Grooming tarkoittaa manipuloivaa prosessia, jossa aikuinen luo lapsen tai nuoren kanssa luottamuksellisen suhteen tarkoituksenaan valmistella häntä seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tämä voi tapahtua kasvotusten, mutta yhä useammin se tapahtuu verkossa, esimerkiksi sosiaalisen median, pelialustojen tai viestipalveluiden kautta. Tekijä voi aluksi esittää ystävällistä ja tukevansa uhria, mutta suhde muuttuu vähitellen painostavaksi ja hyväksikäyttöön tähtääväksi.

Groomingia voi esiintyä sekä yksittäisten tekijöiden että järjestäytyneiden rikollisryhmien toiminnassa. Kun kyse on yksittäisestä hyväksikäyttäjästä, tekijä usein luo luottamussuhteen lapseen tai nuoreen omia tarkoitusperiään varten. Tällaiset tapaukset ovat vakavia, mutta ne eivät välttämättä täytä järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkkejä.

Toisaalta grooming-jengit, jotka ovat olleet laajasti esillä erityisesti Britanniassa, ovat esimerkki järjestäytyneestä rikollisuudesta. Näissä tapauksissa ryhmät toimivat koordinoidusti ja systemaattisesti hyväksikäyttäen useita uhreja pitkän ajan kuluessa. Grooming-jengeillä on usein selkeä roolijako, ja heidän toimintansa voi sisältää myös muita rikollisia elementtejä, kuten uhrien kiristämistä, ihmiskauppaa ja huumausaineiden käyttöä kontrollikeinona.

Britanniassa on ruvettu puhumaan grooming-jengin sijasta ”mass rape and torture of young girls by gangs” tai ”mass rape gangs”. Grooming on koettu kaunistelevaksi ja todellista ongelmaa peitteleväksi termiksi.

Grooming-jengiskandaalit ovat herättäneet valtavasti huomiota ja kritiikkiä Britanniassa

Grooming-jengeihin liittyvät tapaukset alkoivat paljastua laajemmin 2010-luvulla, ja useita tapauksia, kuten Rotherhamin, Rochdalen ja Oxfordin skandaalit, pidetään Britannian historian vakavimpina hyväksikäyttötapauksina. Näissä kaupungeissa järjestäytyneet ryhmät hyväksikäyttivät satoja, jopa tuhansia alaikäisiä tyttöjä.

Huomiota on herättänyt se, että monissa tapauksissa, kuten Rotherhamissa ja Rochdalessa, tekijät olivat pakistanilaistaustaisia miehiä. Grooming-jengejä koskevien tapausten tutkimuksissa on noussut esiin, että viranomaiset eivät puuttuneet tapauksiin ajoissa pelätessään rasismisyytöksiä. Tämä on saattanut antaa rikollisille mahdollisuuden toimia pidempään ilman pelkoa kiinnijäämisestä.

Tapaukset, joissa järjestäytyneet ryhmät ovat systemaattisesti houkutelleet ja hyväksikäyttäneet alaikäisiä tyttöjä, ovatkin nostaneet esiin vakavia kysymyksiä viranomaisten vastuusta, poliittisesta päätöksenteosta ja uhrien oikeuksien toteutumisesta.

Vaikka useita jengin jäseniä on tuomittu vankeuteen, monet kokevat, että uhrien oikeudet ovat jääneet taka-alalle. Kritiikki on kohdistunut myös viranomaisiin, jotka epäonnistuivat estämään rikokset ajoissa, ja poliitikkoihin, jotka ovat vältelleet laajamittaisia selvityksiä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Hallituksen ja Labourin kanta

Britannian hallitus on vastustanut kansallisen selvityksen järjestämistä ja perustellut kantaansa sillä, että uhrien tarpeet ja toiveet ovat tärkeämpiä kuin uusi tutkinta. Labour-puolueen mukaan kansallinen selvitys voisi viivästyttää konkreettisia toimia, kuten syytteiden nostamista ja uhrien tukemista. Sen sijaan Labour on ehdottanut, että grooming-jengeihin liittyviä tapauksia tulisi käsitellä paikallisesti.

Tämä kanta on herättänyt raivoa ja kritiikkiä erityisesti konservatiivien ja kansalaisten keskuudessa. Useat asiantuntijat ovat todenneet, että näin vakavaa ja laajalle levinnyttä rikollisuutta ei voida käsitellä pelkästään paikallisella tasolla.

Toiset ovat verranneet grooming-jengiskandaalin käsittelyä pienempiin poliittisiin skandaaleihin, kuten ”Partygateen”, jossa tutkittiin pääministeri Boris Johnsonin juhlintaa pandemian aikana. Moni on kyseenalaistanut Labourin painopisteet ja ihmetellyt, miksi näin vakavaan asiaan ei suhtauduta vakavasti.

Tarve kansalliselle tutkinnalle

Useat poliitikot, kansalaisjärjestöt, kansalaiset ja mediassa puhuneet uhrit ovat vaatineet kansallista tutkintaa. Heidän mukaansa vain kattava ja riippumaton selvitys voi tuoda esiin grooming-jengien toiminnan laajuuden ja sen, kuinka viranomaiset ovat epäonnistuneet tehtävissään.

Britannian sisäministeri Yvette Cooper on ilmoittanut tiukemmista rangaistuksista lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa, mutta monet kokevat, että tämä ei riitä. Kyse ei ole pelkästään tuomioiden koventamisesta, vaan siitä, että suurin osa rikollisista ei koskaan joudu oikeuden eteen ja rikosvastuuseen.

Grooming-jengiskandaali on yksi Britannian vakavimmista yhteiskunnallisista ja poliittisista kriiseistä. Kansallinen tutkinta voi olla välttämätön askel paitsi oikeuden toteutumiseksi myös julkisen luottamuksen palauttamiseksi Britannian oikeusjärjestelmään ja poliittiseen johtoon.