Jyri Paasonen

Blogi

Blogi

Koronavirusepidemian vaikutuksista rikollisuuteen

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Koronavirusepidemian vaikutuksista rikollisuuteen

Mediassa on noussut keskusteluun minkälaisia vaikutuksia koronavirusepidemialla on rikollisuuteen, kuten miten esimerkiksi Uudenmaan liikkumisrajoitukset vaikuttavat huumerikollisuuteen. Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Mikko Luomalan kanssa sitä, minkälaista keskustelua kriminologiassa käydään aiheesta maailmalla.

Liikkumisrajoituksien vaikutuksia

Koronavirusepidemian aikana positiivinen uutinen on, että liikkumisrajoitukset saavat tietynlaisen rikollisuuden vähentymään. Tämä on toisaalta ihan luonnollista, kun esimerkiksi ravintolat ovat suljettu, niin viikonloppuyöt rauhoittuvat keskustoissa merkittävästi.

Kotitalouksien osalta omaisuusrikokset vähenevät, kun ihmiset pysyttelevät sisätiloissa. Samoin autot ovat turvassa kotipihoilla ja autotalleissa. Tämän takia voimme olettaa kotitalouksiin ja autoihin kohdistuvien rikoksien vähentymistä. Vapaa-ajan asunnot ovat puolestaan houkuttelevampi vaihtoehto.

Negatiivisena puolena kotioloissa pysymisessä on, että tämä kasvattaa erityisesti perheväkivaltaa. Alkoholin lisääntynyt käyttö kotona lisää väkivaltarikosriskejä, kun ravintolat ovat suljettu ja meillä Alkoissa kauppa käy. Lisäksi koronavirusepidemian takia moni on lomautettuna. Suuri osa lapsiin kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä tapahtuu kodeissa ja lasten fyysinen kaltoinkohtelu on useasti vanhempien aiheuttamaa.

Vaikutukset työpaikalla tehtäviin rikoksiin ja uudet rikosmahdollisuudet

Työpaikoilla kiusaaminen ja varkaudet tulevat vähentymään, koska useissa työpaikoissa on hyvin hiljaista. Vartioimattomat työpaikat saattavat olla puolestaan alttiita murtautumiselle. Tästä on maailmalla jo useita esimerkkejä, kun eri paikkakunnilla kiertävät rikolliset hyödyntävät tilaisuuden. Lisäksi huumeiden saatavuus heikentyy ja hinnat nousevat, mikä osaltaan vaikuttaa omaisuusrikollisuuteen.

Poikkeusolot luovat myös uusia mahdollisuuksia rikollisille. Useissa valtioissa on tarjottu rahallista tukea yrityksille koronavirusepidemiasta selviämiseen. Rikolliset ovatkin alkaneet tehdä väärennettyjä rahoitushakemuksia.

Myös tiettyjen tuotteiden, kuten kasvosuojaimet ja lääketieteellisten tarvikkeiden, saatavuus koronavirusepidemian aikana tarjoaa mahdollisuuden rikollisille. Näistä on jo maailmalla useita esimerkkejä, kun on varastettu muun muassa sairaalasta happipulloja. Meillä puolestaan Huoltovarmuuskeskuksen laajasti julkisuudessa ollut hengityssuojainhankintojen puutteellinen menettely toimii yhtenä esimerkkinä.

Verkkorikolliset hereillä tilanteesta

Verkkorikolliset hyödyntävät sekä koronavirusta että ihmisten lisääntynyttä verkon käyttöä epidemian aikana. Verkkorikolliset yrittävät huijata ihmisiä lähettelemällä muun muassa erilaisia koronavirusaiheisia kalastelusähköposteja. Jos erehtyy klikkaamaan liitetiedostoa tai linkkiä, niin haittaohjelma saastuttaa laitteen.

Yhtenä esimerkkinä on Android-puhelimien käyttäjille suunnattu CovidLock-sovellus, joka lupaa tarjota seurantaa koronavirustartuntojen leviämisestä. Sovellus on oikeasti kiristyshaittaohjelma, joka lukitsee puhelimen verkkorikollisten salasanan taakse. Uhreilta vaaditaan 100 dollaria vastaavaa summaa bitcoineina. Vaatimusta tehostetaan uhkauksella tuhota puhelimeen tallennetut kuvat ja tiedostot sekä paljastaa sosiaalisen median tilit.

Kevättä rinnassa

Suurin ja dramaattisin vähennys rikollisuudessa on erityisesti julkisilla paikoilla, kun ravintolat ovat suljettu, erilaiset tilaisuudet ja tapahtumat peruttu sekä kauppakeskukset ovat hiljentyneet.

Toisaalta kevätkelien myötä ihmiset liikkuvat nyt ulkona, kun liikuntaharrastukset ovat myös rajallisemmat. Oppilaitosten sulkemisen takia useissa valtioissa on tullutkin ongelmia, kun nuoriso kuluttaa aikaa kaduilla eivätkä välitä rajoituksista.

Turhautuneet nuoret ja myös aikuiset ovat ilmiö, jonka kehitystä täytyy seurata epidemian aikana. Näistä on myös ikäviä tapauksia, kun henkilöt ovat tahallaan sylkeneet poliisien ja pelastusviranomaisten päälle. Maailmalla onkin jo annettu ensimmäisiä vankeustuomioita, kun henkilö on tahallaan levittänyt koronavirusta.

Poliisit ovat myös ottaneet uutta teknologiaa käyttöön liikkumisrajoituksien valvonnassa. Esimerkiksi Isossa-Britannissa on droneja käytetty ihmisten valvontaan ja kulkuneuvojen rekisterikilpien taltioimiseen.

Koronavirusepidemia on luonut erilaisia ei-odotettuja ilmiöitä meille kaikille, joista yhtenä on rikollisuuden muutokset. Nämä muutokset rikosriskeissä tulee nopeasti huomioida ja pyrkiä ennalta ehkäisemään niitä.

Blogi

Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden hyödyntäminen poikkeusoloissa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden hyödyntäminen poikkeusoloissa

Tässä blogissa tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa yksityisen turvallisuusalan toimijoiden hyödyntämistä, jos koronaviruksen vuoksi liikkumista rajoitetaan valtion poikkeustilamääräyksin ja -ohjein sekä suosituksin vielä lisää Suomessa.

Ensiksi suljetaan palvelualojen yrityksiä ja varastojen täytyessä tai henkilöstöresurssin vajauksen vuoksi myöhemmin teollisia tuotantolaitoksia. Käytettävissä olevat sisäisen turvallisuuden viranomaisresurssit ja puolustusvoimilta saatava virka-apu keskitetään keskustaajamiin, jossa on suurin tarve.

Samalla pienemmät kaupungit ja kunnat sekä niiden alueella olevien yritysten tuotantotilat jäävät yhteiskunnan perustoiminnalle kriittisiä toimintoja lukuun ottamatta normaalitilannetta heikommalle viranomaisturvalle. Yksityisasuntoihin murtautuminen ei houkuttele, koska asukkaat ovat kotona liikkumisrajoituksen takia. Toisaalta vapaa-ajan asunnot ovat houkuttelevampi vaihtoehto.

Samaan aikaan erityisesti palvelualoja tukitoimintona palvelevia järjestyksenvalvojia lomautetaan kiihtyvää tahtia, kun muun muassa ravintolat ja yökerhot ovat suljettu. Monella järjestyksenvalvojalla on lompakossaan myös vartijakortti. Nämä henkilöt ovat koulutettuja ja monet kokeneita toimimaan ihmisten kanssa erilaisissa turvallisuustehtävissä.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki mahdollistaa hyviä toimintamalleja – poikkeustilanteessa tehtävänkuvia ja toimivaltuuksia voitaisiin laajentaa

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa kielletään vartioimisliikkeiltä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevien tehtävien vastaanottaminen. Kiellettyä on lähinnä katurauhatyyppisten tehtävien vastaanottaminen.

Sen sijaan missään ei kielletä esimerkiksi kuntia ja niiden alueella toimivia yrityksiä tekemästä yhteishankintoja omaisuuden turvaamiseksi ja henkilöiden koskemattomuuden suojaamiseksi sekä rikosten ennalta estämiseksi ja selvittämiseksi.

Kunnat ja yritykset voisivat yhdessä hankkia esimerkiksi näkyvästi kunnan alueella vartioimisalueiksi yksilöidyissä kohteissa kiertävän piirivartioinnin. Jos vartioimisalueita tai kohteita olisi suuri määrä, ja vartiointipalveluiden yhteishankinta riittävän hyvin resursoitu ja suunniteltu, voisi kunnan alue vaikuttaa kokonaan vartioidulta.

Turvallisuustekniikan tehokkaampi hyödyntäminen ja työturvallisuuden huomioiminen

Monissa kohteissa on jo nyt hyvätasoista turvallisuustekniikkaa, jonka voisi ottaa tilapäisesti tehokkaampaan valvontakäyttöön yhdessä vartioimisliikkeen hälytyskeskuksen ja piirivartioinnin hälytysluonteisen toiminnan yhdistelmänä.

Kun työturvallisuuteen liittyvästä riittävästä suojautumisesta koronavirustartuntoja vastaan huolehdittaisiin, vartijat voisivat turvata normaalioloja kattavammin kunnan viranomaisten toimintaa. Esimerkkinä voisivat olla vaikka sosiaalitoimen henkilökunnan koskemattomuuden suojaaminen kotikäynneillä.

Myös pääsyn estämiset ja poistamiset kunnan sulkemista tiloista voisivat olla tehtävälistalla. Kunnilla on raskas vastuu poikkeustilojen aikana tilojensa siisteydestä ja hygieenisyydestä, jolloin desinfioituihin ja sen jälkeen suljettuihin tiloihin ei saisi päästä normaalioloissa melko harmittomaltakin tuntuvia vierailijoita.

Ihmisten liikkumisen ja harrastusten rajaaminen voi kiristää tunnelmaa myös kodeissa. Vaikka kotirauhaturvallisuuden tyyppistä palvelua ei voida tarjota, esimerkiksi kunnan vuokratalojen yleisiin tiloihin voitaisiin tarvittaessa kohdentaa vartiointia. Yksittäisissä tapauksissa henkilöille voitaisiin hankkia myös henkilösuojelua, jolloin vartija voisi esimerkiksi mennä hälytettynä paikalle suojeltavan henkilön antamalla avaimella.

Vaihtoehtoisesti yksittäisten turvattomuutta kokevien henkilöiden suojaa voitaisiin tilapäisesti tehostaa esimerkiksi turvatalotoimintaa laajentamalla. Turvallisuuspalvelut esimerkiksi kunnan tyhjillään oleviin vuokra-asuntoihin voitaisiin hankkia vartioimisliikkeeltä.

Tunnelma voi tiivistyä

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa on määritelty lukuisia kohteita, joissa julkisiin tiloihin, kuten liikenneasemille ja sairaaloihin, voidaan asettaa järjestyksenvalvojia.  Jos koronaviruksen leviämisen estämiseksi annetaan lisää valtion poikkeustilamääräyksiä, voisiko poliisin resurssia ajatella täydennettäväksi esimerkiksi ammatikseen järjestyksenvalvojan työtä tekevillä henkilöillä?

Voitaisiinko heidän resurssiaan kohdentaa poliisin apuna ennalta estävään turvallisuustyöhön, esimerkiksi valvomaan mahdollisia ulkonaliikkumiskieltoja? Tässä tilanteessa tehokas koulutus työhön kutsuttaville järjestyksenvalvojille ja/tai vartijoille voisi olla kannatettava ajatus.

Lainmukaisuuden varmistaminen

Jotta toiminta olisi lainmukaista, se tulisi sopia ja suunnitella huolella. Tämä koskee niin yksittäisiä toimeksiantoja kuin alueella yhdessä toteutettavia malleja. Laki edellyttää vartioimisliikkeiltä yleisiä toimintaohjeita ja tarvittaessa kohdekohtaisia toimintaohjeita. Myös toimeksiantosopimukset, joista jälkikäteen voidaan arvioida toiminnan lainmukaisuutta, on tehtävä myös poikkeusolosuhteissa.

Kunnan viranomaiset, joilla on valtion määräysten, ohjeiden ja suositusten toimeenpanovastuu, ja yritykset voisivat paikallisessa turvallisuussuunnittelussaan mahdollisesti poliisin kanssa yhteistyössä kartoittaa riskinsä ja ryhtyä niiden mukaisiin toimenpiteisiin.

Valtion rooliksi jäisi myöhemmin mahdollisesti korvata yhdessä päätetyistä toimenpiteistä aiheutuneita lisäkuluja. Yksityisten turvallisuuspalveluiden osalta tämä voisi tapahtua osana yritysten pelastamista koskevaa ratkaisua. Vaikka korvausta ei saataisi, yhdessä hankittujen palveluiden kulut jakautuisivat laajemmille hartioille.

Yhteistyöllä selvitään

Saatoimme maalata liian synkkää kuvaa. Voi olla, että yhteiskuntamme toimii melko häiriöttömästi rajoitetun ajan kestävän pandemian kanssa. Kun kuitenkin varaudutaan muillakin toimilla, olisi hyvä huomioida myös henkilöiden koskemattomuuden suojaamisen ja omaisuuden turvaamisen tarpeet.

Ennalta estäminen voi tulla jälkikäteen arvioiden merkittävästi edullisemmaksi yksittäisille yrityksille kuin esimerkiksi työkalujen ja tuotantolaitteiden hankkiminen juuri silloin, kun niitä jo kipeimmin käytössä tarvittaisiin, tilannetta hyväksi käyttäneiden varastettua ne. Henkilöihin kohdistuneista teoista puhumattakaan.

Parhaimmat rikollisemme osaavat kyllä seurata maan yleistä tilannetta ja turvallisuuspalveluiden suuntautumista. Tilaisuus saattaa tehdä varkaan myös henkilöstä, joka ei tee normaalioloissa rikoksia.

Blogi

Robotiikan mahdollisuudet turvallisuusalalla

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Robotiikan mahdollisuudet turvallisuusalalla

Olemme toteuttaneet kehittämis- ja tutkimusprojekteja, joiden tavoitteena on ollut selvittää turvallisuuspalveluprosesseja ja arvioida niiden toteutettavuutta robotisoiduilla ratkaisuilla eri toimialoilla. Teknisen toteutettavuuden rinnalla on arvioitu muun muassa prosessien taloudellista kannattavuutta. Lisäksi on selvitetty sääntelyn asettamat rajoitukset automaattiselle valvonnalle.

Vaikka teknologia on tuonut mahdollisuuksia erilaisten hälytysten ja videokuvan välittämiseen vartiointikohteista, on vartiointi pääsääntöisesti silti vielä hyvin työvoimavaltainen ala. Vartioimisliikkeitä on myös lukumäärältään paljon, vaikkakin alalla on muutamia suuria toimijoita, joille markkinat ovat keskittyneet. Tämä tekee vartiointitoiminnasta hyvin kilpailtua, ja siksi katteet palveluntarjoajille ovat pieniä.

Automaation kannalta valvonta on houkutteleva käyttötapaus, koska monet vartiointitehtävät ovat usein toistuvia ja yksinkertaisia. Robotiikalla on mahdollista tehdä kustannustehokkaasti jatkuvaa liikkuvaa valvontaa ja käydä tarvittaessa tarkistamassa haluttuja kohteita lähempää. Lisäksi robotiikkaa voidaan hyödyntää myös siivoukseen ja kiinteistöhuoltoon liittyvissä tehtävissä, joten näiden synenergia on ilmeinen. Maailmalla on tullut markkinoille turvallisuusrobotteja, kuten kuvassa oleva hongkongilaisen yhtiön valmistama robotti.

Robotin käyttökelpoisuudesta

Robotin käyttökelpoisuuden ratkaisee käytännössä kaksi asiaa: tekninen toteutettavuus ja taloudellinen kannattavuus. Tekninen toteutettavuus on käytännössä kiinni siitä, onko tehtävä yleensä totutettavissa robottitekniikalla. Robotit ovat parhaimmillaan toistuvissa yksinkertaisissa töissä. Mikäli tehtävä vaatii pitkälle menevää päättelyä, on ihminen tuotava mukaan prosessiin.

Taloudellinen kannattavuus taas riippuu tehtävän kustannuksista ja saavutettavasta hyödystä sekä robottijärjestelmän vaatimasta investoinnista. Liikkuvat robotit ovat vielä hintavia, mutta käyttökulut ovat pienet ihmisen palkkaan verrattuna, joten mitä suurempi robotin käyttöaste on, sitä houkuttelevampi robottiratkaisu yleensä on.

Automaatioratkaisulla voidaan saavuttaa tyypillisesti noin 50 prosentin säästö kustannuksissa. On kuitenkin huomioitava, että automaatioratkaisulla voidaan saavuttaa myös merkittävästi suurempi palvelutaso, koska automaatioratkaisun juoksevat kulut ovat pienet. Usein myös koneiden käyttöaste ratkaisee kuinka paljon kustannuksia se voi säästää. Mikäli samaa konetta voidaan hyödyntää myös muihin tehtäviin, nousee sen käyttöaste merkittävästi ja saavutettavissa olevat edut paranevat myös.

Esimerkki kaupan alalta

Suurimmassa osassa kaupan alan kohteista vartijoita ei vakituisesti ole, vaan siellä tehdään hälytysvartiointia ja aika ajoin myymälä- sekä piirivartiointia. Myymälöiden logistiikan automatisointi vaatisi suurempia toimintamallien muutoksia, jotta robotiikalla voitaisiin saavuttaa merkittäviä hyötyjä. Nykyisellään kaupat ovat vielä haastavia nykytekniikalle, jotta esimerkiksi hyllytystä voitaisiin automatisoida ja suurempia rullakoita liikuttaa

Projektissa löydettiin robotisoidulle ratkaisulle mahdollisuus lattian koneelliselle siivoukselle myymälässä, johon voisi yhdistää myös valvontatehtäviä. Laskimme, että tällaisella yhdistelmällä voisi saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Lisäetuna automatisoidulla siivouksella saadaan myös sähkönsäästöä, koska automaattinen siivous mahdollistaa kaupan valojen ja ilmastoinnin sulkemisen aikaisemmin, koska robotit eivät tarvitse valoa.

Muita älykkäitä ratkaisuja, jotka nähtiin tarpeellisiksi myymälöissä, oli tehokkaampi kassavirtavalvonta. Sen tavoitteena olisi varmistaa, että hihnalta menevä tuote menee myös kassajärjestelmään. Lisäksi kalliiden tavaroiden monitorointiin toivottiin ratkaisua, jolla voitaisiin havaita mahdollisia anastusyrityksiä. Esimerkiksi toivottiin, että saataisiin hälytys, jos sovituskoppiin menevien tavaroiden ja sieltä tulevien tavaroiden lukumäärä ei täsmää.

Kameravalvonnan tehostaminen 

Kaupan alalla kameravalvonta on aktiivisessa käytössä, mutta suurelta osin valvonta kuitenkin perustuu tapahtumien jälkikäteiseen havainnointiin esimerkiksi rikosten selvittämisen apukeinona. Jos kameravalvonnalla on rikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus, on epäselvää, missä määrin se aiheutuu kameroiden olemassaolossa ja missä määrin reaaliaikaisen kuvan seurannassa tehdyistä havainnoista.

Kameroiden reaaliaikainen valvonta aiheuttaa merkittäviä työvoimakustannuksia, ja tästä johtuen reaaliaikaisen kuvan seuranta on väistämättä satunnaista. Suurta kameramäärää hyödyntävän etävalvontatyön keskeisenä haasteena on olennaisen informaation erottaminen valtavasta videokuvan määrästä, kun yhdessä myymälässä on useita kymmeniä kameroita.

Etävalvonta olisi tehokkaampaa, jos kamerat välittäisivät pelkän videokuvan lisäksi muuta reaaliaikaista tietoa kohteen tapahtumista etävalvonnan käyttöön, jolloin valvontaa suorittavat henkilöt voisivat seurata oikeita kohteita oikeaan aikaan.

Videoanalytiikan mahdollisuudet

Videoanalytiikkaan perustuvat tekniset ratkaisut mahdollistavat kameroiden välittämän tiedon muuttamisen reaaliaikaisesti analysoitavaan muotoon. Tällöin videokuvan lisäksi hälytyskeskukseen välittyy esimerkiksi tietoa valvottavan tilan henkilömääristä ja heidän liikkeestään ympäri tilaa. Älykkään kameravalvonnan tuottamaan dataan voidaan rakentaa erilaisia ehtoja, joiden toteutuessa valvontaan välittyy hälytys tavallisuudesta poikkeavasta tilanteesta.

Myymälöiden kameravalvontajärjestelmä maksaa asennuksineen useita kymmeniä tuhansia euroja, joten jo taloudellisten näkökulmien perusteella olisi olennaista selvittää, kuinka videoanalytiikkaa voitaisiin hyödyntää paremmin etävalvonnan tehostamisen näkökulmasta. Videoanalytiikka mahdollistaa muun muassa tilan henkilömäärän, henkilöiden iän ja sukupuolen, liikkeen, valaistuksen yllättävän muutoksen ja kameran sabotointiyrityksen automaattisen havaitsemisen.

Syntyvää videoanalytiikka-aineistoa voitaisiin hyödyntää kahdella tavalla. Suuren datamassan avulla voidaan tehdä analyyseja, joissa myymälöiden tapahtumadataa verrataan turvallisuustapahtuma- ja kassatapahtuma-aineistoon. Analyysimenetelminä käytetään sekä perinteistä monimuuttuja-analyysia että erilaisia koneoppimismalleja. Näin pyritään löytämään aineistosta sellaisia tilanteita, joissa varkaudet ja muut häiriötilanteet ovat keskimäärin yleisempiä.

Tällaisella analyysilla voidaan luoda parempi tilannekuva siitä, missä riskit ovat, missä päin kohdetta ihmiset pääosin liikkuvat, ja milloin myymälävarkaudet tapahtuvat. Tätä tietoa voidaan myös hyödyntää organisaatiossa turvallisuusraportoinnin ja -seurannan osana. Mitä hyödyllisemmäksi videoanalytiikkatieto osoittautuu turvallisuusriskien ennustamisessa, sitä suurempi potentiaali reaaliaikaisen valvonnan kehittämisellä on.

Videoanalytiikkatietoa voidaan hyödyntää myös liiketoiminnan, erityisesti myynnin ja markkinoinnin kehittämisen apuvälineenä. Asiakkaiden liikkeistä ympäri myymälää saadaan systemaattista tietoa, ja tätä tietoa voidaan esimerkiksi verrata kassatapahtumiin eri tuotteiden myynnistä. Ketjutasolla saadaan tarkempaa tietoa kunkin myymälän asiakasprofiilista, jota voidaan puolestaan hyödyntää markkinoinnin kohdentamisessa.

Kameravalvontajärjestelmä voi tarjota tukea myös robotin paikannukseen. Lisäksi esimerkiksi päivittäistavarakaupoissa muuttuu tietyt alueet usein. Kameradatalla voidaan ylläpitää päivitettyä karttaa vapaista alueista, joka helpottaisi esimerkiksi automaattisen siivouskoneen polun suunnittelua myymälässä.

Liiketoiminnallinen houkuttelevuus

Projekteissa on tutkittu, miten eri toimialojen toistuvia prosesseja voitaisiin tehostaa robotiikalla ja automaatiolla. Esimerkiksi kaupan alan kohteissa tunnistettiin monia prosesseja, joiden automatisointi on mahdollista. Osa näistä prosesseista on sellaisia, että niiden automatisointi ei ole järkevää, mikäli tarkasteluun ei oteta saman tyyppisiä kohteita laajemmin. Lisäksi tunnistettaviin prosesseihin on vielä hyvin vähän saatavilla valmiita ratkaisuja markkinoilta.

Kaupallisesti kiinnostavimmat prosessit, jotka ovat myös teknisesti toteutettavissa, olivat koneellinen siivous, jätehuolto ja kiinteistöhuollon koneelliset työt, jotka voidaan laajentaa tekemään myös valvontaa. Näissä robotisoinnilla korvattavissa prosesseissa saavutettava säästö on suurin.

On hyvä huomata, että yksittäisen koneen tai tehtävän automatisointi harvoin antaa kuitenkaan liiketaloudellisesti hyvää lopputulosta. Automaatiosta ja robotisoinnista saadaan suurin hyöty, kun kokonainen prosessi ja mahdollisesti useampi prosessi automatisoidaan järjestelmäksi, jota voidaan valvoa ja ohjata yhtenä kokonaisuutena.

Robotit varmasti tulevat lähitulevaisuudessa lisääntymään turvallisuusalalla, mutta varsinainen RoboCob vaatii kuitenkin vielä pidemmän kehityskaaren.

Blogi

Vähentävätkö vai lisäävätkö haalarikamerat rikollisuutta?

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Vähentävätkö vai lisäävätkö haalarikamerat rikollisuutta?

Yle on nostanut esille poliisien haalarikamerat ja niiden käytön. Helsingin poliisilla on ollut koekäytössä haalarikameroita vuoden 2016 alusta saakka. Ylen tietopyynnön vastauksesta käy ilmi, että kameroilla kuvattiin lähes neljän vuoden aikana yhteensä 20 443 videotallennetta, joista vain 1352 merkittiin säilytettäväksi. Ylen haastattelemat asiantuntijat viittaavat kansainvälisiin positiivisiin tutkimustuloksiin haalarikameroiden käytöstä. Tämän takia tässä blogissa tarkastellaan aiheeseen liittyvää tutkimusta.

Haalarikameroiden käytön perusteista

Haalarikameroiden laajempaa käyttöä poliisitoiminnassa perustellaan useilla eri päämäärillä. Jotkut korostavat poliisin työturvallisuutta, rikoksentorjuntaa ja todistusaineiston keräämistä. Toiset korostavat poliisin toiminnan laillisuusvalvonnan lisäämistä.

Teorian tasolla mekanismit kytketään pelotevaikutuksiin: kameran nauhoittaessa raskauttavaa todistusaineistoa kertyy automaattisesti. Näkökulmasta riippuen sen toivotaan joko vähentävän poliisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai hillitsevän poliisin voimankäyttöä.

Uusi tutkimuskohde

Haalarikamerat ovat yksi nopeimmin leviävistä teknologioista lainvalvonnassa maailmanlaajuisesti. Kyseessä on verrattain uusi teknologia. Tutkijoiden kiinnostus haalarikameroiden käyttöä kohtaan on koko ajan lisääntynyt vauhdilla, ja kansainvälistä tutkimustietoa syntyykin yhä enenevissä määrin. Tehdyistä tutkimuksista huolimatta haalarikameroiden käytön hyödyistä on vielä vaikea kuitenkaan saada selvää kokonaiskuvaa.

Suomen Poliisihallitus julkaisi selvityksen vuonna 2017, jossa selvitetään poliisin haalarikameroiden laajemman käyttöönoton edellytyksiä sekä käyttöönoton vaikuttavuutta. Selvityksen SWOT-analyysissa todetaan, että kansainvälisten tutkimusten (ja käytännön kokemusten) perusteella haalarikameroilla on saavutettavissa kiistattomia hyötyjä.

Selvityksessä esimerkkinä mainitaan Cambridgen yliopiston tekemä tutkimus, jossa havaittiin poliisin toimintaan kohdistuneiden valitusten vähentyneen merkittävästi. Poliisihallituksen selvityksen keskiössä ovat lainsäädännölliset ja tekniset kysymykset, ja on ymmärrettävää, että kansainvälisen tutkimusnäytön kuvaus on siksi pintapuolisempaa.

Kahdeksan poliisiaseman satunnaistettu koe

Asia on kuitenkin tärkeä siksi, että Poliisihallituksen raportin kuvaus Cambridgen yliopiston laajemman tutkimusprojektin tuloksista on puutteellinen. Tutkimusprojektista on muun muassa julkaistu kolme artikkelia, ja kahdessa muussa esitetyt tulokset antavat haalarikameroiden vaikutuksesta pessimistisemmän arvion.

Tutkimukseen osallistui yhteensä kahdeksan poliisilaitosta, jossa mukana hieman yli 2000 poliisia, jotka arvottiin satunnaisesti työvuoroittain kameraa käyttäneeseen koeryhmään sekä kamerattomaan verrokkiryhmään.

Koska noin 4000 työvuoron satunnaistaminen tapahtui työvuoroittain, sama poliisi saattoi olla välillä koeryhmässä, välillä verrokkiryhmässä. Tutkimusprotokollan mukaan kameran tuli olla päällä koko työvuoron ajan. Poliisien tuli lisäksi ilmoittaa kameran olevan käytössä vuorovaikutustilanteen alkaessa, ja siten poliisin ei olisi pitänyt olla mahdollista itse päättää, onko kamera päällä vai ei kussakin tilanteessa. 

Ei merkittävää vaikutusta poliisin voimankäyttöön

Ensimmäisessä tutkimuksessa tarkasteltiin muutoksia sekä poliisin voimankäytössä että poliisin väkivaltaisessa vastustamisessa. Tutkimuksen perusteella poliisin voimankäytön määrässä ei ollut juuri eroa haalarikameraa pitäneiden ja muiden työvuorojen välillä.

Sen sijaan tutkijat yllättyivät havaitessaan, että kameroiden käyttö lisäsi poliisiin kohdistunutta väkivaltaa noin 15 prosentilla verrattuna verrokkiryhmään. Näiden päätulosten lisäksi tutkimuksessa havaittiin haalarikameroiden vaikutuksen vaihtelevan poliisilaitoksittain: osassa asemia poliisin voimankäyttö lisääntyi, toisissa väheni.

Toisessa tutkimuksessa poliisilaitoskohtaisille eroille poliisin voimankäytössä etsitään syitä. Vaikka tutkimusprotokollan perusteella kameroiden päällä olo ei pitänyt olla poliisin päätettävissä, käytännössä poliisilaitokset noudattivat protokollaa vaihtelevasti.

Kun poliisilaitoksia tarkasteltiin ryhmiteltynä tutkimusprotokollan noudattamisen perusteella, havaittiin, että voimankäyttö väheni ainoastaan niillä laitoksilla, joissa poliisit noudattivat protokollaa tarkasti, eikä poliisi voinut itse päättää nauhoittamisesta.

Tutkijat päätyvät tulosten perusteella suosittamaan, että kameroiden tulisi olla päällä koko työvuoron ajan, ja antamaan vuorovaikutustilanteen alussa aina tiedon siitä, että kamera nauhoittaa. Tutkijat spekuloivat, että tällainen ilmoitus muistuttaa ”käyttäytymissäännöistä”, ja mahdollistaa kameroiden väkivaltaa vähentävän vaikutuksen toteutumisen.

Muiden uusimpien tutkimustulosten perusteella poliisit ovat yleisesti ottaen haalarikameroiden kannalla, erityisesti kun he ovat saaneet kokemusta niistä. Haalarikameroilla ei ole ollut suurta vaikutusta poliisin käyttäytymiseen missään mielessä.

Aiemmat tutkimukset osoittivat, että haalarikamerat vähentävät poliisien voimankäyttöä, mutta uusimmista tutkimuksista on saatu tuloksia asian puolesta ja vastaan. Haalarikamerat saattavat hillitä poliisin huonointa käyttäytymistä, mutta niillä on muuten vain vähän vaikutusta poliisin käyttäytymiseen.

Poliisin toimintaa koskevat valitukset vähenevät

Tutkimusprojektin kolmannessa artikkelissa, johon Suomen Poliisihallituksen raportissakin viitataan, tulokset ovat sen sijaan myönteisempiä. Päätuloksena havaitaan, että poliisin väärää toimintaa koskevat valitukset vähenivät 93 prosenttia hankkeen alkamisen jälkeen verrattuna aikaan ennen.

Kiinnostavaa kuitenkin on, että valitukset vähenivät sekä koe- että verrokkityövuoroissa käytännössä vastaavalla tavalla. Vastaavaan lopputulokseen on päästy myös uusimpien tutkimustulosten perusteella, sillä haalarikameroiden käyttö näyttää todella vähentäneen poliisiin kohdistuneiden valitusten määrää.

Kansalaisten suhtautuminen haalarikameroihin

Kansalaiset ovat myös yleisesti haalarikameroiden käytön kannalla. Tutkimustulokset eivät anna kuitenkaan selvää vastausta siihen, että haalarikamerat parantaisivat heidän näkemystään poliisista tai käyttäytymistä poliisia kohtaan.

Haalarikameroiden käyttö saattaa jopa pahentaa kansalaisten ja poliisin jo valmiiksi hankalaa suhdetta, erityisesti jos kansalaiset olettavat, että kameroita käytetään lisäämään poliisin vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä, mutta poliisi käyttää pääsääntöisesti kameroita kansalaisten vastuun lisäämiseen.  

Yhteenvetoa

Selvyyden vuoksi todettakoon, että tämän blogin tarkoituksena ei ole vastustaa haalarikameroiden laajempaa käyttöä poliisitoiminnassa. Kameroilla on saavutettavissa potentiaalisesti merkittäviä hyötyjä sekä poliisin että kansalaisten näkökulmasta, ja osa tutkimuksista viittaakin myönteisiin vaikutuksiin.

Tutkimustietoa puuttuu edelleen moniin tärkeisiin ja olennaisiin kysymyksiin liittyen. Tutkimusten tuottamaa tietoa odotellessa on kuitenkin melko selvää, että haalarikameroiden käyttö tulee edelleen lisääntymään.

Koska asia on ajankohtainen Suomessakin, olisi syytä seurata tarkasti, millaisia tuloksia uusista tutkimuksista saadaan. Vaikka ulkomaiset tutkimustulokset eivät välttämättä ole suoraan siirrettävissä Suomeen, niin antavat tutkimukset kuitenkin tärkeitä viitteitä siitä, miten käytettynä haalarikameroista saadaan suurin hyöty irti.

 

Blogi

Oppilaitosturvallisuuden kehittämisestä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Oppilaitosturvallisuuden kehittämisestä

Oppilaitoksissa turvallisuuskysymyksistä on tullut entistä tärkeämpi osa niiden toimintaa. Turvallisuuskasvatuksessa on tapahtunut paljon muutoksia. Varsinkin koulukiusaaminen on ollut paljon esillä. Puhutaan myös monista muista uhkista, joista osa kohdistuu oppilaitoksiin ja sen henkilöstöön sekä opiskelijoihin. Uhat voivat olla lähtöisin niin oppilaitosten sisä- kuin ulkopuolelta. Yhtenä ikävänä esimerkkinä on Kuopion kouluhyökkäys syksyltä.

Koulusurmien jälkeisiä toimenpiteitä Suomessa

Jokelan koulusurmien jälkeen suomalaiset ihmettelivät tapahtunutta eivätkä voineet uskoa, että Suomessa voisi tapahtua jotain niin kamalaa. Ilmiötä pidettiin lähinnä vain amerikkalaisena. Kauhajoen koulusurmia ei enää tulkittu poikkeuksellisiksi, vaan syitä tapahtuneelle alettiin etsiä yhteiskunnasta.

Ensimmäisenä alettiin syyttää yksilöitä, kuten Kauhajoen poliisilaitoksen ampuma-aselupa-asioita hoitanutta rikoskomisariota. Vaasan hovioikeus ei muuttanut antamassaan ratkaisussa käräjäoikeuden ratkaisua, jolla rikoskomisariota koskeva syyte kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta oli hylätty.

Keskustelua on käyty myös kouluterveydenhuollon tilasta ja nuorten mielenterveyshuollosta. Kuntien välillä erot ovat suuria. Koulusurmien jälkeen vaadittiin lisää resursseja, mutta lupaukset ovat jääneet osin lunastamatta.

Viranomaiset ovat käynnistäneet myös laajasti toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ennalta ehkäistä koulusurmien kaltaisia väkivallantekoja ja lisätä viranomaisten toimintavalmiutta. Koulusurmien myötä ampuma-aselakia tiukennettiin. Poliisi on laatinut oppilaitoksille ohjeistuksen uhka-arvion tekemiseen sekä toimimiseen vaaratilanteissa.

Esimerkkejä maailmalta oppilaitosturvallisuudesta

Yhdysvalloissa tapahtunut Columbinen koulusurma vuonna 1999 aloitti uuden aikakauden, jonka myötä ilmapiiri oppilaitoksissa muuttui. Turvallisuuden nimissä oppilaitoksiin lisättiin yhä enemmän turvallisuustekniikkaa ja ruvettiin suorittamaan psykologista profilointia.

Yhdysvalloissa oppilaitoksilla ja minimitason vankiloilla on yllättävän paljon yhteisiä piirteitä muun muassa kurinpidon ja valvonnan kohdentamisessa. Oppilaitosten turvallisuusinvestoinnit ovat jopa ylittäneet vankiloiden ja lentokenttien tilauslukumäärät turvallisuusteknologian ja tiettyjen turvallisuustuotteiden osalta.

Britanniassa on puolestaan esimerkiksi käytetty kameravalvontaa oppilaitosten WC-tiloissa tupakoinnin estämiseksi. Lisäksi kameravalvontaa on käytetty luokkahuoneissa opiskelijoiden valvomiseksi. Kameravalvontaa on siis ruvettu käyttämään entistä enemmän opiskelijoiden sosiaaliseen kontrolliin.

Kentuckyn osavaltiossa tehdyssä tutkimuksessa opettajien turvallisuuskäsityksiin vaikuttikin merkittävästi heidän mahdollisuutensa sosiaaliseen kontrolliin. Tutkimustulosten mukaan opettajien käsitykset oppilaitosten turvallisuudesta vaihtelivat paljon opettajien kokemusten mukaan. Pelkkien rikosten, ilkivallan ja muiden vastaavien epäjärjestystä aiheuttavien tekijöiden sijasta opettajien turvallisuuskäsitykseen omasta oppilaitoksestaan vaikutti merkittävästi turvallisuuskulttuuri.

Yhdysvalloissa on vihdoin herätty keskustelemaan siitä, mihin suuntaan oppilaitosten turvallisuustoimintaa on oikein viety. Yhä useammassa oppilaitoksessa partioivat poliisit, joilla on oikeus määrätä erilaisista rikkomuksista seuraamuksia. Opiskelija voi saada esimerkiksi sakkoja asiattomasta käyttäytymisestä, kun ennen siitä selvisi opettajan puhuttelulla tai jälki-istunnolla.

Pahimmassa tapauksessa lapsena olemisesta voi joutua maksamaan koko loppuelämän, koska merkintä rikosrekisterissä saattaa maksaa nuorelle opiskelupaikan tai työpaikan tulevaisuudessa. Yhdysvalloissa on nyt vaadittu muutosta, koska järjestelmä lisää syrjäytymistä ja kriminalisoinnit eivät ole toimiva ratkaisu kehittää oppilaitosturvallisuutta. Epävirallinen kontrolli on siis vähentynyt, koska uusia tekoja on jatkuvasti kriminalisoitu ja poliisien valtuuksia lisätty.

Turvallisuuden kehittämisestä

Kehittämisen tavoitteena tulisi olla turvallinen oppilaitos, jossa henkilöstö voi tehdä töitä ja opiskelijat keskittyä opiskeluun siten, että kenenkään ei tarvitse pelätä esimerkiksi tapaturmia, väkivaltaa tai ympäristöstä johtuvalle sairaudelle altistumista.

Oppilaitoksissa turvallisuustyötä tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Kuitenkaan mikään yksittäinen tekijä ei ratkaise turvallisuustavoitteiden onnistumista, koska emergenttiin turvallisuustoimintaan tarvitaan yhteistyötä. Oppilaitoksen henkilöstön ja opiskelijoiden sekä sidosryhmien toiminta vaikuttaa yhteiseen turvallisuuteen. Turvallisuustoiminnalle tulee varata myös riittävät resurssit.

Oppilaitosturvallisuudesta keskusteltaessa täytyy korostaa, että oppilaitoksissa riskit ovat erittäin vähäisiä verrattuna esimerkiksi niihin riskeihin, jotka kohdistuvat opiskelijoihin heidän vapaa-aikanaan. Yhdysvalloissa ja Israelissa tehdyissä tutkimuksissa opiskelijoiden käsitykset oppilaitoksen turvallisuudesta vaihtelivat reilusti lähiympäristössä esiintyvien riskien perusteella. Erityisesti terrorismin uhka, jengit ja huumeet vaikuttivat alueellisesti oppilaitokseen, kuten myös opiskelijoiden perheiden sosioekonominen asema. Tutkimuksissa nousi esille myös se, että oppilaitosten ympäristö vaikutti enemmän turvallisuusmielikuvaan kuin oppilaitosten omaehtoiset turvallisuustoimet, joilla saattoi olla jopa negatiivinen vaikutus turvallisuuden tunteeseen.

Kotimaisten oppilaitosten turvallisuustoiminnan nykytilaa ei pidäkään nähdä negatiivisena ilmiönä, vaan ennen kaikkea mahdollisuutena. Positiivista on, että sekä oppilaitokset että viranomaiset ovat tehneet toimenpiteitä. Lisäksi aiheesta käydään keskustelua ja sitä tutkitaan eri näkökulmista. Myös erilaisia kehittämisverkostoja on perustettu ja koulutusta kehitetty. Nämä kaikki tekijät lisäävät ja vahvistavat turvallisuusosaamista. Oppilaitokset voivatkin käyttää turvallisuuden kehittämisessä koulutuksen ja kasvatuksen keinoja, joihin ne ovat erikoistuneet.

Blogi

Yksityisen turvallisuusalan kasvanut rooli rikostorjunnassa

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan kasvanut rooli rikostorjunnassa

Rikostorjunnalla pyritään vähentämään rikostilaisuuksia ja rikosten tekemistä vaikeutetaan vähentämällä niillä saavutettavissa olevat hyödyt. Rikollisuuden kustannukset yhteiskunnalle muodostuvat rikollisesta toiminnasta aiheutuvista nettokustannuksista ja kustannuksista, jotka käytetään rikostorjuntaan. Tutkimustulosten mukaan rikollisuudesta aiheutuvat kustannukset vaihtelevat 3–13 prosenttiin valtion bruttokansantuotteesta.

Yksityisen turvallisuusalan roolin kasvu vaikuttaa yhteiskunnassa potentiaalisiin rikoksiin hankaloittamalla mahdollista tekoa. Tällöin rikoksentekijän hyötyfunktio rikoksen toteuttamisesta pienenee, koska rikoksen epäonnistuminen on entistä todennäköisempää. Näin ollen yksityinen turvallisuusala voi aiheuttaa rikosten siirtymistä kohteisiin, jossa ei ole ostettu toimialan palveluita. Rikostorjunnan kannalta erilaisten toimijoiden vaikutukset ovat erilaisia ja kohdistuvat erilaisiin rikosriskeihin.

Yksityisen turvallisuusalan rikostorjunnalla on julkisen vallan rikostorjunnan substituutiovaikutuksen lisäksi myös muunlaisia vaikutuksia. Jos yksityinen rikostorjunta on rikollisten havaittavissa ennen rikoksentekoa, on tekijän helpompi vaihtaa rikoksenteko suojaamattomaan kohteeseen.

Yksityisellä rikostorjunnalla on tällöin rikoksia uudelleen jakava vaikutus. Suojautuminen rikoksilta voi olla kuitenkin merkki rikollisille, että kohteessa on jotakin arvokasta. Mikäli yksityinen rikostorjunta ei ole tekijän havaittavissa, niin tämän odotettu hyöty rikoksesta laskee, mikä vähentää yleisesti rikosten määrää.

Yksityisen ja julkisen rikostorjunnan suhteesta

Yhteiskunnan näkökulmasta kyse on ennen kaikkea julkisen ja yksityisen sektorin tehtävien yhteen sovittamisesta, kun yhä kasvavassa määrin julkisen sektorin toimintoja ulkoistetaan. Rikostorjunnan näkökulmasta olennaista on huomioida, että turvallisuus vaikuttaa yhteiskunnassa kaikkiin ihmisiin ja yhteisöihin. Turvallisuutta voidaankin tarkastella julkishyödykkeenä.

Toisaalta turvallisuutta voidaan tarkastella myös yksityishyödykkeenä, koska yksityisen turvallisuusalan rooli on kasvanut voimakkaasti. Tämä näkyy esimerkiksi kauppakeskuksissa, joissa turvallisuudesta huolehtivat yksityisen turvallisuusalan toimijat. Kauppakeskuksessa asioiville kuluttajille tämä ei suoranaisesti maksa. Kuitenkin on mahdollista, että kauppakeskuksen turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvät kustannukset voivat siirtyä osittain myös kuluttajahintoihin.

Tämän takia perinteisesti julkishyödykkeiden ylläpitäminen on kuulunut valtiolle, koska muilla toimijoilla ei ole kannustimia ja resursseja tämänkaltaisen yleishyödyllisen tilan ylläpitämiseksi. Yhteiskunnan muutos on kuitenkin johtanut tilaan, jossa perinteiset rakenteet ovat muuttuneet. Tästä yhtenä esimerkkinä toimivat juuri kauppakeskukset, jotka ovat yksityisomistuksessa olevia julkisia tiloja. Turvallisuusviranomaisilla ei ole resursseja niiden turvallisuuden ylläpitämiseen. Valtion voidaan katsoa pyrkivän ohjaamaan yksityisen turvallisuusalan toimia kohti julkisia intressejä.

Esimerkiksi Rigakosin tutkimuksen mukaan Kanadassa yksityisen turvallisuusalan toimijat toimivat eräänlaisena parapoliisina toimeksiantoalueilla. Vartijat osallistuivat jopa sosiaaliseen kontrolliin vuokrataloissa muun muassa pyytämällä vuokralaiselta hiljaisuusajalla soitettavan musiikin hiljentämistä. Mikäli vuokralainen ei totellut tätä pyyntöä, vartioimisliikkeen raporttia voitiin käyttää mahdollisen häädön perusteena. Tutkimuksessa nousi esille se, ettei poliisilla olisi ollut resursseja hoitaa kyseisenlaisia tehtäviä. Vartioimisliikkeen toimeksiantosopimukseen perustuva kontrolli oli näin koko alueen kannalta tehokkaampi ratkaisu.

Mitä pitäisi erityisesti huomioida?

Turvallisuuden yksityistämisellä voi olla vakavia sosiaalisia seurauksia, jos kehitys ei ole hallittua ja tarkoituksenmukaista. Tästä on maailmalta olemassa useita esimerkkejä, kun muun muassa vankeinhoitoa on yksityistetty.

Ilman sisäisen turvallisuuden kokonaisnäkemystä on uhkana juuri se kehitys, joka on jo osittain toteutunutkin Suomessa. Yksityinen turvallisuusala täyttää ne tarpeet, joihin viranomaiset eivät ole vastanneet. Tämän takia on tärkeää, että pystytään kyseenalaistamaan nykyisiä toimintakäytäntöjä.

Tarvitaan myös erilaisia ratkaisuehdotuksia toimintoihin, jotka sitovat viranomaisten resursseja huomattavassa määrin. On myös kriittisesti tarkasteltava sitä, mitkä tehtävät kuuluvat esimerkiksi lakisääteisesti poliisille ja mitkä tehtävät ovat ajautuneet poliisin hoidettavaksi.

Matthys on korostanut, että valtioiden olisi tärkeää tarkastella yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämistä integroituna ratkaisuna, jolloin voidaan huomioida kaikkien eri toimijoiden roolit. Valtio voi esimerkiksi säilyttää viranomaisen monopolin kriittisissä toiminnoissa, jolloin yksityinen turvallisuusala voidaan integroida täydentäväksi valtion turvallisuusinfrastruktuurin osaksi.

Keskeinen kysymys on se, missä määrin viranomaisille kuuluvia tehtäviä ja toimivaltaa voidaan siirtää yksityisen turvallisuusalan hoidettavaksi. Tärkeää on huomioida myös kustannustekijät. Toinen keskeinen kysymys liittyy kansalaisten oikeusturvaan, koska siitä on myös huolehdittava silloin, kun tehtäviä hoitavat yksityiset. Julkisen vallan käytöstä tulee olla säädelty lailla, joka läpäisee ihmis- ja perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Se on ennen kaikkea perustuslaillinen kysymys.

Lopuksi

Yksityisen turvallisuusalan tärkeä rooli rikostorjunnassa ja turvallisuuden sekä järjestyksen ylläpitämisessä on maailmanlaajuisesti tunnustettu, kun alan toimijoiden ammattitaito ja läsnäolo ovat vähentäneet rikosten sekä häiriökäyttäytymisen määrää useilla eri toimialueilla.

Ihmiset suhtautuvatkin tutkimusten mukaan pääsääntöisesti hyvin positiivisesti toimialaan. Yksityisen turvallisuusalan ja viranomaisten yhteistyö on ollut toimiva tapa vastata turvallisuustarpeisiin eri toimialueilla. Viranomaisten resurssit ovat rajalliset, joten juuri yhteistyön kehittämisen myötä yksityisen turvallisuusalan toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa tavalla, jolla olisi merkitystä koko yhteiskunnalle.

Yksityisen turvallisuusalan kehityksen seuraamiseksi ja ihmisten oikeusturvan sekä viranomaisvalvonnan tehostamiseksi on toimialaa koskevan tilastollisen tietopohjan kehittäminen tärkeää. Yhtenäisten tilastojen puute ja eri valtioiden sääntelyn sekä yhteiskuntajärjestelmien erot vaikeuttavat kansainvälistä vertailua ja luotettavan kokonaiskuvan muodostamista, joka on haastavaa myös kansallisella tasolla. Yhteiskunnissa tarvitaankin uutta tieteellistä tietoa turvallisuuden kehittämiseksi. Turvallisuusviranomaisia ja yksityistä turvallisuusalaa sekä muita toimijoita tukevalla tutkimuksella on tärkeä merkitys, jotta kasvaneisiin turvallisuustarpeisiin pystytään vastaamaan kustannustehokkaasti.

Blogi

Turvallisuuskulttuurista ja sen tutkimusmenetelmistä

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Turvallisuuskulttuurista ja sen tutkimusmenetelmistä

Organisaatio- ja turvallisuuskulttuurin eri määritelmistä ja sisällöistä voidaan käydä laajaa keskustelua eri tieteenalojen välillä. Johtamistutkimuksen vakiintuneena organisaatiokulttuurin määrittelynä voidaan pitää Scheinin perusolettamusten mallia, jonka jokin ryhmä on löytänyt tai kehittänyt oppiessaan käsittelemään ulkoiseen sopeutumiseen tai sisäiseen yhdentymiseen liittyviä ongelmia.

Organisaatiokulttuuri koostuu suhteellisen pysyvistä arvoista, uskomuksista, tavoista, perinteistä ja käytännöistä, jotka organisaation jäsenet jakavat keskenään, opettavat uusille työntekijöille ja siirtävät sukupolvelta seuraavalle sukupolvelle.

Laajimmillaan kulttuuri ymmärretään niin monitahoisena ilmiönä, että sitä ei voi mitenkään johtaa tai kontrolloida. Toinen ääripää taas yksinkertaistaa kulttuurin hyviksi johtamiskäytännöiksi, joita soveltamalla omaa toimintaa voidaan kehittää.

Turvallisuuskulttuurista

Turvallisuuskulttuurissa on puolestaan kyse merkityksistä ja käytännöistä, joilla varaudutaan riskeihin ja epätoivottuihin tilanteisiin sekä johdon hyväksymästä turvallisuustasosta. Se on osa organisaatiokulttuuria.

Turvallisuuskulttuuri on nähty jaettuina ja opittuina merkityksinä, kokemuksina ja tulkintoina, joiden avulla voidaan varautua ja ennaltaehkäistä riskejä. Turvallisuuskulttuuri on siis organisaation inhimillinen toimintatapa riskienhallinnassa ja se vaikuttaa turvallisuusjohtamiseen.

Turvallisuuskulttuuri voidaan tiivistää organisaation jäsenten kyvyksi ja tahdoksi ymmärtää turvallisuutta. Turvallisuus voidaan nähdä dynaamisena ja muokkautuvana tilana, jolloin organisaatiolla tulee olla tahto toimia turvallisesti, ehkäistä vaarojen toteutumista ja edistää turvallisuutta. Turvallisuuskulttuuri muodostuu siis organisatorisista ja psykologisista ulottuvuuksista sekä sosiaalisista prosesseista.

Eri lähestymistapoja turvallisuuskulttuurin tutkimiseen

Turvallisuuskulttuuria on tarkasteltu useiden eri tieteenalojen näkökulmasta. Onnettomuuksien syitä on esimerkiksi tutkittu yksilöiden toimintana osana organisaatiota. Tällaisella tutkimusotteella voidaan tutkia yksittäisen ihmisen motivaatiota toimia turvallisuusohjeistuksien mukaan ja tämän toiminnan yhteyttä organisaation turvallisuuskulttuuriin.

Tämän osa-alueen tutkimuksista voidaan johtaa turvallisuuskulttuuriin muun muassa Reasonin inhimillinen virhe onnettomuuksien taustalla. Höpflin mielestä turvallisuuskulttuurin yhtenäisyyden muodostumisen aikana tapahtuva normien muodostuminen estää ”laatikon ulkopuolella” tapahtuvan ajattelun. Näiden tutkimusten taustalla on se ajatus, että pinttyneet käytännöt organisaatiossa voivat aiheuttaa onnettomuuksia, vaikka toimintaa pyritään kehittämään vastakkaiseen suuntaan.

Yksilöiden toiminta osana yhteisöä ei ole siis täysin rationaalista. Uudet työntekijät pyrkivät sopeutumaan jo olemassa oleviin normeihin yhteisönsä osana ja välttämättä vaarallisiin käytäntöihin ei pystytä puuttumaan. Clarke on tutkinut osa-aikaisten työntekijöiden turvallisuuskulttuuria. Hänen mukaansa huoli työsuhteen jatkuvuudesta ja epävarmuus aiheuttavat sen, ettei osa-aikainen työntekijä sitoudu samalla tavalla yhteiseen turvallisuuskulttuuriin kuin vakinaiset työntekijät.

Maslown tarvehierarkia ja Hertzbergin motivaatiohygienia teoriat osoittavat turvallisuuden vaikutuksen yksilöiden motivaation ja työviihtyvyyden kannalta. Maslown mallissa ihmisten tarpeet lähtevätkin fysiologisista perustarpeista aina itsensä toteuttamiseen ja seuraavalle tasolle siirtyminen asteikossa onnistuu vasta, kun alemman tason tarpeet täytetty. Turvallisuuden tarpeet on Maslown hierarkiassa heti toisena tasona fyysisten tarpeiden jälkeen ja turvallisuus on Hertzbergin mukaan hygieniatekijä, joka aiheuttaa työtyytymättömyyttä.

Siponen ja Vance ovat tarkastelleet turvallisuuskulttuurin vaikutusta tietoturvallisuuspolitiikan noudattamiseen kriminologian teorioilla. Heidän mukaansa turvallisuusnormien rikkomista perustellaan samanlaisilla defenssitekniikoilla, joita voidaan käyttää esimerkiksi rasistisissa rikoksissa. Nämä neutralisointitekniikat vähättelevät aiheutunutta vahinkoa ja ne ovat eräänlaisia perusteluja sille, ettei oma toiminta ole haitallista, vaikka se rikkoisikin ohjeistuksia. Tietoturvallisuudessa juuri henkilöstön vääränlainen toiminta nousee suureksi riskiksi. Turvallisuuskulttuuri vaikuttaa siis organisaation jäsenten sisäisten ohjeistuksien noudattamiseen ja heikon kulttuurin organisaatiossa ohjeet voidaan kiertää esimerkiksi kiireen takia.

Oedewald ja Reiman tarkastelevat Hanėn ajatuksia suhteessa Scheinin malliin. Heidän mukaansa turvallisuuskulttuurin kannalta on tärkeintä juuri havainnoida ja ymmärtää ihmisten turvallisuususkomuksia, vakiintuneita käytäntöjä sekä perimmäisiä ajatuksia ja käsityksiä turvallisuudesta.

Turvallisuuskulttuurin arvioinnista

Turvallisuuskulttuurin arvioimiseksi on kehitetty useita menetelmiä ja ohjelmia. Monissa menetelmissä painotetaan ihmisten asenteiden mittaamista. Toisissa lähestymistavoissa puolestaan tarkastellaan auditoinnin tapaan organisaation prosesseja, jolloin oletetaan, että organisaatio pystyy ja haluaa toimia virallisesti määritellyllä tavalla. Tällöin erilaisin palkkio- tai rangaistusmenetelmin pyritään vaikuttamaan käyttäytymiseen halutulla tavalla.

Turvallisuuskulttuurin arvioinnissa on käytetty myös erilaisia indikaattoreita, kuten tapaturmia tai henkilöstön osallistumista turvallisuuskoulutukseen. Indikaattoreiden yhtenä ongelmana on, että niistä on vaikea päätellä, minkälaiset tulokset kertovat hyvästä ja minkälaiset huonosta turvallisuuskulttuurista.

Toinen ongelma liittyy siihen, että indikaattorit kertovat yleensä enemmän organisaation menneisyydestä kuin tulevaisuudesta. Siten niiden avulla on vaikea ennustaa organisaation turvallisuustasoa tulevaisuudessa. Turvallisuuskulttuurin merkitys juuri korostuu tämänkaltaisten ongelmien takia. Tämän takia on tärkeää, että huomiota kiinnitetään objektiivisten indikaattoreiden lisäksi myös henkilöstön subjektiivisiin käsityksiin, motivaatioon ja oletuksiin. Näistä voidaan tehdä oikein tulkitsemalla johtopäätöksiä myös siitä, kuinka turvallinen organisaatio on tulevaisuudessa.

Turvallisuuskulttuurin kehittämisestä

Turvallisuuskulttuurin kehittämishankkeista suurin osa on aiemmin painottunut turvallisuuskriittisille toimialoille, kuten ydinvoima-, ilmailu-, terveydenhuolto- ja raideliikennealalle sekä öljy- ja kemianteollisuuteen. Näillä toimialoilla organisaation ydintoiminnan nähdään selkeästi vaativan vähintään tietyntasoisia turvallisuustoimenpiteitä.

Hyvä turvallisuuskulttuuri luo organisaatioon turvallisten työtehtävien edellytykset ja mahdollistaa työtehtävissä tarpeellisten toimenpiteiden suorittamisen. Turvallisuuskulttuuria on tutkittu eri tutkimusmenetelmien avulla. Eri lähestymistapoja on käytettävä toisiaan täydentävästi, koska eri näkökulmista lähestyvä tutkimus hyödyntää parhaiten turvallisuuskulttuurin kehittämistä.

Organisaatioissa turvallisuuskulttuuri rakentuu useista eri tekijöistä. Turvallisuustyötä tarvitaan kaikilla organisaation tasoilla. Kuitenkaan mikään yksittäinen tekijä ei ratkaise turvallisuustavoitteiden onnistumista, koska emergenttiin turvallisuustoimintaan tarvitaan yhteistyötä. Turvallisuuskulttuurin kehittämisessä onkin yksinkertaisuudessaan kyse siitä, onko koko henkilöstö mukana toiminnan kehittämisessä ja siten motivoitunut työskentelemään organisaation hyväksi. Kehittämisessä korostuu siten henkilöstöjohtamisen merkitys.

Blogi

Valkokaulusrikollisuudesta

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Valkokaulusrikollisuudesta

Talousrikoksia tulee nykyään ilmi yhä useammin. Toisaalta monet talousrikokset ovat osin piilorikollisuutta, joka jää viranomaisilta huomaamatta. Talousrikollisuus ja sitä sivuava harmaa talous muuttavat lisäksi muotoaan jatkuvasti.

Tarkkaa kokonaiskuvaa talousrikollisuuden kokonaisuudesta ja määrästä onkin vaikea muodostaa. Selvää on kuitenkin se, että talousrikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle taloudellisia menetyksiä ja vaikuttaa monilla tavoin negatiivisesti yritysten toimintaan. Talousrikosten käsittelyajat ovat myös pitkiä, koska tapaukset ovat usein laajoja ja monimutkaisia.

Talousrikollisuus käsitteenä

Talousrikollisuus on monimuotoinen käsite, jolla voidaan tarkoittaa monia erilaisia asioita riippuen tarkastelijasta. Sosiologi Edwin Sutherland käytti 1940-luvulla nykyäänkin käytössä olevaa englanninkielistä termiä ”white collar crime” suomennettuna ”valkokaulusrikollisuus”, jolla hän tarkoitti sellaisia perinteisten väkivalta- tai varkausrikosten ulkopuolisia rikoksia, joiden tekijät olivat usein arvostetussa asemassa ja liittyivät yritystoimintaan.

Suomessa talousrikollisuudella tarkoitetaan yleensä sellaisia jonkin yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tapahtuvia huomattavaan välittömään tai välilliseen taloudelliseen hyötyyn tähtääviä rangaistavia tekoja tai laiminlyöntejä, joita ovat esimerkiksi vero-, kirjanpito-, arvopaperimarkkina-, rahanpesu- tai velallisen rikokset sekä osa työ- ja ympäristörikoksista.

Talousrikokset Suomessa

Yleisimpiä talousrikoksia Suomessa ovat verorikokset, yli 1000 tapausta per vuosi tullut ilmi viime vuosien aikana. Verohallinnon tekemistä rikosilmoituksista, jotka ovat koskeneet veropetoksia, yli 80 prosenttia on ollut törkeitä veropetoksia.

Arvopaperimarkkinarikokset ovat puolestaan erityisesti edellä mainittua ”valkokaulusrikollisuutta”, koska rikosten tekijöinä ovat pääsääntöisesti suurempien yritysten johtoon kuuluvia henkilöitä tai muita työntekijöitä, kuten lakimiehiä. Kyse on yleensä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä.

Finanssivalvonta määräsi syyskuussa Suomessa harvinaisen 1.45 miljoonan euron seuraamusmaksun Afarak Group Oyj:lle, koska yhtiö oli laiminlyönyt EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetuksen mukaisten velvollisuuksien noudattamisen liittyen sisäpiiritiedon julkistamiseen ja sisäpiiriluettelon laatimiseen.

Rahanpesurikoksilla tarkoitetaan puolestaan sellaista toimintaa, jossa jokin taho kierrättäärikollisesta tai laittomasta alkuperästä olevat varatlaillisen maksujärjestelmän läpivarojen tosiasiallisen luonteen, alkuperän tai omistajien peittämiseksi.

Työ- ja ympäristörikoksetkin voidaan katsoa kuuluvan talousrikollisuuden piiriin, jos tapauksessa on kyse yhteisön toiminnassa tai sitä hyväksi käyttäen tehty laiminlyönti, jossa pyritään huomattavaan taloudelliseen hyötyyn. Esimerkiksi työturvallisuusrikos tai ympäristönturmelemisrikos (esimerkiksi laiton päästö) voivat olla talousrikollisuutta.

Talousrikollisuuteen liittyvällä harmaalla taloudella tarkoitetaan sinänsä laillista yritystoimintaa, josta ei kuitenkaan suoriteta lakisääteisiä maksuja ja veroja.

Mikä selittää talousrikollisuutta? 

Talousrikollisuus on monimuotoista ja jatkuvasti liikkeessä olevaa. Siksi sitä on vaikea lokeroida tai yrittää tarkasti määrittää. Kriminologisesta näkökulmasta talousrikollisuutta voidaan yrittää ymmärtää erilaisten selitysmallien avulla.

Talousrikollisuutta voidaan selittää rationaalisen valinnan teorialla, jonka mukaan ihminen tavoittelee toiminnallaan omaa etuaan ja samalla punnitsee haitat ja hyödyt. Oletuksena on, että rikoksentekijät kykenevät tekemään harkittuja päätöksiä.

Päätösten rationaliteettia voivat rajoittaa kuitenkin erilaiset tekijät. Talousrikoksissa hyödyt, esimerkiksi raha, ovat melko helposti arvioitavissa. Lisäksi tekijöillä voi olla hyvä käsitys esimerkiksi valvonnan tasosta. Näin hyödyt ja haitat voivat olla helposti punnittavissa.

Oppimisteorian perusteella talousrikollisuus on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opittua. Talousrikollisuutta koskien voidaankin puhua organisaatioteoriasta, jossa työyhteisöillä on sosiaalistava vaikutus. Nykyään puhutaankin paljon yrityskulttuurista, joka sisäistyy helposti työntekijän identiteettiin. Esimerkiksi työyhteisön myönteiset asenteet talousrikollisuuteen voivat vaikuttaa.

Tutkimustietoa tarvitaan lisää

Talousrikollisuutta koskevaa tutkimustietoa on olemassa vain vähän verrattuna muuhun rikollisuuteen. Talousrikollisuuden syitä ja mekanismeja ei tunnetakaan vielä kovin hyvin. Tämä vaikeuttaa talousrikollisuuden torjuntaa.

On esimerkiksi esitetty erilaisia ja keskenään ristiriitaisia näkemyksiä sekä teorioita siitä, millaiset henkilöt yleensä päätyvät tekemään talousrikoksia. Tiedossa olevien talousrikosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että talousrikoksia tekevät ovat yleensä vanhempia ja paremmin toimeentulevia kuin muihin rikoksiin syyllistyvät.

Talousrikostorjunnan kehittäminen

Talousrikollisuuden aiheuttamassa taloudellisessa menetyksessä puhutaan helposti miljardeista euroista vuodessa Suomessa. Rikollisuus aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle, kun veroja ja veroluonteisia maksuja jää saamatta. Viranomaisten resursseja talousrikosten torjuntaa pitäisikin lisätä. Näin muun muassa talousrikosten käsittelyaikoja saataisiin lyhennettyä.

Yksityissektori on myös talousrikollisuuden ennalta estämisessä tärkeä toimija. Tehokas talousrikosten torjunta edellyttää yhteistyötä viranomaisten ja yksityissektorin välillä. Lisäksi kansainvälinen toimintaympäristö tuo omat haasteensa talousrikollisuuden torjuntaan.

Blogi

Yksityisen turvallisuusalan kortit

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksityisen turvallisuusalan kortit

Minulle tulee säännöllisesti kyselyitä yksityisen turvallisuusalan kortteihin liittyen. Tämän takia tässä blogissa käsitellään aihetta. Ensinnäkin vartijaksi, järjestyksenvalvojaksi ja turvasuojaajaksi hyväksymistä haetaan samalla tavalla. Hakemus toimitetaan poliisilaitokselle. Hakemus voidaan panna vireille myös sähköisesti. Hakijan tulee kuitenkin saapua henkilökohtaisesti poliisilaitokselle, jos se on erityisestä syystä tarpeen.

Poliisin hyväksymisestä annetaan todistukseksi vartija-, järjestyksenvalvoja- tai turvasuojaajakortti. Korttien etupuolen tiedot ovat tehtävänimikettä lukuun ottamatta samat: siinä ovat sen haltijan tunnistetiedot ja kuva.

Korteille yhteistä on se, että ne annetaan todistukseksi poliisin hyväksymisestä, myönteisestä päätöksestä hakijan hakemukseen. Hakijalle kielteinen päätös annetaan valitusosoituksineen kirjallisena päätöksenä.

Koska korttien valmistuminen kestää aikansa ja työn tekeminen pitää voida aloittaa viivytyksettä, kaikkien korttien osalta säädetään, että poliisin pyydettäessä (tarvittaessa) antama todistus toimii korttina, kunnes kortti toimitetaan hakijalle. Tilapäisille järjestyksenvalvojille järjestyksenvalvojakorttia ei anneta lainkaan. Erityissäännöksen perusteella poliisin antama päätös toimii järjestyksenvalvojakorttina.

Kortin mukana pitäminen ja esittäminen pyydettäessä

Kun kortti on annettu, on vartijan, järjestyksenvalvojan ja turvasuojaajan pidettävä sitä mukanaan tehtäviään suorittaessaan. Vartijan ja järjestyksenvalvojan on esitettävä se pyydettäessä toimenpiteen kohteelle, toimeksiantajan edustajalle, työnantajalle (omavalvonta) ja poliisille (viranomaisvalvonta).

Toimenpiteen kohteelle tai hänen edustajalleen (alaikäisten tai vajaavaltaisten tai muutoin tilapäisesti toimintakykynsä menettäneiden henkilöiden osalta) kortti on pyydettäessä näytettävä kokonaan ja riittävän pitkän aikaa tunnistetiedoksi, jotta he voivat tahtoessaan tehdä valituksen kortinhaltijan toiminnasta vastaavalle hoitajalle ja/tai poliisille.

Koska turvasuojaajien tehtävät ovat erilaisia kuin vartijoiden ja järjestyksenvalvojien, on myös tunnistamisen tarve oikeusturvan takaamiseksi erilainen. Lain perustelujen mukaan muulla turvasuojaajan työhön liittyvällä henkilöllä tarkoitetaan esimerkiksi kuluttajaa, jolle turvasuojaajaksi hyväksytty markkinoi kasvotusten tuotteita, joiden asentaminen täyttää hyväksymistä edellyttävän turvasuojaustehtävän kriteerit.

Täysin ulkopuoliselle, vartijan tai järjestyksenvalvojan toimenpiteisiin tai turvasuojaajan toimeksiantoihin tai niiden hankkimiseen liittymättömälle henkilölle korttia ei tarvitse esittää. Kortti on tarkoitettu toimenpiteiden kohdehenkilöiden oikeusturvan varmistamiseen – ei vartijoiden, järjestyksenvalvojien ja turvasuojaajien kiusaamiseen tai tehtävien häirintään.

Kortin kaksoiskappale

Kaikkien korttien osalta yhteistä on myös se, että kortinhaltijan on viipymättä haettava poliisilaitokselta kortin kaksoiskappaletta, jos hänen henkilötietonsa ovat muuttuneet (esim. nimen vaihdos) tai kortti on kadonnut tai turmeltunut. Lisäksi kaikkien kortinhaltijoiden on heti luovutettava kortti poliisille, jos hyväksyminen on peruutettu tai jos kortinhaltijalle luovutetaan uusi kortti aikaisempaan korttiin merkityn hyväksymisen voimassaoloaikana.

Hyväksymisissä ja siten korteissa on myös joitakin eroavaisuuksia. Erot koskevat lähinnä vartijan ja järjestyksenvalvojan erilaisia koulutusvaatimuksia, jotka merkitään kortteihin eri tavoin. Käytännössä erovaisuudet johtavat erilaisiin menettelyihin silloin, kun korttien kaksoiskappaleisiin merkitään koulutuksia. Nämä merkinnät ovat kortin takapuolella.

Turvasuojaajien kortti poikkeaa muista korteista siltä osin, että korttiin merkitään työnantaja ja voidaan merkitä veronumero. Seuraavaksi käsitellään korttien eroavaisuuksia tarkemmin.

Vartijakortin voimankäyttökoulutuksia koskevat merkinnät 

Vartijan on viipymättä haettava poliisilaitokselta vartijakortin kaksoiskappaletta, jos hän on suorittanut hyväksytysti voimankäyttövälineiden käyttöä koskevan koulutuksen tai jos koira on vartijan ohjauksessa suorittanut tottelevaisuustarkastuksen eikä kyseisiä tietoja ole merkitty vartijakortille.

Voimankäyttökoulutuksia ovat vartijan teleskooppipatukkakoulutus, kaasusumutinkoulutus ja ampuma-asekoulutus. Ne voidaan siis merkitä ensimmäiseen, varsinaiseen korttiin, jos koulutukset on suoritettu hyväksytysti hyväksymistä haettaessa, tai ne voidaan merkitä korttiin myöhemmin, kun vartija hakee koulutuksen suorittamisen jälkeen kortin kaksoiskappaletta.

Kaksoiskappale on alkuperäistä korttia edullisempi. Mikään ei kuitenkaan estä myöskään hakemasta kokonaan uutta hyväksymistä, jolloin kortti on voimassa pääsääntöisesti viisi vuotta. Kaksoiskappale on voimassa vain saman ajan kuin alkuperäinen hyväksyminen.

Järjestyksenvalvojakortin voimankäyttökoulutuksia koskevat merkinnät.

Järjestyksenvalvojakorttiin tulee merkitä ne voimankäyttökoulutukset, joita järjestyksenvalvoja on suorittanut. Koulutukset voidaan suorittaa erillisinä tai osana turvallisuusalan tutkintokoulutuksia. Poliisi voi työturvallisuuden vuoksi edellyttää, että järjestyksenvalvoja on suorittanut järjestyksenvalvojan voimankäytön lisäkoulutuksen.

Voimankäyttövälineiden, kaasusumuttimen ja teleskooppipatukan (vain turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat järjestyksenvalvojat), kantamista varten on suoritettava omat erityiset käyttökoulutukset. Käyttökoulutukset ovat samat kuin vartijan vastaavat koulutukset. Sen vuoksi samalla todistuksella voi saada merkinnät molempiin kortteihin.

Turvasuojaajakorttiin tehtävät merkinnät

Turvasuojaajat työskentelevät usein rakennustyömailla, joilla työskentelevien on lainsäädännön mukaan pidettävä veronumero esillä. Erilaisten todistusten vähentämiseksi veronumero voidaan (ei ole pakko) merkitä turvasuojaajakorttiin.

Turvasuojaajakorttiin on merkittävä myös tieto siitä, toimiiko turvasuojaaja työsuhteessa olevana työntekijänä vai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Työsuhteessa olevaan työntekijään rinnastetaan myös muussa kuin työsuhteessa opiskeluun kuuluvaa työharjoittelua työnantajan lukuun suorittava henkilö.

Turvasuojaajakorttiin merkitään myös tieto turvasuojaajan työnantajasta. Tämä merkitsee sitä, että turvasuojaajakortti on tosiasiallisesti työnantajakohtainen. Työnantajan vaihtuessa turvasuojaaja joutuu hakemaan uutta turvasuojaajaksi hyväksyntää.

Työnantajan tai elinkeinonharjoittajan itsensä ilmoitusvelvollisuus työsuhteen päättymisestä on poliisin lupavalvonnassa tarpeellinen, koska turvasuojaajakortti on sidottu hyväksymistä edellyttävissä turvasuojaustehtävissä toimivan henkilön työsuhteeseen tai toimintaan itsenäisenä ammatinharjoittajana. Ilmoitus olisi tehtävä viipymättä, mutta kuitenkin seitsemän päivän kuluessa turvasuojaajan työsuhteen tai tehtävien hoitamisen päättymisestä.

Blogi

Arkipäiväistynyt kyberrikollisuus

by
Kommentit pois päältä artikkelissa Arkipäiväistynyt kyberrikollisuus

Nykyään saamme kokea yhä useammin erilaisia verkkotunnusten kalasteluyrityksiä tai kyberhyökkäyksien aiheuttamia tietojärjestelmien kaatumisia. Kyberrikollisuus onkin valitettavasti osa tätä päivää yhä enenevissä määrin, kun teknologia on mukana jokaisen arkipäivässä tavalla tai toisella.

Lähes kaikki tieto on erilaisissa päätelaitteissa tai niiden avulla saatavissa ja hallittavissa verkkoympäristöissä. Tämä toki positiivinen teknologinen kehitys on tuonut uusien mahdollisuuksien ohella myös uusia kyberrikollisuuteen liittyviä riskejä.

Kyberrikollisuudella tarkoitetaan verkkovälitteistä rikollisuutta ja rikoskäyttäytymistä, joka on hyvin kansainvälistä ja anonyymiä (ks. lisätietoa aiemmasta blogista).

Tietotekniikkaan kohdistuvat rikokset

Kyberrikollisuus voidaan jakaa tietotekniikkaan kohdistuviin ja tietokoneavusteisiin rikoksiin. Tietotekniikkaan kohdistuvilla rikoksilla tarkoitetaan sellaisia rikoksia, jotka kohdistuvat infrastruktuuriin ja sähköisiin järjestelmiin tai ohjelmiin.

Rikoslaissa säänneltyjä tähän kategoriaan kuuluvia rikoksia ovat esimerkiksi tietomurto ja tietoliikenteen häirintä. Esimerkkinä tietotekniikkaan kohdistuvasta rikoksesta voidaan mainita haittaohjelman lähettäminen sähköpostin välityksellä.

Tietotekniikkaan kohdistuvista rikoksista ja niiden määrästä on vain vähän tietoa, koska esimerkiksi yritykset eivät ole raportoineet viranomaisille tietomurroista maineen menettämisen pelossa. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen myötä ilmoitusvelvollisuudesta tuli kuitenkin lakisääteinen velvoite. Tietosuojavaltuutetun toimistoon oli viime vuonna tullutkin yli tuhat ilmoitusta tietoturvaloukkauksista.

Tietokoneavusteiset rikokset

Tietokoneavusteisilla rikoksilla tarkoitetaan puolestaan sellaisia rikoksia, joissa rikos tehdään tietokoneavusteisesti. Näistä rikoksista moni on niin sanottuja perinteisiä rikoksia. Esimerkkinä voidaan mainita petos, jossa käytetään tietokonetta apuna.

Tietokoneavusteisiin rikoksiin lukeutuu paljon laajempi joukko erilaisia rikosmuotoja kuin tietotekniikkaan kohdistuvissa rikoksissa. Esimerkiksi juuri tietojen kalastelu, jonka tarkoituksena on saada pankkitunnukset ja viedä kohteelta rahaa, kuuluu tietokoneavusteisiin rikoksiin.

Myös esimerkiksi laiton verkkolataaminen, sähköinen häirintä ja kiusaaminen, identiteettivarkaus ja kunnianloukkaus kuuluvat näihin rikoksiin. Vaikka sähköisestä häirinnästä ja kiusaamisesta ilmoitetaan harvemmin viranomaisille, tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kyseinen rikosmuoto on tänä päivänä melko yleistä. Sen sijaan fyysinen kiusaaminen on vähentynyt.

Rikosoikeudesta ja sanktioista

Kyberrikosten kotimaiseen rikosoikeuteen vaikuttaa keskeisesti Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus ja sen lisäpöytäkirja. Lisäksi Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet direktiivin tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä.

Rikoslaissa keskeisenä on rikoslain 38 luku, jossa säädetään tieto- ja viestintärikoksista. Kyberrikoksiin liittyviä kriminalisointeja sisältyy muihinkin rikoslain lukuihin, kuten 28 luvussa säädetään luvatonta käyttöä koskevista rikoksista, 34 luvussa yleisvaarallisista rikoksista ja 35 luvussa datavahingontekorikoksista.

Muut perinteisemmät kriminalisoinnit voivat tulla myös sovellettaviksi kyberrikostapauksissa. Rikosoikeuden näkökulmasta kyberrikollisuus muodostaa hajanaisen kokonaisuuden. Lisäksi kriminalisoinneissa on päällekkäisyyttä.

Rikosoikeudellisten seuraamusten lisäksi laiminlyönneistä voi aiheutua merkittäviä hallinnollisia sanktioita. Tietosuoja-asetuksen mukaisia hallinnollisia sanktioita ei ole Suomessa vielä langetettu, kuten muualla Euroopassa. Esimerkiksi Ison-Britannian tietosuojaviranomainen (Information Commissioner’s Office) määräsi Marriott-hotelliketjulle noin 110 miljoonan euron hallinnollisen sanktion. Syynä oli vuoden 2018 lopulla varausjärjestelmästä löydetty tietoturva-aukko, jonka kautta paljastui noin 500 miljoonan asiakkaan henkilötietoja.

Suomessa ensimmäiset hallinnolliset sanktiot voidaan määrätä elokuun alusta, kun toimintansa aloittaa toimivaltuutta käyttävä kolmijäseninen kollegio.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan poliisin rekisterien ja kokonaisrikollisuustutkimuksen tietojen perusteella voidaan todeta, että kyberrikollisuus on tullut hyvin yleiseksi. Kyberrikollisuus on myös usein linkittynyt muuhun rikollisuuteen ja on osana nykyaikaista massarikollisuutta. Kyberrikollisuuteen liittyvät rahavirrat on arvioitu jo huumerikollisuuteen rinnastuviksi.

Kyberrikollisuus on vielä melko nuori ilmiö, joten tämän takia siitä ei ole mahdollista muodostaa luotettavaa ja tarkkaa kokonaiskuvaa, vaikka ensimmäinen tietokoneviirus Creeper kehitettiin jo 1970-luvun alussa.