Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa poliisin avuksi asetetun järjestyksenvalvojan virkavastuuta niin sanotun Avarn-jutun näkökulmasta. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus (R 23/4280) tuomitsi osan järjestyksenvalvojina toimineista vastaajista muun muassa törkeistä tai perusmuotoisista pahoinpitelyistä, mutta hylkäsi virkarikossyytteet. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Rikosoikeudellisella virkavastuulla tarkoitetaan erityisasemaan kuuluvaa laajempaa vastuuta työssä tehdyistä virheistä. Virkavastuun perusteista säädetään perustuslaissa. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Säännöksessä vahvistetaan hallin-non lainalaisuuden periaate. Perustuslain 118 §:n 1 momentin mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta.

Julkisen vallan käytölle virkavastuun perustavana tekijänä on ominaista, että julkisen vallan käyttö ilmentää yhteiskunnan toimintaa, jolla sen elimet toteuttavat oikeusjärjestystä. Virkavastuulla tapahtuvalle julkisen vallan käytölle on ominaista myös se, että asianomaisella on paitsi oikeus käyttää julkista valtaa myös velvollisuus ryhtyä johonkin julkisen vallan käyttöä sisältävään toimeen.

Erityisesti poliisin avuksi asetettujen järjestyksenvalvojien osalta näin on yleisesti ajateltu olevan. Miksi muutoin poliisin pitäisi lakiin perustuen antaa järjestyksenvalvojan asettamismääräys? Siksi oikeudellisesti erittäin merkittävä asia on myös se, että käräjäoikeus hylkäsi kaikki virkasyytteet perustellen, että järjestyksenvalvojien asema virkamiehenä on epäselvä.

Virkarikossyytteet ja puolustuksen puheenvuoro

Syyttäjät katsoivat, että rikoslain 40 luvun virkarikoksia koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi järjestyksenvalvojiin, koska järjestyksenvalvojat käyttävät julkista valtaa, kuten voimakeinoja. Lisäksi syyttäjät vetosivat yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain esitöissä esitettyihin kannanottoihin, joissa järjestyksenvalvojan kiinniotto-oikeutta on perusteltu muun muassa sillä, että järjestyksenvalvoja kuitenkin olisi rikosoikeudellista virkavastuuta koskevan sääntelyn piirissä.

Yhden vastaajien puolustusasianajajan lausuman perusteella rikoslain 40 luvun säännökset koskevat nimenomaan virkamiehiä. Mikäli järjestyksenvalvojalle oli ollut tarkoituksena luoda tiettyjä virkamiehille asetettuja vastuita ja velvollisuuksia, olisi järjestyksenvalvojia tullut myös suojata yhtä vahvasti kuin virkamiehiä on lainsäädännössä suojattu.

Järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta (myös väkivaltaisesta) on rangaistukseksi säädetty sakkoa ja enintään kuusi kuukautta vankeutta. Sen sijaan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta on säädetty ankara rikosvastuu. Puolustuksen mukaan tämä epäkohta on ollut esillä jo järjestyksenvalvojia koskevan vuoden 2017 lakiuudistuksen yhteydessä.

Puolustuksen päätelmän mukaan velvollisuuksien ja oikeuksien suojan tulee kulkea käsikädessä. Puolustuksen mukaan alan toimijoiden on ollut miltei mahdotonta hahmottaa, mitä vastuita heihin kohdistuu, kun lainsäädäntö on ollut epäselvä.

Virkarikosten soveltamisalan laajentaminen järjestyksenvalvojiin loukkaisi rikosoikeuden keskeistä periaatetta, laillisuusperiaatetta, jonka mukaan rangaistavan teon muodot on oltava tyhjentävästi lueteltu rangaistussäännöksessä. Näin ei tässä tapauksessa ole ollut.

Tuomion perustelut

Tuomion perusteluissa kiinnitettiin erityistä huomiota laillisuusperiaatteeseen ja sen osalta erityisesti siihen, että laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista ei ole erillistä mainintaa siitä, että järjestyksenvalvojat käyttäisivät julkista valtaa tai että heihin sovellettaisiin rikoslain 40 luvun säännöksiä.

Laillisuusperiaatteen osalta käräjäoikeus sovelsi korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja (KKO 2015:22, 2000:52, 2006:52 ja 2021:4). Samoin kuin kyseisissä ennakkoratkaisuissa, yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa ei ole nimenomaista viittausta virkarikoksia koskeviin rangaistussäännöksiin, katsottiin viittaussäännöksen puuttumisen olevan laillisuusperiaatteen vastaista. Tuomion perusteluiden mukaan tästä seurasi, että kaikki asiassa esitetyt syytteet virka-aseman väärinkäyttämisestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta oli hylättävä.

Ei virkavastuuta

Rikosoikeudellisesta virkavastuusta säädetään rikoslaissa. Rikoslain 40 luvun 12 § on soveltamisalasäännös, jonka mukaan 40 lukua koskevia säännöksiä sovelletaan virkamiesten lisäksi julkista valtaa käyttäviin henkilöihin.

Julkista valtaa käyttävällä henkilöllä tarkoitetaan rikoslain 40 luvun 11 §:n 5 kohdan mukaan a) henkilöä, jonka tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen, sekä b) henkilöä, jonka lain tai asetuksen nojalla taikka viranomaiselta lain tai asetuksen nojalla saadun toimeksiannon perusteella kuuluu osallistua kohdassa tarkoitetun päätöksen valmisteluun tekemällä päätösesitys tai -ehdotus, laatimalla selvitys tai suunnitelma, ottamalla näyte tai suorittamalla tarkastus taikka muulla vastaavalla tavalla.

Lain esitöissä on todettu, että rikoslain 17 luvun 6 §:ssä tarkoitetut järjestystä ylläpitävät henkilöt käyttävät tehtävissään kohdassa 5 a tarkoitettua julkista valtaa, minkä vuoksi heihin on siten yleensä sovellettava rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Eli järjestyksenvalvojien virkavastuusta on säädetty rikoslaissa, ja oikeammin lain esitöissä, eikä yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa ole nimenomaista viittaussäännöstä rikoslain mahdollisesti sovellettavaksi tarkoitettuihin säännöksiin.

Kuten käräjäoikeuden tuomiossakin esitetään, yksityiselle turvallisuusalalle sovellettavan rikosoikeudellisen virkavastuun laajuus on avoin ja tulkinnallinen, koska lain perusteluissa on tyydytty vain toteamaan, että järjestystä ylläpitäviin henkilöihin on yleensä sovellettava rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Oikeustutkimusten perusteella virkavastuuta on tulkittava suppeasti ja lain tarkoituksesta käsin. Niissä virkavastuu kytketään nimenomaan niihin tilanteisiin, joissa toimivaltuuksien yhteydessä käytetään julkista valtaa. Yksityisellä turvallisuusalalla virkavastuuta sovelletaan silloin, kun käytetään toimivaltuuksia.

Järjestyksenvalvojille yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa säädetyt voimankäyttöoikeudet puolestaan liittyvät ensinnäkin tehtäviin ja lisäksi niiden suorittamiseksi annettuihin toimivaltuuksiin, joiden toteuttamiseksi voidaan käyttää välttämättömiä ja puolustettavia voimakeinoja. Virkavastuuta ei siis sovelleta, kun käytetään kaikille yksityishenkilöille kuuluvia oikeuttamisperusteita.

Rikosoikeudellisesta suojasta

Rikosoikeudellisen virkavastuun vastapainona yksityisen turvallisuusalan työtehtävissä nautitaan erityisestä rikosoikeudellisesta suojasta. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 101 §:n 2 momentissa on viittaussäännös sitä sääntelevään rikoslain 17 luvun 6 §:ään, minkä vuoksi suoja ei liene virkavastuun tavoin laillisuusperiaatteenkaan osalta epäselvä tai kyseenalainen.

Säännöksen mukaan järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen on säädetty rangaistavaksi. Joka käyttämällä tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa estää tai yrittää estää järjestystä ylläpitävää henkilöä suorittamasta hänelle lain tai asetuksen nojalla kuuluvaa tehtävää tai muuten vaikeuttaa sanotun tehtävän suorittamista, on tuomittava, jollei laissa muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Järjestystä ylläpitävällä henkilöllä tarkoitetaan säännöksessä mainittujen muiden tahojen lisäksi yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitettua vartijaa ja järjestyksenvalvojaa.

Järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamista koskevaan säännökseen sisältyvät sekä väkivaltaisen että väkivallattoman haitanteon kriminalisoinnit. Säännöksessä tarkoitettu väkivalta tai sillä uhkaaminen on aktiivista toimintaa, joka välittömästi tai välillisesti kohdistuu järjestystä ylläpitävään henkilöön, jolla tulee olla lakiin tai asetukseen perustuvan tehtävän edellyttämät valtuudet järjestyksenpitoon.

Tavallisimmin kyse on pahoinpitelystä tai pahoinpitelyn uhasta. Teko voi myös kohdistua järjestystä ylläpitävän henkilön vapauteen. Myös ulkopuoliseen henkilöön kohdistunut väkivalta tai uhkaus, jolla pyritään estämään järjestyksen ylläpito, täyttää tunnusmerkistön. Rangaistavaa on jo pelkkä järjestyksen ylläpitämisen estämisen yrittäminen. Tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä järjestyksen ylläpitämisen estymistä.

Ruotsista sääntelymallia virkavastuun ja suojan osalta

Jos muutosasteet toteavat kuten käräjäoikeus, että järjestyksenvalvojien virkavastuu on epäselvä, tulee asia korjata mahdollisimman pian lainsäädäntöteitse. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain yhtenä keskeisenä tarkoituksena on antaa oikeusturvaa vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimenpiteiden kohteille.

Tämän turvan on katsottava olevan olennaisesti puutteellinen, jos lainvoimaiseksi tuomioksi jää, ettei poliisin avuksi asetetuilla järjestyksenvalvojillakaan ole edes laillisia voimakeinoja käyttäessään virkavastuuta niistä.

Ylipäätään yksityisen turvallisuusalan toimijoiden oikeusturvan parantamiseksi myös rikosoikeudelliseen suojaan tulisi kiinnittää huomiota. Rikosoikeudellisen suojan tulisi määräytyä kuten virkamiehillä, koska yksityisellä turvallisuusalalla voidaan käyttää erityissäännösten nojalla julkista valtaa. Tätä ovat korostaneet niin yksityisen turvallisuusalan toimijat kuin tutkijat.

Ruotsissa vartijan ja järjestyksenvalvojan rikosoikeudellinen suoja määräytyy vastaavin perustein kuin virkamiehen suoja. Tämä olisi perusteltu ratkaisu myös Suomessa, joten yksityisen turvallisuusalan rikosoikeudellinen virkavastuu ja suoja tulisi siis saattaa samalle tasolle kuin virkamiehillä, koska sääntelyn perusteissa käytetyt argumentit ovat yhtä päteviä niin yksityisen turvallisuusalan kuin viranomaisten kohdalla.

Siten Avarn-jutussa erään puolustusasianajajan esittämä kritiikki siitä, että järjestyksenvalvojan ja virkamiesten rikosoikeudellinen suoja ei ole samalla tasolla, ei ole aiheeton. Heikompi suoja voi olla ennalta estävyyden kannalta ongelmallinen. Voisikohan tästä tapauksesta saatava ennakkoratkaisu johtaa myös tämän asian korjaamiseen?