#Resilienssi

Blogi

Riskien rakastamista 35 vuotta – Suomen Riskienhallintayhdistyksen juhlaseminaari

15.11.2022 06:47

by Jyri

Kommentit pois päältä

Suomen Riskienhallintayhdistys vietti 35-vuotisjuhlia seminaarin merkeissä Helsingissä 10.11.2022. Juhlaseminaarissa isäntänä toimi OP Ryhmä ja Pohjolan Vakuutus, ja se järjestettiinkin Osuuspankin Vallilan upeissa tiloissa Gebhardinaukio 1:ssä, joka on nimetty suomalaisen osuustoimintaliikkeen perustajan ja ensimmäisen pääjohtajan Hannes Gebhardin (1864–1933) sekä hänen puolisonsa talousneuvos Hedvig Gebhardin (1867–1961) mukaan.

Hannes oli Helsingin yliopiston professori, kansanedustaja ja Suomen osuustoiminnan ja erityisesti osuuskassaliikkeen isä. Hedvig toimi myös kansanedustajana ja osuustoiminnan puolestapuhujana. Hänen roolinsa naisten taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi Suomessa oli merkittävä.

Juhlaseminaarin teemana oli makrotasolla tapahtuvien muutosten vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan ja miten Suomi tulee selviytymään epävarmuudessa vuosina 2023–2030. Muutosta olivat arvioimassa juhlapuhujat. Minulla oli kunnia osallistua juhlaseminaariin, joten tässä blogissa käsitellään seminaarin esityksien keskeistä sisältöä.

Innovaatiot uuden kasvun tueksi

Sitran yliasiamies Jyrki Katainen korosti, että yhteiskuntaa muovaavat muutosvoimat, joten myös varautumisen merkitys on kasvanut. Ajankohtaisia aiheita ovat muun muassa Nato-jäsenyys, kyky irtautua venäjän fossiilisista polttoaineista, johtamisen haasteet ja sote-uudistuksen seuraukset. Nyt tarvitaan kykyä uudistua nopeasti ja tehdä myös epätäydellisiä ratkaisuita. Tämän takia on tärkeää huomioida heikkoja signaaleja, jotka auttavat ajattelemaan toisenlaisia tulevaisuuksia.

Katainen avasi megatrendejä. Hän nosti esille, että verkostomainen valta voimistuu, jossa korostuu erityisesti sosiaalinen median merkityksen voimakas kasvu. Tästä esimerkkinä on muun muassa Elon Muskin toiminta, Me Too -kampanja ja Black Lives Matter -liike. Teknologia sulautuu kaikkeen, ja datan merkitys ja voima kasvaakin koko ajan. Tarvitaan myös markkinasääntelyä, johon EU on esittänyt lainsäädännön kehittämistä.

Megatrendien osalta on tärkeää estää luontokato. Kyseessä on ihmisen toiminnallaan aiheuttama luonnon monimuotoisuuden romahdus, joka on käynnissä kaikkialla maapallolla. Luontoa katoaa nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Käynnissä on maapallon historian kuudes sukupuuttoaalto. Katainen korosti, että nyt tarvitaan ratkaisuita, ei pidä etsiä syyllisiä.

Kilpailukyvyn turvaaminen

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies kertasi, kuinka olemme kulkeneet viime vuosina kriisistä kriisiin; pakolaiskriisi, Brexit, koronapandemia, Ukrainan sota ja energiakriisi. Olisikin tärkeää, jos osaisimme ennakoida ja varautua paremmin erilaisiin kriiseihin.

Häkämies nosti esille dokumenttielokuvien mestariohjaaja Errol Morrisin dokumenttielokuvan ”The Unknown Known”, jossa käsitellään amerikkalaisen Donald Rumsfeldin poliittista uraa. Rumsfeld toimi puolustusministerinä kahdesti ja oli USA:n senaatin jäsenenä neljän presidentin aikana. Dokumentissa Rumsfeld korostaa, että puolustusministeriön tarkoituksena on arvioida ”tuntemattomia asioita” tai ”asioita, joita luulet tietäväsi, mutta osoittautuu, ettet tiennyt” ja ennakoida vihamielisiä toimia ennen kuin ne tapahtuvat. Havainnollistaen kantaansa Rumsfeld kertoo, että esimerkiksi USA:n epäonnistuminen ennakoida hyökkäystä Pearl Harboriin oli mielikuvituksen epäonnistumista.

Häkämies korosti, että kilpailukyvyn turvaaminen on erittäin tärkeää, koska Suomen kilpailukyky on heikko. Suomi ei ole saanut kiinni tuottavuuden kärkimaita. Esimerkiksi työaika on lyhentynyt merkittävästi vuosikymmenien aikana. Mielenkiintoista on myös, miten hybridityönteko tulee vaikuttamaan?

Suomessa on lisäksi tällä hetkellä yli 200 000 avointa työpaikkaa. Suomen riskienhallinnan kannalta, jos verrataan Ruotsiin, niin meillä on myös velkaa kaksikertainen määrä ja hyvin erilaiset käytännöt. Valtion on aika herätä. Suomessa tarvitaan esimerkiksi Saksan mallia liukumien osalta, joka on Saksan menestyksen yhtenä taustatekijänä.

Muutos on yrityksille puolestaan arkipäivää. Esimerkiksi koronapandemia muutti logistiikka- ja raaka-aineketjuja. Tuotannon kotiuttaminen on vähäistä, joten vaihtoehtoja toimitusketjuihin halutaan lisätä. Tämä puolestaan parantaa resilienssiä.

Ukrainan sota ja siitä seurannut irtaantuminen Venäjän fossiilienergiasta aiheutti Euroopassa kriisin. Vihreä kasvu on kuitenkin edelleen tavoitteena. Taantuma on tulossa, mutta kuinka iso? Maailma onkin täynnä epävarmuuksia, kuten Venäjän toiminta, USA:n välivaalien vaikutus, Kiinan voimistuva ote ja vastakkain asettelu USA:n kanssa sekä populismin nousu Euroopassa.

Varautuminen ja jatkuvuus ovat olennainen osa liiketoimintaa Suomessa. Meillä on paljon hyviä puolia, kuten toimiva infrastruktuuri, vakaa yhteiskunta, osaavat ihmiset ja hyvä elämisen laatu. Nämä kaikki houkuttelevat myös kansainvälisiä investointeja. Lisäksi Nato-jäsenyys tulee olemaan mahdollisuus elinkeinoelämälle.

Talouden painopistealueet

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkö Mikko Spolander totesi, että taloudessa vuoden 2022 ensimmäinen puolikas oli yllättävän hyvä Suomessa Ukrainan sodan alkamisesta huolimatta. Toisen puolikkaan tulokset tulevat ratkaisemaan taantuman ennusteen. Esimerkiksi kotitaloudet ovat säikähtäneet, mikä näkyy kulutuksessa. Yritykset ovat vielä positiivisempia. Riskit ovat kuitenkin menossa negatiivisempaan suuntaan.

Epävarmuus, pula energiasta, nopea inflaatio ja nousseet korot leikkaavat kulutuksen ja investointien kasvua. Suomen julkinen talous on rakenteellisessa epätasapainossa, koska haluamme tarjota muiden Pohjoismaiden tasoiset julkiset palvelut ja etuudet, vaikka taloutemme suorituskyky on verrokkejamme heikompi. Julkisen talouden pitkäaikainen tulojen ja menojen välinen epätasapaino on miljardiluokkaa. Syyt ovat olleet paljon esillä ja kaikille tuttuja: ikääntyneiden (erityisesti yli 75-vuotiaiden) määrän voimakas kasvu, lainsäädännön palvelulupaukset, talouden niukka kasvukyky ja nousevat korot.

Miten sitten julkinen taloudenpito saadaan sovitettua talouden suorituskyvyn asettamaan ahtaaseen raamiin? Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden menot kasvaneet koko ajan nopeammin kuin menot keskimäärin. Samalla korkomenojen kasvu kiihtyy, kun velan määrä ja korot nousevat. Samanaikaisesti halutaan lisää rahaa muuhunkin, kuten opetukseen, tieteeseen ja liikenteeseen. Turvallisuuden menoista kuitenkaan tuskin varaudutaan pienentämään tulevaisuudessa. Lisäksi vihreän siirtymän odotetaan yleisesti vaativan julkista rahaa vauhdittuakseen. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen torjunta ovat iso urakka. Ovatko ihmiset valmiita tinkimään omasta elintasostaan?

Spolander korosti, että täytyy luoda rakenteellista kilpailukykyä pitkäjänteisellä rakennepolitiikalla. Tämä edellyttää muun muassa osaavaa ja hyvinvoivaa työvoimaa, talouden rakenteiden kykyä kohdentaa pääomia ja työvoimaa tehokkaasti, toimivaa infrastruktuuria, kilpailua markkinoilla ja kansainvälistä avointa yhteistyötä. Spolanderin esitti lopuksi ohjenuoran menestystekijöistä tulevaisuuden Suomeen: voittajat esittävät ratkaisuita ja häviäjät esteitä, puutteita sekä ongelmia.

Kehitystrendit vakuuttamisessa

Pohjola Vakuutuksen varatoimitusjohtaja Pekka Puustinen totesi, että riskienhallinnan menetelmissä ja toiminnassa on tapahtunut suuria muutoksia. Riskien rahoitus on esimerkiksi nopeasti kansainvälistynyt ja toimintamuodot ovat muuttuneet uusien vakuutusratkaisujen, meklaritoiminnan kehittymisen ja rahoitusratkaisujen vakuutusmuotojen myötä. Vakuuttamisen kehitystrendejä pitääkin tarkastella useammasta näkökulmasta, koska on niin monta eri toimijaa mukana.

Ensinnäkin on asiakas, jolle vakuutusyhtiö tai meklari myy vakuutuksia. Tämän lisäksi on jälleenvakuuttajat ja niiden sijoittajat. Jälleenvakuuttaja on yksinkertaistettuna isojen riskien vakuuttaja, niin sanotusti vakuutusyhtiöiden vakuuttaja. Vakuutusyhtiö ottaakin jälleenvakuutuksen yleensä sellaiselle yksittäiselle riskille, jota vakuutusyhtiö ei pysty yksin kantamaan, mikäli se maksimissaan realisoituu.

Usein riskit ovat niin isoja, että vakuutusyhtiöt ottavat jälleenvakuutuksia monesta eri yrityksestä yhdelle riskille, koska jotkut riskit ovat liian isoja vakuutusyhtiölle ja yhdelle jälleenvakuutusyhtiöllekin kantaa. Jälleenvakuutuksen hinnoittelussa on otettava huomioon odotettavissa olevien menetysten suuruus ja hallinnolliset, sopimuksen tekoon liittyvät kustannukset. Alalla on kuitenkin monta toimijaa, eikä niiden maailmankatsomus ole sama.

Vakuuttaminen on ollut halpa keino hallita riskejä, koska on mennyt niin hyvin. Vakuutukset on saanut halvalla ja siirrettyä nollakorolla eteenpäin. Täytyy kuitenkin huomioida, että jälleenvakuutusyhtiöt ovat tehneet tappiota kuusi vuotta peräkkäin. Kyse on yksinkertaisuudessaan sijoittamisesta. Nyt on ruvettu sijoittamaan muualle, koska riskit ovat kasvaneet ja korot ovat nousseet. Kyse on siis kapasiteetistä.

Puustinen muistutti, että riskin siirtämisen hinta on ratkaisevaa. Esimerkiksi Black Lives Matter -mellakoiden kustannukset olivat noin kaksi miljardia dollaria. Floridan myrskyjen kustannusarvio on tällä hetkellä noin 50–60 miljardia dollaria. Riskien hinta on siis muuttunut olennaisesti. Esimerkiksi energia-alan keskeytysvakuutuksissa, kun nyt nostetaan Euroopassa pystyyn kaikki vanhat hiilivoimalat, joissa tekniikka on hyvin vanhaa, niin riskit ovat erittäin isoja.

Puustinen korosti lopuksi, että riskejä tulee rakastaa. Asiakkaat tarvitsevat riskienhallinnan asiantuntijoita nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Erinomaista juhlavuotta Riskienhallintayhdistykselle!

Blogi

Kokonaisturvallisuus ja yleinen varautumisvelvollisuus

30.9.2022 06:09

by Jyri

Kommentit pois päältä

Yhteiskunnan varautumista kehitettiin Suomessa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä niin sanotun totaalisen maanpuolustuksen kautta. Termiä pidettiin liian yksipuolisena, joten tilalle otettiin kokonaismaanpuolustuksen käsite. Kokonaismaanpuolustuksessa oli edeltävää mallia laaja-alaisempi lähestymistapa, ja siitä tuli viime vuosikymmeniksi Suomen varautumisen perusperiaate.

Sen määrittämän lähestymistavan kautta Suomi on kehittänyt ja ylläpitänyt varautumisen perusteita. Tärkeitä alkuajan merkkipaaluja kehityksessä olivat esimerkiksi vuonna 1958 säädetyt väestönsuojelulaki (438/1958) ja laki varmuusvarastoista (531/1958), jotka olivat osaltaan vastaus yhteiskunnan laaja-alaisen varautumisen tarpeeseen.

Väestönsuojelulain myötä tulivat väestönsuojelujohtajakurssit (Teli-suojelukurssit), joita ensimmäisen kerran järjestettiin vuonna 1959. Väestönsuojelujärjestön ja puolustustaloudellisen suunnittelukunnan yhteisesti tekemän esityksen perusteella teollisuus ryhtyi omin toimenpitein kohottamaan yritysten suojeluvalmiutta.

Teollisuuden Keskusvaliokunta perusti samana vuonna Teollisuuden ja liike-elämän väestönsuojelun johtokunnan (Teli-johtokunta). Teli-johtokunnan toimiala laajentui poikkeusolojen väestönsuojelusta yrityksen kokonaissuojeluksi.

Vuonna 1976 Teli-johtokunta sisällytti koulutusohjelmaan yhä enemmän normaaliaikojen suojelu- ja turvallisuuskoulutusta. Mukaan tulivat muun muassa suojelujohtaja-, vartiointi- ja tietojensuojelukurssit. Tällöin syntyi käsite kokonaissuojelu, jonka pohjalta kehittyi myöhemmin kokonaisturvallisuus ja yritysturvallisuuden malli.

Kokonaisturvallisuus yhteistoimintamallina varautumisessa

Kokonaisturvallisuusajattelulla on pitkä perinne Suomessa. Se on vakiinnuttanut asemansa Suomessa sekä käsitteenä että toimintamallina. Kokonaisturvallisuus näyttäytyy muun muassa selonteoissa, strategioissa ja lainvalmisteluasiakirjoissa.

Kokonaisturvallisuus tarjoaa Suomen kokoiseen maahan hyvät puitteet tarkastella yhteiskunnan turvallisuutta laaja-alaisesti kaikki oleelliset osa-alueet huomioon ottaen sekä hyödyntämällä eri tahoilla oleva tieto, taito ja resurssit kustannustehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla, korostaen yhteistyön merkitystä.

Kokonaisturvallisuus ei terminä juurikaan esiinny lainsäädännössä, mutta varsinkin viime vuosina sitä on käytetty melko laaja-alaisesti muun muassa hallitusten esitysten perusteluissa. Kokonaisturvallisuuden sisällölle sinänsä on olemassa vankka ja laaja-alainen säädöspohja.

EU:ssa kokonaisturvallisuus ei näyttäydy sellaisenaan terminologisesti, mutta unionin strategioista ja päätöksistä on nähtävissä, että näkökulma on viime vuosina mennyt kohti yhä laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa turvallisuusajattelua. Lisäksi on korostettu erityisesti jäsenvaltioiden yhteistyötä turvallisuuden eri sektoreilla.

EU:lla on lukuisia strategioita eri kokonaisturvallisuuden osa-alueille, kuten kyberturvallisuuteen, järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, hybridiuhkiin ja pakolaisvirran hillintään. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen on oikeuskäytännössään puolestaan jättänyt valtioille verrattain laajan harkintavallan yleisen hätätilan, ja siten poikkeusolojen määrittelyyn.

Resilienssi vahvemmin mukaan

Viime vuosina osaksi kokonaisturvallisuutta on otettu vahvemmin myös resilienssi, joka on korostunut yhä enemmän turvallisuuspolitiikan keinona ja päämääränä. Termiä resilienssi käytetään osin samassa merkityksessä kuin termiä kriisinkestävyys. Kokonaisturvallisuuden yhteydessä resilienssillä yksilöiden ja yhteisöjen kykyä ylläpitää toimintakykyä muuttuvissa olosuhteissa sekä valmius kohdata häiriöitä ja kriisejä sekä palautua niistä.

Resilientisti toimiva yhteiskunta sekä edellyttää että edistää eri toimijoiden yhteistoimintakykyä. Alusta asti kokonaisturvallisuuden piiriin on nähty kuuluvan varautuminen, häiriötilanteiden hallinta ja niistä toipuminen. Näistä resilienssi kytkeytyy suoraan kahteen jälkimmäiseen vaiheeseen. Valtion, yhteiskunnan ja yksilöiden resilienssin edistäminen puolestaan voidaan nähdä erottamattomana osana varautumispolitiikkaa.

Nykyisellään varautuminen toteutetaan kokonaisturvallisuuden käsitteen kautta, joka on vähitellen korvannut aiemmin käytössä̈ olleen kokonaismaanpuolustuksen käsitteen. Keskeistä kokonaisturvallisuudessa on varautumisen toteuttaminen laaja-alaisen ja poikkihallinnollisen yhteistyön kautta. Häiriötilanteisiin varautuessa, ja niiden sattuessa, suomalainen yhteiskunta turvaa erikseen määritellyt elintärkeät toiminnot viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana.

Varautumisvelvoite koskee kaikki viranomaisia

Varautuminen näkyy lainsäädännössä esimerkiksi valmiuslain (1552/2011), pelastuslain (379/2011) ja muun erityislainsäädännön varautumisvelvoitetta koskevana sääntelynä. Valmiuslaissa säädetään valtion sisäisistä, Suomen viranomaisten toimivaltuuksista poikkeusolojen aikana väestön turvallisuuden ja elinmahdollisuuksien sekä yhteiskunnan toimivuuden varmistamiseksi. Valmiuslainsäädännöllä pyritään varmistamaan väestön turvallisuus ja elinmahdollisuudet sekä yhteiskunnan toimivuus poikkeusoloissa.

Valmiuslain 12 §:n mukaan valtioneuvoston, valtion hallintoviranomaisten, valtion itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten, muiden valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä kuntien, kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteenliittymien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa.

Varautusmisvelvoite koskee kaikkia viranomaistasoja keskus-, alue- ja paikallishallinnossa. Viranomaisten on varauduttava poikkeusoloihin tekemällä valmiussuunnitelmia ja valmistelemalla etukäteen poikkeusolojen toimintaansa.

Organisaation toimintakyky poikkeusoloissa on riippuvainen muun muassa henkilöstön varaamisesta ja kouluttamisesta poikkeusolojen tehtäviin. Lisäksi on tehtävä ulkoisia järjestelyjä kuten toimitilojen ja niiden tietoliikenneyhteyksien suunnittelua sekä hälytysjärjestelmän luominen. Eri viranomaisten välille on solmittava yhteistoimintakanavat ja varauduttava poikkeusolojen tiedottamiseen omalla toimialalla.

Varautumista johtaa ja valvoo valtioneuvosto sekä kukin ministeriö toimialallaan. Kukin ministeriö yhteensovittaa varautumista omalla toimialallaan. Valmiuslainsäädäntöön kuuluu myös puolustustilalaki (1083/1991). Lisäksi eräillä aloilla on säädetty poikkeusoloja koskevia säännöksiä.

Sotilaallinen huoltovarmuus

Huoltovarmuudella tarkoitetaan väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömän kriittisen tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin turvaamista vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Sotilaallinen huoltovarmuus tarkoittaa alakäsitteenä huoltovarmuustoimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan erityisesti maanpuolustuksen kannalta välttämätöntä tuotantoa, tuotantokykyä, palveluja ja infrastruktuuria.

Sotilaallinen huoltovarmuus kytkeytyy erottamattomasti lähes kaikilla yhteiskunnan alueilla tehtävään huoltovarmuustyöhön. Esimerkkinä voidaan todeta, että Puolustusvoimat osallistuu kaikkien huoltovarmuusorganisaatiossa toimivien sektorien ja poolien työhön.

Sotilaallisella huoltovarmuudella turvataan Puolustusvoimien kriittisten järjestelmien toimintakyky kaikissa oloissa. Sodan ajan puolustuskyky perustuu suurelta osin muualta yhteiskunnasta saataviin resursseihin. Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen edellyttää, että sotilaallinen varautuminen ja siviiliyhteiskunnan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautuminen yhteensovitetaan sekä yhteistyötä Huoltovarmuuskeskuksen ja muiden huoltovarmuustoimijoiden kanssa tiivistetään.

Keskeisimmät huoltovarmuutta koskevat säännökset ovat laissa huoltovarmuuden turvaamisesta (1390/1992) ja valtioneuvoston päätöksessä huoltovarmuuden tavoitteista (1048/2018). Huoltovarmuustyön lainsäädännöllinen perusta määritetään huoltovarmuuslaissa. Huoltovarmuuslain painopiste on ennakoivissa toimenpiteissä. Laki kohdistaa velvoitteita vain viranomaisille, mutta rakentaa yhteistyöpuitteet viranomaisten ja elinkeinoelämän välille.

Perinteisesti huoltovarmuussäädökset ovat tähdänneet välttämättömien toimintojen turvaamiseen poikkeusoloissa. Vasta 2000-luvulla näkökulmaa on määrätietoisesti avarrettu poikkeusoloista kattamaan myös normaaliolojen häiriötilanteita.

Tämä huoltovarmuuden käsitteen laajentaminen on periaatteellisesti merkittävä muutos. Käsitteen ja lain soveltamisalan piiriin kuuluvat nykyisin poikkeusolojen rinnalla myös normaaliolojen vakavat häiriöt. Tämän lisäksi laissa nykyisin oleva huoltovarmuuden määritelmä korostaa kriittisten teknisten järjestelmien toimivuutta.

Kehittämistarpeita

Poikkeustilanteissa viranomaisilta edellytetään nopeita ratkaisuja ja toimintaa tilanteen haltuun ottamiseksi. Viranomaisilla on oltava riittävät toimivaltuudet ja resurssit jo normaalioloissa voidakseen toimia ennaltaehkäisevästi ja vastata häiriötilanteisiin ennen kuin ne eskaloituvat.

Kansallisen turvallisuuden vaikutusten arvioinnissa korostettiin, että nykyiset hallintorakenteet eivät riittävästi kohtaa turvallisuusympäristöä ja sieltä esiin nousevia monitahoisia uhkakuvia. Kysymysten asianmukainen huomioiminen päätöksenteossa vaatii nykyistä pitkäjänteisempää, yhtenäisesti resursoitua ja poliittisesti johdettua turvallisuusjohtamisen prosessia osana valtion johtamista.

Kokonaisturvallisuuteen vaikuttavien lainsäädäntöhankkeiden haasteena on, että lainvalmistelu keskittyy yksittäiseen ministeriöön. Mittavien lakihankkeiden, kuten valmiuslain, valmistelu ja arviointi edellyttää laaja-alaisuutta sekä sitoutumista hallituskausien ylitse tehtävään työhön. Lainvalmistelun lisäksi on tärkeää huomioida toimeenpano.