Pitkän uran turvallisuusalalla tehnyt Veijo Vironen on kuollut Suomen itsenäisyyspäivänä. Tämä blogi on omistettu hänen muistolleen ja se pohjautuu hänen haastatteluunsa, joka on julkaistu Yksityisen turvallisuusalan historia -teoksessa.

Turvallisuusalan työtehtävät alkavat

Veijo Vironen syntyi Tammelassa vuonna 1947. Hän oli ammattikoulun käytyään vuodesta 1965 eteenpäin muutaman vuoden töissä Hälytyspalvelu Oy:ssä, joka oli Suomen Teollisuuden Vartioinnin (STV) tekniikan edeltäjä. Hän toimi siellä hälytyslaiteasentajana ja kesäisin myös vartijana. Vartijan hommista Viroselle on jäänyt mieleen vartiokello, jota vedettiin kohteessa. Hän ajoi myös omalla autolla autopiirissä. Hänellä oli silloin 54-mallinen Mersu 170SV.

Työ oli mielenkiintoista. Silloin ei ollut koulutuksia, vanhempi vartija vain opasti. Vartijan tehtävissä oli vain taskulamppu, pamppu ja vartijan asu. Vironen ajeli joskus myös STV:n kuplavolkkareilla, joissa oli katolla valtavan iso kyltti, jossa luki Suomen Teollisuuden Vartiointi. Ilmanvastus oli niin kova, ettei auto kulkenut maantiellä kuin 80 kilometriä tunnissa. Siihen aikaan oli kuitenkin tärkeää, että kyltti näkyi joka paikkaan.

Asennustehtävissä 1960-luvun loppupuolella asennettiin vain relekeskuksia, jotka olivat äärimmäisen yksinkertaisia laitteita. Sitten tulivat ensimmäiset tilavalvontalaitteet. 1970-luvun puolella laitettiin pankin holviin ultraääni-ilmaisin. Usein laitettiin myös värähtelykoskettimia ikkunoihin ja magneettikytkimiä oviin.

Alan toimijoita ja tekniikkaa tarkastamaan

Vironen meni vuonna 1977 töihin Vahinkovakuutusyhdistykseen, joka myöhemmin yhdistettiin Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon (nykyisin Finanssiala ry). Hän oli siellä ensimmäinen rikosturvallisuuden asiantuntija ja kävi muun muassa tarkastamassa hälytyslaitteita ympäri Suomen. Piti käydä katsomassa, täyttivätkö laitteet vaatimukset, jotta vakuutusyhtiö antoi alennusta. Vironen kiersi noin pari sataa kohdetta vuosittain. Hän oli myös samalla murtosuojaustoimikunnan eli murtokoplan sihteerinä, vartioimisliiketoimikunnan sihteerinä ja rikosilmoituslaitostoimikunnan sihteerinä.

Vartioimisliiketarkastuksista Viroselle on jäänyt mieleen esimerkiksi tapaus 1980-luvun alusta. Silloin ei vielä ollut vartioimisliikelakia, joka tuli voimaan vuonna 1983. Henkilö, joka sisäasiainministeriössä kirjoitti kyseistä lakia, pyysi päästä mielenkiinnosta mukaan katsomaan vartioimisliikkeiden tarkastuksia. He sitten kiersivät päivällä ja välillä yöllä vartioimisliikkeitä. Kun he kerran kävivät aamulla Pitäjänmäellä yhdessä vartioimisliikkeessä ja halusivat nähdä papereista, minkälaista henkilökuntaa siellä oli, ei sieltä löytynyt mitään tietoa esimerkiksi siitä, ketkä olivat edellisenä yönä olleet vartijoina.

Vironen sanoi, että vartioimisliikkeellä ei pitäisi olla vakuutusyhtiöiden hyväksyntää, mutta sillä oli. Ministeriön virkamies sanoi, että ei kyllä pitäisi olla poliisinkaan hyväksyntää sellaisella vartioimisliikkeellä, jolla ei ole mitään papereita. Tarkastuksien kautta saatiinkin paljon vaatimuksia, miten asiat pitää kirjata lakiin. Tiedoista täytyi löytyä esimerkiksi, ketkä ovat olleet töissä ja mitä piirejä he ovat ajaneet. Koska lakiin tuli myös koulutusta, piti siitä löytyä tiedot, että miten on koulutettu, miten on aseita ja niin edelleen. Lainsäädännön myötä asiat muuttuivatkin kovasti.

Toisessa tapauksessa Vironen meni työkaverinsa kanssa katsomaan yöllä seudun suurinta vartioimisliikettä Turussa, sen hälytyskeskusta. Hälytyskeskus oli hyvin suojattu. He pääsivät kadulta ensimmäisestä ovesta sisään, kun sieltä tuli joku vartija ulos. Vartija päästi heidät sisään kysymättä mitään. Seuraavassa ovessa oli kulunvalvonta, mutta siellä oli kortti valmiina lukijassa. Vironen kaverinsa kanssa vain työnsi sen sinne, ja he pääsivät eteenpäin. Viimeinen ovi johti suoraan hälytyskeskukseen. Se oli selällään auki, ja vartija istui siellä jalat pöydällä.

Tiirikkamies Luotolainen

1980-luvun alkupuolella Virosen esimies halusi lähteä hänen kanssa käymään Abloylla. He menivät sinne, ja siellä oli kuuluisa tiirikkamies Luotolainen, joka oli kehittänyt Abloyn lukkoon vempeleen, jolla lukko saadaan auki. Luotolainen halusi näyttää, kuinka lukko aukeaa. Paikalla oli myös pari Helsingin poliisilaitoksen komisariota ja Abloyn ihmisiä.

Luotolainen kaiveli välineitä esiin ja otti vempeleen, jolla lukko saadaan auki. Lukko ei kuitenkaan auennut. Toisena konstina Luotolainen yritti porata reiän haittatangon kohdalle ja sitä kautta päästä käsiksi haittatankoon ja saada lukko aukeamaan. Lukko ei silläkään konstilla auennut. Luotolainen lähti kiukuspäissään sieltä sitten pois.

Poliisi pyysi Virosta ja hänen esimiestään jäämään vielä vähäksi aikaa sisälle. Kun he menivät ulos, olivat poliisit laittaneet Luotolaisen poliisiautoon ja lähtivät viemään häntä pois. Siinä oli sellainen tilanne, että kaikilla rosvoilla oli ikään kuin oma sormenjälki tiirikoinneissa, ja poliisit tiesivät ne. He tiesivät tarkkaan, milloin Luotolainen oli ollut asialla. Luotolainen oli päässyt vankilasta vähän aikaa aikaisemmin ja oli taas heti mennyt tekemään keikan.

Eri työtehtävien kautta yrittäjäksi

Vironen oli keskusliitossa yhdeksän vuotta, jonka jälkeen hän meni töihin Philipsille turvallisuusjärjestelmien myyntihenkilöksi ja hälytysjärjestelmien tuotepäälliköksi. Siihen aikaan turvallisuustekniikka oli jo aika hyvässä mallissa. Vironen oli monta kertaa koulutuksessa Eindhovenissa Hollannissa.

Philipsiltä Vironen siirtyi Myymäläetsivät Oy:öön, koska Philips lopetti hälytysjärjestelmien valmistuksen, eikä Virosta enää huvittanut jatkaa siellä. Myymäläetsivät kuului Euromarket-konserniin, joka oli iso monialayritys. Vironen hoiti siellä tekniikan osuutta, kunnes hän otti toimitusjohtajan tehtävän hoitaakseen. Se oli aika rankkaa aikaa. Yritys oli päässyt jo niin huonoon kuntoon, että velkaa oli paljon. Yritys myi STV:lle kaikki muut toimipisteet paitsi Helsingin. Siinä vaiheessa Vironen päätti myös lähteä yrityksestä.

Vironen perusti oman turvallisuuskonsultointia tarjonneen yrityksen vuonna 1990. Melkein saman tien tuli lama. Kun Vironen aloitti konsulttina, oli turvallisuuskonsultointia tehneitä henkilöitä aika monta. Suurin osa oli eläkkeellä olleita poliiseja tai upseereita. Virosella oli kädet täynnä töitä. Hän teki konsultointitehtäviä yli 10 vuotta.

Opetustehtäviin ja Turvallisuusmuseon perustaminen

Hän meni Vantaan ammattiopistoon opettajaksi 2000-luvun alkupuolella. Silloin tuli myös alan lakiuudistus. Vironen on ollut kehittämässä alan koulutuksen ensimmäisiä näyttötutkintoja. Alan koulutuksessa onkin tapahtunut ajan saatossa valtava kehitys.

Hän jäi eläkkeellä opettajan tehtävistä reilu kymmenen vuotta sitten. Eläkkeellä olleessaan hän on ollut perustamassa Turvallisuusmuseota. Vironen on ollut kehittämässä alaa Suomessa. Hänen muistonsa jää elämään.