Jyri Paasonen

Blogi

Blogi

Kuinka yksityistä turvallisuusalaa valvotaan?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuinka yksityistä turvallisuusalaa valvotaan?

Hiekka tiimalasissa on valumassa loppuun, kun yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain elinkeinolupaa koskeva kahden vuoden siirtymäaika on päättymässä kuluvan vuoden vaihteeseen. Elinkeinolupien laajenemisen myötä on herännyt keskustelua, että kuinka yksityisen turvallisuusalan valvonta toimii. Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa alan valvontaa ja sen sääntelyä.

Erityissäännelty toimiala

Ensinnäkin täytyy korostaa, että yksityinen turvallisuusala on Suomessa erityissäännelty toimiala. Toiminnan on oltava yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain ja muun voimassa olevan lainsäädännön mukaista.

On syytä huomata, että yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa säädetään nimenomaisesti turvallisuuteen liittyvien tehtävien suorittamisesta. Niin sanottujen oheistehtävien suorittamiseen yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukainen valvontavastuu ei ulotu; niihin sovelletaan mahdollisesti muuta voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Valvonnan jaottelusta

Yksityisen turvallisuusalan valvontaa voidaan jaotella esimerkiksi valvonnan suorittajan, valvonnan kohteen ja valvonnan ajoituksen perusteella. Tämä viitekehys voidaan nähdä myös yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännösten taustalla. Jaottelu voidaan havaita säännösten asiasisällön lisäksi lain rakenteesta. Viitekehystä ei tosin mainita lain esitöissä.

Tarkasteltaessa yksityisten turvallisuuspalveluiden valvontaa valvonnan suorittajan perusteella, voidaan tehdä karkea jaottelu viranomaisvalvontaan ja omavalvontaan. Valvonnan kohteita ja samalla omavalvonnan suorittajia ovat: työntekijän asemassa usein olevat vartijat ja järjestyksenvalvojat sekä turvasuojaajat, työnantajan asemassa olevat turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijat, varauksin turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa esimiesasemassa olevat henkilöt, vastaavat hoitajat ja yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa erityissäännöksin säädellyt kouluttajat. Valvonnan ajoituksen perusteella valvonta voidaan puolestaan jaotella ennakolliseen, ajantasaiseen ja jälkikäteiseen valvontaan.

Omavalvonnasta

Omavalvonta on järjestetty yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa kolmeen erilaiseen tehtäväkokonaisuuteen tai valvonnan tasoon:

  1. Elinkeinoluvan haltijalle (työnantaja) on säädetty vastuita.
  2. Vastaavalle hoitajalle on nimenomaisesti säädetyt tehtävät ja toimivaltuudet.
  3. Vartijat, järjestyksenvalvojat, turvasuojaajat (työntekijät) ja kouluttajat ovat henkilökohtaisessa vastuussa omista toimenpiteistään.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa vähäisemmälle huomiolle ovat jääneet työnjohto-oikeutta käyttävät, elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat toimihenkilöt ja/tai muut esimiesasemassa olevat henkilöt. Heidän vastuuasemansa järjestyy lähinnä yleisten työoikeudellisten säännösten perusteella.

Elinkeinoluvan haltijat ovat vastuussa toiminnan yleisistä edellytyksistä. Toiminnan lainmukaisuudesta yritystasolla ja työnantajan puolelta yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännöksiin liittyen vastaa vastaava hoitaja. Samalla kyse on alan omavalvonnan lakisääteisestä järjestämisestä. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan vastaavan hoitajan keskeinen tehtävä on toimia yhdyshenkilönä valvontaviranomaisille, eli toisin sanoen toimia linkkinä omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan välillä.

Vartijat, järjestyksenvalvojat ja turvasuojaajat ovat vastuussa omista teoistaan. Virheellisesti suoritetut toimenpiteet tai esimerkiksi voimakeinojen käytön liioitteleminen voi johtaa henkilökohtaisten hyväksymisten peruuttamiseen. Kyseessä on ensisijaisesti asiakaspalvelutehtävä. Koska tehtävissä voidaan puuttua muiden ihmisten perusoikeuksiin (toimivaltuudet ja voimainkäyttöoikeus), on vartijoiden ja järjestyksenvalvojien tarkasti hallittava sanojaan ja tekojaan. Usein unohtuva asia on myös se, että esimerkiksi väkivaltainen käyttäytyminen myös vapaa-ajalla voi johtaa työtehtävän edellytyksenä olevien henkilökohtaisten hyväksymisien peruuttamiseen.

Yksityisen turvallisuusalan viranomaisvalvonta

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain viitekehyksessä ennakollista viranomaisvalvontaa on säädetty lähinnä turvallisuusalan elinkeinolupaa ja vastaavaa hoitajaa koskevassa 6 luvussa. Luku sisältää myös keskeisiä ennakollisen, ajantasaisen ja jälkikäteisen valvonnan työvälineitä koskevan sääntelyn.

Näitä välineitä ovat luvanhaltijan velvollisuus ilmoittaa keskeisistä muutoksista (muutosilmoitus), toimeksiantosopimusten tekemistä ja säilyttämistä koskeva velvollisuus, tehtävien suorittamista koskevat säännökset, velvollisuus ylläpitää ajantasaisia henkilöstö- ja työvuorotiedostoja ja toimintaohjeiden antaminen.

Myös omavalvonnassa keskeistä vastaavaa hoitajaa koskeva sääntely on keskitetty kyseiseen lukuun. Sen sijaan henkilökohtaisia hyväksymisiä (vrt. ennakollinen viranomaisvalvonta) koskevat säännökset on sisällytetty eri yksityisten turvallisuuspalvelujen toimialoja koskeviin lukuihin 2–5. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 7 luvussa säännellään ajantasaista ja jälkikäteistä viranomaisvalvontaa.

Yksityisen turvallisuusalan toimijat ovat poliisin erityisessä valvonnassa. Jos omavalvonta pettää, seurauksena voi olla viranomaisvalvontaan liittyvät toimenpiteet. Varsinaista viranomaisvalvontaa koskevat säännökset on koottu yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 6 ja 7 lukuun. Elinkeinoluvat, vastaavaksi hoitajaksi hyväksymiset ja järjestyksenvalvojakouluttajan sekä voimankäyttökouluttajan hyväksymiset myöntää ja tarvittaessa peruuttaa Poliisihallitus.

Vartijoiden, järjestyksenvalvojien ja hyväksymistä edellyttävissä turvasuojaustehtävissä toimivien hyväksynnän tehtäviinsä myöntää ja tarvittaessa peruuttaa poliisilaitos. Menettelyillä pyritään varmistamaan sekä alan yritysten, niiden johtajien, vastaavien hoitajien, osan kouluttajista ja työntekijöiden rehellisyys, luotettavuus ja sopivuus alan tehtäviin. Valvonnasta vastaa pääasiassa se viranomainen, joka myöntää ja tarvittaessa peruuttaa hyväksymisen tai luvan. Poliisilaitoksilla on alueellinen valvontavastuu toimialueellaan, kun Poliisihallituksella on toimivalta koko maassa.

Muu viranomaisvalvonta

On huomattava, että kuten muihinkin toimialoihin Suomessa, kohdistetaan myös yksityisen turvallisuusalan toimijoihin muiden viranomaisten valvontaa. Poliisin toimintaa alan valvojana ja muun muassa vartijoita ja järjestyksenvalvojia silloin, kuin heidän tehtävänsä sisältää julkiseen hallintotehtävään rinnastettavia tehtäviä, valvovat myös eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. Mikäli jompikumpi katsoo lausunnossaan, että alan toimijan toimintatavoissa on huomautettavaa, on toimijan muutettava toimintamalliaan lausunnossa ohjattua vastaavaksi.

Lisäksi Opetushallitus valvoo alan koulutusta. Tietosuojavaltuutettu valvoo henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta ja ihmisten tietosuojaoikeuksien toteutumista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun liittyviä asioita. Työturvallisuusviranomaiset valvovat puolestaan alan työntekijöiden työturvallisuuteen liittyviä asioita.

Alan lupamenettely

Sekä turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijoita että niissä työskenteleviä ihmisiä valvotaan omissa menettelyissään. Turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan viranomaisvalvonnan ensimmäinen vaihe on elinkeinoluvan myöntämiseen liittyvä lupamenettely (ennakollinen valvonta).

Lupamenettelyllä pyritään varmistamaan se, että alalle tulee toimijoiksi ainoastaan luotettavia ja rehellisiä sekä muutoinkin alalle sopivia toimijoita, joilla on lisäksi riittävät taloudelliset edellytykset toimeksiantojen suorittamiselle.

Ennakollinen valvonta on poliisin rajalliset resurssit huomioiden välttämätöntä. Mikäli alalle hyväksyttäisiin toimijoiksi kaikki halukkaat, olisi ajantasaiseen valvontaan kohdennettava merkittävästi nykyistä enemmän resursseja.

Elinkeinoluvan haltijan valvonta

Turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijaa valvotaan (lähes) ajantasaisesti tarkastamalla vuosi-ilmoituksia ja tekemällä toimipaikkojen tarkastuksia sekä muita ad-hoc tarkastuksia. 

Jälkikäteiseksi valvonnaksi voidaan määritellä elinkeinoluvan peruttaminen väliaikaisesti, määräajaksi tai kokonaan. Silloin jo tapahtuneen jatkuvan virheellisen toiminnan tai ääritapauksessa rikoksen vuoksi elinkeinolupa voidaan Poliisihallituksen toimesta peruuttaa. Jos työnantajan hyväksyminen peruutetaan, vartija, järjestyksenvalvoja tai hyväksymistä edellyttävissä tehtävissä turvasuojaaja eivät voi suorittaa tehtäviään niiden palveluksessa.

Alan toimijoiden valvonta

Henkilöiden, vastaavien hoitajien, vartijoiden, järjestyksenvalvojien, turvasuojaajien ja alan kouluttajien ennakollista valvontaa ovat henkilökohtaiset hyväksymiset, eräänlaiset kirjalliset toimintaluvat, joiden fyysinen tunnus on viranomaisen päätös tai kortti.

Ennakolliseksi, mutta ajantasaiseen valvontaan pyrkiväksi voidaan katsoa hyväksymisten uudistamiset määräajoin, pääsääntöisesti viiden vuoden välein. Menettely varmistaa sen, että poliisi tarkastaa ainakin alan toimijoiden rekisteritiedot hyväksymistä uudistettaessa. Hyväksymisten uudistaminen edellyttää toimijan rehellisyyden ja luotettavuuden sekä alalle soveltuvuuden jatkuvuutta.

Eräänlaiseksi ajantasaiseksi valvontamenettelyksi voidaan katsoa myös korttien kaksoiskappaleiden hakemista koskeva vaatimus silloin, kun toimija on suorittanut korttiin merkittäviä, voimankäyttövälineiden kantamiseen liittyviä koulutuksia.

Vastaava hoitaja on vastuussa siitä, että voimankäyttövälineitä ei anneta sellaisten vartijoiden tai järjestyksenvalvojien kantoon, joilta kertauskoulutukset ovat jääneet suorittamatta. Omavalvonnan valvominen poliisin toimesta voidaan katsoa erääksi ajantasaisen valvonnan muodoksi. Jälkikäteistä valvontaa ovat henkilökohtaisten hyväksymisten peruuttamiset määräajaksi tai kokonaan tai kirjallisten varoitusten antaminen.

Valvontaviranomaisen ohjaus

Valvonnan lisäksi poliisin tulisi antaa ohjausta. Vaikka ohjauksen laatua ei hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa perustella, tulisi Poliisihallituksen antaa alaisensa poliisihallinnon (poliisilaitokset) lisäksi ohjeita esimerkiksi vastauksien tai lausuntojen muodossa yksittäistapauksissa ohjausta pyytäville turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijoille ja muille alan toimijoille sekä kansalaisille.

Silloin, kun asia koskee rikosilmoitusta, tutkintapyyntöä tai kanteluun rinnastettavaa asiaa, Poliisihallitus ohjaa kansalaista kääntymään tilanteesta riippuen joko vastaavan hoitajan tai tapahtumapaikan poliisilaitoksen puoleen.

 

Blogi

Voidaanko tulevia rikoksia ennustaa?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Voidaanko tulevia rikoksia ennustaa?

Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Mikko Aaltosen kanssa rikosten ennustettavuutta. Rikosuratutkimuksessa usein toistuva havainto on, että yksilön tulevaa rikoskäyttäytymistä voidaan ennustaa parhaiten tarkastelemalla saman henkilön aikaisempaa rikollisuutta. Perustutkimus on yleensä keskittynyt tämän rikoskäyttäytymisen jatkuvuuden syiden selvittämiseen, samoin kuin siihen, millaisilla interventioilla tunnettujen rikoksentekijöiden uusintarikollisuuteen voitaisiin vaikuttaa.

Erilaiset riskienarviointimallit

Kysymys siitä, kuinka hyvin rikoksenuusijat onnistutaan erottelemaan ei-uusijoista taustansa perusteella, on puolestaan keskiössä laadittaessa erilaisia riskienarviointimalleja viranomaisten tarpeisiin. ”Aktuaariset” riskienarviointimallit rakennetaan tyypillisesti käyttämällä laajoja aineistoja esimerkiksi rikosseuraamuksiin tuomituista, heidän rikostaustastaan ja uusintarikollisuudestaan.

Tämän harjoitusaineiston tuottama tilastollinen ennuste validoidaan sitten testiaineistolla, jota ei ole käytetty ennusteen laatimiseen. Näin pyritään varmistumaan siitä, ettei ennuste nojaa liikaa vain yhdessä aineistossa toteutuviin muuttujien välisiin yhteyksiin.

Mallin perusteella voidaan sitten laskea ennuste uusille rikosseuraamusasiakkaille, olettaen että heistä tiedetään mallin edellyttämät asiat. Suomessa uusintarikollisuuden riskiä ennustavaa mallia on kehitetty Rikosseuraamuslaitoksessa muun muassa rangaistusajan suunnitelmien laadinnan apuvälineeksi (Tyni 2015).

Kuinka hyvin nämä mallit onnistuvat ennustuksissaan?

Kysymyksen vastaus riippuu mallista ja sovelluskohteesta, mutta joka tapauksessa on selvää, ettei tarkan yksilötasoisen ennusteen tekeminen ihmisten tulevasta käyttäytymisestä ole helppoa. Osin kyseessä on käytettävissä olevan taustatiedon vajavaisuudesta johtuva ongelma, mutta osin kyse voi olla myös menetelmän valinnasta.

Kiinnostavaa on se, että nykyiset ennustemallit on tyypillisesti rakennettu käyttämällä suhteellisen yksinkertaisia tilastollisia menetelmiä, ja jotkut tutkimukset viittaavat siihen, ettei menetelmän valinnan olisi suurta merkitystä (Tollenaar & van der Heijden 2013).

University of Pennsylvanian kriminologian professori Richard Berk on kuitenkin ollut toista mieltä. Berkin mukaan monet käytössä olevat ennustemallit ovat menetelmällisesti vanhentuneita, eivätkä siten kykene ulosmittaamaan tilastollisten aineistojen parasta ennustekykyä.

Kehittyneet koneoppimismallit

Kriminologisten ennustemallien tulisi jatkossa perustua kehittyneemmille koneoppimismalleille, jotka on kehitetty muiden tieteenalojen ja yksityisen sektorin piirissä.

Berk itse on käyttänyt erityisesti Random Forest -koneoppimismallia, ja hänen omissa testeissään tuo malli aikaansaa paremman ennustetarkkuuden kuin perinteinen regressiomalli (Berk & Bleich 2013).

Yhdysvalloissa rikostaustaan perustuvia ennusteita hyödynnetään joissain osavaltioissa myös tuomioistuimissa rangaistuksen määräämisen apuvälineenä. Tämän käytännön hyväksyttävyydestä on käyty viime aikoina paljon debattia, sillä joidenkin tutkijoiden mukaan rikostaustaan perustuvat ennustemallit syrjivät systemaattisesti joitakin väestöryhmiä (Barry-Jester ym. 2015).

Toinen ongelma, johon erityisesti koneoppimismallien puolustajat usein törmäävät, liittyy mallin ymmärrettävyyteen. Esimerkiksi Random Forest -malli on luonteeltaan ”musta laatikko”, joka ei automaattisesti anna selkää perustetta sille, miksi jokin henkilö luokitellaan todennäköiseksi uusijaksi ja joku toinen ei. Käytännön riskienarviointityötä tekevät henkilöt eivät välttämättä ota tällaista läpinäkymätöntä ohjeistusta ilolla vastaan.

Rikosennusteet ja ennustemallit

Sen sijaan, että pyrittäisiin ennustamaan rikosten tekemistä yksilötasolla, saattaa rikosten tilannetorjunnan näkökulmasta olla sittenkin hedelmällisempää keskittyä sen ennustamiseen, missä ja milloin rikokset tapahtuvat. Sinänsä rikosennusteisiin perustuva ennakkoiva poliisitoiminta (”predictive policing” tai ”hot spot policing”) ei ole mikään uusi keksintö, mutta kehittyneemmän tilastoanalyysin avulla ennusteita voidaan laatia yhä nopeammin, ja saada ne reagoimaan rikosten määrän tai laadun muutokseen hyvin pienellä viiveellä.

Satunnaistettua koeasetelmaa hyödyntäneessä tutkimuksessa verrattiin ETAS-ennustemallin (”epidemic-type aftershock sequence”) ja hot spot -karttoja perinteiseen tyyliin tuottaneen analyytikon suoriutumista (Mohler ym. 2016). Tutkimus toteutettiin sekä Yhdysvalloissa (Los Angeles) että Isossa-Britanniassa (Kent).

Molemmissa kohteissa käytettiin samaa ETAS-algoritmia, mutta analyytikkojen toiminta nojasi Kentissä enemmän tiedustelutietoon ja Los Angelesissa puolestaan rikosten tapahtumapaikkoja kuvaaviin hot spot -karttoihin. Analyytikot saivat kuitenkin käyttää periaatteessa mitä tahansa saatavilla olevaa tietoa.

ETAS-algoritmi oli täysin automaattinen pilvipalveluna rakennettu järjestelmä, joka hyödynsi edellisen 365 päivän alueellisia rikostietoja. ETAS-algoritmi pyrkii hyödyntämään sekä tietoa alueen pidemmän aikavälin keskimääräisestä rikostasosta että viimeaikaisista rikospiikeistä. Kilpailevat osapuolet tuottivat päiväkohtaisen hot spot -kartan, joka identifioi ne korkean riskin 150 m x 150 m karttaruudut, joissa rikoksia ennustettiin tapahtuvan eniten.

Tutkimuksen päähavainto oli, että täysin automaattinen algoritmi ennusti rikosten tapahtumapaikkoja analyytikoita tarkemmin. Los Angelesissa toteutettiin lisäksi kenttäkoe, jossa toisina päivinä partioille jaettiin ETAS-ennuste, toisina analyytikon ennuste, ja partiointi kohdistettiin näiden karttojen mukaisesti.

Analyysin perusteella ETAS-algoritmin ohjaamalla kohdistetulla partioinnilla onnistuttiin vähentämään rikollisuutta noin seitsemän prosenttia eli puolet enemmän kuin analyytikkojen ennusteen avulla. Vaikuttaa siis siltä, että automaattisten ennusteiden ohjaama partiointi voisi olla ”käsisäätöistä” ennustetta tehokkaampaa.

Koneoppiminen tekee tuloaan kriminologiaan ja rikoksentorjuntaan

Yhdysvaltain National Institute of Justice järjesti kilpailun, jolla se pyrki houkuttelemaan ennustemenetelmien osaajia kehittämään reaaliaikaisia rikollisuuden ennustamisen työkaluja. Kilpailussa osallistuvat tiimit saivat käyttönsä rikosten ajassa ja paikassa tapahtuvaa vaihtelua koskevan Portlandin poliisilaitoksen aineiston, johon ennustemallin tuli perustua. Palkintorahaa oli jaossa yhteensä 1,2 miljoona dollaria, joten aivan pienestä projektista ei ollut kyse.

Muutenkin on ollut kiinnostavaa havaita paikkaperustaisen korkeatasoisen kriminologisen tutkimuksen lisääntymisen. Esimerkiksi aiemmin esiteltyä Mohlerin ym. tutkimustakin on ehditty jo kritisoimaan uudemmissa tutkimuksissa. Jokainen tilastotieteen kursseja käynyt on kuullut vanhan sanonnan, että roskaa sisään, roskaa ulos. Huonon datan vaikutus analyysiin ja ennusteeseen ei ole siis uusi huolenaihe. Tämän takia on tärkeää, että tieteellistä tutkimusta aiheesta tehdään entistä enemmän, koska on varsin todennäköistä, että tällaisia alueellisia ennustemalleja kehitetään lähivuosina kiihtyvällä tahdilla.

Blogi

Rikosten tilannetorjunnan 25 tekniikkaa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Rikosten tilannetorjunnan 25 tekniikkaa

Rikoksentorjunnalla voidaan tarkoittaa varsin monenlaisia toimenpiteitä. Sanan kuullessaan moni varmasti pohtii valtiollisen rikosseuraamusjärjestelmän toimia, kenties kiinnijäämisriskin kohottamisen tai rangaistusten koventamisen kaltaisia keinoja. Toisaalta rikoksentorjunnalla voidaan yhtä hyvin tarkoittaa esimerkiksi erilaisia yleisiä syrjäytymisen ehkäisyyn pyrkiviä yleisiä sosiaalipoliittisia toimia, tai vaikkapa riskiryhmiin kuuluville nuorille kohdistettuja intensiivisempiä interventioita. Osa interventioista pyrkii siten estämään rikosuria ennen niiden alkua, kun taas toiset keinot painottavat tunnettujen rikoksentekijöiden käyttäytymisen muuttamista.

Edellä mainittuja rikoksentorjunnan keinoja yhdistää ajatus siitä, että rikollisuuden määrää voidaan laskea ihmisten olosuhteita tai ajattelutapoja muuttamalla. Vaikka tämä pyrkimys ei suinkaan ole turha tai mahdoton, rikosten tilannetorjunnan (situational crime prevention) tärkeyttä korostaneet kriminologit ovat jo pitkään sanoneet, ettei tällainen lähestymistapa ole välttämättä kaikkein tehokkain. Tilannetorjunta-ajattelun juuret ovat jäljitettävissä 1970-luvulle Iso-Britannian Home Officeen, jossa työskentelivät muun muassa kriminologit Ronald Clarke ja Patricia Mayhew.

Tilannetorjunta-ajattelussa keskiössä on rikos, ei rikoksentekijä. Toisin sanoen tavoitteena ei ole selittää sitä, miksi jotkut ihmiset päätyvät tekemään rikoksia ja toiset eivät, vaan ymmärtää, miksi tiettyjä rikoksia tehdään tietyissä tilanteissa ja paikoissa. Tilannetorjuntanäkökulmassa onkin paljon yhteistä rutiiniaktiviteettien teorian kanssa: motivoituneen tekijän lisäksi rikoksen toteutuminen vaatii sopivan uhrin ja valvonnan puutteen.  Keskeistä on myös huomata, että onnistunut tilannetorjunta on usein rikoslajikohtaista – erilaiset rikosongelmat vaativat erilaisia toimenpiteitä. Näin on siitä huolimatta, että rikosalttiit henkilöt eivät yleensä ”erikoistu” tietynlaisiin rikoksiin.

Tilannetorjunnan 25 tekniikkaa

Rikollisuuden tilannetorjunnan keinoja tutkineet kriminologit ovat kehittäneet 25 tekniikan ohjelman (25 Techniques of Situational Crime Prevention), jota voidaan hyödyntää rikollisuuden tilannetorjunnan eri vaihtoehtojen hahmotuksessa erilaisissa kohteissa. Oheisessa taulukossa on esitetty suomennettu versio alkuperäisestä englanninkielisestä 25 tekniikan listasta.

LISÄÄ
VAIVAA		 LISÄÄ KIINNIJÄÄMISRISKIÄ VÄHENNÄ RIKOKSISTA SAATAVIA HYÖTYJÄ VÄHENNÄ PROVOKAATIOITA POISTA TEKOSYYT
1. Vaikeuta kohteessa rikoksentekoa 6. Lisää valvojien määrää 11. Piilota kohteet 16. Vähennä turhautumista ja stressiä 21. Aseta selkeät säännöt
2. Valvo sisäänpääsyä 7. Tue luonnollista valvontaa 12. Poista kohteet 17. Estä kiistojen syntyminen 22. Käytä näkyvää ohjeistusta
3. Valvo ulospääsyä 8. Vähennä anonymiteettiä 13. Merkitse tuotteen omistajuus 18. Vähennä emotionaalista kiihtymistä 23. Herättele omaatuntoa
4. Ohjaa rikoksentekijät muualle 9. Lisää muun henkilökunnan valvontatehtäviä 14. Häiritse varastetun tavaran markkinoita 19. Neutraloi ryhmäpaine 24. Avusta normien noudattamisessa
5. Kontrolloi rikoksentekovälineitä 10. Vahvista virallista valvontaa 15. Poista hyödyt 20. Estä imitointia 25. Kontrolloi päihteitä

Kuinka 25 tekniikkaa voisi hyödyntää käytännössä?

Olemme muutamissa turvallisuuden kehittämisprojekteissa soveltaneet käytännössä rikosten tilannetorjunnan 25 tekniikkaa. Millaisia keinoja 25 tekniikan listan kautta voidaan hahmottaa ja kuinka keinoja voidaan soveltaa esimerkiksi elinkeinoelämän näkökulmasta?

Rikoksenteon vaikeuttamiseen liittyvien keinojen näkökulmasta olennaista on, että yrityksessä valvonta on kunnossa ja toimivaa. Sisäänpääsyn valvomisen tai rikoksentekijöiden muualle ohjaamisen mahdollisuudet liittyvät useasti toimialaan ja asiakaskuntaa, kun keinoja kehitetään.

Kiinnijäämisriskiin lisäämiseen liittyvien keinojen osalta voidaan todeta, että useassa yrityksessä omavalvonta on puutteellista ja luotetaan liikkaa ostettaviin palveluihin sekä niiden tehokkuuteen, jota ei voida kuitenkaan mitata.

Esimerkiksi Button (2008) on todennut, että yksityisen turvallisuusalan palvelut eivät perustu tutkittuun tietoon, vaan alan toimijat tarjoavat palveluita, joiden he uskovat toimivan. Turvallisuusviranomaisten resurssit ovat myös hyvin rajalliset, joten heidän ennaltaehkäisevä vaikutuksena on vähäinen.

Kehittämisprojekteissa on esille noussut hälytys- ja kameravalvontajärjestelmien kehittäminen. Yrityksissä on uudistettu järjestelmiä, mutta suurelta osin valvonta perustuu tapahtumien jälkikäteiseen havainnointiin esimerkiksi rikosten selvittämisen apukeinona. Lisäksi eri järjestelmissä ei ole hyödynnetty integraatioita, joiden avulla voitaisiin suorittaa kootusti tehokkaampaa etävalvontaa, jolloin myös kiinnijäämisriski kasvaisi.

Rikoksista saatavia hyötyjen vähentämiseen liittyvien keinojen näkökulmasta olennaista on huomioida, että rikoksentekijöitä kiinnostavat kohteet on asiallisesti suojattu. Keskeisenä on parantaa tilojen ja tiedon tärkeysluokittelua, jonka myötä voidaan pyrkiä vähentämään houkuttimia ja huomioimaan paremmin turvallisuustasot, kun turvallisuusjärjestelyitä tehdään.

Väkivallan ehkäisemisen tärkeä tilannekohtainen keino on tarpeettoman turhautumisen ja stressin sekä kiistatilanteiden synnyn esto. Esimerkiksi ravintola-alalla tällaiset tilanteet saattavat liittyä poistumiseen ravintolasta. Poliisin tietoon tulleeseen rikollisuuteen perustuvat analyysit suomalaisista kaupunkikeskustoista osoittavat, että väkivaltarikosten määrässä on selvä piikki ravintoloiden sulkemisajan ympärillä, kaupungista riippuen noin klo 1.00–4.00 välillä.

Tekosyiden poistamiseen liittyvät keinot painottuvat sääntöihin ja opastukseen. Kielto- ja varoituskylttien yhdenmukaistamiseen ja sijoitteluun tulee kiinnittää huomiota. Monella toimialalla erityisesti työmaiden rajaus, merkinnät ja valvonta ovat nousseet esille.

Yhteenvetoa

Lopuksi voidaan pohtia sitä, miten tilannetorjunta sijoittuu rikoksentorjunnan laajempaan kokonaisuuteen. Tilannetorjuntaa on kritisoitu tutkimuskirjallisuudessa kenties eniten siitä, että se ei vähennä rikosten kokonaismäärää, vaan ainoastaan siirtää ne muualle (ns. crime displacement -hypoteesi). Mikäli kyseessä olisi tällainen nollasummapeli, koko yhteiskunnan tasolla tilannetorjunta ei olisi kovinkaan toimiva lähestymistapa.

Viimeisimmät meta-analyysit (Telep ym. 2014; Guerette & Bowers 2009) rikollisuuden siirtymistä erilasten tilannetorjuntatoimenpiteiden käyttöönoton myötä kuitenkin osoittavat, ettei nollasummatulkinta luultavasti ole oikea. Vaikka rikollisuuden siirtymää on havaittu, se ei useinkaan ole yhtä suurta kuin intervention kohteessa tapahtuneen rikollisuuden väheneminen. Useissa tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että kohdistetun intervention hyödyt ovat levenneet myös ympäröiville alueille (ns. diffusion of benefits -hypoteesi). Näin ollen onnistunut tilannetorjunta voi todella vähentää rikollisuuden kokonaismäärää.

Edellä mainitut esimerkit ovat vain muutamia tapoja, joilla 25 tekniikan listaa voi hyödyntää tilannetorjuntakeinojen hahmottamisessa ja kehittämisessä. Enemmän esimerkkejä eri tekniikoiden käytännön sovelluksista on saatavilla esimerkiksi Albanyn yliopiston ylläpitämiltä verkkosivuilta.

 

Blogi

Turvallisuusalan tutkimuksen ja koulutuksen kehittämistarpeista

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Turvallisuusalan tutkimuksen ja koulutuksen kehittämistarpeista

Kysymys siitä, kuinka suuri turvallisuustutkimuksen kenttä Suomessa on, riippuu pitkälti siitä, miten turvallisuuden käsite määritellään. Jos mukaan lasketaan esimerkiksi pandemioiden, terrorismin, kansainvälisten konfliktien ja jopa ilmastonmuutoksen tai väestönkasvun kaltaisia ilmiöitä, löytyy tutkimusta ja tutkijoitakin paljon.

Jos toisaalta ajatellaan rajatumpaa turvallisuuden käsitettä, jossa keskiössä ovat sellaiset teemat kuin rikoksentorjunta, tietoturvallisuus, yksityisen turvallisuusalan toiminta ja esimerkiksi kansalaisten kokemukset asuinalueensa turvallisuudesta, hahmottuu ala huomattavasti pienemmäksi.

Tähän aihekokonaisuuteen liittyvää tutkimusta tehdään yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, järjestöissä ja yrityksissäkin, mutta tutkimuskenttää leimaa eräänlainen sirpaleisuus, ja keskeisten toimijoiden hahmottaminen on vaikeaa.

Kriminologian kotimaisesti tutkimuskentästä

Siitä huolimatta, että kriminologian kenttä on kansainvälisesti katsottuna turvallisuustutkimusta vakiintuneempi, yliopistotasolla kriminologia on ollut Suomessa pääosin (esimerkiksi oikeustieteen, psykologian tai sosiologian) aputieteen roolissa.

Merkittävä osa akateemisesta kriminologisesta tutkimuksesta keskittyi pitkään yliopistojen ulkopuolelle, pääasiassa oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluneeseen Oikeuspoliittiseen tutkimuslaitokseen ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusyksikköön.

Vaikka nämä yksiköt tekivät yliopistoyhteistyötä, oli tieteenalan virallinen rooli suomalaisissa yliopistoissa rajallinen, eikä kriminologiaa ole voinut Suomessa opiskella täytenä pääaineena muiden pohjoismaiden tapaan.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen yhdistäminen Helsingin yliopistoon Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutiksi vuonna 2015 saattaa osaltaan edistää kriminologista yliopistokoulutusta pitkällä aikavälillä.

Turvallisuustutkimuskentän tilanteesta

Turvallisuustutkimuskentän jäsentymätön tilanne on haitaksi turvallisuutta koskevan tutkimustiedon paremmalle hyödyntämiselle ja tieteenalan kotimaiselle kehitykselle. Jäsentymättömän tutkimuskentän ongelmana ei ole pelkästään kotimaisen tutkimuksen puute, vaan myös se, ettei viimeisin kansainvälinen tutkimustieto jalkaudu Suomeen. Miten tilannetta voisi kohentaa?

Ensinnäkin on selvää, että turvallisuustutkimusta ei tule pakottaa yhden tieteenalan alle, vaan nähdä kenttä tutkimuskohteensa, ei lähestymistapansa määrittämänä. Turvallisuustutkimuksen kehittäminen edellyttää siis jatkossakin eri tieteenalojen yhteistyötä.

Turvallisuusalan korkeakoulutuksesta

Turvallisuusalaan liittyvää korkeakoulutusta ja täydennyskoulutusta järjestetään useissa korkeakouluissa. Näissä koulutus on suuntautunut usein turvallisuuden tietylle osa-alueelle, kuten turvallisuustekniikkaan tai tietoturvallisuuteen. Lisäksi turvallisuuden ja riskienhallinnan opetusta on lisätty muiden koulutusalojen opiskelijoille. Koulutusjärjestelmä tarjoaa siten jo nykyisellään useita mahdollisuuksia jatkokoulutukselle toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Meiltä puuttuu kuitenkin alan varsinainen maisteriohjelma, joka on ollut muun muassa Isossa-Britanniassa tarjolla jo pitkään. Moni brittiläinen yliopisto tarjoaa Security and Risk Management –maisteri- tai tohtorikoulutusohjelmia. Nämä voisivat toimia esimerkkinä suomalaisessa yliopistossa toimivalle koulutusohjelmalle.

Asiantuntijuuden kehittämisestä

Turvallisuuden ja riskienhallinnan muuttuessa yhä kokonaisvaltaisemmaksi tehtäväksi riskienhallinta- ja turvallisuusasiantuntijoiden on kytkeydyttävä yhä tiiviimmin koko organisaation toiminnan kehittämiseen. Tutkimusosaaminen hyödyttäisi tällaista kehitystyötä merkittävästi. Tähän mennessä monien organisaatioiden turvallisuustyö ei ole juurikaan perustunut systemaattiseen tutkimukseen.

Useiden alan kansainvälisten tutkijoiden näkemys on, että yksityisen turvallisuusalan palvelut perustuvat tällä hetkellä tutkitun tiedon sijasta pääasiassa käsityksiin siitä, millaisten palveluiden ja turvallisuusratkaisuiden uskotaan toimivan.

Tämä ei ole pelkästään tutkijoiden näkemys, sillä myös useat alan toimijat ovat itse peräänkuuluttaneet lisää resursseja ja panostusta tutkimustoiminnan kehittämiseen.Tutkimustoiminta voi myös aidosti tukea liiketoimintaa, sillä tutkitusti toimivat ratkaisut tuovat uskottavuutta ja kilpailuetua erityisesti kansainvälisillä turvallisuusmarkkinoilla.

Yhteenvetoa

Pienen maan pieniä resursseja tulisi kompensoida tehokkailla verkostoilla ja tiedonvälityksellä, mutta turvallisuustutkimuksen kentällä tällä saralla on paljon tehtävää. Tämä koskee suhteita sekä eri tieteenalojen välillä että tutkijoiden ja käytännön toimijoiden välillä.

Suomessa on useita kansainvälisesti arvostettuja (tieto)turvallisuuden ja rikollisuuden tutkijoita, jotka julkaisevat laadukkaissa tieteellisissä julkaisufoorumeissa. Ongelmana onkin, että alan toimijat eivät tunne näitä tutkijoita ja heidän tutkimustuloksiaan.

Tästä syystä työelämän ja tutkijoiden välillä on tarpeettoman suuri kuilu, joka estää tutkimustuloksien hyödyntämistä käytännössä, erityisesti tapauksissa, joissa tutkimus olisi sovellettavissa käytäntöön. On sanomattakin selvää, että tutkijoiltakin kaivataan aktiivisempaa otetta tämän kuilun kaventamiseksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että turvallisuustutkimuksen kenttä hyötyisi pidemmällä aikavälillä sekä turvallisuusalan ja kriminologian koulutuksen kehittämisestä että välittömästi toimenpiteistä, jotka kaventavat tutkijoiden ja työelämän välistä kuilua sekä parantavat tieteidenvälisiä verkostoja kotimaassa.

Blogi

Yksityisen turvallisuusalan tapahtumailmoitukset

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan tapahtumailmoitukset

Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistuksen myötä tapahtumailmoituksiin tuli muutoksia. Tämä on herättänyt kysymyksiä, kun samalla turvallisuusalan elinkeinolupa laajeni ja toimialueet lisääntyivät. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tapahtumailmoituksiin liittyvää sääntelyä. 

Tapahtumailmoituksen laatimisvelvollisuus

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 8 §:ssä säädetään vartioimistehtävien ja 33 §:ssä järjestyksenvalvontatehtävien tapahtumailmoituksen laatimisvelvollisuudesta. Säännökset vastaavat sisällöllisesti toisiaan.

Poliisin suorittaman viranomaisvalvonnan, toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden oikeusturvan ja toimeksiantajien tietojensaantioikeuden turvaamiseksi vartijan sekä järjestyksenvalvojan tulee heti laatia vartioimis- tai järjestyksenvalvontatehtävissä havaituista kiinniottamiseen tai voimakeinojen käyttöön johtaneista tapahtumista kirjallinen selvitys (tapahtumailmoitus).

Tapahtumailmoituksen laatimisvelvoite liittyy sellaisiin tapahtumiin, joilla on kiinteä yhteys ihmisten perusoikeuksiin, kuten kiinniottamiseen ja voimakeinojen käyttöön. Toimeksiantaja ja turvallisuusalan elinkeinoluvan haltija voivat myös vapaasti sopia muiden kuin kiinniottamisen tai voimakeinojen käyttöä käsittävien tilanteiden raportoimisesta toimeksiantajalle.

Vartija/järjestyksenvalvoja voi laatia tapahtumailmoituksen myös muista toimenpiteisiin johtaneista tapahtumista, mutta varsinaista velvollisuutta sillä ei ole. Tämä tarkennus toteutettiin, kun yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia korjattiin ennen sen voimaantuloa.

Tapahtumailmoituksen sisältö

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaan tapahtumailmoituksesta tulee käydä ilmi vartijan/järjestyksenvalvojan kyseiseen tapahtumaan liittyvät havainnot ja toimenpiteet. Toimenpiteiden kohteena olleiden sukunimi, etunimet, henkilötunnus ja osoitetiedot saadaan kirjata tapahtumailmoitukseen.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan tapahtumailmoituksessa on sen lisäksi, mitä laissa säädetään, mainittava vartijan/järjestyksenvalvojan nimi ja turvallisuusalan elinkeinoluvan haltija, jonka palveluksessa henkilö on.

Lisäksi ilmoituksessa tulee mainita tapahtuma-aika ja -paikka, onko vartija/järjestyksenvalvoja ottanut jonkun kiinni tai käyttänyt voimakeinoja, onko vartija/järjestyksenvalvoja käyttänyt voimankäyttövälineitä sekä tieto siitä, onko vartija ottanut esille ampuma-aseen tai käyttänyt sitä.

Tapahtumailmoituksessa saadaan myös tarvittaessa mainita havaintotietoina toimenpiteen kohteena olleen henkilön tuntomerkit henkilön tunnistamiseksi sekä havaintoja kohdehenkilön käyttäytymisestä ja tilasta.

Tapahtumailmoituksen säilyttämisvelvollisuus

Tapahtumailmoituksen säilyttämisvelvollisuus on turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijalla. Säilyttämisvelvollisuus on myös järjestyksenvalvojapalveluja toimittavalla ja järjestyksenvalvojan työnantajalla, jolla tarkoitetaan tahoa, joka asettaa hallitsemalleen alueelle tai järjestämäänsä tilaisuuteen järjestyksenvalvojia ilman, että häntä koskee vaatimus turvallisuusalan elinkeinoluvasta. Esimerkkinä edellisestä voidaan mainita ravintolatoiminnan harjoittaja, joka käyttää palveluksessaan olevia järjestyksenvalvojia ravintolassa.

Säilyttämisvelvollisuus on kaksi vuotta siten, että aika lasketaan tapahtumailmoituksen laatimispäivän kalenterivuoden päättymisestä. Tämän jälkeen henkilötietoja sisältävät tapahtumailmoitukset ovat viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa hävitettävä, jotta menettely noudattaa perustuslain 10 §:n 1 momentin säännöstä yksityiselämän ja henkilötietojen suojasta.

Tapahtumailmoituksia, jotka eivät sisällä henkilötietoja, voidaan säilyttää kahden vuoden säilyttämisajan jälkeenkin. Tapahtumailmoituksista muodostuu henkilörekisteri, minkä johdosta tapahtumailmoitusten säilyttämisessä ja käsittelyssä on huomioitava myös tietosuojaa koskevat säännökset.

Oikeus saada jäljennös tapahtumailmoituksesta

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaan jäljennöksen tapahtumailmoituksesta ovat oikeutettuja saamaan toimeksiantaja ja valvontaviranomainen. Toimenpiteen kohteena olleen henkilön oikeus saada tapahtumailmoitus nähtäväkseen voi perustua tapahtumailmoituksen liittämiseen viranomaistutkintaan kuuluvaan julkiseksi tulevaan aineistoon tai henkilölle EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan kuuluvaan tarkastusoikeuteen.

Vartijan/järjestyksenvalvojan on myös toimitettava tapahtumailmoitus viipymättä poliisilaitokselle silloin, kun vartija/järjestyksenvalvoja on käyttänyt mahdollisuutta vapauttaa kiinniotettu poliisille luovuttamisen sijasta.

Tapahtumailmoituksen laatimisvelvollisuuden laiminlyönnin sanktiot

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 102 §:n mukaan vartioimisliikerikkomuksesta voidaan tuomita vartija, joka laiminlyö tapahtumailmoituksen laatimista koskevan velvollisuuden. Vastaavasti lain 103 §:n mukaan järjestyksenvalvontarikkomuksesta voidaan tuomita järjestyksenvalvoja, joka laiminlyö velvollisuuden laatia toimenpiteisiin johtaneista tapahtumista tapahtumailmoitus. Vartioimisliike- ja järjestyksenvalvontarikkomuksesta tuomitaan sakkoa, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 105 §:n mukaan voidaan tuomita turvallisuuspalvelurikkomuksesta sakkoon, jos laiminlyö tapahtumailmoituksen säilyttämistä koskevaa velvollisuutta. Kyseinen taho voi olla turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan lisäksi myös joku muukin järjestyksenvalvojan välittänyt, järjestyksenvalvojapalveluja toimittanut tai järjestyksenvalvojan työnantajana toiminut taho.

Blogi

Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden kokema väkivalta

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden kokema väkivalta

Yksityisen turvallisuusalan toimijoihin kohdistuva väkivalta on tutkimustulosten mukaan lisääntynyt 2000-luvulla (Paasonen ym. 2018, Aaltonen ym. 2017), ja määrä on vakiintunut viime vuosina reiluun 2 500 tapaukseen vuodessa.

Viime vuosien trendi poliisin tietoon tulleessa rikollisuudessa seuraa sekä yleisempää pahoinpitelyrikollisuuden kehitystä että virkamiehen väkivaltaisia vastustamisia. Poliisiin kohdistuneen väkivallan lisääntymisestä on keskusteltu tämän vuoden aikana julkisuudessa.

Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrää ja muutosta analysoitaessa on pidettävä mielessä, että se kuvaa vain viranomaisten tietoon tulleen rikollisuuden määrää. Yksityisen turvallisuusalan toimijoihin kohdistettu kyselytutkimus on hyvä tapa saada tietoa heihin kohdistuvasta väkivallasta, sillä edellinen suomalaistutkimus aiheesta perustuu vuonna 2003 kerättyyn aineistoon (Leino ym. 2011).

Tämän takia toteutimme alan toimijoille kyselytutkimuksen alkuvuoden aikana, jossa tutkittiin sekä heidän väkivaltakokemuksia että alan lakiuudistuksen vaikutuksia. Tässä blogissa tarkastellaan kyselytutkimuksen keskeisiä tuloksia väkivaltakokemuksien osalta. Blogissa esiteltävät tutkimustulokset tullaan julkaisemaan tarkemmin useammassa tieteellisessä artikkelissa tämän vuoden aikana.

Kyselytutkimuksen aineisto

Kyselytutkimuksesta tiedotettiin yksityisen turvallisuusalan toimijoille laajana sähköisenä vastauspyyntönä. Tätä vastauspyyntöä välitettiin eteenpäin alan eri organisaatioihin, oppilaitoksiin, järjestöihin ja keskustelufoorumeille. Kyselyn vastausaika oli 1.2.–28.2.2018.

Kyselyyn vastasi yhteensä 539 henkilöä. Vastaajien keski-ikä oli 34,5 vuotta, ja noin yksi kuudesta vastaajasta oli nainen, loput miehiä. Valtaosa vastaajista oli suorittanut toisen asteen tutkinnon, joko ammattikoulun tai lukion. Alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita vastaajia oli noin joka neljäs. Vastaajista 56 prosenttia oli suorittanut joko turvallisuusalan perustutkinnon, vartijan ammattitutkinnon tai turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon.

Vastaajilla oli keskimäärin noin 10 vuoden työkokemus turvallisuusalalta, ja 95 prosenttia heistä työskenteli kyselyn tekohetkellä alalla joko koko- tai osa-aikaisesti. Valvottavien kohteiden kirjo oli suuri: ravintoloissa työskenteli noin 19 prosenttia vastaajista, kauppakeskuksissa 30 prosenttia, ja muissa julkisissa tiloissa kuten rautatieasemilla noin 22 prosenttia vastaajista. Yleisötapahtumissa ja piirivartioinnissa työskenteli kummassakin noin 10 prosenttia vastaajista, ja noin seitsemän prosenttia sosiaali- ja terveysalan kohteissa. Vastaajista 43 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla, 20 prosenttia muissa suurissa kaupungeissa, ja noin kolmannes muualla Suomessa.

Työtehtävissä koettu väkivallan määrä

Alla olevassa kuviossa on esitetty tulokset väkivallan kokemisesta työtehtävissä kuluneen vuoden aikana. Tulokset osoittavat, että väkivallan kokeminen asiakkaan taholta on varsin yleistä yksityisen turvallisuusalan työtehtävissä.

Noin kolme neljäsosaa vastaajista on kokenut loukkaavaa käytöstä, kaksi kolmasosaa väkivallalla uhkaamista. Fyysisen väkivallan osalta yleisintä on töniminen, jota on kokenut noin joka toinen vastaaja.

Huomionarvoista on, että potkimista ja lyömistä on kokenut jopa joka neljäs vastaaja. Aseellista väkivaltaa kokeneiden osuus on noin 15 prosenttia, ja kuristamista noin neljä prosenttia. Väkivallasta aiheutui vamma noin joka viidennelle kyselyyn vastanneelle.

Väkivallan kokemuksen riski

Alla olevassa taulukossa on esitetty ristiintaulukoinnit keskeisten taustamuuttujien ja väkivallan kokemisen välillä. Tarkasteltaessa taustamuuttujien yhteyttä väkivallan kokemiseen näistä muuttujista muodostettiin ensin kolmiluokkainen muuttuja, joka erottelee väkivaltaa kokemattomat niistä, jotka kokivat joko pelkkää sanallista väkivaltaa tai sekä sanallista että fyysistä väkivaltaa.

Väkivallan riski laskee selvästi ikääntymisen myötä. Alle 35-vuotiaista vastaajista noin kaksi kolmannesta on kokenut fyysistä väkivalta kuluneen vuoden aikana, kun vastaava osuus yli 50-vuotiasta on noin neljännes.

Samaa pätee työkokemuksen pituuteen, mutta yhteys on kuitenkin hieman heikompi. Miesten riski kokea väkivaltaa on selvästi naisia suurempi, mutta myös naisista lähes kaksi kolmannesta on kokenut joko fyysistä tai sanallista väkivaltaa.

Paikkakunnalla ei näytä olevan suurta merkitystä väkivallan riskiin. Koulutustason osalta erottuvat lähennä ylemmän korkeakoulun suorittaneet, ja heidän matalampi väkivaltatasonsa liittyy työtehtäviin. Samaa pätee turvallisuusalan koulutukseen, sillä niiltäkin osin erottuvat lähinnä turvallisuusalan tradenomitutkinnon suorittaneet matalamman riskin ryhmänä.

Väkivallan kokemisen riski vaihtelee kohtalaisen voimakkaasti työtehtävistä riippuen. Suurin fyysisen väkivallan riski on sellaisilla henkilöillä, jotka työskentelevät ravintoloissa (88 %) tai sosiaali- ja terveysalan kohteissa (85 %). Valtaosa näissä kohteissa työskentelevistä on joutunut kuluneen vuoden aikana fyysisen väkivallan kohteeksi.

Kauppakeskuksissa ja julkisissa tiloissa työskentelevillä on myös korkea väkivallan riski. Teollisuuskohteissa ja toimistoissa työskentelevien väkivallan riski on matalampi, yleisötapahtumat ja piirivartijat sijoittuvat riskin osalta keskelle. Jos asiaa tarkastellaan tehtävänimikkeen kautta, havaitaan, että suurin riski on järjestyksenvalvojilla.

Taustamuuttaja  % ei kokenut väkivaltaa % kokenut sanallista väkivaltaa % kokenut fyysistä väkivaltaa
Ikä
18-25 4,7 26,8 68,5
26-35 10,3 25 64,7
36-50 30,8 25,2 44,1
51- 62,3 14,8 23
Sukupuoli
Mies 17,1 23,2 59,7
Nainen 35,6 33,3 31,1
Koulutus
Peruskoulu 15,4 28,2 56,4
Toinen aste 17,4 22,8 59,8
Alempi korkeakoulu 21 33,3 45,7
Ylempi korkeakoulu 72,7 13,6 13,6
Turvallisuusalan koulutus
Korttikoulutukset 18,0 27,9 54,1
Ammatillinen tutkinto 15,5 22,8 61,7
Ylempi tutkinto 30,0 36,7 33,3
Paikkakunta
Pääkaupunkiseutu 22,1 24,7 53,2
Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä, Kuopio 10,5 26,7 62,9
Muu Suomi 24,4 24,4 51,1
Työkokemus vuosina
0-3 15,6 31,2 53,2
4-6 7,6 24,8 67,6
7-10 12,3 24,6 63,2
11-20 31,6 23,3 45,1
21- 32,7 23,1 44,2
Tällä hetkellä turvallisuusalan töissä
Osa-aikaisesti 15,6 26,6 57,8
Kokoaikaisesti 19,8 24,5 55,7
Tehtävä
Vartija 22,2 37,5 40,3
Järjestyksenvalvoja 6,0 18,0 75,9
Turvatarkastaja 11,5 26,9 61,5
Turvasuojaaja 34,4 18,8 46,9
Muu 66,2 26,8 7,0
Valvottava kohde
Ravintola 4,0 7,9 88,1
Kauppakeskus 8,2 20,8 71,1
Julkinen tila 11,1 21,4 67,5
Toimistorakennus 43,9 32,5 23,6
Teollisuuskohde 26,1 43,5 30,4
Yleisötapahtuma 18,5 22,2 59,3
Sosiaali- ja terveysala 5,1 10,3 84,6
Piirivartiointi 17,3 30,8 51,9

Yhteenvetoa ja jatkotutkimusta

Kyselytutkimus osoittaa kuinka yleistä yksityisen turvallisuusalan toimijoiden kokema väkivalta on työtehtävissä. Poliisin kokema väkivalta on myös lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvulla Suomessa. Vastaava ilmiö on havaittu muissakin länsimaissa. Katuväkivalta on vähentynyt, mutta väkivalta sekä julkisen että yksityisen turvallisuusalan toimijoita kohtaan on puolestaan lisääntynyt.

Tulemme analysoimaan kyselytutkimuksen tuloksia vielä tarkemmin, kuten avoimia vastauksia, joista saadaan tarkempaa tietoa koetun väkivallan luonteesta. Kyselytutkimuksessa oli myös osio, jossa kysyttiin, että kuinka huolissaan alan toimijat ovat väkivallasta. Lisäksi rikosoikeuden näkökulmasta on mielenkiintoista tutkia kuinka monesta väkivaltatapauksesta on tehty rikosilmoitus ja kuinka moni tapaus on edennyt rikosprosessiin.

Blogi

Kyberturvallisuuden ja -rikollisuuden tutkimuksesta sekä kotimaisesta sääntelystä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Kyberturvallisuuden ja -rikollisuuden tutkimuksesta sekä kotimaisesta sääntelystä

Tieto- ja kyberturvallisuuden merkitys on kasvanut merkittävästi viime vuosien aikana palveluiden digitalisoitumisen ja tuotantotapojen sekä niiden ulkoistamisen myötä. Samoin käyttötavat ovat muuttuneet merkittävästi, kun etätyöskentely on lisääntynyt ja päätelaitteita on enemmän käytössä. Digitaaliset palvelut tarvitsevat tieto- ja kyberturvallisen yhteiskunnallisen toimintaympäristön. Nykyään puhutaankin digitaalisesta turvallisuudesta, joka pitää sisällään sekä tietoturvan että yhteiskunnan kyberturvallisuuden.

Kyberturvallisuus on noussut kansainvälisen ja kansallisen keskustelun aiheeksi, koska kyberrikosten osuus kaikista rikoksista on varsin merkittävä. Esimerkiksi British Crime Survey’n (2017) tulokset osoittavat internetissä tapahtuneen petoksen olevan tällä hetkellä yleisin rikos, jonka uhriksi kyselyn vastaajat ilmoittivat joutuneensa. Määrälliset tiedot sekä poliisin rekistereistä että kokonaisrikollisuuden piiristä osoittavat, että kyberrikollisuuden monet muodot ovat tulleet hyvin yleisiksi.

Kyberrikosten trendeistä

Levi (2017) on tutkinut kyberrikosten trendejä länsimaissa ja niiden vaikutusta kriminaalipolitiikkaan. Tutkimustulokset osoittavat verkkorikollisuuden huomattavaa kasvua. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan selvää, onko se vain siirtymä kotitalouksien ja autojen omaisuusrikollisuuden laskulle, tai kuinka paljon päällekkäisyyttä on rikoksentekijöiden ja aiempien ei verkkorikoksentekijöiden välillä.

Lisäksi on syntynyt uudentyyppisiä rikoksia, kun teknologia muuttaa rikollisuuden tilaisuusrakennetta (opportunity structure). Sähköinen häirintä ja kiusaaminen (cyberbullying) ovat myös yleistyneet voimakkaasti. Esimerkiksi vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen (Näsi ym.) mukaan 15-20 prosenttia Suomen, Ison-Britannian, Saksan ja Yhdysvaltojen nuorista aikuisista oli joutunut verkkokiusaamisen uhriksi.

Kryptomarkkinat ja bottiverkot

Kyberrikoksentorjunnan näkökulmasta haasteita asettaa viime vuosina voimakkaasti yleistyneet laittomat verkkomarkkinat, joista voi ostaa ja myydä erilaisia tavaroita ja palveluita, kuten huumeita, hakkerointipalveluita ja varastettua taloudellista tai arkaluonteista tietoa. Nämä anonyymit markkinapaikat eli kryptomarkkinat (cryptomarkets) ovat kiinnittäneet lainvalvonnan ja lainsäätäjän huomion.

Décary-Hétu ja Giommoni (2017) tutkivat laajojen poliisioperaatioiden vaikutusta kryptomarkkinoihin. Tutkimustulokset osoittivat, että rikoksentekijät sopeutuivat poliisioperaatioihin ja vaikutukset olivat rajallisia. Operaatioilla ei esimerkiksi havaittu olleen vaikutusta myyntihintoihin.

Kryptomarkkinoiden lisäksi bottiverkot (botnet) ovat kyber- ja verkkorikollisuuden yleisimpiä muotoja tällä hetkellä (Dupontin 2017). Bottiverkot tarjoavat infrastruktuurin, joka mahdollistaa pankkipetokset, jaetut palvelunestohyökkäykset (distributed denial of service attacks DDoS) ja klikkauspetokset (click fraud).

Kyberpetokset ja kyberrikostentekijät

Kansainvälisiin kyberrikoksiin liittyen erityisesti kyberpetokset ovat puhuttaneet viime vuosina. Kyberpetoksen avainominaisuus on, että sitä voi tehdä maailmanlaajuisesti. Tämä ei tarkoita, että kaikki kyberpetokset olisivat kansainvälisiä, toisiin sisältyy normaalia kanssakäymistä jossain vaiheessa rikosta ja verkkohuutokaupan myyntipetoksissa näyttäisi olevan yleistä, että tekijät ja uhrit ovat samasta valtiosta (Levi, Doig, Gundur, Wall & Williams 2017).

Kyberrikostentekijöistä tiedetään toistaiseksi vähän, mutta yksi toimintaa kuvaava piirre on sen verkostoituminen. Leukfeldt, Kleemans ja Stol (2017) tutkivat näitä verkostoja (cybercriminal networks) Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Tutkimus osoitti, että verkostot saavat yleensä alkunsa sosiaalisten kontaktien avulla tai foorumien yhteiskäytöllä. Foorumeilla on elintärkeä rooli suurimmassa osassa verkostoja tarjoamalla paikan, jossa rikolliset voivat tavata, rekrytoida ja käydä kauppaa rikollisista palveluista. Suurin osa verkostoista ovat pääasiassa kansainvälisiä ja kohdistettu finanssi-instituutioiden asiakkaisiin, mutta useimmat verkostot eivät ole kuitenkaan rajoittuneet yhdentyyppiseen rikokseen.

Kyberturvallisuuden tutkimuksen nykytilasta

Kyberturvallisuuteen liittyvä tutkimus on lähtökohtaisesti moni- ja poikkitieteellistä, koska kyseessä on hyvin laaja-alainen ilmiö. Kansainvälisesti tutkimus on lisääntynyt viime vuosina. Tutkimus on kuitenkin tekniikkaan ja insinööritieteisiin painottunutta niin kansainvälisesti (Long & White 2010) kuin Suomessa (Lehto & Kähkönen 2015).

Kyberturvallisuutta tarkastelevassa tutkimuksessa kriminologinen ja yhteiskuntatieteellinen näkökulma on ollut harvinainen. Kriminologisesti suurin osa siitä huomiosta, joka on suunnattu rikoksen toteuttamiseen ja valvonnan tehokkuuteen, on toteutettu ei digitaalisen rikollisuuden kontekstissa (Levi 2017). Oikeustieteen puolella aihetta on myös tutkittu hyvin vähän, vaikka siihen liittyvä sääntely on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosien aikana.

Kotimaisesta sääntelystä

Kansainvälisissä, eri valtioiden kyberturvallisuuden tasoa mittaavissa indekseissä sääntelyn ajanmukaisuus on yksi arvioitava ulottuvuus. Näissä arvioissa Suomi ei saa kovin korkeita arvioita osakseen.

Sääntelyn kehittäminen on yksi tärkeä kokonaisuus kyberturvallisuuden kehittämisessä ja vahventamisessa. Monikansallisille yhtiöille ja viranomaisille koituu lisähaasteita siitä, että valtioissa on erilaiset säännökset yksityisyyden suojasta, tiedustelusta, pakkokeinoista ja kriminalisoinneista.

Suomen sääntelyä ei ole kyetty ajanmukaistamaan kyberturvallisuuden vaatimuksia vastaavaksi, joskin tiedustelulainsäädännön osalta lakihanke on parhaillaan käynnissä. Hallitus antoi tammikuussa eduskunnan käsiteltäväksi neljä lakiesitystä, jotka yhdessä muodostavat tiedustelulainsäädännön kokonaisuuden. Oikeusministeriö on valmistellut perustuslain muutosesityksen ja tiedustelutoiminnan valvontaa koskevaa lainsäädäntöä. Tiedustelutoiminnan valvonnasta vastaisi jatkossa uusi tiedusteluvaltuutettu. Sisäministeriössä on puolestaan valmisteltu siviilitiedustelua ja puolustusministeriössä sotilastiedustelua koskeva lainsäädäntö.

EU:n yleinen tietosuoja-asetus tulee luomaan yhteiset tietosuojaa koskevat raamit EU:n alueen toimijoille. Asetus jättää jäsenvaltioiden lainsäätäjille kansallista, asetuksen säännöksiä täsmentävää ja täydentävää liikkumavaraa. Kansallista tietosuojalakia on jatkovalmisteltu puolen vuoden ajan oikeusministeriössä virkatyönä ilman avointa jatkovalmistelua. Lainsäädännön arviointineuvosto antoi varsin kriittisen lausuntonsa tietosuojalain luonnoksesta helmikuussa.

Useissa ministeriöissä on tehty myös valmistelua kansallisen erityislainsäädännön sovittamiseksi tietosuoja-asetuksen kanssa. Osa näistä lakiehdotusluonnoksista on ollut jo lausuntokierroksella. Monissa erityislaeissa muutokset ovat varsin pieniä ja niissä pyritään tekemään viittauksia sekä tietosuoja-asetukseen että tulevaan kansalliseen tietosuojalakiin. Ministeriöissä tehty työ odottelee, että kansallinen tietosuojalaki on käsitelty ensiksi eduskunnassa. Tämä tulee hyvin todennäköisesti tarkoittamaan sitä, että 25.5.2018 Suomessa ei ole täysin sovitettua lainsäädäntöä tietosuoja-asetuksen kanssa.

Blogi

Yksityisen turvallisuusalan toimeksiantosopimukset

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan toimeksiantosopimukset

Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistuksen myötä elinkeinolupa laajenee. Siirtymäsäännös umpeutuu tämän vuoden lopussa, joten useat alan toimijat ovat hankkineet turvallisuusalan elinkeinolupia. Tämän myötä on herännyt keskustelua toimeksiantosopimuksista erityisesti turvasuojaustoiminnan osalta. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa toimeksiantosopimuksiin liittyvää sääntelyä. 

Toimeksiantosopimuksen laatimisvelvollisuus

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 73 §:ssä säädetään toimeksiantosopimuksen laatimisvelvollisuudesta. Lain perusteluiden mukaan toimeksiantosopimus on laadittava lähtökohtaisesti aina, kun kyseessä on turvallisuusalan elinkeinolupaa edellyttävä toiminta.

Toimeksiantosopimuksen osapuolina ovat turvallisuusalan elinkeinoluvan haltija ja palvelut ostava loppuasiakas. Pääsääntöisesti jokaisesta toimeksiannosta on laadittava kirjallinen sopimus ennen tehtäviin ryhtymistä. Sopimuksen tarkoituksena on lisätä sekä palvelujen ostajan että myyjän oikeusturvaa ja helpottaa viranomaisvalvontaa.

Turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan on säilytettävä sopimus kuuden vuoden ajan toimeksiannon päättymisestä. Kun tietojen tallentamisessa käytetään automaattista tietojenkäsittelyä, on valvonnassa tarvittavien tietojen oltava saatavina selväkielisinä.

Toimeksiantosopimuksen vähimmäissisältö

Toimeksiantosopimukselle on säädetty vähimmäissisältö yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa valtioneuvoston asetuksen 17 §:ssä. Toimeksiantosopimuksessa on mainittava ainakin seuraavat tiedot:

  1. toimeksiantajan nimi ja osoite;
  2. turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan nimi ja osoite;
  3. turvallisuusalan elinkeinolupaa edellyttävät tehtävät, joita sopimus koskee;
  4. vartioimisalueet ja vartioimiskohteet, jos sopimus koskee vartioimistehtävää;
  5. järjestyksenvalvojan toimialueet, jos sopimus koskee järjestyksenvalvontatehtävää;
  6. toimeksiannosta suoritettava korvaus tai korvauksen määräytymisperusteet riittävästi yksilöitynä; sekä
  7. toimeksiannon alkamispäivä ja voimassaoloaika.

Asetuksen vähimmäissisältö poikkeaa vain 3–5 kohtien osalta muista yritysten keskenään tekemistä palvelusopimuksista tai palveluntarjoajan ja kuluttajan tai julkisyhteisön palvelujen hankinnasta palveluntarjoajan kanssa tekemästä sopimuksesta.

Kohdassa 3 tarkoitetussa tehtävän määrittelyssä olisi hyvä käyttää yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 2 §:ssä olevia määritelmiä, mikäli mahdollista. Lakisääteiset määritelmät vähentävät virheiden mahdollisuuksia myös viranomaisvalvonnan osalta. Määritelmien käyttäminen puolestaan tarjouskilpailuissa edesauttaa hankittavien palveluiden yksilöimistä.

Kohdassa 4 tarkoitetut vartioimisalueet tulisi mahdollisuuksien mukaan yksilöidä kirjallisesti nimeämällä esimerkiksi kiinteistö tai kiinteistöt, joissa vartioimistehtävää suoritetaan. Mikäli toimeksiantosopimukseen olisi lisättävissä karttaliite, voisi se selkiyttää vartioimisalueen yksilöimistä. Myös useammista vartioimisalueista voidaan sopia yhdellä toimeksiantosopimuksella samanaikaisesti.

Eri toimeksiantajien kanssa voi olla voimassa useita toimeksiantoja, joita toteutetaan peräkkäin, jopa lähes samanaikaisesti. Näin on usein esimerkiksi hälytysvartiointi- tai piirivartiointitehtävissä. Myös vartioimiskohteet tulisi yksilöidä mahdollisimman tarkasti. Vartioimiskohteet vaihtelevat tehtävälajeittain.

Kohdassa 5 tarkoitetut järjestyksenvalvojan toimialueet on määritelty tyhjentävästi yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 26 §:ssä ja 28 §:ssä. Muualle järjestyksenvalvojia ei saa sopia asetettavaksi. Vaikka osapuolilla on laaja sopimusvapaus, on toimeksiantosopimusta koskevan lakisääteisen vaatimuksen eräs tarkoitus erottaa sovitut palvelut yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 5 §:ssä kielletyistä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevista tehtävistä.

Toimeksiantosopimukset turvasuojaustoiminnassa

Hyväksymistä edellyttävän turvasuojaustoiminnan osalta alan toimijat eivät ole perinteisesti laatineet toimeksiantosopimuksia, koska niitä ei ole aiemmin vaadittu. Suuri osa tehtävistä on hyvin pieniä asennustehtäviä, kuten yksittäisen murtohälytysjärjestelmän liikeilmaisimen korjaaminen. Elinkeinoluvan myötä jatkossa täytyy huomioida toimeksiantosopimukseen liittyvät lain vaatimukset, koska sen laiminlyönnistä on säädetty rangaistus turvallisuuspalvelurikkomuksena.

Vaikka lain perusteluissa asiaa ei mainita, ei viranomainen voine edellyttää erillisen toimeksiantosopimuksen sopimista, mikäli asetuksessa määritelty vähimmäissisältö sisältyy johonkin muuhun osapuolten välillä allekirjoitettuun, osapuolia velvoittavaan sopimukseen. Siten kysymys ei voi olla esimerkiksi aiesopimuksesta.

Sitova esisopimus, tai esimerkiksi puitesopimus, jonka mukaiset palvelun hankinnat vahvistetaan esimerkiksi sähköpostilla, täyttänee oikea-aikaisesti tehtynä ja asetuksen vähimmäissisällön sisältävänä lain vaatimukset. Suomessa sitova sopimus syntyy myös tarjouksen ja sen hyväksyvän vastauksen perusteella. Mikäli tarjous sisältää asetuksen vähimmäissisällön, olisi tarjoukseen annetun hyväksyvän vastauksen katsottava sinetöivän sopimuksen. Tarjous ja sen hyväksyvä vastaus voidaan antaa myös sähköpostilla.

Turvasuojaustoiminnan harjoittajan olisi suositeltavaa ottaa käyttöön toiminnanohjausjärjestelmä, jonka avulla voidaan helposti hallinnoida tarjouksia, tilauksia ja sopimuksia. Tämä helpottaa jatkossa sisäistä valvontaa ja vuosi-ilmoituksen tekoa valvontaviranomaiselle.

Poikkeukset toimeksiantosopimuksien laatimisvelvollisuudessa

Poikkeuksena toimeksiantosopimuksen laatimisvelvollisuudesta on alihankintatapaukset, joissa turvallisuusalan elinkeinoluvan haltija antaa tehtävän kokonaan tai osaksi toisen turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan suoritettavaksi. Toimeksiantosopimus on kuitenkin tällöinkin laadittava tehtävän suorittamisen toisen hoidettavaksi antaneen turvallisuusalan elinkeinoluvanhaltijan ja loppukäyttäjän välillä.

Tämän osalta täytyy muistaa, että toimeksiantosopimuksen osapuolena olevan turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan on ilmoitettava tällaisesta tehtävän antamisesta toimeksiantajalle ennen tehtävän aloittamista tai viimeistään toisena arkipäivänä tehtävän aloittamisesta.

Toinen poikkeustapaus on tilanne, jossa toimeksiantosopimusta ei tehtävien kiireellisyyden vuoksi voida tehdä ennen tehtäviin ryhtymistä. Tällöin se voidaan tehdä viimeistään toisena arkipäivänä tehtäviin ryhtymisestä. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voi olla kiireellinen toimeksianto, joka otetaan vastaan yöllä.

Blogi

Isä, poika ja susikoira – minne hävisi susikoira?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Isä, poika ja susikoira – minne hävisi susikoira?

Vartioimisliikkeillä on pitkät perinteet Suomessa. Saksalainen Friedrich Thelen perusti ensimmäisen vartioimisliikkeen Suomen Vartioimis ja Sulkemis Oy:n vuonna 1922. Vartioimisliikkeitä alkoi tulla markkinoille 1930-luvun loppupuolella ja 1940-luvun alkupuolella. Vartioimisliikkeistä annettu asetus tuli voimaan 1944, joten yksityisen turvallisuusalan sääntelyllä on pitkät perinteet Suomessa.

Vartioimisliikkeiden lukumäärä kasvoi tasaisesti ja 1970-luvun loppupuolella oli jo 150 vartioimisliikettä. Pääosa näistä vartioimisliikkeistä oli varsin pieniä yrityksiä, jotka työllistivät vain muutamia henkilöitä. Yleensä nämä olivat vielä perheyrityksiä, joten tästä on jäänyt alalle sanonta, että isä, poika ja susikoira.

Koirat olivat vuosikymmeniä vartijoiden mukana, kun he suorittivat vartiointitehtäviä. Sääntelyä ei siis ollut, joten vartijoiden mukana kulki kaikenlaisia ja rotuisia koiria. Silloin vain pienellä osalla koirista oli varsinainen koulutus. Koirien keskeisenä tehtävänä oli havaita, että onko vartiointikohteessa henkilöitä. Lisäksi osa vartioimisliikkeistä vuokrasi koiria yöajaksi muun muassa tehdasalueille.

Nykyään koirat ovat hyvin harvinaisia yksityisellä turvallisuusalalla. Tämän takia tarkastelemme tässä blogissa yhdessä Vartijakoirayhdistyksen puheenjohtaja Pauli Mäen kanssa, että minne hävisi susikoira ja kuinka koiria voisi hyödyntää monipuolisemmin eri tehtävissä.[1]

Yksityisen turvallisuusalan sääntelyn kokonaisuudistuksen vaikutukset

Yksityisen turvallisuusalan sääntelyn ensimmäinen varsinainen kokonaisuudistus toteutettiin 2000-luvun alussa. Tämän myötä yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki, joka kumosi vartioimisliikelain, tuli voimaan vuonna 2002. Lakiuudistusta voidaan pitää tietynlaisena käännekohtana, jolla on ollut vaikutusta toimialan kehitykseen. Lakiuudistuksen myötä koirat lähes hävisivät kokonaan yksityiseltä turvallisuusalalta, kun sääntelyä tiukennettiin. Käytännössä vartioimisliikkeillä oli käytössä vain yksittäisiä hyväksyttyjä koiria.

Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistuksien osalta toinen merkittävä uudistus toteutettiin 2010-luvulla, joka tuli voimaan vuoden 2017 alusta. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 21 §:ssä säädetään koiran mukana pitämisestä vartiointitehtävissä ja 51 §:ssä puolestaan järjestyksenvalvontatehtävistä.

Koiran mukana pitäminen vartiointitehtävissä

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 21 §:n mukaan vartija saa pitää tehtävissä mukanaan koiraa, joka on hänen ohjauksessaan hyväksytysti suorittanut Poliisiammattikorkeakoulun asettamat vaatimukset täyttävän tottelevaisuustarkastuksen. Lisäksi edellytetään, että koira on vähintään kaksi mutta enintään 10 vuotta vanha, on rekisteröity ja tunnistusmerkitty siten, että se on luotettavasti yksilöitävissä, on hänen hallittavissaan sekä ei ole ominaisuuksiltaan osoittautunut sopimattomaksi vartioimistehtävissä mukana pidettäväksi. Vartija saa pitää säädetyt edellytykset täyttävää koiraa mukanaan vartioimistehtävässä kaksi vuotta hyväksymisestä. Väliaikainen vartija ei saa pitää mukanaan koiraa.

Koiraa koskevaa säännöstä tarkasteltaessa on tärkeä havaita, että vartioimistehtävässä mukana pidettävällä koiralla tarkoitetaan erityistä, tehtäväänsä ja voimankäyttöön koulutettua koiraa. Vartija ei voi missään tilanteessa pitää mukanaan muuta koiraa, esimerkiksi omaa lemmikkikoiraansa. Säännöksen rikkominen on säädetty rangaistavaksi vartioimisliikerikkomuksena.

Lain perusteluiden mukaan vartija ei saa pitää koiraa tarpeettomasti mukanaan. Koira katsotaan voimankäyttövälineeksi vartijan työssä, jolloin siihen tulee suhtautua kuin muihinkin voimankäyttövälineisiin. Lisäedellytyksinä koiran mukana pitämiselle on koiran suorittama tottelevaisuustarkastus vartijan ohjauksessa. Tottelevaisuustarkastus perustuu Poliisiammattikorkeakoulun asettamiin vaatimuksiin.

Tottelevaisuustarkastuksessa arvioinnin kohteena on esimerkiksi koiran ja sen ohjaajan välinen suhde. Tottelevaisuustarkastus tulee suorittaa vähintään kahden vuoden välein. Tottelevaisuustarkastuksen lisäksi lisäedellytyksenä on säännöksessä mainittu ikävaatimus, joka on tarpeellinen koiran henkisiin ja fyysisiin ominaisuuksiin liittyvistä syistä.

Ihmisten oikeusturvan ja asianmukaisen viranomaisvalvonnan vuoksi on tarpeen, että koira on rekisteröity ja tunnusmerkitty siten, että se on luotettavasti yksilöitävissä. Koiran on oltava myös vartijan hallinnassa. Koira ei myöskään saa olla osoittautunut ominaisuuksiltaan sopimattomaksi vartioimistehtävässä mukana pidettäväksi.

Koiran mukana pitäminen järjestyksenvalvontatehtävissä

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 51 §:n mukaan tilaisuuden toimeenpanopaikan poliisilaitoksen luvalla järjestyksenvalvoja saa pitää järjestyksenvalvontatehtävissä mukanaan koiraa, joka on hänen ohjauksessaan suorittanut Poliisiammattikorkeakoulun asettamat vaatimukset täyttävän tottelevaisuustarkastuksen. Lisäksi edellytetään, että koira on vähintään kaksi mutta enintään kymmenen vuotta vanha, on rekisteröity ja tunnistusmerkitty siten, että se on luotettavasti yksilöitävissä, on hänen hallittavissaan sekä ei ole ominaisuuksiltaan osoittautunut sopimattomaksi järjestyksenvalvontatehtävissä mukana pidettäväksi.

Järjestyksenvalvoja saa pitää säädetyt edellytykset täyttävää koiraa mukanaan järjestyksenvalvontatehtävissä kaksi vuotta momentissa tarkoitetusta hyväksymisestä. Lupa voidaan myöntää, jos tilaisuuden laajuus, laatu tai järjestämispaikka järjestyksenpitoon liittyvästä perustellusta syystä edellyttää koiran mukana pitämistä. Tilaisuudessa koiralla on oltava kuonokoppa, joka voidaan poliisin määräyksestä poistaa, jos henkilöiden käyttäytymisen tai muun siihen verrattavan syyn perusteella voidaan päätellä tilaisuuteen osallistuvien turvallisuuden olevan uhattuna.

Säännöksen mukaan koiran mukana pitäminen edellyttää aina tilaisuuden toimeenpanopaikan poliisilaitoksen lupaa. Tilaisuuksilla tarkoitetaan kokoontumislain mukaisia tilaisuuksia, yleistä kokousta ja yleisötilaisuutta. Yksityistilaisuuksissa koiran mukana pitäminen ei ole mahdollista. Lisäedellytyksinä koiran mukana pitämiselle on koiran suorittama tottelevaisuustarkastus järjestyksenvalvojan ohjauksessa. Tottelevaisuustarkastuksessa arvioinnin kohteena on esimerkiksi koiran ja sen ohjaajan välinen suhde. On tärkeä huomata, että muu kuin nimenomaisesti järjestyksenvalvontatehtäviin hyväksytty koira ei saa olla mukana järjestyksenvalvontatehtäviä suoritettaessa. Tällainen toiminta on säädetty rangaistavaksi järjestyksenvalvontarikkomuksena.

Tottelevaisuustarkastus tulee suorittaa vähintään kahden vuoden välein. Tottelevaisuustarkastuksen lisäksi säännöksessä on mainittu ikävaatimus, joka on tarpeellinen koiran henkisiin ja fyysisiin ominaisuuksiin liittyvistä syistä. Ihmisten oikeusturvan ja asianmukaisen viranomaisvalvonnan vuoksi on tarpeen, että koira on rekisteröity ja tunnusmerkitty siten, että se on luotettavasti yksilöitävissä. Koiran on oltava myös järjestyksenvalvojan hallinnassa. Koira ei myöskään saa olla osoittautunut ominaisuuksiltaan sopimattomaksi järjestyksenvalvontatehtävässä mukana pidettäväksi.

Luvan myöntäminen on aina harkinnanvaraista, vaikka myöntämisen edellytykset täyttyvät. Koiran mukana pitämiseen on oltava järjestyksenpitoon liittyvä perusteltu syy, joka liittyy tilaisuuden laajuuteen, laatuun tai järjestämispaikkaan. Lisäksi lähtökohtana on, että koiralla on kuonokoppa, joka voidaan poistaa vain poliisin erikseen antamalla määräyksellä ja, jos säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät.

Järjestyksenvalvoja saa pitää säädetyt edellytykset täyttävää koiraa mukanaan järjestyksenvalvontatehtävissä kaksi vuotta siitä laskien, kun koira on suorittanut tottelevaisuustarkastuksen. Tottelevaisuustarkastuksen suorittaminen tulee myös merkitä ennen koiran mukana pitämistä järjestyksenvalvontakorttiin järjestyksenvalvojan hakemuksesta. Merkintä voidaan tehdä kaksoiskappaleena tai tilaamalla uusi järjestyksenvalvojakortti.

Koiralle voidaan myöntää lupa, jos tilaisuuden laajuus, laatu tai järjestämispaikka järjestyksenpitoon liittyvästä perustellusta syystä edellyttää koiran mukana pitämistä. Tilaisuuden toimeenpanopaikan poliisilaitos tekee tapauskohtaisen päätöksen asiasta.

Tilaisuudessa koiralla on oltava kuonokoppa, joka voidaan vain poliisin määräyksestä poistaa, jos henkilöiden käyttäytymisen tai muun siihen verrattavan syyn perusteella voidaan päätellä tilaisuuteen osallistuvien turvallisuuden olevan uhattuna. Koira katsotaan voimankäyttövälineeksi järjestyksenvalvojan työssä, jolloin siihen tulee suhtautua kuin muihinkin voimankäyttövälineisiin. Käytännössä kuonokopan poistaminen edellyttää aina yhteydenottoa poliisiin. Tämän osalta koira ei sovellu yllätyksellisiin voimankäyttötilanteisiin tehokkaasti, koska aina pitäisi ensiksi pyytää lupa kuonokopan poistamiseen.

Meidän tiedossa ei ole tapauksia, joissa kuonokoppa olisi poistettu voimankäyttö- tai hätävarjelutilanteessa. Mikäli kuonokopan pois ottaminen katsottaisiin tilanteessa puolustettavaksi ja lievimmäksi tilanteen ratkaisevaksi voimakeinoksi, ei tästä pitäisi seurata rangaistusta.

Otettaessa koira mukaan yleisötilaisuuteen, olisikin tärkeää sopia poliisin kanssa ilmoitusta jätettäessä koiran mukana pitämisestä ja siihen liittyvistä käytännöistä osana tilaisuuden turvallisuusjärjestelyjä. Samalla olisi syytä myös tehdä riskiarviointia ja miettiä ennakolta tilanteita, joissa koirasta voisi olla hyötyä tai haittaa. Koska koiran on jatkuvasti oltava koiranohjaajan hallinnassa, sen käyttäminen vie yhden järjestyksenvalvojan resurssin.

Tärkeää on huolehtia myös dokumentoinnista. Koiralla uhkaaminen tai kuonokopan pois ottaminen ovat voimakeinojen käyttöä ja siitä tulee tehdä tapahtumailmoitus. Tilanteista, joissa on käytetty koiraa voimankäyttövälineenä, on myös ilmoitettava Poliisihallitukselle tehtävässä vuosi-ilmoituksessa.

Nykysääntelyn ongelmia ja kehittämistarpeita

Nykysääntelyn myötä koirien hyödyntäminen on hyvin rajallista, koska sääntely on tehty niin tiukaksi. Ylipäätään kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna koiria hyödynnetään alalla hyvin monipuolisissa tehtävissä eri maissa. Esimerkiksi koiria on koulutettu pelastus- ja etsintätehtäviin. Lisäksi yksityisen turvallisuusalan koiria käytetään räjähteiden ja huumausaineiden etsinnässä.

Suomessa turvallisuusviranomaisillakin on hyvin vähän koiria, joten yksityisen turvallisuusalan eri tehtäviin koulutettuja koiria voisi hyödyntää yhteistyössä turvallisuusviranomaisten kanssa. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain yhtenä tavoitteena onkin viranomaisten ja yksityisten turvallisuuspalveluiden välisen yhteistyön edistäminen.

Positiivisena asiana on, että viime vuosina hyväksyttyjen koirien lukumäärä on ollut kasvussa. Tämän myötä on perustettu Vartijakoirayhdistys, jonka tavoitteena on tukea ja kehittää koiranohjaajia työssään. Koiranohjaajat ovat nostaneetkin esille nykysääntelyn ongelmia, kuten tasokokeiden uudistaminen vastaamaan työelämän tarpeita, ja toivoneet, että sääntelyä voitaisiin kehittää tulevaisuudessa.

Tämä mahdollistaisi myös yksityisen turvallisuusalan toimijoille uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joista on maailmalta paljon esimerkkejä. Liiketoimintamahdollisuuksien myötä koiranohjaajia tulisi varmasti lisää, koska nykytilanteessa koiratoiminta on ollut enemmänkin omatoimista ja omakustanteista.

Koiria voisikin kouluttaa hyvin erilaisiin tehtäviin, ei niinkään perinteisiin suojelutehtäviin. Turvallisuusalan tehtävät ovat periytyneet useassa perheessä isältä pojalle ja nykyään myös tyttärille, kun naisten osuus on alalla kasvanut. Toivottavasti tulevaisuudessa koiratoiminnan sääntelyyn liittyviin ongelmiin kiinnitetään huomiota ja saadaan myös susikoirat takaisin työtehtäviin.

[1]        Blogin kuva on saatu käyttöön turvallisuusmuseolta, johon suosittelemme lämpöisesti tutustumaan.

Blogi

Turvasuojaustoiminnan harjoittamisesta – kuka tarvitsee turvallisuusalan elinkeinoluvan?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Turvasuojaustoiminnan harjoittamisesta – kuka tarvitsee turvallisuusalan elinkeinoluvan?

Yksityisen turvallisuusalan lakiuudistuksen myötä turvasuojaustoiminnasta tuli osin elinkeinoluvanvaraista 1.1.2017. Turvallisuusalan elinkeinolupaa vaaditaan siltä, joka harjoittaa hyväksymistä edellyttäviä turvasuojaustehtäviä. Lakiuudistuksessa on kahden vuoden siirtymäsäännös, joka umpeutuu tämän vuoden lopussa. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa turvasuojaustoiminnan harjoittamiseen liittyvää sääntelyä.

Turvasuojaustoiminnan määritelmä

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa turvasuojaustoiminnalla tarkoitetaan ansiotarkoituksessa suoritettavaa, toimeksiantosopimukseen perustuvaa turvasuojaustehtävien hoitamista.

Turvasuojaustoiminnan määritelmän voidaan katsoa jakautuvan neljään osaan, joiden on täytyttävä yhtä aikaisesti, jotta määritelmän mukainen tunnusmerkistö täyttyy. Ensinnäkin turvasuojaustoiminnan harjoittajalla täytyy olla olemassa yleiset elinkeinon harjoittajan edellytykset Suomessa, eli pääsäännön mukaan rekisteröitynyt kaupparekisteriin.

Toiseksi turvasuojaustehtävää on suoritettava ansiotarkoituksessa. Mikä tahansa vastike lienee tunnusmerkki siitä, että turvasuojaustoimintaa tehdään ansiotarkoituksessa. Mikäli vastiketta ei peritä esimerkiksi sen vuoksi, että jonkin kiinteistön tai muun suojattavan kohteen omistaja tai haltija esimerkiksi asentaa itselleen kulunvalvontajärjestelmän, ei toimintaa voida katsoa turvasuojaustehtäväksi. Sama koskee talkoilla tehtävää työtä.

Kolmas edellytys on toimeksiantosopimukseen perustuminen. Työsopimus ja/tai muussa työ- tai toimisuhteessa oleminen toimeksiantajaan ei muodosta toimeksiantosuhdetta, vaan kyseessä on eräänlainen perustuslaissa turvatun oman omaisuuden suojelemisoikeuden laajennus; työntekijät ja toimihenkilöt saavat avustaa työnantajaansa hänen omaisuutensa suojelemisessa ilman mitään erillisiä elinkeinolupia ja hyväksymisiä. Kahden toisistaan riippumattoman osapuolen, palvelun tarjoajan ja hankkijan välisissä suhteissa toimeksiantosopimuksen käsitettä on tulkittava laajasti.

Määritelmän neljäs edellytys on turvasuojaustehtävän suorittaminen. Tämän osalta on tarkasteltava seuraavaksi turvasuojaajan määritelmää.

Turvasuojaajan määritelmä

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun laissa turvasuojaajalla tarkoitetaan turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan tai turvasuojaustoiminnan harjoittajan palveluksessa olevaa hyväksymistä edellyttäviä turvasuojaustehtäviä suorittavaa henkilöä.

Turvasuojaajalta edellytetään täysi-ikäisyyttä. Turvasuojaajaksi hyväksymisprosessissa on kyse nimenomaan turvasuojaajaksi aikovan henkilön nuhteettomuuden selvittämisestä. Sen vuoksi turvasuojaajalta edellytetään myös tunnettavuutta rehellisenä ja luotettavana henkilönä sekä sopivuutta turvasuojaajaksi henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.

Vaikka hyväksymistä edellyttävät turvasuojaustehtävät ovat toiminnalliselta luonteeltaan erilaisia kuin vartija- ja järjestyksenvalvontatehtävät, tulee niiden osalta myös hakijan soveltuvuutta tehtäväänsä arvioida samankaltaisesti. Tärkeää on se, että hakija voidaan arvioida luotettavaksi ja että hän kykenee pitämään salassa toimeksiantojensa perusteella mahdollisesti haltuunsa saamansa toimeksiantajien salassa pidettävät tiedot. Laki ei aseta turvasuojaajille mitään osaamiseen eikä koulutukseen liittyviä vaatimuksia, joten ne eivät voi olla soveltuvuusarvioinnin kohteena.

Turvasuojaajalta edellytetään myös turvasuojaustehtävien hoitamista, millä pyritään turvasuojaajaksi hyväksymisen tarpeettoman hakemisen välttämiseen. Hakijan onkin hakemuksensa yhteydessä osoitettava, että hän hoitaa turvasuojaustehtäviä. Riittävää ei ole siten se, että henkilö aikoo vastaisuudessa ryhtyä toimimaan turvasuojaustehtävissä. Esimerkiksi ainoastaan turvasuojaajan tehtäviin valmentavaan koulutukseen hakeutumisen perusteella henkilölle ei voida myöntää turvasuojaajakorttia.

Termillä hoitaa tarkoitettaneen, että hakija on turvallisuusalan elinkeinoluvanhaltijan palveluksessa tai harjoittaa itsenäisenä elinkeinonharjoittajana turvasuojaustoimintaa. Tehtävien suorittamista ei vaadittane, koska hakijan luotettavuuden varmistamisen kannalta olisi ainakin käsillä olevan tehtävän osalta myöhäistä, jos hyväksymistä voitaisiin hakea vasta, kun tehtävää jo tosiasiassa suoritetaan.

Poliisilaitos antaa turvasuojaajaksi hyväksytylle turvasuojaajakortin. Kyseeseen voi tulla mikä tahansa poliisilaitos. Turvasuojaajakortti on pidettävä mukana hyväksymistä edellyttävissä turvasuojaustehtävissä ja se on esitettävä pyynnöstä turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan toimeksiantajalle tai tämän edustajalle, työnantajalle, muulle työhön liittyvälle henkilölle ja valvontaviranomaiselle. Turvasuojaajakortin mukana pitäminen ja sen esittäminen on rajattu hyväksymistä edellyttäviin turvasuojaustehtäviin eikä sitä ole lakisääteistä velvollisuutta kantaa mukana eikä esittää (tavallisissa) turvasuojaustehtävissä.

Hyväksymistä edellyttävä turvasuojaustehtävä

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa hyväksymistä edellyttäviä turvasuojaustehtäviä ovat: sähköisten ja mekaanisten lukitusjärjestelmien, murtohälytysjärjestelmien ja kulunvalvontajärjestelmien asentaminen, korjaaminen tai muuttaminen niihin kuuluvaa kaapelointityötä lukuun ottamatta.

Hyväksymistä edellyttäviin turvasuojaustehtäviin kuuluvat ensinnäkin sähköisten ja mekaanisten lukitusjärjestelmien asentaminen, korjaaminen tai muuttaminen. Sähköisissä lukitusjärjestelmissä on kyse ovien sähkölukkorungoista, käyttölaitteista, valvontakytkimistä sekä ovien ohjaus- ja valvontalaitteista yhteyksineen. Mekaaniset lukitusjärjestelmät puolestaan käsittävät lukkorungot, vääntönupit, painikkeet ja avainpesät avainjärjestelmineen.

Myös murtohälytysjärjestelmien ja kulunvalvontajärjestelmien asentaminen, korjaaminen tai muuttaminen on hyväksymistä edellyttävä turvasuojaustehtävä. Murtohälytysjärjestelmiä ovat kiinteistöön tai alueelle sisään tunkeutumisen tai murtautumisen varalle toteutettavat hälytyslaitteistot yhteyksineen. Kulunvalvontajärjestelmiä puolestaan ovat rakennuksessa tapahtuvan kulkemisen rajoittamista ja rekisteröintiä palvelevat laitteistot yhteyksineen.

Hyväksymistä edellyttävänä turvasuojaustehtäväksi katsotaan edellä mainittujen järjestelmien asentaminen, korjaaminen tai muuttaminen. Pelkkää järjestelmien valmistaminen tai myyminen ei ole hyväksymistä edellyttävä turvasuojaustehtävä eikä turvasuojaustehtävä, koska niihin ei tyypillisesti liity luottamuksellisten tietojen vaihtamista, johon yhteiskunnan suojattavat edut toiminnan säätelyssä nimenomaan liittyvät.

Kulunvalvontajärjestelmien muuttamisena pidetään esimerkiksi järjestelmien niin sanottuja pääkäyttäjäpalveluja. Pääkäyttäjäpalveluihin kuuluu muun muassa mahdollisuus lisätä järjestelmään ja poistaa sieltä käyttäjiä samoin kuin mahdollisuus muuttaa käyttäjien kulkuoikeuksia. Sen sijaan murtohälytysjärjestelmien ja kulunvalvontajärjestelmien asentamista, korjaamista tai muuttamista ei ole kaapeloinnin kaltaiset sähköasennustehtävät, joissa ei ole kyse varsinaisten järjestelmiin kuuluvien laitteiden tai ilmaisinten asentamisesta. Tällaiset sähköasennustehtävät eivät siten ole hyväksymistä edellyttäviä turvasuojaustehtäviä tai turvasuojaustehtäviä.

Turvallisuusalan elinkeinolupaa vaaditaan siltä, joka harjoittaa hyväksymistä edellyttäviä turvasuojaustehtäviä. Elinkeinolupaa ei kuitenkaan vaadita rakenteellisen suojauksen tai sähköisten valvontajärjestelmien suunnittelemiseen, asentamiseen, korjaamiseen tai muuttamiseen eikä muiden turvallisuusjärjestelyjen suunnittelemiseen.

Vaikka suurin osa yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännöksistä koskee hyväksymistä edellyttävää turvasuojaustehtävää, ovat myös niitä laajemmat turvasuojaustehtävät sääntelyn kohteena.

Rajanveto turvasuojaustehtävän ja hyväksymistä edellyttävän turvasuojaustehtävän välillä

Turvallisuusalan elinkeinoluvan palveluksessa olevat poliisin hyväksymät turvasuojaajat saavat suorittaa sekä turvasuojaustehtäviä että hyväksymistä edellyttäviä turvasuojaustehtäviä. Vaikka rajan turvasuojaustehtävän ja hyväksymistä edellyttävän turvasuojaustehtävän välillä on tarkoitettu olevan tarkkarajainen, voi rajanveto osoittautua joissakin yksittäistapauksissa vaikeasti tehtäväksi.

Esimerkiksi kameravalvontajärjestelmien asentaminen on sähköisen järjestelmien asentamista, eikä se siten ole hyväksymistä edellyttävä turvasuojaustehtävä. Kameravalvontajärjestelmiä voi asentaa kuka tahansa, mutta jos siihen tehdään integraatioita esimerkiksi murtohälytys- tai kulunvalvontajärjestelmään, niin silloin toiminnanharjoittajalla tulee olla elinkeinolupa ja asentajalla turvasuojaajakortti.

Lainsäätäjä ei ole huomioinut, että nykyään järjestelmät ovat entistä älykkäämpiä ja niissä hyödynnetään monipuolisesti integraatioita sekä videoanalytiikkaa, joten kameravalvontajärjestelmien rajaaminen sääntelyn ulkopuolelle on selkeä puute. Esimerkiksi murtohälytysjärjestelmissä käytetään paljon yhdistelmäilmaisia, joissa on samassa sekä liiketunnistin että kamera. Näiden osalta rajanveto voi olla vaikeaa määrittää.

Viime kädessä asiakas ratkaisee sen, vaatiiko hän toimeksiantonsa suorittamiseksi poliisin hyväksymiä turvasuojaajia, jotka työskentelevät turvallisuusalan elinkeinoluvanhaltijan palveluksessa. Lisäksi määritelmiä tarkastellessa on otettava huomioon se, että poliisi valvoo alan toimintaa. Viime kädessä tuomioistuinmenettelyssä yksittäistapauksittain ratkaistaan se, onko jotakin tehtävää pidettävä hyväksymistä edellyttävänä turvasuojaustehtävänä.

Turvasuojaustehtävissä ei siis edellytetä turvallisuusalan elinkeinolupaa, vastaavaksi hoitajaksi hyväksyttyä henkilöä eikä töiden suorittajalta turvasuojaajaksi hyväksymistä. Käytännössä on kuitenkin suositeltavaa, että tästä turvasuojaustehtävien määritelmästä toimintansa tunnistavat turvasuojaustehtäviä suorittava yritys, yhteisö tai henkilö (toiminimi) hankkisi turvallisuusalan elinkeinoluvan, koska käytännössä on vaikea rajata suoritettavat toimeksiannot ainoastaan turvasuojaustehtäviin.