain. Koronavirusepidemian myötä vuonna 2020 on ilmoitettujen kyberhyökkäysten määrän arvioitu kasvaneen ennennäkemättömällä 50 prosentin kasvulla.

Kansainvälinen rikospoliisijärjestö Interpol puolestaan ilmoitti haittaohjelmien ja tietojenkalastelun kasvaneen 569 prosentilla pelkästään helmikuusta maaliskuuhun vuonna 2020. Keskimääräinen kiristyshaittaohjelman kiristysmaksu oli 180 000 dollaria.

Kyberturvallisuuteen liittyvä taloudellinen keskustelu on painottunut toteutuneisiin kyberturvallisuusloukkauksiin. Tämän osalta täytyy korostaa, että useasti kyberhyökkäyksistä ilmoitetaan pidättäytyvästi, koska esimerkiksi maineriskit ovat suuria.

Myös viranomaisten tietoon tulleen kyberrikollisuuden mittakaava on vielä vaikeaa hahmottaa, muun muassa siksi, ettei tyypillisistä rikosnimikekohtaisista rikosilmoitus- tai tuomiotilastoista ole helppoa päätellä, mitkä rikosnimikkeet olisi laskettava kyberrikoksiksi. Vielä haastavampaa on arvioida kokonaisrikollisuuden määrää ja ilmiön kaikkia ulottuvuuksia, sillä merkittävää osa kyberrikoksista ei havaita tai ilmoiteta poliisille.

Mittausmenetelmien ja tutkimuksen kehittämisestä

Taloustieteilijät (Jamilov, Rey & Tahoun 2021) ovat kehittäneet uutta mittausmenetelmää kyberriskeille, joka ei perustu omaan ilmoittamiseen. He ovat käyttäneet koneoppimista ja tietokonelingvistiikkaa julkisesti noteerattujen yhtiöiden neljännesvuositulostiedotteisiin.

Heillä on kopiot yli 12 000 yhtiön puheluista (earnings calls) 85 valtiosta, jossa yhtiöt kertovat raportointikauden tuloksista ja analyytikot esittävät kysymyksiä. He ovat analysoineet puheluita ja käyttäneet algoritmia havaitsemaan kyberriskeihin liittyviä eri termejä ja mahdollisia altistuksia.

Alla olevassa kuvassa on esitetty aineiston pohjalta heidän laatimansa maailmanlaajuinen kyberriskialtistusindeksi, jossa näkyy keskiarvot kyberriskeille altistumiselle ja niiden esiintyvyys puheluissa. Kyberriskit ovat nelinkertaistuneet vuodesta 2002 alkaen ja yli kolminkertaistuneet vuodesta 2013 asti. Kuvaan on myös merkitty merkittäviä hakkerointeja ja kiristyshaittaohjelmia eri vuosilta.

Alla olevassa kuvassa puolestaan esitetään kyberriskialtistustapauksien vaihteluväli valtioittain vuonna 2020. Vaikka suurin osa kyberuhista kohdistuu yhdysvaltalaisiin yhtiöihin, niin on eurooppalaisten ja aasialaisten yhtiöiden osuus yli kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana. Suomessa vaihteluväli oli välillä 50-100. 

Kyberturvallisuuden kehittämistoimia on tehty kansallisesti ja EU-tasolla. Näissä korostuu vahvasti julkisen sektorin rooli ja erilaiset sääntelyratkaisut. Kyberturvallisuuden kannalta olennaista on kuitenkin elinkeinoelämän rooli ja riskienhallinta, jonka takia pitäisi eri sääntelyratkaisuiden kannustinvaikutuksiin ja tehokkuuteen kiinnittää enemmän huomiota.

Tämän takia olisi tärkeää, että aihetta tutkittaisiin monipuolisesti, kun kyberrikollisuus kasvaa voimakkaasti. Kyberrikollisuuden laajuus voi olla paljon suurempi kuin tiedetään, ja taloudellisten vahinkojen arviointi on tästä syystä haastavaa. Tämän takia olisi tärkeää kehittää mittaamista ja seurantaa.

Ylipäätään kyberrikollisuutta koskeva kriminologinen ja rikosoikeudellinen kotimainen tutkimus on ollut hyvin vähäistä. Taloustieteellinen näkökulma on myös tärkeää, koska kyberturvallisuuden ja -rikollisuuden kustannukset ovat merkityksellisiä koko yhteiskunnan näkökulmasta.