Ranskan vankilajärjestelmään kohdistuneet koordinoidut hyökkäykset eri puolilla maata ovat nostaneet pintaan syvän yhteiskunnallisen ja turvallisuuspoliittisen kriisin. Eri vankiloihin kohdistuneet iskut, jotka vaihtelivat sarjatulesta sytytettyihin ajoneuvoihin ja ilkivaltaan, osoittavat, kuinka järjestäytynyt rikollisuus pyrkii horjuttamaan valtion auktoriteettia. Tilanne on paitsi vakava osoitus rikollisten uhmakkuudesta, myös selkeä vastaus Ranskan hallituksen viimeaikaisiin toimiin järjestäytyneen rikollisuuden huumekaupan kitkemiseksi.
Oikeusministeri Gérald Darmanin on ollut näiden toimien eturintamassa ja kommentoi 15. huhtikuuta, että vankilavirkamiesten rikosilmoitukset asetetaan nyt syyttäjälaitoksen prioriteettilistalla ensimmäiseksi. Tämä linjaus tarkoittaa, että kaikki vankilavirkailijoihin ja heidän perheisiinsä kohdistuvat rikokset käsitellään kiireellisesti.
Taustalla järjestäytynyt rikollisuus – Amran tapaus varoittavana esimerkkinä
Darmanin ei peitellyt sanojaan kertoessaan, mistä hän uskoo olevan kyse. Hänen mukaansa hyökkäykset vankiloita ja niiden työntekijöitä vastaan ovat järjestäytyneen rikollisuuden voimakas reaktio hallituksen toimia vastaan. ”Nämä toimet ovat kauhistuttaneet huumekauppiaita”, oikeusministeri totesi viitaten erityisesti suunnitelmiin luoda kaksi uutta, tehostetun turvallisuuden vankilaa, joihin siirrettäisiin kaikkein vaarallisimmat huumekauppiaat.
Oikeusministeri muistutti samalla Mohamed Amran tapauksesta, joka toimii koko kriisin synkkänä varoituksena. Amra vapautettiin väkivaltaisesti vankikuljetuksesta viime vuoden toukokuussa, jolloin kaksi vartijaa menetti henkensä. Amra pidätettiin lopulta Romaniassa, mutta tapahtuma jäi symboloimaan rikollisverkostojen kykyä ja halua käyttää raakaa voimaa valtion rakenteita vastaan.
Ranskassa arvioidaan olevan tällä hetkellä 17 000 huumekauppaan liittyvää vankia, ja huumekauppa on juurtunut syvälle moniin yhteiskunnan kerroksiin, erityisesti kaupunkien lähiöihin. Oikeusministerin mukaan nykyiset hyökkäykset ovat suoraa jatkumoa sille vastakkainasettelulle, jossa valtio pyrkii ottamaan takaisin hallinnan järjestäytyneen rikollisuuden reviireiltä – niin vankiloissa kuin niiden ulkopuolellakin.
Darmaninin mukaan Ranskassa ollaan nyt merkittävässä taitekohdassa, jossa valtio ei aio perääntyä, vaikka järjestäytynyt rikollisuus uhkailee ja iskee. Hallituksen toimet, kuten huumausainelainsäädännön kiristäminen ja erityisten huumekauppiaille tarkoitettujen vankiloiden perustaminen, ovat olleet omiaan kiristämään tilannetta, mutta ne nähdään välttämättöminä. Oikeusministeri korosti, että kyseessä ei ole pelkästään vankilajärjestelmän turvallisuus, vaan valtion kyky suojella kansalaisiaan ja yhteiskuntajärjestystä.
Hyökkäykset jatkuvat – uudet tapaukset valaisevat uhkakuvan laajuutta
Vankiloihin kohdistuneet hyökkäykset ovat jatkuneet myös viime päivinä. Esimerkiksi Aix-Luynesin tutkintavankilaa kohti ammuttiin ilotulitteita. Tilanteesta ei aiheutunut vakavia vahinkoja, mutta tapaus lisäsi osaltaan vallitsevaa jännitteistä ilmapiiriä.
Marseillessa nuorisovankilaa vastaan tehtiin samankaltainen hyökkäys. Ilotulitteiden aiheuttamat kaksi palonalkua saatiin nopeasti hallintaan, mutta niiden tarkoituksellinen kohdistaminen vankilaan korostaa iskujen symbolista luonnetta.
Bordeaux’ssa tilanne ilmeni digitaalisen häirinnän muodossa, kun yksi vankilavirkailijoista sai anonyymeiltä Snapchat-tileiltä suoria uhkauksia. Uhkausviesteihin sisältyi viittauksia DZ Mafian tunnuksiin, mikä viittaa mahdollisiin yhteyksiin marseillelaiseen rikollisverkostoon.
Nämä tapaukset osoittavat, kuinka vankilaturvallisuutta uhkaavat teot voivat olla sekä fyysisiä että digitaalisen häirinnän muotoja, jotka yhdessä muodostavat järjestäytyneen rikollisuuden laajemman vaikutuskeinon valtion auktoriteettia vastaan. Tapauksissa henkilövahinkoja ei raportoitu, mutta symbolinen viesti on selkeä: rikolliset pyrkivät horjuttamaan valtion kykyä suojella omia työntekijöitään.
Ranskan tilanne on esimerkki siitä, miten järjestäytynyt rikollisuus pyrkii haastamaan valtiovallan asemaa avoimesti. Vankilajärjestelmä, joka perinteisesti on ollut rikollisten eristämisen paikka, on nyt muuttunut taistelukentäksi, jossa käydään kamppailua yhteiskunnallisen auktoriteetin ja rikollisten vallan välillä.
Ranskan vastaus on tähän mennessä ollut määrätietoinen: lainsäädäntöä kiristetään, turvallisuustoimia vahvistetaan ja rikollisten painostukseen ei suostuta. Tämä saattaa kiristää tilannetta edelleen, mutta kuten oikeusministeri Darmanin totesi: ”Tasavallan on puolustettava itseään.”
Onko aika uudistaa Suomen vankilajärjestelmää?
Ranskan tapahtumat herättävät aiheellisesti kysymyksiä myös Suomessa, vaikka väkivaltaisia hyökkäyksiä vankiloita vastaan ei ole ollut. Hajautetut ja pienet vankilat, jotka ovat olleet Suomen järjestelmän ydin, ovat toimineet hyvin monilla mittareilla. Vankilat ovat kuitenkin täynnä, ja erityisesti vaarallisimpien rikollisten sijoittelu ja hallinta ovat nousseet haasteiksi. Lisäksi järjestäytyneen rikollisuuden vaikutusvalta vankiloissa on kasvanut.
Kysymys kuuluukin: pitäisikö Suomeen rakentaa uusi suurvankila, erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa olisi mahdollista toteuttaa tehostettua valvontaa ja riskiluokittelua? Tämä pohdinta saa lisäpontta Ranskan viimeaikaisista tapahtumista.
Pääkaupunkiseudulle sijoitettu moderni, korkean turvallisuusluokan vankila, jossa olisi erityisosastot vaarallisimmille vangeille, voisi olla vastaus kasvaviin turvallisuushaasteisiin. Tällaiseen vankilaan voitaisiin sijoittaa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden jäseniä ja muita korkean riskin vankeja, joiden vaikutusvaltaa muihin pyrittäisiin rajoittamaan.
Järjestäytyneen rikollisuuden muuttuessa on perusteltua kysyä, onko nykyinen vankilajärjestelmä riittävä vastaamaan tulevaisuuden uhkiin. Ranskan tapahtumat osoittavat, kuinka nopeasti tilanne voi kärjistyä, jos rikollisverkostot kokevat, että valtio rajoittaa heidän toimintaansa. Suomessa tilanne ei ole vielä näin pitkällä, mutta ennaltaehkäisevät toimet ovat usein tehokkaampia kuin jälkikäteiset korjaukset.
Uuden suurvankilan rakentaminen pääkaupunkiseudulle voisi tarjota keinon vahvistaa vankilaturvallisuutta, estää rikollisverkostojen vaikutusvaltaa ja suojata vankilatyöntekijöitä. Tämä ei tarkoittaisi koko järjestelmän muuttamista, vaan lisätyökalua, jolla voidaan hallita riskejä. Lisäksi sillä saataisiin ratkaistua vankipaikkoihin liittyvä ongelma. Keskustelu on ajankohtainen ja tarpeellinen. Suomen on päätettävä, uskalletaanko katsoa tulevaisuuden uhkia avoimesti ja reagoida ajoissa.