Turun hovioikeuden 20.1.2026 antama ratkaisu herätti keskustelua julkisuudessa. Tapauksessa yksityishenkilö oli huoltoriidan yhteydessä pyytänyt yksityisetsivätoimistoa selvittämään lapsen olosuhteisiin ja elatuskysymyksiin liittyviä seikkoja.
Käräjäoikeus oli katsonut menettelyn täyttäneen vainoamisen tunnusmerkistön, mutta hovioikeus hylkäsi vainoamissyytteen ja piti voimassa lähestymiskiellon rikkomisen. Ratkaisu on merkittävä paitsi rikosoikeudellisen vastuun kannalta myös yksityisetsivätoiminnan sääntelyn näkökulmasta.
Ensimmäinen keskeinen kysymys on se, onko yksityisetsivän käyttäminen tällaisessa tapauksessa itsessään jo rikollista. Suomessa yksityisetsivätoiminta ei ole kiellettyä.
Yksityishenkilöllä on oikeus hankkia tietoa esimerkiksi oikeudenkäyntiä varten, kunhan keinot ovat laillisia. Hovioikeus totesi, että pelkkä toimeksianto selvittää huoltajuus ja elatusriitaan liittyviä asioita ei vielä täytä rikoslain mukaisen vainoamisen tunnusmerkistöä.
Ratkaisussa painotettiin sitä, ettei vastaaja ollut itse seurannut asianomistajaa ja että toimeksiannolle oli esitetty asiallinen peruste. Lisäksi vastaaja oli nimenomaisesti edellyttänyt, että yksityisetsivätoimiston tulee käyttää vain laillisia keinoja. Jos yksityisetsivätoimisto olisi käyttänyt lainvastaisia menetelmiä ilman toimeksiantajan tietoa tai hyväksyntää, ei tahallisuus olisi tällöin ulottunut toimeksiantajaan.
Laillista kameravalvontaa vai salakatselua
Tapauksen ongelmallisin osa liittyi kameran asentamiseen yksityisen asunnon pihapiiriin. Vaikka hovioikeus ei katsonut toimeksiantajan syyllistyneen vainoamiseen tämän perusteella, kameran asentaminen yksityisalueelle ilman suostumusta tai selkeää laillista perustetta on oikeudellisesti erittäin herkkä toimenpide.
Tällainen menettely voi loukata kotirauhaa ja yksityiselämän suojaa sekä täyttää salakatselun tunnusmerkistön. Vaikka toimeksiantaja oli edellyttänyt laillisia keinoja, toiminnan lainmukaisuus arvioidaan objektiivisesti, eikä kameravalvontaa voida perustella pelkällä huolella lapsen olosuhteista.
Turvallisuusalan elinkeinoluvan merkityksestä
Erityisen merkittävää tässä tapauksessa on se, että yksityisetsivätoimistolla ei ollut turvallisuusalan elinkeinolupaa. Turvallisuusalan elinkeinolupa ei ole pelkkä hallinnollinen muodollisuus, vaan se liittyy toimijan luotettavuuden, osaamisen ja valvonnan varmistamiseen.
Kun toiminta tapahtuu ilman lupaa, valvontamekanismit heikkenevät ja riskit kasvavat. Tämä herättää kysymyksen siitä, tulisiko yksityisetsivätoiminta selkeämmin ja nimenomaisesti sisällyttää yksityisen turvallisuusalan sääntelyn piiriin.
Tapaus osoittaa, että yksityisetsivätoiminnan sääntely on Suomessa hajanaista. Lainsäädäntö ei anna riittävän täsmällisiä vastauksia teknisen tarkkailun käytöstä yksityishenkilöiden välisissä riidoissa.
Myöskään toimialan lupavelvollisuus ja valvonta eivät kaikilta osin ole selkeitä. Yksityisetsivätoiminta sijoittuu rikosoikeuden, tietosuojan, yksityisyyden suojan ja turvallisuusalan sääntelyn rajapintaan, mutta kokonaisuutta ei ole systemaattisesti arvioitu.
Lainsäädännön kehittämistarpeet
Lainsäädännön kehittämistarve liittyy erityisesti kolmeen kysymykseen. Ensinnäkin yksityisetsivätoiminnan asema tulisi selkeyttää ja liittää nimenomaisesti turvallisuusalan sääntelyyn siten, että toiminta edellyttää asianmukaista lupaa ja valvontaa.
Toiseksi teknisen tarkkailun käyttöä koskevat rajat tulisi määritellä selkeämmin, jotta sekä toimijat että toimeksiantajat ymmärtävät, mikä on sallittua ja mikä ei. Kolmanneksi toimialalle tulisi asettaa koulutus- ja dokumentointivaatimuksia, jotka ehkäisevät mahdollisia ylilyöntejä.
Turun hovioikeuden ratkaisu osoittaa, että rikosoikeudellinen vastuu ei synny automaattisesti pelkästä toimeksiannosta. Samalla tapaus paljastaa sääntelyn katvealueen. Yksityisetsivätoiminta tulisi olla tarkasti laillista, valvottua ja ammattimaista. Ilman selkeää sääntelykehikkoa ja valvontaa riskinä on, että toiminta ajautuu harmaalle alueelle, jossa yksityisyyden suoja, kotirauha ja rikosoikeudellinen vastuu kietoutuvat toisiinsa epäselvällä tavalla.
Tapaus toimii muistutuksena siitä, että yksityisetsivätoiminta on osa turvallisuusalaa. Siksi sen sääntelyä ja valvontaa on tarkasteltava samoin periaattein kuin muuta turvallisuusliiketoimintaa. Kun kyse on yksityiselämään puuttuvasta toiminnasta, ovat oikeusvaltion näkökulmasta selkeys ja ennakoitavuus välttämättömiä.