Tanskassa jalkapallo-otteluihin on viime vuosina liittynyt yhä vakavampia häiriöitä, jotka ovat heikentäneet otteluiden turvallisuutta ja koko lajin julkikuvaa. Erityisesti Superliigan kaudella 2024–2025 nähtiin useita tilanteita, joissa väkivaltaiset yhteenotot, pyrotekniikan käyttö ja järjestyshäiriöt nousivat toistuvasti otsikoihin.

Useat ottelut kärjistyivät katsomoväkivaltaan tai stadionin ulkopuolisiin tappeluihin, ja osa tapauksista sisälsi selviä merkkejä järjestäytyneestä huliganismista. Viranomaisten keinot puuttua tilanteisiin ovat olleet rajalliset, mikä on vaikeuttanut häiriökäyttäytymiseen puuttumista ja sen ehkäisemistä. Samalla tavallisten katsojien, erityisesti perheiden ja lasten, on raportoitu karttaneen otteluita turvattomuuden vuoksi.

Tiukkenevat turvatoimet uuden ohjelman myötä

Tämä kehitys toimi lähtökohtana Tanskan oikeusministerin kutsumalle yhteistapaamiselle keväällä 2025, jossa alan keskeiset toimijat kokoontuivat etsimään ratkaisuja ongelmiin.

Tanskan oikeusministeri Peter Hummelgaard esitteli syyskuussa 2025 mittavan 14 toimenpiteen ohjelman, jonka tavoitteena on kitkeä jalkapallo-otteluihin liittyvää väkivaltaa ja lisätä katsojien turvallisuutta. Ohjelman nimi on ”Justitsministeren vil have hooligans væk fra banen”.

Toimenpiteillä vahvistetaan viranomaisten keinoja puuttua faniväkivaltaan ja pyritään tekemään ottelutapahtumista turvallisempia kaikille. Ensimmäisessä toimenpiteessä annetaan oikeus poistaa henkilö ottelusta, jos tämä käyttäytyy häiritsevästi tai vaarantaa yleistä järjestystä. Tämä oikeus ulotetaan kaikkiin otteluihin, ei ainoastaan korkean riskin tapahtumiin, mikä mahdollistaa varhaisen puuttumisen uhkaaviin tilanteisiin.

Toisessa toimenpiteessä sallitaan seurojen kesken tapahtuva kamerakuvien ja äänitallenteiden jakaminen rikkomustilanteissa. Tavoitteena on helpottaa häiriökäyttäytymiseen syyllistyneiden fanien tunnistamista ja mahdollistaa heidän asettamisensa pääsykieltoon muihinkin tapahtumiin.

Kolmas toimenpide antaa poliisille mahdollisuuden ottaa käyttöön tarkastusalueita erityisissä riskiotteluissa. Näillä alueilla voidaan tehdä henkilöntarkastuksia, joilla pyritään estämään aseiden, pyrotekniikan tai naamioitumisvälineiden tuominen stadionille.

Neljäs toimenpide kieltää pyroteknisten esineiden hallussapidon viiden kilometrin säteellä stadionista kuusi tuntia ennen ja jälkeen ottelun, ellei hallussapidolle ole hyväksyttävää syytä. Tavoitteena on estää vaarallisten välineiden tuominen ottelutapahtumiin jo ennalta.

Viides toimenpide laajentaa karanteenin soveltamisalaa tilanteisiin, joissa rikos ei ole suoraan yhteydessä otteluun, mutta liittyy jalkapallokontekstiin tai fanitoimintaan. Tämä mahdollistaa puuttumisen myös sellaisiin henkilöihin, jotka toimivat stadionien ulkopuolella, mutta käyttävät fanikulttuuria rikolliseen vaikuttamiseen.

Kuudes toimenpide poistaa vaatimuksen todennäköisyydestä rikkomuksen uusimiseen karanteenin määräämiseksi, mikä helpottaa viranomaisten mahdollisuuksia määrätä pääsykielto yksittäisenkin tapauksen perusteella.

Seitsemännessä toimenpiteessä karanteeni voidaan määrätä myös ulkomailla saadun tuomion perusteella, mikäli rikos liittyy jalkapalloon ja tieto toimitetaan Tanskan poliisille. Tämä laajentaa järjestelmän kansainvälistä kattavuutta ja mahdollistaa tehokkaan reagoinnin rajat ylittävään faniväkivaltaan.

Kahdeksas toimenpide koskee järjestäytyneestä rikollisuudesta tuomittuja henkilöitä, joille voidaan määrätä automaattinen kahdeksan vuoden karanteeni, vaikka rikos ei liittyisi suoraan jalkapallotapahtumaan. Tämä lähettää selvän viestin siitä, että jengirikollisuudella ei ole sijaa fanitoiminnan piirissä.

Yhdeksäs toimenpide mahdollistaa kahden vuoden karanteenin määräämisen törkeästä väkivallasta tuomituille, riippumatta siitä, onko teko tapahtunut otteluyhteydessä. Tavoitteena on suojella ottelutapahtumia henkilöiltä, jotka ovat osoittautuneet väkivaltaisiksi.

Kymmenes toimenpide pidentää karanteenin kestoa, jos henkilö on aiemmin saanut karanteenin kymmenen vuoden sisällä. Uuden karanteenin pituus voi olla tällöin kaksinkertainen, mikä toimii tehokkaana pelotteena toistuville häiriköille.

Yhdestoista toimenpide laajentaa karanteenivyöhykkeen viiden kilometrin säteelle stadionista ja rajoittaa karanteenissa olevien osallistumista fanijärjestöjen toimintaan, yhteiskuljetuksiin ja kokoontumisiin. Tällä pyritään estämään karanteenin kiertäminen yhteisöllisen toiminnan kautta.

Kahdestoista toimenpide antaa poliisille mahdollisuuden määrätä väliaikainen karanteeni jo pelkän epäilyn perusteella ennen varsinaista päätöstä. Tämä mahdollistaa nopean reagoinnin akuutteihin tilanteisiin, mutta edellyttää tarkkaa oikeusturvan huomioimista.

Kolmannessatoista toimenpiteessä säädetään, että otteluyhteydessä tehdyistä rikoksista, kuten tappelusta, järjestyshäiriöstä tai naamioitumisvälineiden hallussapidosta, voidaan määrätä nykyistä kovempia rangaistuksia. Näin vahvistetaan ottelutapahtumien erityistä suojaa ja lisätään rikosten pelotevaikutusta.

Neljästoista ja viimeinen toimenpide määrää, että yleinen karanteeni merkitään rikosrekisteriin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi työnantajat voivat nähdä karanteenimerkinnän rikosrekisteriotteessa, mikä lisää toimenpiteen yhteiskunnallista painoarvoa.

Monet toimenpiteet vaativat lakimuutoksia, ja hallitus aikoo antaa näitä koskevan esityksen Tanskan parlamentille tulevalla istuntokaudella. Tavoitteena on, että koko paketti olisi voimassa vuoden 2026 alusta. Kyse ei ole vain fanikäyttäytymisen sääntelystä, vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta viestistä: väkivalta, uhkaavuus ja rikollisuus eivät kuulu urheiluun – eivät stadionille, eivät sen ulkopuolelle.

Miten Suomi suhtautuu vastaavaan malliin?

Tanskan malli nostaa esiin myös Suomessa ajankohtaisen kysymyksen: millä tavoin faniväkivaltaa voitaisiin ehkäistä siten, että toimenpiteet ovat tehokkaita, mutta samalla oikeasuhtaisia eivätkä loukkaa yksilönvapauksia tai tavallisten kannattajien oikeusturvaa.

Suomessa seuroilla tai viranomaisilla on rajatut toimivaltuudet asian suhteen. Kotimaisessa keskustelussa on kuitenkin jo aiemmin esitetty huolia lisääntyneistä häiriöistä erityisesti Veikkausliigan otteluissa. Fanien keskinäiset yhteenotot, järjestyshäiriöt ja pyrotekniikan käyttö ovat herättäneet kysymyksiä siitä, ovatko nykyiset keinot riittäviä ennaltaehkäisemään väkivaltaa ja ylläpitämään ottelutapahtumien yleistä turvallisuutta.

Osa seurojen edustajista on ilmaissut tukensa valtakunnalliselle porttikieltojärjestelmälle. Se voisi sisältää mekanismin, jossa henkilö voidaan asettaa määräajaksi pääsykieltoon urheilutapahtumiin, jos on perusteltu syy epäillä hänen vaarantavan järjestystä tai turvallisuutta.

Jalkapallo ei ole mitään ilman faneja

Tanskan uusi toimenpideohjelma toimii herätyksenä koko Euroopalle, jos haluamme säilyttää jalkapallon avoimena, turvallisena ja yhteisöllisenä kokemuksena kaikille, on oltava rohkeutta kohdata myös sen varjopuolet. Huligaanit eivät kuulu katsomoihin. Tanskan esimerkki osoittaa, että voimakkaat keinot ovat mahdollisia silloin, kun yhteiskunnallinen paine ja poliittinen tahto kohtaavat.

Samalla on kuitenkin tärkeää muistaa, että tapahtumaturvallisuus ei synny pelkästään kielloilla ja rajoituksilla. Tapahtumien järjestäminen vaatii aitoa turvallisuusosaamista ja erityisesti urheilussa syvempää ymmärrystä fanikulttuurista.

Kotimaisessa keskustelussa on kuitenkin ollut esillä valtakunnallisen porttikieltojärjestelmän mahdollisuus. Samalla on herännyt kysymys turvallisuusvastuiden jakautumisesta ja siitä, kuka maksaa tapahtumien turvallisuustoimista.

Keskustelun taustalla on tarve löytää tasapaino: toisaalta halutaan puuttua häiriökäyttäytymiseen tehokkaasti, mutta samalla varmistaa, ettei yksilönvapauksia rajoiteta liikaa tai että tavalliset kannattajat joutuvat kohtuuttomien seurausten kohteiksi.

Tärkeää olisi myös pohtia, miten fanitoimintaa voitaisiin tukea ja kehittää, jotta katsomoihin saataisiin lisää väkeä, positiivista energiaa ja yhteisöllisyyttä. Tunnelma on se, joka tekee ottelusta elämyksen. Kuten legendaarinen Sir Matt Busby aikanaan totesi: “Football is nothing without fans.” Tämän periaatteen ei pitäisi unohtua turvallisuusratkaisujenkaan keskellä. Faneja tarvitaan, mutta samalla tarvitaan turvallisia ja kaikkia kunnioittavia tapoja elää pelin mukana.