Pääsin tutustumaan Fremantlen vankilaan Länsi-Australiassa. Vankilalla on ollut merkittävä vaikutus vuonna 1829 perustetulle Swan River Colonylle (siirtokunnalle), joka merkitsi uutta lukua Ison-Britannian Australian kolonisaatiossa. Sen oli tarkoitus olla jotain erilaista, vapaiden uudisasukkaiden siirtokunta.
Ensimmäisen asutusvuoden aikana Swan River Colony kamppaili useiden haasteiden kanssa. Aluksi saapui liikaa siirtolaisia liian nopeasti. Pian väestön määrä alkoikin laskea, kun lannistuneet siirtolaiset lähtivät itäisiin siirtokuntiin. Esimerkiksi vuosina 1833 ja 1834 kaksitoista alusta kuljetti 1 358 matkustajaa pois siirtokunnasta, joten Swan Riverin kokonaisväestö oli alle 1 400.
Suuri lama iski vielä siirtokuntaan vuosina 1843 ja 1844. Infrastruktuurin puutteen ja vakavan työvoimapulan takia siirtokunnan kasvu pysähtyi. Tässä vaiheessa Swan River Colonyn tulevaisuus näytti synkältä.
Vankityö herättää keskustelua
Vuonna 1847 ryhmä varakkaita kauppiaita ehdotti siirtokunnan lainsäädäntöneuvostoa harkitsemaan vankityön käyttöönottoa. He pitivät tätä parhaana vaihtoehtona ammattitaitoisen ja koulutetun työvoiman puutteelle, joka uhkasi lamauttaa siirtokunnan. Vankien oli määrä tarjota kaivattua halpaa työvoimaa teiden, siltojen ja muun infrastruktuurin rakentamiseen.
Monet uudisasukkaat uskoivat, että vankien maahantulo oli vastoin vapaan asutuksen periaatteita, joiden mukaan siirtokunta oli alun perin perustettu. Erityisesti asukkaat pelkäsivät vankien mahdollisesti mukanaan tuomaa rikollisuutta ja väkivaltaa.
Iso-Britannia halusi kuitenkin löytää ratkaisun Englannin täysille vankiloille. He suostuivatkin nopeasti lähettämään siirtokuntaan vankeja heidän rangaistuksensa viimeisessä vaiheessa. Ison-Britannian parlamentti hyväksyi tämän virallisesti vuonna 1849. Lisäksi vangeille, joiden tuomio oli pian päättymässä, otettiin käyttöön ehdonalaiseen vapauteen perustuva vapaalippujärjestelmä, joka auttoi tarjoamaan työvoimaa maatalouden kehittämiseen ja laajentamiseen. Alla olevassa kuvassa on rangaistusasteikko ja annokset, joita vankilassa tarjottiin.
Vangit saapuvat Fremantleen ja vankila rakennetaan
Ensimmäinen vankeja kuljettanut laiva saapui Fremantleen 1.6.1850. Kapteeni Edmund Henderson vastasi aluksella olleista 75 vangista ja heidän mukanaan olleista vartijoista sekä heidän perheistään. Siirtokunta oli täysin valmistautumaton heidän saapumiseensa. Hendersonin ensimmäinen tehtävä olikin löytää majoitus vangeille Fremantlen pienestä satamasta. Kaupungin rantakadulla sijainnut varasto muutettiin vankien tilapäiseksi asunnoksi.
Vankilan rakentamispaikaksi Henderson harkitsi useita vaihtoehtoja, mutta valitsi kalkkikiviharjanteen Fremantlen kaupungin yläpuolelta. Vankilan rakentaminen aloitettiin vuonna 1852 käyttämällä paikalla louhittua kalkkikiveä. Rakennushankkeessa auttamaan lähettiin yritys nimeltä Royal Engineers, jonka työntekijät valvoivat vankeja vankilan rakentamisessa ja töissä koko siirtokunnan alueella. Ensimmäiset vangit muuttivat vankilan pääselliin vuonna 1855.
Vankila valmistui vuoteen 1859 mennessä. Vankilassa oli selliosastojen ja muurien lisäksi muun muassa porttirakennus, sairaala ja palvelurakennus, jossa sijaitsi keittiö, leipomo ja pesula. Lisäksi vankilan länsipuolelle rakennettiin kuusi taloa vankilan henkilöstölle.
Vankila nimettiin virallisesti Fremantlen vankilaksi vuonna 1867, joka tunnettiin alun perin nimellä Convict Establishment. Vankikuljetusten loppuessa vuonna 1868 Länsi-Australiaan oli kuljetettu hieman yli 9 700 vankia. Vuonna 1886 vankilassa, joka oli rakennettu 1 000 vangille, oli enää alle 60 vankia. Myöhemmin lähellä sijainnut Perthin vankila suljettiin ja Fremantlen vankilasta tuli siirtokunnan ensisijainen vankila miehille, naisille ja nuorille. Lisäksi 1890-luvun kultakuumeen väestökasvun myötä Fremantlen vankimäärä kasvoi lisää.
Toisen maailmansodan aikana Australian puolustusministeriö muutti osan vankilasta sotilasvankilaksi. Suuri joukko italialaisia australialaisia, jotka tunnistettiin ”vihollisen muukalaisiksi”, vangittiin Fremantleen sodan aikana.
Useiden vankien mellakoiden ja vankilaoloja koskeneiden ongelmien jälkeen ehdotettiin vuonna 1983 vankilan sulkemista. Naisvangit oli jo siirretty uuteen Bandyupin naistenvankilaan vuonna 1970. Fremantle poistettiin käytöstä vuonna 1991 ja vangit siirrettiin Casuarinan vankilaan.
Vankilan kurinpitorangaistukset
Fremantlen vankila toimi lähes 140 vuoden ajan. Siellä oli käytössä monia erilaisia kurinpitorangaistuksia, kuten raskas työ jalkaraudoissa, eristysselli, ruoskiminen ja rajoitettu ruokavalio. Jalkarautoja lukuun ottamatta nämä kurinpitorangaistukset jatkuivat 1900-luvulle asti.
Jalkaraudat olivat vangin nilkkojen ympärille asetettuja kahleita, jotka liitettiin ketjulla rajoittamaan liikkumista. Niiden paino vaihteli rangaistuksen ankaruuden mukaan. Jalkaraudoissa olleet vangit määrättiin raskaaseen työhön, ja he työskentelivät kymmenen tuntia päivässä kuukausien ajan.
Vankeja, jotka yrittivät paeta, ruoskittiin ja suljettiin eristysselliin, jossa he saivat ruoaksi vain leipää ja vettä. Vankilassa oli 12 rangaistusselliä ja kuusi ikkunatonta pimeää selliä, joissa vangit menettivät ajantajunsa. Yksinoloaika kesti yhdestä kuuteen kuukautta. Vuoden 1886 jälkeen yksinolorangaistukset rajoitettiin enintään 28 päivään.
Jos vanki ei noudattanut järjestyssääntöjä tai aiheutti ongelmia, hänet voitiin ruoskia. Ruoskassa oli yhdeksän solmittua narua puuvarressa. Viimeinen ruoskiminen kyseisellä välineellä tapahtui vuonna 1943, kun eräs vanki sai 25 ruoskaniskua. Ruumiillinen kuritus poistettiin lopulta vuonna 1993, eli kaksi vuotta Fremantlen vankilan sulkemisen jälkeen.
Länsi-Australian attorney general Septimus Burtin lausunto vuodelta 1892 kuvaa hyvin sen aikaista kriminaalipolitiikkaa ja suhtautumista vankeihin: ”You can only deal with them as you deal with naughty children – whip them. Give them a little stick when they really deserve it, and it does them a power of good.”.
Moondyne Joen tarina
Fremantlen vankilan historiassa on monia kuuluisia ja surullisen kuuluisia vankeja. Eräs heistä oli Joseph ”Moondyne Joe” Johns, joka syntyi Isossa-Britanniassa. Eräänä päivänä poliisikersantti pidätti Joen ja hänen kaverinsa lähellä Monmouthia Walesissa epäillen heitä varkaudesta vuonna 1848. He olivat varastaneet yhdestä talosta juustoa, leipää ja lihaa. Joe ja hänen rikoskumppaninsa saivat vankeusrangaistuksen.
Joe suoritti ensimmäiset neljä vuotta tuomiostaan useissa Englannin vankiloissa ennen kuin hänet kuljetettiin Länsi-Australiaan. Saavuttuaan Fremantleen vuonna 1853 hänelle myönnettiin välittömästi poistumisoikeus. Hän työskenteli eläinten jäljittäjänä Toodyayn lähellä vuoteen 1861 asti, jolloin häntä syytettiin hevosen varastamisesta. Tämän myötä hän sai uuden kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.
Ei kestänyt kauan, kun hän sai tuomiostaan osan anteeksi ja toisen poistumisoikeuden. Hän palasi Moondyne Springsin alueelle lähelle Toodyayta, mutta vain neljä vuotta myöhemmin vuonna 1865 hänet palautettiin jälleen vankilaan härän varastamisen ja tappamisen takia. Hän pakeni vankityötehtävistä samana vuonna, mutta hänet vangittiin taas ja hänen tuomioonsa lisättiin vielä vuosi.
Vuotta myöhemmin hän onnistui pakenemaan vielä kerran, mutta hänet vangittiin jälleen ja hänen tuomioonsa lisättiin vielä viisi vuotta. Sanomalehdetkin olivat huomioineet Joen tarinan ja kyseenalaistaneet, oliko viisasta lisätä vielä vuosia hänen pitkään tuomioonsa.
Joen pakenemisen häpeämänä kuvernööri Hampton käski poikansa Georgen rakentamaan Joelle erityisvahvistetun sellin. Selliä vahvistettiin puupaneloinneilla ja pitkillä nauloilla. Tutkiessaan selliä kuvernööri Hampton sanoi Joelle sarkastisesti: ”Jos pääset taas ulos, annan sinulle anteeksi.”.
Joen terveys heikkeni. Raitista ilmaa ja liikuntaa varten hänet pantiin töihin kivien murtamiseen vuonna 1867. Tiukan valvonnan alaisena Joe rikkoi kiviä päivittäin, kunnes vankilan etuseinän lähelle oli kertynyt suuri kivikasa. Nyt osittain kasan taakse piilotettuna Joe kaivoi nopeasti hakullaan reiän seinän läpi ja pakeni.
Joe oli vapaana seuraavat kaksi vuotta. Hän murtautui Houghton’s Vineyardin kellariin Swan Valleyssa aikoen varastaa viiniä vuonna 1869. Ajoitus oli epäonninen, koska samanaikaisesti ryhmä poliiseja saapui kellariin juomaan viiniä. Joe yritti paeta, mutta kirjaimellisesti juoksi suoraan poliisin syliin. Hänet vietiin takaisin vankilaan. Joesta tuli vapaa mies vuonna 1873, ja hän pysyi poissa rikoksista loppuelämänsä.
Unescon maailmanperintökohteeksi ja kulttuurinähtävyydeksi
Fremantlen vankilan rooli osavaltion kehityksessä on vertaansa vailla. Se on Länsi-Australian suurin vankien rakentama rakennelma ja yksi suurimmista vankiloista.
Vankilan sulkemisen jälkeen vuonna 1991 aloitettiin pitkän aikavälin suojelusuunnitelman laatiminen. Vankila avattiin yleisölle jo vuonna 1992. Vankilasta tuli vuonna 2010 ensimmäinen rakennus Länsi-Australiassa, joka pääsi Unescon maailmanperintökohteeksi.
Vankila on tänä päivänä Länsi-Australian yksi kiehtovimmista ja merkittävimmistä kulttuurinähtävyyksistä. Vierailun kohokohtana ovat kokeneiden oppaiden järjestämät viihdyttävät kierrokset, jotka herättävät vankilan vanhat tarinat henkiin.