Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 2 §:n 1 kohdan perusteella vartioimisliiketoiminnalla tarkoitetaan ansiotarkoituksessa suoritettavaa ja toimeksiantosopimukseen perustuvaa vartioimistehtävien hoitamista.
Vaatimus ansiotarkoituksesta sulkee talkootyönä suoritetun vartioinnin vartioimisliiketoiminnan määritelmän ulkopuolelle. Arvioitaessa toiminnan perustumista ansiotarkoitukseen, ratkaisevaa on toiminnan tosiasiallinen tarkoitus. Esimerkiksi harjoitettaessa vartiointia ilmaiseksi, jotta myöhemmin saadaan aikaan vastikkeellinen toimeksiantosopimus, on toiminnassa kyse ansiotarkoituksessa tapahtuvasta ja lupaa edellyttävästä toiminnasta.
Lain perusteluissa käytetään talkootyöstä esimerkkinä venekerhon toimintaa. Vastikkeeksi ei lain perusteluiden mukaan katsottaisi sitä, että venekerhon jäsen saa vastapalvelukseksi muilta kerhon jäseniltä veneensä vartiointia jonakin muuna ajankohtana, kuin hän itse on ollut kerhon veneitä vartioimassa. Toisena vastaavana esimerkkinä lain perusteluissa mainitaan yrittäjien talkoorenkaan suorittama partiointi pienteollisuusalueella.
Ansiotarkoitukseen perustumisesta ei ole muodostunut oikeuskäytäntöä. Poliisi ei ole myöskään puuttunut laajempaan katupartiointityyppiseen toimintaan väittäen sitä vartioimisliiketoiminnaksi. Vaikka kyseen omainen toiminta voitaisiin katsoa omaisuuden vartioimiseksi, henkilön koskemattomuuden suojaamiseksi ja rikosten sekä onnettomuuksien ennaltaehkäisemiseksi, erottaa sen vartioimisliiketoiminnasta vastikkeettomuus ja varsin todennäköisesti myös seuraavaksi käsiteltävä toimeksiantosopimukseen perustumisen vaatimus.
Vaatimus toimeksiantosopimukseen perustumisesta sulkee omavartioinnin vartioimisliiketoiminnan määritelmän ulkopuolelle. Esimerkiksi, jos vartiointia suorittava henkilö on suoraan työ- tai muussa palvelussuhteessa vartioitavan kohteen tai alueen omistajaan tai haltijaan, ei kyse ole vartioimisliiketoiminnasta.
Omavartioinnissa toimivaltuudet
Omavartiointina vartiointia suorittavilla henkilöillä ei ole yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 15–16 §:ssä vartioimisliikkeen palveluksessa oleville vartijoille säädettyjä toimivaltuuksia eikä oikeutta käyttää voimakeinoja lain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä kantaa voimankäyttövälineitä lain 18–21 §:ssä säädetyllä tavalla.
Omavartiointi suoritetaan niin sanotuin jokamiehen oikeuksin. Silloin voidaan käyttää rikoslain 4 luvun 4–6 §:ssä (hätävarjelu, pakkotila, voimakeinojen käyttö) ja pakkokeinolain 1 luvun 5.2 §:ssä (itseapu) sekä 2 luvun 2–3 §:ssä (yleinen kiinniotto-oikeus ja voimakeinojen käyttäminen).
Tällaisen toiminnan pitäisikin käytännössä perustua näkyvän vartioinnin mahdollistamaan ennalta estävyyteen. Todetaan selvyyden vuoksi, että vartijalla on toimivaltuuksiensa lisäksi samat, jokamiehelle kuuluvat oikeudet. Jo aiemman lain perustelujen mukaan toimeksiannon tosiasiallinen tarkoitus ei saisi kuitenkaan olla järjestyshäiriötilanteiden hoitaminen jokamiehenoikeuksia käyttäen.
Vartioimisliiketoiminta ja omavartiointi sekä rajanveto muiden yksityisten turvallisuuspalveluiden kanssa
Vartioimisliiketoiminnan määritelmällä on merkitystä edellä todetulla tavalla säädetyn lain soveltamisalan määrittämisessä. Määritelmällä erotetaan toisistaan elinkeinoluvanvarainen ja ilman elinkeinolupaa mahdollinen omavartioiminen.
Omavartiointiin ei sovelleta yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia. Yhdessä vartioimistehtävän määritelmän (lain 2 §:n 2 kohta) ja erityisiä vartioimistehtäviä koskevien määritelmien (lain 2 §:n 2–5 kohta) kohtien perusteella erotetaan vartioimisliiketoiminta lain 2 §:n 10 kohdassa tarkoitetusta järjestyksenvalvontatoiminnasta ja lain 2 §:n 16 kohdassa tarkoitetusta turvasuojaustoiminnasta.
Kyseiseen jakoon perustuu myös lain lukujen jako. Vartioimisliiketoiminnasta säädetään lain 2 luvussa, järjestyksenvalvontatoiminnasta 3 luvussa ja turvasuojaustoiminnasta 5 luvussa. Kaikkia edellä mainittuja tehtäviä voidaan suorittaa, jos toimijalla on turvallisuusalan elinkeinolupa kaikkiin tehtäväkokonaisuuksiin. Lupa voidaan myöntää myös vain osaan tehtävistä (rajoitettu turvallisuusalan elinkeinolupa, lain 69 §).
Luvasta riippumatta lainsäätäjä on tarkoittanut, että niitä tehtäviä, jotka on säädetty nimenomaisesti järjestyksenvalvontatehtäviksi, suoritettaisiin osana järjestyksenvalvontatoimintaa eikä vartioimisliiketoimintana. Jakoon perustuu siten myös se, tuleeko tehtävää suorittavalla henkilöllä olla voimassa oleva vartijakortti, järjestyksenvalvojakortti, poliisin ja rajavartiolaitoksen apuna suoritettavien järjestyksenvalvontatehtävien osalta molemmat edellä mainitut kortit tai turvasuojaajakortti.
Määritelmän perusteella erotetaan vartioimisliiketoiminta myös lain 83 §:ssä viitatuista muussa voimassa olevassa lainsäädännössä säännellyistä yksityisen turvallisuusalan tehtävistä (esim. turvatarkastustehtävät). Määritelmä on keskeinen myös erotettaessa vartioimisliiketoiminta turvallisuusviranomaisten tehtävistä.