Rikostorjunnalla pyritään vähentämään rikostilaisuuksia ja rikosten tekemistä vaikeutetaan vähentämällä niillä saavutettavissa olevat hyödyt. Rikollisuuden kustannukset yhteiskunnalle muodostuvat rikollisesta toiminnasta aiheutuvista nettokustannuksista ja kustannuksista, jotka käytetään rikostorjuntaan. Tutkimustulosten mukaan rikollisuudesta aiheutuvat kustannukset vaihtelevat 3–13 prosenttiin valtion bruttokansantuotteesta.

Yksityisen turvallisuusalan roolin kasvu vaikuttaa yhteiskunnassa potentiaalisiin rikoksiin hankaloittamalla mahdollista tekoa. Tällöin rikoksentekijän hyötyfunktio rikoksen toteuttamisesta pienenee, koska rikoksen epäonnistuminen on entistä todennäköisempää. Näin ollen yksityinen turvallisuusala voi aiheuttaa rikosten siirtymistä kohteisiin, jossa ei ole ostettu toimialan palveluita. Rikostorjunnan kannalta erilaisten toimijoiden vaikutukset ovat erilaisia ja kohdistuvat erilaisiin rikosriskeihin.

Yksityisen turvallisuusalan rikostorjunnalla on julkisen vallan rikostorjunnan substituutiovaikutuksen lisäksi myös muunlaisia vaikutuksia. Jos yksityinen rikostorjunta on rikollisten havaittavissa ennen rikoksentekoa, on tekijän helpompi vaihtaa rikoksenteko suojaamattomaan kohteeseen.

Yksityisellä rikostorjunnalla on tällöin rikoksia uudelleen jakava vaikutus. Suojautuminen rikoksilta voi olla kuitenkin merkki rikollisille, että kohteessa on jotakin arvokasta. Mikäli yksityinen rikostorjunta ei ole tekijän havaittavissa, niin tämän odotettu hyöty rikoksesta laskee, mikä vähentää yleisesti rikosten määrää.

Yksityisen ja julkisen rikostorjunnan suhteesta

Yhteiskunnan näkökulmasta kyse on ennen kaikkea julkisen ja yksityisen sektorin tehtävien yhteen sovittamisesta, kun yhä kasvavassa määrin julkisen sektorin toimintoja ulkoistetaan. Rikostorjunnan näkökulmasta olennaista on huomioida, että turvallisuus vaikuttaa yhteiskunnassa kaikkiin ihmisiin ja yhteisöihin. Turvallisuutta voidaankin tarkastella julkishyödykkeenä.

Toisaalta turvallisuutta voidaan tarkastella myös yksityishyödykkeenä, koska yksityisen turvallisuusalan rooli on kasvanut voimakkaasti. Tämä näkyy esimerkiksi kauppakeskuksissa, joissa turvallisuudesta huolehtivat yksityisen turvallisuusalan toimijat. Kauppakeskuksessa asioiville kuluttajille tämä ei suoranaisesti maksa. Kuitenkin on mahdollista, että kauppakeskuksen turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvät kustannukset voivat siirtyä osittain myös kuluttajahintoihin.

Tämän takia perinteisesti julkishyödykkeiden ylläpitäminen on kuulunut valtiolle, koska muilla toimijoilla ei ole kannustimia ja resursseja tämänkaltaisen yleishyödyllisen tilan ylläpitämiseksi. Yhteiskunnan muutos on kuitenkin johtanut tilaan, jossa perinteiset rakenteet ovat muuttuneet. Tästä yhtenä esimerkkinä toimivat juuri kauppakeskukset, jotka ovat yksityisomistuksessa olevia julkisia tiloja. Turvallisuusviranomaisilla ei ole resursseja niiden turvallisuuden ylläpitämiseen. Valtion voidaan katsoa pyrkivän ohjaamaan yksityisen turvallisuusalan toimia kohti julkisia intressejä.

Esimerkiksi Rigakosin tutkimuksen mukaan Kanadassa yksityisen turvallisuusalan toimijat toimivat eräänlaisena parapoliisina toimeksiantoalueilla. Vartijat osallistuivat jopa sosiaaliseen kontrolliin vuokrataloissa muun muassa pyytämällä vuokralaiselta hiljaisuusajalla soitettavan musiikin hiljentämistä. Mikäli vuokralainen ei totellut tätä pyyntöä, vartioimisliikkeen raporttia voitiin käyttää mahdollisen häädön perusteena. Tutkimuksessa nousi esille se, ettei poliisilla olisi ollut resursseja hoitaa kyseisenlaisia tehtäviä. Vartioimisliikkeen toimeksiantosopimukseen perustuva kontrolli oli näin koko alueen kannalta tehokkaampi ratkaisu.

Mitä pitäisi erityisesti huomioida?

Turvallisuuden yksityistämisellä voi olla vakavia sosiaalisia seurauksia, jos kehitys ei ole hallittua ja tarkoituksenmukaista. Tästä on maailmalta olemassa useita esimerkkejä, kun muun muassa vankeinhoitoa on yksityistetty.

Ilman sisäisen turvallisuuden kokonaisnäkemystä on uhkana juuri se kehitys, joka on jo osittain toteutunutkin Suomessa. Yksityinen turvallisuusala täyttää ne tarpeet, joihin viranomaiset eivät ole vastanneet. Tämän takia on tärkeää, että pystytään kyseenalaistamaan nykyisiä toimintakäytäntöjä.

Tarvitaan myös erilaisia ratkaisuehdotuksia toimintoihin, jotka sitovat viranomaisten resursseja huomattavassa määrin. On myös kriittisesti tarkasteltava sitä, mitkä tehtävät kuuluvat esimerkiksi lakisääteisesti poliisille ja mitkä tehtävät ovat ajautuneet poliisin hoidettavaksi.

Matthys on korostanut, että valtioiden olisi tärkeää tarkastella yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämistä integroituna ratkaisuna, jolloin voidaan huomioida kaikkien eri toimijoiden roolit. Valtio voi esimerkiksi säilyttää viranomaisen monopolin kriittisissä toiminnoissa, jolloin yksityinen turvallisuusala voidaan integroida täydentäväksi valtion turvallisuusinfrastruktuurin osaksi.

Keskeinen kysymys on se, missä määrin viranomaisille kuuluvia tehtäviä ja toimivaltaa voidaan siirtää yksityisen turvallisuusalan hoidettavaksi. Tärkeää on huomioida myös kustannustekijät. Toinen keskeinen kysymys liittyy kansalaisten oikeusturvaan, koska siitä on myös huolehdittava silloin, kun tehtäviä hoitavat yksityiset. Julkisen vallan käytöstä tulee olla säädelty lailla, joka läpäisee ihmis- ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Se on ennen kaikkea perustuslaillinen kysymys.

Lopuksi

Yksityisen turvallisuusalan tärkeä rooli rikostorjunnassa ja turvallisuuden sekä järjestyksen ylläpitämisessä on maailmanlaajuisesti tunnustettu, kun alan toimijoiden ammattitaito ja läsnäolo ovat vähentäneet rikosten sekä häiriökäyttäytymisen määrää useilla eri toimialueilla.

Ihmiset suhtautuvatkin tutkimusten mukaan pääsääntöisesti hyvin positiivisesti toimialaan. Yksityisen turvallisuusalan ja viranomaisten yhteistyö on ollut toimiva tapa vastata turvallisuustarpeisiin eri toimialueilla. Viranomaisten resurssit ovat rajalliset, joten juuri yhteistyön kehittämisen myötä yksityisen turvallisuusalan toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa tavalla, jolla olisi merkitystä koko yhteiskunnalle.

Yksityisen turvallisuusalan kehityksen seuraamiseksi ja ihmisten oikeusturvan sekä viranomaisvalvonnan tehostamiseksi on toimialaa koskevan tilastollisen tietopohjan kehittäminen tärkeää. Yhtenäisten tilastojen puute ja eri valtioiden sääntelyn sekä yhteiskuntajärjestelmien erot vaikeuttavat kansainvälistä vertailua ja luotettavan kokonaiskuvan muodostamista, joka on haastavaa myös kansallisella tasolla. Yhteiskunnissa tarvitaankin uutta tieteellistä tietoa turvallisuuden kehittämiseksi. Turvallisuusviranomaisia ja yksityistä turvallisuusalaa sekä muita toimijoita tukevalla tutkimuksella on tärkeä merkitys, jotta kasvaneisiin turvallisuustarpeisiin pystytään vastaamaan kustannustehokkaasti.