Yksityisen turvallisuusalan toimijoihin kohdistuva väkivalta on tutkimustulosten mukaan lisääntynyt 2000-luvulla (Paasonen ym. 2018, Aaltonen ym. 2017), ja määrä on vakiintunut viime vuosina reiluun 2 500 tapaukseen vuodessa.

Viime vuosien trendi poliisin tietoon tulleessa rikollisuudessa seuraa sekä yleisempää pahoinpitelyrikollisuuden kehitystä että virkamiehen väkivaltaisia vastustamisia. Poliisiin kohdistuneen väkivallan lisääntymisestä on keskusteltu tämän vuoden aikana julkisuudessa.

Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrää ja muutosta analysoitaessa on pidettävä mielessä, että se kuvaa vain viranomaisten tietoon tulleen rikollisuuden määrää. Yksityisen turvallisuusalan toimijoihin kohdistettu kyselytutkimus on hyvä tapa saada tietoa heihin kohdistuvasta väkivallasta, sillä edellinen suomalaistutkimus aiheesta perustuu vuonna 2003 kerättyyn aineistoon (Leino ym. 2011).

Tämän takia toteutimme alan toimijoille kyselytutkimuksen alkuvuoden aikana, jossa tutkittiin sekä heidän väkivaltakokemuksia että alan lakiuudistuksen vaikutuksia. Tässä blogissa tarkastellaan kyselytutkimuksen keskeisiä tuloksia väkivaltakokemuksien osalta. Blogissa esiteltävät tutkimustulokset tullaan julkaisemaan tarkemmin useammassa tieteellisessä artikkelissa tämän vuoden aikana.

Kyselytutkimuksen aineisto

Kyselytutkimuksesta tiedotettiin yksityisen turvallisuusalan toimijoille laajana sähköisenä vastauspyyntönä. Tätä vastauspyyntöä välitettiin eteenpäin alan eri organisaatioihin, oppilaitoksiin, järjestöihin ja keskustelufoorumeille. Kyselyn vastausaika oli 1.2.–28.2.2018.

Kyselyyn vastasi yhteensä 539 henkilöä. Vastaajien keski-ikä oli 34,5 vuotta, ja noin yksi kuudesta vastaajasta oli nainen, loput miehiä. Valtaosa vastaajista oli suorittanut toisen asteen tutkinnon, joko ammattikoulun tai lukion. Alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita vastaajia oli noin joka neljäs. Vastaajista 56 prosenttia oli suorittanut joko turvallisuusalan perustutkinnon, vartijan ammattitutkinnon tai turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon.

Vastaajilla oli keskimäärin noin 10 vuoden työkokemus turvallisuusalalta, ja 95 prosenttia heistä työskenteli kyselyn tekohetkellä alalla joko koko- tai osa-aikaisesti. Valvottavien kohteiden kirjo oli suuri: ravintoloissa työskenteli noin 19 prosenttia vastaajista, kauppakeskuksissa 30 prosenttia, ja muissa julkisissa tiloissa kuten rautatieasemilla noin 22 prosenttia vastaajista. Yleisötapahtumissa ja piirivartioinnissa työskenteli kummassakin noin 10 prosenttia vastaajista, ja noin seitsemän prosenttia sosiaali- ja terveysalan kohteissa. Vastaajista 43 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla, 20 prosenttia muissa suurissa kaupungeissa, ja noin kolmannes muualla Suomessa.

Työtehtävissä koettu väkivallan määrä

Alla olevassa kuviossa on esitetty tulokset väkivallan kokemisesta työtehtävissä kuluneen vuoden aikana. Tulokset osoittavat, että väkivallan kokeminen asiakkaan taholta on varsin yleistä yksityisen turvallisuusalan työtehtävissä.

Noin kolme neljäsosaa vastaajista on kokenut loukkaavaa käytöstä, kaksi kolmasosaa väkivallalla uhkaamista. Fyysisen väkivallan osalta yleisintä on töniminen, jota on kokenut noin joka toinen vastaaja.

Huomionarvoista on, että potkimista ja lyömistä on kokenut jopa joka neljäs vastaaja. Aseellista väkivaltaa kokeneiden osuus on noin 15 prosenttia, ja kuristamista noin neljä prosenttia. Väkivallasta aiheutui vamma noin joka viidennelle kyselyyn vastanneelle.

Väkivallan kokemuksen riski

Alla olevassa taulukossa on esitetty ristiintaulukoinnit keskeisten taustamuuttujien ja väkivallan kokemisen välillä. Tarkasteltaessa taustamuuttujien yhteyttä väkivallan kokemiseen näistä muuttujista muodostettiin ensin kolmiluokkainen muuttuja, joka erottelee väkivaltaa kokemattomat niistä, jotka kokivat joko pelkkää sanallista väkivaltaa tai sekä sanallista että fyysistä väkivaltaa.

Väkivallan riski laskee selvästi ikääntymisen myötä. Alle 35-vuotiaista vastaajista noin kaksi kolmannesta on kokenut fyysistä väkivalta kuluneen vuoden aikana, kun vastaava osuus yli 50-vuotiasta on noin neljännes.

Samaa pätee työkokemuksen pituuteen, mutta yhteys on kuitenkin hieman heikompi. Miesten riski kokea väkivaltaa on selvästi naisia suurempi, mutta myös naisista lähes kaksi kolmannesta on kokenut joko fyysistä tai sanallista väkivaltaa.

Paikkakunnalla ei näytä olevan suurta merkitystä väkivallan riskiin. Koulutustason osalta erottuvat lähennä ylemmän korkeakoulun suorittaneet, ja heidän matalampi väkivaltatasonsa liittyy työtehtäviin. Samaa pätee turvallisuusalan koulutukseen, sillä niiltäkin osin erottuvat lähinnä turvallisuusalan tradenomitutkinnon suorittaneet matalamman riskin ryhmänä.

Väkivallan kokemisen riski vaihtelee kohtalaisen voimakkaasti työtehtävistä riippuen. Suurin fyysisen väkivallan riski on sellaisilla henkilöillä, jotka työskentelevät ravintoloissa (88 %) tai sosiaali- ja terveysalan kohteissa (85 %). Valtaosa näissä kohteissa työskentelevistä on joutunut kuluneen vuoden aikana fyysisen väkivallan kohteeksi.

Kauppakeskuksissa ja julkisissa tiloissa työskentelevillä on myös korkea väkivallan riski. Teollisuuskohteissa ja toimistoissa työskentelevien väkivallan riski on matalampi, yleisötapahtumat ja piirivartijat sijoittuvat riskin osalta keskelle. Jos asiaa tarkastellaan tehtävänimikkeen kautta, havaitaan, että suurin riski on järjestyksenvalvojilla.

Yhteenvetoa ja jatkotutkimusta

Kyselytutkimus osoittaa kuinka yleistä yksityisen turvallisuusalan toimijoiden kokema väkivalta on työtehtävissä. Poliisin kokema väkivalta on myös lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvulla Suomessa. Vastaava ilmiö on havaittu muissakin länsimaissa. Katuväkivalta on vähentynyt, mutta väkivalta sekä julkisen että yksityisen turvallisuusalan toimijoita kohtaan on puolestaan lisääntynyt.

Tulemme analysoimaan kyselytutkimuksen tuloksia vielä tarkemmin, kuten avoimia vastauksia, joista saadaan tarkempaa tietoa koetun väkivallan luonteesta. Kyselytutkimuksessa oli myös osio, jossa kysyttiin, että kuinka huolissaan alan toimijat ovat väkivallasta. Lisäksi rikosoikeuden näkökulmasta on mielenkiintoista tutkia kuinka monesta väkivaltatapauksesta on tehty rikosilmoitus ja kuinka moni tapaus on edennyt rikosprosessiin.