Joukkoampumisia tapahtuu säännöllisesti. Tapauksien jälkeen nousevat mediassa esille aina samat kysymykset. Kuka oli tekijä ja mikä motivoi häntä tappamaan? Mediassa usein korostetaan, että väkivalta johtui joko aseista tai mielisairaudesta.

Yhdysvalloissa tutkijat Jillian Peterson ja James Densley turhautuivat näihin yksinkertaistettuihin näkemyksiin, joten he päättivät rakentaa tietokannan joukkoampujista Las Vegasin joukkoampumisen jälkeen vuonna 2017. He keräsivät yhdessä opiskelijoiden kanssa useiden vuosien ajan tietoa kustakin joukkoampumisesta, jotka on tehty Yhdysvalloissa vuosina 1966–2020.

Las Vegasin joukkoampumisessa lokakuussa Stephen Paddock rikkoi Mandalay Bay -hotellin 32. kerroksen sviittinsä ikkunat ja ampui tuhansia ihmisiä, jotka osallistuivat Strip-kadulla järjestettyyn musiikkifestivaaliin. Ampuminen kesti vain 10 minuuttia, jonka seurauksena 58 ihmistä sai surmansa ja 887 loukkaantui.

Joukkoampumisten lukumäärä ja ampumapaikat

Joukkoampumiset ovat tilastollisesti harvinaisia, koska niiden osuus kaikista ampuma-aseilla tehdyistä henkirikoksista Yhdysvalloissa on alle yksi prosentti. Yhdysvalloissa tapahtui 1966–2020 helmikuuhun mennessä yhteensä 168 joukkoampumavälikohtausta, joissa oli 172 joukkoampujaa.

Kongressin tutkimuslaitos määrittelee joukkoampumavälikohtauksen usean murhan tapaukseksi, jossa neljä tai useampi uhri murhataan ampuma-aseella yhden tapahtuman aikana ja ainakin osa murhista tapahtuu julkisessa paikassa tai paikoissa, jotka ovat maantieteellisesti lähellä (esim. koulussa tai ravintolassa), eivätkä murhat liity mihinkään muuhun taustalla olevaan rikolliseen toimintaan tai yleisiin olosuhteisiin (esim. aseellinen ryöstö tai rikollisten välinen kilpailu).

Viime vuosikymmenen aikana joukkoampumiset ovat lisääntyneet erilaisissa ympäristöissä. Joukkoampumisista lähes kolmasosa (31 %) tehtiin ampujien nykyisissä tai entisissä työpaikoissa. Lähes kaikissa ravintoloissa (14 %)  ja myymälöissä (17 %) tapahtuneissa joukkoampumisissa ampujat olivat näille yrityksille tuntemattomia. Työpaikoilla, oppilaitoksissa ja uskonnollisissa kohteissa ampujat olivat yleensä nykyisiä tai entisiä työntekijöitä tai opiskelijoita.

Joukkoampujan profiilista

Joukkoampujan keski-ikä on 34 vuotta. Nuorin ampuja on 11-vuotias ja vanhin 70-vuotias. Joukkoampujan profiili vaihtelee ampumapaikkojen mukaan. Uskonnollisissa kohteissa ampuja on useimmiten nelikymppinen valkoinen mies, jonka motiivina on perheongelmat tai viha. Hänellä on rikosrekisteri ja väkivaltainen historia. Ampuja käyttää käsiaseita tai rynnäkkökivääreitä, jotka hän omistaa laillisesti.

Kouluissa ampuja on itsetuhoinen valkoinen miespuolinen oppilas, jolla on traumoja. Hän jakaa suunnitelmansa ennen ampumista. Useimmiten hän käyttää perheenjäseneltä varastettuja aseita. Korkeakoulussa tai yliopistossa tyypillinen ampuja on puolestaan itsetuhoinen, ei-valkoinen miesopiskelija, jolla on lapsuuden traumoja. Hän käyttää laillisesti hankkimiaan käsiaseita ja jättää videon tai manifestin, jossa hän kertoo suunnitelmastaan.

Tutkimusaineistossa on vain neljä naisampujaa. Kahdessa joukkoampumistapauksessa naiset toimivat yhdessä miestekijän kanssa. Vaikka nais- ja miespuolisten joukkoampujien lukumääräinen ero on jyrkkä, niin se on yhdenmukainen Yhdysvaltojen henkirikostilaston kanssa, koska 80–90 prosenttia tietyn vuoden henkirikoksentekijöistä on miehiä. Henkirikostilastoista voidaan todeta, että murhan tehneet naiset tappoivat lähes aina jonkun läheisensä.

Mitä pahempi rikos, sitä pahempi tarina

Joukkoampujista 42 prosenttia koki varhaislapsuuden traumoja ja altistui väkivallalle nuorena, kuten fyysiseen tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Useissa tutkimuksissa on havaittu yhteys lapsuuden traumojen ja aikuisten sosiaalisten, psyykkisten sekä fyysisten ongelmien välillä.

Henkilöt, jotka ovat kokeneet traumoja lapsena, kohtaavat todennäköisemmin monia vaikeuksia aikuisena, kuten väkivaltaisia ihmissuhteita, päihderiippuvuutta, psykiatrisia häiriöitä ja itsetuhoisuutta. Tutkimukset osoittavat myös, että mitä useampia traumoja lapsi kokee, sitä suurempi mahdollisuus on, että aikuisuudessa ilmenee psyykkisiä tai fyysisiä ongelmia.

Mielenterveysongelmat

Kahdella kolmasosalla joukkoampujista on ollut mielenterveysongelmia. Joukkoampujista 25 prosentilla oli mielialahäiriö, johon kuuluu masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Skitsofrenia tai psykoosi oli puolestaan 27 prosentilla. Joukkoampujista 23 prosenttia käytti psyykelääkkeitä.

Joukkoampujien mielenterveysongelmien yleisyys on silmiinpistävää, mikä saa jotkut ihmiset, kuten Donald Trumpin, väittämään, että mielenterveysongelmat olisi otettava kohteeksi joukkoampumisten pääasiallisena syynä.

Tutkijat kehottavat kuitenkin varovaisuuteen tällaisten johtopäätösten tekemisessä, koska vaikka ihmisellä olisi mielisairaus, se ei tarkoita, että mielisairaus on käyttäytymisen taustalla. Heillä voi olla elämässään myös paljon muita asioita, jotka askel askeleelta voivat vaikuttaa siihen, mikä tahansa lopputulos tulee seuraavaksi.

Kriisin merkit

Yli 80 prosenttia joukkoampujista oli ennen rikostensa tekemistä kriisissä, jota voidaan kuvata muille havaittavaksi käyttäytymisen muutokseksi. Tällaiseen käyttäytymiseen kuuluvat liioitellut tunnereaktiot, lisääntynyt kiinnostus väkivaltaan ja merkit toivottomuudesta. Lukuisissa tapauksissa useat ihmiset olivat huolissaan joukkoampujan käyttäytymisestä, mutta nämä tiedot eivät usein olleet yhteydessä toisiinsa.

Joukkoampujista 72 prosenttia oli itsetuhoisia. He kanavoivat vihaa sisäänpäin ja ulospäin. Ulkopuolella henkirikokset tulevat kuvaan mukaan, koska he ovat vihaisia tietylle ihmisryhmälle tai he haluavat järjestää viimeisenä tekonaan näytöksen. Joukkoampujilla on myös paljon sisäistä vihaa, turhautumista ja hämmennystä.

Maahanmuuttajatausta

Joukkoampujista 15 prosenttia oli maahanmuuttajia. Maahanmuuttajataustaisia ampujia oli enemmän korkeakoulujen ja yliopistojen kampuksilla, joilla tapahtui 5 prosenttia joukkoampumisista.

Vuonna 2007 tapahtuneen Virginia Techin joukkoampumisen, joka on Yhdysvaltain historian kolmanneksi kuolettavin joukkoampuminen, teki korealaisamerikkalainen maahanmuuttaja. Hän kärsi vakavasta masennuksesta.

Tutkijat ovat todenneet, että ei-valkoiset maahanmuuttajat voivat tuntea olevansa irrallaan yliopistoelämästä. He saattavat näin kärsiä rasismista ja syrjäytymisestä sekä tuntea itsensä vieraantuneiksi.

Ampuma-aseet

Puolet kaikista joukkoampujista hankki ainakin osan aseistaan laillisesti luvan saaneelta jälleenmyyjältä, sääntelemättömän yksityiskaupan kautta tai muulla laillisella tavalla. Käsiaseet ovat mukana yli kolmessa neljäsosassa kaikista joukkoampumisista. Noin kolmasosassa joukkoampumisista käytetään puoliautomaattisia rynnäkköaseita. Noin neljännessä tapauksista on käytössä kiväärit tai haulikot.

Esimerkiksi Las Vegasin joukkoampuja Paddock osti aseensa laillisesti. Hänellä oli hotellin sviitissään 23 asetta ja lähes 1 400 patruunaa. Paddock teki ostoksia Nevadassa, Kaliforniassa, Texasissa ja Utahissa. Kuukautta ennen ampumista hän osti Phoenixin asenäyttelystä merkkiainelatauksia, jotka on suunniteltu valaisemaan luodin lentorataa.

Mysteeri ratkaisematta 

Tutkijat korostavat, että joukkoampujan profiilia, joka sopii kaikille, ei ole olemassa. On useita profiileja, jotka ovat ainutlaatuisia ampumapaikan mukaan. Usein motiivi jää mysteeriksi, kuten Las Vegasin tapauksessa. Baddock oli 64-vuotias erakko, joka ei jättänyt itsemurhaviestiä, videota tai manifestia, kuten 23 prosenttia joukkoampujista tekee. Joukkoampujista 38 prosenttia tekee itsemurhan. Baddock tappoi itsensä ampumalla itseään suuhun, kun poliisi ryntäsi hänen sviittiinsä.

Paddock oli vanhin neljästä pojasta. Hänen isänsä oli varas, huijari ja karkuri, joka vietti kahdeksan vuotta FBI:n kymmenen etsityimmän karkurin listalla. Paddockin äiti oli sihteeri. Paddockia pidettiin lukiossa älykkäänä opiskelijana. Hän valmistui yliopistosta liiketaloudesta. Hän oli älykäs kiinteistösijoittaja ja suurten panosten uhkapeluri, joka vietti enemmän aikaa pelaamalla pokeria kasinoilla kuin omistamissaan kiinteistöissä. Ennen joukkoampumista hänen ainoa tiedossaan oleva rikos oli pieni liikennerikkomus.

Paddockin kerrottiin kärsineen taloudellisiin menetyksiin liittyvistä masennuksista. Toksikologiset raportit ja ruumiinavaus osoittivat, että hänen elimistössään oli ahdistuneisuushäiriöissä käytettäviä lääkkeitä. Mitkään tutkimuksien löydöksistä eivät ratkaisseet hänen motiiviaan joukkoampumiselle. Lähes 16 kuukautta kestäneen tutkinnan jälkeisessä loppuraportissaan FBI päätteli, että Paddockin isän muisto vaikutti häneen. Loppuraportissa todetaan, että hän teki paljon työtä koko elämänsä ajan pitääkseen ajatuksensa yksityisinä. Se koski myös hänen viimeisiä ajatuksiaan tästä joukkomurhasta.