Talousrikoksia tulee nykyään ilmi yhä useammin. Toisaalta monet talousrikokset ovat osin piilorikollisuutta, joka jää viranomaisilta huomaamatta. Talousrikollisuus ja sitä sivuava harmaa talous muuttavat lisäksi muotoaan jatkuvasti.
Tarkkaa kokonaiskuvaa talousrikollisuuden kokonaisuudesta ja määrästä onkin vaikea muodostaa. Selvää on kuitenkin se, että talousrikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle taloudellisia menetyksiä ja vaikuttaa monilla tavoin negatiivisesti yritysten toimintaan. Talousrikosten käsittelyajat ovat myös pitkiä, koska tapaukset ovat usein laajoja ja monimutkaisia.
Talousrikollisuus käsitteenä
Talousrikollisuus on monimuotoinen käsite, jolla voidaan tarkoittaa monia erilaisia asioita riippuen tarkastelijasta. Sosiologi Edwin Sutherland käytti 1940-luvulla nykyäänkin käytössä olevaa englanninkielistä termiä ”white collar crime” suomennettuna ”valkokaulusrikollisuus”, jolla hän tarkoitti sellaisia perinteisten väkivalta- tai varkausrikosten ulkopuolisia rikoksia, joiden tekijät olivat usein arvostetussa asemassa ja liittyivät yritystoimintaan.
Suomessa talousrikollisuudella tarkoitetaan yleensä sellaisia jonkin yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tapahtuvia huomattavaan välittömään tai välilliseen taloudelliseen hyötyyn tähtääviä rangaistavia tekoja tai laiminlyöntejä, joita ovat esimerkiksi vero-, kirjanpito-, arvopaperimarkkina-, rahanpesu- tai velallisen rikokset sekä osa työ- ja ympäristörikoksista.
Talousrikokset Suomessa
Yleisimpiä talousrikoksia Suomessa ovat verorikokset, yli 1000 tapausta per vuosi tullut ilmi viime vuosien aikana. Verohallinnon tekemistä rikosilmoituksista, jotka ovat koskeneet veropetoksia, yli 80 prosenttia on ollut törkeitä veropetoksia.
Arvopaperimarkkinarikokset ovat puolestaan erityisesti edellä mainittua ”valkokaulusrikollisuutta”, koska rikosten tekijöinä ovat pääsääntöisesti suurempien yritysten johtoon kuuluvia henkilöitä tai muita työntekijöitä, kuten lakimiehiä. Kyse on yleensä sisäpiiritiedon väärinkäytöstä.
Finanssivalvonta määräsi syyskuussa Suomessa harvinaisen 1.45 miljoonan euron seuraamusmaksun Afarak Group Oyj:lle, koska yhtiö oli laiminlyönyt EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetuksen mukaisten velvollisuuksien noudattamisen liittyen sisäpiiritiedon julkistamiseen ja sisäpiiriluettelon laatimiseen.
Rahanpesurikoksilla tarkoitetaan puolestaan sellaista toimintaa, jossa jokin taho kierrättäärikollisesta tai laittomasta alkuperästä olevat varatlaillisen maksujärjestelmän läpivarojen tosiasiallisen luonteen, alkuperän tai omistajien peittämiseksi.
Työ- ja ympäristörikoksetkin voidaan katsoa kuuluvan talousrikollisuuden piiriin, jos tapauksessa on kyse yhteisön toiminnassa tai sitä hyväksi käyttäen tehty laiminlyönti, jossa pyritään huomattavaan taloudelliseen hyötyyn. Esimerkiksi työturvallisuusrikos tai ympäristönturmelemisrikos (esimerkiksi laiton päästö) voivat olla talousrikollisuutta.
Talousrikollisuuteen liittyvällä harmaalla taloudella tarkoitetaan sinänsä laillista yritystoimintaa, josta ei kuitenkaan suoriteta lakisääteisiä maksuja ja veroja.
Mikä selittää talousrikollisuutta?
Talousrikollisuus on monimuotoista ja jatkuvasti liikkeessä olevaa. Siksi sitä on vaikea lokeroida tai yrittää tarkasti määrittää. Kriminologisesta näkökulmasta talousrikollisuutta voidaan yrittää ymmärtää erilaisten selitysmallien avulla.
Talousrikollisuutta voidaan selittää rationaalisen valinnan teorialla, jonka mukaan ihminen tavoittelee toiminnallaan omaa etuaan ja samalla punnitsee haitat ja hyödyt. Oletuksena on, että rikoksentekijät kykenevät tekemään harkittuja päätöksiä.
Päätösten rationaliteettia voivat rajoittaa kuitenkin erilaiset tekijät. Talousrikoksissa hyödyt, esimerkiksi raha, ovat melko helposti arvioitavissa. Lisäksi tekijöillä voi olla hyvä käsitys esimerkiksi valvonnan tasosta. Näin hyödyt ja haitat voivat olla helposti punnittavissa.
Oppimisteorian perusteella talousrikollisuus on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opittua. Talousrikollisuutta koskien voidaankin puhua organisaatioteoriasta, jossa työyhteisöillä on sosiaalistava vaikutus. Nykyään puhutaankin paljon yrityskulttuurista, joka sisäistyy helposti työntekijän identiteettiin. Esimerkiksi työyhteisön myönteiset asenteet talousrikollisuuteen voivat vaikuttaa.
Tutkimustietoa tarvitaan lisää
Talousrikollisuutta koskevaa tutkimustietoa on olemassa vain vähän verrattuna muuhun rikollisuuteen. Talousrikollisuuden syitä ja mekanismeja ei tunnetakaan vielä kovin hyvin. Tämä vaikeuttaa talousrikollisuuden torjuntaa.
On esimerkiksi esitetty erilaisia ja keskenään ristiriitaisia näkemyksiä sekä teorioita siitä, millaiset henkilöt yleensä päätyvät tekemään talousrikoksia. Tiedossa olevien talousrikosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että talousrikoksia tekevät ovat yleensä vanhempia ja paremmin toimeentulevia kuin muihin rikoksiin syyllistyvät.
Talousrikostorjunnan kehittäminen
Talousrikollisuuden aiheuttamassa taloudellisessa menetyksessä puhutaan helposti miljardeista euroista vuodessa Suomessa. Rikollisuus aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle, kun veroja ja veroluonteisia maksuja jää saamatta. Viranomaisten resursseja talousrikosten torjuntaa pitäisikin lisätä. Näin muun muassa talousrikosten käsittelyaikoja saataisiin lyhennettyä.
Yksityissektori on myös talousrikollisuuden ennalta estämisessä tärkeä toimija. Tehokas talousrikosten torjunta edellyttää yhteistyötä viranomaisten ja yksityissektorin välillä. Lisäksi kansainvälinen toimintaympäristö tuo omat haasteensa talousrikollisuuden torjuntaan.