Jyri Paasonen

#talkootyö

Blogi

Tapahtumanjärjestäjän työturvallisuuslain mukaiset velvoitteet henkilöstön osalta

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Tapahtumanjärjestäjän työturvallisuuslain mukaiset velvoitteet henkilöstön osalta

Suomen kesä on kauneimmillaan. Aurinko paistaa myös pitkästä aikaan tapahtumanjärjestäjille, kun vihdoin voidaan järjestää taas yleisötilaisuuksia. Henkilöstön saatavuus on ollut kuitenkin haasteena monelle tapahtumanjärjestäjälle. Tämän takia isompiin yleisötilaisuuksiin on houkuteltu henkilöstöä, niin palkattuja työntekijöitä, vapaaehtoistyöntekijöitä kuin talkootyöntekijöitä. Minulle on tullut paljon kysymyksiä aiheesta, että miten vastuut silloin menevät työturvallisuuslain näkökulmasta. Tämän takia asiaa tarkastellaan tässä blogissa.

Keskeiset työturvallisuuslain velvoitteet

Tapahtumanjärjestäjä toimii usein työnantajan roolissa, ja tällöin sovelletaan työturvallisuuslakia. Työturvallisuuslain 8 §:n 1 momentissa asetetaan työnantajalle yleinen huolehtimisvelvoite. Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä.  Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat.

Työturvallisuuslain 8 §:n 3 momentin mukaan työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Mahdollisuuksien mukaan on noudatettava seuraavia periaatteita: 1) vaara- ja haittatekijöiden syntyminen estetään, 2) vaara- ja haittatekijät poistetaan tai, jos tämä ei ole mahdollista, ne korvataan vähemmän vaarallisilla tai vähemmän haitallisilla, 3) yleisesti vaikuttavat työsuojelutoimenpiteet toteutetaan ennen yksilöllisiä ja 4) tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehittyminen otetaan huomioon.

Työnantajan on myös jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta työturvallisuuslain 8 §:n 4 momentin mukaan. Työnantajan on tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Työturvallisuuslain 10 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä se, milloin niitä ei voida poistaa, ja arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.

Edellä mainittujen työturvallisuuteen liittyvien velvoitteiden lisäksi työturvallisuuslaissa säädetään myös monista muista työturvallisuuteen liittyvistä seikoista, joista niin tapahtumanjärjestäjän kuin työntekijän on huolehdittava.

Vapaaehtoistyöntekijät

Yleisötilaisuuksissa on usein mukana vapaaehtoistyöntekijöitä, joista on säädetty työturvallisuuslain 55 §:ssä. Säännös koskee tilanteita, joissa henkilöt suorittavat työtä työpaikalla olematta työsuhteessa ja saamatta siitä vastiketta. Vapaaehtoistyön kuuluminen työturvallisuuslain piirin edellyttää sopimusta työnantajan ja vapaaehtoistyöntekijän kesken ja sitä, että hän tekee samaa tai samankaltaista työtä kuin  muut työntekijät.

Vapaaehtoistyöhön sovelletaan työturvallisuuslakia vain rajoitetusti. Työnantajan on huolehdittava siitä, ettei vapaaehtoistyöntekijän turvallisuudelle tai terveydelle aiheudu haittaa tai vaaraa. Vapaaehtoistyöntekijä on velvollinen noudattamaan turvallisuusohjeita sekä käyttämään asianmukaisia suojaimia ja apuvälineitä.

Tapahtumanjärjestäjän kannattaa tehdä sopimus vapaaehtoistyöstä vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Sopimus velvoittaa kumpaakin osapuolta huolehtimaan velvoitteistaan. Muissa tilanteissa vapaaehtoistyöntekijän työ jää työturvallisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle.

Vapaaehtoistyöntekijän työolosuhteiden ja hänen käyttämiensä koneiden ja laitteiden tulee täyttää työturvallisuussäädösten vaatimukset. Järjestäjän on annettava tietoja vaara- ja haittatekijöistä sekä opastusta koneiden ja laitteiden käytössä, varattava tarvittavat suojaimet käyttöön ja annettava opastusta niiden käytössä.

Talkootyö ja vakuuttaminen

Tapahtumanjärjestäjät käyttävät usein apuna yhdistyksiä, jotka tekevät talkootyötä. Talkootyö ei kuulu työturvallisuuslain piiriin, ellei kyseessä ole lain tarkoittama vapaaehtoistyö. Talkootyöhön liittyy myös terveys- ja tapaturmariskejä, kun toimitaan yleisötilaisuudessa. Siten on syytä noudattaa, ja työturvallisuuslain tarkoittamassa vapaaehtoistyössä on noudatettava, työsuojelusäädöksiä.

Onnettomuuden sattuessa tilaisuuden järjestäjä voi joutua korvausvastuuseen vahingonkorvauslain perusteella.  Tämän takia talkoolaiset tulisi vakuuttaa tapaturman varalta. Vakuutusten ottaminen kuuluu tapahtumanjärjestäjälle, koska se on viime kädessä vastuussa mahdollisista onnettomuuksista.

Tapaturmavakuutus korvaa tapahtumanjärjestäjälle, henkilöstölle ja talkooväelle sattuneet tapaturmat. Vastuuvakuutus sen sijaan korvaa yleisön, toimihenkilön tai ulkopuolisen henkilö- tai esinevahingot. Kokoontumislain 16 §:n mukaan poliisi voi määrätä yleisötilaisuuden järjestämisen edellytykseksi, että järjestäjällä on riittävä vastuuvakuutus mahdollisen korvausvelvollisuutensa varalta.

Blogi

Mitä eroa on omavartioinnilla ja vartioimisliiketoiminnalla?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Mitä eroa on omavartioinnilla ja vartioimisliiketoiminnalla?

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 2 §:n 1 kohdan perusteella vartioimisliiketoiminnalla tarkoitetaan ansiotarkoituksessa suoritettavaa ja toimeksiantosopimukseen perustuvaa vartioimistehtävien hoitamista.

Vaatimus ansiotarkoituksesta sulkee talkootyönä suoritetun vartioinnin vartioimisliiketoiminnan määritelmän ulkopuolelle. Arvioitaessa toiminnan perustumista ansiotarkoitukseen, ratkaisevaa on toiminnan tosiasiallinen tarkoitus. Esimerkiksi harjoitettaessa vartiointia ilmaiseksi, jotta myöhemmin saadaan aikaan vastikkeellinen toimeksiantosopimus, on toiminnassa kyse ansiotarkoituksessa tapahtuvasta ja lupaa edellyttävästä toiminnasta.

Lain perusteluissa käytetään talkootyöstä esimerkkinä venekerhon toimintaa. Vastikkeeksi ei lain perusteluiden mukaan katsottaisi sitä, että venekerhon jäsen saa vastapalvelukseksi muilta kerhon jäseniltä veneensä vartiointia jonakin muuna ajankohtana, kuin hän itse on ollut kerhon veneitä vartioimassa. Toisena vastaavana esimerkkinä lain perusteluissa mainitaan yrittäjien talkoorenkaan suorittama partiointi pienteollisuusalueella.

Ansiotarkoitukseen perustumisesta ei ole muodostunut oikeuskäytäntöä. Poliisi ei ole myöskään puuttunut laajempaan katupartiointityyppiseen toimintaan väittäen sitä vartioimisliiketoiminnaksi. Vaikka kyseen omainen toiminta voitaisiin katsoa omaisuuden vartioimiseksi, henkilön koskemattomuuden suojaamiseksi ja rikosten sekä onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi, erottaa sen vartioimisliiketoiminnasta vastikkeettomuus ja varsin todennäköisesti myös seuraavaksi käsiteltävä toimeksiantosopimukseen perustumisen vaatimus.

Vaatimus toimeksiantosopimukseen perustumisesta sulkee omavartioinnin vartioimisliiketoiminnan määritelmän ulkopuolelle. Esimerkiksi, jos vartiointia suorittava henkilö on suoraan työ- tai muussa palvelussuhteessa vartioitavan kohteen tai alueen omistajaan tai haltijaan, ei kyse ole vartioimisliiketoiminnasta.

Omavartioinnissa toimivaltuudet

Omavartiointina vartiointia suorittavilla henkilöillä ei ole yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 15–16 §:ssä vartioimisliikkeen palveluksessa oleville vartijoille säädettyjä toimivaltuuksia eikä oikeutta käyttää voimakeinoja lain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä kantaa voimankäyttövälineitä lain 18–21 §:ssä säädetyllä tavalla.

Omavartiointi suoritetaan niin sanotuin jokamiehen oikeuksin. Silloin voidaan käyttää rikoslain 4 luvun 4–6 §:ssä (hätävarjelu, pakkotila, voimakeinojen käyttö) ja pakkokeinolain 1 luvun 5.2 §:ssä (itseapu) sekä 2 luvun 2–3 §:ssä (yleinen kiinniotto-oikeus ja voimakeinojen käyttäminen).

Tällaisen toiminnan pitäisikin käytännössä perustua näkyvän vartioinnin mahdollistamaan ennalta estävyyteen. Todetaan selvyyden vuoksi, että vartijalla on toimivaltuuksiensa lisäksi samat, jokamiehelle kuuluvat oikeudet. Jo aiemman lain perustelujen mukaan toimeksiannon tosiasiallinen tarkoitus ei saisi kuitenkaan olla järjestyshäiriötilanteiden hoitaminen jokamiehenoikeuksia käyttäen.

Vartioimisliiketoiminta ja omavartiointi sekä rajanveto muiden yksityisten turvallisuuspalveluiden kanssa

Vartioimisliiketoiminnan määritelmällä on merkitystä edellä todetulla tavalla säädetyn lain soveltamisalan määrittämisessä. Määritelmällä erotetaan toisistaan elinkeinoluvanvarainen ja ilman elinkeinolupaa mahdollinen omavartioiminen.

Omavartiointiin ei sovelleta yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia. Yhdessä vartioimistehtävän määritelmän (lain 2 §:n 2 kohta) ja erityisiä vartioimistehtäviä koskevien määritelmien (lain 2 §:n 2–5 kohta) kohtien perusteella erotetaan vartioimisliiketoiminta lain 2 §:n 10 kohdassa tarkoitetusta järjestyksenvalvontatoiminnasta ja lain 2 §:n 16 kohdassa tarkoitetusta turvasuojaustoiminnasta.

Kyseiseen jakoon perustuu myös lain lukujen jako. Vartioimisliiketoiminnasta säädetään lain 2 luvussa, järjestyksenvalvontatoiminnasta 3 luvussa ja turvasuojaustoiminnasta 5 luvussa. Kaikkia edellä mainittuja tehtäviä voidaan suorittaa, jos toimijalla on turvallisuusalan elinkeinolupa kaikkiin tehtäväkokonaisuuksiin. Lupa voidaan myöntää myös vain osaan tehtävistä (rajoitettu turvallisuusalan elinkeinolupa, lain 69 §).

Luvasta riippumatta lainsäätäjä on tarkoittanut, että niitä tehtäviä, jotka on säädetty nimenomaisesti järjestyksenvalvontatehtäviksi, suoritettaisiin osana järjestyksenvalvontatoimintaa eikä vartioimisliiketoimintana. Jakoon perustuu siten myös se, tuleeko tehtävää suorittavalla henkilöllä olla voimassa oleva vartijakortti, järjestyksenvalvojakortti, poliisin ja rajavartiolaitoksen apuna suoritettavien järjestyksenvalvontatehtävien osalta molemmat edellä mainitut kortit tai turvasuojaajakortti.

Määritelmän perusteella erotetaan vartioimisliiketoiminta myös lain 83 §:ssä viitatuista muussa voimassa olevassa lainsäädännössä säännellyistä yksityisen turvallisuusalan tehtävistä (esim. turvatarkastustehtävät). Määritelmä on keskeinen myös erotettaessa vartioimisliiketoiminta turvallisuusviranomaisten tehtävistä.