Ensimmäiset järjestyksenvalvontatoimintaa koskevat säännökset ovat jo vuodelta 1924, jolloin säädettiin julkisista huveista maaseudulla annettu asetus. Siinä säädettiin järjestysmiehen tehtävistä ja toimivaltuuksista. Järjestysmiehiä koskevat säännökset saatiin lain tasolle vuonna 1930 säädetyllä huvitilaisuuksien järjestysmiehistä annetulla lailla.

Järjestysmiesten toimivaltuuksia laajennettiin vuonna 1933 järjestyksen ja turvallisuuden tehostamiseksi annetussa laissa. Nämä molemmat lait kumottiin vuonna 1969 julkisista huvitilaisuuksista annetulla lailla. Järjestyksenvalvontatoiminnasta säädettiin sitten järjestyksenvalvojista annetussa laissa, joka oli osa kokoontumisvapautta sääntelevän lainsäädännön kokonaisuudistusta vuonna 1999. Tämän myötä järjestysmiehen käsitteestä tuli historiaa.

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain uudistus tuli voimaan 2017, jonka myötä kumottiin järjestyksenvalvojista annettu laki. Lakiuudistukseen liittyen tein kyselytutkimuksen alan toimijoille järjestyksenvalvontatoiminnan sääntelystä, joka on aiemmin julkaistu JFT:ssä (4–5/2020). Tässä blogissa käydään läpi kyselytutkimuksen keskeiset tulokset, johon vastasi yhteensä 539 henkilöä.

Lakiuudistus selkeytti hajanaista sääntelyä

Järjestyksenvalvojatoimintaa koskevaa sääntelyä piti selkeänä yli puolet vastaajista, kun taas 16 prosenttia vastaajista oli eri mieltä (keskiarvo 3,5). Alan toimijat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä sääntelyyn ja sen selkeyteen. Järjestyksenvalvontatoimintaa koskevaa sääntelyä pitivät selkeimpänä työntekijät. Väittämäkysymysten jakaumat on esitetty alla olevassa kuviossa.

Aikaisempien tutkimusten perusteella yksityistä turvallisuusalaa koskenutta lainsäädäntöä pidettiin jokseenkin epäselvänä. Erityisesti siksi, että sääntely oli hajallaan eri laeissa. Lakiuudistuksen pääasiallisena tavoitteena olikin yksityistä turvallisuusalaa koskevan lainsäädännön selkiyttäminen.

Hajanaista sääntelyä kumottiin ja säännöksiä keskitettiin yhteen lakiin. Järjestyksenvalvontatoiminta tuli myös pääosin luvanvaraiseksi. Tutkimustulosten perusteella järjestyksenvalvontatoimintaa koskevan sääntelyn selkiyttämisessä on onnistuttu melko hyvin. Sääntelyn sekavuutta aiheuttaa kuitenkin esimerkiksi uuteen elinkeinolupaan liittyvät poikkeukset järjestyksenvalvontatoiminnassa.

Selkeät ja toimivat toimivaltuudet

Järjestyksenvalvojan toimivaltuuksia pidettiin pääsääntöisesti selkeinä ja toimivina. Lisäksi vastaajat pitivät järjestyksenvalvojan kiinniotto-oikeutta selkeänä. Toimivaltuuksia ja kiinniotto-oikeutta pitivät selkeimpänä työntekijät.

Lakiuudistuksessa järjestyksenvalvojan toimivaltuudet pysyivät lähes ennallaan. Järjestyksenvalvojalla ei ole enää velvollisuutta, vaan oikeus, estää henkilön pääsyä toimialueelleen tietyissä tapauksissa. Poistamisperusteita myös osin täsmennettiin.

Uutena poistamisperusteena on oikeus poistaa toimialueelta henkilö, joka oleskelee siellä ilmeisen oikeudettomasti. Säilössäpito-oikeutta myös hieman rajoitettiin. Järjestyksenvalvoja sai myös oikeuden rikoksesta epäillyn kiinniottamiseen, joka vastaa pakkokeinolain mukaista yleistä kiinniotto-oikeutta.

Järjestyksenvalvojan voimakeinojen käyttöä koskeva säännös vastaa nyt vartijan vastaavaa säännöstä. Aikaisempien tutkimuksiin verrattuna järjestyksenvalvojan toimivaltuudet ovat nyt selkeämmät.

Koulutus kehittyi

Järjestyksenvalvojan koulutuksen uudistaminen ja lisääminen olivat vastaajien mielestä tarpeellisia. Tarpeellisimpana uudistusta piti toimenkuvista muussa roolissa olleet henkilöt, kun taas vähiten tarpeellisena johto/yrittäjät.

Turvallisuusalan tutkintoja on uudistettu ja päivitetty melko hitaasti verrattuna toimialan kehittymiseen. Aikaisempien tutkimusten perusteella ammatillisessa koulutuksessa korostuivat lupakoulutuksien kehittämistarpeet ja nimenomaan niiden työelämälähtöisyys.

Jatkotutkimusta 

Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden näkökulmasta lakiuudistus on osoittanut onnistuneeksi. Tulevaisuudessa tulisi myös tutkia sekä järjestyksenvalvontapalveluiden toimeksiantajien näkemyksiä että valvontaviranomaisen näkemyksiä lakiuudistuksesta.

Esimerkiksi valvontaviranomaisen resurssit valvoa yksityistä turvallisuusalaa eivät ole lisääntyneet siinä määrin kuin elinkeinolupien määrä on lisääntynyt, joten viranomaiset tarvitsisivat lisää resursseja valvontaan.