Mediassa on käyty keskustelua loppuvuodesta kuolemanrangaistuksista, kun Donald Trumpin hallinto ei ole vaalitappiostaan huolimatta jäädyttänyt kuolemanrangaistuksien toteuttamista vallansiirron ajaksi. Trump rikkoo pitkiä perinteitä, koska yli sadan vuoden ajan väistyvät presidentit ovat keskeyttäneet kuolemantuomiot siksi ajaksi, kunnes uusi presidentti nousee virkaan. Yhdysvalloissa ihmiset ovat vastustaneet kuolemanrangaistuksien täytäntöönpanoa ja ovat allekirjoittaneet useita vetoomuksia Trumpille.
Yhdysvalloissa teloitetaan yleensä osavaltioissa tehtyjen päätösten nojalla, joissa kuolemanrangaistus on vielä voimassa. Liittovaltiossa tehdyllä päätöksellä ei ole teloitettu vuoden 2003 jälkeen ketään 17 vuoteen, mutta tänä vuonna Trumpin hallinto muutti käytännön. Trumpin hallinto toteuttaa vielä useita liittovaltion kuolemantuomioita ennen vallan siirtymistä Joe Bidenille.
Länsimaista suurin osa on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen. Se on ollut asteittainen prosessi, jonka piirteitä alkoi esiintyä samaan aikaan, kun rikosoikeusjärjestelmää vielä ankaroitettiin 1600-luvulla. Valistusajattelijoiden aatteiden leviämisen myötä 1700-luvulla se sai vauhtia ja vietiin lopulliseen päätökseen monissa valtioissa 1900-luvulla. Nykyään Valko-Venäjä on ainoa Euroopan valtio, jossa kuolemanrangaistus on enää käytössä. Yhdysvaltojen lisäksi kuolemanrangaistuksia käytetään aktiivisesti erityisesti Kiinassa, Egyptissä, Saudi-Arabiassa, Irakissa ja Iranissa.
Miksi Yhdysvallat poikkeaa muista länsimaista?
Tutkijat ovat esittäneet erilaisia selityksiä kuolemanrangaistuksen käytölle Yhdysvalloissa. Yhtenä selityksenä on esitetty poikkeuksellisuuden taustalla olevan kulttuurinen traditio, joka liittyy rangaistusoikeuden ottamiseen omiin käsiin (vigilantismi). Tämä näkyy erityisesti eteläisissä osavaltioissa, joissa aikoinaan suoritettiin laittomia lynkkauksia, kuten 1800-luvulla väkijoukon suorittamia mustien orjien hirttäjäisiä. Eteläisissä osavaltioissa teloitetaan nykyään enemmän kuin muissa osavaltioissa. Selityksen mukaan amerikkalaiset haluavat nähdä rankaisemisen edelleenkin enemmän paikallisena kysymyksenä kuin valtiollisena.
Toisena selityksenä on pidetty Yhdysvaltojen rikosoikeusjärjestelmää, johon on jäänyt vahvemmin rangaistuksen häpeää ja arvonalentamista korostava sävy kuin esimerkiksi muissa länsimaissa. Tämä selittäisi osaltaan pitkiä vankilatuomioita ja kuolemanrangaistuksia. On myös korostettu, että amerikkalaisten suhtautuminen kuolemanrangaistukseen ei poikkea merkittävästi muista valtioista. Ongelmana tässä on nähty, että Yhdysvalloista on puuttunut kriminaalipoliittinen voima, joka voisi viedä kongressissa läpi lainsäädännön, joka estäisi osavaltioita käyttämästä kuolemanrangaistusta.
Tämän takia on merkittävää, että tammikuussa presidenttikautensa aloittava Biden vastustaa kuolemanrangaistusta ensimmäisenä demokraattipuolueen presidenttinä yli 40 vuoteen. Biden on korostanut, että vuodesta 1973 lähtien jo yli 160 kuolemanrangaistukseen tuomittua on myöhemmin todettu syyttömäksi. Tämän takia liittovaltio ei tule enää Bidenin kaudella teloittamaan, ja hän muutenkin kannustaa osavaltioita lakiuudistuksiin. Korkein oikeus on kuitenkin Trumpin jäljiltä varsin vanhoillinen, joten muutos voi olla hidasta.
Kriminaalipoliittinen näkökulma
Kuolemanrangaistuksen käyttöä voidaan perustella kuten muitakin rikosoikeudellisia seuraamuksia. Yleisestävää vaikutusta korostavaa näkökulmaa edustavat väittävät, ettei mikään muu rangaistusmuoto pelota niin paljon ja siksi se toimii rikoksia ehkäisevästi. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan havaittu kasvua henkirikosmäärissä, kun kuolemanrangaistuksesta on eri valtioissa luovuttu.
Eräs kriminologian keskeisimmistä havainnoista viime vuosikymmeninä on ollut rikollisuuden määrän väheneminen länsimaissa. Henkirikoksia on tehty yhä vähemmän Yhdysvaltojen suurkaupungeissa ja eri osavaltioissa sekä monissa Euroopan valtioissa, kuten myös Suomessa. Tätä ilmiötä on kutsuttu ”crime dropiksi”, josta on käyty vilkasta keskustelua kriminologiassa. Rikollisuuden vähenemisen on arvioitu johtuvan erityisesti rikosten tehostuneesta tilannetorjunnasta, kulttuuristen asenteiden muutoksesta sekä taloudellisista ja yhteiskunnallisista muutoksista.
Tutkijat ovat myös esittäneet näkemyksiä, että kuolemanrangaistuksien täytäänpanot saattavat jopa lisätä henkirikoksia. Tässä on kyse raaistamisvaikutuksesta, jolla tarkoitetaan täytäntöönpanon näkyvän mediahuomion myötä aikaansaamaa vaikutusta henkilöissä, jotka ovat potentiaalisia henkirikoksen tekijöitä.
Kuolemanrangaistuksen taloudellisen näkökulman osalta voisi olettaa, että se on edullisempaa kuin elinkautinen vankeus. Kuolemanrangaistus tulee kuitenkin yhteiskunnalle kalliiksi, koska esimerkiksi Yhdysvalloissa on mahdollistettu tuomitulle varsin paljon vetoomus- ja uudelleenkäsittelymahdollisuuksia. Tämän seurauksena aika tuomiosta täytäntöönpanoon saattaa kestää yli 10 vuotta. Näiden perusteella on esitetty laskelmia, että elinkautinen vankeus tulisi huomattavasti halvemmaksi.
Tutkimustiedon perusteella voidaan todeta, että kuolemanrangaistus ei ole hyötyä tavoittelevan kriminaalipolitiikan kysymys. Kuolemanrangaistuksen oikeutus ei tule järkiperäisestä rikollisuuskontrollista. Aika tulee näyttämään, että miten kuolemanrangaistuksen luopuminen etenee Bidenin johdolla Yhdysvalloissa.