Tarkastelemme yhdessä Vesa Ellosen kanssa tässä blogissa sisäministeriön työryhmän loppuraporttia, joka julkaistiin syyskuun lopussa. Sisäministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli arvioida yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitetun vartioimisliike- ja järjestyksenvalvojatoiminnan koulutusta, ohjausta ja valvontaa sekä tehdä tarvittavat ehdotukset niiden kehittämiseksi.

Työryhmän tavoitteena oli myös arvioida keinoja yhdenvertaisuuden toteutumisen kehittämiseksi yksityisellä turvallisuusalalla. Lisäksi työryhmä arvioi, olisiko järjestyksenvalvojan koulutukseen tai tehtävään hakeutuvaan kohdistuvaa soveltuvuuden arviointia kehitettävä.

Loppuraportissa ei oteta kantaa siihen, miksi se sai toimeksiantonsa eikä siihen, mihin ongelmaan sen esittämät suositukset olisivat ratkaisu. Ennakoimme aiemmassa ”Putkaa ja teiseriä” -kirjoituksessa, ettei työryhmässä selvitettäisi ikävien taustojen juurisyitä. Tältä osin ei tarvinnut pettyä. Työryhmä teki ”ministeriön takuulla” toimeksiantonsa mukaisen selvityksen alan koulutuksen ja valvonnan kehittämistarpeista.

Paljon hyvääkin

Vaikka turvallisuustilanteemme ikävää kehitystä ei tahdota nähdä eikä vartijoiden ja järjestyksenvalvojien toimintaedellytyksiä parantaa, on työryhmän suosituksissa paljon hyvääkin. Osa suosituksista olisi jopa alan perusoletuksia mullistavia. Sen vuoksi raportin suosituksia koskeva osio sisältää vastuunrajoituksen, että ”työryhmän käytettävissä olleen ajan puitteissa suosituksia ei ole voitu perustaa laajaan aineistoon tai laajoihin selvityksiin. Siksi suositukset ovat luonteeltaan alustavia”.

Niinhän se on, että lainsäädäntömuutoksia edellyttävät suositukset tarvitsisivat kattavan ehdotuskohtaisen vaikuttavuusarvion, kuten työryhmän sihteeri, viimeisimmän yksityisen turvallisuusalan lainsäädäntömuutoksen valmistellut poliisiylitarkastaja Timo Kerttula varmasti tietää. Esimerkiksi nekin koulutusten rakenteisiin liittyvät muutokset, jotka olisivat mahdollisia voimassa olevalla sääntelylläkin, tarvitsisivat toteutuakseen armotonta virkatyötä. Olisihan se myös kiva, että kouluttajilta ja koulutettavilta sekä lystin maksavilta kysyttäisiin.

Loppuraportti ei sisällä esitystä työn jatkamisesta. Sisäministeriön raporttia koskevassa tiedotteessa kuitenkin valaistaan, että mahdollisista yksityistä turvallisuusalaa koskevista jatkotoimenpiteistä linjataan myöhemmin. Lisäksi työryhmän raportti tullaan työryhmän puheenjohtajan, poliisijohtaja Stefan Gerkmanin lupauksin lähettämään lausuntokierrokselle.

Suositukset kootusti

Työryhmän loppuraportti sisältää 16 suositusta, jotka jakautuvat viiteen eri ryhmään. Ne ovat yleiset suositukset, koulutus, ohjaus- ja valvonta, soveltuvuus alalle ja yhdenvertaisuuden kehittäminen. Lisäksi työryhmässä edustettuna ollut Palvelualojen ammattiliitto PAM jätti loppuraportista eriävän mielipiteen pitäen esitettyjä toimenpiteitä oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä.

Loppuraportin mukaan osa suosituksista edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia, kun taas osa suosituksista koskee muuta kuin lainsäädännön kehittämistä. Työryhmä päätyi seuraaviin suosituksiin:

1. Lisätään osaamisvaatimuksia järjestyksenvalvojan koulutukseen ja kouluttajakoulutukseen.
2. Vahvistetaan Poliisiammattikorkeakoulun yksityisen turvallisuusalan koulutukseen liittyviä resursseja.
3. Poistetaan laista mahdollisuus asettaa tilaisuuksiin kouluttamattomia järjestyksenvalvojia.
4. Lisätään voimankäyttövälineiden lakisääteisen kertauskoulutusvaatimuksen piiriin myös muut työssään voimankäyttövälineitä kantavat kuin turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa olevat järjestyksenvalvojat.
5. Kumotaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 27 §:n säännös järjestyksenvalvojana toimimisen lisäedellytyksistä ja siirretään sääntely tältä osin sisäministeriön asetukseen.
6. Säädetään pakollinen työharjoittelu väliaikaisen vartijan koulutuksen ja vartijan koulutuksen väliin.
7. Etsitään keinoja vahvistaa työnantajan mahdollisuuksia työntekijöiden taustan selvittämiseen.
8. Yhdenmukaistetaan ja kehitetään poliisilaitosten valvontakäytäntöjä.
9. Vahvistetaan poliisilaitosten ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden paikallista yhteistyötä.
10. Kohdistetaan viranomaisvalvontaa nykyistä enemmän järjestyksenvalvonnan lisäksi myös käytännön vartioimisliiketoimintaan.
11. Sidotaan vartijaksi ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymiseen työssä tai palveluksessa olemisen vaatimus.
12. Säädetään omavalvontasuunnitelmista yksityisellä turvallisuusalalla laissa.
13. SORA-lainsäädäntöä tulee noudattaa ja koulutuksen järjestäjän tulee tuntea toimintaa ohjaava lainsäädäntö.
14. Vahvistetaan yhdenvertaisuuden toteutumista säätämällä asetustasolla erikseen yhdenvertaisuus- ja erilaisten ihmisten kohtaamista koskevasta koulutuksesta.
15. Tuetaan yksityisen turvallisuusalan vapaaehtoista mahdollisuutta järjestää henkilöstölleen yhdenvertaisuuden toteutumista vahvistava verkkokoulutus.
16. Vahvistetaan yksityisen turvallisuusalan valmiuksia yhdenvertaisuussuunnitteluun ja tehostetaan yhdenvertaisuussuunnitelmien valvontaa.

Suositusten pintaraapaisu

Sisäministeriön loppuraportin tiedotteen 29.9.2023 kirkuva klikkiotsikko oli, että ”Yksityisen turvallisuusalan työryhmä esittää järjestyksenvalvojien koulutuksen pidentämistä”. Edellä listatuista suosituksista 1–2, 4–5 ja 13 sekä vapaaehtoisesti 14 koskee tätä tavoitetta. Kärkenä olisi voimakeinojen käytön lakisääteisiä edellytyksiä koskevan opetuksen lisääminen.

Alan valvonnan osalta työryhmä esittää, että turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijoiden omavalvonnasta säädettäisiin lainsäädännöllä (suositus 12). Nykyisin omavalvonnasta ei säädetä laissa ja työryhmän arvion mukaan omavalvonnan taso yrityksissä vaihtelee. Keinona olisi yritysten velvollisuus laatia omavalvontasuunnitelma, jossa olisi kuvattava, miten toiminnassa käytännössä huolehditaan yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain säännösten noudattamisesta ja miten sitä seurataan.

Poliisinkin toimintaan kiinnitettiin huomiota. Poliisilaitosten valvontakäytäntöjä tulisi edelleen yhtenäistää ja kehittää (suositus 8). Käytännön valvontatyössä keskeistä on vahvistaa paikallisten poliisilaitosten ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden yhteistyötä (suositus 9).

Valmiiksi pureskelematon maistuu ja lainsäädäntöhanketta odotellessa

Jos työryhmän suositukset edes osaksi toteutuisivat, tarkoittaisivat ne järjestyksenvalvontatoiminnan ammattimaistumista. Lisäksi jos niin sanottuja tilapäisiä järjestyksenvalvojia ei hyväksyttäisi, Suomen vähälumisessa suvessa viikonloppujen yleisötilaisuuksissa järjestyksenvalvojat saisivat hinnoitella palvelunsa kuten lääkärit.

Vinha voisi olla näkymä myös esimerkiksi hälytyskeskuksissa ja liikekiinteistöjen auloissa. Usein hieman kollegoitaan vähemmän adrenaliinia erittävät hälytyskeskuspäivystäjät ja aulapalvelijat pitäisi korvata voimankäytön eksperteillä. Nokkela rikostenpaljastaja (yksityisetsivä) toki voi olla edelleenkin, vaikka vartijakoulutuksessa ei tästä alan osasta mainittaisi edelleenkään sanaakaan.

Mielestämme sisäministeriön tiedotteessaan nostamia, jo työryhmän toimeksiannon otsikosta ilmeneviä suosituksia mielenkiintoisempia ovatkin suositus 3 (jonka toteutuessa yksityisen turvallisuusalan harrastaminen vähenisi), pakollista työharjoittelua koskeva suositus 6 (jossa erityisesti kiinnostavat työmarkkinaosapuolten näkemykset), työnantajien oikeutta hankkia työntekijöiden taustaselvityksiä koskeva suositus 7 (joka on työoikeudellisesta näkökulmasta juristille helmi) sekä vartijaksi ja järjestyksenvalvojaksi hyväksymisen työssäoloedellytystä koskeva suositus 11.

Sisäministeriön pitäisi käynnistää lainsäädäntöhanke, jotta kerralla saataisiin tarkasteltua yksityisen turvallisuusalan yhteiskunnallista roolia ja sääntelytarpeita kattavampana kokonaisuutena, jotta muutaman vuoden päästä ei oltaisi taas samassa tilanteessa. Lainsäädäntöä kehitettäessä on tärkeää varmistaa myös laadukas lainvalmistelu. Puutteellinen lainvalmistelun laatu johtaa sääntelyhäiriöiden lisääntymiseen. Tästä seuraa oravanpyörä, jossa lainsäädäntöä joudutaan vähän väliä uudistamaan.