Rikosseuraamuslaitos on rahoittanut Vaasan yliopiston tutkimus- ja kehittämishanketta. Hankkeen tavoitteena oli selvittää vankilarikollisuutta ilmiönä sekä löytää keinoja vankilarikollisuuden ennalta ehkäisemiseen ja siten parantaa vankilaturvallisuutta sekä vankien kuntoutusolosuhteita ja oikeusturvaa. Hankkeen toisena tavoitteena oli tunnistaa ja kehittää erityisesti turvallisuuden ja kuntoutuksen sekä kuntoutusedellytysten välisiä tekijöitä.
Hankkeen tehtävät jakautuivat myös kahteen vaiheeseen. Hankkeen ensimmäinen vaihe oli tutkimuksellinen. Siinä tehtiin aluksi aiheen kansainvälinen kirjallisuuskatsaus. Tämän jälkeen tarkasteltiin Pohjoismaiden tilannetta. Sitten tehtiin empiirisen aineiston analysointi, jossa käytettiin monipuolista ja laaja-alaista aineistoa. Tämän pohjalta tehtiin yhteensä kymmenen tutkimusaiheeseen liittyvää artikkelia, joista osa on julkaistu viime vuonna ja osa julkaistaan tämän vuoden aikana. Linkit julkaistuihin artikkeleihin on blogin lopussa.
Hankkeen toisessa vaiheessa puolestaan laadittiin tutkimustuloksien pohjalta kehittämistoimenpiteitä Riihimäen vankilaan yhdessä henkilöstön kanssa. Lisäksi tehtiin kyselytutkimukset sekä vangeille että henkilöstölle. Hankkeen loppuraportti on julkaistu yliopiston julkaisusarjassa. Tässä blogissa tarkastellaan hankkeen keskeisiä tuloksia.
Vankilaturvallisuus heikentynyt
Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvien vankien (JR-vanki) määrä on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja sen myötä vankiloiden turvallisuus on heikentynyt. Haasteet eivät näytä helpottavan lähitulevaisuudessa, koska on odotettavissa, että JR-vankien määrä tulee lisääntymään. Lisäksi katujengeihin kuuluvien vankien määrä on lisääntynyt viime aikoina. Mitä enemmän esitutkintaviranomaiset kohdistavat toimia JR-ryhmiin, sitä enemmän se näkyy vankipopulaatiossa.
Suomen vankiloissa on tällä hetkellä noin 200 järjestäytyneisiin JR-ryhmiin kuuluvaa vankia tai tutkintavankia. Järjestäytynyt rikollisuus erityisryhmänä asettaa merkittäviä haasteita Rikosseuraamuslaitoksen toiminnalle rangaistusten täytäntöönpanossa ja tutkintavankeuden toimeenpanossa. Viime vuosien aikana erityisesti henkilöstöön kohdistuva uhka ja väkivalta ovat lisääntyneet. Myös JR-ryhmien muihin vankeihin kohdistama uhka, painostus ja väkivalta ovat lisääntyneet.
Sinänsä pienellä vankiryhmällä on suuri merkitys vankeuslain asettamien tavoitteiden toteutumiselle. Tämä näkyy erityisesti ylimpien laillisuusvalvojien vankiloihin tekemillä tarkastuksilla: mitä enemmän tietyssä vankilassa on JR-vankeja, sitä enemmän on havaittu ongelmia. Piilorikollisuudella on merkittävä rooli ylipäätään rikollisuudessa, mutta vankilarikollisuudessa se korostuu, koska vankilakulttuurissa pätee voimakkaasti ns. vaikenemisen laki. Tämä käy ilmi myös poliisin esitutkintaan päätyneistä vankien välisistä väkivaltatapauksista.
Tuomioistuimissa käsitellyt tapaukset (esim. Turun hovioikeuden tuomio 21/106505 ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 20/109664) kuvastavat hyvin, kuinka JR-ryhmät käyttävät vankeusaikaa ja vankiloita systemaattisesti huumausainekaupan harjoittamiseen. Huumausainekauppa vaikuttaa hyvin negatiivisesti vankilaturvallisuuteen. Lisäksi pidetään velkalistoja ja peritään velkoja väkivaltaisesti.
Vankilassa on myös vankeja, jotka pyrkivät irtaantumaan päihteistä ja rikollisuudesta. Käytännössä kuka tahansa poistumisluvan saanut vanki tai valvomattomaan tapaamiseen luvan saanut henkilö on alttiina huumausaineiden salakuljetukseen painostamiselle. Vankien omaisia on myös lähestytty vankilan ulkopuolella ja heitä on painostettu huumausaineiden salakuljetukseen. Salakuljetuksesta kieltäytymisen seurauksena on uhattu käyttää väkivaltaa kyseistä vankia kohtaan.
Päihdetyö on yksi tärkeimmistä keinoista uusintarikollisuuden vähentämisessä ja pyrittäessä edistämään vankien sijoittumista yhteiskuntaan. Toisaalta vieroittautuminen on vaikeaa, jos samalla selliosastolla käytetään päihteitä. Parhaatkaan kuntoutusohjelmat tai kattavasti tehdyt rangaistusajan suunnitelmat eivät toimi, mikäli olosuhteet vankiloissa eivät ole niiden toteutumiselle suotuisat. Näin ollen vankiloiden turvallisuus ja rikollisen toiminnan ehkäiseminen luovat perustan vankeuslain asettamille tavoitteille rikollisesta elämäntavasta irtautumiseen ja päihteistä vieroittautumiseen.
Vankiloihin liittyvästä tutkimuksesta
Vankilaturvallisuuteen ja vankeusaikaiseen rikollisuuteen liittyvä tutkimus on ollut Suomessa aiemmin hyvin vähäistä. Kansainvälinen tutkimus on tähän saakka keskittynyt lähinnä Pohjois-Amerikkaan, ja tutkimukset ovat olleet pääasiassa sosiologisia sekä vankilakulttuuriin keskittyviä, mutta niissä on myös tutkittu vankilaväkivaltaa.
Kansainvälisestä tutkimuksesta voidaan yhteenvetona todeta, että vankilaväkivallan tutkimuksessa on keskitytty aiemmin siihen, miten vangin henkilökohtaiset ominaisuudet ja vankeusaikaa edeltävä elämäntilanne vaikuttavat vankeusaikaiseen käyttäytymiseen. Tähänastinen tutkimus on ollut tärkeää, mutta suosituimmat tutkijoiden edelleen hyväksymät teoriat ovat syntyneet pääasiassa 1900-luvun puolivälissä ja näin vanhentuneet, vaikka nämä ovat edelleen sovellettavissa.
Vankiloiden kuntoutus- ja työtoimintaan liittyen on Suomessa puolestaan tehty vähän enemmän tutkimusta, kun systemaattista ohjelmatoimintaa on järjestetty vankiloissa noin 20 vuoden ajan. Ohjelmatoiminnan tärkeimpänä tavoitteena onkin edistää rikoksetonta elämäntapaa ja vähentää vapautumisen jälkeistä uusintarikollisuutta. Vangeista keskimäärin 55 prosenttia osallistuu arkipäivisin erilaisiin toimintoihin.
Tyni ja Aaltonen (2021) ovat tehneet tutkimuksen, jossa he ovat tarkastelleet ohjelmatoiminnan vaikuttavuutta. Tutkimustuloksien mukaan ohjelmatoiminnan osalta ei ole selvää näyttöä yhdenkään ohjelman uusintarikollisuusvaikutuksista. Merkittävä osa ohjelmia suorittaneista syyllistyy uusiin rikoksiin ja palaa takaisin vankilaan. Tutkimuksessa havaittiin myös puutteita ohjelmien toteutuksessa ja niitä koskevien järjestelmäkirjausten saatavuudessa sekä luotettavuudessa.
Vastaavasti Rikosseuraamuslaitoksen turvallisuustilastot eivät ole kovin luotettavat. Esimerkiksi vankilan henkilöstölle tehdyn kyselyn tulosten perusteella henkilöstö kohtaa huomattavasti enemmän väkivaltaa kuin tilastoista voisi päätellä. Tilastojen epäluotettavuuteen viittaa myös vertailu Ruotsin, Norjan ja Tanskan vastaaviin tilastoihin, joissa vankien välisiä väkivaltatapauksia ja henkilöstöön kohdistuvia väkivalta- tai uhkatilanteita raportoidaan monikertainen määrä Suomeen verrattuna. Tämän takia tilastointia tulisi kehittää, jotta riskitekijöitä voitaisiin tunnistaa paremmin ja väkivaltatilanteita ennalta ehkäistä tehokkaammin.
Toteutuvatko vankeuslain tavoitteet ja miten lainsäädäntöä tulisi kehittää?
Vankeuslain täytäntöönpanon yhtenä tavoitteena on estää rikosten tekeminen rangaistusaikana. JR-ryhmät käyttävät rangaistusaikaa ja vankiloita systemaattisesti rikollisen toiminnan harjoittamiseen. Vankeuslaissa on valvontatyön osalta säädetty toimivaltuuksista turvallisuuden ylläpitämiseksi, laitosjärjestyksen varmistamiseksi ja järjestysrikkomusten sekä rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi ja selvittämiseksi.
Suomessa Rikosseuraamuslaitoksen pitäisi selkeästi luokitella vankilat ja vangit, kuten myös kansainväliset vankeinhoidon vähimmäissäännöt edellyttävät ja muissa Pohjoismaissa on tehty. Tämä helpottaisi vankien sijoittelua, kun vankiloilla olisi selkeämmät roolit, jolloin voitaisiin paremmin arvioida sijoittelussa riskitekijöitä ja vangin tarpeita osana rangaistusajan suunnitelmaa.
Korkeamman turvaluokituksen vankiloihin voisi sijoittaa JR-vankeja ja muita ammattirikollisia, jolloin resursseja ja turvallisuusjärjestelyitä voisi mitoittaa luokittelun mukaisesti. Näin voitaisiin myös hyödyntää nykyteknologiaa tehokkaammin, kuten muissa Pohjoismaissa tehdään. Korkean turvallisuustason vankiloissa tulisi ottaa käyttöön vartaloskannerit, haalarikamerat, laitteet luvattomien matkapuhelimien ja dronejen havaitsemiseen sekä estämiseen. Vankilan muutkin toiminnot ja päiväjärjestykset voitaisiin määritellä yhteismitallisiksi luokituksen mukaisesti, jolloin myös vankien yhdenvertainen kohtelu toteutuisi nykyistä paremmin. Tämä parantaisi myös henkilöstön työturvallisuutta.
Vankeuslaki muodostaa vangin yhteydenpidon valvonnan osalta pullonkaulan. Tällä hetkellä sääntely on samaa avolaitosten ja suljettujen vankiloiden tehostetun valvontaosastojen osalta. Varmuusosastojen määrä, sijainnit sekä sijoittamisen edellytykset mahdollistavat tehokkaan yhteydenpidon valvonnan vain hyvin pienen vankimäärän osalta. Tätä ei voida pitää riittävänä, kun huomioidaan esimerkiksi JR-vankien määrä. Yhteydenpidon valvontaa koskevaa sääntelyä tulisikin muuttaa kolmiportaiseksi, kuten Norjassa.
Turvallisuustietorekisteriin tulisi pystyä tallentamaan kattavammin tietoja myös muista kuin vangeista tai tutkintavangeista. Esimerkkinä voidaan mainita ehdonalaisvalvonnassa olevia tai vankilaan tulevia koskeva yhdyskuntaseuraamustoimistossa hankittu vihjetieto. Rikosseuraamuslaitoksessa tulisi toimia myös vangin tuntomerkkien ottamisen ja tallentamisen osalta samalla tavalla kuin poliisissa. Tällöin erityisesti vangin tatuoinnit tulisi valokuvata kattavasti ja tallentaa kuvat rekisteriin.
Rikosseuraamuslaitoksen uudistukset ja mallia muista Pohjoismaista
Rikosseuraamuslaitoksen viime vuoden organisaatiouudistus ja Roti-asiakastietojärjestelmä ovat saaneet voimakasta kritiikkiä. Lisäksi viime vuonna neljässä vankilassa otettiin käyttöön tehostetun valvonnan osastoja, joilla on pyritty puuttumaan vankiloiden heikentyneeseen turvallisuuteen. Osastoille ei ole kuitenkaan lisätty toimivaltuuksia tai resursseja tehokkaamman valvonnan suorittamiseen. Tehostetun valvonnan osastoille sijoittaminen on myös aiheuttanut kanteluita vangeilta, koska Suomessa ei ole vankien luokittelua tehty, kuten muissa Pohjoismaissa.
Rikosseuraamuslaitoksen resurssit ovat hyvin rajalliset, mikä näkyy päivittäin vankilaturvallisuudessa ja valvontahenkilöstön lukumäärässä sekä henkilöstön työhyvinvoinnissa. Kuntoutusohjelmien vaikutukset ovat olleet myös heikkoja. Niukkoja resursseja olisi syytä käyttää tehokkaasti toimenpiteisiin, joilla voidaan vaikuttaa vankilaturvallisuuteen ja todistetusti torjua rangaistusaikaista rikollisuutta sekä kuntouttaa vankeja.
Hankkeessa Riihimäen vankilassa tehdyt kehittämistoimenpiteet osoittavat, että hyvällä johtamisella, riskienhallinnalla ja henkilöstön osallistamisella voidaan kehittää toimintaa ja saada aikaiseksi merkittäviä tuloksia. Riihimäen vankilan toimintatavat ja työkalut tulisi ottaa käyttöön valtakunnallisesti koko Rikosseuraamuslaitoksessa, jolloin toimintatavat saataisiin yhdenmukaistettua.
Ylipäätään Suomessa tulisi seurata aktiivisesti muiden Pohjoismaiden tilannetta ja hyväksi todettuja käytäntöjä sekä pyrkiä käymään laajemmin keskustelua Rikosseuraamuslaitoksen roolista rikosoikeudellisessa järjestelmässä erityisesti rikollisuuden torjunnan näkökulmasta. Esitutkintaviranomaisten kansainväliset operaatiot järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan aiheuttavat saman kaltaisia haasteita eri valtioissa vankiloihin.
Vankiloissa tapahtuvaa ja sieltä organisoitua rikollisuutta torjumalla turvataan samalla vankien perusoikeuksia, edistetään vankeuslain kuntouttavaa tarkoitusta ja viime kädessä suojataan koko yhteiskuntaa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamilta haitoilta. Tässä onnistuminen edellyttää kuitenkin vankien strategista sijoittelua sekä tehokasta tiedonhankintaa, jotta tietoa voidaan hyödyntää kaikissa vankeuslain mukaisissa päätöksissä.
Hankkeessa jo julkaistut artikkelit ja loppuraportti
Paasonen, J. & Vainio, J.: Vankilaturvallisuus ja -väkivalta – vankilan henkilöstön kokema fyysinen ja henkinen väkivalta. Kriminologia 1:2022. Suomen Kriminologinen Yhdistys Ry. https://kriminologia.journal.fi/article/view/110816
Paasonen, J., Lindfors, H. & Vainio, J.: Turvallisuusselvitys vai turha selvitys? Defensor Legis 4/2022, s. 962–980. https://www.edilex.fi/defensor_legis/1000850006.pdf
Paasonen, J. & Vainio, J. & Hietapakka, J.: Vangin tatuoinnit osana tuntomerkkien ottamista. Edilex 2022/12. https://www.edilex.fi/artikkelit/26470.pdf
Vainio, J. & Paasonen, J.: Vankilan tarkastustoiminta ja päihteettömyyden valvonta. Edilex 2022/31. https://www.edilex.fi/artikkelit/27727
Vainio, J. & Paasonen, J.: Turvallisuustiedonhallinta Rikosseuraamuslaitoksessa. Defensor Legis 2/2022, s. 440–459. https://www.edilex.fi/defensor_legis/1000680005.pdf
Vainio, J.: Vankia koskeva lupaharkinta ja päätöksenteko. Edilex 2022/39. https://www.edilex.fi/artikkelit/28287
Paasonen, J. & Vainio, J.: Miten kehittää vankilaturvallisuutta ja vankien kuntoutusta? Vankien kuntoutumismahdollisuuksien ja oikeusturvan parantaminen vankilaturvallisuutta kehittämällä sekä rangaistusaikaista rikollisuutta ehkäisemällä -hankkeen loppuraportti. Vaasan yliopiston raportteja 38/2023. https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/15298