Rikoksentorjunnalla voidaan tarkoittaa varsin monenlaisia toimenpiteitä. Sanan kuullessaan moni varmasti pohtii valtiollisen rikosseuraamusjärjestelmän toimia, kenties kiinnijäämisriskin kohottamisen tai rangaistusten koventamisen kaltaisia keinoja. Toisaalta rikoksentorjunnalla voidaan yhtä hyvin tarkoittaa esimerkiksi erilaisia yleisiä syrjäytymisen ehkäisyyn pyrkiviä yleisiä sosiaalipoliittisia toimia, tai vaikkapa riskiryhmiin kuuluville nuorille kohdistettuja intensiivisempiä interventioita. Osa interventioista pyrkii siten estämään rikosuria ennen niiden alkua, kun taas toiset keinot painottavat tunnettujen rikoksentekijöiden käyttäytymisen muuttamista.

Edellä mainittuja rikoksentorjunnan keinoja yhdistää ajatus siitä, että rikollisuuden määrää voidaan laskea ihmisten olosuhteita tai ajattelutapoja muuttamalla. Vaikka tämä pyrkimys ei suinkaan ole turha tai mahdoton, rikosten tilannetorjunnan (situational crime prevention) tärkeyttä korostaneet kriminologit ovat jo pitkään sanoneet, ettei tällainen lähestymistapa ole välttämättä kaikkein tehokkain. Tilannetorjunta-ajattelun juuret ovat jäljitettävissä 1970-luvulle Iso-Britannian Home Officeen, jossa työskentelivät muun muassa kriminologit Ronald Clarke ja Patricia Mayhew.

Tilannetorjunta-ajattelussa keskiössä on rikos, ei rikoksentekijä. Toisin sanoen tavoitteena ei ole selittää sitä, miksi jotkut ihmiset päätyvät tekemään rikoksia ja toiset eivät, vaan ymmärtää, miksi tiettyjä rikoksia tehdään tietyissä tilanteissa ja paikoissa. Tilannetorjuntanäkökulmassa onkin paljon yhteistä rutiiniaktiviteettien teorian kanssa: motivoituneen tekijän lisäksi rikoksen toteutuminen vaatii sopivan uhrin ja valvonnan puutteen.  Keskeistä on myös huomata, että onnistunut tilannetorjunta on usein rikoslajikohtaista – erilaiset rikosongelmat vaativat erilaisia toimenpiteitä. Näin on siitä huolimatta, että rikosalttiit henkilöt eivät yleensä ”erikoistu” tietynlaisiin rikoksiin.

Tilannetorjunnan 25 tekniikkaa

Rikollisuuden tilannetorjunnan keinoja tutkineet kriminologit ovat kehittäneet 25 tekniikan ohjelman (25 Techniques of Situational Crime Prevention), jota voidaan hyödyntää rikollisuuden tilannetorjunnan eri vaihtoehtojen hahmotuksessa erilaisissa kohteissa. Oheisessa taulukossa on esitetty suomennettu versio alkuperäisestä englanninkielisestä 25 tekniikan listasta.

Kuinka 25 tekniikkaa voisi hyödyntää käytännössä?

Olemme muutamissa turvallisuuden kehittämisprojekteissa soveltaneet käytännössä rikosten tilannetorjunnan 25 tekniikkaa. Millaisia keinoja 25 tekniikan listan kautta voidaan hahmottaa ja kuinka keinoja voidaan soveltaa esimerkiksi elinkeinoelämän näkökulmasta?

Rikoksenteon vaikeuttamiseen liittyvien keinojen näkökulmasta olennaista on, että yrityksessä valvonta on kunnossa ja toimivaa. Sisäänpääsyn valvomisen tai rikoksentekijöiden muualle ohjaamisen mahdollisuudet liittyvät useasti toimialaan ja asiakaskuntaa, kun keinoja kehitetään.

Kiinnijäämisriskiin lisäämiseen liittyvien keinojen osalta voidaan todeta, että useassa yrityksessä omavalvonta on puutteellista ja luotetaan liikkaa ostettaviin palveluihin sekä niiden tehokkuuteen, jota ei voida kuitenkaan mitata.

Esimerkiksi Button (2008) on todennut, että yksityisen turvallisuusalan palvelut eivät perustu tutkittuun tietoon, vaan alan toimijat tarjoavat palveluita, joiden he uskovat toimivan. Turvallisuusviranomaisten resurssit ovat myös hyvin rajalliset, joten heidän ennaltaehkäisevä vaikutuksena on vähäinen.

Kehittämisprojekteissa on esille noussut hälytys- ja kameravalvontajärjestelmien kehittäminen. Yrityksissä on uudistettu järjestelmiä, mutta suurelta osin valvonta perustuu tapahtumien jälkikäteiseen havainnointiin esimerkiksi rikosten selvittämisen apukeinona. Lisäksi eri järjestelmissä ei ole hyödynnetty integraatioita, joiden avulla voitaisiin suorittaa kootusti tehokkaampaa etävalvontaa, jolloin myös kiinnijäämisriski kasvaisi.

Rikoksista saatavia hyötyjen vähentämiseen liittyvien keinojen näkökulmasta olennaista on huomioida, että rikoksentekijöitä kiinnostavat kohteet on asiallisesti suojattu. Keskeisenä on parantaa tilojen ja tiedon tärkeysluokittelua, jonka myötä voidaan pyrkiä vähentämään houkuttimia ja huomioimaan paremmin turvallisuustasot, kun turvallisuusjärjestelyitä tehdään.

Väkivallan ehkäisemisen tärkeä tilannekohtainen keino on tarpeettoman turhautumisen ja stressin sekä kiistatilanteiden synnyn esto. Esimerkiksi ravintola-alalla tällaiset tilanteet saattavat liittyä poistumiseen ravintolasta. Poliisin tietoon tulleeseen rikollisuuteen perustuvat analyysit suomalaisista kaupunkikeskustoista osoittavat, että väkivaltarikosten määrässä on selvä piikki ravintoloiden sulkemisajan ympärillä, kaupungista riippuen noin klo 1.00–4.00 välillä.

Tekosyiden poistamiseen liittyvät keinot painottuvat sääntöihin ja opastukseen. Kielto- ja varoituskylttien yhdenmukaistamiseen ja sijoitteluun tulee kiinnittää huomiota. Monella toimialalla erityisesti työmaiden rajaus, merkinnät ja valvonta ovat nousseet esille.

Yhteenvetoa

Lopuksi voidaan pohtia sitä, miten tilannetorjunta sijoittuu rikoksentorjunnan laajempaan kokonaisuuteen. Tilannetorjuntaa on kritisoitu tutkimuskirjallisuudessa kenties eniten siitä, että se ei vähennä rikosten kokonaismäärää, vaan ainoastaan siirtää ne muualle (ns. crime displacement -hypoteesi). Mikäli kyseessä olisi tällainen nollasummapeli, koko yhteiskunnan tasolla tilannetorjunta ei olisi kovinkaan toimiva lähestymistapa.

Viimeisimmät meta-analyysit (Telep ym. 2014; Guerette & Bowers 2009) rikollisuuden siirtymistä erilasten tilannetorjuntatoimenpiteiden käyttöönoton myötä kuitenkin osoittavat, ettei nollasummatulkinta luultavasti ole oikea. Vaikka rikollisuuden siirtymää on havaittu, se ei useinkaan ole yhtä suurta kuin intervention kohteessa tapahtuneen rikollisuuden väheneminen. Useissa tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että kohdistetun intervention hyödyt ovat levenneet myös ympäröiville alueille (ns. diffusion of benefits -hypoteesi). Näin ollen onnistunut tilannetorjunta voi todella vähentää rikollisuuden kokonaismäärää.

Edellä mainitut esimerkit ovat vain muutamia tapoja, joilla 25 tekniikan listaa voi hyödyntää tilannetorjuntakeinojen hahmottamisessa ja kehittämisessä. Enemmän esimerkkejä eri tekniikoiden käytännön sovelluksista on saatavilla esimerkiksi Albanyn yliopiston ylläpitämiltä verkkosivuilta.