Käsittelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa kauppakeskus Ison Omenan tapausta. Syyttäjä vaati Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa rangaistusta viidelle Securitaksen järjestyksenvalvojalle ja yhdelle vartijalle (jäljempänä vastaajat) Isossa Omenassa kiinniottotilanteen yhteydessä käytettyjen voimakeinojen vuoksi menehtyneen naishenkilön kuolemantuottamuksesta. Käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet 12.6.2024 antamassaan tuomiossa (R 23/3591).
Vastaajien vastausten ja videotallenteiden perusteella tehdyn tapahtumien kuvauksen perusteella kaksi järjestyksenvalvojaa oli ensin yrittänyt poistaa häiriötä aiheuttaneen naisen kauppakeskuksen tiloista. Nainen oli vastustanut poistamista, minkä vuoksi järjestyksenvalvojat olivat voimakeinoja käyttäen vieneet hänet maahan. Järjestyksenvalvojat olivat aluksi kaksin pitäneet naisen maassa vatsallaan pitämällä tämän käsiä hallintaotteessa.
Hetkeä myöhemmin vartija ja kolmas järjestyksenvalvoja olivat tulleet avustamaan tilanteessa. He pitivät nyt naista kiinni tämän edelleen maatessa vatsallaan maassa. Samalla ensin paikalla olleet järjestyksenvalvojat raudoittivat naisen kädet selän taakse.
Viimeiseksi paikalle tulleet kaksi järjestyksenvalvojaa olivat myöhemmin tulleet toisena paikalle saapuneiden vartijan ja järjestyksenvalvojan tilalle pitämään naista jaloista kiinni. Voimakeinojen käytöstä vapautuneet vartija ja järjestyksenvalvoja olivat siirtyneet lähelle pitämään yleisöä erillään kiinniottotilanteesta.
Naista oli pidetty maassa vatsallaan, jonka yhteydessä hänen oli havaittu menneen tajuttomaksi ja myöhemmin elottomaksi. Aloitetuista hätäensiaputoimista huolimatta nainen oli menehtynyt tapahtumapaikalle.
Kysymyksenasettelusta
Käräjäoikeuden mukaan asiassa on riidatonta, että vastaajilla on ollut hyväksyttävä ja laillinen peruste kohdehenkilön poistamiselle kauppakeskuksen tiloista. Edelleen riidatonta on, että voimakeinojen käytön aloittamiselle on ollut hyväksyttävä ja laillinen peruste sekä ensiaputoimet ovat olleet asianmukaisia tajuttomuuden havaitsemisen jälkeen.
Käräjäoikeuden kysymyksenasettelun mukaan asiassa onkin kysymys siitä, olivatko vastaajat maahan viemisen jälkeen käyttäneet liiallisia voimakeinoja ja oliko voimakeinojen käyttämistä jatkettu liian pitkään.
Edelleen kysymys on siitä, oliko voimakeinoja käytettäessä seurattu niiden kohteena olleen henkilön tilannetta ja vointia riittävästi. Kysymys on myös siitä, oliko vastaajien menettelyn ja kohdehenkilön menehtymisen välillä syy-yhteys.
Ratkaisun tosiseikkoihin liittyvät perustelut
Nainen oli vastustanut hänen poistamistaan kauppakeskuksesta. Seisaallaan ollessaan hän oli kyennyt liikkumaan siten, että hänen käsistään kiinni pitäneet järjestyksenvalvojat olivat heiluneet mukana. He eivät kyenneet saamaan naita hallintaan siten, että häntä olisi voinut turvallisesti kuljettaa kauppakeskuksen käytävällä. Nainen vietiin sen vuoksi voimakeinoja käyttäen maahan.
Kaikkien vastaajien kertomuksista ilmenee, että nainen oli maassa ollessaan jatkanut voimakasta vastarintaa. Videotallenteilta ilmenee, että naiselle oli onnistuttu laittamaan käsiraudat, kun voimakeinojen käyttämisen aloittamisesta oli kulunut aikaa noin seitsemän minuuttia 30 sekuntia. Käsirautojen laittaminen oli kestänyt noin minuutin, joten nainen oli vastustanut käsirautojen laittamista. Voimakkain vastarinta päättyi käsirautojen laittamiseen.
Järjestyksenvalvoja oli kumartunut naisen kasvoja kohti selvittääkseen tämän vointia, kun voimakeinojen aloittamisesta oli kulunut noin kymmenen minuuttia 30 sekuntia. Lähes välittömästi tämän jälkeen nainen oli käännetty kyljelleen ja häntä oli yritetty saada tajuihinsa.
Naiselta oli otettu käsiraudat pois, kun voimakeinojen aloittamisesta oli kulunut 13 minuuttia. Siten viimeisten havaintojen naisen vastarinnasta ja tajunnan palauttamiseksi aloitettujen toimien välillä on kulunut aikaa noin puolitoista minuuttia.
Asiassa on riidatonta, että vastaajilla on ollut voimakeinojen käyttämiselle hyväksyttävä ja laillinen peruste. Syyttäjän näkemyksen mukaan naisen maahan viemistä voitiin pitää hyväksyttävänä voimakeinona, mutta hänet olisi kuitenkin pitänyt nopeammin siirtää makuuasentoa edullisempaan asentoon esimerkiksi nostamalla hänet istumaan.
Käräjäoikeus totesi perusteluissaan, että pystyasennossa ollessaan nainen oli kyennyt heiluttamaan häntä poistamaan tulleita ja hänestä kiinnipitämiä henkilöitä melko kapealla suuria lasipintoja sisältävällä kauppakäytävällä, jossa on liikkunut paljon ihmisiä lähellä heitä.
Näissä olosuhteissa käräjäoikeus piti perusteltuna voimankäyttönä naisen viemistä maahan. Maassa ollessaan nainen oli jatkanut vastarintaa aluksi voimakkaampana ja käsirautojen laittamisen jälkeen selvästi vähäisempänä. Vastaajien kertomuksista ilmenee, ettei vastarinta ollut täysin päättynyt käsirautojen laittamiseen.
Käräjäoikeudessa kuullun, syyttäjän nimeämän asiantuntija Jani Niemen mukaan käsiraudoittamisen jälkeen henkilö pitää nostaa ylös niin pian kuin se on mahdollista, tilanne kokonaisuutena huomioiden. Tuomion perusteluissaan käräjäoikeus katsoi, että tässä tilanteessa naisen edelleen vastustaessa kiinnipitämistä, hänen istumaan tai seisomaan nostaminen olisi voinut aiheuttaa vaaraa hänelle itselleen taikka muille samassa tilassa olleille henkilöille.
Vastaajien kertomuksista ilmenee, ettei koulutuksessa ole opetettu istuvan henkilön hallintaa. Niemen ja toisen syyttäjän asiantuntijan Henri Rikanderin lausunnoista ja kertomuksista ilmenee, että henkilön pitäminen maassa pidempään ei ole suositeltavaa, mutta siihen ei liity tiedossa olevia riskejä kohdehenkilön terveydelle.
Vaikka vastaajien tarkoituksena on ollut pitää nainen maassa poliisin saapumiseen saakka, oli naista pidetty maassa vastarinnan päättymisen jälkeen alle kaksi minuuttia ennen kuin hänet oli käännetty kyljelleen ja pyritty saamaan tajuihinsa.
Edellä esitetyt seikat huomioiden, käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että vastaajat olisivat pitäneet naisen maassa vatsallaan kädet selän taakse raudoitettuna useiden minuuttien ajan, vaikka hänet olisi voinut asettaa edullisempaan asentoon.
Näyttö ja toimintaedellytykset ratkaisivat tapauksen
Käräjäoikeus totesi, että vastaajilla on ollut voimakeinojen käyttämiselle hyväksyttävä ja laillinen peruste. Erimielisyyttä oli siitä, että vaikka syyttäjänkin näkemyksen mukaan naisen maahan viemistä voitiin pitää hyväksyttävänä voimakeinona, olisi hänet pitänyt nopeammin siirtää makuuasentoa edullisempaan asentoon esimerkiksi nostamalla hänet istumaan.
Käräjäoikeus katsoi, että naisen edelleen vastustaessa kiinnipitämistä, hänen istumaan tai seisomaan nostaminen olisi voinut aiheuttaa vaaraa hänelle itselleen tai muille samassa tilassa olleille henkilöille. Lisäksi käräjäoikeus huomioi, ettei vastaajien voimankäyttökoulutuksessa ole opetettu istuvan henkilön hallintaa.
Naista oli pidetty maassa vastarinnan päättymisen jälkeen alle kaksi minuuttia, kun hänet oli käännetty kyljelleen ja pyritty saamaan tajuihinsa. Asiantuntijatodistajan lausunnosta ilmenee, että voimankäytön kohteena olevan henkilön tarkkailu on tärkeimpiä tehtäviä hallinnan aikana. Erityisesti kohdehenkilön hengitykseen on kiinnitettävä huomiota. Hänen hengitystään on mahdollista seurata puhumalla, katsomalla ja kädellä tunnustelemalla.
Käräjäoikeus arvioi tilannetta siten, että vastaajat olivat voineet ainakin käsirautojen laittamiseen saakka päätellä naisen huutamisen ja vastarinnan perusteella, ettei hänen vointinsa ollut heikentynyt. Nainen oli raudoittamisen jälkeenkin jännittänyt ja liikuttanut raajojaan.
Vastaajien kertomuksista ja videotallenteen perusteella on pääteltävissä, että kaikki vastaajat olivat seuranneet naisen vointia kiinnipitotilanteen aikana. Vastaajat olivat hyvin pian, naisen liikkeen lakkaamisen jälkeen, huomattuaan hänen tajuntansa heikentyneen, siirtäneet hänet kyljelleen ja ottaneet yhteyttä hätäkeskukseen aloittaen elvytyksen sen ohjeiden mukaan.
Esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus katsoi siksi jääneen näyttämättä, että vastaajat olisivat syytteen mukaisesti laiminlyöneet velvollisuutensa tarkkailla voimakeinojen käytön kohteena olleen henkilön fyysistä vointia ja tilaa.
Paljon esillä olleet asiat ennen tuomiota
Ennen tuomiota mediassa ja sosiaalisen median keskusteluissa tuotiin esille se, että naisella oli eräitä sairauksia. Lisäksi oli ruodittu vastaajien merkittävää ylivoimaa suhteessa kohdehenkilönä olleeseen naishenkilöön.
Käräjäoikeus katsoi kuitenkin jääneen näyttämättä, että vastaajien tiedossa olisi ollut sellaisia naisen terveydentilaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella heidän olisi pitänyt päätellä, ettei naisen vastarinta ollut erityisen vaarallista. Nämä seikat eivät myöskään ole olleet käräjäoikeuden mukaan ulkoisesti havaittavissa.
Kuolemansyylausunnon päätelmissä on todettu, että naisen perus- ja välittömäksi kuolemansyyksi merkitään kuolinsyytodistukseen tarkemmin määrittämätön kiinnipitotilanteessa tapahtunut sydänpysähdys. Kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi merkitään naisen eräs sairaus ja siihen saatu lääkehoito.
Lausunnon perusteluista käy ilmi, ettei ruumiinavauksessa ole todettu kaulan tai rintakehän alueen puristumista eikä ruumiinavauslöydösten ja esitietojen perusteella kiinnipitotilanteessa käytetty voima ole ollut sellaista, että se olisi voinut johtaa tukehtumiseen. Näin ollen lausunto selvästi poissulki sen mahdollisuuden, että vastaajat olisivat kiinni pitäessään estäneet naisen hengityksen.
Käräjäoikeuden perusteluissa kerrotaan, että lausunnossa kuvatun kaltaisia sydänperäisiä äkkikuolemia on tieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu tapahtuneen kiinnipitotilanteiden yhteydessä sekä kiihtyneessä mielentilassa olleilla henkilöillä. Taustalla on tyypillisesti vaikea sydämen rytmihäiriö, joka etenee sydänpysähdykseen. Tällaisesta rytmihäiriöstä ei jää sydämeen mitään jälkeä, joka voitaisiin kuoleman jälkeen tehtävissä tutkimuksissa todentaa.
Tällaisen kuoleman syitä ei edelleenkään täysin tunneta, mutta sen arvioidaan olevan monitekijäinen. Yhtenä mahdollisena taustatekijänä on mainittu elimistön omat hormonit, joita erittyy voimakkaan stressi ja kiihtymistilan yhteydessä. Korkeat stressihormonipitoisuudet voivat altistaa sydämen sähköisen toiminnan häiriölle.
Toisena mahdollisena taustatekijänä on mainittu päinmakuuasento, joka voi erityisesti ylipainoisella henkilöllä aiheuttaa muutoksia vatsa- ja rintaontelon sisäisessä paineessa. Nämä voivat vaikuttaa epäedullisesti verenkiertoon ja sydämen toimintaan. Asennon merkitystä on kuitenkin mahdotonta yksittäisessä tapauksessa jälkikäteen arvioida, sillä terveet ihmiset sietävät päinmakuuasentoa tyypillisesti hyvin.
Lausunnossa edelleen todetaan, että vaikeita psyykkisiä sairauksia sairastavilla henkilöillä tiedetään esiintyvän muuta väestöä enemmän sydänperäisiä äkkikuolemia. Sairaus itsessään ja sen edellyttämä lääkehoito, hoitoalueella olevana pitoisuutenakin, voivat altistaa vakaville sydänperäisille rytmihäiriöille. Tästä syystä naisen elinaikana todettu sairaus ja sen lääkehoito oli merkitty kuolintodistukseen kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi.
Käräjäoikeus totesi, että kuolemansyylausunnon mukaan naisen kuolinsyy jäi epäselväksi. Lausunnon perusteella käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kuolema olisi aiheutunut vastaajien menettelyn seurauksena. Siten syyte oli kaikkien vastaajien osalta hylättävä.
Tapauksen arviointia
Lakia yksityisistä turvallisuuspalveluista tarkastellen kysymys on kahdesta merkittävästä seikasta: 1) järjestyksenvalvojilla ja vartijoilla on lakisääteinen oikeus käyttää voimakeinoja, jotka voivat ääritapauksessa johtaa kohdehenkilön kuolemaan, eikä tällaisiakaan tapauksia tule suoraan arvioida rikoslain vastuuvapausperusteiden mukaisina hätävarjelutilanteina ja 2) onko voimakeinoja käytettäessä maahan viety kohdehenkilö nostettava välillä esimerkiksi istumaan hänen olonsa helpottamiseksi, mikäli kohdehenkilön toimenpiteet ja tilanne sen muutoin sallivat.
Kuolemantilanteiden ja voimankäyttötilanteissa aiheutettujen suhteellisen vähäisten kohdehenkilöiden vahingoittumistilanteiden vuoksi järjestyksenvalvojien ja vartijoiden voimankäyttöoikeuden tarkastelu on jäänyt tuomioistuimissamme vähäiseksi. Sattumalta merkittävää julkisuutta saaneita tapauksia oli nyt vähän ajan sisään kaksi. Käsillä olevan Ison Omenan tapauksen lisäksi oli Avarnin järjestyksenvalvojia pääkaupunkiseudun liikenneasemilla koskeva tapaus.
Mikäli muutoksenhakuasteet arvioivat tapaukset kuten käräjäoikeus, vahvistaisivat ennakkotapaukset järjestyksenvalvojien ja vartijoiden voimankäyttöoikeuden ja hätävarjelun erillistarkastelun, kuten poliisin osalta aiemmin. Huomionarvoista siten on, että myös syyttäjä tunnusti voimankäytön ja hätävarjelun erillistarkastelun.
Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa todetaan, että kertaalleen maahan viedyn kohdehenkilön nostamista istumaan ei kouluteta järjestyksenvalvojien ja vartijoiden voimankäyttökoulutuksessa. Syyttäjän väitteiden ja syyttäjän asiantuntijalausuntojen vuoksi seikalla oli käsillä olevan tapauksen ratkaisemisessa olennainen merkitys.
Tältä osin tuomion perusteluissa on myös rikoslain vastuuvapausperusteen piirteitä, koska menetelmän kouluttamattomuus huomioitiin järjestyksenvalvojien ja vartijoiden toiminnan oikeellisuutta arvioitaessa. Käräjäoikeus arvioi heidän toimineen saamansa koulutuksen ohjeiden mukaisesti.
Voimankäyttöteknisen tarkastelun lisäksi kysymys on ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin, toisin kuin poliisi, järjestyksenvalvoja tai vartija työskentelee usein yksin. Käsillä olevassa tapauksessa, jossa tilanteeseen on osallistunut kuusi yksityisen turvallisuusalan ammattilaista, on selkeä poikkeustapaus.
Toiseksi kysymys on voimankäyttökoulutuksen vähimmäismäärästä. Jos toimintaohjeita muutetaan siten, että järjestyksenvalvojan ja vartijan olisi kyettävä nostamaan poliisia odotettaessa kohdehenkilö istumaan, muuttuu voimankäyttö olennaisesti vaativammaksi, kuten vastaajat ja käsillä olevassa tapauksessa kuullut asiantuntijat ovat käräjäoikeudelle todistaneet.
Kaikille järjestyksenvalvojille ja vartijoille annettavan voimankäyttökoulutuksen selkeänä perustana on ollut se, että voimankäyttökeinot olisivat jokaiselle käyttäjälle sopien mahdollisimman helppoja ja kohdehenkilölle turvallisia. Järjestyksenvalvojien ja vartijoiden voimankäyttökeinot ovat sopeutuksia poliisin vastaavista voimakeinoista.
Sisäministeriön näiden Avarnin ja Securitaksen tapauksien vuoksi asettama työryhmä esitti yhtenä ehdotuksena voimankäyttökoulutuksen kehittämistä. Olemme aikaisemmissa kirjoituksissa esittäneet ammattimaisen yksityisen turvallisuusalan selvempää eriyttämistä harrastusluontoisesta toiminnasta. Lisäksi olemme ehdottaneet ammattimaisten järjestyksenvalvojien toimivaltuuksien ja voimankäyttövälineiden kehittämistä tilapäisellä säilöönotto-oikeudella ja etälamauttimen kantamisen mahdollistamisella.
Emme ole vielä huomanneet, että sisäministeriön työryhmän ehdotuksia olisi jatkokäsitelty ja ryhdytty tuumasta toimeen. Järjestyksenvalvojien ja vartijoiden tehtävien laadusta ja määrästä johtuen on vain ajan kysymys, kun Ison Omenan tapauksen kaltaisia erittäin valitettavia, tapaturmaisia onnettomuuksia tapahtuu uudestaan. Mitkä olisivat parhaita toimenpiteitä sekä voimankäytön kohdehenkilöiden turvaamiseksi että turvallisuusalan työntekijöiden työturvallisuuden varmistamiseksi?